Without a soul my spirit's sleeping somewhere cold

ROCCO'S OOTD

Nyt se oli sitten tehty. Rocco oli mennyt tunnustamaan tunteensa ääneen eikä hän enää voinut palata takaisin ja vaihtaa mielipidettään. Hänen oli siis opittava elämään sen kanssa, että Cassie tulisi olemaan hänen vierellään. Ei kyllä sillä, että Roccoa olisi haitannut se asia jollain tasolla. Parin päivän ajan se tunteiden paljastaminen oli oikeastaan tuntunut ihan helvetin hyvältä idealta, koska Rocco saattoi vaikka vannoa, ettei ollut ollut yhtä hyväntuulinen pitkään aikaan. Mies oli jopa onnistunut työntämään kaikki ahdistavat ajatukset tulevaisuudesta ja menneisyydestä pois Cassien seurassa ja vain nauttinut tämän seurasta. Mitään suurempia hellyydenosoituksia Rocco ei kyllä vaaleaverikölle tarjonnut muiden seurassa - sellainen olisi ylittänyt jo hänen comfort zonensa rajat.

Mutta jotain Roccon oli keksittävä. Häntä otti päähän se, että Cassie oli koko ajan ihan helvetin lähellä mutta myös kaukana, ihan pienen venytyksen takana mutta ei sitten kuitenkaan. Ei Rocco vaan voinut olla täysin avoin oma itsensä, kun muut olivat ympärillä todistamassa Cassien ja Roccon jokaista katsetta, sanaa ja elettä toisiaan kohtaan. Niinpä Rocco oli epätoivoisena kääntynyt Bonnien puoleen. Hänellä ei nimittäin ollut ketään muuta sellaista ihmistä, jolta voisi kysyä apua deittailuun liittyvissä asioissa. Mutta oli se silloin kyllä hävettänytkin. Rocco oli suurin piirtein änkyttäen puhunut Bonnielle, mutta suunnitelmien selkiydyttyä kaikki oli yhtäkkiä alkanut tuntua paremmalta. He tulivat siihen lopputulokseen, että Rocco veisi Cassien katsomaan ulkoilmaelokuvanäytöstä Queensiin Socrates Sculpture Parkiin, jonka jälkeen he voisivat mennä vielä viettämään aikaa Bonnien ja Lauran asunnolle Bronxiin. Se järjestely kuulosti tarpeeksi romanttiselta mutta olisi kuitenkin halpaa. Ei kyllä sillä, että Rocco olisi sitä suurta romanttisuutta hakenut - Bonnien mielestä se vain olisi tarpeellista. You're such a guy Bonnie olikin valittanut huvittuneena. Rocco oli kuitenkin valmis tekemään paljon asioita Cassien puolesta ja romanttisuus olisi yksi niistä asioista. Ei se olisi helppoa, mutta eiköhän Rocco oppisi nopeasti.

Rocco oli yöpynyt Bonnien luona treffejä (jos niitä sellaisiksi pystyi kutsumaan) edeltävänä yönä ja koko päivän hän oli valmistautunut niin henkisesti kuin fyysisesti tulevaan. Bonnien luona se oli oikeastaan ihan naurettavan helppoa: siellä oli nimittäin kaikki suihkusta, peileihin ja vaatteisiin. Asukokonaisuuden Rocco tosiaan oli saanut lainata Lauran veljeltä Trevorilta. Siihen Rocolla itsellään ei kyllä ollut ollut mitään sananvaltaa vaan Laura ja Bonnie olivat pitäneet hetken aikaa Roccoa mannekiininaan. Itse asiassa molemmat tytöt olivat ihan liian innostuneita antamaan Roccolle ties mitä viime hetken neuvoja ja kaikkea, kun Rocco oli laittanut treenikassiaan valmiiksi. Siihen hän pakkasi pikniktarvikkeet kuohuviineistä leipiin ja jopa mansikoista kermavaahtoihin, koska Bonnien ja Lauran mielestä niitä kahta viimeisimpänä mainittua oli ihan pakko olla mukana. Rocco saattoi siis vain toivoa, että Cassien mielestä se kaikki ei olisi ihan liikaa.

Ihan huomaamatta aurinko sitten oli jo laskemassa ja Roccon oli aika lähteä Cassien ystävän Erican luo. Siinä matkan varrella Rocco huomasi jopa jännittävänsä hieman. Se ei kuitenkaan ollut mitään pahaa jännitystä vaan hyvää sellaista, osoitus siitä, että tuleva oli hyvä idea. Se myös kertoi, että Rocco todella piti Cassiestä. Hän nimittäin pitäisi tämän mielipidettä kaikesta erittäin suuressa arvossa. Syvään huokaisten Rocco sitten lopulta painoi ovikelloa ja - toisin kuin viime kerralla - Cassie avasi oven. Jesus Christ Rocco tokaisi mielessään, hitto, sydänkin pysähtyi hetkeksi, koska Cassie näytti ihan helvetin hyvältä. Se musta mekko tuntui olevan vähän liian antava ja Rocco saikin ihan oikeasti tehdä töitä pystyäkseen katsomaan muualle. Tosin heti, kun heidän katseensa taas kohtasivat, Rocco keskittyi vain niihin sinisiin silmiin ja antoi hymyn levitä huulilleen. "Hi", hän vastasi takaisin, "are you ready to head out?" Rocco vinkkasi päällään tietä kohti ja katsoi sitten, kuinka Cassie otti sen nahkatakin mukaansa. Juuri, kun Cassie oli sulkemassa ovea, Erica päätti tarttua kiinni siihen oveen ja vetää sen auki. "Finally you asked her out", tämä tuli vinoilemaan, "took you long enough." Rocco vain naurahti, koska ei ihan oikeasti tiennyt, miten olisi reagoinut asiaan - tai ylipäätään siihen ihmiseen. Hänen ei ollut helppoa vitsailla tuosta vain tuntemattomien ihmisten kanssa. "Better late than never, right?" Hän kuitenkin yritti kuulostaa huolettomalta ja käänsi sitten lempeän katseen Cassien suuntaan. "Who wouldn't want to take her out?"

Lopulta he pääsivät matkaamaan Cassien kanssa kohti määränpäätään. Queensiin sai taittaa matkaa julkisilla ja jossain vaiheessa sitä metromatkaa Cassie uteli, minne he olivat menossa. Vaaleaverikkö oli nimittäin tainnut huomata siitä treenikassista pilkottavan viltin. "You'll see", mies tokaisi salamyhkäisesti ja kosketti sitten hellästi Cassien reittä. Siitä Rocco antoi kätensä liukua Cassien sormien lomaan ja loppumatkan he saivatkin kulkea käsi kädessä. Sillä kertaa kukaan ei nimittäin tuntisi heitä. Kenelläkään ei olisi tietoa heidän menneisyydestään tai siitä, millaisia he olivat ihmisinä. He vain näkisivät kaksi toisiinsa ihastunutta ihmistä treffeillä ja se oli lohduttava tieto. Jopa metrosta ulos päästyään kaksikko vielä piteli toisiaan kädestä. Oikeaan paikkaan vievien portaiden kohdalla Rocco kuitenkin päästi irti ja vei kätensä Cassien alaselälle päästäkseen tämän ensin portaita alas. "Do you like it?" Nuorukainen kysyi varoen. Sitten hän meni maahan polvilleen ja veti esiin viltin, jonka levitti Cassien alle. Oikeastaan kaikki ne tavarat löysivät pian tiensä viltille ja Roccokin sai lopulta istua alas. "Never done anything like this before", hänen oli kerrottava naurahtaen, "but I'm glad you're the one I'm doing this with."

You're lucky, you know that right. Rocco hymähti kevyesti, käänsi sitten lempeän katseen Cassieen ja siitä takaisin Ericaan. "I know", nuorukainen myönsi ja antoi ruskeiden silmien etsiä katsekontaktin sinisten kanssa. Kyllä, kyllä Rocco todellakin tiesi olevansa onnekas. Oikeastaan ihan liiankin onnekas hänen tuurillaan. Välillä Rocco tunsi olevansa kirottu - mitä enemmän hän välitti ihmisestä, sitä nopeammin tämä katoaisi. Lähes kaikille Roccon ympärillä oli jossain vaiheessa tapahtunut jotain kauheaa ja totta kai Rocco pelotti, että niin tulisi käymään Cassienkin kanssa. Kyseinen vaaleaverikkö oli kuitenkin näyttänyt Roccolle, että ei antaisi tämän ajatella niin. Cassie tahtoi Roccon edes kerran elämässään elävän hetkessä ja jos Cassie tahtoisi niin, Rocco tekisi sen. Tämä nimittäin toi ihan uudenlaista sisältöä ja onnea Roccon elämään. Saattoi sanoa, että Rocco tunsi olevansa kokonainen.

Jollain tasolla Rocco jopa nautti siitä, että Cassie ei ollenkaan tiennyt mihin he olivat menossa. Hän tahtoi siellä puistossa todistaa Cassien (toivon mukaan) yllättyneen ilmeen, nähdä, miten se eloisa pilke nousisi taas tämän silmäkulmaan. Vaikka olihan se aina siellä. Tai ainakin aina silloin, kun Cassie oli Roccon kanssa. Siellä metrossakaan Rocco ei voinut olla huomaamatta sitä pilkettä ja se sai nuorukaisen tuijottamaan vieressään istuvaa vaaleaverikköä koko ajan. Sillä kertaa siinä ei edes ollut mitään väärää. Oli mieletöntä ajatella, että Roccolla olisi nyt lupa siihen alituiseen kyttäämiseen. Cassieta Rocco nimittäin voisi katsella vaikka kuinka pitkään. Sinä iltana se musta mekko korosti niitä naisellisia muotoja mitä parhaimmalla tavalla, huolettomasti laitetut vaaleat hiukset laskeutuivat vaivattomasti siroa dekolteeta vasten ja voi Luoja, miten onnekas Rocco todella olikaan. Hän ei nimittäin olisi ansainnut sitä jumalatarta hänen vieressään. Nuorukainen oli käyttäytynyt kuin kusipää tätä kohtaan, ja Cassiellä olisi ollut kaikki oikeus vihata Roccoa. Niin vaaleaverikkö ei kuitenkaan tehnyt ja se oli Roccon onni.

Puistossa Rocco pääsi yllättyneen ilmeen lisäksi näkemään onnellisen hymyn. "Likewise", Rocco vastasi siihen Cassien kommenttiin. Nuorukainen ei mielestään tarpeeksi kertonut, kuinka paljon nautti Cassien seurasta ja ylipäätään niistä hetkistä, kun he olivat yhdessä. Ne todella olivat yksiä hänen lempihetkistään, vaikka Rocco ei välttämättä aina sitä osoittaisikaan tai näyttäisikään. Mutta vaaleaverikkö varmaan tiesi sen: tämä oli alusta asti osannut lukea Roccoa kuin avointa kirjaa. Ja hyvä niin, koska harva sietäisi sitä etäisyyttä, jota Rocco aina toisinaan otti myös rakkaisiin ihmisiin. Salaman lailla kulkevien ajatusten avulla Rocco sai nopeasti ne tavarat viltille ja hän sai itsekin istua alas. Lopulta kertoa, ettei ollut pahemmin käynyt millään romanttisilla treffeillä elämänsä aikana. Ei ollut käynyt kuulemma Cassiekään, mutta kyseiselle naiselle se vaikutti olevan pahempi asia kaiken tämän entisen poikaystävän kanssa tapahtuneen jälkeen. Rocco nosti tähän huolestuneen katseen ja laski oman kätensä Cassien polvelle. "I'd never do any of the things he did to you", hänen oli varmistettava, "you know that, right?" Jossain kaukaisuudessa Roccon mielessä oli myös sanaparsi I love you, mutta Rocco ei pystynyt sanomaan sitä ääneen. Ei, vaikka Cassie oli jo sanonut sen Roccolle. Mutta kai sen näki Roccon pienistä teoista ja katseista Cassietä kohtaan.

Ei kestänyt kauaa, kun The Notebook pyörähti käyntiin. Jos Rocco olisi saanut päättää, he olisivat käyneet katsomassa vähän toiminnantäytteisemmän leffan, mutta kaipa romanttinen elokuva olisi parempi valinta treffeille. Rocco ei tosin ollut nähnyt sitä leffaa aikaisemmin - hän oli vain kuullut Bonnielta ja Lauralta millainen se oli. Oikeastaan antanut tyttöjen päättää. Eikä se leffa nyt miltään maailman kamalimmalta vaikuttanut. Roccon keskittyminen oli vaan muualla, kun Cassie aina välillä nojautui häneen. Itse asiassa Rocco oli vähän pettynyt, kun Cassie ensimmäisen kerran katosi sieltä hänen vierestään, mutta onneksi Cassie tuli siihen toisen kerran. Niiden vaaleaverikön pahoittelujen jälkeen Rocco sai nimittäin mahdollisuuden kietoa toisen kätensä tämän vyötäisille ja vetää tämän lähemmäs. "Don't be sorry", hän kuiskutteli Cassien korvaan, "I want them to know you're with me." Niiden sanojen jälkeen Rocco vielä painoi nopean suukon Cassien poskea vasten ennen kuin keskittyi taas elokuvaan - tai pikemminkin yritti keskittyä. Hän nimittäin huomasi sivelevänsä sormillaan sitä Cassien vyötäröä ja muutenkin Cassie onnistui toimimaan melkoisena häirikkönä kaiken sen fyysisen kontaktin takia. "Have you seen this one before?" Hän yritti jossain vaiheessa aloittaa ihan neutraalisti. Sitten hänen mielensä kyllä puheenaiheista oli kyllä jo muuttunut: "Did I tell you how beautiful you look today? You're always beautiful but tonight you're.. Breathtaking." Rocco oli alkanut painella suudelmia Cassien kaulalle, solisluille ja niskalle, ja saattoi vain toivoa, ettei Cassie pitäisi sitä liian ahdistavana tai asiattomana. Kun Rocco meinasi lähteä ihan liikaa siihen juttuun mukaan, hän lopulta päästi irti Cassiestä ja kaatoi heille lasilliset kuohuviiniä, oli pian tarjoamassa Cassielle mansikkaa ja mitä vielä. Oikeastaan se elokuva oli tainnut jäädä molemmille ihan toisarvoiseksi asiaksi.

Lopulta se elokuva loppui. Ihmiset alkoivat pakata tavaroitaan ja kadota puistosta, mutta Rocco vain käänsi huvittuneen katseen Cassieen. "The ending was sad", hän tokaisi, "don't know about the rest." Rocco oli jäänyt katsomaan Cassietä pidemmäksi aikaa huvittuneena, koska he olivat todella tainneet tehdä kaikkea muuta kuin keskittyä siihen edessä pyörivään elokuvaan. "So", Rocco aloitti ja alkoi laittaa tavaroita kasaan, "Bonnie and Laura promised that we can use their apartment for the rest of the evening. We can even stay the night there, they said they'll come back some time tomorrow." Rocco tajusi kuulostavansa liian varmalta, siltä, että oletti Cassien haluavan sitä. Saattoi olla, että Cassie ei halunnut nukkua Roccon kanssa tai tehdä ylipäätään mitään muutakaan. "You don't have to come. I just thought it would be nice to sleep next to each other, and, you know, just.. Hang out like normal people." Sen toteamuksensa jälkeen Rocco muuttui taas hieman vakavemmaksi, koska he eivät todella tulisi koskaan elämään kuin normaalit asunnolliset ihmiset. Tai ainakaan Rocco ei tulisi. "I want to spend time alone with you as much as I can. We never have too much time for that", hän sitten vielä lisäsi kevyesti hymyillen.

Roccolla todella oli vaikeuksia pitää näppinsä erossa Cassiestä sen elokuvan aikana. Kyseinen vaaleaverikkö oli painautunut niin lähelle, että ajatukset juoksivat oikeastaan kaikessa muussa kuin sen ruudussa näkyvän pariskunnan touhuissa. Roccon mielestä hän ja Cassie olisivat sillä hetkellä voineet touhuilla jotain ihan muuta kuin elokuvan katselemista. Kun Cassie vielä alkoi kiusata sanoillaan ja reiteen kohdistuneella kosketuksella, mietti Rocco jo puolitosissaan hetken aikaa, että olisiko raahannut vaaleaverikön jonnekin puun taakse. Sen ajatuksen Rocco meni sitten keskeyttämään ennen kuin se oli edes kerennyt alkaa kunnolla, oikeastaan Cassiestä irrottautuminen tuntui sillä hetkellä parhaimmalta vaihtoehdolta, ja niin Rocco meni tekemään. Ei ehkä mielellään, mutta se oli fiksuinta. He saisivat viettää koko illan ja yön kahdestaan, eli heillä ei siis ollut mitään kiirettä.

Surullisen lopun lisäksi Cassie oli kiinnittänyt huomiota sen elokuvan romanttisuuteen. "Yeah", Rocco vain tokaisi, kun oli jäänyt taas tuijottamaan Cassietä eikä suusta meinannut tulla mitään pihalle. Sellainen kevytpäinen olo oli outo. Roccolle tuntematon. Ei hän ollut koskaan kokenut olevansa ihastunut tai rakastunut, ei ennen Cassien saapumista kuvoihin. Kyseinen vaaleaverikkö onnistuikin sekoittamaan Roccon pään ihan kokonaan, hänelle täysin uudella tavalla, ja se oli samaan aikaan ihanaa että ärsyttävää. Roccon suunnitelmiin ei todellakaan ollut kuulunut mikään romanssi, mutta kappas kummaa, miten hän oli ihan oikeilla treffeillä mitä kauneimman ja sydämellisimmän tytön kanssa. Mitä jos Rocco menisi pilaamaan sen sanomalla tai tekemällä jotain väärää? Ei se Bonnien ja Lauran luokse menemisen ehdottaminen ainakaan voinut pahentaa asioita - ellei Cassie sitten kuvitellut Roccolla olevan jotain mielessään. Ja siis, kyllähän hänellä olikin. Mutta jos Cassie ei halunnut, ei Rocco yrittäisi yhtään mitään. Se Cassien oh really ainakin sai hänet epäilemään, että jotain väärää oli tullut sanottua. Luojan kiitos se vaaleaverikkö muutti pian äänensävyään kevyemmäksi eikä mitään hätää ollutkaan. "Good", Rocco hymyili vinosti ja vastasi siihen Cassien kosketukseen viemällä oman kätensä tämän vyötäisille. "Sure", hän suostui siihen pyyntöön empimättä, "is there any specific reason you want to see them?" Sitten Rocco vielä puuskahti kevyesti: "Never mind. Whatever your reason is, Timmy and Lenny will be glad to see you. They've missed you.. Like I have too."

Matka The Dumpsteriin ei ollut pitkä. Sen matkan alkupuoliskolla Rocco pystyi vielä pitämään Cassietä kädestä ja muutenkin näyttämään enemmän siltä, että he olivat pariskunta, mutta mitä lähemmäs he pääsivät, sitä etäisemmäksi hän muuttui. Loppujen lopuksi hän ei varmaan enää edes katsonut Cassien suuntaan vaan oli täysin keskittynyt katselemaan ympärilleen. Hänen oli tarkistettava, että kukaan ei vain kiinnittänyt heihin huomiota normaalia enemmän. Vaaleaverikköön toki moni mies kiinnitti huomiota, eikä se ollut ihme. Aina, kun Cassien katse kohtasi jonkun miehen kanssa, Rocco kosketti tätä johonkin kuin sanoen, että she's mine. Määränpäässä hän pystyi vasta rentoutumaan. Sitten naurahtamaan - Timmy ja Lenny olivat molemmat jossain. "I don't know", hän kohautti olkiaan, "they should be here. Do you want to wait for them?" Cassien myönnyttyä he sitten istuivat yhdessä sille Roccon patjalle. Rocco hipelöi hellästi Cassien kämmenselkää, lopulta painoi kätensä tämän kämmenselän päälle ja liu'utti sormet tämän omien lomaan. "Just so you know, I'm not ashamed of you or anything when we're here", hän aloitti, "it's just that.. I want to keep you safe. I, uh, I'm in deep shit. I started dealing to both Dante Ortez and Viktor Vodyanov and it, uh, it didn't go well. They both kinda want me dead - or at least beaten up." Hän käänsi rakastavan katseen Cassieen. "I don't know what I'd do without you. I know I'm a dick and don't deserve you most of the time, but.. But I need you. You make me happy. It's something I don't feel too often."

Sitten Rocco vei kätensä Cassien polvelle, painoi pikaisesti huulensa tämän omia vasten. "Thank you", hän kuiskasi. Otsaansa hän piti Cassien otsaa vasten ja silmänsä hän oli tainnut sulkea jo aikoja sitten. Siinä hänen oli ihan hiton hyvä olla. Tuntui siltä, että mikään ei sillä hetkellä voinut satuttaa heitä. Ei hän tiennyt, olivatko seuraavat tapahtumat sen ajatuksen syytä vai mitä oli tapahtumassa, mutta joka tapauksessa hän huomasi hänen ja Cassien huulten liittyneen yhteen jälleen kerran. Tällä kertaa kyse ei ollutkaan enää vain pienestä suudelmasta ja ennen kuin järki kerkesi palata päähän, Rocco oli työntänyt Cassien makaamaan selälleen patjalle ja itse kömpinyt tämän päälle. Huulet löysivät taas tietään huulilta muualle ja käsikin oli liukunut mekon alle. Sen helvetin nahkatakinkin oli aika jossain vaiheessa lähteä ja juuri, kun Rocco oli nostamassa mustaa mekkoa ylemmäs, hän tajusi, että he eivät olleet enää kahden. Tuttujen ihmisten äänet saivat Roccon vetämään kätensä pikaisesti pois sen mekon alta ja korjaamaan sen asentoa, nousemaan polvilleen. "They're here now", Rocco tokaisi Cassielle epämukavana. Koko se saatanan tilanne oli oikeastaan epämukava farkuista lähtien. "I thought you went to Bonnie's?" Lenny aloitti puoliksi huvittuneena. "Yeah, we're going to. Cassie just wanted to say hi."

Illan suunnitelmiin ei todella ollut kuulunut ylimääräinen reissu The Dumpsteriin. Mieluusti Rocco olisikin raahannut Cassien saman tien sinne Bonnien ja Lauran asunnolle, mutta ei hän toisaalta laittanut sitä ylimääräistä kiertoa pahakseen. Hänellä olisi varmaan hyvä olla ihan missä tahansa Cassien kanssa. Bronxin puolen kotikulmilla ahdistuneisuutta oli aina ihan missä tahansa, mutta sen rakkaan vaaleaverikön kanssa vähemmissä määrin. Siinä patjallakin ahdistuneisuuden peittosi lämpö. Onnellisuus. Se, että Cassie todella välitti Roccosta eikä pelästynyt, vaikka mies kertoikin olevansa pahimmalla tavalla veloissa. Jopa huojentuneisuus levisi kehoon niiden Cassien sanojen myötä. Ei se vaaleaverikkö ollut karkaamassa mihinkään. "I don't", Roccon oli silti edelleen laitettava jonkin verran vastaan, "I'm not a good person, Cassie. People die when I try to take care of them." Mies oli muuttunut silminnähden vaikeaksi, nosti kätensä niskalleen ja hieraisi sitä. "I'm scared that will happen to you, too."

SIllä vaaleaveriköllä oli kyllä ihan uskomaton taito saada Rocco pois melankolisuudesta ja siitä ainaisesta vakavuudesta. Cassien kanssa Rocco kai aina oli jotenkin osa muita eikä se johtaja, se, jonka piti koko ajan huolehtia toisista. Jossain määrin Cassie taisi pitääkin huolta Roccosta enemmän kuin Rocco tästä. "For what?" Rocco kerkesi kysyä, ennen kuin he olivat uppoutuneet siihen toiseen suudelmaan ja lopulta omaan maailmaansa. Siis niinkin pahasti, että eivät heti edes huomanneet Timmyn ja Lennyn saapumista sisälle. Ja Luoja, miten se hävetti. Ei Rocco koskaan aiemmin ollut kenenkään kanssa pelehtinyt siellä - ei sellainen tulisi hänen mieleensäkään muiden nähden. Äsken Roccon käsi oli ollut niin kadonnut mustan mekon syövereihin, ettei kummallekaan miehelle varmastikaan jäänyt epäselväksi, mitä oli meinannut tapahtua. Rocco nousi ylös Cassien perässä, nyökkäsi itsekin niille miehille tervehdykset. "Should we, uh, we should probably go", Rocco aloitti saman tien, käänsi katseensa Cassieen. "Yeah, yeah, seems like you really need some time alone", Timmyn oli sitten lopulta aloitettava. Rocco ei edes jaksanut vilkaista tätä murhaavasti, kunhan puuskahti kevyesti ja vei kätensä Cassien alaselälle. "Let's go."

Ulkona Cassie sitten koki hyväksi ideaksi ottaa puheenaiheeksi tapahtuneen. Rocco naurahti vaikeasti, kohautti olkiaan. "Yeah", hän aloitti suurin piirtein mutisten, "a little." Hän vilkaisi nopeasti Cassietä ja loi huulilleen jonkun kiusaantuneen hymyn. Sitten jo mietti, että mahtoiko Cassie olla yhtä häpeissään. "That didn't, that wasn't.. You're okay, right?" Shut the fuck up Rocco oli hetimmiten pakottamassa itseään hiljenemään. Ei hän tahtonut tehdä itsestään ihan täyttä pelleä Cassien edessä. Eikä hän olisi halunnut olla niin helvetin hermostunut. Mutta hitto, kun hän oli. Viimeksi hänellä oli virrannut alkoholia suonissa, silloin oli ollut helpompaa olla ajattelematta muita. Sitä, että kuulisivatko he. Nyt sitä ei kuitenkaan voinut jättää huomiotta.

Siellä Lauran ja Bonnien asunnossa he onneksi siis saivat olla ihan kahden. Rocco vilkaisi ympärilleen ihan varmuuden vuoksi ja varmistuttuaan siitä, että heillä oli rauha, otti kenkänsä pois ja käveli peremmälle asuntoon. Cassie ei vaikuttanut olevan montaa askelta pidemmällä, koska heti, kun Rocco kääntyi ympäri, hän sai nähdä tutun vaaleaverikön. Katse ei hairahtanut mihinkään niistä sinisistä silmistä, kun nuorukainen tunsi käden niskansa takana. "They did", Rocco vastasi virne huulillaan, "does that bother you?" Rocco sai todella tehdä työtä siinä, että ei olisi heti käynyt Cassien päälle. Mutta sitten, kun heidän huulensa lopulta kohtasivat, Rocco ei aikonut pidätellä mitään. Hän oli oikeastaan melkein yllättynyt siitä, miten innokkaana Cassie vastasi siihen suudelmaan. Saattaisi nimitäin olla, että Cassie pelkäisi Roccon muuttuvan seksin jälkeen yhtä kylmäksi kuin viime kerralla.

He olivat sen suutelemisen ja koskettelun lomassa liikkuneet eteenpäin, ja Cassien selkä oli lopulta keittiön pöytää vasten. Se yhtäkkinen törmäys sai Roccon naurahtamaan, ja sen naurahduksen aikana hän sitten käänsi Cassien vatsa sitä pöytää vasten. Mies hidasti sitä tahtia lähes kiusaavaksi ja painoi suudelmia Cassien olkapäitä ja niskaa vasten. "So.. Where were we before they interrupted us?" Hän puhui matalasti Cassien korvaan. "My hand was.. Somewhere. Where, exactly?" Rocco virnuili itsekseen ja antoi käsiensä vaellella Cassien vartaloa pitkin. Lopulta toinen niistä käsistä löysi tien sinne mekon alle ja toisella kädellään Rocco taas veti Cassieta itseään vasten. Taisi työntää lantiotaankin kerran Cassien takamusta vasten kuin reaktiona.

Lauran ja Bonnien luona Cassie ei todella jäänyt odottelemaan hetkeksikään. Ei kai ihme - oli Roccokin jäänyt sen The Dumpsterissa tapahtuneen jälkeen jäänyt malttamattomaan mielentilaan ja ihan varmasti olisi ennen pitkää osoittanut sen Cassielle. "Me?" Roccon oli hieman virnuiltava ennen heidän huultensa koskettamista. "You're the one coming onto me." Cassie tosiaan oli se, joka aloitti sen suudelman. Siihen vastaaminen ei kestänyt kauaa ja sen sävykin muuttui lähes saman tien. Siitä todella huomasi, että he olivat kerenneet olla erossa sen puolen vuotta. Hitto, Rocco oli kaiken lisäksi harrastanut seksiä juurikin silloin puoli vuotta sitten Cassien kanssa. Siitä vaaleaveriköstä Rocco ei kyllä tiennyt - eikä välttämättä halunnutkaan tietää. Hän halusi ajatella tämän olevan vain hänen. Ei Rocco toki halunnut olla mustasukkainen menneestä, mutta nyt hän ihan varmasti olisi sellainen. Nyt Rocco nimittäin todella koki olevansa Cassien kanssa yhdessä.

Matka eteisestä jatkui keittiöön, jossa Rocco oli kääntänyt Cassien vatsa sitä pöytää vasten. Hänen olisi ehkä pitänyt ajatella Lauran ja Bonnien huonekaluja edes jonkin verran, mutta ei hän siihen enää siinä vaiheessa pystynyt. Looginen ajatteleminen oli kadonnut jo aikoja sitten. Se ei tosin vaikuttanut haittaavan Cassieta. Siitä nimen muminasta päätellen tätä taisi häiritä vain se kiusaaminen, joka oli kyllä vaikeaa miehelle itselleenkin. Hän olisi nimittäin voinut ottaa Cassien vaikka saman tien. Rocco halusi tosin Cassienkin olevan virittäytynyt oikeaan tunnelmaan eli hän ei pitänyt kiirettä. Heillä olisi koko ilta, hitto, koko yö, aikaa. Voisivat vaikka ottaa uusintakierroksenkin sitten aamulla, jos suinkaan haluaisivat. Ja Rocco varmaan haluaisi. Se vaaleaverikkö tuntui nimittäin ihan helvetin hyvältä siinä tiukasti vartaloa vasten painettuna.

Se Cassien takamus etumusta vasten sai Roccon ynähtämään tämän korvaan. Se oli saada Roccon painamaan huulensa tämän kaulaa vasten uudelleen, mutta sitten tämä karkasi hänen otteestaan. Mies ei voinut kuin katsoa lumoutuneena, kuinka tämä riisui tappavan hitaasti sen mekon päältään. Kai Rocco olisi siinä hetkessä voinut tehdä jotain, mutta kieltämättä sen tilanteen seuraaminen oli huumaavaa, kiihottavaa. Lopulta se vaaleaverikkö oli kääntynyt alusvaatteillaan kasvot Roccon suuntaan ja he saivat jälleen painaa huulensa toisten omille nälkäisinä. Rocco virnisti, kun Cassie paineli niitä suudelmia hänen kaulaansa vasten, sitten huokaisi, kun tunsi pehmeät kädet paitansa alla. Rocco auttoi Cassietä siinä paidan riisumisessa ja sen jälkeen painoi nopean suukon tämän huulille. Farkkujen nappien ja vetoketjun avaaminen oli seuraava fiksu veto, ja kunhan farkut olivat lattialla, Rocco huomasi koppaavansa Cassien syliinsä ja nostavansa tämän pöydän päälle. Se saattoi tuntua kylmältä, mutta ei Rocco osannut ajatella sitä. Itse hänellä oli lämmin olo päästä varpaisiin saakka. "Should we", Rocco aloitti hengettömänä ja hinkkasi itseään suhteellisen malttamattomana Cassieta vasten, "should we leave this table alone?"

Cassien vastauksesta piittaamatta Rocco lopulta raahasi heidät sohvalle istumaan niin, että Cassie jäi hajareisin hänen syliinsä. Hän sai siinä hyvän mahdollisuuden hipelöidä sormillaan ties mitä osia Cassien vartalossa ja suudelmiakin nuorukainen paineli minne ikinä pystyikään. Se tilanne oli kokonaisuudessaan ihan erilainen kuin viimeksi. Tällä kertaa Rocco oli paljon varmempi. Hän tiesi, että Cassie pitäisi melkein kaikesta, mitä hän teki. Cassielle tärkeintä oli se henkilö - ei se, osasiko kaiken täydellisesti. Rocco keskeytti sen muhinoinnin hetkeksi ihan vain sen vuoksi, että saattoi katsoa vaaleaverikköä hetken. Hän sipaisi muutaman hiussuortuvan pois tämän kasvoilta, sipaisi sormillaan tämän poskea ja sitten painoi hellän suudelman tämän huulille. Sekin suudelma kyllä muuttui pian vaativamman sävyiseksi ja niinpä oli Cassien rintaliivien aika lähteä. Rocco liu'utti kätensä niiden hakasille ja tällä kertaa sai ne avattua itse. "Yes", hän kuiskasikin leikkisästi.

Kyllä Rocco olisi siihen keittiön pöydän äärellekin voinut jäädä. Hän kuitenkin yritti ajatella Cassien parasta - sitä, mikä tälle tuntuisi parhaalta, eikä viileä ja kova pöytä varmastikaan voinut tuntua kovin mukavalta alustalta. Tosin hieman tyytymättömältä Cassie vaikutti olevan siitä paikan vaihtumisesta - tai ainakin kovasti se oli laittamassa puheilla vastaan. Jääräpäinen mies ei kuitenkaan ottanut niitä sanoja kuuleviin korviinsakaan vaan raahasi kuin raahasikin tämän siihen sohvalle. SIellä tilanne muuttuikin taas entistä kiihkeämmäksi ja Rocco sai hymyillä kevyesti, kun vaaleaverikkö oli siirtynyt painelemaan niitä suudelmia kaulaa vasten. Ja pian se hymy oli muuttunut lempeäksi. Roccon oli ollut yksinkertaisesti pakko keskeyttää se muhinointi hetkeksi, tarkistaa, että se oli ihan oikeasti Cassie. Koska kyllä Rocco oli puoli vuotta haaveillut, että hän taas pääsisi Cassien kanssa siihen tilanteeseen.

Cassien rintaliivien riisumisen jälkeen se tilanne taisi muuttua malttamattomaksi ihan molempien osapuolien kohdalla. Rocco kyllä huomasi, kuinka ne Cassien kädet olivat koko ajan vain lipumassa alaspäin ja oli miehen itsekin tunnustettava, että kädet olivat vaihtaneet sen vaeltelun sävyä jo aikoja sitten. Häpeilemättä se mies antoi kätensä jopa hetken olla Cassien alushousuissa, kun huulet olivat rintojen lähettyvillä. Ei Rocco enää herranjumala edes jaksanut kiusata Cassietä. He molemmat olivat ihan valmiita, enemmän kuin valmiita, Roccokin painoi Cassietä vain tiukempaa alaspäin tunteakseen tämän painon etumuksellaan. Valitettavasti sen vaaleaverikön oli karattava riisuakseen alushousunsa. Totta kai Rocco antoi taas itselleen luvan ihailla hetken aikaa sitä alastonta naista edessään, mutta sitten hän oli vastaamassa siihen suudelmaan innokkaana. Cassien esittämä kysymys sai Roccon naurahtamaan, lopulta nousemaan ylös ja ne hänenkin alushousunsa saivat vauhtia. Rocco vei kädet naisen lanteille ja veti paljaan ihon omaa vasten, upotti tämän taas kerran suudelmaan.

Hetken aikaa where to -kysymys kyllä ihan oikeasti pyöri päässä. Se ei kuitenkaan ollut kummankaan kämppä eikä ainakaan yleisissä tiloissa voinut suunnitella tekevänsä mitään. Niinpä ne pitkin poikin ripotellut vaatteet saivat jäädä paikoilleen, kun Rocco johdatteli Cassietä Bonnien huonetta kohden. Se oli tosin vaikeaa - vaikeaa siksi, ettei Rocco kyennyt pitämään näppejään erossa Cassiestä. Sitten, lopulta, he pääsivät Bonnien huoneeeseen. Rocco työnsi Cassien siihen sängylle ja seurasi tätä lopulta niin, että pääsi siihen tämän haarojen väliin. "We'll wash it", Rocco lisäsi suudelmien lomasta viitaten siihen Bonnien päiväpeittoon. Ja sitten nuorukainen ei enää jaksanut odottaa. Hän työntyi Cassien sisälle nopeammin kuin piti, sai aikaan äännähdyksenkin kyseisessä vaaleaverikössä. Ei kai Rocco ollut satuttanut tätä? Mies hetkeksi pysäytti kaikki tekemisensä kokonaan, mutta lopulta se vaaleaverikkö liikautti lanteitaan niin, että Rocco tajusi kaiken olevan kunnossa.

Se tilanne oli melkein parempi kuin viime kerralla. Sillä kertaa Roccon ei tarvinnut pelätä omia tunteitaan, sitä, että ei enää pystyisi edes elämään ilman Cassietä. Ja sen Rocco yrittikin näyttää siellä Bonnien makuuhuoneessa. Hän ei ehkä pystyisi kaikkia ajatuksiaan sanomaan ääneen, koska ei ollut hyvä siinä, mutta ainakin hän pystyi näyttämään ne. Cassie tosin itsekin taisi kertoa jotain sillä, kun sitten käänsi heidät ympäri ja meni itse päälle. Rocco tuki itseään toisella kädellään istuma-asentoon, kun toisen taas antoi kiertyä Cassien ympärille. Cassie näytti upealta, kun siinä keinutti lantiotaan Roccoa vasten, ja niinpä Rocco venytti hieman selkäänsä voidakseen painaa suudelman Cassien huulille.

Se koko tilanne tuntui etenevän mutkattomasti. He eivät tarvinneet taukoja kysymyksille vaan nautintoa jaettiin molemminpuoleisesti ilman keskustelua. Eikä heidän kyllä tarvinnut edes puhua mitään – kyllä kumpikin niistä äännähdyksistä tiesi, että mitä oli meneillään. Kun Rocco teki jotain oikein, Cassie äännähti ja toisinpäin. Cassien ollessa päällä Rocco piti tiukasti kiinni tämän lanteista ja paineli suudelmia kun kerkesi ja pystyi. Se järjestely oli oikein miellyttävä, mutta oli lopetettava nopeasti. Rocco nimittäin huomasi, ettei tulisi kestämään kauaa, eikä hän haluaisi lausua mitään tulemislauseita ääneen. Muutenkin oli turvallisempaa, että Rocco määrittäisi itse milloin tulisi ja vetäytyisi pois ajoissa. Niinpä se mies käänsi Cassien takaisin alleen ja kerkesi siinä tuntea Cassien saavuttavan huippunsa. Hetkeksi hän hidasti sitä tasaista tahtia antaakseen Cassien kokea huippunsa rauhassa. Siitä Cassien tulemisesta Rocco oli jopa lievästi ihmeissään – ei hän olisi kuvitellut pystyvänsä siihen toistamiseen. Ilmeisesti se pitkä tauko oli saanut Cassienkin herkäksi ja helpommin stimuloitavaksi.

Ei kestänyt kauaa, kun Rocco tuli perässä. Hän onnistui kuin onnistuikin vetäytymään pois oikeaan aikaan. Lopulta nuorukainen sai kierähtää siihen vaaleaverikön viereen euforinen hymy huulillaan. Jotain teki melkein mieli sanoa, mutta ei siihen pystytty. Sillä hetkellä oli mahdollista vain tasoitella hengitystä ja pyöritellä itsekseen päässä sitä, miten mahtavaa äskeinen oli taas kerran ollut. Rocco käänsi tummat silmänsä Cassieen ja odotti saavansa tältä katsekontaktin takaisin, mutta sen sijaan se katsoi muualle. Vaikutti jopa lievästi paniikkiselta? Totta kai Rocco kuvitteli vain ylianalysoivansa tai näkevänsä omiaan. Niinpä pörröpää uskalsi ihan kääntää katseensa muualle ja todeta, että suihku tekisi terää ja että se päiväpeitto todella olisi pestävä. Ennen sinne menemistä Rocco kuitenkin tahtoi ihan hetken aikaa olla Cassien lähellä. Niinpä hän kääntyi kyljelleen Cassien suuntaan, mutta Cassie ei vaikuttanut tekevän mitään. Hän vei jopa varmasti kätensä naisen olkapäätä vasten ja silitti tämän ihoa peukalollaan, mutta sekään ei vaikuttanut aiheuttavan tässä mitään reaktiota.

Lopulta Cassie ilmoitti menevänsä suihkuun. Siitä Rocco jo tajusi, että jotain oli tapahtunut. Hän saattoi suurin piirtein tuntea, kuinka Cassie erkaantui hänestä tunnetasolla, mikä sillä hetkellä tietenkin sattui. Sen äskeisen jälkeen Rocco ei nimittäin todellakaan tahtonut Cassien lähtevän. Fuck – nuorukainenhan ymmärsi sillä hetkellä ihan täysin, miltä Cassiestä oli tuntunut viime kerralla. Jonkun epämääräisen ”okay” vastauksen Rocco onnistui mutisemaan vastaukseksi, ennen kuin sai seurata Cassien loittonevaa selkää ja lopulta sulkeutuvaa ovea. Heti ensitöikseen Rocco tajusi, että Cassie oli unohtanut ottaa itselleen pyyhkeen. Se sai huvittuneen puuskahduksen ulos nuorukaisesta, mutta sitä huvittuneisuutta ei kestänyt pitkään, kun hän sai pohtia, mitä äsken oli tehnyt väärin. Eihän se voinut johtua siitä kondomin puuttumisesta? Ei pörröpää jaksanut uskoa siihen teoriaan, mutta sillä hetkellä hän ei todella tehnyt, mitä oli tehnyt väärin. Pohtimisen sijasta hän pakotti itsensä nousemaan ylös ja keräsi kasaan sen päiväpeitonkin. Lauralla oli pesukone, ja Rocco aikoi laittaa sen pesuun saman tien.

Sen päiväpeiton lisäksi hän nappasi mukaansa pyyhkeet niin Cassielle kuin itselleenkin ja pian sai sulkea kylpyhuoneen oven perässään. ”I brought you a towel”, Rocco avasi suunsa, ”you forgot to take one.” Cassien reaktio sai Roccon huolestumaan entisestään. Hän ei kuitenkaan halunnut antaa sen ottaa valtaa ja niinpä hän tunki sen päiväpeiton kaikessa rauhassa pesukoneeseen, laittoi mukaan pesuaineen ja näpäytti koneen päälle. Sen jälkeen hän avasi lasisen liukuoven suihkuun ja astui Cassien seuraksi. Hän hymyili suihkun alle olevalle vaaleaverikölle kevyesti ja vei toisen kätensä tämän lanteita vasten. Rocco painoi nopean suukonkin Cassien huulille, mutta ei tuntunut saavan sille vastakaikua. Nuorukaisesta oikeastaan tuntui siltä, että Cassie vain vetäytyi koko ajan vain kauemmaksi, eikä hän tiennyt mitä olisi tehnyt asialle. Vaaleaverikkö jopa jätti lopulta Roccon suihkun puolelle yksin. Se sai epämiellyttävän paineen nousemaan Roccon rintaan ja hän tunsi ihan oikeasti ahdistuvansa.

Suihkun puolelle Rocco ei kuitenkaan suostunut jäämään pitkäksi aikaa. Nuorukainen kuivasi itsensä pääpiirteittäin ja sitten kietoi valkoisen pyyhkeen lanteidensa ympärille. Kunhan Rocco tarkisti, että pesukone toimi niin kuin piti, hän astui ulos. Matkan varrella Roccon silmiin hyppäsivät hänen vaatteensa, jotka hän otti mukaan ja niiden kanssa hän palasi Bonnien olohuoneeseen. Cassie oli näyttänyt nyysineen jonkin Bonnien löysemmän t-paidan, tai ainakin se päällään tämä istui sängyn reunalla. Rocco katsoi tähän lempeästi hetken aikaa, mutta ei edelleenkään tuntunut saavan vastakaikua. Niinpä hän laittoi pyyhkeen kuivumaan tuolinreunalle ja veti bokserinsa ja t-paitansa päälleen. Sillä välin vaaleaverikkö oli päässyt peiton alle ja Rocco käveli sinne tämän viereen. ”Could you turn the light on?” Hän pyysi Cassietä näpäyttämään päälle pöydällä olevan pienen lampun, jotta voisi sammuttaa isomman valon. Lopulta hän sai tehdä sen ja sukeltaa myös Cassien viereen. Enää Rocco ei edes viitsinyt koskettaa Cassietä – hän vain yritti keksiä tapaa kysyä, että mitä oli tehnyt väärin. ”Are you okay?” Hän sitten aloitti. Tajusi kyllä jatkaa saman tien välttääkseen mahdollista valevastausta: ”I know something’s up. I know you. I’m just wondering if.. If I did something wrong? Are you mad cause I didn’t put a condom on?” Cassie väitti kiivaasti vastaan, mikä tietenkin sai Roccon vain huolestuneemmaksi. ”What is it, then? Did I hurt you?”