member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jan 6, 2016 15:43:18 GMT 2
Post by nepa on Jan 6, 2016 15:43:18 GMT 2
.......................................................................................... Thursday 26th of November 2015 Starring Kieran and Julija + a bunch of guest stars Takes place at The Bandit Queen Kieran's outift (+ long hair) / @jensku .......................................................................................... Kieran ei ollut millään uskoa, että hän oli ollut töissä Bandit Queenissa jo pari vuotta. Moinen vakituinen työpaikkahan oli ihan lottovoitto! Kun suurin piirtein kaikki muut hänen työkavereistaan valittivat paikan rikollisista touhuista ja paskasta palkasta, Kieran teki työnsä mukisematta ja ehkä juuri sen takia olikin yksi paikan suosituimmista baarimikoista. Siis ihan kaikkien mielestä. Asiakkaiden, muiden työntekijöiden. Myös strippareiden mielestä. Kieran ei kuitenkaan heidän kanssaan ollut harrastanut mitään irstauksia muuta kuin muutaman kerran, hän jätti mieluummin ne hommat muille, jotkut kun sattuivat olemaan töissä Bandit Queenissa ihan vain sen takia, että saisivat viettää aikaa paikan kauniiden strippareiden kanssa. Työntekijöille heidän palvelunsa kun olivat suurimmaksi osaksi ilmaisia. Ei heitä tietenkään voinut käyttää miten kuin lystäsi (vaikka tästäkin oli käyty keskustelua). Kieranin mielestä se ei ainakaan ollut okei. Bandit Queen ei ollut ainut hyvä asia sillä hetkellä. Hän oli nimittäin hyvin kiitollinen myös siitä, että hänellä ihan oikeasti oli paikka, jossa asua, vaikka se vain asuntovaunu olikin. Sen asuntovaunun oli hänelle hankkinut itse asiassa hänen pomonsa Viktor Vodyanov. Siis vaikka kyseinen mies osasi olla helvetin pelottava ja kusipäinen, taisi tällä olla jotain hyvyyden rippeitä kehossaan. Tai sitten Viktoria vain oli oikeasti ärsyttänyt ihan helvetisti se, että Kieran oli pitkän aikaa punkannut The Bandit Queenin tiloissa lupaa kysymättä. Itse asiassa Kieran oli tullut siihen lopputulokseen mitä pidempään oli saanut siinä asuntovaunussaan asua. Ihan sama, mikä se syy oli, koska selvää oli se, että Kieran oli velkaa Viktorille. Ja se ajatus oli hyytävä. Jos Kieran tekisi yhdenkin väärän liikkeen, Viktor voisi heittää Kieranin uudestaan asumaan kaduille ja sitä jos jotain nuorukainen ei halunnut. Se kerta oli riittänyt hänelle paremmin kuin hyvin. Ei hän halunnut lähteä enää myymään itseään uudelleen joillekin rikkaille naisille. Tänään Kieran oli herännyt sieltä samaisesta asuntovaunusta. Hän oli heittänyt vain vaatteet päälleen ja sitten saman tien siirtynyt työpaikkaansa, jossa hänen oli tarkoitus siivoilla paikkoja päivällä ennen sen avaamista illalla. Hyvinkin pitkän aikaa Kieran oli aluksi yksin. Hänellä oli onneksi kuulokkeet seuranaan. Niistä kuulokkeista hän kuunteli ties minkälaisia rokkisävelmiä ja siinä samalla heilutti moppia lähes jammaillen. Hän siinä lauleskelikin nuotin jos toisenkin, eikä ollut ollenkaan huomannut luokseen saapunutta tuttua tummaverikköä. "Hey!" Tämä nainen huudahti, kunhan oli ensin nypännyt toisen kuulokkeen pois Kieranin korvasta. Se sai nuorukaisen naurahtamaan. "Oh, hi! Sorry, I didn't hear you coming at all", Kieran sanoi tälle Michelle-nimiselle naiselle, joka myös työskenteli Bandit Queenissä. "I heard that, yeah", Michelle sanoi virnuilleen viitaten siihen Kieranin laulamiseen ja ilmeisesti myös kuulokkeiden läpi kuuluvaan meluun. Kyseisestä naisesta Kieran oli sitten onnistunut saamaan itselleen seuraa siivoamisen ajaksi. Ja mikäs siinä, siivoaminen kun sujui kahdestaan paljon mieluisammin. Sitten heidän juttuhetkensä keskeytti kuitenkin se, että joku paukutti ulko-ovea vihaiseen tahtiin. "Who the fuck could that be?" Michelle kurtisti kulmiaan ja lähti ovelle. Kieran puuskahti ja jatkoi hetken aikaa sitä siivoamistaan, mutta sitten hän kuuli jonkun naisen valittavan siitä, kuinka hänen isänsä ei vastaa puheluihin ja kaikkea muuta. Kun Kieran näki kyseisen naisen, hän tajusi kaiken. Se oli Julija Vodyanova, Viktorin lapsi. "Wait, calm down. Who are you?" Michelle kyseli. Kieran katsoi naista erittäin huolestuneena, koska ei hän herranjumala voinut sanoa mitään tuollaista. Ei ainakaan Viktorin tyttärelle! "What are you talking about? She's Julija, of course! Do you need glasses?" Kieran yritti pelastaa tilannetta. "What the, do you know her?" Michelle päätti jatkaa. Kieran ei vastannut siihen mitään. Voi jumalauta, oppisi Michelle edes joskus olemaan hiljaa ja menemään Kieranin juttujen mukana.
|
|
|
Jan 10, 2016 21:45:05 GMT 2
Post by Deleted on Jan 10, 2016 21:45:05 GMT 2
Julija Vodyanovan elämästä ei kiirettä puuttunut. Hän oli koko viikon juossut eri kokouksissa sekä haastatteluissa ja yrittänyt siinä välissä istua aina välillä koulunkin penkillä. Hänen oli tarkoitus julkaista alkuvuodesta uusi meikkisarja ja kiirettä tosiaan riitti vähän liiankin kanssa. Julija oli tosin aina pitänyt kiireestä ja koko ajan hän hommasi itselleen vain lisää tekemistä. Tänään iltapäivällä Julija oli kerennyt käydä The Bandit Queenilla – hän oli käynyt tapaamassa isäänsä, jutellut lähinnä työasioista ja lähtenyt jatkamaan matkaansa seuraavaan kokoukseen. Siellä kokouksessa hän oli sitten saanut huomata, että oli unohtanut kalenterinsa jonnekin, mitä ilmeisemmin isänsä klubille. Tilanne oli tietysti saanut Julijan lähes raivon partaalle, mutta onnekseen hän muisti aiemmat muistiinpanonsa kokoukseen liittyen suhteellisen hyvin ja hänellä oli sen verran paperia mukanaan, että sai kirjoitettua kaiken tarpeellisen ylös.
Tapaamisen jälkeen Julija oli ottanut suunnakseen jälleen The Bandit Queenin, vaikka ei mielellään siellä vieraillutkaan. Kaikki kyllä tunsivat hänet siellä ja häneen suhtauduttiin kunnioittavasti, mutta jotenkin koko paikka oli Julijan mielestä niin.. halveksuttava. Toki hän tiesi sen, että heidän perheen rahat oli tulleet hyvin pitkälti The Bandit Queenin kautta, mutta ei hän silti sitä paikkaa arvostanut, eikä muuten arvostanut ketään, joka siellä työskenteli. Hänen isänsä sentään pyöri paikan päällä vain harvakseltaan. Julija parkkeerasi autonsa parkkipaikalle ja ovelle kävellessään hän tajusi, että oli ilmeisesti unohtanut paikan avaimet kalenterinsa mukana sisälle. Muutama kirosana pääsi Julijan suusta, mutta lopulta hän painui vain hakkaamaan paikan ovea. Kyllä kai joku jo olisi paikan päällä, jos klubi meinattiin avata tänä iltana. Aikansa Julija sai hakata ovea ennen kuin joku tummahiuksinen nainen tuli aukaisemaan oven.
”Well finally.” Julija puuskahti ja painui vain naisen ohi, vaikka tämä selvästi yrittikin asettua oven eteen niin, ettei Julija pääsisi kulkemaan sisälle. ”My dad doesn’t answer to his phone, I’m sure he isn’t here anymore? I hope his office is atleast open.. Well, why would it be, he doesn’t want anyone to go there. Oh fucking hell.” Julija mäkätti lähinnä itsekseen ja käveli korkokengät kopisten peremmälle. Se tummatukkainen piipitti hänen perässään, että kuka hän oikein oli ja lopulta Julija kääntyi katsomaan tätä lähes järkyttyneenä. ”Excuse me? You are asking me who I am?” Julija ei todellakaan voinut uskoa kuulemaansa. Kyllä hän tiesi sen, että tarjoilijat eivät olleet mitään järjen jättiläisiä, mutta tuommoista möläytystä ei todellakaan kannattaisi päästää oman pomonsa tyttären edessä. ”Tell me, Michelle – ” Julija aloitti, vilkaistuaan ensin itseään lyhyemmän naisen paidasta tämän nimikylttiä. ” – how much do you like this job? How much you need this job?” Julija jatkoi edelleen suhteellisen närkästyneeseen sävyyn. Michellekin näytti jo siinä vaiheessa tajunneen kenen kanssa oli juttelemassa. ”Too bad if you like working in here, I make sure tonight is your last shift.” Julija lopulta puuskahti ja lähti sitten jatkamaan matkaansa isänsä työhuoneessa. Voi hyvä luoja, eikö hänen isänsä oikeasti osannut palkata parempaa henkilökuntaa!
Kuten Julija oli epäillytkin, Viktorin työhuone oli tietysti lukossa. Muutama kirosana karkasi Julijan suusta venäjäksi ja lopulta hän lähti marssimaan takaisin baarin puolelle. Michelle ja se aiempi liuhuletti olivat paikalla edelleen, kummankin katse myös kääntyi Julijan suuntaan, kun hän palasi takaisin. ”You are still here? Didn’t I make it clear that you are no longer working in here?” Julija jatkoi omaan ihastuttavaan sävyynsä Michellelle. Liuhulettikin tuijotti häntä jotenkin äkäiseen sävyyn. ”What are you looking at? Do you want to lose your job too?” Julija tuhahti tälle. Koko miehen kuvatus näytti niin kamalalta, että Julijaa suorastaan puistatti. Julija käveli baaritiskin taakse ja samalla hän näpytteli puhelintaan, nostaen pian sen korvalleen, yrittäen koko ajan soittaa isälleen. ”Do you know if my dad has any extra key to his office? Oh well, why would you know..” Julija hymähti, jatkaen samalla baaritiskin takana olevan pöytätason tutkimista – hän tiesi, että siellä oli avaimia ties mihin, mutta olisi oikeastaan aikamoinen ihme, jos Viktorin huoneeseen löytyisi avaimet siitä läjästä, sillä mies ei päästänyt huoneeseensa ketään ylimääräistä, koskaan.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jan 10, 2016 22:32:29 GMT 2
Post by nepa on Jan 10, 2016 22:32:29 GMT 2
Julija Vodyanova. Kyllä, se oli ihan oikeasti Julia Vodyanova siinä Kieranin edessä. Ei Kieran noin vain voinut unohtaa niitä sinisiä, pistäviä silmiä tai sitä vaaleaa tukkaa. Ja se tapa, jolla Julija käveli ... Tämä tosiaan tiesi arvonsa. Kieran kerkesi haaveilla Julijasta jopa suhteellisen pitkään sinä aikana, kun tämä käveli eteenpäin, mutta sitten hän tajusi havahtua siihen hetkeen. Se ei kuitenkaan ollut helppoa. Kieran oli nimittäin mennyt ihastumaan siihen hänen läheisyydessään seisovaan vaaleaverikköön jo aikoja sitten. Totta kai Kieran tiesi, että se ihastuminen oli ihan turha ja täysin ulkonäköpainotteinen. Eihän hän ollut vielä edes puhunut kertaakaan Julijalle! Ja vaikka olisikin, niin ei heidän suhteestaan joka tapauksessa tulisi mitään. Kieran oli köyhä ja Julija rikas - siis ihan helvetin rikas. Mihin moinen suhde siis voisi ikinä johtaa? Ei tosiaan mihinkään.
Kieranin oli kyllä tunnustettava, että ne hänen luomansa mielikuvat Julijasta rapistuivat kertaheitolla tämän avattua suunsa. Julija oli itsekeskeinen ja koppava, juuri sellainen stereotypinen rikkaassa perheessä kasvanut tapaus. Mitä hittoa Kieran oli edes olettanut? Että Julija yllättäisi ja olisi mitä mukavin kaikkia ihmisiä kohtaan? Jestas kun hän oli ollut tyhmä. Entistä typerämmäksi Kieran tunsi olonsa siinä vaiheessa, kun Julija uhkaili pitävänsä huolta siitä, että Michelle ei enää tulisi olemaan töissä The Bandit Queenissä tämän illan jälkeen. Kieran oli jo avaamassa suutaan, mutta sitten hän näki Michellen huitovan käsillään sen merkiksi, että Kieran pitäisi suunsa kiinni. Ehkä se olisikin paras vaihtoehto, Kieran kun saisi myös ihan varmasti potkut, jos edes uskaltaisi avata suunsa.
Kunhan Julija oli kipittänyt matkoihinsa (ja Kieran ja Michelle muuten katsoivat tarkkaan hänen lähtevän), yleinen paniikki alkoi kasvaa Michellessä. "Oh my God, was that bitch serious?" Hän panikoi. "I mean, I can't lose this job, I, I have a kid", Michelle vaahtosi menemään ja oli jo alkanut rampata edestakaisin hätääntyneenä. Oli ehkä hieman kyseenalaista työskennellä strippiklubilla äitinä, mutta Kieran ei halunnut arvostella Michelleä. Michelle vain halusi perheelleen parasta ja Kieran ymmärsi sen täysin. "I'll make sure she doesn't do it", Kieran sanoi varmasti. "How?" Michelle kysyi huolestuneena. "Somehow." Sitten se kipakka blondi olikin jo palannut paikalle. Hän alkoi kysellä jotain avaimista isänsä toimistoon. Kieranilla oli sinne avaimet, joten kun vaaleaverikkö selvästi arvosteli heitä, hän kohotti toista kulmaansa. "I do have keys there, actually", hän sanoi ja yritti kuulostaa mahdollisimman neutraalilta. Tosiasiassa häntä vitutti ihan helvetisti se Julijan koppava asenne. Ei hän tätä maailmaa omistanut.
Kieran oli kohteliaasti (toisin sanoen pakosti) suostunut päästämään Julijan sinne tämän isän työhuoneeseen. Kävelymatka sinne oli erittäin hiljainen. "There you go", olivat ensimmäiset sanat, kun Kieran oli saanut oven auki Julijalle ja osoitti kädellään tietä oikeaan suuntaan. Kieran katseli Julijaa tämän kävellessä sitä huonetta pitkin etsiessä kalenteriaan. Ilmeisesti se löytyikin. "Is there any chance you'd forgive Michelle for her", Kieran keskeytti yrittäessään miettiä sopivaa sanaa, "her mistake. Forgetting someone's name isn't the biggest sin in this world, though." Kieran piti hetken tauon puheessaan. "I let you in here, so maybe we could consider this as a trade. Okay? I let you in so you'll forget everything? She's my friend. You must have friends, too", even though you're a horrible bitch Kieran oli jo melkein lisäämässä, "and you'd do anything for them. Right?"
|
|
|
Jan 18, 2016 22:28:31 GMT 2
Post by Deleted on Jan 18, 2016 22:28:31 GMT 2
Julija yritti parhaansa mukaan etsiä niitä avaimia sieltä baaritiskin takaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Hänen isänsä oli tavaroistaan sen verran tarkka, että ei taatusti jättäisi avaimiaan lojumaan ihan minne sattuu, sillä nehän olisivat sitten kenen tahansa saatavilla. Viktor Vodyanov ei taatusti haluaisi huoneeseensa yhtään ketään ylimääräistä ja sen ymmärrettyään Julija puuskahti hieman turhautuneena. Hänen oli ihan pakko saada se kalenteri jotenkin, mutta näköjään hän tarvitsi ihmeen päästäkseen isänsä työhuoneeseen. Se ihme kuitenkin näytti löytyvän jostain, mistä Julija ei sitä todellakaan olisi odottanut, sillä se liuhuletti yhtäkkiä pamautti, että hänellä oli avaimet Viktorin työhuoneeseen. Julija kääntyi katsomaan tätä jokseenkin epäileväisenä. ”You have the keys? And why would my dad give his keys to someone like you?” Julijan suusta karkasi ennen kuin hän kerkesi edes ajatella – ei hänen nyt auttanut kiukutella tuolle ärsyttävän näköiselle jätkälle, sillä ilman noita avaimia hän ei pääsisi yhtään mihinkään. Niimpä Julija vain vetäisikin huulilleen niin kauniin hymyn kuin vain osasi.
Kaksikko lähti kävelemään kohti Viktorin työhuonetta ja ihme ja kumma kyllä Julijakin piti suunsa kiinni. Huoneen luokse päästyään Kieran (Julija oli lukenut nuorukaisen nimen tämän nimikyltistä) aukaisi oven ja kiittämättä Julija marssi huoneeseen ja käveli ensimmäisenä isänsä työpöydälle, josta löysikin sitten sen kalenterinsa. Nainen laittoi sen käsilaukkuunsa ja kun hän oli lähdössä pois huoneesta, Kieran aukaisi suunsa. Julija kallisti hieman päätään kuunnellessaan Kieranin lässytystä. Pieni naurahduskin karkasi naisen huulilta. ”If you work in place like this, you should know the names of every single member of our family. If you don’t.. Well, that’s too bad.” Julija sanoi suhteellisen ylimielisesti. Kieran kuitenkin jatkoi ja Julija lähinnä pyöräytteli silmiään, mutta huokaisi sitten lopulta. ”If she ever do same mistake again, you’ll lose your job too.” Julija sitten lopulta ja paineli vain Kieranin ohitse koko huoneesta. Hänelle nyt oli henkilökohtaisesti ihan se ja sama, kuka tässä yrityksessä oli töissä, joten jos Kieran niin halusi ystävänsä jäävän, ehkä Julija voisi antaa asian olla tämän kerran.
”You can keep your job but one more mistake and I’ll make sure you wont get any job in New York ever again.” Julija sanoi Michellelle palattuaan baarin puolelle, varmistettuaan tosin ensin, että myös liuhuletti oli kuulemassa hänen sanansa. Hänen katseensa käväisi nuorukaisen puolella, jotta tämä ymmärtäisi, että ne sanat koskivat myös häntä – Julijalla oli sen verran valtaa tässä kaupungissa, että jos hän haluaisi sabotoida jonkun maiseen, se ei voisi kovin montaa hetkeä. Niine hyvineen Julija lähti kävelemään rakennuksesta ulos, mitäpä hän täälläkään norkoilemaan, sillä hän ei kestänyt katsella enää hetkeäkään jotain baarityöntekijöitä. Julija ei todellakaan ymmärtänyt, miten joku suostui työskentelemään tämän kaltaisessa paikassa. Toki Viktor varmasti maksoi kohtuullisen hyvää palkkaa, mutta Julijan ajatusmaailmaan ei vain sopinut, että joku tahtoi olla vapaaehtoisesti baarissa töissä. Miten alhaalla jonkun itsetunto saattoikaan olla, että ei tähdännyt elämässään hieman korkeammalle?
Pihalle päästyään Julija alkoi etsiä autonsa avaimia ja nopeasti ne löytyivätkin hänen käsilaukustaan. Autolleenkin Julija pääsi nopeasti, mutta samantien hän sai huomata, että joku norkoili hänen autonsa vieressä. ”Excuse me, could you move a bit?” Julija tuhahti sille miehelle, joka ei selvästi näyttänyt siltä, että liikahtaisi yhtään mihinkään. Julija ei ollut nyt yhtään sillä tuulella, että jaksaisi alkaa tappelemaan enää kenenkään kanssa, mutta mies ei selvästi ollut lähdössä siitä paikaltaan ihan heti mihinkään. ”Do I need to call police or can you just move your ass?” Julija ärähti ja mitä ilmeisemmin se oli virhe, sillä se mies oli alkanut jo huutaa itsekin Julijalle ja varsin pian mies oli jo tullut Julijan luokse ja napannut tätä käsistä. ”Get your hands off me! What the hell is wrong with you!” Julija huusi miehelle ja yritti repiä kätensä irti tämän otteesta. Vaikka Julija siinä huutikin ja yritti näyttää siltä, että häntä ei pelottanut, kyllä hän oikeasti oli aika peloissaan – vaikka Julija kävikin ahkerasti salilla ja hän oli todella hyvässä kunnossa, ei hän kamalasti mahtanut mitään itseään huomattavasti isompikokoiselle miehelle.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jan 20, 2016 18:42:58 GMT 2
Post by nepa on Jan 20, 2016 18:42:58 GMT 2
Se Julijan koppava kommentti niistä avaimista sai Kieranin kohottamaan toista kulmaansa. "And why wouldn't he?" Kieran kysyi yrittäen hillitä sitä vittuuntunutta äänensävyä puheessaan. "I've been working here for, what, two years, so of course he trusts me to keep the keys safe." Ai että, miten Kierania olikaan alkanut ärsyttää se Julijan kaikkitietävä, suorastaan muita halventava, asenne. Mitä toisaalta niin rikkaalta ihmiseltä saattoikaan edes olettaa? Siellä Viktorin huoneessa Kieran sitten miettikin sitä, että mitä, jos ei olisikaan päästänyt Julijaa sisälle, tai vaihtoehtoisesti ei olisi maininnut niistä avaimista yhtään mitään. Kieranin mielestä Julija ansaitsisi sen. Tämä oli niin itsekkään oloinen nainen, että tälle tekisi ihan hyvää, kun joku ei pokkuroisi häntä. Tässä tapauksessa Kieranin oli kuitenkin valitettavasti tehtävä niin, koska ei hän tahtonut menettää työtään. Olihan se sentään tällä hetkellä parhain asia Kieranin elämässä.
Siis mitä, eikö Julija tosiaan ollut päästämässä Michelleä pälkähästä sen Kieranin pitämän puheen jälkeen? Ei hän voinut uskoa korviaan, eikä silmiään, kun nainen jo ne sanat sanottuaan lähti kokonaan pois työhuoneesta. Itse asiassa Kieranin silmätkin taisivat muljahtaa hänen päässään ennen kuin hän vilkaisi työhuoneen olevan siisti. Sitten hän sulki oven, ja pian sai jo huokaista helpotuksesta kuullessaan Julijan seuraavan kommentin. "Won't happen again, miss", Michelle vastasi niihin Julijan sanoihin ja sitten tämä oli kääntänyt kiitollisen katseensa Kieranin suuntaan. Kun Julija sitten oli jo kadonnut koko hiton rakennuksesta, Kieran vain heilautti tälle kättään jälkijunassa. "Good riddance", hän sanoi huvittuneella äänensävyllä ja kyllä muuten naurahti Michellekin. Itse asiassa pian tämä oli jo kietonut kätensä Kieranin ympärille. "Thank you, thank you, thank you!" Tämä toisteli. Kieran vastasi siihen halaukseen. "How were you able to change her mind?" Michelle vielä kyseli. "I don't know. Maybe I'm just great with rich people."
Halauksesta irrottauduttuaan Kieran alkoi sitten kaivella taskujaan. "I think I'll go smoke a cigarette. Care to join me?" Tämä käänsi katseensa Michelleen. Samalla hän oli jo kaivanut tupakka-askista huulilleen yhden tupakan ja kerennyt laittaa askin takaisin farkkujensa taskuun. "I'll be right behind you, you go on ahead", Michelle sanoi ja otti ilmeisesti vielä mopin käteensä. Ihme perfektionisti. Kieran puuskahti huvittuneesti ja sitten oli itsekin jo astunut ulos pääovista, tosin vain kuullakseen Julijan huudot. Ja jonkun toisen miehenkin. Voi helvetti, taasko Stewart oli vauhdissa? Kieran joutui ottamaan muutaman hieman reippaamman askeleen kaksikon suuntaan. "Stewart, hey", Kieran joutui korottamaan ääntään ja tarttuipa hän miehestä kiinni niin, että tämän oli pakko irrottaa otteensa Julijasta. "Calm down", hän selitti hieman höperönpuoleiselle Stewartille, jolla oli erittäin paljon valitettavaa Julijasta, joka oli yhtäkkiä alkanut raivota hänelle. "Shh, just, calm down", Kieran vielä sanoi ja sitten Stewart rauhoittuikin. "She's a woman. You know how women are, right? There's no point in arguing with them." Jotain hienoa selitystä Kieran tosiaan siinä yritti keksiä rauhoittaakseen Stewartin.
Hetken vääntämisen jälkeen Stewart sitten lähtikin pois itsekseen mutisten. Kai Julija oli vielä jollain tasolla järkyttynyt äskeisestä, tai ainakin jotain sellaista Kieran oli lukevinaan tämän elekielestä. "You okay?" Kieran kysyi ja joutui sitten kaivamaan uuden tupakan esille, kun ensimmäinen oli tipahtanut äskeisessä mekkalassa. Kieran sytytti tupakan eikä ollut saanut vastausta vielä siihenkään. "What? Did the cat take your tongue?" Kieran sanoi ehkä hieman virnistellen. "Or maybe it was his smell instead?" Tosiaan, Stewartin haju leijui edelleen ilmassa. Siis alkoholi, paska, oksennus ja kaikki muu ällöttävä sellainen. Sieltä jotain kommenttia sitten loppujen lopuksi tuli Julijalta, mikä sai Kieranin kohottamaan kulmiaan. "Seriously", Kieran veti savua henkeensä, "not even a little bit of gratitude?" Hän kysyi huvittuneesti. Toivon mukaan se ei olisi mikään virhe, tai siis sellainen, mikä ei maksaisi hänelle työpaikkaansa. Julijasta ei voinut tietää.
|
|
|
Jan 24, 2016 16:32:29 GMT 2
Post by Deleted on Jan 24, 2016 16:32:29 GMT 2
Kaikenlaisia sekopäitä Julijakin oli elämänsä aikana tavannut, mutta ei kukaan ollut koskaan häneen käynyt käsiksi. Juuri tämän takia hän ei tykännyt siitä, että joutui edes nopeasti käymään isänsä klubilla, sillä siellä tuntui välillä hiihtelevän vähän vaikka minkälaista porukkaa. ”Get your ugly hands of me!” Julija sähähti sille miehelle, meinaten lisätä jo pari uhkaustakin perään, mutta ehkä oli parempi olla toistaiseksi hiljaa – hän voisi ihan hyvin kuvailla isälleen ja veljilleen myöhemmin, että minkälainen tyyppi häntä oli ahdistellut ja he taatusti tekisivät asialle jotain. Aika karuahan se oli, mutta Julija tiesi ihan tasan tarkkaan, että jos hän edes puolella sanalla mainitsisi perheelleen, että joku hullu oli ahdistellut häntä niin asia otettaisiin käsittelyyn samantien. Heidän perheessään tämmöistä käytöstä ei suvaittu pienissäkään määrin ja ahdistelija saisi kyllä tuntea nahoissaan tekosensa.
Juuri kun Julija ajatteli, ettei hän saisi tuota miestä kimpustaan mitenkään, hän kuuli tutun äänen takaansa – kerrankin Julija sai olla tyytyväinen nähdessään Kieranin. Kieran oli tullut ja napannut sitä Stewart nimistä miestä kädestä kiinni ja tämä irroittikin sitten otteensa Julijasta. Julija vain loi mieheen suhteellisen pahan katseen, mutta piti suunsa kiinni. ”Just go fuck yourself.” Julija tuhahtikin sille miehelle, joka oli alkanut mäkättää siitä, että Julija oli ollut se, joka koko ongelman aiheutti. ”You touched my car and didn’t let me leave this fucking place so if I were you I would shut up before I call police!” Julija korottikin itsekin ääntänsä uudestaan – nyt hänkin uskalsi taas puhua hieman ärhäkämmin, kun Kieran oli siinä hänen turvanaan. No, ei Julija miestä varsinaisesti mitenkään turvanaan aatellut, mutta ainakaan tämä tuskin antaisi Julijalle tapahtua mitään. Toivottavasti ainakaan, mistäpä tuostakaan liuhuletistä tiesi.
Lopulta Stewart ymmärsi lähteä paikalta pois ja kieltämättä Julija oli jokseenkin järkyttynyt tilanteesta. Ei hänelle ollut koskaan tapahtunut mitään tuollaista ja toivottavasti ei tapahtuisikaan ihan heti uudestaan. Kieran tuntui kysyvän häneltä jotain, mutta Julija ei vastannut, tuijotteli vain jonnekin Stewartin perään. Mies jatkoi kuitenkin höpinää ja lopulta Julija huokaisi raskaasti. ”Would you shut up for a second?” Julija tuhahti toiselle. Kieran ei ilmeisesti yllättynyt kommentista, mutta ei tämä kamalan iloiseltakaan näyttänyt ja jonkun pienen hetken ajan Julija tunsi jopa syyllisyyttä. Kieranhan oli auttanut häntä, joten minkä ihmeen takia hänen oli pitänyt niin tylysti vastata? Se oli toki tyypillistä Julijalle, mutta olisi kai sitä voinut edes joskus olla kohtelias.. Julija käänsi katseensa Kieraniin ja yritti vetäistä jonkun hymyn huulilleen. ”Thank you. I really needed your help. Again.” Julija onnistui sitten sanomaan jopa suhteellisen ystävällisellä äänensävyllä ja se oli häneltä uutta.
Äskeinen oli saanut Julijan hetkellisesti unohtamaan, että hänellä oli oikeasti ollut jopa kiirekin, hänhän oli yrittänyt etsiä sen kalenterinkin aikaisemmin ihan sen takia, että ei myöhästyisi seuraavasta tapaamisesta. Nyt hän oli kyllä jo myöhässä, mutta sille ei mahtanut enää mitään. ”Well, I think I should leave now, I’m already a bit late for my meeting.” Julija sanoi, tietämättä oikein itsekään, miksi hän moista asiaa Kieranille selitti, sillä mitäpä se tuolle oikeastaan edes kuului. Niimpä Julija sitten vilkaisi vielä nopeasti Kierania ja lopulta hän palasi takaisin autolleen ja hyppäsi kuljettajan paikalle. Hetken hän joutui vielä kokoamaan itseään ennen kuin viimein starttasi auton ja lähti ajamaan parkkipaikalta pois. Ihan heti hän ei kyllä enää tänne palaisi, se oli sanomattakin selvää – ja hän kyllä antaisi isänsä kuulla kunniansa siitä, ettei osannut selvästi valikoida henkilökuntaa eikä myöskään asiakkaitaan.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jan 24, 2016 23:32:05 GMT 2
Post by nepa on Jan 24, 2016 23:32:05 GMT 2
Kieran leikki suurin piirtein hengellään vitsaillessaan Julijan kanssa - tai siis pikemminkin Julijasta. Kyseinen vaaleaverikkö kun sattui vaikuttamaan sellaiselta henkilöltä, ettei tämä varmaankaan kovin hyvin kestäisi vitsejä itsestään. Siis jos ollenkaan. Siitäkään huolimatta Kieran ei jaksanut olla mitenkään vaikeana siitä pienestä vapautuneesta hetkestään. Julija ei voinut nimittäin kaataa paskaa Kieranin niskaan sen takia, että Kieran oli mennyt pelastamaan Julijan pulasta. Ja ei ilmeisesti tehnytkään niin. Jos Kieran olisi kehdannut, olisi hän avannut suunsa apposen ammolleen kuullessaan sen kiitoksen. Sen sijaan nuorukainen nyökkäsi. "Always here to save the day", hän teki jonkin pienen kumarruksen kaltaisen eleen. Sen jälkeen hän olikin vain jäänyt hymyilemään kevyesti - ei Julija varmaan hymyilevälle ihmiselle potkuja hankkisi.
Kieran veti taas hieman tupakansavua keuhkojensa syövereihin, kun Julija taas ilmoitti lähtevänsä tapaamiseen. "You don't have to explain anything to me", hän heilautti tupakasta vapaata kättään huolettomasti ilmassa. "Just go", hän sanoi. Ihan avoimesti hän oli jäänyt katsomaan Julijan perää(n), kun tämä käveli sinne hienolle luksusautolleen. Hieno nainen ja hieno auto, ei voinut Kieran muuta sanoa. Kun Julija sitten astui sinne autoonsa ja käynnisti sen, heilautti Kieran vielä kättään tälle kuin he olisivat jotain parhaita kavereita. Huvittuneesti virnistellen hän sitten kääntyi ympäri ja nosti huulilleen toisenkin tupakan. Michelle oli kuitenkin saapumassa paikalle ja hän varmasti haluaisi kuulla, että mitä Vodyanova-prinsessan kanssa oikein oli käynyt. Jotain Michellen oli nimittäin ollut pakko kuulla.
|
|