member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 26, 2014 21:15:25 GMT 2
Post by nepa on Feb 26, 2014 21:15:25 GMT 2
31st of January 2014 Beau and Perry @ BrooklynBeau oli sulkenut oven hiljaa perässään. Hän oli pitänyt huolta siitä, että kukaan ei vain herännyt, kun nuorukainen oli kadonnut New Yorkin yöhön. Siellä Beau oli kotonaan. Oli hänellä ihan virallinenkin koti, mutta oli helppoa ymmärtää, että siellä Beau ei viihtynyt - ei, vaikka hän kovin esittikin muuta vanhemmilleen. Tai no, ei hänen edes tarvinnut esittää. Ei häntä edes huomioitu. Beau oli se perheenjäsen, kuka kulki muiden lomassa kuin varjo esittäen, että kaikki oli hyvin, vaikka totuus oli kaikkea muuta. Sisäisesti Beau huusi apua. Hänen ylpeytensä ei kuitenkaan antanut apua siihen, että hän menisi puhumaan vanhemmilleen vaan hän keksi ihan muita tapoja helpottaakseen oloaan. Ja mitä hänen vanhempansa muka asiaan voisivat edes sanoa? He heittäisivät poikansa vain laitokseen, jos hän kertoisi oikeita ajatuksiaan. Siellä Beau ei ainakaan olisi taakka. Anastazja ja Colin voisivat jatkaa ihanaa elämäänsä nauttien kahdesta muusta lapsestaan. Kun Beau oli aina ollut se perheen hiljasin ja syrjäänvetäytyvin, olivat Joshua ja Skyler täysin hänen vastakohtiaan. Good for them. Sisarukset taisivat olla Montgomeryn perheessä ainoita, jotka edes kysyivät Beaun kuulumisia, mutta ne vastaukset jäivät aina suppeiksi. Jollain tasolla Beau kuitenkin koki olevansa hyvissä väleissä sisarustensa kanssa, vaikka he eivät mitään mistään tajunnetkaan. Ei kukaan tajunnut. Ja oli tosin parempikin, että Beau vain pysyttelisi hiljaa kaikesta hänen mielessään pyörivästä.
Hetki sitten Beau oli astunut bussiin, maksanut pöhöttyneelle kuskille ja istunut alas. Hänen määränpäänsä oli selvä: Brooklyn. Juuri siellä Beau oli juhlinut monet kerrat, viettänyt luultavasti elämänsä kultaisempia hetkiä rappiolla olevan seuran kanssa. Nykyisin se oli Beaun arkea. Hän joi ja rellesti, toimi, kuin mikäkin känni-idiootti. Se kuitenkin vei hänen ajatuksensa muualle joka kerta, eli miksi hän valittaisi? Miksi helvetissä hän kääntäisi selkänsä asialle, joka oli lopultakin vienyt hänen ajatuksensa muualle? Hän nautti joka kerta alkoholista, vaali sitä ihanan kevyttä tunnetta, jonka hän sai. Beau käänsi katseensa mieheen, joka oli istunut häntä vastapäätä. Katseiden kohdatessa nuorenmiehen silmät kuitenkin kääntyivät takaisin tylsiin maisemiin. Pian ne alkoivatkin muuttua tutuimmaksi, ja Beau tiesi, että hän oli lähestymässä määränpäätään. Ei kestäisi enää kauaa, kun Beau pääsisi taas vapauteen. Oliko edes parempaa tunnetta olemassa? Kuskia kiittämättä Beau sitten nousi ylös ja lähti kävelemään kohti tuttua katua, joka veisi hänen vakiobaariinsa. Vakiobaariin niiden ihmisten luo, jotka eivät vaatineet tai kyselleet häneltä mitään, ja se jos jokin tuntui hyvältä. Pian Beau pääsi jonottamaankin. Tai no jonottamaan ja jonottamaan, koska hänen edellään oli vain muutama piskuinen ihminen. Mahdollisimman pieniin asuihin pukeutuneita naisia kaikki. Bitches please, ei tämä ollut yökerho. Ei kyllä sen koommin räkäläkään. Päätään pudistaen Beau pääsi sitten itse vuoroon ja ojensi uudelle portsarille ajokorttinsa. Beaulle tuntematon mies katseli korttia vähintäänkin arvostelevasti, käänteli ja väänteli sitä suuntaan ja toiseen. "Problem?" Tokaisi Beau äänensävyllä, joka oli jossain vittuuntuneisuuden ja tylsistyneisyyden rajamailla.
Ongelmaa ei loppujen lopuksi ollut. Beau ei taaskaan kiittänyt, kun hän asteli sisälle baariin ja etsi nyt tuttujaan kaikkien niiden ihmisten joukosta. Ja jep, siellä he olivat - hänen high schoolista tulleet ystävänsä, jotka eivät hänen tapaansa tehneet tällä hetkellä mitään. Elivät vain hetkessä eivätkä stressanneet tulevasta. Siihen jos johonkin Beau pyri. Vähin äänin Beau istahti nurkkapöytään nahan narahtaessa hänen painostaan, mutta ei kestänyt kauaa, kun hänet huomattiin. Hänen kanssaan istuivat Clover, Wyatt ja Colton - siis nainen ja kaksi miestä. Clover oli aina saanut huomiota joukkion miehiltä, mutta Beau jätti hänet rauhaan kerta toisensa jälkeen. Mitä he nyt joskus olivat humalassa suudelleet, mutta hei, mitä homolta pystyi odottamaan? Edes Beaun homoudesta ei koskaan puhuttu. Se vain oli, mutta kukaan ei valittanut siitä mitään ylimääräistä. Hyvä niin - ei Beau halunnut edes puhua siitä mitään. "Missä Tate on?" Beau sitten kysäisi huomattuaan, että yksi hänelle tärkeä ihminen puuttui. Tate oli se ryhmän rämäpää, joka ajautui useimmiten tappeluun - siihen riitti vain yksi sana ja jollakulla kiehahti. "Tupakalla", vastasi Clover. Beau kiitti, lähti kävelemään eteenpäin. Siellä se Tate tosiaan oli. Väkisinkin Beaun huulet nykivät ylöspäin, kun hän näki Taten siellä ihmisjoukossa. Beaulla oli aina ollut erityinen paikka kyseiselle punapäälle sydämessään. Ei sitä nyt ihastumiseksi voinut kutsua, mutta jotain syvempää heidän välillään oli ollut. Beau kurotteli mustien pillifarkkujensa taskuun ja nappasi sieltä löytyvästä askista tupakan, jonka jälkeen samaa värikoodia noudattavan hupparin taskusta tuli kaivettua sytkäri. Yhtä nopeasti se oli kadonnutkin. Beau asteli määrätietoisesti Tatea kohden, ennen kuin näki itselleen tutun naamaan. Jesus Christ, Perry Bundy. "Did you rise from the dead?" Vittumaisella (ei kyllä tahallaan) äänensävyllä varustettu nuorukainen asteli tatuoidun kundin luokse. "Me ei olla nähty sua pitkään aikaan. Seriously, minne sä oikein katosit?"
|
|
|
Feb 28, 2014 22:48:16 GMT 2
Post by Deleted on Feb 28, 2014 22:48:16 GMT 2
Perry oli kuvitellut, että hän oli henkeen ja vereen niin arizonalainen, ettei voisi koskaan kuvitellakaan muuttavansa muualle – no, ehkä takaisin Los Angelesiin, mutta että toiselle puolelle maata... Semmoinen ihme oli kuitenkin loppuvuodesta tapahtunut, kun Perry oli päättänyt muuttaa New Yorkiin. Asiat kotipuolessa olivat lähteneet menemään kirkkaasti päin metsää ja Perry oli katsonut, että hänen olisi parempi lähteä menemään kotikaupungistaan ja mielellään mahdollisimman kauas. Perry oli halunnut uuden alun uusien ihmisten kanssa – semmoisten, jotka eivät tuomitsisi häntä vaan antaisivat hänen olla juuri sellainen kuin hän on. Dustyn kanssa asiat eivät olleet päättyneet hyvin. Perry oli kyllä rakastanut poikaystäväänsä täydestä sydämestään, mutta kerta toisensa jälkeen hän oli päätynyt toista pettämään. Joka ikinen kerta Dusty oli antanut kaiken anteeksi, toinen oli niin hyväsydäminen, mutta lopulta Perryn oli ollut pakko viheltää peli poikki. Hän ei kerta kaikkiaan osannut olla poikaystävä, joten oli parempi, että hän antoi Dustyn olla ja lähti muualle. Se joku muu paikka sitten sijaitsikin aina New Yorkissa asti. Jostain syystä Perry oli ajatellut, että New Yorkin kaltainen kaupunki tarjoaisi hänelle uuden alun ilman mitään menneisyyden mörköjä. Olihan se hieman sinisilmäistä ajatella niin, mutta toisaalta, ihan hyvin hän oli tähän mennessä pärjännyt. Hän oli löytänyt uuden kodin, saanut töitä jostain hieman rähjäisestä pubista ja ystävien löytäminen oli ollut lähes naurettavan helppoa. Bändiä hän ei ollut saanut uudestaan kasaan, mutta toistaiseksi hänelle oli riittänyt itsekseen kitaran rämpyttämien – kyllä hän kerkeäisi sen bändin myöhemminkin kasata, jos siltä vielä joskus tuntuisi.
Moni asia oli muuttunut, mutta yhtä moni oli pysynyt ennallaan – esimerkiksi Perryn juominen. New York oli oikeastaan tainnut pahentaa ongelmaa, sillä Perry tuntui olevan humalassa koko ajan. Tänäänkin hän oli jälleen lähtenyt johonkin baariin, päätynyt taas hengailemaan saman porukan kanssa kuin aina ennenkin. Uusiin ystäviin tutustuminen oli ollut suhteellisen helppoa, Perry kun oli sosiaalinen luonteeltaan. Ongelmia omalla tapaansa tuotti Perryn homous – kukaan ei tuntunut tajuavan sitä, mutta toisaalta Perry ei mitenkään nostanut asiaa esille. Muutamat iskuyritykset hän oli tämänkin illan aikana kerennyt saada, mutta Perry ei jaksanut välittää, hän oli siihen tottunut – naiset tulivat yrittelemään häntä useinkin, sillä kieltämättä ulkoisesti Perry ei taatusti vaikuttanut homolta, tuskin edes käytökseltään. Tällä hetkellä Perry hengaili tupakalla jonkun Taten ja muutaman muun kanssa. Tate ja kumppanit olivat muodostuneet Perryn uusiksi ystäviksi, joskin viime aikoina Perry oli ollut huomattavan paljon omissa oloissaan ... "Did you rise from the dead? " Perry lähes hätkähti ne sanat kuultuaan ja kääntyi katsomaan taakseen. Hieman huvittunut hymähdys karkasi miehen huulilta hänen nähdessään Beaun. Siitä tosiaan oli jo varmaan muutama viikko, kun he olivat viimeksi tavanneet. "Jotain sinne päin." Perry naurahti pienesti, keskittyen hetkellisesti tupakan polttoonsa. Missä hän sitten oli edes ollut? No, juomassa. "Musta on vaan kiva välillä vetäytyä miettimään kaikkia hengellisiä asioita." Perry heittikin sitten ihan pokalla, tumpaten sitten tupakkansa tuhkakuppiin. Beau tuskin otti hänen puheitaan kovin tosissaan ja tuskimpa otti kukaan muukaan – ainakaan toivottavasti, Perryä nyt ei aina kannattanut kamalan tosissaan ottaa. "Tuutsä sisälle, mä voin tarjota sulle seuraavan." Perry ehdotti Beaulle.
Kun Beau oli polttanut tupakkansa, kaksikko sitten paineli takaisin sisälle ja ensimmäisenä he suuntasivat baaritiskille. Perry tosiaan osti niin itselleen kuin Beaulle uudet kaljat ja ennenkuin he lähtivät siitä tiskiltä mihinkään, Perry hieman katsahti ympärilleen. Muutamia tuttuja naamoja näkyi, mikä tuntui hullulta – Perry oli ollut täällä vasta muutamia viikkoja ja nyt hänellä oli jo näin paljon uusia ihmisiä ympärilleen. Toisaalta se oli ihan hyväkin, ainakin Perry sai muuta ajateltavaa kuin Dustyn ja heidän epäonnistuneen parisuhteensa. "Sä vissiin olit noitten seurassa?" Perry nyökkäili päätään tuttujen naamojen suuntaan, huomattuaan Coltonian, Wyattin ja Cloverin. Hän itsekin tunsi kyseiset tyypit jo ainakin jossain määrin, mutta ei hän varsinaisesti heidän kanssaan aikaansa viettänyt. Perry viihtyi omalla tavallaan niin paljon paremmin yksin, senkin takia hän välillä vetäytyi omiin oloihinsa ja teki näitä ns. katoamistemppujaan. Ei hän vain aina jaksanut olla ilmoittamassa muille, missä hän oli menossa. Sitäpaitsi, viime aikoina oli ollut niin paljon mietittävää – ja olipa Perryllä tainnut joitakin säätöjäkin olla. Jotain lohtua hänkin kaipasi eronsa jälkeen. "Mites sulla muuten menee? Kaikki iha jees?" Perry kyllä tiesi jo varsin hyvin Beaun luonteen, joten hän odotti jotain päin helvettiä – vastausta, tai ainakin jotain hyvin samankaltaista.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 1, 2014 21:59:33 GMT 2
Post by nepa on Mar 1, 2014 21:59:33 GMT 2
Beau ei ollut tuntenut Perryä vielä kovin pitkän aikaa. Kyseisen tyypin kanssa Beaun kanssa kuitenkin oli aina ihan törkeän hauskaa, mikä taisi johtua siitä, että he olivat luonteeltaan suhteellisen paljon samanlaisia. Okei, oli Perry huomattavasti iloisempi persoona, mutta aivan yhtä idiootteja he olivat - siis vain hyvällä tavalla. Ainakin he keksivät aina jotain tekemistä, joskus vaikka kyseenalaistakin sellaista, mutta tylsää ei ollut koskaan. "Sä kyllä olet hengellisen oloinen tyyppi", Beau virnisti Perryn vitsiin keskittyen sen jälkeen itsekin tupakkansa polttamiseen. Beaun katse lipui Tateen, joka yllättäen puhui jollekin nätille hameväen edustajalle. Viitsi Tate Beauta huomioida yhden käden heilautuksen verran, johon nuorukainen toki vastasi, mutta ei hän Tateen sen enempää jaksanut keskittyä. Ehkä myöhemmin tänään, kun Tate joskus raahautuisi sisälle. Pikemminkin jos raahautuisi - blondi tyttönen oli sen verran liimautunut Tateen, että hänestä saattoi saada seuraa yhdeksi yöksi. Beau siis käänsi katseensa takaisin Perryyn, joka oli hetki sitten lupautunut tarjoamaan Beaulle kaljan. Nuorukainen vilkaisi melkein poltettua sätkäänsä ja otti pari viimeistä, nopeaa hengenvetoa, ennen kuin tumppasi sen oikealle paikalle. "Todellakin", Beau vastasi nopeasti. Ennen sisälle lähtemistä hän kuitenkin vilkaisi Tatea kohti ja yritti saada hänen mielenkiintonsa tuijottamalla ja käsiä heiluttelemalla. Ei toiminut. "Tate!" Beau lopulta kajautti. "Tule sisälle, kun ja jos kerkeät. Olis ihan asiaakin!" Ei ollut kyllä oikeasti, mutta ei Beau halunnut lähteä paikan päältä Tatea tervehtimättä.
Sisälle päästyään Beau seurasi Perryä kuin eksynyt koiranpentu. Oli melkein säälittävää katseltavaa, kuinka Beau lipui Perryn vanavedessä, mutta ilmaisesta kaljasta nuorukainen ei koskaan tulisi kieltäytymään! Tässä sellaiseen oli vielä hyvä tilaisuuskin. Hieman omatunto kuitenkin kolkutti Beaun takaraivoa, koska hän tiesi olevansa tasan tarkkaan rikkaampi kuin Perry. Tai no, Beau ei ollut varsinaisesti itse sellainen, mutta vanhemmiltaan hän sai rahaa käytettäväksi niin paljon kuin suinkaan mieli. Kun he vain tietäisivät, mihin heidän poikansa ne rahat oikeasti käytti ... "Tuntemattomia kaikki", Beau vastasi sarkastisesti Perryn kysymykseen. No, oli hän oikeastikin tullut yksin, mutta alun perin hänen oli pitänyt lyöttäytyä sen tutun kolmikon seuraan. Teki kuitenkin ihan hyvää vaihtaa seuraa vähän väliä, ja Perry oli hyvää seuraa. Tavallaan. Ei luultavasti ihan täyspäiselle ihmiselle, mutta eipä Beauta sellaiseksi voinut kutsua. Kunhan kaksikko oli eksynyt jonnekin pöytään (joka oli baaritiskin vieressä), alkoi Perry hetimmiten kysyä hänen kuulumisiaan. Beau vain tuhahti ja pudisti päätään. "Tietenkin, mun elämänihän on ratkiriemukasta", tuli vastattua ilmeettömänä, jonka jälkeen katse vietiin Perryn silmiin. "Ainahan mun asiat on hyvin. Siitä ei edes tarvitse keskustella, kuten hyvin tiedät", Beau selitti, vaikka tosiasiassa varmaan piiloutuikin sarkasmin ja vittumaisen äänensävyn taakse. Oikeasti hän ehkä olisi tarvinnut henkilön, jolle puhua, mutta jotenkaan siihen ei pystytty.
"Mitäs sun elämääs? Vieläkö sä olet yhdessä sen ... Dustyn, kanssa?" Beau kysyi. Sen Perryn jätkän nimeä nuorukainen joutui kyllä miettimään hetken aikaa, koska Perry oli tainnut tuoda hänet paikan päälle vain kerran, ja silloinkin Dustyksi paljastunut poika oli ollut hyvin hiljainen. Melkein pelokaskin. Beau nosti katseensa Perryyn, kun Perry selitti, etteivät he enää olleet yhdessä. "Sori", Beau totesi pahoillaan. Ei se todellakaan ollut kivaa, jos jostain syystä erosi, vaikka ei hänellä sellaisesta kokemusta ollutkaan. Onneksi. Tarkemmin ottaen Beau ei ollut seurustellut kertaakaan, koska harva tajusi edes kysyä, mikä Beau oli suuntautumiseltaan. Heteroksi häntä kai oletettiin, vaikka ei se ihan niin kyllä ollut. Kaukana siitä, jos tarkkoja oltiin. "Mutta positiivista tässä on se, että maailma on miehiä täynnä", Beau levitti käsiään ja sai sillä hetkellä kaljansakin juotua. Taas kerran Beau katseli Perryä - joskus hänen ihmisten kyttäämisensä oli vähän liiankin avointa. Tuskinpa se Perryä haittasi, koska ei kyseinen jätkä varmaan koskaan edes miettinyt, mitä seksuaalista suuntautumista Beau edusti. Eihän Beau ollut aiemmin miettinyt sitä Perrystäkään, vaikka hän alusta asti oli kyllä huomannut kyseisen nuorukaisen olevan äärimmäisen hyvännäköinen. Beau siristi silmiään, ennen kuin nousi ylös huomatessaan, että Perrykin oli saanut kaljansa juotua. "Shall we?" Beau kysäisi muodollisesti, kun Perrykin nousi ylös. Tällä kertaa Beau päätti tarjota sen kaljan, ja kunhan ne oli saatu, kääntyi Beau Perryn puoleen ja nosti kaljansa voidakseen kilistellä hänen kanssaan. "Tänä yönä me vedämme kännit", Beau nyökkäsi ja vei tuopin huulilleen.
|
|
|
Mar 5, 2014 21:40:43 GMT 2
Post by Deleted on Mar 5, 2014 21:40:43 GMT 2
Perry pudisteli vain päätään Beaun sanoille. Niin, olisihan Perryn pitänyt tietää, että mitään kovin syvällistä vastausta sieltä Beaun suusta tuskin tulisi, joten ihan turhaa moista oli edes tosissaan kysellä. Ihan liian nopeasti Beau kuitenkin käänsi puheenaiheen Perryyn itseensä ja Perry oli vähällä tukehtua kaljaansa, kun mies keksi kysellä Dustysta. "Me erottiin tässä joku aika sitten." Perry hymähti – ei mitenkään tylysti, hän ainakin yritti tavoitella neutraalia sävyä, mutta vaikeaa se teki. Perry ei ollut koskaan ennen rakastunut ja hän oli ehkä hieman naivista kuvitellut, että he tulisivat olemaan edes hieman pidempään Dustyn kanssa yhdessä, mutta olisihan hänen pitänyt ymmärtää, että mihin tiikeri raidoistaan pääsisi. Ei Perry osannut seurustella, hän loukkasi aina seurustelukumppaneitaan ja oli parempi, että hän ei edes miettisi mitään suhdekuvioita. "Niimpä, kyllä miehiä riittää. Enkä mä nyt edes halua seurustella, mä tajusin, että ei vakavat parisuhteet ole tehtyä mua varten." Perry sanoi pienesti naurahtaen, hörpäten sitten oluestaan. Olihan Perry Dustya rakastanut ja olisi halunnut olla toisen kanssa pidempään, mutta kun hän ei osannut niin ei osannut. Olisi ollut vain itsepetosta yrittää olla pidempään yhdessä. Perry tuijotteli tuopissaan olevaa olutta – alkoholia oli kyllä tullut vedettyä naamaan viime aikoina vähän turhankin reippaalla kädellä, vielä enemmän kuin ennen. Osasyy oli tietysti ero ja Perry kyllä sinänsä sisäisti, että hänen ei pitäisi juoda ihan näin paljoa, mutta hän ei osannut tehdä asialle yhtään mitään. Niimpä nytkin hän joi sen tuoppinsa tyhjäksi, eikä hän edes tuntenut asiasta huonoa omaatuntoa.
Kauaa se tuoppi ei pysynyt tyhjänä, sillä Beau oli jo noussut pöydän äärestä ja ehdottanut uutta kierrosta. Perryllä ei ollut tietenkään asiaa vastaan mitään ja pian he sitten olivat taas tiskillä, tällä kertaa Beau tarjosi Perrylle uuden oluen. "Kuulostaa tiedätkö helvetin hyvältä." Perry sanoi virnistäen, kilistellen sitten tuoppiaan Beaun kanssa ja lopulta vei tuopin huulilleen. Niitä kännejä Perry kyllä veti muutenkin joka ilta, mutta ainahan hänelle uusi ryyppyilta kelpasi. Perryn katse lähti jälleen kiertämään ympäri sitä baaria hänen juodessaan tuopistaan. Ihan liikaa tuttuja naamoja ilmestyi samantien näköpiiriin, eikä Perry edes ollut varma, mistä kaikki ne tutut ihmiset olivat hänelle kertyneet, sillä eihän hän ollut edes asunut kauaa New Yorkissa. Sitä Perry ei kuitenkaan jäänyt pohtimaan turhan pitkäksi aikaa, sillä lopulta hän käänsi katseensa takaisin Beauun. Ne kaljat oli juotu hyvinkin nopeasti ja pian he rupesivat tilaamaan lisää juotavaa. Tiskille ilmestyi vähän väliä niin olutta kuin viinaakin, shotteja unohtamatta. Perry tiesi, että juomista pitäisi ehkä rajoittaa, mutta hehän olivat juuri sopineet vetävänsä tänään kännit, joten ei Perry voinut enää lupaustaan pyörtää. "Mitä mieltä kuule olisit, jos siirryttäisiin täältä muualle? Ei täällä tapahdu mitään ja mulla on kyllä viinaa kotonakin." Perry sitten jossain vaiheessa ehdotti Beaulle. Jonkun muun seurassa tuohon lauseeseen olisi ehkä liittynyt taka-ajatuksia, mutta Beaun kanssa ei – vaikka Perry ei asiasta tiennytkään tarkemmin, hän oletti Beaun olevan ihan hetero, joten vaikka toinen kivannäköinen olikin, ei Perry kuvitellut sanojensa kanssa mitään sen kummempaa.
Ehdotus kävi Beaulle ja kun he olivat saaneet ne yhdet juomansa vielä juotua, he lähtivät baarista pois. Ikävä kyllä Perry ei asunut Brooklynissä, joten heidän piti ottaa metro Bronxiin, mutta ainakaan Perryä se ei varsinaisesti haitannut, hän oli jo niin tottunut matkaan. Eikä siinä nyt loppujen lopuksi edes niin kauaa kestänyt, pian he nimittäin olivat jo oikealla metroasemalla ja kävelemässä kohti Perryn asuntoa. "Ei taida olla ihan sellaista seutua, missä sä olet tottunut asumaan.." Perry ei voinut olla naurahtamatta – kyllä hän sen verran oli asioista perillä, että tiesi heidän olevan lähtöisin hyvinkin erilaisista olosuhteista. Asia ei kuitenkaan tuntunut vaivaamaan Beauta mitenkään ja pian he sitten olivat oikean talon kohdalla, astelivat rappuun sisään ja lähtivät kävelemään kohti oikeaa kerrosta. "Kyllä täällä ois hissikin, mutta se temppuilee vähän väliä.. En tiedä susta, mutta mä en ehkä halua viettää yötä hississä jumittuneena." Perry naureskeli heidän tullessaan oikeaan kerrokseen viimein. Perry avasi asuntonsa oven ja päästi Beaun edeltä sisälle, kunnes sitten vetäisi oven kiinni. "Ja tervetuloa matalaan majaani." Perry vielä jatkoi, kävellen sitten itse edeltä ensimmäisenä viinakaapilleen. Ei hän vaivautunut esittelemään asuntoa mitenkään, eikä siinä kyllä mitään esiteltävää ollutkaan – rappeutunut yksiö pienellä keittiöllä ja kylpyhuoneella. Jopa Perry oli asunut ennen paremmissa paikoissa, mutta moisesta pikkufaktasta hän ei nyt jaksanut välittää. Ainakin hänellä oli katto pään päällä.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 6, 2014 18:20:17 GMT 2
Post by nepa on Apr 6, 2014 18:20:17 GMT 2
Baarissa oli aivan jäätävän tylsää. Ei nyt kyllä sillä, että Perryn seura olisi ollut sellaista, mutta kun kukaan ei tehnyt mitään - kaikki vaan joivat. Kukaan Beaun ystävistä ei ollut tullut edes tervehtimään, vaan he istuskelivat jossain omassa pöydässään ja joivat selvästi niin kauan, että sammuisivat. Loppujen lopuksi Beau siis vain pyöräytti silmiään, mutta ei Perry sitä huomannut - kai. Hetken kuluttua Perry nimittäin ehdotti, että he menisivät hänen luokseen. "Totta helvetissä me mennään", Beau naurahti. Kaljat juotiin loppuun, jonka jälkeen he käppäilivät suhteellisen ripeästi metrolle ja matkustettuaan hetken he kävelivät lopun matkaa Perryn asunnolle. Bronx - kyllä Beau asuinalueen tunnisti. Hän ei kyllä ollut käynyt siellä usein, vaikka hänellä olikin ystäviä sieltä. Tämä oli siis Beaulle omalla tavallaan melko mielenkiintoinen kokemus. Joillekuille pelottava sellainen, mutta Beau oli aidosti kiinnostunut tästä asuinalueesta ja siellä olevista ihmisistä - eivät kaikki läpimätiä olleet, ja esimerkiksi Perry oli siitä hyvä esimerkki. Ei se Perryn asuntokaan ollut sellainen, vaikka ei kaikista edustavin ollutkaan. "Tämähän näyttää ihan kodilta", Beau vain totesi neutraalilla äänensävyllä, ennen kuin eksyi keittöön ja avasi jääkaapin oven kuin kotona olisi. "Hienoa, sulta löytyy kaljaa", Beau totesi ja nappasi kaksi kaljatölkkiä. "Koppi!" Beau huudahti, ja heitti niistä toisen suoraan Perryn käteen. Tästä se ilta vasta lähtisi liikkeelle.
|
|