|
Jul 15, 2015 14:44:19 GMT 2
via mobile
Post by Deleted on Jul 15, 2015 14:44:19 GMT 2
// lisään tähän kenen peli ja missä kun pääsen kotiin!
Oli lämmin alkuilta turkkilaisessa Bodrum satamakaupungissa kun Jeroen upotti varpaansa auringon päivällä lämmittämään hiekkaan ja täytti keuhkonsa suolaisella meri-ilmalla. Rannalla käyskenteli vain muutama hassu kulkija, suurimman osan ihmisistä jo vetäydyttyä klubeille ja hotelleihin. Ihan toista, mitä kotona, jonka kadut eivät koskaan nukkuneet ja jonka ilmaa ei kovin usein tehnyt mieli henkäistä oikein syvään. Ties minkä keuhkopöpön itselleen kalastaisi.
Pieni humalanpoikanen vauhditti miehen askeleita pehmeässä hiekassa. Hieman humanltunut mies oli pukeutunut rennosti valkoiseen t-paitaa ja turistille täydellisiin hiekanvärisiin shortseihin, miehen maantienharmaat hiukset olivat valtoimasti pörröllään. Hän ei kuitenkaan ollut sen tasoisessa kaatokännissä, kuin kotona tuppasi iltaisin olemaan vaan hieman nousujohteisessa vielä varsin seitinohuessa lomahumalassa vaikka pieni epämääräistä turkkilaisviinaa sisältävä pullo kädessä komeilikin.
Löydettyään sopivan spotin rantakahvilan läheisyydestä pienen puun alta Jeroen pisti istuen, avasi pullonsa ja otti kulauksen. Täytyi laatia illan suunnitelma, suuntaisiko ravintolaan syömään (ja vähän juomaan), suoraan klubille vai ottaisiko kenties iisisti ja suuntaisi kohta hotellille ihan vain pötköttämään. Jeroen otti uuden huikan pullostaan ja silmäili rannalla käyskenteleviä ihmisiä.
Jostain syystä Jeroen sai mainion idean heitellä pikkukiviä kymmenen-viidentoista metrin päässä liplattavaan aallokkoon. Matkaa aaltoihin oli sen verran, ettei kiviä voinut vain löysin rantein nakkailla vaan yltääkseen aallokkoon sai käyttää hieman voimaa. Muutama kivi pulahti veteen, kunnes neljäs tai ehkä viides kivi kumahti hämärällä rannalla kävelleen tytön kylkeen saaden Jeroen jähmettymään puunsa alle, koittaen verhoutua iltahämärään, ehkei tuo nähnyt häntä.
|
|
|
Jul 16, 2015 15:01:20 GMT 2
Post by Deleted on Jul 16, 2015 15:01:20 GMT 2
Aygenilla ei ollut nykyään turhan paljoa vapaa-aikaa. Hän työskenteli isänsä ravintolassa ja lähes joka ilta Aygen oli tarjoilemassa ruokaa ja juomaa turisteille. Toki Aygen piti työstään, mutta oli lähes työn ja tuskan takana saada edes yksi ilta viikossa vapaaksi, jotta hän saisi hieman omaa aikaa. Tänään isä oli kuitenkin luvannut, että Aygen voisi pitää vapaata, joten nainen oli suunnannut rannalle. Rantaa ja merta hän näki kyllä rannan äärellä sijaitsevasta ravintolasta, mutta oli se eri asia tulla rannalle aikaa viettämään. Päivemmällä Aygen oli tosin nähnyt ystäviään, mutta illan hän halusi olla yksin - hän oli luonteeltaan sellainen, että kaipasi myös yksin oloa.
Aygen oli vain istuskellut jo hieman rauhallisemmalla rannalla alkuiltaan saakka, kunnes oli sitten rantaviivaa pitkin lähtenyt kävelemään takaisin kohti kotiaan. Kaikeksi onneksi hänen kotinsakin sijaitsi aivan rannan lähellä, joten kauas hän ei tarvinnut kävellä. Matka tosin keskeytyi, kun pienen kävelymatkan jälkeen hän tunsi jonkun osuvan kylkeensä. Kivi se selvästi oli ja Aygen tähyilikin ympärilleen hetken, sillä joku sen kiven oli taatusti heittänyt, ei se nyt tuolla tavalla voinut itseksekseenkään lentää. Aluksi Aygen ei nähnyt ketään ja hän oli jo jatkamassa matkaansa, kunnes sitten äkkäsikin jonkun istumassa erään puun juurella. Joku muu olisi ehkä antanut olla, mutta Aygen ei - pitäisihän moiselle kivien heittelijälle sanoa, että ei tuolla lailla voinut käyttäytyä!
Varsin nopeasti nuori nainen oli tullut sen puun luokse. Joku mies makoili siellä pullonsa kanssa, selvästikin turisti, jonka vuoksi Aygen päätteli, että toiselle oli todennäköisesti turha edes yrittää puhua turkkia. "Did you throw that rock to me?" Aygen kysyikin - hänen äänensävynsä oli ehkä jopa hieman heltynyt sen miehen nähtyään, sillä olihan toinen nyt ihan suloinen. Ainakin sen perusteella mitä Aygen nyt siinä hämärässä illassa puun varjosta erotti. "Its not nice, you know. If you want to throw those rocks to the water, you should sit somewhere.. there." Aygen sanoi, heilauttaen kädellään muutaman metrin eteenpäin.
"Besides, you could have hurt some small child or dog or something, it was kinda big." Aygenin oli pakko vielä jatkaa, mutta kun toinen ei vieläkään sanonut mitään, Aygen huokaisi pienesti. "Okay, sorry, you obviously dont speak english." Aygen hymähti. Niin, ei kai sitä pitäisi edes Bodrumin kaltaisessa turistikaupungissa olettaa, että kaikki turistit puhuivat englantia.
|
|
|
Jul 16, 2015 21:00:03 GMT 2
Post by Deleted on Jul 16, 2015 21:00:03 GMT 2
Jos Jeroen oli naisista jotain oppinut vuosien saatossa oli se, että naisen oli parasta antaa puhua loppuun. Etenkin jos kyseessä oli hieman ärsyyntynyt tai kimmastunut yksilö, sillä silloin kaikki sanottava yleensä tuli ulos yhtenä sanaoksennuksena eikä poukkoillut välihuomautuksien siivittämänä minuuttikaupalla pointista toiseen eikä pahimmassa tapauksessa loppunut tuntikausiin. Kunhan nyökyttelisi hetken ja antaisi naisen pauhata. Sitä paitsi nainen oli aika kuuma pakkaus siinä vouhkatessaan.
Jeroen kallisteli päätään, kuin koiranpentu, naisen saarnatessa hänelle kivistä, niiden heittelymahdollisuuksista tuonnempana sekä mahdollisesta lapsille koituvasta uhasta. Mies oli liian keskittynyt naisen ulkonäköön juuri kuunnellakseen. Lähes vitivalkeaksi blondatut hiukset vasten naisen tummaa hipiää olivat miehen mielestä äärimmäisen makea combo. ' "Nope. Wasn't me. You must have been hit by a huge bumble bee or somethin." Jeroen sanoi, nyökäten syvään enen kuin nappasi huikan pullostaan, miehen vihreät silmät tapittaen herkeämättä edessään seisovaa naista. "Sorry sweety, I didn't catch your name? Mother Teresa, the saviour of all children?" Jeroen jatkoi ennen kun nainen ehti sanoa mitään väliin, tuo hymähti sanojensa päälle. Jeroen kampesi itsensä tolpilleen ja tuijotti nyt naista muutaman metrin päässä.
"Besides no bad mamas around, letting their kids run around the beach at this hour. So dont cha worry. Everyone would have been safe even if I would have knocked some stones into the ocean from here." Jeroen hymyili leveästi, ristien kouransa rintansa päälle, viinapullo sormien välistä rennosti roikkuen. "So no reason show a grumpy face, a smile would suit you better, huh?" Jeroenin hymy muttui leveäksi virneeksi, kun tämä tilttasi taas päänsä hieman kallelleen.
|
|
|
Jul 17, 2015 13:52:36 GMT 2
Post by Deleted on Jul 17, 2015 13:52:36 GMT 2
Aygen lähes hätkähti, kun mies alkoikin yhtäkkiä puhua englanniksi. Ilmeisesti toinen oli vain sitten päättänyt antaa Aygenin paasata rauhassa loppuun ennenkuin alottaisi puolustuspuheensa. Sitä ne miehen sanat nimenomaan olivat, sillä toinen ilmoitti, että hän ei ollut tehnyt mitään. Aygen oli lähes pyöräyttää silmiään, mutta hän onnistui kuitenkin hillitsemään itsensä jotenkin. Mies sen sijaan oli naukkailemassa jälleen pullostaan, eikä kieltämättä ollut vaikeaa päätellä, että toinen oli jo selvästi humalassa. Se huikka ei siis varmasti ollut päivän ensimmäinen ja hyvin todennäköisesti se ei tulisi myöskään olemaan päivän viimeinen.
Vai että Äiti Teresa? Aygen pudisteli päätään jopa hieman huvittuneesti. Hän oli harvinaisen kaukana mistään pyhimyksestä, vaikka nyt olikin sattunut saarnaamaan jostain kivien heittelystä. "Well.. yeah, no kids around but there could have been." Aygen ei malttanut olla vielä jatkamatta, vaikka tiesi kyllä itsekin, että lapsia ei ollut lähettyvillä, eikä sillä hetkellä juuri muitakaan ihmisiä. He olivat ehkä hieman hiljaisemmassa kohdassa rantakatua, sillä aiemmin Aygen oli saanut jatkuvasti väistellä turisteja. Miehen sanat saivat kuitenkin sitten Aygeninkin hymyilemään, sillä, no.. Ei hänen luonteelleen ollut tyypillistä mököttää turhista asioista liian kauaa. Ei kai tässä nyt mitään varsinaista vahinkoa ollut päässyt tapahtumaan.
"Okay sorry, my bad. Throw as many stones as you want but please, do that after I have left." Aygen sanoi pienen naurahduksen kera. Hetken mielijohteesta hän asteli lähemmäksi miestä, jääden kuitenkin vielä pienen välimatkan päähän seisomaan. Lähempääkin katsottuna tuo mies oli äärimmäisen kiinnostavan näkönen ja vaikka Aygen oli ollut hyvää vauhtia matkalla kohti kotiaan, ei hänellä enää yhtäkkiä ollut yhtään mikään kiire. "So I guess you are not from here?" Aygen ei malttanut olla kysymättä. Enemmän se kysymys tosin oli retorinen, sillä kyllä toisesta nyt näki kilometrien päähän, että tämä ei voinut mitenkään olla turkkilainen. Tosin, olihan Aygenin oma kaksoissiskokin hyvin vaalea, mutta heillä nyt olikin amerikkalainen äiti, joten asia oli sillä selitetty.
"Can I have some?" Aygen sitten heitti, yhtä hetken mielijohteesta senkin, nyökäten sitten miehen roikottaman viinapullon suuntaan. Mies tarjosikin sitä pulloa hänelle ja hetkeksi Aygen otti sen käteensä, ottaen siitä huikan. Pieni irvistyskin käväisi hänen huulillaan ja lopulta hän tyrkkäsi pullon takaisin miehelle. Ehkä se oli tyhmää ottaa alkoholia täysin tuntemattomalta, mutta Aygen nyt oli tunnettu tyhmistä teoista. "Im Aygen, by the way."
|
|
|
Jul 17, 2015 23:51:03 GMT 2
Post by Deleted on Jul 17, 2015 23:51:03 GMT 2
Mies kuunteli keskeyttämättä naisen jatkoselostuksen kivenheittelystä ja naurahti hieman perään. "Yes, ma'am." Jeroen sanoi, nostaen kätensä otsalleen sotilastervehdykseen, veikeän virneen noustessa Jeroen huulille tämän jatkaen sitten esitelläkseen itsensä. "And no, I'm from the Big Apple and the name is Jeroen. Just here to get my piece of the sun and air that isn't contaminated with exhaust gasses. So in other words imma downright tourist, just forgot my Hawaii shirt and waist bag into my hotel room." Jeroen luritteli, hieman kännistä huojumistaan parilla sivuaskelella korjaten, kunnes ojensi pullon naiselle, tutkiskellen tätä sivusilmällä tuon ottaessa pienen huikan. Jeroenin tosin kannattaisi hidastaa hieman, jottei heräisi aamulla rannalta paahtavaan aamuaurinkoon suu täynnä hiekaa.
"If you can handle it. Strong shit. Bought it from the shady booze store down the street. I think its windowcleaner --- But I don't really care as long as it gets me hammered." Jeroen jatkoi rupattelua, hyväntuulinen humalainen hymyili vähän ja pyllähti sitten takaisin hiekkaan istumaan. "So, lady, your name is too hard for me to pronounce right now, but what ya doing here then? Your accent is way too good to be from here. Either you have traveled a lot or then you just landed here from somewhere else." Tuttu virne nousi taas miehen humaltuneille kasvoille.
Jeroen ei oikein osannut sanoa oliko tyttö paikallisia, joilla oli maailman hauskin aksentti englantia puhuessa joka välillä sai Jeroenin hykertelemään puoliääneen. Tytön ulkonäkö kuitenkin puhui paikallisuuden puolesta, mutta ehkä supervaaleat hiukset vain hämäsivät ja saivat hänet näyttämään paljon tummemmalta mitä oikeasti oli. Tytön aksentti taas puhui sen puolesta, että tyttö olisi joko asunut pitkän aikaa ulkomailla tai kenties oli kokonaan syntyjään muualta, sillä Turkin kieli oli sellaista molotusta Jeroenin korviin, ettei kukaan edes puolivahingossa omaksunut selkeää Amerikkalaista aksenttia täällä asuessaan.
Jeroen otti taas huikan pullosta ja ojensi sen taas Aygenille. "Have some more and soon you will also be throwing stones at people with no remorse." Jeroenilla hykerteli hieman, hänellä oli fiilis, että tässä tytössä oli enemmän asennetta, kuin päälle päin näkyi.
|
|
|
Jul 20, 2015 19:37:49 GMT 2
Post by Deleted on Jul 20, 2015 19:37:49 GMT 2
Aygen jopa yllättyi, että mies oli kotoisin Yhdysvalloista. Toki miehen aksentti oli jo puhunut sen puolesta, että tämä saattaisi olla amerikkalainen, eikä miehen ulkonäkökään varsinaisesti turkkilaisuuden puolesta puhunut. Nimi tosin ei ollut ihan se tyypillisin amerikkalainen, mutta toisaalta, oliko Aygenin omakaan? Ei häntäkään meinattu amerikkalaiseksi uskoa, mikä oli toisaalta mukavaa, toisaalta ärsyttävää. Sekin kun tuntui vaihtelevan sen mukaan, missä tilanteessa hänen kansalaisuutensa kyseenalaistettiin.
Jeroenin sanat saivat Aygenin naurahtamaan pienesti ja hän istahtikin sitten miehen vierelle - ei nyt ihan viereen, mutta siihen hiekalle jokatapauksessa suhteellisen lähelle. "My dad is turkish but my mom was american and I was also born in the States, actually in New York. We moved to Bodrum when I was.. maybe 12 or something. My siblings have moved back to the States but Im kinda stuck in here." Aygen naurahti kevyesti sanojen päätteeksi, ikään kuin olisi yrittänyt saada tarinan kuulostamaan jotenkin mukavalta. Todellisuudessa se oli kaukana siitä, sillä Aygen oli menettänyt äitinsä nuorena syyskuun 2001 terroristi-iskuissa, jonka jälkeen muutto Turkkiin oli sitten koittanut.
Varsin pian Aygen sai taas sen pullon itselleen ja hän ottikin siitä huikan. Irvistys tosin karkasi jälleen hänen huuliltaan. "Shit, this is really strong. Are you sure this is even alcohol anymore?" Aygen puuskahti, naurahtaenkin tosin sitten. Hän katseli sitä pulloa hieman epäileväisenä, mutta otti kuin ottikin toisen huikan ennenkuin tyrkkäsi pullon takaisin Jeroenille. "So, any big plans for tonight? Throwing stones to random girls or maybe something else? You know, Bodrum has the best night clubs." Aygen virnisti. Hän ei itse ollut varsinaisesti mikään yökerhoihminen. Kyllä Aygen juoda tykkäsi, mutta enemmänkin hän toteutti sen jonkun kaverinsa luona tai rannalla kuin missään hämärässä yökerhossa, joiden hinnatkin oli jossain taivaissa asti.
"If you want see more than just this beach, I can be your guide tonight." Aygen sitten heitti jälleen asiaa miettimättä sen kummemmin. Kaipa Jeroen osaisi sanoa, jos ei kaipaisi seuraa, mutta ainakin Aygen oli nyt omaa seuraansa ehdottanut. Hänellä ei varsinaisesti ollut enää mikään kiire mihinkään, sillä vahinko oli jo tapahtunut - hän oli mennyt jo juomaan alkoholia, joten ihan yhtä hyvin hän voisi käyttää tämän illan juhlimiseen. Hänen isänsä tosin ei taatusti innostuisi, jos hän tulisi krapulassa aamulla töihin, mutta se olisi sen ajan murhe..
|
|
|
Aug 1, 2015 0:07:04 GMT 2
Post by Deleted on Aug 1, 2015 0:07:04 GMT 2
"Ah, that explains why you were so worried about the children and safety. The american in you. They let the kids ride mopeds without a helmet while steering with their tooth out there so was kinda strange that you flipped like that over a little stone." Jeroen nauroi humalaisesti sanojensa päälle ja otti hörpyn pullostaan, pieni irvitys nousi miehen kasvoille kitkerän alkoholin kadotessa Jeroenin kitusiin, mutta suli pian taas hyväntuuliseksi kännivirneeksi.
Jeroen nyökytteli hieman Aygenin valottaessa miten jenkkityttö oli päätynyt Turkkiin. "Well, I think I can top that story. I am actually conceived in the Netherlands, you know that place where pot is legal and people like the color to a perverted extent, well anyhow -- My mom was an au pair and she went all bonkers with her host daddy, got knocked up and then boom fifteen years later Cinderella finally gets her prince and the dutcman sails into our lives again and now I am here drinking out of his money!" Jeroen virnisti tarinansa perään, napaten uuden huikan Aygenilta takaisin nappaamastaan pullosta. Jeroen tutkisteli pulloa hetken ja kohautti olkiaan. "I don't actually know. I bought it from a shady shop down the street, they sold also iron nails and soap so it might be anything. But least it gets you hammered!"
"I am kinda this going with the flow kinda guy so no solid plans, well one, getting hammered but outside that I am all open. Do you have any good ideas? Or bad ideas, semi bad ideas? Anything goes really." Tuo katsoi Aygenia taas virnistäen, kyllä tyttö ainakin näytti siltä, että osaisi pitää hauskaa, vaikka toki ulkonäkö saattaisi pettää. Jeroen oli viettänyt lomansa kutakuinkin edellä mainitulla kaavalla, iltapäivästä korkki auki, kohti uutta seikkailua ja aamulla armoton darra josta ei voi lähteä kuin uuteen nousuun.
"So lets get this exclusive tour started then, shall we?" Jeroen virnisti, kömpien ylös hiekasta, pari hataraa humalaisen askelta ja mies oli taas tolpillaan ja valmiina lähtöön.
|
|
|
Aug 12, 2015 21:25:49 GMT 2
via mobile
Post by Deleted on Aug 12, 2015 21:25:49 GMT 2
Aygenin huulilta karkasi pienesti naurahdus. Kieltämättä Jeroenin tarina oli parempi kuin Aygenin oma - hän ei ollut edes täysin varma, miten hänen vanhempensa olivat aikoinaan tavanneet, sillä kumpikaan ei ollut kamalasti puhunut aiheesta ja äidin kuoleman jälkeen Aygen ei ollut kauheasti edes viitsinyt kysellä isältään. Äidistä puhuminen oli muutenkin hieman arka aihe Demirien perheessä, vaikka tapahtumasta oli jo vuosikausia aikaa. "Well thats interesting story, I must admit. My parents love story seems kinda boring now." Aygen sanoi hieman huvittuneen naurahduksen kera.
Jeroenin kysellessä suunnitelmista tälle iltaa, Aygenin mieleen tuli eräs idea. Hän tiesi, että hän joutuisi siitä pulaan, mutta ainakin se olisi hauskaa.. Ja Aygen nyt tunnetusti ei kamalasti miettinyt päätään pidemmälle vaan meni mielialojensa mukaan. "Actually I have a good idea. Or bad idea, it depends." Aygen sitten myönsikin, virneen noustessa jälleen hänen huulilleen. Jeroenin kömpiessä sieltä hiekalta ylös, Aygen oli jo kääntänyt katseensa siihen suuntaan, josta oli hetki sitten kävellyt rantaan päin. "So lets go that way." Aygen huitaisi kädellään kevyesti siihen suuntaan, napaten sitten samalla vauhdilla Jeronielta sen pullon. Ihan hirveää litkuahan se oli, mutta jotta he voisivat toteuttaa Aygenin idean, hänen olisi oltava humalassa.
"We are going to go probably the most boring place in the world but it doesnt really matter because I have anyway a good idea and we are going to have so much fun." Aygen selitti heidän kävellessään samalla päämääräänsä kohti. Välillä Aygenin katse käväisi myös hänen vierellään kävelevässä Jeroenissa - Aygenin oli pakko myöntää, että toinen oli oikeasti ihan törkeän hyvännäköinen. Humalassa kuin mikä ja viinaa oli taatusti kiskottu ainakin useamman päivän putkeen, mutta jokin tämän bad boy|/i] olemuksessa viehätti Aygenia suorastaan syntisen paljon. Nainen yritti kuitenkin karistella moiset ajatukset pois mielestään, sillä nyt tässä oltiin menossa vain pitämään hauskaa ja siinä se, ainakin hän oli saanut tekemistä tälle iltaa.
Lopulta he olivat sitten saapuneet oikeaan osoitteeseen - Aygenin isän ravintolalle. Paikka oli jo tältä päivää suljettu, mutta se oli vain osa suunnitelmaa. "You might think Im crazy ´cause this place is my dads restaurant but heres the catch. The place is empty, my dad has already left and the best thing is, theres alcohol. A lot of alcohol. And since Im daughter of the owner, its free alcohol." Aygen selitti leveä hymy huulillaan, suorastaan hypähdellen sitten avaamaan oven, hänellä kun tietysti oli avain kyseiseen ravintolaan. Todennäköisesti Tekin vielä listisi tyttärensä seuraavana aamuna tajutessaan tapahtuneen, mutta Aygenille se oli ihan se ja sama - hän oli niin kyllästynyt tähän paikkaan, että isä voisi ihan hyvin antaa hänelle potkut.
|
|
|
Nov 4, 2015 0:49:38 GMT 2
Post by Deleted on Nov 4, 2015 0:49:38 GMT 2
Jeroen nyökytteli Aygenin todetessa omien vanhempiensa rakkaustarinan ollessa hieman perinteisempi version. "Its good that some people still prefer tradition over such a shameless knock out story." Jeroen naurahti. Miehen leuka oli tippunut pahemman kerran, kun äitinäsä oli viimein tunnustanut kuinka Jeroen olikaan saanut alkunsa. Ei sillä, Jeroen ei ollut niitä tuomisevimpia tyyppejä maailmassa, mutta kyllä siinä oli sulattelemista, kun pääosassa oli oma äiti.
Jeroenin humaltuneet kasvot kirkastuivat Aygenin mainitessa ideasta, tarkemmin ottaen huonosta sellaisesta. Mies tikkasi itsensä pystyyn alta aika yksikön ja lähti huojuvana seuraamaan Aygenia tuon valitsemaan ilmansuuntaan. Mitä lie naisella oli mielessä? No sama kai se, huonot ideat eivät yleensä olleet kovin laadukkaita ideoita, mutta tärkeintä oli pitää hauskaa, right?
Jeroen nyökytteli naisen selittäessä määräpäänsä olevan jokseenkin tylsä, mutta idean olevan erinomainen. Jeroen joutui keskittämään suurimman osan avotoiminnasta jalkojensa liikutteluun ja siihen, ettei koko melkein kaksimetrinen varsi heilahtaisi heikkaan. Muutaman päivän ryyppyputkin oli totta vie tehnyt tehtävänsä miehen tasapainolle ja koordinaatiokyvylle. Onneksi suu sentään kävi edelleen suhteellisen kiitettävästi, kunhan jalkojen ei ollut pakko käydä samalla.
Kun kaksikko vihdoin saapui määräpäähänsä, pimeänä olevaan ravintolaan Jeroen otti reippaasti tukea ovenkarmista. "We are not gonna break in are we? " Jeroen hykerteli, vaikka toisaalta ajatus turkkilaisesta vankilasta saikin miehen selkäpiin kylmäämään, mutta Aygenin selitettyä kyseessä olevan isänsä ravintolan Jeroenin ilme kirkastui taas. "Gosh woman, arent you perfect? Smart, pretty and having access to endless amounts of booze!" Jeroen hykersi, iskien silmää tytölle tämän seuratessa tuon perässä sisälle.
"Dont tell me you are a great chef too?" Jeroen naureskeli kompuroidessaan baaritisikke puolihämärässä. Hän istuutui tiskin asiakaspuolelle, vaikka Jeroen olikin umpihuppelissä omasi tämä silti edes jotain käytöstapoja antaen Aygenin valita tuhottavat viinanat. Viinojen patoutuessa tiskille mies katsoi Aygenia virnistäen. "Are you sure you can handle all this booze? Maybe we should play a drinking game. Like...what about the one called I have never?".
|
|