Brooke Pearson

       
Megan Brooke Pearson - tunnetaan nimellä Brooke
33-vuotias, syntynyt 25.6.1985
USA:n kansalainen
Perheeseen kuuluu Alzheimerin tautia sairastava äiti Denise sekä 9-vuotias siskontyttö Kate, jonka äiti eli Brooken sisko Rachel on kuollut verenmyrkytykseen
Osaa äidinkielensä englannin lisäksi italiaa ja hiukan espanjaa
Hetero, parisuhteessa -?- kanssa
Ammatiltaan ensihoitaja
Asuu pienessä kaksiossa osoitteessa 148 Bedford Avenue, Brooklyn, New York
timeline ; relationships ; moodboard

Kun Denise Pearson ja Eric Reichs tapasivat Seattlessa yliopiston luennolla, oli vuoden 1980 talvi. Muutamina kahvilatreffeinä alkanut suhde kehittyi vakavaksi seurusteluksi kahden viimeisen opiskeluvuoden aikana, ja alkuvuodesta 1983 Eric polvistui rakastamansa naisen eteen timanttisormuksen kanssa, saaden myöntävän vastauksen. Kolme viikkoa myöhemmin, vain muutamaa kuukautta ennen lääkäriksi valmistumista, Denise teki positiivisen raskaustestin. Lapsi ei varsinaisesti ollut odotettu, sillä pariskunnan ajatuksena oli ollut kerätä vielä jonkin verran työkokemusta ennen perheen perustamista, mutta silti he päättivät pitää lapsen. Häitä vietettiin loppukesästä suunnitelmien mukaan, vaikka Denise oli kuudennella kuulla raskaana, ja marraskuun lopulla maailmaan saapui kaunis tyttölapsi, joka sai myöhemmin nimen Rachel Anna. Denise jäi lapsen syntymän jälkeen joksikin aikaa yksin kotiin, sillä Eric oli aloittanut erikoistumisen ja lähestulkoon eli sairaalassa. Yhdessä vietetyt hetken olivat sitäkin arvostetumpia, erityisesti Rachelin kehittyessä ja kasvaessa, jolloin Denisen mielessä alkoi kehittyä toive toisesta lapsesta ennen töihin paluuta. Toive toteutui, ja Rachelin ensimmäisillä syntymäpäiväjuhlilla ystäville ilmoitettiin pikkusiskon tai -veljen olevan tuloillaan.
Melko pian ilmoituksen jälkeen perheidylli romahti kertaiskusta. Stressaava erikoistumisjakso oli ajanut Ericin alkoholin väärinkäyttöön, mikä puolestaan oli saanut miehen eksymään vieraan naisen sänkyyn muutaman kerran. Denise järkyttyi saadessaan tietää asiasta, mutta uskoi edelleen miehensä hyvyyteen ja yritti tarjota tälle apua. Mies ei kuitenkaan noin vain hyväksynyt ongelmaansa alkoholin kanssa ja suuttui vaimonsa hyväntahtoisesta ehdotuksesta hankkia apua. Riitelyntäytteisen viikon päätteeksi Eric oli jo ehtinyt pakata vaatteensa ja lähtenyt, eikä Denise sen koommin miestä enää nähnyt - eropaperit tulivat postissa muutamaa kuukautta myöhemmin. Äkillisestä erosta yhtä aikaa tuohtunut ja surullinen nainen jäi yksin tyttärensä ja vielä syntymättömän vauvansa kanssa. Hän otti tyttönimensä taas käyttöön sekä itselleen että tyttärelleen ja matkusti oman äitinsä luokse Floridaan, missä toinen tyttölapsi, Megan Brooke, näki ensi kertaa päivänvalon. Denise viipyi tyttöjensä kanssa koko loppukesän etelän auringossa, mutta syksyn tullen he palasivat Seattleen taloon, joka oli naiselle jäänyt erossa. Taloudellisen tilanteen vuoksi Denise hankki tytöilleen lapsenvahdin ja palasi itse töihin.

Koska Denise omistautui sittemmin työlleen eikä hänellä ollut pidempiaikaisia suhteita lastensa syntymän jälkeen, varttuivat Rachel ja Megan - joka tosin jo nelivuotiaana tahtoi tulla kutsutuksi toisella nimellään - pitkälti lastenvahtien hoivissa ennen esikoulun alkamista. Tytöt olivatkin aina hyvin läheisiä, ja Brooke on pitkään mieltänyt Rachelin enemmän hyväksi ystäväksi kuin isosiskoksi. Äitiin suhde sen sijaan jäi aina hiukan etäiseksi, erityisesti, kun Rachel tuntui aina olevan Denisen lempitytär. Vasta myöhemmällä iällä Brooke ymmärsi tämän johtuvan mitä luultavimmin siitä, että hän muistuttaa äitiään pelkällä olemassaolollaan tavasta, jolla tyttöjen isä jätti hänet ja lapset omilleen.
Brooke oli jo pienenä hyvä koulussa, vaikka koulunkäynti ei häntä erityisemmin jaksanut kiinnostaa - hän vain sisäisti tiedon helposti ja vaivattomasti. Siksi olikin melkoinen pettymys Deniselle, kun Brooke 18-vuotiaana high schoolin päätyttyä ilmoitti lähtevänsä kiertelemään Eurooppaa, eikä seuraisi siskonsa esimerkkiä ja pyrkisi collegeen. Äidin kiellot ja yritykset puhua Brookelle järkeä kaikuivat kuin kuuroille korville - Brooke oli saanut isoäidiltään valmistujaislahjaksi mukavan summan rahaa sen lisäksi, että oli kouluaikoina tehnyt töitä paikallisessa kahvilassa, joten häntä ei erityisemmin heilauttanut, vaikka äiti ei tarjoaisikaan taloudellista tukea matkan ajaksi. Ja olihan hän sitäpaitsi jo aikuinen, ja siten vastuussa itsestään ja omistaa päätöksistään. Siispä hän pakkasi tavaransa, hyvästeli ystävänsä sekä perheenjäsenensä ja hyppäsi Eurooppaan suuntaavaan lentokoneeseen.


Seuraavat puolitoista vuotta Brooke vietti tutustuen eurooppalaiseen kulttuuriin ja tehden satunnaisesti kaikenlaisia töitä, aivan kuten oli suunnitellutkin. Yhteyttä kotipuoleen pidettiin lähinnä siskon kanssa, äidille lähetettiin vain satunnaisesti terveisiä merkkinä elossa olosta ja edes jonkinmoisen äiti-tytär-suhteen ylläpitämiseksi. Reissailunsa aikana hän pääsi tutustumaan myös ensihoitajan työhön, ja huomasi pian löytäneensä intohimonsa; ihmisten auttaminen silloin, kun he kaikkein eniten apua tarvitsevat. Tämän vuoksi hän hakeutuikin alan opintoihin 2005 todettuaan, että matkustelun olisi hiljalleen tultava päätökseen, jotta hän voisi keskittyä jonkinlaisen urapolun rakentamiseen ja hiukan totisempaan, aikuisen ihmisen elämään. Paikka chicagolaisesta collegesta avautui melko pienellä vaivalla, eikä Brooke ole katunut ammattivalintaansa hetkeäkään, vaikka hän tietää, ettei ensihoitajan palkoilla mitään miljoonaomaisuutta rakenneta. Tärkeintä hänelle oli kuitenkin löytää jotain, johon suhtautua aidolla kiinnostuksella ja intohimolla, sillä juuri sitä hän oli alunperin lähtenyt Euroopasta etsimään.
Brooken opiskeluvuosiin mahtui myös muutama suurempi tapahtuma; Isosisko meni naimisiin 24-vuotiaana vuonna 2008 ja seuraavan vuoden keväällä Brookesta tuli täti, kun Rachel synnytti tyttären. Pienen Katen elämä ei kuitenkaan alkanut kovin ruusuisesti, sillä Rachelin mies Chris kuoli Irakissa ennen kuin tyttö ehti täyttää vuoden. Siskon lohduttaminen surun keskellä oli jo itsessään Brookelle raskasta, mutta sen lisäksi hän joutui huolehtimaan vieraantuneesta äidistään, sillä Denisellä oli muutamaa vuotta aiemmin todettu Alzheimerin tauti eikä hän enää pärjännyt yksin kotonaan vaan joutui muuttamaan hoitokotiin.

Kesällä 2013 Brooke muutti Chicagon esikaupunkialueelta New Yorkiin saatuaan työtarjouksen, josta hän ei voinut kieltäytyä, sillä sen sisältämät esimiestehtävät toivat mukanaan tuntuvan palkankorotuksen. Alkuun suuren kaupungin hälinä tuntui vieraalta ja uusi työpaikka sai hänet ajoittain repimään hiuksia päästään niin potilaiden kuin nopean tahdinkin vuoksi. Tästä huolimatta hän kotiutui kaupunkiin muutamassa kuukaudessa melko hyvin, ja alkoi jo viihtymään kaupungin hälinässä löydettyään uusia ystäviä niin työn kuin harrastustenkin parista. Rauhallista elämää ei kuitenkaan jatkunut pitkään, sillä vuodenvaihteen jälkeen eräänä aamuna tullut puhelu sekoitti pakkaa taas oikein urakalla: Rachel-sisko oli kuollut täysin odottamatta saatuaan verenmyrkytyksen pitkittyneen influenssan päätteeksi. Muiden lähiomaisten puutteessa Kate olisi sijoitettava Brooken luokse - tai sitten johonkin sijaiskotiin. Vaikka siskontyttönsä kasvattaminen ei oikeastaan sopinut Brooken elämäntilanteeseen tai suunnitelmiin millään tapaa, ei hän kuitenkaan tahtonut tytön joutuvan sosiaalitoimen pompoteltavaksi perheestä toiseen, joten sen kummempaa ajattelematta hän suostui ottamaan tytön huoltajuuden. Sittemmin elämä New Yorkissa onkin ollut myös totuttelua tähän uuteen rooliin lapsen kasvattajana, mikä ei oman surutyön keskellä aina ole ollut helppoa, vaikka Kate onkin Brookelle tuttu ja rakas henkilö.


Luonteeltaan Brooke on ystävällinen ja sosiaalinen henkilö, joka ei arastele vieraidenkaan henkilöiden kanssa juttelemista ja viihtyy hyvin muiden ihmisten seurassa. Brooke ei erityisemmin välitä pinnallisuudesta, ja vaikka ensivaikutelmalla toki on merkitystä yrittää hän parhaansa mukaan välttää hätiköityjen johtopäätösten tekemistä. Hän arvostaakin suuresti ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella vähän syvällisemmin - pelkkään small talkiin hän turhautuu melko helposti, sillä hän haluaa mieluiten tutustua toiseen keskustelun lomassa ja oppia tuntemaan heidän ajatusmaailmaansa. Hänen ammattinsa kuitenkin vaatii myös nopeiden arvioiden tekemistä ihmisistä, mikä onkin kehittänyt hänen kykyään lukea muiden kehonkieltä ja huomata, jos hänelle ei kerrota totuutta. Brooke on perusluonteeltaan melko kärsivällinen eikä suutu kovin helpolla, mutta hänellä on myös melkoinen "take no shit" -asenne, ja hänelle onkin turha valehdella - sitä jos mitä hän nimittäin inhoaa. 
Brooke on yleisesti ottaen realisti lähes kaikkien asioiden suhteen, mutta ei suinkaan mikään tosikko - hänellä on hyvä huumorintaju ja hänet on kohtuullisen helppo saada hyvälle tuulelle. Hän kuitenkin ärsyyntyy helposti yltiöpositiivisesta asenteesta, sillä on vuosien varrella saanut oppia kantapään kautta, ettei elämässä voi välttyä vastoinkäymisiltä ja virheiltä. Toisaalta hän myös tietää, että näistä virheistä voi oppia kaikenlaista ja sitä kautta välttyä toistamasta samoja erehdyksiä aina uudestaan, mutta että tätä varten on myös osattava päästää irti menneestä. Brooke ei haluakaan kangistua kaavoihin eikä yleensä tee mitään vain siksi, että joku muukin tekisi samoin tai sanoisi toimimaan juuri sillä tavalla - hän haluaa toteuttaa omia ajatuksiaan ja etsiä uusia ratkaisuja. Osittain tämän vuoksi hänellä olikin lapsena usein sukset ristissä äitinsä kanssa, kun Denise ei aina ymmärtänyt tyttärensä tarvetta toteutta unelmiaan itsenäisesti.

Brooke ei ole mitenkään erityisen pitkä; 166 senttimetriä, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Noin 56 kilon painoista, urheilullisen hoikkaa vartaloaan hän huoltaa säännöllisellä lenkkeilyllä ja astangajoogalla, mutta mitään erityistä stressiä hän ei jaksa ulkonäöstään ottaa - Brooke ei ole koskaan ollut mitenkään ulkonäkökeskeinen ja luottaa muutenkin elämäntapoihinsa. Karkit, pikaruoka tai muu suolaa ja/tai rasvaa tihkuva ravinto ei häntä erityisemmin innosta, joskin tumma suklaa on hänen heikkoutensa, jota hän voisi syödä vaikka päivittäin. Kunnon ruokansa hän tekee useimmiten alusta asti itse - Brooke on aidosti kiinnostunut ruoanlaitosta ja leivonnasta, ja onkin usein kokeilemassa uusia reseptejä, joita etsii Internetin syövereistä ja erilaisista keittokirjoista.
Brookella on pitkät, laineikkaat hiukset, joiden luonnonvaaleaa väriä hän kirkastaa raidoittamalla. Hiukset ovatkin vihertävänharmaiden silmien lisäksi hänen lempipiirteensä, ja niiden suhteen hän jaksaa nähdä vaivaa erilaisten kampausten merkeissä, hiukan tilaisuudesta riippuen, Silmiään hän tuo ripsivärillä ja rajauksin esille, vaikka muutoin ei arkena käytä kovinkaan paljon meikkiä. Pukeutumisen suhteen Brooken valintoja sanelevat käytännöllisyys ja mukavuus, eivät muotivillitykset. Hänen yllään näkeekin useimmiten farkut ja melko simppelin paidan, mekkoja hän käyttää lähinnä juhallisemmissa tilaisuuksissa. Jalassaan Brookella on useimmiten korolliset kengät tai saappaat.


Kuvissa Jennifer Morrison