Careful how you play your cards

ROCCO'S OOTD

Se Ravenin tempaus Johnsonien sijaisperheen kellarissa ei ollut lähtenyt Roccon mielestä sitten millään. Sen mielessä koko ajan pyöri bruneten huumaavat kosketukset ja sanat, jopa se epäsuora ehdotus sieltä kellarista pois pääsemisen jälkeen. Siihen ehdotukseen ei kyllä ollut tullut tartuttua. Itse asiassa sen muisteleminen sai Roccon vain välttelemään Ravenia, sen läheisyyttä, pelkästään jo olemista samassa tilassa. Varsinkin Chrisin saavuttua kotiin Rocco oli viettänyt aikaa suurimmaksi osaksi omissa oloissaan uppoutuneena kirjallisuuteen. Poika ei ollut voinut viettää paljoa aikaa edes Mayan tai Gemman kanssa, kun ne molemmat olivat niin hyvää pataa Ravenin kanssa, että tahtoivat pyöriä sen kanssa. Itse asiassa olivat jo ihmetelleet ääneen, että mitä Ravenille ja Roccolle oli tapahtunut. Nothing Rocco aina meni tokaisemaan ja se toimi joka kerta.

Ravenia tuli välteltyä toisinaan aika typerissä mitoissakin. Varsinkin siellä koulun järjestämissä juhlissa, jotka pidettiin niiden high schoolin jalkapallojoukkueen menestyksen kunniaksi. Ei Rocco sinne olisi mennyt, ellei siinä joukkueessa ollut tuttuja. Mutta niiden tuttujen takia sinne meneminen oli suorastaan velvollisuus. Eikä Roccolla ollut ollut siellä ollenkaan paskempaa. Se oli kerennyt sosialisoida koulukavereidensa kanssa ja muodostaa jotain uusiakin tuttavuuksia, tavannut jopa muutaman söpön tytön. Illan aikana poika oli kerennyt myös maistella jonkun sankarin terästämää mehuboolia ja kieltämättä se oli jossain määrin noussut päähän. Ei sillä tavalla, että Rocco oli ihan sekaisin, mutta oli hän menevämpi kuin normaalia. Oli jopa tanssahdellut menemään tanssilattian puolella vähän aikaa.

Sieltä Rocco kävelikin sillä hetkellä pois hymyillen. Mutta pian se hymy hyytyi – Raven oli nimittäin tullut tervehtimään. Ei se mitään varsinaista ahdistusta pintaan nostanut. Hävetti vain vähän. Roccosta lähes tuntui, että kaikki näkisivät sen hänen ja Ravenin välillä tapahtuneen, jos he viettäisivät aikaa keskenään. Siitä olotilasta huolimatta Rocco pysytteli ihan normaalissa mielentilassa. Ja vaikka ei pystyisikään pysyttelemään, eivät muut sitä tajuaisi. Ei niitä kiinnostanut yksi keskusteleva kaksikko vaan lähes kaikki olivat kääntäneet mielenkiintonsa juhlakalujen suuntaan. Siihen kysymykseen Rocco ei oikeastaan edes kerennyt vastata, kun Raven oli jo vetänyt hänet pois suuremmasta melusta. ”I’d just kinda like to forget it ever happened, so..” Rocco kohautti olkiaan. ”But I’m not mad. At all. Actually it was kinda hot now that I’ve been thinking about it.” Se oli vitsi, mutta viimeiset sanat saivat Roccon vaikeaksi. ”Not that I have been thinking about it a lot, I mean, that would be just wrong.”

Kaksikko oli epäilyttävän hiljaa aina silloin, kun joku käveli heidän ohitseen. ”Why aren’t you with Chris?” Nuori poika yritti sitten vaihtaa puheenaihetta. ”I’m pretty sure he would like to have you next to him. He’s really proud that you’re his girlfriend. He told me himself”, Rocco höpötti. Vahingossa pojan katse kohtasi jonkun tuntemattoman tytön silmät nopeasti ja se sai Roccon hymyilemään vaikeasti. Sitten taas katsomaan Ravenia. ”And I’m sure you’re proud of him at the moment. He really is, like, the hero of the group. Made that goal the last minute and all.”

Raven olisi kuulemma vain ylpeä, jos Rocco ajatteli sitä. ”Cool”, poika vastasi muka huvittuneena, vaikka tosiasiassa se vähän ahdisti. Ei Rocco tahtonut Ravenin ajattelevan, että se ei kyennyt tekemään mitään muuta kuin kuvittelemaan Ravenia sillä tavalla. Kyllä poika oli niin tehnyt, mutta ei koko aikaa. Iltaisin vain. Rocco pudisti päätään niille huonon raiteen valinneille ajatuksille ja keskittyi sitten keskusteluun Chrisistä. Siitä, kuinka sen koko joukkue oli mulkkuja täynnä. ”That’s true”, hän puuskahti vastaukseksi oikeastaan molemmille asioille. ”I gongratulated them, but that’s it. Chris was really busy. But I still think he’d like you to be there next to him. It’s always nice to have a pretty girl around.” Kai se alkoholi sai pojan kehumaan Ravenia.

Sitten Rocco sai naurahtaa. ”Melissa’s only a friend”, se sanoi ehkä vähän nolostuneena. Ei poika ollut tottunut siihen, että joku yhtäkkiä uteli sen suhdeasioista. Varsinkaan, kun mitään suhteita ei ollut edes olemassa. Rocco oli aina ollut aika ujo tyttöjen seurassa. Kyllä se niiden kanssa keskusteli ja kaikkea, mutta ei se uskaltanut flirttailla tai mitään muutakaan vastaavaa. ”Thanks”, Rocco kiitti kehuista. ”Why did you ask specifically about her? Was she eyeing me or something?” Jopa toiveikas hymynkare kävi huulilla. Kyllä Roccokin sen tyttöystävän tahtoi. Itse asiassa sellainen olisi sopiva saamaan ajatukset pois henkilöistä joita ei saanut ajatella. Toisin sanoen siitä edessä seisovasta brunetesta. Se sai silläkin hetkellä katseellaan Roccon sydämen pamppailemaan vauhdikkaammin. ”What if I already have someone in mind?” Poika lausui oikeastaan liiankin ilmiselvästi.

Sitten Rocco ja Raven seisoivat jo suurin piirtein kiinni toisissaan. Ei Rocco tiennyt, miten niin oli käynyt. Poskia siinä alkoi kuumottaa ja niinpä Rocco koki tarpeekseen pakittaa kauemmas. ”I, I probably should get back there”, hän takelteli. Pakittamisesta ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä, kun Raven jo tarttui kiinni sen käteen. Ennen kuin Rocco kerkesi huomata, oli Raven vetänyt pojan johonkin komeroon – siivouskomeroon. ”Raven”, Rocco nielaisi hermostuneena, ”w-what are you doing?” Vastausta ei tarvinnut odottaa kauaa, kun brunette oli jo painanut huulensa Roccon omille. Niissä maistui etäisesti alkoholi – varmaankin se sama booli, jota Roccokin oli nauttinut. Ravenin irrottauduttua Rocco pohti hetken omia mahdollisuuksiaan. Se voisi paeta. Mutta hitto, kun se halusi jäädä. Niinpä se painoi kömpelösti huulensa Ravenin omille ja vei äärimmäisen varoen kättään tytön lanteille.

Ravenia todella taisi kiinnostaa Roccon välit Melissaan. Se ei kyllä tunnustanut, että olisi nähnyt Melissan katsovan Roccoa sillä silmällä. Harmi – Rocco olisi todella tahtonut tietää sen. Melissa oli kuitenkin aika siisti tyttö. Nätti ja mukava, mutta kaikesta huolimatta ehkä enemmän kaveritasolla. Sitä paitsi, oli vaikeaa sitoutua johonkuhun toiseen, kun Rocco tiesi välittävänsä Ravenista liikaa. Ja Ravenkin tiesi sen ihan varmasti. Siksi Rocco oli valmis lyömään vaikka kympistä vetoa, että se kysyi sen kysymyksen vittuillakseen. Vaikka ei kyllä kuulostanut siltä. ”You know who”, se mutisi vastaukseksi katse lattiassa. Sitten se kuitenkin uskaltautui nostamaan nappisilmänsä Ravenin silmiin ja se taisikin olla siinä.

Seuraavaksi he nimittäin eksyivät sinne siivouskomeroon. Vaikka Chris oli ihan lähellä ja sen tilanteen pitäisi olla väärin, Rocco ei osannut ajatella sitä. Se osasi keskittyä vain Raveniin. Ei Rocco oikeastaan edes tajunnut miksi se oli niin kiinnostunut. Rocco oli kuitenkin täysin kokematon eikä voinut tarjota sille mitään vuosisadan seksiseikkailua. Mutta ehkä siinä olikin enemmän kyse siitä tunnepuolen yhteydestä. Siitä, että he vetivät toisiaan vahvasti puoleen. Olivat mieleltään samanlaisia. They had kindred spirits. Sen vuoksi Rocco antoi hormonien ottaa vallan. Topin ja takin kadottua Rocco tietenkin jäi katsomaan hetkeksi. Sitten kyllä oli itsekin riisumassa omaa takkiaan ja paitaansa, mutta se kikatus todella pelästytti kaksikon. ”D-d you want to?” Rocco kysyi ja nielaisi. Sitten odotti, että Raven sai puettua. Brunette oli se, joka sai heille varmistettua turvallisen reitin pois siivouskomerosta. ”Wait”, Rocco vielä pyysi, ”we have to tell someone we’re gonna go.” Se koulu todella oli täynnä sijaiskodin nuoria ja heidän oli ollut tarkoitus lähteä kotiin yhdessä.

Kunhan joku oli löydetty ja lähtemisestä kerrottu, kaksikko pääsi kävelemään kohti kotia. Sen matkan aikana Rocco loi Raveniin jokseenkin epäuskoisia katseita, jännityskin nousi pintaan, mutta toisaalta se poika odotti tulevaa uteliaana. Se todella oli taitamassa menettää poikuutensa sille kaikin puolin täydelliselle brunetelle. Ellei se sitten perääntyisi. Niin Rocco vähän oletti, kun he lopulta astuivat sisälle ja joutuivat hiljaa kävelemään sisälle, etteivät Matt ja Gloria vain häiriintyisi tai nuoremmat lapset heräisi. Rocco ei ollut aikaisemmin harrastanut seksiä siellä sijaiskodissa, eli ei todellakaan osannut sanoa, minne pitäisi mennä seuraavaksi. Huoneissa olisi kuitenkin porukkaa. ”What now?” Rocco kysyi. Sitten muuttui vielä entistäkin vaikeammaksi: ”Are you.. Are you sure?”

Roccolla todella oli mielessä sata ja yksi syytä sille miksi heidän ei kannattaisi hypätä sen ystävyyden rajan yli heidän suhteessaan. Mutta koska Raven ei halunnut kuulla niitä ääneen, ei Rocco tekisi niin. Sitä paitsi niiden luetteleminen pilaisi sen tunnelman heidän välillään saman tien eikä sitä haluttu. Sen tunteen Rocco olisi tahtonut jatkuvan ikuisesti. Siinä oli jotain ihan uutta – hyvällä tavalla kuumottavaa. Ei hän koskaan ollut nimittäin päässyt niin pitkälle. Johnsoneilla saatettiin puhua jo varmuudesta. Varmuudesta siitä, että Rocco todella tulisi kokemaan ensimmäisen kertansa Ravenin kanssa. Siitä huolimatta Rocco koki tarpeekseen varmistaa, että se oli okei. Ties, vaikka brunette olisi muuttanut mielensä sen kävelymatkan aikana. Raikas ilma yleensä selvensi ajatuksia. Ei kyllä ollut toiminut sillä kertaa Roccon kohdalla eikä näköjään Raveninkaan. ”I am”, poika onnistui sanomaan rohkeasti. Sisimmässään hän oli kyllä yksi nervous mess.

Niinpä he yhteistuumin alkoivat kävellä kohti Ravenin huonetta. Rocco tiesi sen huoneen – oli itse asiassa ollut siellä monta kertaa aikaisemminkin. Istunut sängyllä Ravenin vieressä ihan normaalisti ja kaikkea. Sillä kertaa he eivät kuitenkaan ainoastaan istuisi sillä patjalla. Mikään ei tulisi olemaan ennallaan. ”I know”, poika puuskahti hermostuneena, ”been here many times before.” Ei Rocco tiennyt, jännittikö Ravenia. Ei kai. Ei se ainakaan vaikuttanut siltä. Se nimittäin kuroi heidän välimatkansa umpeen varmaan sävyyn ja koskettikin Roccoa paljon rohkeammin kuin Rocco itse sitä brunettea. ”Maybe that’s exactly why I’m so nervous”, hän nauroi kireästi, ”I never thought we’d get to this point.”

Pian kaksikko oli sitten jo istumassa sängyllä. Kosketuksia jaettiin puolin ja toisin ja pikkuhiljaa Rocco todella tunsi rentoutuvansa. Se taisi olla villinä jylläävien hormonien ansiota ja niinpä Roccon suudelmatkin muuttuivat varmemmiksi. Edelleen kömpelöiksi, mutta kyllä niistä huomasi, kuinka paljon se tahtoi brunettea. Sitten Raven alkoi riisua jälleen paitaansa ja Rocco teki saman perässä, katsoi siinä Ravenin ylävartaloa – varsinkin kun Raven otti pois myös rintaliivinsä. Se sai Roccon koskettamaan sitä paljasta ylävartaloa. Suudelman jos toisenkin se uskaltautui painamaan kaulan alapuolelle, jonka jälkeen Raven siirtyi makamaan selälleen. Rocco piti sitä kutsuna ja niinpä se meni puolittain siihen Ravenin päälle. Kehtasi se hetken muhinoinnin jälkeen mennä ihan jalkojenkin väliin, vaikka koko tilanne oli ihan uusi eikä se ollut varma, mitä olisi kannattanut tehdä.

Rocco onnistui olemaan maalailematta kaiken maailman kauhukuvia ja pitämään tunnontuskat kaukana. Itse asiassa siinä sängyllä oli naurettavan helppoa keskittyä vain siihen kauniiseen brunetteen. Sen itsevarmuus oli lähes tarttuvaa ja Rocco ihan yllättikin itsensä niiden kosketustensa laadulla. Ravenkaan ei vaikuttanut niistä valittavan – itse asiassa Rocco saattoi vaikka vannoa sen pitävän siitä tilanteesta. Siitä piti kyllä Roccokin. Liikaa. Ei se osannut edes peitellä sitä. Eikä fyysisesti edes pystynyt peittelemään. Rocco kuitenkin tiesi, ettei sen sillä kertaa tarvinnut hävetä sitä, että ne halut näkyivät ihan selvästi. Brunette oli nimittäin heidät siihen tilanteeseen alun perin johdattanut. Se oli uskaltautunut viemään heidät hetkeen, jota molemmat olivat varmasti tahtoneet jo pitkään. Rocco ainakin pystyi tunnustamaan asian itselleen. Oli eri asia, kehtaisiko se koskaan lausua sitä ääneen.

Roccolla ei koskaan ollut ollut naista allaan. Asentona se oli aika huikea, toi jotenkin ihan hiton miehekkään olon mukanaan. Se saikin Roccon virnistämään kevyesti ennen kuin se keskittyi hipelöimään Ravenia ympäriinsä. Kiharapää aikoi ottaa kaiken irti siitä hetkestä. Siitä, että sai tutustua ensimmäistä kertaa naisvartaloon niinkin upean ihmisen kuin Ravenin kanssa. Se oli jotenkin turvallinen – mutta paras – vaihtoehto. Roccon ei sen seurassa tarvinnut hävetä mitään ja siihen pystyi luottamaan. Vaatteiden vähentyessä Rocco ei tuntenut siis oloaan mitenkään äärimmäisen ahdistuneeksi, vaikka tietenkin poikaa hieman jännitti, että pitikö se brunette ollenkaan näkemästään. Kai sen oli pakko edes jonkin verran. Eivät he muuten olisi siinä alasti. Rocco tiesi sen hetken lähenevän lähenemistään, mutta todelliseksi se kaikki muuttui silloin, kun Raven käänsi heidät ympäri. Poika nyökkäsi eikä enää voisi edes kieltäytyä.

Sitten hänet täyttikin ihan uskomaton fiilis. Se sai hänet suurin piirtein haukkomaan henkeään ja poika joutui oikeasti tekemään töitä pystyäkseen olemaan hiljaa. Ravenin keinuessa päällä Rocco yritti edes tehdä jotain, vaikka se oli vähän vaikeaa sen ylitsevuotavan hyvän olon takia. Käsillään se sentään pystyi brunettea hipelöimään. Ehkä se toisi Ravenille edes jotain nautintoa. Se hetki ei nimittäin kestäisi pitkään. Yllätti Rocco loppujen lopuksi itsensä sillä, että miten pitkään kesti. Eipä se aika kyllä Ravenille varmastikaan riittänyt. Joka tapauksessa Rocco kerkesi saavuttaa huippunsa ja päätti siinä samalla, että äskeinen tilanne Ravenin kanssa oli ollut ehkä parasta ikinä. Roccon huulille oli noussut euforinen hymy ja se tasoitteli hengitystään, käänsi sitten katsettaan Raveniin. Ei edes tiennyt mitä olisi sanonut. He eivät olleet enää vain ystäviä – se raja oli nyt virallisesti ylitetty. Puhumisen sijaan se siis nousi hieman ylöspäin painaakseen suukon Ravenin huulille. Toimikoon se kiitoksena, ylistyksenä, jonain. Ei Rocco saanut ajatuksistaan kunnolla kiinni.