Series Of Misunderstandings

Irinan vaatetus


Irina ei voinut olla kurtistelematta kulmiaan istuessaan mustan Cadillacin takapenkillä. Kaupunki oli jäänyt taakse jo hyvä tovi sitten – ainakin siltä se Irinasta tuntui. He olivat keskellä ei mitään. Ja Justin oli sanonut vievänsä heidät vuosisadan pippaloihin! Nainen ei voinut olla tuhahtamatta itsekseen. Justinilla näytti olevan hieman erilaisempi näkemys vuosisadan juhlista kuin Irinalla – hänen tapoihinsa ei vielä toistaiseksi kuulunut juhlia maajussien kanssa. Jokin raja oli pidettävä, vaikka hän olikin pudottautunut alemmaksi siitä, missä hän olisi voinut olla. Nainen nojautui nahkapenkkiä vasten sulkien silmänsä. Pitäisi alkaa valittamaan huonoa oloa? Hänellä olisi ollut parempaakin tekemistä kuin rämpiä jossain mudassa. Valitettavasti Irina tiesi sen liiankin hyvin, että pahaan oloon vetoamisesta ei ollut mitään hyötyä. Korkeintaan hänelle lyötäisiin viinapullo käteen, josta hän oli onnistunut varsin mallikkaasti välttymään. Hänen tapoihinsa ei kuulunut örveltäminen, joten Irina aikoi aloittaa juomisen vasta juhlapaikalla – jos sellaista edes oikeasti oli olemassa. Niinpä Irina oli vielä yhdessä Justinin kanssa selvin päin. Sen sijaan Neal ja Claudia olivat olleet humalassa jo pari tuntia sitten. Mitäpä juopot itselleen mahtoivat?

Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen Justin kääntyi tieltä vielä pienemmälle tielle. Pimeyden keskellä näkyi valoja ja hetken päästä suuri varasto kohosi auton edessä. Irina ei voinut olla irvistämättä. Tämä ei luvannut hyvää. Mihinkä räkälään Justin oli heitä oikein viemässä? Justin löysi tyhjän paikan autolleen ja nelikkö nousi ulos autosta. ”Here we are.” Justin tokaisi saaden Irinan vain nyrpistämään nenäänsä. Musiikki kuului ulos asti, yllättävän vaimeasti kuitenkin. Nainen silmäili edessään olevaa rakennusta. Se näytti kaikkien mittareiden perusteella sellaiselta, että hänen ei kuulunut olla täällä. ”I don’t want to go inside that shack.” Irina ilmoitti painokkaaseen sävyyn. ”C’moon Riri! Don’t be a sissy. It’s a nicer place than it looks and I want to introduce you guys one of my friends.” Justin tokaisi virnuillen ja Irinan olisi tehnyt mieli lyödä ystäväänsä. Kyllä Justinin olisi pitänyt tietää, että hän ei viihtynyt tämän kaltaisissa paikoissa. ”Justin… I’m…” Pidemmälle Irina ei sanoissaan päässyt, kun naureskeleva Neal läväytti kätensä naisen suun eteen ja lähti kuljettamaan kohti paikan ovea. Irinan ei auttanut kuin tyytyä tappioonsa. Ehkä hän voisi olla hetken siellä ja sitten lähteä kotiin – kuutakin kyllä oli helpompi haikailla taivaalta kuin toteuttaa moinen idea näin ihmisten seurassa.

Justin joutui vaihtamaan muutaman sanan oven edessä seisovan miehen kanssa ennen kuin nelikko pääsi sisälle halliin. Kuten Irina oli epäillytkin, paikka oli varsinainen räkälä. Jokainen solu hänessä kirkui päästä pois paikasta. Tästä paikasta ei tulisi seuraamaan mitään hyvää. Neal seurasi ensimmäisenä kulkevaa Justinia raahaten Irinaa mukanaan. Claudia sentään osasi itse kävellä, toistaiseksi ainakin. Justin luovi määrätietoisesti eteenpäin. Mies ei selvästikään ollut ensimmäistä kertaa täällä, mikä oli Irinan vaikea uskoa. Nähtävästi jokaisella oli oma pimeä puolensa. Irina huomasi ensimmäisenä kirkkaat valot, sitten kehän. Tapeltiinko täällä? Justin saisi katua tätä vielä joskus. Nainen oli aivan varma siitä, että paikassa liikkui huumeitakin! Hän oli joutunut jonnekin pahuuden keskittymään ja sitä hän ei ihan heti niellyt. Kehän vieressä seisoi mies, jota kohden Justin asteli. ”Hey…” Pidemmälle Justin ei tervehdyksessään päässyt, kun Irina oli jo saanut oman suunsa auki: ”Aleksei! Why you are here?” Nainen älähti, saaden osakseen kummastuneita katseita ystäviltään, mutta totta kai hän siskonsa avopuolison tunnisti vaikka unissaan.

Irina ei voinut olla vilkaisematta Justinia. Tappeliko hänkin täällä? Sitä oli vaikea uskoa, vaikka ei mies mikään kukkakeppikään ollut. Mutta Justinhan opiskeli lakia! Nähtävästi Irinan piti alkaa tarkistamaan ystäviensä taustat tarkemmin – ihan kuin hänen itsensä tausta olisi puhdas ollut. Todennäköisesti se oli pahin heistä kaikista. ”Maybe… I have to think about it. Maybe later.” Justin vastasi Alekseille hieman empien. Selvästikin Irinan jopa tuiman puoleinen katse oli saanut nuorukaisen miettimään asian järkevyyttä. Irina käänsi katseensa takaisin Alekseihin. ”Maybe with your family?” Irina ehdotti sisarensa avopuolisolle varsin napakkaan sävyyn. Harrastiko Aleksei tällaista useinkin? Valitettavasti nainen ei tuntenut miestä niin hyvin, että olisi osannut vastata. Ei hänellä ollut tapana ottaa selville kaikki mahdollinen sisaruksiensa seurustelukumppaneista. Ei sellainen ollut teiniä kiinnostanut, eikä kyllä Irina ollut sitä tärkeäksi kokenut aikuisuutensa alkutaipaleellakaan. Hänen täytyisi tässäkin näköjään muuttaa tapansa ja nähtävästi hänen pitäisi pitää sisarelleen puhuttelun, kun oli jopa mennyt lisääntymään tuollaisen hämärätyypin kanssa!

Oikea kulma kohosi hitaasti Irinan kasvoilla. Mitä väliä sillä oli miksi hän oli täällä? Hänellä ei ollut perhettä odottamassa kotona. Sitä paitsi, hän oli vielä nuori. Hänen kuului juhlia, eikä Aleksein kaltaisen miehen, jolla oli jo lapsia. ”It ain't your business why I'm here.” Irina vastasi miehen uteluihin nenäkkääseen sävyyn. ”You aren’t my father.” Nainen huomautti vielä tuhahtaen ja risti kätensä rinnalleen puuskaan, eikä nainen voinut olla mittailematta katseellaan Alekseita haastavasti. ”How do you know each other?” Justin ei voinut olla kysymättä. Miehen kasvoilta paistoi pelkkä hämmennys. Irina käänsi katseensa ystäväänsä. Olisi kerrankin pitänyt suunsa kiinni, mutta olihan se ymmärrettävää, että tämä tilanne herätti kysymyksiä. ”Aleksei is my friend’s sister partner.” Jälleen uusi valhe muiden valheiden joukkoon. Ei Irina voinut totuutta kertoa, koska hän ei ollut kertonut ystävilleen kuka hän oikeasti oli. Nainen loi sisarensa avopuolisoon katseen, joka kielsi väittämästä vastaan. Hän vääntäisi Alekseilta paljain käsin niskat nurin, jos mies niin tekisi – siitä Irina saattoi olla varma. Hän ei antanut tulevaisuutensa mennä pilalle Milenan miehen takia.

”Well Aleksei…” Irina tokaisi kulmiaan kurtistellen. ”Is Millie aware that you’re here?” Vaaleaverikkö käytti tietoisesti sisarestaan lempinimeä. Hänen ystäviensä oli vaikeampi selvittää asioita silloin, vaikka tuskin he niin edes tekivät. ”Or did you lied to her?” Irina katsoi Alekseita kysyvästi. Päällimmäisen käden sormet naputtivat vasten alemman käden käsivartta. ”Should I call her?” Irina pohdiskeli ääneen. Olisihan se kieltämättä mielenkiintoista tietää, mitä Milena vastaisi. Hymy kaartui hitaasti naisen huulille. Hänestä oli mukavaa tuoda esille muiden salaisia asioita. Varsinkin, jos ne liikkuivat edes millin verran harmaalla alueella. Irinaa ei turhaan kutsuttu perheen mustaksi lampaaksi – vaikkakin hän muihin verrattuna yritti olla mahdollisimman valkoinen. Hän ei laittomuuksiin sortuisi, ikinä - siis tämän jälkeen. Tämäkin oli vain Justinin syytä.