The ticktock of time allows me to see

OOTD -> OOTD LATER

Theasta ei olisi koskaan voinut kuvitella muuttavansa mielipidettään Dylanista. Dylan oli aina ollut hänelle vain Benjaminin ärsyttävä kaveri, joka jaksoi kutsua häntä sitäkin ärsyttävillä lempinimillä. Jokin oli kuitenkin muuttunut ja sen myötä Thea oli alkanut myös enemmän viettämään aikaa Dylanin kanssa. Ei tarkoituksella, mutta kerta toisensa jälkeen kaksikko löysi toisensa toistensa seurasta. Kuten tänään. Thea oli tuttuun tapaansa lähtenyt eräisiin rave bileisiin ja siellä törmännyt kavereidensa kanssa pyörivään Dylaniin. Olihan Dylan edelleen ärsyttävä sillä omalla tavallaan, mutta joten kummasti Thea oli alkanut pitämään toisesta – rakkaasta poikaystävästä huolimatta.

Kyseisissä bileissä ollessa Dylan oli kertonut jättäneensä avaimensa kotiin. Thea oli luonnollisesti tarjonnut yöpaikkaa kotoaan ja oli selvää, että Dylan empi asian kanssa hetken. Thean isä Judas oli usein se, joka karkotti ne sitkeimmätkin poikaystäväehdokkaat matkoihinsa. Jonathan oli pysynyt kuvioissa niin pitkään ihan siitä syystä, ettei hän ollut koskaan tavannut Thean moottoripyöräkerhoon kuuluvaa isää. Lopulta Dylan oli kuitenkin suostunut siihen Thean ehdotukseen ja he olivat lähteneet yhdessä. Totta kai Thea oli hiukan miettinyt sitä, miltä tilanne saattoi äyttää kun he lähtivät yhdessä bilepaikalta pois, mutta toisaalta… Ketä kiinnosti? Okei, kaikkia jotka olivat mahdollisesti näkemässä sen hetken. Thea kuitenkin edelleen seurusteli Jonathanin kanssa, joten oli ymmärrettävää että tilanne varmasti näytti hyvin kyseenalaiselta. Thea ei kuitenkaan sillä hetkellä miettinyt sitä, vaan lähti johdattelemaan Dylania kotiaan kohti. Muutaman metromatkan jälkeen he olivat lähempänä Thean kotia ja hän alkoi siinä vaiheessa kaivella avaimia laukustaan. Dylanin kysymyksen kuultua tytön katse kääntyi poikaan ja hän hymyili huvittuneena. “Relax already. ”, Thea sanoi rauhoittavaan sävyyn ja asteli samaan aikaan kotitalonsa kuistille. Ovelle päästyä hän vei avaimen lukkoon ja avasi oven mahdollisimman hiljaa. “He's not going to kill you. Relax.”

Thea päästi Dylanin edeltä sisälle ja astui sitten perästä eteiseen, samalla kun veti oven hiljalleen kiinni. Avaimet vietiin takaisin laukkuun ja kengät riisuttiin naulakkoon. Thea ajatteli että heidän olisi luultavasti ollut parempi mennä paloportaita pitkin suoraan huoneeseensa, sillä sitä kautta Thea oli lähtenytkin talosta. Isällään ei ollut mitään tietoa siitä että Thea oli lähtenyt talosta, joten hän myös toivoi että isänsä myös nukkui. Seuraavaksi tyttö sujahti Dylanin ohitse peremmälle taloon. Sillä hetkellä tilanne vaikutti siltä että kaikki nukkui, joten Thea viittoi Dylania tulemaan perässä, suunnaten pojan kanssa sitten portaikkoon. Valitettavasti siinä vaiheessa kun kaksikko astui ensimmäisen askeleensa portaikossa, syttyi myös alakerran valo, jolloin Thea siristi silmiään sen kirkkaudesta. “Well well well look who we have here...”, siinä vaiheessa Thea irvisti itsekseen, ennen kuin onnistui loihtimaan kasvoilleen leveän hymyn, kun kääntyi isänsä puoleen. Judas oli ilmestynyt kuin tyhjästä portaikon alapäähän kädet puuskassa, eikä Thea ollut varma miten selittäisi tilanteen isälleen. Juuri kun oli luvannut Dylanille, ettei hän tulisi tänä iltana kuolemaan. “Where have you been? And who’s this?”, Judas jatkoi ja loi siinä vaiheessa hyvin kyseenalaisen katsauksen poikaan, joka Thean mukana oli.

“Oumh… This is…”, Thea takerteli, ennen kuin Judas keskeytti hänet tuttuun röyhkeään tapaansa.“I assume you’re Jonathan? Teddys boyfriend?”, Thea irvisti kun isänsä käytti antamaansa lempinimeään kun puhui Theasta, mutta oli tyytyväinen siihen että isänsä oikeastaan keksi valheen puolestaan. Samaan aikaan Judas ojensi kätensä Dylania kohti. “Judas McCanney. Teddy’s father.”, Judas esittäytyi, jolloin Thea vei kätensä puuskaan. “Yeah this is my dad. And this is Jonathan. My boyfriend.”, isänsä sanojen vahvistaminen tuntui oudolta, eikä Thea siinä vaiheessa kehdannut edes vilkaista Dylania, vaan piti katseensa isässään. “And we were out. Okay? Can we go now?”

Thea pyöritteli Dylanin sanoille silmiään, sillä toinen tuntui ottavan tämän tilanteen huomattavasti raskaammin kuin hän. Toisaalta hän ymmärsi Dylanin huolen – isänsä kun ei ollut mikä tahansa tallaaja, vaan paikalliseen moottoripyöräkerhoon kuuluva örmy, joka osasi jo pelkällä ajatuksella karkottaa kaikki Thean poikaystävä ehdokkaat matkoihinsa. Dylan ei ollut kuitenkaan poikaystävä – vaan ystävä. Tai kaveri. Mikä lie. Se valojen syttyminen ei kuitenkaan tiennyt hyvää ja Thea meni hetkellisesti lukkoon. Hän ei tiennyt mitä tehdä, joten tyttö oli lörpäyttänyt suustaan Dylanin olevan poikaystävänsä. Isänsä ei ollut onneksi koskaan aikaisemmin nähnyt Jonathania, joten hän ei tiennyt minkä näköinen hän oli – ja näin ollen Dylan pääsisi huomattavasti helpommalla. Dylaniin luotiinkin siinä vaiheessa painottava katse, että jonka tarkoituksena oli viestiä että pojan olisi parasta leikkiä mukana, tai heidän molempien kävisi huonosti. Onneksi Dylan sai jutun juonesta kiinni ja esittäytyi Jonathanina. Hän huokaisi hiljaa mielessään, ennen kuin toivotti hyvät yöt isälleen ja lähti kapuamaan Dylanin kanssa portaita yläkertaan.

Huoneeseensa päästyä Thea meni suoraan kaapilleen. Kaapin luokse hän raahasi mukana tuolin, jotta pääsisi ottamaan kaapin ylimmältä hyllyltä varapeiton ja tyynyn Dylanille. Dylanin kysymyksen myötä Thea vilkaisi poikaa okansa ylitse ja hymähti hiljaa. “Just relax, alright?”, hän pyysi ja samaan aikaan heitti kaapin hyllyltä peiton ja tyynyn lattialle. Tuolilta hypättiin alas ja sitä siirrettiin sivummalle, jotta ovi saatiin suljettua. “That’s not your concern.”, Thea kuittasi pojan kyselyihin ja hymyili sitten pienesti. Se ei olisi Dylanin ongelma – eikä Thea ollut edes varma toisiko Jonathania kotiinsa näytille. Viime aikojen tapahtumat olivat vain entiseltään saaneet hänet etääntymään poikaystävästään ja no… Huolestuttavaa oli se että Thea viihtyi huomattavasti Dylanin seurassa kuin oman poikaystävänsä. Thea ei kerjennyt edes pyytää anteeksi sitä äskeistä, kun Dylan jo pyyteli anteeksi. “Sorry about what?”, Thea kysyi kummastuneena, keräillessään petivaatteita lattialta, kantaen ne sängyllensä. Hän ei ollut koskaan kuullut Dylanin pyytävän anteeksi – keneltäkään, jonka vuoksi tilanne tuntui hiukan oudolta.

“I should be the one to apologize – I’m sorry about this mess. You shouldn’t be in the middle of this or any of my problems.”, Thea puolestaan pahoitteli ja loi nyt Dylaniin pitkän katseen, hymyillen sitten vinosti. Seuraavaksi he alkoivat miettiä nukkumajärjestelyä, jolloin Thea asetteli jo valmiiksi Dylanin petivaatteet sängyllensä. “So as a thank you for all that you've done for me, you don’t sleep on the floor. ”, Thea hymyili. “And this kitten doesn’t listen any objections.”, hän lisäsi ja loi Dylaniin nyt haastavan katseen, ennen kuin Dylan kerkesi sen kummemmin laittaa asialle vastaan. Thea kääntyi sen jälkeen ympäri, hakien vaatekaapistaan isohkon t-paidan jonka puki ylleen ja sen alla riisui tämän illan bilevaatetuksen pois. Sänkyyn päästyä hän hautautui peittonsa alle ja katseli huvittuneena Dylania. “C’moon, I don’t bite.”, hän kehotti – tietäen varsin hyvin itsekin, ettei hänen pitäisi nukkua toisen pojan kanssa samassa sängyssä, etenkään sellaisen joka ei ollut poikaystävänsä. Thea kuitenkin teki kaiken sen vain kiitokseksi toiselle. Tai niin hän ainakin kuvitteli.

Dylanin sanoihin Thea ei vastannut sen kummemmin vaan lähinnä huokaisi dramaattisesti ja pyörittele silmiään. Hän ei ymmärtänyt vieläkään miksi Dylan oli niin varovainen hänen suhteensa. Johtuiko se kaikki todella isästään, tai Jonathanista vai jostain muusta? Thea ei tiennyt eikä osannut sanoa siihen mitään, eikä hän toisaalta edes halunnut välttämättä tietää mistä se kaikki johtui. Dylan vaikutti aivan eri ihmiseltä, keneen oli alun perin tutustunut. Ketä oli alun perin vihannut niin suunnattoman paljon. Nyt poika sen sijaan vaikutti aivan eri ihmiseltä eikä Thea osannut enää ärsyyntyä mistään mitä Dylan teki tai sanoi.

Dylanin alistuttua kohtaloonsa nukkua Thean kanssa samassa sängyssä, tyttö ei voinut muuta kuin virnistää itsekseen. Jonkun mielestä se vierekkäin nukkuminen olisi voinut olla väärin mutta… Thea ei nähnyt itse sitä niin. Mitään ei ollut tapahtunut. Thea oli vain tarjonnut yösijaa ja parempaa nukkumapaikkaa Dylanille. Thea puolestaan oli vaatteiden vaihdon jälkeen hautautunut sänkyynsä, oman peittonsa alle. Hän katseli hetken aikaa Dylania, mutta pojan riisuessa ylimääräiset vaatteensa, Thea vei kätensä hetkellisesti silmiensä eteen. ”I’m sure, princess. Relax and just… Hop in.”, tyttö kehotti hennosti naurahtaen ja kun Dylan oli lopulta änkeytynyt oman peittonsa alle, Thea laski kätensä silmiensä edestä ja jäi hetkeksi katsomaan Dylania. ”Honestly? I’m not uncomfortable. Not even one bit. You’re not the first boy in my bed.”, Thea sanoi huvittuneesti virnistäen. Samaan aikaan Thea otti paremman asennon sängyssä. Thea pysyi kyljellään Dylania kohti ja kätensä hakeutuivat osittain tyynyn alle.

”Why you’re so nice to me?”, blondi kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen ja katseli tutkivasti vieressään – tosin sängyn toisella puolella – makaavaa Dylania. ”I mean… You’re seen to be awfully careful with me.”, hän hymähti mietteliääseen sävyyn ja puri hellästi alahuultaan. ”I don’t bite or brake.”, Thea huomautti seuraavaksi ja erehtyi samaan aikaan katsomaan huoneen seinällä roikkuvaa kelloa. pienen haukotuksen karatessa huuliensa välistä. ” We should probably go to sleep. Good nigt princess.”