member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Feb 19, 2017 16:00:25 GMT 2
Post by moa on Feb 19, 2017 16:00:25 GMT 2
February 5th 2017, Sunday afternoon
Martha oli saapunut perjantaina kotiin juuri sopivasti, kun pojat olivat olleet lähtemässä ulos illanviettoihinsa. Nämä olivat luonnollisesti ruinanneet häntä mukaansa, mutta aikaerorasituksen varjolla nainen oli saanut jättäydyttyä kotiin. Matkustaminen oli rankkaa – vaikka sen hoitaminen yksityiskoneella hieman helpottikin tuskaa –, tosin lähinnä hän vain kaipasi vähän aikaa ajatuksilleen, eikä ryyppääminen kavereiden kanssa todellakaan olisi sitä tarjonnut. Koko asunnon haaliminen itselleen sen sijaan kelpasi erittäin hyvin, vaikka totuuden nimissä valtaosa ajasta olikin kulunut nukkuessa. Lauantaina kun muut South 4th Streetin asunnon asukit olivat poteneet krapuloitaan, Martha oli kunnostautunut ja käynyt pitkästä aikaa juoksemassa kunnon lenkin. Päivän ja illan aikana hän oli myös ottaanut kiinni Lontoon aiheuttamia rästejään, koodannut ja uponnut kaikkeen siihen, mistä oli kolme päivää ollut lähes kokonaan poissa. Oli hyvin harvinaista saada Martha pysymään poissa koneeltaan niin pitkiä aikoja kerrallaan, joten viikonloppuna oli todella ollut kiinniotettavaa. Hän ei ollut erityisen hyvä pitämään ihmisiin yhteyttä puhelimen välityksellä, koska normaalisti se kaikki hoitui kätevämmin irc-kanavilla ja muilla netin viestinpalveluilla, joten tavallaan päivä kävi myös ihmissuhteiden hoitamisesta. Martha kertoi Alysonille reissusta kaiken paitsi ne katseet. Normaalisti hän tietenkin juorusi ystävälleen ilman rajoituksia, mutta Allie oli lakimies – Martha ei todellakaan halunnut että kukaan alkaisi syyttämään Jacobia häirinnästä, kun ei kyse mistään sellaisesta ollut. Sehän oli vain… Ei Martha tiennyt, mutta mitään pahaa ei ollut tapahtunut. Samasta syystä Travisillekaan ei voinut puhua: miehen keskiviikkoiset heitot kaikuivat vähän turhankin selvänä Martyn päässä. Eihän Jacob ollut ottanut häntä mukaan vain koska oli ajatellut että jotain tapahtuisi? No way in hell. Sellaiset ajatukset piti haudata heti kättelyssä. Edellispäivän liikuntasuoritus tarjosi tietenkin hyvän tekosyyn viettää sunnuntai pitkälti sohvan pohjalla. Martha oli raahannut läppärinsä ja kahvikuppinsa olohuoneeseen jo aamupäivällä, avannut television ja jäänyt sitten siihen. Travis oli ilmeisesti ollut Annalla yötä koska tätä ei ollut näkynyt, ja Josh ja Aaronkin olivat aamun jälkeen kadonneet omille teilleen. Ei Marthan silti ollut ollut tarkoitus vajota ihan niin syvälle, kuin nyt oli käynyt: kun auki olevasta televisiosta oli alkanut putki edellisvuoden Shark Tank -jaksoja, Martha oli melkein varkain jäänyt katsomaan. Niitä jaksoja, joissa Jacob oli yhtenä sijoittajista. Marthaa suorastaan hävetti oma käytöksensä, koska pomon katsominen televisiosta tuntui melkein vakoilulta, vielä kaiken sen Lontoon outouden jälkeen… Mutta ei hän voinut itselleen mitään. Lähinnä muodon vuoksi nainen piti koneen sylissään ja oli keskittyvinään siihen, mutta tosiasiassa katse liimautui aina Jacobin äänen kuuluessa televisioruutuun. Oli ehkä ihan hyvä, että ovikello pakotti Martyn palaamaan todellisuuteen. Joku pojista oli varmaan taas unohtanut avaimet kotiin – ei olisi ollut ensimmäinen kerta. Vastahakoisesti Martha irrotti katseensa televisiosta, sysäsi koneensa syrjään ja tassutteli asunnon poikki eteiseen. Henkisestä hän jo valmistautui motkottamaan tulijalle siitä iänikuisesta avainasiasta, mutta joutuikin nielemään vuodatuksensa, kun oven takaa löytyi kämppisten sijasta Isaac, Joshin ystävä, johon Marthallakin oli ollut ilo parin viime vuoden aikana tutustua. ”Heyy, I didn’t know we were expecting company. Come in! You supposed to meet Josh? Because he’s not home. Actually, no one is, except for me, obviously.” Martha väisti pois oven edestä päästääkseen Isaacin sisään, kun mies kertoi että oli tosiaankin aikeissa tavata Joshin. ”Well then he will probably be here soon enough, you can hang with me as I’m at least as good if not better company than he is”, Martha vitsaili lähtiessään hipsimään eteisestä takaisin peremmälle asuntoon. Hän vilkaisi mennessään taakseen ja huikkasi: ”Ya want coffee? I was just about to make some.” Toteamus olisi sopinut oikeastaan hetkeen kuin hetkeen, koska Martha oli aina aikeissa keittää kahvia. Hän kävi tottuneesti pistämässä kahvin tippumaan ja kurkisti sitten olohuoneen puolelle, missä Isaac oli löytänyt istumaan. Mies ei todellakaan ollut ensimmäistä kertaa heillä käymässä, joten olo osattiin kyllä tehdä mukavaksi ilman komentamista. Martha vilkaisi helpottuneena televisioon, jonka huomasi siirtyneen tykittämään mainoksia. ”So what’s up? How’s work? Riley?”
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Feb 24, 2017 11:04:53 GMT 2
Post by jenni on Feb 24, 2017 11:04:53 GMT 2
Isaac's outfitAh, sunnuntai. Tai no, ei se kyllä ihan mikään maailman rentouttavin sunnuntai ollut ollut, sillä Isaac oli aloittanut vuoronsa lauantaina alkuillasta ja päättänyt sen varhain sunnuntaiaamuna. Sitten hän oli suunnannut Gracen kämpille punkatakseen sohvalla, sillä myöhemmin iltapäivällä oli sovittu sulkapallotreffit Josh-nimisen kaverin kanssa. Isaac oli aikaisemmin lauantaina kaupunkiin tullessaan heittänyt treenikassin mailoineen auton perälle. Sulkkispelin jälkeen hän nappaisi sitten taas koslan alleen ja kurvaisi takaisin kotiin Central Valleyhyn. Grace tuli kotiin vasta yhden aikoihin silloin iltapäivällä ja oven kolahdukseen Isaac sitten heräsikin – tai oikeastaan havahtui, mutta heräsi siihen, kun sisko alkoi kailottaa korvan juuressa. Olisi voinut kuvitella, että toinen siihen aikaan kotiin palatessaan olisi jossain maailman rasittavimman krapulan kourissa, mutta ei näköjään. Siinä se kailotti ja aiheutti Isaacissa pahemman luokan säpsähdysreaktion; hyvä ettei mies mennyt putoamaan siitä sohvaltakin. Jotain hyvääkin siinä siskon kotiinpaluussa oli, sillä se havahdutteli Isaacin siihen todellisuuteen, kuinka kello tosiaan oli jo hieman yli yhden ja hänen pitäisi olla kahden jälkeen jo Joshin luona. Sieltä matka jatkuisi sitten liikuntahallille yhdessä tuumin. Niinpä siitä sohvalta hypättiin ylös ja tiedusteltiin siskolta, mahtoiko tällä olla mitään purtavaa kaapissa. Se tarjosikin vaihtoehdoksi eilispäivänä kyhäämäänsä kanapastatekelettä, minkä vuoksi siskolle lähetettiin kiitollisia katseita. Kahvitkin se keitti – ensisijaisesti itselleen, mutta riitti siitä myös Isaacille jälkiruokakupillinen. Lopulta kello oli reilua varttia vaille kaksi, kun nuorukainen lopulta poistui Gracen asunnolta ja matka Brooklynin toiselle laidalle saattoi alkaa. Isaac hyppäsi autoonsa ja huristeli tiehensä sieltä siskon kotitalolta. Mitään kovin suuria ruuhkia ei ollut edessä, joten varsin nopeasti Isaac pääsi perille ja niinpä vain hetkeä myöhemmin hän oli harppomassa tuttuja rappukäytävän portaita ylöspäin ja pian jo soittanutkin Joshin ja tämän kämppäkavereiden asunnon ovikelloa. Oven avasikin se söpö, vähän nörtihtävä blondi – siis yksi Joshin kämppiksistä. Martha. Josh ei kuulemma ollut vielä kotona. Öh? Hämmennyksen aalto häivähti Isaacin kasvoilta, mutta sitten hän jo pääsi naurahtamaankin, kun Martha kehui seuransa olevan kenties parempaakin – Isaac voisi kuulemma siis tulla peremmälle odottelemaan. ”Sure, why not”, Isaac kohautti olkiaan hyväntuulisena ja asteli sitten peremmälle, veti sen ovenkin tietysti kiinni perässään. Päällystakkia jätettiin eteisen naulakkoon ennen kuin voitiin astella peremmällekin asuntoon. ”Yeah, thanks. Just drank one cup but the second one is never too much”, Isaac sanoi ja kääri hieman neulepaitansa hihoja ylöspäin. Siinä missä Martha meni laittamaan kahvin tippumaan, Isaac siirtyi olohuoneeseen ja kävi sohvalle istumaan. Televisio oli päällä ja siinä pyöri mainoksia. Isaac tuijotti hetken aikaa McDonald’sn mainosta, kunnes kohotti katseensa Marthaan kuultuaan tämän kysymyksen. ”You know. Nothing special. I’m fine, she’s fine, we’re fine”, Isaac naurahti ja suuntasi katseensa jälleen televisioon. ”How about you? Where are the boys? Josh didn’t tell me he would be somewhere else now.” Mainoskatko päättyi ja ruutuun palasi Leijonanluola-nimisen tv-sarjan jaksot. Isaac tapitti sitä hetken aikaa, kunnes vilkaisi Marthaa hieman kysyvästi. ”Is that... He’s a bit annoying, isn't he?, and – I’m not sure – he seems quite selfish?” Isaac pähkäili, kun nimekkään sijoittajamoguli Jacob Rhodesin naama oli lävähtänyt ruutuun. ”Not that I know him in person but…”
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Feb 24, 2017 21:57:46 GMT 2
Post by moa on Feb 24, 2017 21:57:46 GMT 2
Isaac ei selvästikään ollut osannut odottaa, että Josh ei olisi kotona, joten pojat olivat varmaan sopineet tekevänsä yhdessä jotain kunnollista. Jos kyseessä olisi ollut vain satunnainen pistäytyminen, olisi Joshin poissaolo tuskin ollut mikään yllätys. Pakostikin tilanne laittoi Marthan ajattelemaan, että hänen arvoisa kämppiksensä oli ehkä unohtanut koko Isaacin. Joshilla harvemmin oli menoa sunnuntaisin, tämä – kuten kaikki 4th Streetin kämpän asukit – oli enemmän viikolla raatavaa ja viikonloppuna nauttivaa ja nukkuvaa sorttia. Martha ei kuitenkaan ilmaissut epäilyjään ääneen, vaan tarjoutui tietenkin viihdyttämään vierasta odottelun ajan ja keittämään kahvitkin. Ei hänellä ollut parempaakaan tekemistä, koska Jacobin stalkkaaminen television välityksellä ei kelvannut sosiaalisesti hyväksyttäväksi aktiviteetiksi. ”If you’ve only had one today you certainly need more!”
Kahvin keittelyn ohessa kuunneltiin vieraan kuulumiset. ”So everything’s fine”, Martha summasi virnistäen huvittuneesti. Isaacin elämässä tuntui aina olevan kaikki kohdallaan, ainakin sen perusteella mitä Martha tuosta tiesi. Eivät he toki tunteneet mitenkään aivan älyttömän hyvin, mutta riittävästi, jotta Martha saattoi antaa itselleen luvan pieneen kateuden pistoon. Olisipa ollut puoliksikaan yhtä hyvin kartalla elämästä kuin toinen näytti olevan. ”I’m fine”, toisen kysymykseen vastattiin melkein piruillen samalla kun oma, moneen kertaa käytetty kahvikuppi käytiin noukkimasta olohuoneen pöydältä. ”Work, thesis writing, trying to get a grip on life, you know the drill”, hän täsmensin vielä palatessaan keittiöön. ”I think Travis is at Anna’s as he’s been gone since yesterday, but Aaron and Josh just took off earlier. Neither of them told me where they were going, so they can be anywhere. Did you guys have something spesific planned out?” Martha kurkisti vilkaisemaan Isaacin vaatetusta arvioivasti, muttei oikeastaan voinut päätellä siitä juuri mitään. Yleensä pojat kai treenasivat yhdessä tai jotain, mutta Joshilla oli niin paljon harrastuksia, ettei tämän tekemisistä voinut pysyä kärryillä.
Kun mainoskatko päättyi ja Leijonanluola palasi ruutuun, Martha huomasi irvistävänsä heikosti. Shit. Siihen vielä päälle Isaacin syväluotaava luonnearvio Jacobista, ja Martha oli ihan valmista kauraa. ”He’s actually pretty nice”, naiselta pääsi ennen kuin hän tajusi sen kummemmin sensuroida itseään. Ilme Isaacin kasvoilla oli vähintään kysyvä, joten Martha tunsi tarvetta selitellä lausuntoaan. ’Pretty nice’ oli joka tapauksessa törkeää vähättelyä. ”Not that I know him on personal level either, not really. He’s my boss. New one. I just started working for his company couple of weeks ago and we’ve kinda been spending some time together so that’s how I know he’s okay.” Martha halusi lyödä itseään naamaan. ’Spending some time together’, really? Sehän kuulosti ihan siltä, kuin he Jacobin kanssa hengailisivat yhdessä kaupungilla harva se päivä. Paetakseen omia höpinöitään blondi livahti takaisin keittiöön, jossa kahvi oli sopivasti tippunut. Valitettavasti kahvien kaataminen antoi hänelle vain hyvin rajallisesti aikaa miettiä uudelleen ulosantiaan, ja sitten olikin palattava kupit kourassa olohuoneen puolelle. Jacobin naama komeili taas ruudussa, ilmeisesti ihan vain hänen kiusakseen. Martha ojensi Isaacille toisen kupeista ja istahti sitten takaisin omalle paikalleen sohvalla. ”That sounded stupid. We haven’t actually been hanging out or anything. I accompanied Jacob on a business trip to London earlier this week, that’s all.” Kuppi nostettiin huulille ja katse käväisi taas nopeasti televisiossa, josta se kuitenkin palautettiin siihen sohvalla istuvaan vieraaseen. Marthan vapaa käsi hieraisi hermostuneesti niskaa.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Feb 26, 2017 16:51:47 GMT 2
Post by jenni on Feb 26, 2017 16:51:47 GMT 2
”We are supposed to go to play some badminton”, Marthalle kerrottiin samalla, kun annettiin vielä katseensa kierrellä pitkin poikin asuntoa. ”But I’m sure he’ll be at home soon. So you’ll get rid of me soon, too.” Leveä virneenpoikanen kohosi Isaacin kasvoille sen leikkisän loppukommentin jälkeen.
Isaacin yllätykseksi Martha tuntuikin pitävän sitä Rhodesin bisneshaita mukavana tyyppinä. No, olihan se kyseinen mies nyt ihan mukiinmenevän näköinen kaikessa photoshoppiudessaan. Ei kai ollut siis ihme, että naiset lakosivat sen edessä. Tosin seuraavaksi Martha oli paljastamassa, kuinka se mies oli oikeastaan hänen uusi pomonsa. Jos Isaac oli äsken ollut ihmettelevän näköinen, niin nyt hänen leukansa raahasi pitkin lattiaa. ”You gotta really love your new job now that you watch your boss on TV even on weekends”, Isaac totesi ja sai sitten jäädä yksinään Jacob Rhodesin kanssa olohuoneeseen, kun Martha pakeni kaatamaan niitä kahveja kuppeihin.
Niinpä Isaacille koittikin hyvä hetki yrittää löytää sitä kuuluisaa mukavuutta Jacob Rhodesista, kun hän jäi yksinään ja jaksossa oli ilmeisesti jonkin pidempi pätkä kyseistä miestä. Onneksi kahvien kaataminen kuppeihin oli suhteellisen nopeaa toimintaa, joten pian Isaacille oli jo tyrkätty oma kupillinen, mistä kiitettiinkin Marthaa pikaisesti.
”Oh, wow”, livahti Isaacin suusta alta aikayksikön, kun toinen oli seuraavaksi jo täsmentämässä aiempia sanojaan Jacobista. Siis Martha oli ollut vasta pari viikkoa kyseisellä miehellä hommissa ja jo nyt päässyt mukaan seuraksi Lontoon-työmatkalle? Wow, indeed. ”You sure it was a business trip?” Isaac ei voinut sitten olla toteamatta hieman tietäväisesti Marthaa katsoen kulmiensa alta, aavistuksen vino hymy huulillaan. Sitten hän kuitenkin tuli katumapäälle maistettuaan sitä vielä aavistuksen liian kuumaa kahvia. ”Uh, sorry. I didn’t mean to be rude. Of course he can be a nice person.” Bisnesmaailmasta vain kuuli kaikennäköstä. Nuorta naistyöntekijää saattoi olla helppo höynäyttää. Siitäkin huolimatta, että Martha oli varmaan Isaacia miljoona kertaa fiksumpi tapaus.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Feb 26, 2017 20:21:18 GMT 2
Post by moa on Feb 26, 2017 20:21:18 GMT 2
”No, I wasn’t really – I wasn’t really watching”, Martha yritti selittää. ”I just had the TV on when this started and I didn’t change the channel, so…” Selitys ontui jopa naisen omasta mielestä, joten keittiöön pakeneminen tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Valitettavasti hänen selityksensä eivät olohuoneeseen palaamisen jälkeenkään näyttäneet pärjäävän yhtään sen paremmin. Isaacin reaktio sai Marthan tuntemaan itsensä vähän hölmöksi. Hän ei ollut tyhmä. Hän tiesi että Isaac puhui asiaa: ei ollut ihan tavallista päästä heti ensimmäisinä työviikkoina mukaan sellaisille matkoille. Tuurilla oli ollut näppinsä pelissä, kun Paul oli sairastunut, mutta Jacob olisi ihan hyvin voinut lähteä ilman häntä. Mies olisi voinut ottaa mukaan kenet tahansa heidän tiimistään, olkoonkin että Paul oli sattunut käymään asiakasta läpi juuri hänen kanssaan. Kuka tahansa olisi pystynyt omaksumaan tarvittavat tiedot ennen kokousta vähintään yhtä hyvin kuin Martha, joka oli vielä täysi keltanokka. Miksi pomo sitten oli valinnut juuri hänet? ”Umm..” Martha aloitti osaamatta muotoilla kantaansa esitettyyn kysymykseen, mikä ilmeisesti sai Isaacin harkitsemaan sanojaan uudelleen ja pyytämään anteeksi.
”I know what you’re getting at”, blondi myönsi ja katsoi keskustelukumppaniaan jokseenkin terävästi. ”You think he wants to sleep with me, right? That’s why he took me with him?” Väite heitettiin ilmaan vähän turhankin kärkkäästi. Samaahan Traviskin oli vihjaillut, eikä kumpikaan pojista edes tiennyt siitä jännitteestä, joka heidän välillään oli hetkittäin Lontoossa vallinnut. Suoraan sanottuna Martha ei ollut itsekään varma, olivatko ne katseet enemmän osoitus siitä, että Rhodes oli palkannut hänet itsekkäistä syistä, vai siitä, että kaikki oli ennalta suunnittelematonta. Käsissä pyöritelty muki työnnettiin sohvapöydälle. Kahvi oli kuitenkin vielä liian kuumaa juotavaksi. ”So am I stupid if I think that it might be something else?” hän kysyi ja katsoi Isaacia vähän siihen tyyliin, kuin olisi halunnut lukea todelliset ajatukset tämän ilmeistä riippumatta siitä, mitä poika vastaisi. ”And I don’t mean that in a ’I bet he’s falling in love with me and that’s why he took me with him’ kinda way, I’m not delusional. I’m actually quite good at what I do, so maybe he just thought that I would have something to offer? He didn’t try anything in London if that’s what you’re thinking”, Martha painotti ja omista äänenpainoista oli itsekään vaikea ottaa selvää. Toivoiko hän ehkä kuitenkin, että Jacob näki hänessä muutakin kuin vain hyvän työntekijän? Joka tapauksessa alkoi hieman harmittaa, että oli tullut kuulostettua niin kärkkäältä. ”I’m sorry, I shouldn’t have lashed out like that. To be honest this situation is messing with my head. We get along, I’m not gonna deny that. I didn’t think we would, but we do. He’s funny and considerate and smart and maybe I hope he wasn’t my boss and a millionaire married to a movie star so I’d have a shot. But that's who he is.” Aiemmin Martha ei ollut myöntänyt tätä edes itselleen, mutta kaipa hän tosiaan jollain tasolla toivoi, että Jacob olisi ollut kuka tahansa muu, jotta hänellä olisi voinut olla jotain oikeita mahdollisuuksia. Hän kurkotti nappaamaan kupin takaisin käsiinsä ja onnistui siemaisemaan kahviaan polttamatta kieltään. Oliko Isaac oikea ihminen tälle avautumiselle? Tuskin, mutta nyt taisi olla vähän liian myöhäistä.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Mar 4, 2017 18:26:47 GMT 2
Post by jenni on Mar 4, 2017 18:26:47 GMT 2
Kun Martha päästi ilmoille jokseenkin kärkkään vastauksen – tai no, ehkä pikemminkin uuden, Isaacille osoitetun kysymyksen – Isaac ei voinut kuin katua sitä vähän liian tungettelevaa kysymystään. Mutta no, siihenhän kai oli sillä kysymyksellään pyrkinytkin. Siis että se Jacon Rhodes olisi vain halunnut kellistää Marthan alleen. Eikä siellä Lontoossa edes kuulemma ollut tapahtunut mitään, sen Marthakin jo seuraavaksi oli myöntämässä, kun oli päässyt siinä puheessaan loppuun asti. Isaac katseli kädessään pitelemänsä kahvikuppinsa sisältöä, joka höyrysi vielä aika lailla. Ei ehkä ollut vieläkään sopiva hetki juoda sitä.
Niinpä se kuppi sysättiinkin Marthan oman kaveriksi pöydälle ja sohvalla otettiin vähän mukavampikin asento, tai ainakin painauduttiin paremmin vasten selkänojaa. Isaacin katse lepäsi Marthassa, joskin tarkentui huomattavasti, kun Martha jatkoi juttuaan bisnesmies Rhodesista. Käytännössä se nimittäin tunnusti juuri ihastuneensa kyseiseen miekkoseen. Tai niin Isaac ainakin tulkitsi, ja vaikkei Kelleyn kaveri mikään parisuhdeterapeutti ollutkaan, niin ihmisläheinen työ oli opettanut lukemaan ja tulkitsemaan ihmisiä. ”You have a crush on him”, tokaistiin vähän turhankin kovalla äänellä ja leveä virnistys uhkasi levitä Isaacin kasvoille.
Isaac katseli hetken aikaa aavistuksen huvittuneesti virnuillen Marthaa, kunnes sai tarpeekseen siitä tämän välttelevän tuntuisesta katseesta ja päätti suoda toiselle hetken rauhan ottamalla oman kahvikupposensa jälleen haltuunsa. Nyt se ei vaikuttanut enää yhtään niin kuumalta eikä se sitä ollutkaan, kun mies vei kupin huulilleen ja siemaisi ensimmäisen kerran kahvia sisuksiinsa. ”Oh shit, I feel like I’ve been pulled into some kind of soap opera. And it feels pretty cool, though. You know, when you have been six years with someone, other people’s drama is always welcomed.”
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Mar 6, 2017 21:06:58 GMT 2
Post by moa on Mar 6, 2017 21:06:58 GMT 2
Se virne Isaacin kasvoilla veti Marthan mietteliääksi. ”No”, hän kiirehti väittämään vähän turhankin nopeasti, mutta rypisti kulmiaan epävarmasti heti lyhyen lausuntonsa päälle. ”Or maybe. Yes. I don’t know.” Puheissa ei ollut mitään järkeä, mutta eipä tilanteessa tainnut olla muutenkaan. Olisiko se niin kamalaa, jos hän olikin mennyt ihastumaan pomoonsa? Yes, you stupid girl, that would be awful. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti ja ilmeisesti aika kovaa, kun jo päädyttiin tällaisiin keskusteluihin. Martha ei viitsinyt katsoa Isaacia silmiin, koska tilanne oli niin nolo. Sen sijaan hän keskittyi täysillä kahvikuppiinsa. Travisille tai Alysonille hän ehkä olisikin voinut puhua – paitsi ettei tietenkään voinut ja juuri siksi pahaa aavistamaton Isaac oli joutunut tähän tilanteeseen. Miestä se tosin näytti lähinnä huvittavan.
”I’m glad you find my stupid, messy and dramatic life entertaining”, Martha naurahti ja hymy ryömi takaisin hänenkin huulilleen. Hän otti tämän kaiken ihan liian vakavasti. Nainen paransi asentoaan sohvalla ja rentoutti hartiansa, jotka olivat ihan huomaamatta jännittyneet äskeisen episodin aikana. ”So what is it like being with the same person for that long? I wouldn’t know, as my longest relationship can hardly even be called one and you see what kind of situations I put myself in. I’m not getting there anywhere soon.” Martha pyöräytti pienesti silmiään omille ihmissuhdekyvyilleen. Isaacin ja Rileyn suhde sen sijaan oli kuin joku harvinainen, sukupuuton partaalla oleva eläinlaji. Kukaan Marthan muista ystävistä ei ollut ollut suhteessa niin pitkään, vaikka toki Travis ja Anna kovasti yrittivätkin saavuttaa samat virstanpylväät. Hän itse ei varmaan koskaan pääsisi sinne asti, ei tällä menolla.
Martha alkoi huolestuttavasti huomata kuppinsa tyhjenevän, eikä Joshista näkynyt vieläkään jälkeäkään. ”You were just waiting for some badminton and this is what you got instead”, pahoitteleva virne ohjattiin Isaacin suuntaan. ”You should tell Josh that he owes you big time. I’d appreaciate if you didn’t say anything about my idiotic crush or whatevet this is, though.” Kuppia pyöriteltiin käsissä taas hieman huolestuneesti. ”I’m quite sure he’d agree with you on everything, and I’m not ready for another of those opinions. I mean… I should probably just listen to you and Travis as you’re guys and know better, but I don’t want to. You know the feeling?”
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Mar 16, 2017 16:23:17 GMT 2
Post by jenni on Mar 16, 2017 16:23:17 GMT 2
Ei Isaac nyt erityisemmin ollut draaman perään. Hänestä oli varsin mukavaa se heidän tasainen elämänmenonsa Rileyn kanssa. Tai, no, tasainen ja tasainen, sillä Riley osasi olla toisinaan jokseenkin temperamenttinen nainen ja tyttöystävä. Enimmäkseen kuitenkin heidän arkensa oli tasaista ja mutkatonta yhdessäoloa, mikä sopi Isaacille mitä parhaiten. ”It’s… stable”, Isaac sitten vastasikin Marthan kysymykseen ja naurahti pienesti. Miten kai muutenkaan hän olisi nimenomaista tilannetta kuvannut? Sitten hän kuitenkin pudisteli päätään Marthan muille sanoille. ”That doesn’t sound so unfamiliar. I’ve some friends who don’t have had long relationships either”, Isaac kertoikin hieman mietteliäästi ja oli sitten kaivelevinaan puhelintaan esille, pieni virne huulillaan. ”If you want, I could give you their phone numbers”, virnistettiin leikillään, mutta hyvin pian Isaac kuitenkin pudisteli päätänsä. ”Oh, sorry, now I forgot your situation with Mr. Rhodes.” Leikkimielisen ilkikurinen virne leveni hetkeksi Isaacin kasvoilla, mutta häipyi sitten vähitellen olemattomiin jättäen tilalleen lähinnä rohkaisevan hymynpoikasen. ”No, seriously. I know it’s a cliché but you are still quite young. There’s no need to rush.”
Isaac nappasi kahvikupin käteensä ja siemaisi siitä pitkähkön kulauksen. Hän vilkaisi Marthaa hieman huvittuneena, kun tämä alkoi pahoitella sulkapallopelin sijasta saatua aimo annosta suhdesotkuja. ”Nah, don’t be sorry. This isn’t anything that would hurt me some way. I’ve a cup of coffee and a nice chat with a nice person”, Isaac kohautteli olkiaan, sillä ei häntä ollut ehtinyt haitata tippaakaan Joshin viipyminen omilla teillään. Aina olisi voinut käydä huonomminkin: Marthakaan ei olisi ehkä ollut kotona ja Isaac olisi joutunut jäämään rappuun odottelemaan. No, siinä tapauksessa hän ehkä olisi voinut palata autoonsa takaisin.
”Don’t worry”, Isaac jatkoi hetken päästä huolestuneelle Marthalle ja siemaisi kahvikuppinsa nyt jo miltei tyhjäksi. ”I came here to get Josh with me to play badminton, not to gossip about your secret crush.” Vaikka huulilla koreilikin hymynkare, Isaac kuitenkin nyökkäili hitaan vakuuttavasti viestiäkseen sillä pysyvänsä kyllä hiljaa Marthan pienestä salaisuudesta. ”If you want to talk more about this… You know where to find me… Or do you? Well, don’t hesitate to add me on Facebook.” Nyt käsi eksyi taskuun paremminkin ja kaivoi sen luurin kokonaan esille. ”I should probably text him – it will speed up you to get rid of me”, nuorukainen naurahti ja selasi viestivalikostaan Joshin kanssa käydyn viestiketjun, jotta pääsisi näppäilemään kaverille uutta viestiä. Samalla toisella kädellä kiskaistiin se kahvikin loppuun. ”Thanks for the coffee, it was good and always welcomed. Don’t know what I’d do if there’s no coffee in the world.”
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Mar 18, 2017 19:17:44 GMT 2
Post by moa on Mar 18, 2017 19:17:44 GMT 2
Onneksi Isaac suhtautui tilanteeseen huumorilla. Se lupautui jopa antamaan Marthalle parisuhderintamalla yhtä epäonnisten ystäviensä numeroita, mikä oli kieltämättä aika armollista. Kenestäpä ei olisi ollut mukava kuulla, että oli joitain muitakin yhtä onnellisessa asemassa olevia. ”I think it would be better if you gathered all your single friends in one place and told them about me. Can you do that? It would be almost like missionary work, very philanthropic of you. All the single men should hear about me as I am quite a catch as you can see”, Martha onnistui nyt itsekin vitsailemaan. Saalispa tosiaan. ”When it comes to ’my situation’ with Mr. Rhodes, it’s basically nonexistent. Makings of my overly enthusiastic imagination”, hän mutisi perään ja hieraisi kasvojaan puoliksi huvittuneena ja puoliksi harmissaan. Ei hän oikeasti halunnut tavata Isaacin sinkkukavereita, vaikka nämä varmasti ihan hyvää seuraa olisivatkin olleet, eikä mies selvästikään oikeasti ollut heitä häntä kohti työntämässä. Kunhan härnäsi, minkä Martha kyllä ansaitsi kaiken tämän over sharingin jälkeen.
Vahinkoa ei sentään ollut tullut, ja ilmeisesti salaisuuskin olisi turvassa. ”Oh, so you guys aren’t big on gossiping? Hard to believe. I was starting to think that ’badminton’ is just a code word for something else. Most likely you and Josh talking about me, because I’m the reason why world keeps spinning”, Martha kiusasi. Ehkä stereotypiat olivat totta, eivätkä miehet oikeasti jutelleet asioistaan saati juorunneet muista. Marthan oma kokemus kämppiksistään oli, että välillä nämä jakoivat liikaakin, mutta ehkä se johtui siitä että hän oli nainen. ”You know Facebook is a serious safety hazard, right? But sure, I’ll add you. It’s nice to know there’s someone I can tell my pathetic shit to.” Enempi nörtteily sai siltä osin jäädä, kun Martha joi kahvinsa loppuun ja asetteli kuppinsa sohvapöydälle. Isaac selitti laittavansa Joshille viestiä, mikä varmaan oli ihan fiksua kun tuota ei vieläkään kuulunut. ”I’ll make you coffee anytime. It’s the core of my existence too”, Martha lupasi hymyillen vilpittömästi. Kahvissa jos missä oli elämän tarkoitus.
Kahvikeskustelu ei ehtinyt edetä tämän pidemmälle, kun ulko-ovelta kuului avainten rapinaa, aukeavan oven ääni ja pian sen vähän turhankin napakka sulkeutuminen. Martha kääntyi odottavasti olohuoneen oviaukon suuntaan, eikä mennyt aikaakaan kun kevyesti hengästynyt Josh ilmaantui hänen näkökenttäänsä. Ilmeisesti tämä oli oivaltanut aikatauluongelmansa ja pistänyt niin sanotusti jalkaa toisen eteen. Mies ignoorasi kämppiksensä melko taidokkaasti, mutta pyyteli kuitenkin Isaacilta anteeksi myöhästymistään omaan joshmaiseen tyyliinsä. ”Look, he apologized and all. What a gentleman”, Martha huokaisi Isaacille muka vaikuttuneena, kun Josh ilmoitti nappaavansa vain nopeasti kamansa ja katosi omaan huoneeseensa. Kun Isaackin alkoi valmistautua lähtöön, Martha nousi seisomaan ja nappasi oman tyhjän kuppinsa lisäksi myös seuralaisensa kupin kiikuttaen ne keittiöön. Sitten hän jäi ovenkarmiin nojaillen seuraamaan poikien lähtöä. ”It was nice catching up with you Isaac, you should visit more often”, sanottiin ja vielä ihan vilpittömästi, vaikka ehkä Isaac harkitsisi kaksi kertaa ennen kuin tulisi kuuntelemaan lisää hänen outoja miesjuttujaan ihan lähiaikoina.
|
|