We bleed ourselves in vain, how tragic is this game?

Riley ei tiennyt ollenkaan, miten reagoida siihen tilanteeseen. Hän olisi itsekin halunnut hiukan sättiä Dominicia sanallisesti, sillä ei osannut muutoinkaan käsitellä asiaa. Hiljaa kuitenkin pysyttiin, sillä Josie tuntui olevan heistä se, joka halusi saada äänensä kuuluviin. Josiesta aisti sen ärtymyksen joka kuohui hänestä. Hän selvästikin raivoissaan siitä Dominicin huumeiden napsimis tempauksesta ja olihan se selvää, ettei vieroituslaitoksen pyörittävä, Savageien matriarkka sietänyt missään muodossa vahvempien aineiden käyttöä. Pilvi ei nähtävästi kuulunut tähän kategoriaan, mutta kaikki muu kyllä. Max oli hieno esimerkki äitinsä työstä. Maxin vaimo oli tapettu julmalla tavalla ja niin silmän räpäyksessä Maxista oli tullut kolmen lapsen yksinhuoltaja isä. Surun ja stressin myötä mies ajautui käyttämään vahvempia aineita, jonka ohella hän myös alkoholisoitui. Josiella oli ollut varsinainen työ saada poikansa takaisin oikealle polulle mutta tässä sitä nykyään oltiin; Max oli selvä, uransa huipulla ja onnellisesti naimisissa. Dominic ei luultavasti olisi yhtä helppo hoidettava kuin veljensä.

Niinpä RIley tyytyi pysymään taka-alalla, Josie sen sijaan nyrpisteli otsaansa, kun Dominic avasi suunsa. ”No, you don’t deserve empathy until you tell me what the hell is going on?”, vanhempi nainen tivasi kädet tiukasti puuskassa ja kysyvä katse lukittuna poikaansa. Totta kai äiti huomasi pojastaan, ettei poikansa ollut vielä täysin selvillä vesillä. Laskut olivat alkaneet ja vaikka se ei välttämättä ollut maailman paras aika ripitykselle, niin Josie ei välittänyt. ”Max is not here. I told him he doesn’t need to come here.”, Josie nosti leukaansa sanojensa jälkeen. Maxia ei tarvittu sen episodin selvitykseen. Isoveli oli parasta pitää poissa tästä casesta. Riley ei kuitenkaan nähnyt sen suurempaa syytä enää pitää Dominicia sellissä. Hän ohitti Josien ja avasi sellin oven, päästäen Dominicin nyt ulos, viittoen puolestaan toisella kädellä tuota menemään vielä poliisilaitoksen tiskille hakemaan tavaransa.

”This whole family full of junkies, what have I done wrong with my kids…”, Josie dramatisoi, kun hän käveli Rileyn ja Dominicin perässä takaisin laitoksen tiskille. Joku keltanokka antoi Dominicin tavarat, eikä Riley nähnyt syytä jäädä odottelemaan, että toinen olisi valmis. Nainen sen sijaan jätti pojan ja äidin keskenään, kun itse puolestaan paineli ulos autonsa luokse.

”Max is fine.”, Josie vastasi hyvin yksioikoiseen sävyyn poikansa kysymyksiin, ennen kuin lähti matkaamaan Rileyn perässä ulos sellitilasta. Riley ei jaksanut edes puuttua kaksikon kinasteluun. Oli parempi että äiti ja poika sai aivan rauhassa puhua ja raivota keskenään, jos siltä tuntui. Riley puolestaan oli vain kyllästynyt ja pettynyt Dominicin toimintaan. Hän oli jopa hetken kuvitellut miehen aikuistuneen ja lopettaneen typerät toilailunsa, kuten huumeiden kanssa pelleilemisen, mutta ei. Selvästikään lapsi ei ollut sopiva syy ryhdistäytyä ja edes yrittää olla kunnon kansalainen. Riley ei tietenkään odottanut Dominicin muuttuvan, mutta se huumeiden kanssa pelleily oli jo aivan uusi etappi, jonka toinen oli saavuttanut teoillaan.

Niinpä nainen ei sen kummemmin myöskään jäänyt sisälle odottelemaan, että Dominic keräisi kamansa ja tulisi perästä. Riley paineli ulos ja suuntasi parkissa olevaa autoa kohti. Samalla hän kaivoi tupakka-askin esille ja ennen kuin hän ehti viedä rauhoittavaa syöpäkäärylettä huulilleen, Dominic oli juossut hänet kiinni ja pysäyttänyt naisen tarttumalla tuota kädestä. Rileyn katse oli kääntynyt sillä samalla sekunnilla mieheen, jonka kysymyksen myötä kulmansa kurtistuivat ärsytyksestä. ”What’s wrong?! You’re seriously asking me that?”, Riley tivasi kiukkuisena ja samalla hän repäisi kätensä miehen otteesta. ”How long have you been using? And you know I don’t mean smoking weed or anything shit like that.”, hän jatkoi tivaamistaan.

”I have… No, we have a daughter who is vulnerable to all influences and unfortunately you and your mom are only people she really looks up to.”, Riley totesi tuskastuneeseen sävyyn samalla kun juoksutti kätensä tummien hiuksiensa lävitse takaraivolleen. Toisaalta vaikka Dominic oli osasyy hänen ärtymykseensä, niin ei hänen kollegansa Isla Dixon tehnyt myöskään elämästään helppoa. Hänen tapansa omistautua työlle ja tonkia sellaisia asioita, jotka tuolle eivät kuuluneet, olivat saaneet Rileyn varautuneeksi. Niin se kaikki paska huolesta stressiin purettiin Dominiciin hänen tempauksen kautta. ”Is this your way to cast us out of your life? Try to push us out, so you don’t have to grow up and be a dad? Because if it is, you got it.”, hän huokaisi päätään pudistellen. ”And I don’t even know what the fuck is this -”, käsi heilahti sasmalla hetkellä heidän kahden välillä, ennen kuin Riley jatkoi; ”- so I’m done. Saving you. Do what the hell ever you want.”, Riley ei todella tuntenut niin, mutta hän ei kuitenkaan jaksanut huolehtia Haileyn lisäksi Dominicista, jos tuo päätti jatkaa sekoilujaan huumeiden kanssa. ”And this non-cooperating thing isn’t a good thing… But I also know that’s not your fault. Isla is coming after me. She already hates me and now she’s digging and investigating Jeffery’s disappearance. ”

Olihan se selvää, että heidän prioriteetit Dominicin kanssa erosivat valtavasti nykypäivänä. Siinä missä kerho oli Dominicille päähuolena, Riley oli kaiken aikaa huolissaan heidän tyttärestään. Hän ei halunnut, että Haileystä kasvaisi vastuuntunnoton ja muita epäkunnioittava. Toisinaan Rileystä tuntui siltä, että hän oli tehnyt helvetin huonoa duunia tyttärensä kasvattamisessa, mutta kun otti huomioon hänen itsepäisen, isänsä tavoin draamanhakuisen luonteensa – Riley tiesi tehneensä parhaansa. Kaiken kaikkiaan Dominic oli kuitenkin onnistunut RIleyn silmissä olemaan hyvä isä Haileyn kaltaiselle teinille. Helvetin hankalaahan se oli, mutta niin.

Kaikki se keskustelu sitten käytiinkin niin idyllisessä paikassa kuin poliisilaitoksen parkkipaikalla. Rileyn omat ajatukset olivat nyt niin levällään, ettei hän tiennyt mitä ajatella. Oliko Dominic pidempäänkin käyttänyt vai oliko kyseessä yksi ainoa kerta? Yhden ainoan kerran Riley olisi voinut jotenkin antaa anteeksi mutta jos toinen käytti vakituisesti, niin Riley tiesi jo siinä vaiheessa, ettei voisi tehdä muuta kuin astua taka-alalle. Dominic vastasikin kysymykseensä hyvin puolustelevaan sävyyn, joka ei olut ihme. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi että toinen oli käyttänyt kaikenlaista jo 19 vuotiaasta asti, jolloin Riley hautasi kasvonsa hetkeksi käsiään vasten, ennen kuin kietoi ne tiukkaan puuskaan.

Luonnollisesti ne tunneasiat Dominic ohitti vastaamatta niihin mitään. Se oikeastaan turhautti jo valmiiksi turhautunutta Rileytä entiseltään. Hän ei kuitenkaan aikonut vängätä asiasta Dominicin kanssa. Ehkä hän olikin koko tämän ajan kuvitellut kaiken – ehkä Dominic teki kaikki ne asiat velvollisuuden tunteesta. ”I like to do that too, but I cant! And how the hell I know that, huh? Next time you can think that coming home is a good idea.”, Riley kärisi Dominicille takaisin. Miten hän voisi olla varma siitä, ettei Dominic tulisi kotiin huumeiden vaikutuksenalaisena? Ja vielä niin että Hailey olisi kotona. Riley ei yksinkertaisesti nähnyt mitään järkevää syytä jäädä Dominicin luokse asumaan. Toisaalta naisesta myös tuntui siltä että miehelle olisi luultavasti helpompaa, jos he eivät olisi saman katon alla.

Syyrin ärsytys alkoi pikkuhiljaa kadota, kun he pääsivät siihen mistä Isla oli puhunut ja syyttänyt Dominicia. Riley ymmärsi mikä Dominicia otti sillä hetkellä niin paljon päähän. Isla oli mennyt ärsyttämään toista, puhumalla siitä kuinka Jefferyn kaltainen mies olisi Haileyn isä. Luoja kuinka väärässä hän olikaan arvailujen kanssa – tai sitten hän tiesi, kuka todella oli Haileyn isä, josta ei oltu koskaan mainittu missään. ”Yeah I know Hailey is your fucking kid. But don’t you see what the hell she’s doing? She's trying to get into your head and she seems to succeeded in that.”, Riley huomautti, kädet pysytellen edelleen tiukasta puuskassa edessään. Toki hänen olisi siinä vaiheessa tehnyt mieli ilmoittaa, kuinka piti siitä, kun Dominic myönsi nyt rehellisesti ääneen Haileyn olevan hänen lapsensa. Ehkä Dominic todella välitti heistä – tai ainakin Haileysta, koska hän oli samaa verta.

”Isla hates me and that’s why she is coming after me. She senses that there is something else and now she doesn’t stop digging until she finds what she is looking for.”, brunette sanoi nyt tuskastuneeseen sävyyn. Kädet irroitettiin siitä tiukasta puuskasta ja ne juoksutettiin tummien hiuksien lävitse takaraivolle, samalla kun Riley yritti koota ajatuksensa. ”Fuck! I'm so screwed.”, hän jupisi lopulta itsekseen ja sulki hetkeksi silmänsä. Kieltämättä siinä mielentilassa yksi sätkä tai olut olisi kelvannut, mutta ei. Hän olisi selvittävä niiden ajatuksien ja tuntemuksien kanssa selvin päin.

Dominic oli oikeassa. Hän oli aina tehnyt ja hoitanut kaiken aina niin kuin oli luvannut. Mikään asia ei jäänyt mieheltä puolitiehen, jos hän lupasi jotain. Rehellisesti sanottuna se toi todella paljon turvaa Rileyn ja Haileyn elämään. Haileykin oli vihdoin ja viimein tavannut toisen puolen suvustaan ja erityisesti isänsä, johonka oli nopeasti kiintynyt. Luonnollisesti häntä kiehtoi toisen puolen suvun erilaisuus – kuinka he olivat valtavirrasta poikkeavia rikollistaustojensa vuoksi. Riley ei kuitenkaan osannut sanoa mitään niihin Dominicin sanoihin, sillä tiesi miehen olevan täysin oikeassa. Hän olisi voinut siis ottaa aivan toisenlaisen lähestymiskannan asiaan, mutta sen sijaan sen vihan ja ärsytyksen vallassa hän luonnollisesti kaatanut kaiken paskan Dominicin niskaan. Se ei ollut oikein, mutta vaikka Rileytä kadutti ne puheet, se ei näkynyt naisen kireillä kasvoilla. Hiljaisuus luultavasti puhui puolestaan.

Tavallaan oli mukava huomata, että Dominic välitti Haileystä aidosti. Todella, mutta se että Islan puheet menivät suoraan miehellä tunteisiin, ei ollut hyvä asia. Kukaan ei tiennyt kuka oli Haileyn biologinen isä – saati sitten että Rileyn isä sattui olemaan kyseisen moottoripyöräkerhon puheenjohtaja. Naisen elämänmiehet olivat hyvin kyseenalaisia. Isla oli taidokas poliisi. Hän tiesi miten painella muiden ihmisten näppäimiä, niin että sai heidät tekemään jopa harkitsemattomia päätöksiä tai antamaan sellaisia reaktioita, josta hän pystyi lukemaan toisen mietteitä. Riley oli aluksi ajatellut, että New Yorkiin palaaminen oli ollut hyvä idea. Tavallaan se olikin, mutta nyt kun se herätti liikaa huomiota, liian monelta taholta – hän ei enää tiennyt mikä oli hyvä idea ja mikä ei.

Seuraavaksi Dominic ehdottikin jo jotain sellaista, mitä ei uskonut koskaan kuulevansa. Naisen ilmekin muuttui sen myötä epäuskoiseksi. ”What? Are you serious?”, brunette henkäisi epäuskoiseen sävyyn. Katse harhaili edessä seisovassa Dominicissa, joka otti nyt askeleen lähemmäksi häntä. Rileykin vilkaisi jopa vaistomaisesti Dominicin ohitse, kuin varmistaakseen ettei Josie ollut vain kuulemassa sitä ehdotusta. Hän luultavasti estäisi heitä lähtemästä, jos saisi tietää siitä miehen ehdotuksesta. Katse palautettiin nopeasti Dominiciin, jonka kosketus sai naisen hymyilemään vinosti. ”I would like that but… You cant leave. Club is too important to you – I know it, you know it.”, Riley huokaisi jopa hiukan pettyneeseen sävyyn ja pudisteli päätään. ”Even tho’, a small getaway trip would make good for us…”, hän kuitenkin lisäsi seuraavaksi ja tarttui varovaisesti Dominicia kädestä.

Olisihan Rileyn pitänyt arvata, että ajatellessaan asian liian Riley-realistisesti, Dominic ottaisi etäisyyttä ja sanoisi ettei se hyödyttäisi mitään, aiheuttaisi kuulemma enemmän ongelmia. Nainen pudisteli päätään. Niinhän se toisaalta tekisi, mutta toisaalta taas siltä kyseiseltä reissulta ei tarvisi välttämättä tulla takaisin. Rileyllä ei ollut samanlaisia velvollisuuksia kuin Dominicilla. Hänellä oli perhe, kerho, ystävät ja kaikki täällä. Rileyllä ainoastaan… No työ ja osa perheestään. Eikä niidenkään saralla mennyt kovin hyvin. Ainoat joita kohtaan Riley tunsi suunnatonta suojelusviettiä, olivat tällä hetkellä Hailey ja Dominic.

Dominicilla oli selvästikin ongelmia kerhon kanssa, mutta Riley tiesi ettei voisi niissä asioissa auttaa. Sitä suuremmalla syyllä hän ei sanonut mitään. Dominic puhui vähän mutta asiaa, jolloin Riley puolestaan otti itsekin nyt askeleen taaemmas ja hieraisi niskaansa. ”Yeah I know it. And I already know who is going to jail...”, Riley huokaisi ja sulki hetkeksi silmänsä. ”We should go. Your mom is coming.”, hän totesi, viitaten itseensä, sillä oli vain ajan kysymys hänen liittonsa kerhoa kohtaan, joka tietäisi tuomiota. Samaan aikaan hän näki, kun Josie käveli poliisilaitokselta ulos. Riley puolestaan kääntyi siinä vaiheessa kannoillaan ja suuntasi autolleen.

Kuskin paikalle istuuduttiin ja jäätiin odottamaan, että muutkin tulisivat kyytiin. Riley tarvitsi aikaa koota ajatuksiaan. Hän ei halunnut olla katsomatta sitä, minne tämä koko tämä jupakka oli matkalla. Ehkä pieni matka pois New Yorkista kirkastaisi kaikki hänen ajatuksensa.