Post by kambl on Feb 5, 2016 15:23:14 GMT 2
Nimi: Viktor Aleks Gates
Kutsumanimet: Viktor, Bad News
Entinen sukunimi: Price
Sukupuoli: ♂
Seksuaalinen suuntautuminen: Hetero
Sivilisääty: Avoliitto w/ Pearl
Syntymäaika: 04.06.1990
Perhe:
Äiti - Cait Price
Isä - James Gates - elossa
Poika - Anakin (s.1st of April, 2017)
Kuvissa: Andy LaPlegua
Pituus: 185cm
Paino: ??
Ammatti: Työtön, saattaa hankkia taskurahaa katutappelijana
Asuminen: Bronx - pienessä kaksiossa
Seura kämpässä: Pearl, Anakin & chihuahua Dukino
Sosiaalinen media:
Twitter
Instagram
Luonne:
Nuori mies, joka on selvästi pudonnut tarpeeksi monta kertaa lapsena sängystään pää edeltä ja elämä koulinut sitten loput järjenhivenet pois päästä. Sen huomaa siitä, että Viktor on miltein aina kerjäämässä verta nenästään ja aukomassa päätään. Viktor ei kysele lupaa loukatakseen jota kuta, vaan hän laukoo kommenttejaan, halusivat muut sitä tai eivät. Hän myöskin tekee asiat omalla tavallaan, ja mikäli se ei miellytä jotakuta, tämä voi hänen puolesta vetää käteen. Myöskin jos joku epäröi kaikkea nuorukaiseen liittyvää, silloin tämäkin voi hänen puolesta vetää käteensä. Oli nuorukainen kännissä taikka selvinpäin, jotain metakkaa on aina pidettävä. Rauhallisia hetkiäkin on, mutta niihin hän kyllästyy turhan nopeasti. Oma olemassa olo on vain osoitettava ihmisille... Toisin sanoen siis hän voi olla jonain hetkinä yksi maailman suloisimmista ihmisistä, kuin rakastettava koiranpentu, tottelevainen nuorukainen. Toisaalta hän voi olla myös oikutteleva, kaikille pitkät haistattava, kapinallinen, joka vaatii jo vahvempia toimia rauhoittuakseen.
Viktor ei pysty juurikaan osoittamaan sitoutumista taikka kiintymystä keneenkään. Tämä johtunee siitä, että koko lapsuus meni joko kaduilla taikka ottovanhemmilla, joten vanhempien rakkaus jäi aika vähäiselle, kuten roolimallitkin. Eikä rasavilli ipana viihtynyt aina uuden perheensä parissa, vaan tuppasi karkaamaan sieltä takaisin kaduille, jääden kumminkin parin päivän sisällä aina kiinni. Oman paikan puuttuminen toimii myöskin jonkinlaisena selviytymisviettinä; hänellä ei ole omaa kotia, yöpyy aina siellä missä mahdollista, oli kyse sitten pahvilaatikosta taikka suojaisista paikoista luonnon helmassa.
Toisin kuin isänsä, Viktor ei kykene fyysisesti satuttamaan naisia saati ole hankkinut rikosrekisteriä. Tietenkin hän päätyy kauniimman sukupuolen kanssa sänkyyn, mutta muuten hän ei tiedä mitä ajatella näistä. Korvaa hyvin ainakin oman käden ja ovat käteviä silloin kun ulkona yöpyminen ei huvittanut. Sosiaalipuolen vanhat harakat olivat täysiä noita-akkoja sääntöineen, ottoäiti taas tuntui kuvittelevan että omasi liikaa jumalallista valtaa, ja myöhemmin elämään ilmestyneet yksilöt taas tuntuivat menettävän käyttötarkoituksensa panon tai kahden jälkeen. Huolenpidostakaan ei ole pahemmin tietoa; hän on selvinnyt täysin omillaan vaihtelevalla menestyksellä, joten miksi sitä pitäisi suostua toisen hoivattavaksi yht'äkkiä? Kämppiselämäkään ei tunnu maittavan, oma rauha on paras rauha.
Sosiaalinen kanssakäyminen? Siinä hän ei erikoisen taitava. Tietenkin sitä on yrittänyt pitää yllä jonkinlaisia kaverisuhteita, tai koetettu hurmata yhtä jos toista, mutta sitä vain on kömpelö. Verbaalisesti Viktor kyllä keksii kuvailuja ihmisille niin hyvässä kuin pahassa, mutta heti kun pitäisi käydä kehittävämpää keskustelua, ajatustyö alkaa katkeilla. Eikä hän muutenkaan loista tunteiden näyttämisessä. Mutta takin kääntäjää hänestä ei saa. Kavereita saati rikollisjengissä olevaa isäukkoa ei käräytetä. Nuorukaisella on sydän paikallaan, eikä häneltä puutu myöskään rohkeutta, uhkarohkeutta ja sitkeyttä. Viktor osaa myöskin olla kärsimätön, varomaton - mikä näkyy siinä että hän hyvin usein riskeeraa oman turvallisuutensa. Pelko fyysisiä esteitä kohtaan on hyvinkin minimaallista.. Samaa voisi sanoa henkisistäkin
Viktor vaikuttaa hyvin usein kylmäsydämiseltä, sillä nekin harvat kerrat kun hän avaa suunsa, sieltä ei yleensä tule mitään hyvää. Kyynisyys ja tunnevammaisuus on tuttua arkea, tiedä sitten onko noiden luonteenpiirteiden syynä huostaanotto vai DNA. Emotionaalisiin ongelmiin on turha etsiä häneltä lohtua; Viktor voi sanoa sanan tai pari vastaukseksi, mutta tunnetasolla toisen ongelmat eivät merkitse mitään. Toisesta korvasta sisään ja välittömästi toisesta ulos - mitään ei rekistöröidy korvien väliin. Katutappeluissakaan mitään ei rekistöröidy aivoihin. Sitä vain tappelee selviytyäkseen, tienatakseen elantonsa, ja minkä hän sille voi, jos on tavallista ihmistä vahvempi, kookkaampi ja kylmäverisempi. Aina ei voi saada molempia; aivoja sekä voimaa.
Helpoin tapa saada nuorukainen polttamaan päreensä lienee se, että menee antamaan saarnoja taikka kieltoja asiasta, jonka hän on jo tehnyt. Jos ihmiset välittävät niin paljon jostain, olisivat sitten varottaneet hyvissä ajoin tekemästä jotain! Silloin sitä säästyttäisiin monelta ongelmalta; hän ei menettäisi hermojaan, muut eivät alkaisi soittaa suutaan hänen tekojensa takia ja mitä muuta... Käskyjen kuuntelu ei muutenkaan ole hänen erikoisuutensa, ja aiemmin mainitun seikan takia jonkun tunteelliset palvelus-pyynnöt menevät täysin ohi.
Isäänsä nuorukaisella on jonkinlainen kiintymyssuhde, vaikkakaan tätä ei tituleerata sanalla "isä" tai vastaavalla. Toisen sukunimi kelpaa ihan hyvin, ja kuulostaa enemmän arkiselta. 'Old man' on myös käytössä hyvinkin usein... Mutta muut kutsumanimet, enemmän taikka vähemmän lämpimät? Ne sanat vaikuttavat niin hemmetin vaikeilta lausua näin myöhemmällä iällä. Muutamassa vuodessa sai aika hyvän käsityksen miksei toinen ollut maisemissa ja mitä ukko teki elääkseen. Suurempaa interestiä liittyä saman kerhon riveihin ei ole, sillä Viktor suosii itse tappeluissa pelkästään omia nyrkkejä. Vain pelkurit käyttävät aseita.
Ulkonäkö:
185cm pitkä, muskelimainen luupää, kuten edeltäjänsä. Silmät ovat harmaan siniset ja hyvin vahvasti sinistä valoa taittavat. Hiukset ovat maantien ruskeat, mutta värjäämisen myötä asteikko hyppelehtii blondista tummaan. Hiusten tyylikin vaihtelee; välillä sivut ja takaraivo on ajettu siiliksi ja päältä roikkuu pitempiä suortuvia, kun taas välillä tyyli on hivenen pitempi, mutta taakse sliipattu. Välilä tukka on leikattu hyvin lyhyeksi, mutta sitä näkee harvemmin. Yleisin hiusmalli lienee ns. taper-cut-tyyli.
Viktor muistuttanee päänsisäisesti, että ulkoisesti eniten isäänsä - mutta vain nuorempana versiona. Tietenkin jotain piirteitä on varmasti tullut äidinkin puolelta pakosti, mutta kun ei muista miltä koko nainen näytti niin ei voi kuin arvailla. Mutta kaikin puolin raskas rakenne lienee isältä perittyä.
Vaatteiden suhteen on turha odottaa mitään ihonmyötäisiä muotiluomuksia, vaan yleisimmät kuteet ovat salille kelpaavaa matskua. Mukavuus ennen tyyliä. Ulkonäkö on muutenkin sitä luokkaa, että nuorukainen on viettänyt kaiken vapaan aikansa joko tatskapenkissä tai sitten salilla, joten sitä varten ei tarvitse viimesen päälle olevaa pukua.
Molemmissa korvissa on plugit, ja kroppa on tatuoitu aikalailla varpaista päänahkaan. Tyhjää tilaa on vielä, mutta se on aikalailla vain ajan kysymys, että milloin sekin luksus on poissa.
Menneisyys:
Syntymänsä jälkeen Viktor ehti viettää kolmisen vuotta äitinsä seurassa, ennen kuin toinen meni ja kuoli äkisti, jättäen pojankollin täysin yksin. Isästä ei ollut mitään muistikuvaa, vaikkakin äitivainaa oli sanonut toisen nähneen hänet kerran pari, kunnes virkavalta tuli ja korjasi toisen jälleen talteen. Niinpä huoltajuus meni perhekodin kautta jollekin pariskunnalle, minne hän ei soveltunut sitten yhtään. Se ei ollut lainkaan samanlaista, kun aiempi elämä - vaikka hän olikin liian nuori sen suuremmin tajuamaan asiaa. Pojan koltiainen ei suostunut tottelemaan uusia vanhempiaan ja koetti karata aina kuin mahdollista omille teilleen, etenkin kun teini-iässä temperamentti otti vallan ja sitä alettiin olla ongelmissa niin koulussa, kuin vapaa-ajalla. .
Vapaus koettikin nuorukaisen täytettyä 18 vuotta. Siihen mennessä hänestä oli kasvanut jo tarpeeksi pitkä ja fyysisesti voimakkaampi, jotta häntä olisi ollut mahdoton raahata yhtä helposti takaisin huoltajiensa luo taikka perhekotiin, kuten ennen. Olalle heitettävästä niskuroivasta rääpäleestä oli kasvanut aikuinen mies, joka ei sopeutunut niin hyvin ulkomaailmaan. Sitä kehotettiin hankkimaan työ, talo, perhe ja mitä kaikkea muuta, mutta eiväthän muut komentaneet häntä. Hän oli vapaa, eikä mikään orja, jonka pitäisi selkäsaunan pelossa kuunnella muita. Mutta sitten mitä? Ei ollut vakituista paikkaa jossa joutui yöpymään eikä ruokaakaan tullut eteen niin helposti.
Rahat olivat menneet joko motellihuoneisiin tai ihon koristeluun, eikä sosiaalipuolen avut kiinnostaneet. Niistä oli jo kokemusta, ja hyötyikö hän menneisyydessään näistä yhtään? Ei. Niinpä sitä koetettiin pysyä erinäisten ihmisten ystävinä, kunnes mitta tuli täyteen ja oli aika etsiä uusi sohva jolla yöpyä. Rahaa alkoi saamaan satunnaisista katutappeluista, mutta niistäkään ei tahtonut jäädä pahemmin mitään käteen. Ruoka ja lisämuste tuntuivat syövän resursseja liikaa ja kontaktit alkoivat loppua majapaikkojen suhteen, joten oli keksittävä uusi taktiikka...
Uusia maisemia kokeiltiin, niin lähiöistä rajakaupunkeihin, kuin pienistä kylistä metropoleihin. Majapaikkaa ei ollut, biletys ja matkailu olivat kuluttanut varoja ehkä liikaakin. Vaikutti jotenkin loogiselta ottaa selvää oliko molemmat vanhemmat delanneet jo, vai istuiko isäukko vieläkin linnassa. Kovinkaan kauas ei persaukisen nuorukaisen tarvinnut lähtä New Yorkista, sillä toinen löytyi pienen kyselyn jälkeen yhdeltä korjaamolta työntekijänä. Ehkä valtio oli koulinut toiseista kelvollisen vanhemman, mutta totuus alkoi hiljalleen olla toinen. Jengiliivejä, moottoripyöriä ja hämäräbisneksiä. Sentään kaksikolla näytti olevan jonkinverran samoja mielenkiinnon kohteita, mitä kuntoiluun tuli. Venäläinen ei pahemmin näyttänyt välittävän tatuoinneista, kun taas hän alkoi kärsiä tilan puutteesta.
Tilan puutetta tuli myös asumisen suhteen, sillä kaksikko asui hänen isänsä kolmiossa, joten oli luonnollista että poikanen lensi jälleen pesästä ja muutti omilleen. Olihan sitä istuttu aikansa toisen nurkissa ja todistettua kuinka hänen ikäisiä naisia ravasi asunnossa, viihdyttämässä hänen sijasta talon oikeaa isäntää. Niinpä oli aika siirtyä vähän... vähemmän kiusalliseen ympäristöön. Sijainniksi päätyi Bronx, mikä ei aiheuttanut suurempia kylmiä väreitä nuorukaiselle. Hän kyllä pärjäisi jos joku koettaisi onneaan... Toisaalta eipä hän näyttänyt heiveröiseltä äidin kullannupulta, joten tuskin kukaan semi-järkevä olisi ryöstämässä häntä.
Äiti - Cait Price
Isä - James Gates - elossa
Poika - Anakin (s.1st of April, 2017)
Kuvissa: Andy LaPlegua
Pituus: 185cm
Paino: ??
Ammatti: Työtön, saattaa hankkia taskurahaa katutappelijana
Asuminen: Bronx - pienessä kaksiossa
Seura kämpässä: Pearl, Anakin & chihuahua Dukino
Sosiaalinen media:
Luonne:
Nuori mies, joka on selvästi pudonnut tarpeeksi monta kertaa lapsena sängystään pää edeltä ja elämä koulinut sitten loput järjenhivenet pois päästä. Sen huomaa siitä, että Viktor on miltein aina kerjäämässä verta nenästään ja aukomassa päätään. Viktor ei kysele lupaa loukatakseen jota kuta, vaan hän laukoo kommenttejaan, halusivat muut sitä tai eivät. Hän myöskin tekee asiat omalla tavallaan, ja mikäli se ei miellytä jotakuta, tämä voi hänen puolesta vetää käteen. Myöskin jos joku epäröi kaikkea nuorukaiseen liittyvää, silloin tämäkin voi hänen puolesta vetää käteensä. Oli nuorukainen kännissä taikka selvinpäin, jotain metakkaa on aina pidettävä. Rauhallisia hetkiäkin on, mutta niihin hän kyllästyy turhan nopeasti. Oma olemassa olo on vain osoitettava ihmisille... Toisin sanoen siis hän voi olla jonain hetkinä yksi maailman suloisimmista ihmisistä, kuin rakastettava koiranpentu, tottelevainen nuorukainen. Toisaalta hän voi olla myös oikutteleva, kaikille pitkät haistattava, kapinallinen, joka vaatii jo vahvempia toimia rauhoittuakseen.
Viktor ei pysty juurikaan osoittamaan sitoutumista taikka kiintymystä keneenkään. Tämä johtunee siitä, että koko lapsuus meni joko kaduilla taikka ottovanhemmilla, joten vanhempien rakkaus jäi aika vähäiselle, kuten roolimallitkin. Eikä rasavilli ipana viihtynyt aina uuden perheensä parissa, vaan tuppasi karkaamaan sieltä takaisin kaduille, jääden kumminkin parin päivän sisällä aina kiinni. Oman paikan puuttuminen toimii myöskin jonkinlaisena selviytymisviettinä; hänellä ei ole omaa kotia, yöpyy aina siellä missä mahdollista, oli kyse sitten pahvilaatikosta taikka suojaisista paikoista luonnon helmassa.
Toisin kuin isänsä, Viktor ei kykene fyysisesti satuttamaan naisia saati ole hankkinut rikosrekisteriä. Tietenkin hän päätyy kauniimman sukupuolen kanssa sänkyyn, mutta muuten hän ei tiedä mitä ajatella näistä. Korvaa hyvin ainakin oman käden ja ovat käteviä silloin kun ulkona yöpyminen ei huvittanut. Sosiaalipuolen vanhat harakat olivat täysiä noita-akkoja sääntöineen, ottoäiti taas tuntui kuvittelevan että omasi liikaa jumalallista valtaa, ja myöhemmin elämään ilmestyneet yksilöt taas tuntuivat menettävän käyttötarkoituksensa panon tai kahden jälkeen. Huolenpidostakaan ei ole pahemmin tietoa; hän on selvinnyt täysin omillaan vaihtelevalla menestyksellä, joten miksi sitä pitäisi suostua toisen hoivattavaksi yht'äkkiä? Kämppiselämäkään ei tunnu maittavan, oma rauha on paras rauha.
Sosiaalinen kanssakäyminen? Siinä hän ei erikoisen taitava. Tietenkin sitä on yrittänyt pitää yllä jonkinlaisia kaverisuhteita, tai koetettu hurmata yhtä jos toista, mutta sitä vain on kömpelö. Verbaalisesti Viktor kyllä keksii kuvailuja ihmisille niin hyvässä kuin pahassa, mutta heti kun pitäisi käydä kehittävämpää keskustelua, ajatustyö alkaa katkeilla. Eikä hän muutenkaan loista tunteiden näyttämisessä. Mutta takin kääntäjää hänestä ei saa. Kavereita saati rikollisjengissä olevaa isäukkoa ei käräytetä. Nuorukaisella on sydän paikallaan, eikä häneltä puutu myöskään rohkeutta, uhkarohkeutta ja sitkeyttä. Viktor osaa myöskin olla kärsimätön, varomaton - mikä näkyy siinä että hän hyvin usein riskeeraa oman turvallisuutensa. Pelko fyysisiä esteitä kohtaan on hyvinkin minimaallista.. Samaa voisi sanoa henkisistäkin
Viktor vaikuttaa hyvin usein kylmäsydämiseltä, sillä nekin harvat kerrat kun hän avaa suunsa, sieltä ei yleensä tule mitään hyvää. Kyynisyys ja tunnevammaisuus on tuttua arkea, tiedä sitten onko noiden luonteenpiirteiden syynä huostaanotto vai DNA. Emotionaalisiin ongelmiin on turha etsiä häneltä lohtua; Viktor voi sanoa sanan tai pari vastaukseksi, mutta tunnetasolla toisen ongelmat eivät merkitse mitään. Toisesta korvasta sisään ja välittömästi toisesta ulos - mitään ei rekistöröidy korvien väliin. Katutappeluissakaan mitään ei rekistöröidy aivoihin. Sitä vain tappelee selviytyäkseen, tienatakseen elantonsa, ja minkä hän sille voi, jos on tavallista ihmistä vahvempi, kookkaampi ja kylmäverisempi. Aina ei voi saada molempia; aivoja sekä voimaa.
Helpoin tapa saada nuorukainen polttamaan päreensä lienee se, että menee antamaan saarnoja taikka kieltoja asiasta, jonka hän on jo tehnyt. Jos ihmiset välittävät niin paljon jostain, olisivat sitten varottaneet hyvissä ajoin tekemästä jotain! Silloin sitä säästyttäisiin monelta ongelmalta; hän ei menettäisi hermojaan, muut eivät alkaisi soittaa suutaan hänen tekojensa takia ja mitä muuta... Käskyjen kuuntelu ei muutenkaan ole hänen erikoisuutensa, ja aiemmin mainitun seikan takia jonkun tunteelliset palvelus-pyynnöt menevät täysin ohi.
Isäänsä nuorukaisella on jonkinlainen kiintymyssuhde, vaikkakaan tätä ei tituleerata sanalla "isä" tai vastaavalla. Toisen sukunimi kelpaa ihan hyvin, ja kuulostaa enemmän arkiselta. 'Old man' on myös käytössä hyvinkin usein... Mutta muut kutsumanimet, enemmän taikka vähemmän lämpimät? Ne sanat vaikuttavat niin hemmetin vaikeilta lausua näin myöhemmällä iällä. Muutamassa vuodessa sai aika hyvän käsityksen miksei toinen ollut maisemissa ja mitä ukko teki elääkseen. Suurempaa interestiä liittyä saman kerhon riveihin ei ole, sillä Viktor suosii itse tappeluissa pelkästään omia nyrkkejä. Vain pelkurit käyttävät aseita.
Ulkonäkö:
185cm pitkä, muskelimainen luupää, kuten edeltäjänsä. Silmät ovat harmaan siniset ja hyvin vahvasti sinistä valoa taittavat. Hiukset ovat maantien ruskeat, mutta värjäämisen myötä asteikko hyppelehtii blondista tummaan. Hiusten tyylikin vaihtelee; välillä sivut ja takaraivo on ajettu siiliksi ja päältä roikkuu pitempiä suortuvia, kun taas välillä tyyli on hivenen pitempi, mutta taakse sliipattu. Välilä tukka on leikattu hyvin lyhyeksi, mutta sitä näkee harvemmin. Yleisin hiusmalli lienee ns. taper-cut-tyyli.
Viktor muistuttanee päänsisäisesti, että ulkoisesti eniten isäänsä - mutta vain nuorempana versiona. Tietenkin jotain piirteitä on varmasti tullut äidinkin puolelta pakosti, mutta kun ei muista miltä koko nainen näytti niin ei voi kuin arvailla. Mutta kaikin puolin raskas rakenne lienee isältä perittyä.
Vaatteiden suhteen on turha odottaa mitään ihonmyötäisiä muotiluomuksia, vaan yleisimmät kuteet ovat salille kelpaavaa matskua. Mukavuus ennen tyyliä. Ulkonäkö on muutenkin sitä luokkaa, että nuorukainen on viettänyt kaiken vapaan aikansa joko tatskapenkissä tai sitten salilla, joten sitä varten ei tarvitse viimesen päälle olevaa pukua.
Molemmissa korvissa on plugit, ja kroppa on tatuoitu aikalailla varpaista päänahkaan. Tyhjää tilaa on vielä, mutta se on aikalailla vain ajan kysymys, että milloin sekin luksus on poissa.
Menneisyys:
Syntymänsä jälkeen Viktor ehti viettää kolmisen vuotta äitinsä seurassa, ennen kuin toinen meni ja kuoli äkisti, jättäen pojankollin täysin yksin. Isästä ei ollut mitään muistikuvaa, vaikkakin äitivainaa oli sanonut toisen nähneen hänet kerran pari, kunnes virkavalta tuli ja korjasi toisen jälleen talteen. Niinpä huoltajuus meni perhekodin kautta jollekin pariskunnalle, minne hän ei soveltunut sitten yhtään. Se ei ollut lainkaan samanlaista, kun aiempi elämä - vaikka hän olikin liian nuori sen suuremmin tajuamaan asiaa. Pojan koltiainen ei suostunut tottelemaan uusia vanhempiaan ja koetti karata aina kuin mahdollista omille teilleen, etenkin kun teini-iässä temperamentti otti vallan ja sitä alettiin olla ongelmissa niin koulussa, kuin vapaa-ajalla. .
Vapaus koettikin nuorukaisen täytettyä 18 vuotta. Siihen mennessä hänestä oli kasvanut jo tarpeeksi pitkä ja fyysisesti voimakkaampi, jotta häntä olisi ollut mahdoton raahata yhtä helposti takaisin huoltajiensa luo taikka perhekotiin, kuten ennen. Olalle heitettävästä niskuroivasta rääpäleestä oli kasvanut aikuinen mies, joka ei sopeutunut niin hyvin ulkomaailmaan. Sitä kehotettiin hankkimaan työ, talo, perhe ja mitä kaikkea muuta, mutta eiväthän muut komentaneet häntä. Hän oli vapaa, eikä mikään orja, jonka pitäisi selkäsaunan pelossa kuunnella muita. Mutta sitten mitä? Ei ollut vakituista paikkaa jossa joutui yöpymään eikä ruokaakaan tullut eteen niin helposti.
Rahat olivat menneet joko motellihuoneisiin tai ihon koristeluun, eikä sosiaalipuolen avut kiinnostaneet. Niistä oli jo kokemusta, ja hyötyikö hän menneisyydessään näistä yhtään? Ei. Niinpä sitä koetettiin pysyä erinäisten ihmisten ystävinä, kunnes mitta tuli täyteen ja oli aika etsiä uusi sohva jolla yöpyä. Rahaa alkoi saamaan satunnaisista katutappeluista, mutta niistäkään ei tahtonut jäädä pahemmin mitään käteen. Ruoka ja lisämuste tuntuivat syövän resursseja liikaa ja kontaktit alkoivat loppua majapaikkojen suhteen, joten oli keksittävä uusi taktiikka...
Uusia maisemia kokeiltiin, niin lähiöistä rajakaupunkeihin, kuin pienistä kylistä metropoleihin. Majapaikkaa ei ollut, biletys ja matkailu olivat kuluttanut varoja ehkä liikaakin. Vaikutti jotenkin loogiselta ottaa selvää oliko molemmat vanhemmat delanneet jo, vai istuiko isäukko vieläkin linnassa. Kovinkaan kauas ei persaukisen nuorukaisen tarvinnut lähtä New Yorkista, sillä toinen löytyi pienen kyselyn jälkeen yhdeltä korjaamolta työntekijänä. Ehkä valtio oli koulinut toiseista kelvollisen vanhemman, mutta totuus alkoi hiljalleen olla toinen. Jengiliivejä, moottoripyöriä ja hämäräbisneksiä. Sentään kaksikolla näytti olevan jonkinverran samoja mielenkiinnon kohteita, mitä kuntoiluun tuli. Venäläinen ei pahemmin näyttänyt välittävän tatuoinneista, kun taas hän alkoi kärsiä tilan puutteesta.
Tilan puutetta tuli myös asumisen suhteen, sillä kaksikko asui hänen isänsä kolmiossa, joten oli luonnollista että poikanen lensi jälleen pesästä ja muutti omilleen. Olihan sitä istuttu aikansa toisen nurkissa ja todistettua kuinka hänen ikäisiä naisia ravasi asunnossa, viihdyttämässä hänen sijasta talon oikeaa isäntää. Niinpä oli aika siirtyä vähän... vähemmän kiusalliseen ympäristöön. Sijainniksi päätyi Bronx, mikä ei aiheuttanut suurempia kylmiä väreitä nuorukaiselle. Hän kyllä pärjäisi jos joku koettaisi onneaan... Toisaalta eipä hän näyttänyt heiveröiseltä äidin kullannupulta, joten tuskin kukaan semi-järkevä olisi ryöstämässä häntä.
Vuonna 2016 elämä muuttui kerralla oikein kunnolla, kun äitivainaa olikin yllättäen oven takana kolkuttamassa, silloisen tyttöystävän kanssa kävi pieni vahinko joka kostautui 9kk päästä ja venäläinen jätti miltein menetti henkensä kerhoon liittyvässä välikohtauksessa. Kenellä tahansa sekoaisi kuuppa tuollaisen vuoden jälkeen, eikä Viktorkaan ole vielä aivan sujut kaiken tapahtuneen kanssa.
Muuta:
-Juo alkoholia, muttei polta vakituisesti, enemmänkin on/off-polttaja. Nikotiini ei vain tunnu saavan samoja vaikutuksia aikaan, ja kaikki muut päihteet taas vaikuttavat liian kalliilta jotta hän edes koskisi niihin. Äärimmäisiin vitutuksiin kyllä kelpaa rööki, jos sitä on saatavilla. Alkoholia menee silti huomattavasti useammin ja enemmän - jolla on tapana kostautua seuraavana päivänä.
-Haastaa edelleenkin baarissa ihmisiä satunnaisesti joko tappeluun tai juomakisaan. Ensimmäisen kohdalla on yleensä paremmat voittomahdollisuudet, kuin testata kestääkö pitempi varsi paremmin viinaa kuin vakioasiakkaat jotka tuntuvat ryyppäävän kellon ympäri.
-Ajattelutyö onnistuu, mutta se vaikuttaa turhalta ajan tuhlaukselta. Teot tekevät jotain, eivät ajatukset.
-Ääninäytettä; part1 ja part 2
-Ei osaa uida, joten pyrkii pysyttelemään kaukana vedestä - ainakin sellaisesta määrästä johon hänen kokoinen voisi hukkua.
-Vaikka on puoliksi venäläinen, ei puhu sanaakaan kyseistä kieltä. Hyvä jos ymmärtää edes mitä vanhus haluaa välillä sanoa hänelle. Eikä Vodkakaan ota maistuakseen.
-Äärimmäisen eläinrakas, joten saattaa eksyä elukoiden seuraan boolin sijaan, jos juhlapaikassa on lemmikkejä.
.
-Omistaa itsekin prätkän; Yamaha V Max-mallisen, tosin hieman "paranneltuna" versiona. Vuosimalliltaan pyörä on 2013.
-Ei ymmärrä autojen päälle mitään. Ne ovat vain metallisia tulitikkuaskeja neljällä pyörällä. Poikkeuksena on tietenkin klassiset Amerikan raudat, mutta kaikki nykyaikaiset autot näyttävät vain parranajokoneilta.