The club isn’t the best place to find a lover...

LEVI'S OOTD

Home sweet home. Kun Levi oli aiemmin sinä päivänä avannut oman kodin oven, ei se voinut kuin huokaista helpotuksesta. Asuntolaelämä oli nimittäin rankkaa. Totta kai Levi oli yrittänyt henkisesti valmistautua ihmispaljouteen, jumputtavaan musiikkiin ja railakkaaseen naurunremakkaan, mutta ei poika ollut mihinkään muuhun valmistautunut. Esimerkiksi siihen, että joku raahaisi sen ulos heti ensimmäisenä iltana. Kotona Brooklynissä moiseen ongelmaan ei kuitenkaan tarvitsisi törmätä. Vaikka elämä sielläkin oli yhtä sekasortoa ja huutoa, ei se siellä häirinnyt. Sisarukset saivat Levin puolesta pitää niin paljon metakkaa kuin tahtoivat. Itse asiassa Levi oli jopa tajunnut ikävöineensä sitä koko katrasta. Debbietä ehkä eniten, mutta Debbie ei huutanutkaan kuin viimeistä päivää tai tapellut vuorotellen jokaisen nuoremman sisaruksen kanssa.

Levi ei ollut suurin piirtein kerennyt edes rauhoittua kotiin, kun se oltiin sitten sysätty nuorempien sisarusten toimesta kauppareissulle hakemaan leffaeväitä. Vaikka Levi ei aluksi ollut ollut ajatuksesta kovin innoissaan, oli se ollut loppujen lopuksi ihan mukavaa. Poika oli saanut sen vajaan kilometrin matkan aikana katsella taas tuttuja maisemia, samaan aikaan sekä ihastella että pelätä niitä. Ne Brooklynin kulmat eivät olleet mitään turvallisimpia. Siinä kaupasta takaisin kävellessäänkin Levi vilkuili ympärilleen jokseenkin hermostuneena, taisi jopa puristaa kädessä olevaa paperipussia rystyset valkoisina. Pikkuhiljaa ne rystyset eivät kuitenkaan olleet enää niin valkoiset ja Levi alkoi keskittää katsettaan eteenpäin. Tai ainakin se suunnitteli katsovansa eteenpäin. Se nimittäin vilkaisi sivulle ja huomasi jonkun makaavan ojassa. Ei kai se ollut ruumis? Suurin piirtein kylmä hiki nousi pintaan, kun Levi asteli lähemmäs sitä oletettua ruumista. Mitä lähemmäs Levi pääsi, sitä selvemmäksi kuitenkin kävi, että se ruumis olikin elossa. Ja se oli kaiken lisäksi tuttu. ”Hugo?” Levi kurtisti kulmiaan, lopulta kyykistyi pojan viereen. ”Hugo, Hugo, hey!” Levi yritti saada sitä hereille. Vaikka ympärillä haisi viina muutenkin, kertoi hajuaisti, että Hugo oli nauttinut sitä vielä enemmän. ”Fuck”, Levi puuskahti ääneen ja lopulta siirtyi lähemmäs, kietoi kädet Hugon ylävartalon ympärille nostaakseen sen istumaan. Se kosketus tuntui vieraalta, mutta se oli tehtävä. ”Come on, get a grip! I won’t call 911”, se murisi.

Fucking finally Levi ajatteli, kun Hugo lopulta mutisi jotain vastaukseksi. Sen yläruumiin tekemä liike oli niin tuttu, että Levi saman tien työnsi sitä nojaamaan sivummalle. ”If you’re gonna throw up, that’s the right way”, poika mutisi. Se koko tilanne oli ihan naurettavan tuttu: Levi oli aikoinaan joutunut tekemään sitä omille vanhemmilleen. Ihan samalla lailla ne olivat puhuneet sekavia ja oksennelleet, olleet ihan poissa senhetkisestä maailmasta. ”Obviously not here”, Levi tokaisi vastaukseksi lievästi vittuuntuneena. Sitten kohotti toista kulmaansa, kun Hugo heitti vitsiä 2000-luvun komediasta. ”Rough night, huh?” Se vastasi kysymyksellä ja joutui puuskahtamaan sen jälkeen ääneen. Mitä ihmettä Levi tekisi? Se ei tiennyt, kenen kanssa Hugo oli liikkeellä. ”Sorry”, se mutisi, kun ensimmäinen reaktio oli tutkia Hugon taskut. Tyhjät sellaiset. Siellä ei ollut puhelinta. Taaskaan. ”Could you please learn to keep your phone with you?” Levi ärähti. Olisi varmaan hieraissut niskaansakin, elleivät molemmat kädet olisi olleet varattuja.

Sitten se keksi mitä epätoivoisimman idean. Jos Hugoa ei saisi minnekään, olisi Levin vietävä se hänen kotiinsa. Heidän kotiinsa. Sisarukset ne siellä odottivat. ”Could you, like, lean on me for a sec?” Se ehdotti, ja lopulta käänsi selkänsä Hugoa vasten niin, että se voisi laskea selkänsä Levin omaa vasten. Ja se toimi. Sen hetken aikana Levi kerkesi soittaa Kylelle, että voisiko se tulla auttamaan. With what oli Kyle kysynyt, mutta Levi ei ollut vastannut. ”Okay”, Levi sai lopulta laittaa puhelimen taskuunsa ja kääntyä niin, että oli Hugon vierellä istumassa. Se kykeni jo kannattelemaan itseään edes hieman. ”Help is on the way. All we have to do is wait”, Levi kertoi. Pääsi jopa lopulta hieraisemaan sitä niskaansa. ”Do you have any idea why you’re here? Or who were you with?”

Loppumattomalta tuntuneen ajan jälkeen Kyle – ja saatana soikoon Tamara ja Jason – tuli paikalle. ”Thank God”, poika nousi ylös helpottuneena. Se ei olisi kestänyt Hugon sekavia juttuja enää hetkeäkään. ”Hello”, Kyle heilautti kättään Hugolle, ”who the hell are you?” Levi melkein vastasi, mutta Hugo kerkesi ensin. ”Levi’s friend? He doesn’t have friends. Or does he? What the fuck, since when have you had friends?” Kyle ihmetteli. Levi pyöräytti silmiään ja avasi suunsa: ”Just shut up and help me pick him up.” Niinpä pojat yhdessä nostivat Hugon ylös, toinen piteli kiinni toisesta käsivarresta ja toinen toisesta. ”Where to?” Kyle kysyi. ”Home”, Levi tokaisi vakavaan sävyyn. ”Is he coming to our place?” Tamara kysyi kirkkain silmin. Vilkaisu tyttöön kertoi, että se piti Hugoa hyvännäköisenä. ”Unfortunately”, Levi vastasi ja nyökkäsi sitten Kylelle merkiksi. He voisivat lähteä etenemään.

Hugo selitti sekavia. Hitto, oli sekava. Ensin se luuli puhelimensa olevan taskussa mutta lopulta itki sen perään, ja seuraavaksi jo lauloi. Luojan kiitos ihmisiä ei juurikaan ollut liikkeellä siihen aikaan. Muuten Levi olisi tahtonut vajota maanrakoon. ”Yes”, se vastasi, vaikka Hugo ei siihen varmaan vastausta kaivannutkaan, ”it was – is – a nice song.” Kylelle soittamisen jälkeen se Hugon sekavuus se vain lisääntyi lisääntymistään, ja pian Levin sisaruksetkin saivat siitä osansa. Kyle ja Jason vaikuttivat molemmat vain huvittuneelta, mutta Tamara katsoi Hugoa sydänsilmin. Se kaikesta vielä puuttuikin. Levi ei nimittäin luottanut siskoonsa – tai Hugoon – ollenkaan. Tamara oli viisitoista, siis herkässä iässä, eikä Levillä ollut aikomustakaan antaa Hugon koskea pikkusiskoonsa. Sitä Levi puolustaisi henkeen ja vereen.

Matka kotiin tuntui paljon pidemmältä kuin normaalisti. Tamara oli ottanut paperipussin syliinsä, kun Jason vain käveli vierellä, ja Kyle ja Levi roikkuivat molemmat kiinni Hugossa. Ja se jos jokin kävi työstä. Levi huomasi jopa hengityksensä muuttuvan raskaammaksi. Päätäkin meinasi alkaa jomottaa silkasta ärsytyksestä, kun are we there yet -kysymykset eivät tuntuneet koskaan loppuvan. Mutta sitten, lopulta, he olivat perillä. Oven sisäpuolella Kyle päästi Hugosta irti liian nopeasti, eikä Levi ollut valmistautunut siihen henkisesti. Niinpä Hugo romahti maahan. Se tulisi olemaan huomenna mustelmilla. Levi tuki Hugon aina olohuoneen sohvalle asti, ennen kuin käänsi katseen Tamara. ”Bring him a glass of water, okay?” Se pyysi. Sitten käänsi katseen Hugoon. ”How are you feeling?” Levi uteli, oli onnellinen, että sen ei enää tarvinnut koskea Hugoon. Kun Tamara oli palannut takaisin, Levi sai tarjota Hugolle vesilasillisen. Se ei kuitenkaan meinannut juoda kaikkea, mitä Levi ei tietenkään voinut hyväksyä. ”Come on, drink”, Levi joutui viemään kädellään sitä lasia takaisin Hugon huulille, ”you have to.”

Ja sitten se oli jo oksentamassa. ”Oh no, no, no”, Levi pudisti päätään ja nousi ylös. Jason viittoi Hugoa vimmatusti oikeaan suuntaan ja äänestä päätellen Hugo kerkesi vessaan. Levi sulki silmänsä, veti pipon pois päästään ja riisui takkinsa. ”Thank God Debbie’s not here”, Kyle koki tarpeekseen kommentoida, eikä Levi voinut tehdä muuta kuin nyökätä. Se ei sietäisi Hugoa ollenkaan. Debbie näkisi heti Hugon läpi, tietäisi ensimmäisellä silmäyksellä, millainen häntäheikki se oli miehiään. Mutta ihan mukava häntäheikki kuitenkin. Ei ollenkaan paha. Levi säpsähti, kun Hugo yhtäkkiä palasi takaisin heidän luokseen. Sillä välin Jason ja Kylekin olivat kerenneet lähteä yhteiseen huoneeseensa, mutta Levi ja ihastunut Tamara – totta kai – olivat jääneet. ”No, this is a five star hotel”, Levi näpäytti ärsyyntyneenä. Sitten kohotti kulmiaan, kun Hugolla oli yhtäkkiä pokkaa kysyä Tamaran ikää. Too young meinasi Levi vastata, mutta Tamara kertoi ikänsä. Lisäsi sitä tosin vuodella. ”She’s fifteen”, Levi koki tarpeekseen korjata. Se loi Tamaraan murhaavan katseen, ennen kuin havahtui epäilyttävään kolahdukseen poikien huoneen puolelta. ”Fuck, shit, I—Wait here. Don’t go anywhere and Tamara, don’t do anything stupid.”

Ei siellä poikien huoneessa lopulta ollut tapahtunut mitään ihmeellistä. Jonkin halvan koriste-esineen ne olivat rikkoneet, mutta eivät muuta. Niinpä Levi sai palata takaisin olohuoneeseen, joskin siellä sitä odotti epämiellyttävä näky. Hugo oli kammennut itsensä istuma-asentoon, televisio oli päällä ja Tamara istui ihan kiinni Hugossa. Hyvä, ettei Hugo pitänyt sitä kainalossa. Levi siristi silmiään epäuskoisesti, huuletkin siinä raottuivat, ja lopulta Levi käveli kaksikon luo. Se vihasi lähikontaktia ihmisten kanssa, mutta sillä hetkellä se ei keksinyt mitään muuta tapaa erottaa ne kaksi kuin istumalla syliin. Niinpä se istui Tamaran ja Hugon väliin, oli siis toisin sanoen kaksikon välissä. ”I’ll sit here, thank you very much”, se sanoi ärsyyntyneenä, ”you two are getting too comfortable here.” Tamara oli ihan varmasti sanomassa jotain vastalausetta. Sen vuoksi Levi käänsi siihen vakuuttavan katseen: ”Go to your room. Now.” Ja Tamara teki työtä käskettyä. Se pamautti huoneensa oven kiinni, jonka jälkeen Levi sai kääntää vihaisen katseen Hugoon. Se oli nimittäin ihan oikeasti vihainen. ”What the fuck’s wrong with you?” Se ärähti. ”That’s not okay! She’s fifteen and my sister for fuck’s sake!” Ei Levi ollut sitä Hugosta odottanut. "You can fuck whoever you like, that's none of my business, but when you touch my sister, it gets personal. Just.. Just stay away from her. Find someone else to.. I don't know, woo."

Ei Levi jaksanut raivota ikuisesti. Niinpä poika nousi ylös sohvalta. ”You can sleep on the sofa”, se pudisti päätään, ”wait here. I’ll get you a pillow and a blanket.. And a bucket.” Levi asteli huoneeseensa, koska muistaakseen siellä oli varapeitto. Toisen tyynynsä se uhraisi Hugolle joka tapauksessa. Levi ei olisi kuvitellut, että näkisi Hugon huoneessaan, mutta sinne se tuli heti, kun Levi sai kaapin oven auki. Olo oli yhtäkkiä alaston. Paljastettu. Siellä se Hugo seisoi Levin organisoidussa kaaoksessa, haravoi katseellaan joka ikisen kolkan. Valokuvat ja aloitetut piirustukset ihan varmasti kiinnostivat sitä. No, kunhan Hugo ei menisi avaamaan kaappeja, kaikki oli hyvin. Mutta Hugon tuntien mikään ei koskaan ollut hyvin. Ennen kuin Levi kerkesi kääntyä ympäri, oli Hugo nimittäin jo avannut kirjoituspöydän ensimmäisen laatikon. ”Seriously, stop”, Levi puuskahti tuskaisasti, ”sit down or something but don’t touch my stuff.” Sitten se yritti saada Hugoon yhteyden: ”I wouldn’t touch yours.”

Loppujen lopuksi Hugo ei edes vaikuttanut olleen kiinnostunut Tamarasta. Tietenkin Levi siis hieman häpesi sitä äkillistä raivoamistaan. Varsinkin, kun se harvoin harrasti sellaista. Yleensä Levi vain patosi kaikki tunteet sisälleen, ei ainakaan raivonnut jollekulle. Mutta oma sisko oli kuitenkin aina oma sisko. Hugonkin oli siis ymmärrettävä se asia. Olikohan sillä siskoa? Isoveljiä sillä ainakin oli kaksi. Jacob Rhodesin nyt tunsivat kaikki, ja Astorin Levi oli nähnyt ehkä kerran pössyttelyn merkeissä. Ei Levi sen kanssa kyllä ollut sanaakaan vaihtanut. Itse asiassa se oli ollut aiemmin varma siitä, että ei tulisi koskaan hengaamaan rikkaiden ihmisten, kuten Rhodesien, kanssa. Hugon tapaaminen oli kuitenkin mennyt muuttamaan sen asian. ”Sorry”, Levi pyysi anteeksi, kuulosti samaan aikaan ärsyyntyneeltä että aidosti pahoillaan olevalta. ”I just, she’s my sister. Little sister and she obviously fancies you. Besides, you have a… Reputation. Not a good one.” Levi yritti selitellä käytöstään. Siinä mielessä turhaan, että Hugo ei vaikuttanut ollenkaan loukkaantuneelta. Se poika ei kyllä tuntunut ottavan mitään itseensä. ”If you’d have a sister and I’d hit on her, you’d be angry, too.” Sitä ei kyllä koskaan tulisi tapahtumaan. Levi ei ollut kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta seksuaalisella tasolla.

Oma huone oli Leville suurin piirtein pyhä paikka – varsinkin nyt, kun asuntolalla se ei saanut hetken rauhaa. Niinpä Hugon saapuminen paikalle ei ollut mikään maailman miellyttävin tilanne, ja hetken aikaa Levi miettikin, josko olisi häätänyt sen pihalle. Levillä ei kuitenkaan ollut sydäntä siihen. Niinpä se nyökkäsi vastaukseksi ja kääntyi takaisin vaatekaapille, jota suurin piirtein käänsi ympäri. Peittoa ei tuntunut löytyvän mistään. Ei ainakaan sillä hetkellä, koska Levi ei pystynyt keskittymään täysillä etsimiseen. Hugo kaikesta kieltelystä huolimatta oli edelleen muka ratkiriemukas ja jatkoi kaappien tutkimista. Se sai Levin pyöräyttämään silmiään, mutta hetken kuluttua ne silmät olivat laajenneet lautasen kokoisiksi. Hugo oli nimittäin löytänyt scrap bookin. Calm down, Levi toitotti itselleen, don’t be too obvious. Rauhoitteluista huolimatta se avasi suunsa: ”Put it back. Seriously, Hugo, don’t be a dick.”

Ja lopulta Hugo laski sen alas. Levi rentoutui silminnähden, olkapäätkin tipahtivat takaisin alas. Levi tuntui unohtavan koko peiton siinä vaiheessa, kun Hugo oli mennyt sänkyyn istumaan ja avasi suunsa. Ensin se valitti Levin asenteesta, sitten sanoi, että voisi ihan hyvin nukkua Levin sängyssä. ”I’m fine here? Well I’m not! Where am I gonna sleep?” Se pudisteli päätään. Hugon mukaan vieressä. ”Next to—No, I’m not going to sleep next to you! That bed isn’t big enough for two.” Jos kaksikko nukkuisi vierekkäin, niiden pitäisi oikeasti olla lähekkäin, eikä Levi todellakaan halunnut sitä. Ei se ollut nukkumaan kenenkään kanssa. Läheisyys oli sille muutenkin ihan tuntematon termi. Hugoa se ei kuitenkaan vaikuttanut haittaavan ollenkaan, vaan se oli jo mennyt makaamaan. ”Nope”, Levi pudisti päätään, ”sit.” Se meni itse asiassa itsekin siihen sängylle voidakseen vetää Hugoa parempaan asentoon. ”And now stand up and get out of my room”, Levi jatkoi. Se oli konttausasennossa sängyllään, mutta lopulta pakitti itsekin takaisin seisomaan. ”Okay, okay, we can smoke some weed before we go to bed, if you sleep on the sofa.” Ja se tuntui sopivan Hugolle. ”Why did I ever bring you here”, Levi valitti itsekseen (niin, että sen kuuli) ja meni ottamaan sätkäkotelon kirjoituspöydältään. ”There”, se heitti yhden sätkän sängyllä istuvalle Hugolle. Oman sätkänsä ja sytkärin se jätti toiselle puolelle sänkyä.

Seuraavaksi Levi avasi ikkunan. Ties minkälaisia ääniä alkoi kuulua ulkoa, mutta niihin Levi oli jo tottunut asuttuaan suurin piirtein koko elämänsä huonommilla alueilla. ”Seems like our neighbor’s still awake, too”, Levi totesi, kun kuuli tutun I’ll kill you, you fucking cunt -lauseen läheltä. Levi istutti takapuolensa siihen Rhodesinperkeleen vierelle, jalkansa se nosti koukkuun. Hugo oli sytyttänyt oman sätkänsä ennen Leviä, ja niinpä Levi sytytti omansa hieman myöhässä. Sen polttaminen taisi olla ihan hyvä idea, vaikka oli Hugolta tullutkin. Kyllä se niitä hermoja rauhoitti. Tosin ne meinasivat kiristyä saman tien, kun Hugo kysyi, että miksi Levi ylipäätään oli aina niin ärtyisä. ”Cause you’re annoying?” Levi ehdotti vastaukseksi kuin se olisi ollut itsestäänselvyys. Sai sitten säpsähtää, kun Tamaran huoneesta alkoi kuulua musiikkia ja bassonjytkettä. Se yritti ärsyttää Leviä – oli näköjään edelleen loukkaantunut. ”If Tamara was older”, Levi puhalsi savua pois keuhkoistaan, ”would you hit on her? Even though she’s my sister.” Sitten Levi kuitenkin puuskahti huvittuneesti. ”You probably don’t even care she’s my sister. I mean, we’re not even friends or anything, so there isn’t any bro code between the two of us.” Se pudisti päätään. ”Though earlier you did say you are my friend. That was weird.”

Kysymykseen toisten ihmisten vieressä nukkumisesta Levi ei vastannut mitään. Totta kai se oli ihmisten vieressä nukkunut aikaisemminkin, mutta niihin ihmisiin voitiin lukea oikeastaan vain omat sisarukset. Ei Levillä mitään ystäviä ollut. Raiskausvitsikään ei sillä hetkellä pahemmin lämmittänyt mieltä, eikä siitä tarvinnutkaan onneksi puhua, kun pian sitä jo aukaistiin ikkuna ja siirryttiin sängylle polttelemaan sätkää. Se sätkän polttaminen ei edennyt mitenkään hiljaisissa merkeissä, koska Hugon oli ihan pakko taas alkaa puhua. Tosin, se oli humalassa – ehkä Levi antaisi sen anteeksi. Kai se selvänä olisi jo tajunnut, että Levi ei jaksanut kuunnella niitä sen juttuja. Ei ainakaan Tamaraan liittyviä sellaisia. Levin selkäkarvat nousivat pystyyn, kun Hugo suurin piirtein empimättä tokaisi, että flirttalisi varmaan Tamaralle jos se olisi vanhempi. ”So you’d flirt with your other friends’ sisters, too?” Levi haastoi. Ei tajunnut, miksi Hugo tekisi niin. Levi olisi varmaan ollut ärhäkämpi, ellei Hugo olisi sanonut, että Levi oli sen ystävä. ”You sound like you’ve done that before. Have you?” Levi kysyi ihan aidosti uteliaana. Osittain jopa kauhuissaan – eikö sellaisesta Hugo saanut muka turpaansa?

Sitten Hugo alkoi puhua Levin lipastossa olevasta kirjasta. Oletti sen olevan päiväkirja. ”It’s not a fucking diary”, Levi meni puolustuskannalle kättään heilauttaen. Pian se kyllä kurtisti kulmiaan. ”What?” Se kysyi naurahtaen, pudisteli epäuskoisena päätäänkin. ”You can’t ask something like that!” Se vielä jatkoi. Ei ollut normaalia kysyä joltakulta, että milloin se viimeksi oli saanut. Naiselta Levi ei ollut saanut koskaan. Mieheltä kyllä, ja siitäkin oli aikaa. Niihin Hugon homokysymyksiin Levi sai taas tokaista nopeasti ”I’m not gay” ja järkyttyä, kun Hugo tarjoutui siinä tekemään jotain. Nimenomaan jotain – ei Levi tiennyt, mitä Hugolla oli mielessä. Eikä halunnutkaan tietää. Okei, ehkä vähän. Varsinkin, kun se sanoi tietävänsä asioita ja että ei itsekään ollut homo. Hugo oli outo, mutta se outous tekikin siitä jätkästä niin tavattoman kiinnostavan. Kun Hugo katsoi Leviä, Levi käänsi tietenkin katseensa muualle. Seuraavaksi se reagoi vasta kiitokseen. ”No problem””, Levi sanoi laskettuaan sätkänsä pöydällään olevaan tölkkiin, josta nyt tuli uusi tuhkakuppi, ”you can pay me back by giving me a joint sometime.”

Kun Levi sitten kääntyi takaisin Hugoa kohti, se rekisteröi pojan kasvojen olevan lähellä sen omia. Niin kuin ihan liian lähellä. ”A relaxing impact? You?” Levi naurahti, mutta sitten vakavoitui, kun kiinnitti taas huomiota siihen läheisyyteen. Ja pian Hugo oli niin lähellä, että niiden huulet koskettivat. Eikä se ollut tainnut olla mikään vahinko. That’s not the only thing I can do se jätkä vielä lisäsi, mikä sai Levin jäätymään. Pahinta siinä kaikessa oli se, että Levi ehkä harkitsi sitä noin sekunnin verran. Luojan kiitos järki vei sillä kertaa voiton ja Levi pakeni sängyltä. ”I, uh, thank you. But I’m gonna pass. Yeah. That was, uh, thoughtful, of you.” Niitä kiitoksia tuli lausuttua ihan liikaa. Hajamielisenä Levi vaihtoi liikkeen suuntaa pariin kertaan, ennen kuin tajusi hakea sen peiton. ”I’m gonna go make your bed now”, se kertoi, ”stay there and don’t fall asleep. Seriously. I want to sleep on my own bed.” Se piti toista, peitosta vapaata kättään ylhäällä kuin käskeäkseen Hugoa. Sitten se sulki oven ja kiirehti avaamaan vuodesohvan.

Saatuaan vuodesohvan valmiiksi Levi huomasi, ettei Tamaran huoneesta enää kuulunut musiikkia. Se oli ilmeisesti mennyt jo nukkumaan tai sitten leppynyt veljelleen. Levillä ei kuitenkaan ollut aikaa mennä katsomaan siskoaan, vaan sen oli kiirehdittävä takaisin Hugon luo. Ja siitäkin huolimatta se oli myöhässä. Levi sai nimittäin löytää huoneestaan toisella puolella sänkyä nukkuvan Hugon. ”Hugo?” Levi yritti, mutta Hugo ei reagoinut, ja niinpä poika antoi olla. Itse asiassa se vain tuijotti hetken aikaa – Hugo oli hirveän suloisen näköinen nukkuessaan. Levi pakotti itsensä heti unohtamaan moiset ajatukset mielestään. Hiljaa se sitten riisui housunsa ja paitansa niin, että päällä oli enää bokserit ja vaaleansävyinen t-paita. Ehkä se nyt yhdestä yöstä selviäisi Hugon vieressä. Ehkä. Levi yritti olla mahdollisimman paljon koskematta Hugoon, mutta ei se siinä pienessä sängyssä ollut mahdollista. Mutta Levi kestäisi sen kuin mies. Se oli kuitenkin vain Hugo. Tai ehkä siinä se ongelma piilikin. Levi oli juuri sulkemassa silmiään, kun Hugo mutisi jotain sekavaa. ”Huh?” Levi kysyi, kurtisti hieman kulmiaan. Tuskinpa sillä oli mitään tärkeää asiaa.

Hetken kuluttua Hugo oli jo kääntynyt niin, että sen etuvartalo oli Levin selässä kiinni. ”Hugo”, Levi tökkäisi poikaa kyynerpäällään, ”that’s too awkward. Please turn around.” Mutta mitään ei tapahtunut. Sen sijaan, Levin järkytykseksi, Hugo päätti kietoa toisen kätensä Levin ympärille ja vetää sitä lähemmäs. ”What the fuck’s wrong with you?” Poika parahti ja nousi automaattisesti istumaan. Ei se voinut nukkua siinä. ”Whatever, I’ll sleep on the sofa, then. Use my trash can as a bucket if you need something to throw up in.” Levi nousi ylös ja nappasi sen roskakorin lähemmäs. ”Here”, se laski roskakorin lattialle Hugon viereen, ”good night.”