|
Mar 10, 2014 0:27:53 GMT 2
Post by Deleted on Mar 10, 2014 0:27:53 GMT 2
Tiistai 25.2.2014, iltaLeo & Cece Yksi monista ruokakaupoista Brooklynissa Jälleen yksi raskas työpäivä takana. Leo venytteli kankeita raajojaan, jotka tuntuivat kivettyneen paikalleen mitä pidemmälle päivä oli edennyt. Istumatyössä oli yllättävän paljon huonoja puolia. Niitä ei vain sattunut huomaamaan kun vasta nousemalla ylös, jolloin kroppa huusi monta vastalausetta erinäisille, normaaleille liikkeille, joita tarvittiin eteenpäin liikkumiseen. Päästyään ulos radioaseman ovista tummatukka veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja päästi ne sitten hitaasti ulos. Raitis ilma tuntui ja jopa tuoksui hyvältä. Ilta oli jo alkanut hämärtyä, joten hänen oli syytä pitää kiirettä – kotona nimittäin odotti Elainea vahtiva sisko, joka varmasti laski jo minuutteja hänen paluuseensa. Puhelin pirahti soimaan tuttua sävelmäänsä ja huomattuaan soittajan nimen, ei Leo voinut muuta kuin mumista itsekseen: ”Siinä paha missä mainitaan..” Stella ilmoitti jääkaapin olevan puolityhjä ja sanoi Elainen haluavan mansikkajogurttia, mikä ei ollut hänen mielestään tarpeeksi hyvä syy lähteä kauppaan; hän oli nimittäin pari päivää sitten kantanut monta kauppakassillista ruokaa kotiin, joten ei vain ollut mahdollista, että ruoka hupenisi niin nopeasti. Noita jaksoi kuitenkin väittää vastaan ja pian heillä olikin taas sanasota käynnissä. Ärräpäät lensivät sen minkä kerkesivät molempien suusta ja monikielisen perheen jäseninä he ärjyivät toisilleen kolmella eri kielellä samaan aikaan – kolme sanaa saattoi olla koreaksi, seuraava lause ranskaksi ja puolilausetta englanniksi. Onneksi Leo oli ehtinyt istahtamaan autoonsa ennen sodan julistusta, koska todennäköisesti ohi kulkevat ihmiset pitäisivät häntä sekopäänä, jonka puheessa ei ollut päätä eikä häntää. Ei sillä, etteivätkö nämä olisi jo katsoneet, kun hän vauhkosi toistaiseksi käynnistämättömässä autossa puhelimeensa. Stellan lähetettyä todistekuva jääkaapista, joutui tummatukka nielemään tappionsa – muttei kuitenkaan suostunut myöntämään häviötään. Niinpä kotimatkalla täytyi poiketa ensimmäisenä vastaantulevaan kauppaan. Leo silmäili rakkaan noitasiskonsa lähettämää ostoslistaa, josta yliviivasi heti mm. jäätelön ja suihkusaippuan – jotka olivat Stellalle itselleen hankittavia asioita. Tämä saisi luvan ihan itse kipaista huomenna kaupassa ja ostaa omilla rahoillaan kaiken turhakkeen mitä ikinä halusi. Häntä alkoi nimittäin taas kyllästyttää se, että noita oli elänyt hänen siipensä alla käytännössä täysin ilmatteeksi yli kaksi viikkoa. Hänen pitäisi alkaa periä tältä vuokraa – äidin tietämättä. Ostoskori täyttyi ruoasta sitä mukaa, kun vinosilmä kävi jokaisen hyllyn ja välikön läpi. Jogurttihyllyssä ei ollut mansikkajogurttia, ainoastaan vaniljaa, joten se sai luvan kelvata Ellielle. Aivan, leipä unohtui. Niinpä hän suunnisti leipähyllylle, josta etsi katseellaan sitä tiettyä leipää, jota Ellie suostui syömään – tämä oli jostai syystä niin pirun nirso leipien suhteen, vaikka samalta ne hänen mielestään maistuivat. Onneksi hyllyssä oli vielä yksi paketillinen juuri sitä oikeaa leipää ja hän otti siitä kiinni aikeissaan laittaa sen ostoskoriinsa. Joku kuitenkin tarrasi tismalleen samaan aikaan hänen kanssaan leipäpakettiin ja hän siirsi katseensa vierelleen ilmestyneeseen naiseen.
|
|
|
Mar 29, 2014 23:13:46 GMT 2
Post by Deleted on Mar 29, 2014 23:13:46 GMT 2
Cece ei todellakaan olisi uskonut, että he joskus päätyisivät muuttamaan New Yorkiin Richien kanssa. Jo pelkästään parisuhteeseen päätyminen oli ollut puhdasta sattumaa, mutta se, että he olivat oikeasti yhdessä ottaneet ja lähteneet.. Se tuntui suorastaan hullulta. Niin he kuitenkin olivat tehneet, osittain tosin olosuhteiden pakosta. Kaksi Richien lapsista asui New Yorkissa ja lapsien äidille oli sattunut jotain, jonka takia lapset olivat tarvinneet isäänsä. Cece ei tarkemmin tiennyt tapahtuneesta, eikä se oikeastaan hänelle kuulunutkaan, mutta kun Richie oli ilmoittanut, että joutuisi lähtemään New Yorkiin, oli Cece heti ollut mukana. Vaikka seurusteltua ei ollut takana kovinkaan pitkää aikaa, hän ei todellakaan haluaisi erota välimatkan takia ja kaukosuhteeseen hän ei halunnut ryhtyä. Niimpä he olivat muuttaneet vuoden alusta New Yorkiin ja siinä samalla Cecestä oli tullut paitsi avovaimo, myös äitipuoli. Kumpikin termeistä tuntui niin vierailta hänen suuhun, eikä hän osannut oikein suhtautua niihin vieläkään kunnolla. Uusien rooliensa myötä Cece oli joutunut ottamaan uudenlaista vastuuta ja sen uuden vastuunsa myötä hän tälläkin hetkellä talsi kohti heidän kotinsa lähettyvillä olevaa ruokakauppaa. Kauppalista tuntui olevan kilometrin pituinen, mutta Cece yritti ajatella, että kyllä hän saisi kaiken ostettua - Cece ei ollut mikään vastuullisuuden huippu ja nelihenkiselle perheelle ruuan ostaminen tuntui suorastaan mahdottomalta, kun aiemmin oli ollut vastuussa vain itsestään.
Kauppaan Cece pääsi suhteellisen nopeasti ja koriin alkoi kertyä pikkuhiljaa tavaroita, joita hän oli aiemmin listaansa kirjoitellut. Maidot löytyivät nopeasti, samoin jogurtin, parit mausteet loppuneiden tilalle... Sitten oli vielä leipä. Cece käveli täysin ajatuksissaan leipähyllylle ja listaansa yhä lukien hän vain nappasi kiinni yhdestä leipäpaketista. Cece sai kuitenkin hätkähtää tajutessaan, että joku muukin havitteli sitä samaa pakettia. Hetken aikaa kaksikko vain tuijotti toisiaan, kunnes joku taisteluhenkisyys iski Cecessä iski esiin - hän oli ollut paikalla ensin! "Jos et nähnyt niin mä otin tän leivän ensin, eli päästä irti." Niin kauniisti Cece osasi puhua vierailla ihmisille - mainiota Cece! Mies ei tuntunut luovuttavan, puhui vain jotain jostain lapsesta, joka halusi kuulema juuri sitä kyseistä leipää, eikä mikään muu kelvannut. "Joo ja mulla on kotona kaksi lasta. Kaksi lasta, jotka on mulle ihan helvetin vihaisia, jos mä en tuo niille just tätä leipää, joten nyt ihan oikeasti, mä otan tämän." Cece jatkoi yhä siihen niin kohteliaaseen sävyyn. Cecen perhe oli monta kertaa sanonut naiselle, että hänen pitäisi hieman siistiä suutaan ja opetella puhumaan hieman kauniimpaan sävyyn ihmisille, mutta se nyt ei ollut Cecen tapaista. Sammakot lentelivät suusta, eikä hän kerta kaikkiaan voinut sille mitään - varsinkaan, jos joku oikeasti ärsytti häntä. "Tajuatko sä, että mulla on kaksi lapsipuolta. Me ollaan juuri muutettu saman katon alle ja ne kaksi pikkumonsteria inhoaa muutenkin mua, mä en todellakaan ole menossa kotiin ilman tätä leipää!" Cece jatkoi edelleen, kun toinen ei vain luovuttanut - kai Cecen pitäisi saada jotkut sympatiapisteet puolelleen? Olihan se hieman lapsellista yhdestä leivästä tapella, mutta Cece ei vain malttanut itselleen mitään.
|
|
|
May 24, 2014 22:26:24 GMT 2
Post by Deleted on May 24, 2014 22:26:24 GMT 2
Hetken Leo vain katsoi lyhyttä naista, kunnes tämä sitten avasi suunsa ja hän tajusi, ettei pääsisi tilanteesta kauniisti puhumalla. Vastapuolen suusta nimittäin sinkoili sellaista tekstiä, että huh huh. Naisen kehotukselle tuhahdettiin ja katse valesin hetken aikaa kaupassa kunnes se siirtyi takaisin tähän. Ärtynyt hymy kapusi hänen huulilleen ja valtasi lopulta koko kasvot. Helvetti, mitä tuollainen kääpiö alkaa hänelle urputtamaan? Vinosilmä totesi, ettei voinut luopua leivästä, sillä hänellä oli lapsi odottamassa kotona juuri tätä kyseistä leipää. ”Kuules nyt”, aloitettiin ja riuhtaistiin leipää itseä päin sen verran voimakkaasti, että nainen joutui ottamaan pari askelta lähemmäs häntä, ”Mä en todellakaan luovu tästä leivästä. Mulle on aivan sama, vaikka sulla olis kotona odottamassa itse kuningas, koska mä olin ensimmäinen ja otan tän leivän!” Lapsipuolia. Hänellä sentään oli kyseessä oma lapsi, jota ei kukaan muu kuin hän elättänyt, joten aivan hyvin tuon naisen lapsipuolten vanhempi kykeni hankkimaan kyseistä leipää jostain muualta, jos kerta näiden oli sitä pakko saada. Hänelle muualta hakeminen ei ollut vaihtoehto. Hänellä oli jo muutenkin kiire kotiin, joten tällainen rähinä ei todellakaan tehnyt hyvää hänen pinnalleen, joka venyi, kiristyi ja taas venyi. Edes miehellä itsellään ei ollut kunnollista käsitystä milloin se katkeaisi, mutta luultavasti pian. Eikä hän haluaisi alkaa raivota edessä seisovalle naiselle. Joten jos tämä vain voisi luovuttaa niin hänen hermonsa säästyisivät. ”Mä en todellakaan jaksa alkaa tappelemaan yhdestä leivästä, joten päästä irti niin pääsen joskus tästä kaupasta ulos.” Leo ärisi ja katsoi neitoa haastavasti.
|
|
|
Jun 14, 2014 1:22:09 GMT 2
Post by Deleted on Jun 14, 2014 1:22:09 GMT 2
Cece ei todellakaan ollut tottunut siihen, ettei hän saanut tahtoaan lävitse. Tuon ääliön urputtaminen alkoikin ihan oikeasti kiristää naisen pinnaa ja hän vain tuijotti miestä haastavasti takaisin. Kuka tuo mies ihan oikeasti kuvitteli olevansa? Mies olisi ihan taatusti saanut sitä leipää muualtakin, mutta toinen vain urputti vastaan sen minkä kerkesi. Cece pyöritteli silmiään toisen ärinälle ja ei jättänyt mitenkään epäselväksi, että toinen ärsytti häntä nyt ihan kunnolla. "Jumalauta sä olet ärsyttävä, se on vaan leipä!" Cecen suusta sitten lopulta pääsi, kun toinen ei ihan oikeasti tuntunut luovuttavan. Niimpä Cece sitten lopulta itse päästi irti siitä leipäpaketista ja lähes irvisti sille riitakumppanilleen. "Pidä sitten leipäsi, aika naurettavaa vaan rueta tappelemaan naisen kanssa." Cece tuhahti, mulkaisten vielä miestä mahdollisimman ilkeästi. Käytöstavat eivät todellakaan kuuluneet Cecen vahvimpiin puoliin, eikä hän nytkään yrittänyt edes esittää ystävällistä tai mukavaa.
Niine hyvineen Cece sitten poistui siitä leipähyllyltä epätoivoisesti miettien, mitä ihmettä hän sitten veisi kotiin. Cece ei ollut mikään järjen jättiläinen ruokaostoksia tehdessään, eikä hänellä ollut nytkään hajuakaan siitä, mitä hän veisi kotiin Richien lapsille. Lapset kitisisivät taatusti vei Cece heille mitä tahansa ja kieltämättä naista ärsytti jo valmiiksi ajatus siitä, että ne kakarat valittaisivat hänen ostoksistaan. Miksi ihmeessä Cecen oli pitänyt päätyä suhteeseen miehen kanssa, jolla oli lapsia, sitä Cece ei voinut jälleen kerran olla miettimättä.
|
|
|
Jun 26, 2014 20:21:26 GMT 2
Post by Deleted on Jun 26, 2014 20:21:26 GMT 2
Leo joutui puremaan kieltään, jottei laukoisi yhtään enempää idiootteja vastaväitteitä ja perusteluita siihen, miksi hänen täytyi saada leipä mukaansa. Hänen täytyi saada se, koska... hänen vain täytyi. ”No niin on, enkä mä tajua miten yhdestä leivästä voi tulla tällanen ongelma.” Vinosilmä lopulta mumisi. Jep, hän ei todellakaan tajunnut. Itseasiassa hän ei edes itse tajunnut, miksi leipä oli sillä hetkellä hänelle niin pahuksen tärkeä. Ei hänen elämänsä riippunut siitä ja ei kyllä tuon naisenkaan. Ei helvetti hän ei enää ymmärtänyt itseään. Mitä tappelemista yhdessä leivässä oli? Vaikka toinen oli vain pahentanut hänen huonoa päiväänsä, ei se kuitenkaan meinannut sitä, että leivästä voisi tehdä elämää tärkeämmän asian. Eikä naisen kommentti saanut häntä yhtään sen paremmalle tuulelle. Hän kuitenkin päätti pitää suunsa kiinni samalla kun vetäisi leivän kokonaan itselleen ja viskaisi sen ostoskoriinsa. Naisen mulkoilut eivät jääneet häneltä näkemättä, eikä hän myöskään osannut malttaa mieltään edes sen verran, että harkitsisi vain ostosreissunsa jatkamista. Ei tietenkään, hänen oli aivan pakko mulkoilla takaisin ja vasta sitten hän kykeni jatkamaan kierrostaan.
Kyllä maailma oli tänään täynnä temperamenttisia naisia. Tuntui ettei hän ollut törmännyt kehenkään vähemmän temperamenttiseen tämän vuorokauden puolella. Hitto kun pisti taas vihaksi.. Loppureissun ajan Leo viskoikin vain ostoksia koriinsa sen suurempia valikoimatta. Ruoka katoaisi kuitenkin hyvällä lykyllä huomisen aikana, joten turhaan hän mitään päivämääriä huolehti ja vaivautui kaivelemaan taaempaa pidemmälle ajalle kestäviä tuotteita. Kassoille päästyään hän sai kokea pienen kolauksen ärsytysmittariinsa; jonot olivat ties kuinka pitkät ja niissä jonottavat ihmiset sitäkin kiukkuisempia. Hän huokaisi ja liittyi lyhyimmältä näyttävän jonon jatkeeksi. Oli tämäkin kyllä... Äh...
|
|