member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
May 21, 2017 13:11:31 GMT 2
Post by moa on May 21, 2017 13:11:31 GMT 2
Friday 12th of May 2017 - early evening
Astor Rhodes & Viola St. Clair
Steiner Studios @ Brooklyn + Le Bain Nightclub @ Manhattan
Astor’s ootd | @ennibebs
Days after yesterdayn tuotannon käynnistyminen ja kuvausten alkaminen toukokuun alussa oli tullut Astorille hienoisena yllätyksenä. Elokuvasta oltiin tietenkin puhuttu aiemminkin – nyt asiaa miettiessään Astor ehkä jopa etäisesti muisti lukeneensa käsikirjoituksen ja sanoneensa roolille kyllä –, mutta alkuvuoden sumuisissa tunnelmissa sellaiset yksityiskohdat olivat päässeet helposti unohtumaan. Managerin visiittiin pari päivää ennen kuvausten alkamista oli tästä syystä suhtauduttu nihkeästi ja ensialkuun kapinoidenkin. Astorin ei ollut koskaan ollut tarkoitus pitää niin pitkää taukoa näyttelemisestä ja töihin palaamisesta oli puhuttu koko kolmen vuoden hiljaiselon ajan – muutamia lyhyitä projekteja lukuunottamatta irtautuminen työstä oli kuitenkin ollut niin täydellistä, että siitä oltaisiin melkein itsekään huomaamatta voitu jäädä sivuun koko loppuelämäksi. Astor jaksoi enää harvoin tuntea syyllisyyttä töppäilyistään, mutta töistään se oli aina ollut tarkka ja roolin unohtaminen oli tuntunut anteeksiantamattomalta. Oli eri asia jättäytyä pois työelämästä ja kieltäytyä kaikista tarjotuista rooleista kuin lupautua mukaan ja jättää sitten kaikki taustatyö tekemättä. Ehkä omaan käytökseen pettyminen oli pakottanut Astorin skarppaamaan vähän, tai ehkä syy oli siinäkin, että se tammikuussa alkanut juttu Camillen kanssa oli tullut rytinällä päätökseensä jättäen miehen kokoamaan itseään kohtalaisen sekavien kolmen kuukauden jälkeen. Joka tapauksessa Astor oli jättänyt päihteet vähemmälle ja suorittanut jonkinlaisen ryhtiliikkeen elämässään, ainakin hetkellisesti. Elokuvaan uppoaminen oli kätevästi estänyt miestä pitämästä perhettään ajantasalla elämän uusimmista käänteistä ja vaikka miestä tavallaan kaihersi se, miten tarpeettoman huolissaan vanhemmat ja sisarukset jaksoivat hänestä toisinaan olla, ei asialle oltu edelleenkään tehty mitään. Roolihahmon hankalien ihmissuhteiden heijastaminen onnistui kai paremmin, kun omatkin suhteet pidettiin sopivasti paskana. Se sentään oli jotain, minkä Astor hallitsi harjoittelemattakin. Jos alun väärinymmärryksiä ja selväpäisyyden aiheuttamaa epävarmuutta ei otettu huomioon, oli toukokuu yhtälailla uusi sivu ja paluu johonkin hyvin tuttuun. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Astor oli viihtynyt kuvauspaikalla, keskittynyt repliikkeihin, hahmokehitykseen ja kemian rakentamiseen vastanäyttelijöidensä kanssa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan siitä kaikesta oltiin osattu nauttia, samalla kun se ja eläminen ylipäätään teki olon kaikin puolin hyödyttömäksi ja sietämättömäksi. Astor oli kohtuullisen tyytyväinen kameran edessä tekemiinsä suorituksiin, mutta pitkien kuvauspäivien jälkeen yksin kotiin meneminen olisi tuntunut helvetiltä. Niinpä Astor ei ollut mennyt. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta se oli joka ilta pyytänyt assariaan Carolia keräämään joukon produktiossa työskenteleviä – vastanäyttelijöitä, tuotannon väkeä, jopa extroja mutta vain kiinnostavimpia ja kauneimpia – ja poistunut paikalta näiden kanssa johonkin kaupungin lukuisista yökerhoista. Joka ilta sieltä oltiin myös tuotu joku mukana kotiin ja vältytty näin yksin sängyssä kieriskelemisen tuskalta. Tietenkin Astor oli lopulta pannut merkille, että yksi kutsutuista ei koskaan liittynyt seuraan: setillä toisinaan pyörivä punapää, joka näytti nuorelta ja sillä tavalla viattomalta, että sen läpikuultava iho varmaan menisi pelkästä hipaisusta mustelmille. Sitä suuremmalla syyllä Astor halusi saada sen mukaansa – joko pelkkä katsekin polttaisi reikiä sellaiseen tyttöön tai sitten se olisi odotettua myrkyllisempi tapaus, eikä kitkeryyttäkään kyllä kavahdettaisi. Sinä perjantaina kuvaukset Brooklynissä sijaitsevalla Steiner Studiolla olivat venyneet ja ilmaantuessaan pukuhuoneen virkaa toimittavasta vaunustaan takaisin ihmisten ilmoille Astor oli todellakin valmis poistumaan paikalta mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Carol oli totuttuun tapaan hoitanut oman osuutensa, vaikka tietty ydinryhmä oli jo alkanutkin muotoutua, eikä vaatinut enää kummoista kasaamista. ”What about that one?” Astor kysyi avustajaltaan osoittaen sitä punatukkaista tyttöä, joka ilmeisesti keräsi vielä tavaroitaan lavasteiden laitamilla. Carol liikehti epävarmana ja rypisti kulmiaan kuin ei olisi tiennyt miten vastata kysymykseen. ”I asked, again, but she said she’s not interested” nainen sai lopulta sanottua, mikä nostatti Astorin kulmakarvoja ja pakotti huulille vinon hymyn. Vaikeasti tavoitettavaako se leikki? Miten ärsyttävää ja samaan aikaan kutkuttavaa. ”Is that so?” mies kysyi huvittuneena, vilkaisten kengänkärkiään ja sitten taas sitä kauempana puuhastelevaa tyttöä. ”I think I’ll have to ask her myself just to be sure”, se ilmoitti, käyttäen kättään ohimennen Carolin olkapäällä ennen kuin sulki takkinsa napin ja lähti muina miehinä astelemaan sen punapään luo. Tavoitettuaan sen pöydän äärestä kaivelemasta laukkuaan Astor pysähtyi ja päästi kätensä sujahtamaan rennosti housujensa taskuihin. ”I heard you declined my invitation. Again. Everyone else is coming, so may I ask what’s holding you back? Does your dress turn into a pumpkin at midnight or do you just find our company revolting?” aloitetiin ilman sen kummempaa muodollisuuksilla pelaamista. Miehen leukaa koristi huoleton parransänki ja hiukset olivat kuvausten jäljiltä sekaisin, mutta niitä pyyhkäistiin maneerinomaisesti parempaan järjestykseen. ”Pardon my rudeness. I’m Astor, what’s your name?” se kysyi sitten ja haki katsekontaktia tyttöön. Kasvojen ilme oli pehmeä ja koko olemus helposti lähestyttävä: sellainen yleensä toimi, kun vastapuoli oli syystä tai toisesta puolustuskannalla. Saatuaan tytön esittelemään itsensä Astorin hymy leveni hieman ja päätä kallistettiin melkein leikkisästi. ”What a beautiful name. Now, Viola, would you like to join us? Don’t leave me hanging”, Astor pyysi ja esitti asiansa kuin olisi ollut suurestikin tunneinvestoitunut siihen, tulisiko tyttö mukaan vai ei. |
|
|
|
May 22, 2017 14:20:25 GMT 2
Post by Deleted on May 22, 2017 14:20:25 GMT 2
/ Violas ootdKaikki oli niin uutta ja jännittävää, ettei Viola meinannut pysyä housuissaan kuljeskellesaan ympäri studiota lievä hullunkiilto silmissään. Hän ei osannut sanoin kuvata kuinka otettu ja onnellinen oli saamastaan mahdollisuudesta. Niitä paria hassua repliikkiä ei ollut vaikea opetella ja vaikka rooli ei suuri ollutkaan, oli Viola jo salaa harjoitellut suihkussa shampoopullon kanssa kiitospuhetta sitä varten, jos nyt sattuisikin vaikka niin, että hänet valittaisiin Oscar-ehdokkaaksi parhaan sivuosan näyttelijän titteliin. Saattoihan se olla ihan hölynpölyä, eikä ollut mitään takeita että Violan ura lähtisi siitä pikkuroolista sen enempää nousuun, mutta haaveilla sai. Ja muutenkin, olihan se hyvä että tavoitteita löytyi. Ennen kyseistä pikkuroolia Viola oli tehnyt muutamia mainoksia sun muita, jossa piti vääntää väkisin sellainen yltiömaalinen, leveä virne ja sanoa joku kamala mainoslause joka sai kenet tahansa irvistämään myötähäpeästä, joten synkempi draamaelokuva oli parempi kuin hyvä vaihtelu siihen aiempaan. Oli myös varsin uuvuttavaa kuulla kun ihmiset bongailivat tavarataloissa Violan vitivalkoisen pärstän hiusväripurkeissa, vaikkei hän koskaan ollut kutrejaan edes värjännyt, ja toisinaan hän kuuli myös toistettavan niitä kammottavia mainoslauseita mikäli ihmiset osasivat yhdistää hänet vaikka niihin appelsiinimehumainoksiin.
Setillä oli noin pääasiallisesti mennyt oikein mainiosti, mitään isoja virheita tai noloja mokia Viola ei ollut kerennyt tekemään, eikä hänen onnekseen ollut myöskään suututtanut ketään, joten ihan mallikkaasti hän oli toistaiseksi pärjännyt. Hän oli siellä tekemässä töitä, siivittääkseen omaa uraansa eikä niinkään pitämässä hauskaa. Tästä syystä hän oli kohteliaasti kieltäytynyt kutsusta, jonka oli jo pariinkin kertaan saanut useamman muun lisäksi yhden elokuvan isomman nimen assistentilta. Niiden tarkoitus oli kai mennä jonnekin klubille ja vetää pää täyteen ties mitä, eikä sellainen oikeastaan kuulunut Violan elämään millään tavalla, joten se ei myöskään uskonut että olisi voinut pitää hauskaa niiden muiden seurassa. Jo ajatuksena Viola vähän kavahti koko juttua, ties millaisessa elämäntilanteessa hän olisi jos olisi harrastanut päihteitä samalla mittapuulla kuin ne muut. Häntä ei edes oikeastaan kiinnostanut antoiko itsestään jotenkin tylsän kuvan kun ei lähtenyt niihin turhanpäiväisiin dokauskeisseihin mukaan, mutta toisaalta hän pelkäsi jäävänsä jotenkin taka-alalle jos ei mennyt mukaan. Se oli vähän ristiriitainen tilanne; periaatteessa ei halunnut mennä sinne örveltävien kollegoiden keskelle, mutta periaatteessa halusi löytää tiensä piireihin jota kautta sitten ehkä jopa parempiin rooleihin.
Puhelin soi ja havahdutti punapään mietteistään. Luuri värisi ja soitatti tuttua soittoääntä jostakin sen pohjattoman laukun perukoilta, jonne ei kädellä löytänyt sitten niin millään. Turhautuneen puuskahduksen saattelemana Viola kumosi koko laukun sisällön siihen pöydälle ja hamusi viimeisenä sen syövereista pudonneen puhelimen käsiinsä. Näytöllä lukenut nimi sai hänet pyöräyttämään silmiään; Sawyer. Velikulta mitä luultavimmin tarvitsi jotain palvelusta tai muuta vastaavaa, joten Viola antoi puhelun mennä ihan suosiolla vastaajaan, ei se veli kuitenkaan jaksaisi mitään viestiä sinne jättää, vaan pommittaisi sitten perään jossain muussa viestisovelluksessa. Kun puhelin viimein lakkasi värisemästä, nakattiin se tylysti takaisin sinne laukunpohjalle ja päälle ruvettiin kasaamaan niitä muita tavaroita, jotka olivat edelleen ihan miten sattui siinä pöydällä.
Kamat saatiin sitten loppujen lopuksi viimeistäkin ruttuista nenäliinapaperia myöten survottua takaisin sinne laukkuun ja Viola oli juuri heilauttamassa sitä olalleen, kun kuuli lähettyviltään puhetta. Punapää säpsähti ääntä ja kiepahti kannoillaan sen satakahdeksankymmentä astetta jonka jälkeen kohtasi katseellaan setiltä tutun kiharakutrisen miehen. Kulmat rutistuivat aavistuksen Violan yrittäessä keskittyä sen puheen sanomaan eikä niinkään siihen aksenttiin. Kyse oli niistä kutsuista, joista Viola oli kieltäytynyt kerta toisensa jälkeen. Punapää asetteli kätensä puuskaan rinnalleen ja sai nahkatakin vyön soljen kilisemään laukkunsa solkia vasten, hän pysytteli hiljaa ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Hän ihmetteli sitä haloota mikä oli nyt noussut jostain pikkujutusta, miksi sitä edes kiinnosti? Eihän Viola ollut mitenkään merkittävässä osassa koko paikassa, vaan oli aika asiaankuulumattomana siellä muutenkin. Rehellisesti, hän ei edes tiennyt että sille miesnäyttelijälle ilmoitettiin kuka ilmestyi paikalle ja kuka ei. Kasvoille vääristyi valehtelematta sellainen lievähkösti ärsyyntynyt irve ja silmät siristyivät sen verran, että joku olisi saattanut jopa säikähtää sitä, miten vihaiselta niinkin viattomanoloinen tyttö saattoi näyttää. Viola ei tajunnut sitä, että kiinnostiko miestä oikeasti hänen poisjättäytymisensä bileistä, vai oliko se vain joku egojuttu.
"Why? Does it matter if I come or not? You seem to have plenty of company there", Viola tokaisi ehkä tarpeettoman tylysti ja rykäisi kurkkuaan selvittääkseen. Oma lause särähti korvaan vähän ikävänä, mutta kasvoilla annettiin edelleen häilyä se tympääntynyt ilme. Se tuhkimo-viittaus sai punapään hymähtämään, oliko se sitten huvittunut vai vittuuntunut, siitä ei ollut varmuutta edes Violalla itsellään. "Does it hurt your manhood or what, why do you care? It's just not my idea of having fun" hän jatkoi itselleen tavattoman rumaan sävyyn toista kulmaansa kysyvänä kohottaen. Hänellä nyt ei tuntunut olevan aikaa tällaiselle typeryydelle, Astoriksi esittäytynyt (kyllähän Viola sen nimen tiesi oikeasti taustatyönsä elokuvaa varten tehneenä) varmasti pärjäsi ilman Violaa kemuissaan ja jos se kävi miehisyydelle niin voi voi. Tajutessaan vihdoin sen oman äänensävyn inhottavuuden, pyyhki Viola tympiinnyksen kasvoiltaan ja koitti luoda tilalle jotain paljon neutraalimpaa. "Shit, sorry, didn't mean to sound so rude", Viola kirosi ja vilkaisi katseellaan kenkiensä päästä pilkottavia varpaitaan ennen kuin kehtasi luoda uutta katsekontaktia mieheen. Oma töykeys hävetti jostain syystä ihan älyttömästi näin jälkikäteen, mutta siihen kutsuun ei edelleenkään tohdittu myöntyä vaikka tällä kertaa se tulikin suoraan ilman mitään välikäsiä. "It's very kind of you to invite me but I think I'm just gonna go home..." Viola sai lauseen kuulostamaan harvinaisen kiusalliselta ja kasvoille jäikin sellainen enemmän irvistystä kuin hymyä muistuttava virne. |
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
May 23, 2017 16:13:20 GMT 2
Post by moa on May 23, 2017 16:13:20 GMT 2
Heti alusta asti oli selvää, että punapää ei erityisemmin ilahtunut saamastaan huomiosta. Astorille tuli jopa sellainen olo, ettei se ehkä ihan periaatteen vuoksi pitänyt hänestä kovin paljoa. Miksi, sitä mies ei osannut sanoa. Ehkä se oli lukenut liikaa juorulehtiä tai ehkä se piti häntä epäkelpona näyttelijänä, joka ei ollut ansainnut mainettaan. Jälkimmäisessä tapauksessa olisi ollut kiinnostavaa, että se oli silti päätynyt mukaan elokuvaan, jota hän tähditti, mutta mistä sitä ikinä tiesi. Kulmakarvoja kohotettiin yllättyneenä sille saadulle kipakalle vastaukselle. "Feisty are you", mies huomioi, muttei ollut muuten moksiskaan tylytyksestä. Punapään seuraavat sanat saivat miehen purskahtamaan vapautuneeseen nauruun. ”No, definitely not”, se vakuutteli päätään jokseenin epäuskoisesti pudistellen. Mikä nenäkäs tyttö! Analyysi oli varmaan osaltaan ihan osuvakin, mutta egonsa kolhiintumista Astor ei suostuisi allekirjoittamaan. New York oli täynnä naisia, jotka olivat valmiita lähtemään sen mukaan pyynnöstä tai ilman, eikä yksi kieltäytyjä saisi Astoria epäilemään itseään tai mieheyttään. Nyt oli sitä paitsi kyse vain työkavereiden kesken ulos lähtemisestä, tulitukka tuskin tiesikään, mitä kaikkea Astor oli saanut naiset tekemään eteensä. ”My masculinity isn’t that fragile so I think I’ll just about survive if you decide to skip our company. It’s just… Are you sure? You seem to have a better insight to our way of having fun than I do. What is it that you don't enjoy? Getting to know people?” mies kysäisi aidosti kiinnostuneena. Toki ne illat olivat joidenkin osalta koostuneet aika railakkaasta juhlimisesta, eivätkä pelkästä duunikavereiden kesken minglailusta, mutta totuuden taivuttelu ei satuttaisi ketään. Varsinainen vale kommentti ei ollut, koska Astor itse oli tyytynyt lähinnä seuraamaan muiden juhlintaa sivusta, pitänyt alkoholin minimissä ja kaman vielä vähempänä. Illat olivat enemmänkin tapa tappaa aikaa ja vältellä yksinoloa.
Ilahduttavasti tyttö näytti pian tulevan katumapäälle äksylyistään. "Don't worry about it. I've heard worse", Astor kuittasi toisen anteeksipyynnön ja heilautti kättään huolettomasti. Oli se tosiaan pahempiakin haukkuja saanut, Viola oli toistaiseksi käyttäytynyt kohtuullisen kesysti ja se näytti aika kauniilta vilkuillessaan kengänkärkiään, joten Astor oli valmis antamaan muutakin anteeksi. ”Is this your first role in a film like this?” mies kysyi sivuuttaen Violan kiusaantuneen kieltävän vastauksen, jottei keskustelu menisi inttämiseksi. Sen kysymyksen kanssa mies otti tietoisen riskin, koska vika-arvio johtaisi varmaan omanarvontuntoisen tytön kimpaantumiseen. Pikkujulkkikset olivat sillä tavalla tarkkoja. Jos se suuttuisi, Astor voisi yhtä hyvin antaa olla ja keskittää energiansa vakka siihen söpöön brunetteen, jonka oli melkein vienyt kotiin eilen ennen kuin oli päätynyt iskemään jonkun kokonaan tuotannon ulkopuolelta. ”I’m not trying to be a smart ass but it seems like you could use the contacts you can get from this. And I’m not talking about myself, those are going to be your colleagues and competition if you stay in the business. People are not going to find you from home and others are making an effort to make their names known. Just saying.” Sanojensa painoksi se nosti kätensä pystyyn ja virnisti tietäväisesti. Hyvähän sen oli puhua, kun työ omien suhteiden eteen oli tehty jo lapsuudessa, mutta kai Viola tosissaan alkoi miettiä asiaa. Elokuva-alalla menestyminen ei ollut helppoa ja tytön tapa hengailla kotona perjantai-iltaisin kuulosti ne vähäisetkin mahdollisuudet tappavalta. ”So are you sure you don’t want to come? There are no strings attached and I’ll make sure you’ll get home safely when the time comes. Hell, I'll even take you myself if it's about that.”
Ennen kuin tyttö ehti taas närkästymään ja inttämään, miksi Astor niin kovasti halusi sen mukaansa, mies veti ennakoivasti kasvoilleen vinon hymyn. ”And before you ask again: I've already met those people. You, on the other had, I have not. We're going to be working together so why not get to know each other in the process?” mies ehdotti, vaihtoi painoa jalalta toiselle ja kallisti päätään melkein leikkisästi. Astor ei halnnut lähteä imartelemaan liikaa, koska jotenkin se aavisti, ettei sellainen tehoaisi tähän yksilöön. Jos se olisi ollut hurmattavissa kohteliaisuuksilla, se olisi suostunut heti enismmäiseen kutsuun kuten ne muut keskinkertaiset tytöt. Koko suhtautuminen siihen punapäähän oli yhtä aikaa oudon pakkomielteinen ja samalla välinpitämätön, mutta sillä tavalla Astor kai käsitteli suurinta osaa asioista ja ihmisistä elämässään.
|
|
|
|
May 25, 2017 15:42:58 GMT 2
Post by Deleted on May 25, 2017 15:42:58 GMT 2
Sen miehen sanoissa oli perää, se annettakoot, mutta sen myöntäminen ei tullut kuuloonkaan. Viola inhosi itseään siitä, ettei kyennyt julkisesti myöntymään jos oli jo ehtinyt väittää tai päättää toisin. Oikeasti hän jopa ehkä halusikin lähteä, nyt kun sitä vähän syvemmin ehdittiin miettiä, mutta edelleen se oma ego oli esteenä. Sen oman päätöksen takana haluttiin seistä viimeiseen asti, sillä mielen muuttaminen tuntui jotenkin niin alentuvalta ja heikolta. Ärsyyntymys oli nyt siirretty Astorista Violaan itseensä ja hänen kipakkaan luonteeseensa, miksi pitikään olla niin hankala. Mitä todennäköisimmin Viola halusi vain pitää itsensä sillä tietyllä jalustalla ja antaa ilmi sen, ettei ollut sellainen heitukka joka lähti kenen tahansa mukaan vain kauniisti pyytämällä. Jollain tasolla Viola halveksi sellaisia ihmisiä ja oletti, ettei niillä ollut minkäänlaista arvostusta itseään ja omaa kehoaan kohtaan, että sellaiset olivat epätoivoisia.
Punapää kiristi puuskaan ristittyjä käsivarsiaan entisestään ja sai nahkatakin hihat narisemaan saumoistaan, vielä hieman lisää painetta niille ristipistoraukoille, niin koko takki olisi varmaan revennyt liitoksistaan. Tämän huomattuaan Viola hölläsi ensin asentoa ja antoi kättensä sitten levähtää rennosti sivuilleen. Hän ei oikeasti tiennyt mitä sanoa, mieli tekikin lähteä, mutta ego hälytti vastaan ja pahasti. “Mmh.. Well, to be honest, I’m not entirely sure”, myönnettiin ja nyrpistettiin naamaa. Sen sanominen sai Violan haluamaan repiä päänsä irti ja heittämään sen aivoineen päivineen kaivoon, “I think it would be nice to get to know some other people too”, hän jatkoi ja soi kasvoilleen luvan suoristua takaisin peruslukemille. “And I could use some contacts and a little boost for my career”, tuumittiin vielä ja pyrittiin hakemaan katseella kaikkea muuta kuin sen miehen omaa.
Astorin ensin antaessa punatukan äksyilyn anteeksi ja sitten kysyessä siitä roolista Viola naurahti kevyesti ja nyökkäsi, toki hän oli tehnyt niitä kammottavia mainoksia sun muita, mutta elokuvarooli oli ihan uutta ja ihmeellistä. Eikä se mikään salaisuus ollut, kaikki isot Hollywood-tähdetkin joutuivat aloittamaan jostakin ennemmin tai myöhemmin. “Yeah, this is my first role ever in a movie”, se höpötti vähän vaitonaisena ennen kuin ryhdistäytyi kevyesti puuskahtaen ja ojentui koko pituuteensa. “And you’re right, I do need to make an effort to be seen… although my hair is really red, but anyways, this is what I want and I’m gonna get my shit together and meet some new people”, se mistä kyseinen itsevarmuus ja yhtäkkinen puuska oikein kumpusi oli mysteeri, mutta tehokas sellainen, sillä Viola heilautti ne pitkät kutrinsa toiselta olalta selän puolelle ja vetäisi laukkunsa siihen kyynärtaipeeseen. Se vielä nyökkäsi Astorin luvatessa hoitaa hänet kotiin tavalla tai toisella, mikä lohdutti kovin sillä Viola pelkäsi aina yksin kotiin matkustamista jalan tai vaikkapa taksilla, mistä sitä tiesi minkälaisia hörhöjä oli liikkeellä. “Are you sure you want to get to know me, I mean if you haven’t noticed I’m kind of a package so getting acquainted with me can be a real struggle sometimes. Just saying.”
Määrätietoisena St. Clair kuitenkin kopautti korkokenkänsä kannan maahan ja kohotti leukaansa aavistuksen jonka jälkeen käänsi kasvonsa Astoriin. Kulmia kohottaen Viola kallisti päätään sivulle sen verran, että teki selväksi halunsa liikehtiä jo. "So are we going? We're not getting any younger here", punahipiä tokaisi jopa käskyttävään sävyyn ja otti pari askelta kohti studion ovia. Violan piti päästä heti, sillä jos olisi joutunut käymään siinä välissä kotona, olisi se varmaan jäänyt sängyn pohjalle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. |
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
May 27, 2017 21:38:58 GMT 2
Post by moa on May 27, 2017 21:38:58 GMT 2
Tuntui palkitsevalta saada keskustelukumppani kyseenalaistamaan omia puheitaan hetki hetkeltä enemmän. Ensin se myönsi, ettei oikeastaan tiennyt mikä illanvietossa tuntui niin vastenmieliseltä ja pian jo senkin, että uusiin ihmisiin tutustuminen ei ollutkaan mikään ihan huono idea. Astor olisi voinut uskotella itselleen, ettei välittänyt voittamisesta tai häviämisestä tällaisissa tilanteissa, tai ettei nyt edes ollut kyse mistään sellaisesta, mutta se olisi ollut valetta. Punapään saaminen mukaan oli ehdottomasti peli, jonka Astor halusi voittaa ja harhailevasta katseesta huolimatta vaikutti siltä, että todennäköisyydet kohosivat jatkuvasti. ”In show business everyone needs contacts and an occasional boost, it’s not something to be ashamed of”, mies vastasi rennosti. Tottahan se oli: Astor oli ollut alalla 20 vuotta eli 4/5 elämästään, mutta edelleen sen piti pitää yllä suhteitaan myös muihin tekijöihin. Tuottajiin, käsikirjoittajiin ja ohjaajiin. Oli hyvä, jos onnistui solmimaan luottamuksellisen suhteen niiden ihmisten kanssa, jotka roolituksista päättivät. Tietenkin vastanäyttelijöihin tutustuminenkin oli omalla tavallaan tärkeää, koska hankalan tai erakon maineella ei rooleja kahmittu, mutta todelliset päätökset tehtiin muualla. Astor oli laiminlyönyt omia velvollisuuksiaan viime vuodet, mutta aiemmin tehdystä työstä oli onneksi vielä jotain jäljellä. Violalle ei todellakaan olisi mitenkään pahaksi lähteä mukaan ja jos se osoittautuisi kiinnostavaksi, voisi Astor puhua siitä jollekin hyvää oikeassa tilanteessa.
Punapäisyyteen vetoaminen sai Astorin hymähtämään, mutta tytön suunnanmuutos otettiin avosylin vastaan. Mies nojasi kättään rennosti vieressään kohoavaan tolppaan ja sai näin vaihdettua painopistettään hieman. ”You’re making some excellent choices tonight miss St. Clair”, myönnettiin eikä virnettä onnistuttu peittämään, vaikka vähempikin riemu toisen mielen muuttamisesta olisi varmaan riittänyt. Onnistui Astor sentään jotenkuten pitämään ilmeensä peruslukemilla. ”Having a drink with your co-workers is gonna help you a lot more than you’re hair color, altough it does suit you very well.” Ei pieneltä imartelulta ja flirtiltä tietenkään voitu välttyä, kun kyse oli Astorista ja kauniista naisesta. Kehuista huolimatta Viola epäili, oliko siihen tutustuminen sitten ehkä kuitenkaan kaiken vaivan arvoista. ”I’m not worried”, Astor vakuutteli ja hieraisi leukaansa mietteliäänä katsoen tyttöä silmät tiukkien. Mukavaa, että punapää koki olonsa tarpeeksi vapautuneeksi vitsaillakseen omalla kustannuksellaan. ”I think I can handle your lovely personality just fine, it’s a different story can you handle mine”, se jatkoi itsevarmasti. Sitä paitsi jos Astor menettäisi punapään kanssa hermonsa, olisi siitä eroon hankkiutuminen varmasti helpompaa kuin sen mukaan saaminen oli ollut. Sellaisia tilanteita varten Astorilla oli henkilökuntaa, joka huolehti epätoivotusta seurasta hänen puolestaan. Jotenkin mies ei tosin jaksanut uskoa, että Violasta aiheutuisi sellaista haittaa, vaikka se selvästi tuittupäinen olikin.
Itsetyytyväinen tai muuten vain mielissään – joka tapauksessa hymy kareili Astorin huulilla, kun se nyökkäsi punapään vaatimuksille nöyrästi. ”Sure, follow me”, se vastasi ja viittoi tytön mukaansa. Ulos studiolta suunnistaessa käsi käväisi varsin kohteliaasti Violan alaselällä, muttei jäänyt sinne pidemmäksi aikaa. Jonkun toisen kanssa Astor olisi käyttäytynyt omistavammin, koska jotkut naiset pitivät siitä, Violan kanssa miehen piti kuitenkin vähän kokeilla ja seurailla sen reaktioita niihin näennäisen viattomiin hipaisuihin. Ulkona studiorakennuksen edessä odotti musta limusiini, jonka oven Astor avasi itsenäisesti kuljettajaa odottamatta. Sisällä muu seurue jutteli ja nauroi jo kovaan ääneen. Limusiinit olivat yleensä vähän liikaa jopa Astorin makuun, mutta sellainen nyt vain oli järkevin vaihtoehto, kun mukana kulki isompi seurue. Miehen oma autonkuljettaja oli päässyt viime päivinä vähän helpommalla, kun sen huoleksi oli jäänyt lähinnä Astorin kyyditseminen kuvauksiin ja aamun tunteina klubilta kotiin ”After you”, mies sanaili kohteliaasti ja piti auton ovea auki seuralaiselleen. Se seurasi tyytyväisenä, kuinka Violan vaaleat sääret katosivat auton sisuksiin ja avasi sitten tottuneesti takkinsa napin ennen kuin kumartui itse seuraamaan perässä. Heidät otettiin ilolla vastaan ja kun ovi oli sulkeutunut Astorin perässä, lähti auto pian liikkeelle. Viola oli päätynyt istumaan limusiinin perälle Astorin ja elokuvan apulaisohjaajana toimivan Masonin väliin. Muut penkit olivat varsin hyvin miehitettyjä ja nopeasti sekä Astor että Viola olivat saaneet käteensä lasin kuohuvaa. Astor hymyili ojentajalle kiitokseksi ja kilautti lasiaan pehmeästi Violan omaa vasten samalla kun kumartui tytön puoleen. ”Have a little drink and try to enjoy yourself. It’s not going to be as bad as it now seems”, mies lupasi matalasti ja katsoi tyttöä sen ruskeisiin silmiin lähietäisyydeltä ennen kuin nojautui taas kauemmas.
Sen viattoman läheisyyden jälkeen otettiin taas ammattimaisempi ote. Astor nosti lasin huulilleen, mutta joi siitä vain olemattoman huikan ennen kuin alkoi esitellä muita autossa olijoita Violalle. ”Have you met our assistant director, Mason? He’s got a brilliant mind, I tell you he’s going to make it big someday soon enough” Astor selitti ja puheesta kuulsi paljon voimakkaampi brittiaksentti kuin roolityöstä olisi koskaan voinut aavistaa. Masonin huomio saatiin kiinnitettyä siihen heidän välissään istuvaan punapäähän ja Astor seurasi niiden esittäytymistä tyytyväisenä. Hän oli käytännössä jo täyttänyt lupauksensa siitä, että Viola voisi illan aikana saada hyödyllisiä kontakteja.
|
|
|
|
Jun 5, 2017 14:37:06 GMT 2
Post by Deleted on Jun 5, 2017 14:37:06 GMT 2
Kieltämättä vähän ahdisti, kun se limusiini oli täynnä Violalle tuntemattomia ihmisiä, Astoria lukuunottamatta, vaikkei sitäkään tunnettu mitenkään sen syvemmin. Sen läheisyys kuitenkin lohdutti ainakin hieman. Viola ajatteli itsekseen, ettei todellakaan ollut tarpeeksi päihtynyt tällaiseen, mutta veti syvään henkeä ja väänsi punatut huulensa vinoon hymyyn. I’m gonna make it, punapää myhäili itsekseen ja kallisti lasia huulillaan niin, että tyhjensi samalla puolet sen kuohuvasta sisällöstä. Astorin hetkellinen läheisyys hämmensi hetkisen, eikä Viola voinut olla kiinnittämättä huomiotaan sen huuliin, ja ihan vahingossa ne ruskeat silmät käväisivät miehen omista aavistuksen alempana, mutta palasivat nopeasti jonka jälkeen hän vetäytyi hiukan kauemmas. Siitä ristiriitaisesta fiiliksestä toivuttiin kyllä hetken kuluttua ja vähän hävetti, miten olisi tehnyt mieli tuikata huulet toisen omille. Oli siitä kai jonkin aikaa kun Viola oli viimeksi mitään läheisyyttä saanut osakseen, joten se oli ihan ymmärrettävää, tai ainakin niin Viola yritti itselleen vakuuttaa. St. Clair ravisteli itseään henkisesti, yritti päästä tunnelmaan ja vääristi kasvonsa mahdollisimman tuttavalliseen hymyyn, joskin siitä paistoi se kiusaantuneisuus.
Astor esitteli Violan sille apulaisohjaajalle, Masonille, jonka puoleen punapää sitten kääntyikin ja nyökkäsi tervehdykseksi. “Hi, I’m Viola, nice to meet you”, hän tokaisi ja ojentui kätelläkseen. Miehen lämmin käsi tarttui Violan omaan ja puristi määrätietoisesti, joten tehtiin samoin. Napakka kättely oli aina hyvä, ja sellainen löysä lahnamainen kädenpuristus oli ehkä kammottavinta ikinä eikä sellaisille ihmisille annettu kovinkaan usein mitään erityistä krediittiä siitä, joku niissä ihmisissä oli yksinkertaisesti vialla. Irrottauduttuaan Masonin kädestä Viola vetäisi sen saman käden punaisen pehkonsa läpi ja haroi muutamaa takkua auki päälaeltaan. Katse käväisi nopeasti vieressä istuvassa Astorissa mutta laskeutui sitten siihen lasiin, joka nyt oli aseteltu molempien käsien varassa syliin. Viola tsemppasi itseään vielä hetken mielessään ja kulautti sitten loputkin siitä kuohuvasta kiduksiinsa ja pyyhkäisi leualleen valuneen pisaran kämmeneensä.
Jollain tapaa pistävä katse kiersi kaikissa niissä limusiinissä olijoissa ja Viola sai osakseen jopa muutaman hymynkin, jolloin se tajusi että naamalle voisi vetää hyväntuulisemmankin ilmeen. Ehkä ne muutkin tajusivat, kuinka ahdistava se tilanne saattoi olla sellaiselle keltanokalle, “hi”, Viola hymisi vaitonaisena niille muillekin ja suuntasi sitten katseensa ulos ikkunasta, vaikkei tummennettujen lasien takaa nähnytkään kauhean selkeästi, mutta se helpotti edes jonkin verran sitä tunkkaista oloa. Punapää nojautui sittenkin vielä Astorin puoleen ja kohotti kulmiaan, oltiin kuitenkin istuttu siinä autossa ja tovin, joten mielessä kävi kysyä että mihin oltiin edes matkalla. “So, we are going?” ihmeteltiin ja pyöriteltiin sormissa sitä tyhjää lasia. Joku sitten huomasikin sen ja heilautti sitä pulloa Violan lähettyvillä, jolloin hän kääntyi sen suuntaan ja hymyssä suin ojensi lasiaan täytettäväksi. Lasintäyttäjä oli kai huomannut sen, miten Viola oli litkinyt sen ensimmäisen lasin alta aikayksikön ja täyttikin uuden satsin ihan lasin reunoja myöten. St. Clair kiitti naurahtaen ja vei lasia varovasti kohti kasvojaan toivoen, ettei matkalla tulisi nyt kovin montaa töyssyä joka aiheuttaisi kuohuvan roiskumisen pitkin vaatteita. Vähän sitä kuitenkin levisi taas huulilta leualle ja tiputteli mustalle mekolle, mikä sinällään toisaalta ei haitannut edes kovin paljoa.
Puhelin värisi jälleen ja sai Violan pyöräyttämään silmiään. Hän ojensi lasinsa Astorin pidettäväksi jottai kykenisi kaivamaan sen mokoman kapistuksen laukustaan ja tiiraili sen kirkasta näyttöä. “Hi, listen, I’m gonna call you later, ok? Bye”, punahipiä tokaisi luuriin ja hävitti sen nopeasti takaisin sen laukun pohjalle. Ojennuttiin sitten vaatimaan sitä omaa lasia takaisin ja ujutettiin sormet sen lasin varren ympärille kunhan kyettiin. Viola hörppi juotavaa nyt vähän maltillisemmin ja yritti edelleen tutkailla ympäristöä sen ajoneuvon ulkopuolella. Ei kuitenkaan mennyt pitkään enää kun limusiini pysähtyi ja ihmiset alkoivat valumaan ulos, Viola niiden muiden mukana.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 5, 2017 22:09:59 GMT 2
Post by moa on Jun 5, 2017 22:09:59 GMT 2
Sellainen etäisyydellä ja läheisyydellä leikkiminen oli ehdottomasti Astorin ominta alaa ja se nautti suunnattomasti siitä, kun Violan katse harhaili luvattomasti silmistä jonnekin alemms. Miehen huulilla kareili puolittainen hymy, mutta se ei antanut itselleen lupaa mennä pidemmälle, ei työntänyt kättä tytön reidelle tai tehnyt mitään muutakaan hävytöntä. Sen sijaan se esitteli punapään sille apulaisohjaajalle ja antoi niille mahdollisuuden puhua keskenään. Yritys jäi aika laihaksi, sillä pian Violan katse jo harhaili takaisin kiharapään suuntaan. Se oli hyvä merkki Astorille, vähän huono ehkä Violalle, jos se ei ollut tämän parempi kollegoiden kanssa minglailussa. Astor päätti kuitenkin olla sitä kohtaan armollinen, koska tilanne oli selvästi uusi ja epämieluisa. Ei ollut mitään syytä olla huono isäntä. Omaa lasia kohotettiin taas muodollisesti huulille, kun huomattiin, että Viola oli jo tyhjentänyt omansa. Astor ei edes teeskennellyt katsovansa muualle, kun tyttö pyyhki leualle karanneen pisaran talteen iholtaan.
Pian punapää uteli, mihin he olivat matkalla. Astor vilkaisi ulos ikkunasta, vaikkei sitä vastausta sieltä olisi tarvinnut hakea, tiesihän se muutenkin. ”To Le Bain”, mies vastasi, jälleen hieman paremmin tytön puoleen kumartuen. ”You ever been there?” se kysyi, vaikka saattoi melkein arvata vastauksen. The Standardin katolla sijaitseva Le Bain oli yksi niistä Manhattanin klubeista, joihin pääsivät vain harvat ja valitut. Kattoterasseineen ja uima-altaineen se oli kieltämättä paikka, joka kannatti ainakin kerran elämässään kokea – jos vain sai mahdollisuuden. Syke oli eksklusiivisuudesta huolimatta aina kova, koska nuorilla ja rikkailla ei ollut mitään muutakaan tekemistä, kuin tuhlata rahojaan hävyttömän kalliisiin juomiin ja varjoissa omistajaa vaihtaviin huumeisiin. Jos Viola vietti iltansa yleensä kotona villasukat jalassa kirjaa lukien, ei se luultavasti ollut käynyt klubilla, jonne pääseminen vaati vähän muutakin kuin 21-vuoden ikää.
Pian keskustelu keskeytyi siihen Violan puhelimen pitämään mekkalaan ja Astor sai ottaa sen hetki sitten täytetyn lasin huostaansa siksi aikaa, kun tyttö kaivoi raivokkaasti laukkuaan. Se näytti aika hupaisalta ja Astor katsoi armeliaasti pois, kun tyttö viimein löysi kännykkänsä ja vastasi siihen hyvin salamyhkäisesti. ”Boyfriend asking about your whereabouts?” mies kuitenkin uteli, kun Viola oli saman tien nakannut puhelimen takaisin laukkuun ja alkanut vaateliaasti havitella lasiaan takaisin. Siitä luovuttiin taisteluitta, vaikka olisi varmaan ollut mehukasta vähän kiusatakin. Ei mennyt enää kauaa, kun auto pysähtyi ja ihmiset alkoivat virrata kadulle. Puoliksi juodut skumppalasit hylättiin ilman sen suurempia tunnontuskia sinne auton takapenkille, josta kuljettaja saisi ne napsia talteen. Astor auttoi kohteliaasti Violan ulos perässään ja vei tällä kertaa ihan häpeämättä kätensä sen alaselälle, kun lähdettiin kuljettamaan joukkoa yökerhon sisäänkäyntiä kohti. Vaikka ovella oli jonoa, päästiin sisään ihan yksinkertaisesti kasvoilla, nimellä ja sillä, että puku Astorin päällä maksoi varmasti enemmän kuin monien jonossa olevien vuokrat yhteensä. Seurassa oli sitä paitsi muitakin silmäätekeviä yksilöitä, eikä Le Bainilla ollut tapana kieltäytyä oikeanlaisista vieraista.
”What do you want to drink?” Astor tiedusteli, kun oli päästy hissistä 18. kerrokseen ja löydetty juuri sopivasti heitä varten vapaana odotteleva pöytä. Tarjoilija oli ilmestynyt melkein silmänräpäyksessä ja otettuaan tilaukset kadonnut yhtä nopeasti. Astor nojautui paremmin sohvan selkänojaan ja kääntyi seuralaisensa puoleen. Hän oli huomannut, että naiset rakastivat rooleistaan puhumista, etenkin niistä ensimmäisistä. Niistä jotka muuttaisivat elämän ja tekisivät niistä viimein kuuluisia. Viola saattoi olla hieman kollegoitaan luonteikkaampi, mutta Astor oli varma, että sekin puhuisi työstään mielellään. ”So, Viola, fill me in. What’s your character like?” Astor kysyi itsevarmoin elkein, mutta kuulostaen todella siltä, että halusi tietää kaiken Violan roolityöstä.
|
|
|
|
Jun 6, 2017 13:59:10 GMT 2
Post by Deleted on Jun 6, 2017 13:59:10 GMT 2
Violaa suurin piirtein raivostutti se, miten Astor suorastaan seilasi ensin lähelle ja sitten taas kauemmas. Se oli epäreilua, silkkaa kiusaamista ja Violasta alkoi tuntua että läheisyydenkaipuu paistoi hänestä kuin olisi seissyt kirkkaassa spottivalossa ja kaikki ihmiset tiesivät, ettei hän ollut ollut mieskontaktissa hetkeen. Tämä ajatus sai kevyen punan virkoamaan Violan kalpeille poskipäille, jolloin hän yritti kääntää kasvojaan peittoon. Astor mainitsi sen paikan nimen minne he olivat menossa, Le Bain. Viola oli saattanut kuulla siitä joskus, muttei ollut koskaan käynyt. Kaverit kyllä ravasivat New Yorkin yöelämässä aika useinkin, mutta punapää tyytyi yleensä rauhallisempaan illanviettoon rikossarjan tai -kirjan parissa sängyn pohjalla rennosti maaten. Ei se koskaan valehdellut niistä rauhallisista viikonlopuista jos kysyttiin, mutta kyllä aina joskus hävetti kun muut olivat olleet radalla oikein huolella ja itse tyhjentänyt kokonaisen jäätelöpaketin. “I think I’ve heard about it but never been there”, tyttö tokaisi ihan suorilta ja kohautti olkiaan. Vaikka Violan isä olikin melko vaikutusvaltainen bisnesmaailmassa, ei se poikinut kovin suurta julkisuutta Violalle tai perheen muille jäsenillekään.
Astorin kysyessä siitä puhelimesta, tai itseasiassa lähinnä siitä soittajasta Viola irvisti päätään pudistellen, “nope, just my dad”, kerrottiin kevyesti naurahtaen ja alahuulta varovasti purren. Isä oli ollut huolissaan kun Viola ei ollut tullut kotiin eikä ollut ilmoittanut mistään menoista ja toisinaan Violaa vähän nolotti se miten kiinni vanhemmissaan tavallaan vielä oli, eihän hän ollut enää mikään pahainen teini ja silti piti aina ilmoittaa minne oli menossa ja kenen kanssa. Onneksi itsenäisempää elämää siivitti jollain tavalla kuitenkin se, että Violalla oli se oma studio jossa nykyisin kyllä vietti suurimman osan ajastaan ja öistään, siitä oli muutenkin alkanut muotoutua ennemmin kodin kuin studion näköinen, mutta oli vielä vähän siinä rajamailla. Eikä se mikään huono juttu ollut, Viola rakasti sitä paikkaa.
Muiden lailla Viola sitten sysäsi sen skumppalasin sinne limusiinin penkille ja valui virran mukana ulos. Se hätkähti vähän kun tunsi käden alaselällään, mutta antoi asian olla. Sisäänpääsy kävi melko vaivattomasti ja vaikka ikääkin oli tarpeeksi, tuntui Violasta jotenkin väärältä ja kielletyltä kävellä sinne klubille sisään. Portsarikin oli tuijottanut silmien kautta syvälle sieluun ja Viola oli varma, että se pysäyttäisi hänet ja vaatisi jotain henkilöllisyystodisusta ja niin eteenpäin. Koko seurue näytti mahtuvan hyvin siihen hissiin, joskin punapää tunsi olevansa ehkä turhankin puserruksissa jonkun kookkaamman miehen ja hissin seinän välissä. Hissimatka ei ollut mitenkään pitkä ja kun jengi viimein väheni siitä kopista sai Violakin otettua kunnolla happea ja poistui muiden matkassa.
Kysyttäessä juomisesta Viola kallisti päätään puolelta toiselle pohtiessaan ja tajusi kauhukseen, ettei ollut mikään drinkkitietäjä. “I’d like a cosmopolitan”, se totesi sitten kuitenkin turvautuen lempidrinkkiinsä ja sai hyväksyvän nyökkäyksen tarjoilijalta tämän otettua tilauksen ylös. St. Clair katsasti ympäristöään mielenkiinnolla, mutta kääntyi sitten seurueen puoleen kun vilkkuvat valot kävivät rasitteeksi, samaan aikaan Astor kysyi Violan roolista ja sai hänet naurahtamaan jälleen. “It’s uhm.. Well I have few lines, but my character doesn’t have a specific personality I think or at least it doesn’t show ‘cause it’s such a small part. But I think she’s kinda like me you know, sassy.. And doesn’t want to get stepped on and does whatever she wants when she wants.. Though the latter doesn’t apply to me that much I guess I’m such a goody two-shoes but anyways, I’m not quite sure right now. She’s a loving girlfriend who got cheated on and she turns out to be a little bitter about it.” Puhe tulvi Violan suusta yllättävän nopeaan tahtiin ja välillä oli keskeytettävä ihan vain hengittääkseen. Se Violan osuus koko elokuvasta oli aika minimaalinen, mutta kuitenkin iso harppaus sille itselleen kun kyse oli kuitenkin ensimmäisestä roolituksesta niitä mainoksia isommassa projektissa. Pikkurooli oli kuitenkin ihan hyvä alku ja punapää halusi ajatella positiivisesti tulevaa. |
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 7, 2017 18:51:01 GMT 2
Post by moa on Jun 7, 2017 18:51:01 GMT 2
Oletus Violan Le Bainin tuntemuksesta oli osunut oikeaan – kuinka yllättävää. Punapäätä ei näyttänyt mitenkään hävettävän tietämyksensä puute, mikä oli oikeastaan vain hyvä. Astor piti sen välinpitämättömyydestä; selvästikään sitä ei kiinnostanut, mitä muut – esimerkiksi Astor itse – siitä ajattelisivat. ”There's first time to everything and most things are best when new and fresh and exciting. I hope you'll find a way to enjoy this evening even though you were feeling kinda doubtful earlier. It's getting better every second, I promise”, Astor sanaili ja soi tytölle hurmaavan hymyn. Sellaisen, joka ei ollut liian flirtti ollakseen limainen, mutta juuri sopivan, jotta siitä tuli sellainen kuva, että hän pitäisi tytön viihtymisestä huolta vaikka henkilökohtaisesti. Miellään henkilökohtaisesti itseasiassa, olihan se hänen vieraansa. ”Le Bain is actually really nice place. A little posh, maybe a tad too exclusive and definitely bloody expensive, but the view is worth every penny. And people are beautiful. I like hanging with beautiful people”, sen viimeisen lauseen kanssa katsottiin Violaa ja hymyiltiin. Se kuului ehdottomasti niihin kauniisiin ihmisiin, eikä Astoria hävettänyt myöntää mieltymyksiään.
Soittajan paljastuessa Violan isäksi Astor naurahti ihan tahtomattaan hiljaisesti. Sellainen tyttö se siis tosiaan oli: isä soitteli perään perjantai-iltana. Kai se saattoi olla aika nuorikin, eihän Astor siitä tiennyt. Se oli vain odottanut toisen olevan ainakin täysi-ikäinen, kun se kuitenkin oli lopulta lähtenyt mukaan, eikä käyttänyt ikäänsä uutena tekosyynä vanhojen lahottua käsiin. ”Maybe you should send him a text and explain that you haven't been kidnapped”, mies ehdotti. ”I'll be damned if we let your parents worry about you the whole night.” Oliko Astor oikeasti huolissaan Violan vanhemmista ja niiden tunteista? Ei varmaan kovinkaan paljoa. Olisiko hän pitänyt sitä paljon hauskempana, jos soittaja olisi ollut mustasukkainen poikaystävä? Ehkä. Astor ei oikeastaan ollut vielä päättänyt, mitä halusi siitä työstä. Oliko se oikeanlaista materiaalia yöseurauksi, kannattaisiko sen iholle yrittää päästä. Mustasukkainen poikaystävä olisi tehnyt tilanteesta jännittävämmän, mutta toisaalta Astor oli jo hyvä tovi sitten luvannut itselleen, että yrittäisi sotkeutua sellaiseen paskaan mahdollisimman vähän. Toisinaan lupaus piti, toisinaan ei, mutta ainakaan asiasta ei Violan kanssa tarvitsisi huolehtia. Se oli viattoman lisäksi epäilemättä myös sinkku.
Seurue hakeutui kaikessa rauhassa istumaan ja jatkoi jo matkalla aloitettuja keskustelujaan keskeyttäen puheensorinan vain juomia tilatakseen. Astor itse lähinnä imi sitä ympäristöä ja ihmisiä itseensä: tilasi tuttuun tapaansa skottilaista single malt viskiä ja alkoi sitten taas jututtaa Violaa. Se ei näyttänyt pyrkivän pois hänen seurastaan ja esimerkiksi joukon muiden nuorten naisten sekaan, eikä Astor pannut seuraa pahakseen. Heillä ei ainakaan vielä ollut ollut kohtauksia yhdessä, joten Astor ei ollut edes tiennyt mitä roolia se tyttö esitti. Nyt asia kuitenkin selvisi kertaheitolla: olihan Astor lukenut kässärin sen verran hyvin, että tiesi myös muiden kuin omien kohtaustensa sisällöt, se tuntui tärkeältä elokuvan teeman ymmärtämiseksi ja tunnelman säilyttämiseksi.”Aren’t all?” Astor kysyi melkein retorisesti siihen pettämisestä katkeroitumiseen. Hän oli pettänyt useampia tapailemiaan naisia kuin ollut uskollinen ja kyllä ne olivat kaikki tapahtuneesta katkeroituneet. Toiset enemmän ja toiset vähemmän, toiset vasta kolmannella kerralla mutta lopulta sitten kuitenkin. ”It’s good to have a reference point for a character. It’s even okay to use yourself, just don’t go too deep into it. Pouring your personality into a role can get really messed up”, mies pohdiskeli ja hieraisi mietteliäästi leukaansa. Sen käsi lepäsi sohvan selkänojalla ja rintamasuunta oli selvästi Violaan päin. Toinen jalka oli heitetty rennosti ristiin toisen päälle. Viola ei toistaiseksi näyttänyt läheskään yhtä rentoutuneelta, mutta Astor oletti rennon jutustelun vielä rentouttavan sen jännittyneet hartiat ja leukapielet.
Alkoholikin saattaisi auttaa, joten juomia kantava tarjoilija otettiin riemulla vastaan. Astor kiitteli sitä sydämellisesti ja flirttailevan hymyn kera, mutta kiinnitti sitten pian taas huomionsa vieressä istuvaan punapäähän. Se kohotti lasiaan hiukkasen ja katsoi tyttöä silmiin. ”To this film and most importantly to your blooming career”, ehdotettiin maljaa ja saatiin kuin saatiinkin tyttö kilistämään takaisin. Astor siemaisi viskiään ja nautti hetken sen kauniista makupaletista. Mieli olisi tehnyt juoda enemmänkin, yksi paukku ja sen perään toinen. Ehkä mennä vessaan vetämään viivat tai parit ja tuntea se mieletön euforia. Asialle ei kuitenkaan tehty mitään, ei voitu, kun oli luvattu itselle käyttäytyä, kuten joka ilta siihenkin asti. Omien epäterveiden tapojen ruokkimisen sijaan Astor laski lasin huuliltaan ja keskittyi Violaan. Siksihän tyttö oli siinä, pitämässä hänen mielensä poissa muista asioista. ”Tell me: Why acting? Doesn’t seem like a particularly rewarding career choice”, heitettiin siis ja selkänojalla lepäävän käden annettiin kuin vahingossa hipaista Violan olkapäätä siitä kohtaa, jonka mekko jätti paljaaksi. Astoria ei yhtään haitannut, että se oli jättänyt takkinsa narikkaan ja sen kaunista vartaloa pystyi nyt ihailemaan paremmin. ”I was five when I started, so it wasn’t much of a choice on my end”, mies kertoi omasta uravalinnastaan ja hymähti pienesti, pyöritellen viskilasia kädessään.
|
|
|
|
Jun 22, 2017 20:12:28 GMT 2
Post by Deleted on Jun 22, 2017 20:12:28 GMT 2
Ilta parani sitä mukaa, mitä useamman drinkin Viola kumosi elimistöönsä. Humalatilan pikkuhiljaa noustessa Viola vähät välitti enää niistä aiemmin sosiaalista kanssakäymistä rajoittaneista estoista. Se kääntyi pois Astorin suunnalta höpisemään viereensä ilmestyneen blondittaren kanssa, joka sammaltavien puheidensa perusteella oli jopa kateellinen siitä, miten Astor kiinnitti enemmän huomiota punapäähän kuin siihen toiseen. Viola naurahti kiusaantuneen oloisena päätään pudistellen ja yritti vakuuttaa, ettei hänessä ollut mitään erikoista ja että blondin, Caseyksi itsensä esitelleen ulkomuoto oli kyllä vertaansa vailla. Valehtelematta Viola ei kuitenkaan nähnyt tytössä mitään, mikä olisi erottanut hänet suurimmasta osasta paikan muusta naistarjonnasta. Hymyillen se sitten nousi seisomaan, aikeinaan kai lähteä, mutta jäi kuitenkin hetkeksi tuijottamaan Astoria jotenkin kaihoisasti ennen kuin katosi tanssilattialle lanteet vimmatusti keinuen.
"I gotta admit: you were right. I'm actually starting to like it here", punahipiä hymisi Astorin puoleen jälleen nojautuen. Se taisi mainita jotain paikan kalliista tarjonnasta, mutta Viola tyrskähti kevyesti ja heilautti kättäänsä välinpitämättömänä; isähän kaiken lystin maksoi. Ja tyttö tosiaan otti kaiken ilon siitä irti, mitä isän luottokortin vinguttamisesta vain sai. Ja se kommentti kauniista ihmisistä, ja miten Astor tykkäsi viettää aikaansa sellaisten ihmisten kanssa, se sai Violan hymyilemään vaikka mitään kehua ei suoranaisesti hänelle osoitettukaan. "Well there's a lot of beautiful people here", Viola hymisi puolivahingossa ääneen ja tutkaili ympäristöään: hän olisi osannut luetella varmasti lähes kaikki kalliit merkkituotteet jota ympäriltään bongasi ja ihmisten vaatetuksesta tosiaan huomasi, miten yläluokkainen se paikka oli. Ei sillä, St. Clair sopi hyvin joukkoon sen kolmen tonnin nahkatakkinsa kanssa, joka tosin roikkui siellä narikassa mutta vajaan kahden ja puolensadan mekko varmasti saisi halveksuvat katseet osakseen mikäli joku sen tunnistaisi ja tajuaisi.
Astorin huoli siitä Violan isän huolesta nauratti, jos se edes oli tosissaan. Tuskin, mutta idea oli kuitenkin hyvä. "Yeah, that'd be fair I guess", Viola nyökkäsi ja kaivoi kännykkänsä sieltä laukusta, sulki toisen silmänsä ja etsi viestisovelluksesta isänsä. "To be clear, though, I'm a strong independent woman whose dad obviously worries too much", piti vakuuttaa ettei oltu mikään isin kullanmuru, vaikka sitä kyllä vielä jollain tapaa oltiin oikeasti. Itsenäistyminen otti aikansa eikä Violaa edes hävettänyt myöntää olevansa edelleen hyvin läheinen vanhempiensa kanssa ja että vieläpä asuttiinkin niiden kanssa edelleen. Oma studio oli jo jonkin aikaa ollut sellainen safe haven, jonne pääsi omaan rauhaan aina kun sitä tarvitsi, mutta ihan vielä ei oltu valmiita lentämään pesästä, mutta ehkä pian. "There, done. Now he can go to sleep knowing I'm in great hands", Viola selitti ja käänsi katseensa Astoriin muistellen itsekseen, että se lupasi hoitaa Violan kotiin tavalla tai toisella.
Puheeksi tuli taas se elokuva, Violan ensimmäinen oikea rooli ja se hahmo. Astor tuntui puhuvan kokemuksen syvällä rintaäänellä siitä, ettei itseään pitänyt samaistaa liikaa siihen hahmoon. Mutta kuka tiesi, eivät he olleet vielä toisilleen niin tuttuja, että sellaisia asioita olisi jaettu kovin luottamuksellisesti. Se rooli nyt sattui olemaan juuri sellainen, että Violan omaa persoonaa saattoi käyttää apuna. Mutta se Astorin neuvo pistettiin silti korvan taakse, ihan vaan jos joskus tulisikin sellainen tilanne että se piti muistaa. Kilistelyä seurasi hymy ja kasvava luottamus siihen omaan alkavaan uraan sai Violan lähes puhkumaan intoa, mutta toisaalta oli kai turha nostaa omia odotuksia ihan turhan korkeiksi, piti pitää jalat maassa. Astorin kysymys sai punatukkaisen kallistamaan päätään asteen verran ja kohauttamaan olkiaan, "to be honest? I don't know, yet. It's just something I've always wanted to do. It's a way to express myself", höpötettiin ja heiluteltiin päätä olalta toiselle. Alkoholi oli kai iskenyt Violaan jonkinsortin energiapiikin kun ei meinannut millään pysyä paikallaan. Astorin ilmeisesti vahingossa koskettaessa Violan olkapäätä sai punahipiän sitten kuitenkin hieman rauhoittumaan, miksi? Ei tietoa. Ehkä Viola ei halunnut vaikuttaa liian lapselliselta ja hulivililtä sen seurassa.
"Why so young? Did your parents decide for you or what?" Viola kysyi ja jostain syystä tunsi jonkinasteista sääliä Astoria kohtaan. Joskus oli luettu lööppejä kyseisestä herrasta ja niissä mainittiin joskus sen menneisyyttä, mutta Violaa ei oikeastaan lehtien pröystäilevät otsikot ja usein myös valheelliset artikkelit niinkään kiinnostanut, hän oli kuitenkin saanut nyt tilaisuuden tutustua Astoriin joka sai itse tehdä oman ensivaikutelmansa St. Clairiin. |
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 25, 2017 13:41:29 GMT 2
Post by moa on Jun 25, 2017 13:41:29 GMT 2
Joko baariympäristön tai alkoholin voimasta Viola alkoi rentoutua, mikä miellytti ja vähän huvittikin Astoria. Punapää näytti saavan hetki hetkeltä lisää energiaa ja lyhyen tovin Astor ehti jo epäillä, että se oli napannut jotain muutakin. Sellaisista aatteista kuitenkin luovuttiin pian – omat mielihalut vain taisivat vääristää kaiken muunkin näyttämään huumehuuruiselta. Viola ei varmasti ollut sellainen tyttö, sehän oikeasti laittoi isälleen viestin lähtiessään baariin perjantaina. ”You’re safe with me”, Astor vakuutteli tuskin näkyvä virne huulillaan. Moni olisi voinut olla asiasta eri mieltä, ehkä väittää, ettei Astorin seura ollut sitä luotettavinta, mutta kyllä Astor tytöstä huolta pitäisi. Katsoisi että se selviäisi yhtenä kappaleena pois paikalta: kotiin tai jonkun muun kotiin, ei kai se niin tarkkaa ollut.
Viola selitti uravalintaansa innostuneesti heilahdellen, mutta liikehdintä tasoittui Astorin hipaistessa sen olkapäätä. Reaktio sai miehen hymyilemään tyytyväisenä: oli mukava huomata, että kosketuksilla oli vaikutusta, vaikka ei sitä liikehdintääkään pidetty mitenkään pahana. Se oli ihan söpöä. ”A way to express yourself? That sounds august”, Astor arvioi hitaasti nyökkäillen. ”As long as it’s not just a way to make money you’ll do fine”, hän lisäsi siemaisten maltillisesti juomaansa. Rikastumiseen löytyisi paljon helpompia ja tehokkaampiakin keinoja, koska sillä alalla kaikki oli vain uhkapeliä. Omaakin uraansa Astor piti enemmän sattumien summana kuin lahjakkuutensa ja sinnikkyytensä tuloksena. Hän ei todellakaan edes tiennyt, mitä olisi ollut, jos ei olisi ollut näyttelijä. Sellaista vaihtoehtoa ei kai oltu koskaan juuri harkittu, ei kun ura oli vain tapahtunut niin nuorella iällä. ”No, I ’chose’ it for myself, I guess. If a 5-year-old even has the ability to do that”, mies vastasi ja rypisti kulmiaan mietteliäänä yrittäessään muistella, mitä oli ajatellut ollessaan viisivuotias. Jotain fiksua arvatenkin, mutta sen muistaminen oli luonnollisesti täysi mahdottomuus. Jotenkin miehestä kuitenkin tuntui, ettei tästä voitaisi vanhempiakaan syyttää – tai kiittää. James ja Lily Rhodes eivät varmaan koskaan olisi toivoneet kellekään jälkeläisistään juuri sitä elämää, jos olisivat saaneet valita. ”I think my mother took me to my first audition on a whim; just to spend some time with me alone. I already had 4 sibling back then and she had her career so it wasn’t something that could be taken for granted”, Astor kertoili ja seuraili tarkkaavaisena seuralaisensa kasvoista, pysyikö se kiinni tarinassa vai alkoiko kyllästyä. Ainakin toistaiseksi Astorin uravalinta näytti oikeasti kiinnostavan sitä, tai sitten se oli parempi näyttelijä kuin hän oli arvioinut. ”We still lived in London back then so I wasn’t supposed to go full on Hollywood. But I liked being on the spotlights, it was exciting. So this is where you end up after being a child star I suppose”, naurahdettiin ja viskilasi nostettiin vähän surullisestikin huulille. Nyt oltiin kaukana pahimmista aallonpohjista ja kommentin saattoi tulkita kiitolliseksikin. Astorilla meni ihan hyvin.
”The point is it wasn’t some sad story about greedy parents trying to make money with their child, my family is wealthy enough without me. No one has ever needed anything from me”, mies summasi lopulta ja katsahti pois päin Violasta jonnekin ympärillä sykkivään yökerhoon. Se oli paljon enemmän kuin Astor oli kertonut kellekään lapsuudesta pitkään aikaan, varmaan vuosiin. Rhodesien perheestä puhuminen ei varsinaisesti kuulunut Astorin lempiaiheisiin, eikä sitä omaa lapsitähteyttäkään jaksettu jokaisen pokatun tytön kanssa alkaa setvimään. Violalle puhuminen tuntui kuitenkin varsin harmittomalta. ”I was thinking about going for a smoke, you wanna stay here or join? The view is really something”, ehdotettiin kohta. Katto oli oikeastaan se paikka, joka jokaisen Le Bainissa kävijän pitäisi nähdä, eikä Viola ollut poikkeus.
|
|
|
|
Jul 15, 2017 23:11:12 GMT 2
Post by Deleted on Jul 15, 2017 23:11:12 GMT 2
]Ne drinkit olivat olleet petollisempia kuin Viola oli osannut odottaa. Ne maistuivat ennemmin limulta kuin alkoholilta ja niitä oli tupannut menemään jo useampi. Laskuissa oltiin menty sekaisin jo aikoja sitten, mutta Viola tuli siihen tulokseen, että nyt oli aika litkiä jotain vähän vähemmän vahvaa. Siinä mielessä oltiin fiksuja, että tajuttiin omat rajat ja se, milloin kannatti lopettaa ja vaihtaa alkoholi esimerkiksi veteen. Violalle ei kovinkaan montaa kertaa ollut käynyt niin, että olisi ollut täysin holtiton, oksennellut ja tehnyt typeryyksiä. Niistä muutamasta kerrasta oltiin opittu, että kuivuneen oksennuksen saaminen pitkistä kutreista ei todellakaan ollut sen kaiken arvoista, ja vähän sääliksi kävi niitä, jotka olivat joutuneet pitämään villejä punakutreja kiinni sillä aikaa, kun Viola antoi ylen.
Astor vakuutteli Violan olevan turvassa hänen kanssaan, mutta jokin sai tytön silti olemaan hieman varuillaan, eikä siitäkään syystä viitsinyt juopua enää kovin paljon enempää, ainakaan hetkeen. Luottamuspulaa ihmisiin ei niinkään ollut, mutta oli opittu kuitenkin olemaan jollain tavalla skeptisiä uusia ihmisiä kohtaan. Viola ei halunnut antaa itsestään liian kilttiä kuvaa, eikä päinvastoin minkäänlaista narttumaista oletusta. Vielä muutama vuosi sitten hän ei jaksanut saati halunnut epäillä kenenkään aikomuksia, mutta kerran jos toisen jälkeen sitä tajusi, ettei pelkällä kiltteydellä saavutettu juurikaan mitään, ihmiset käyttäisivät vain hyväkseen ja hylkäisivät kuin rikkinäisen sukan siinä vaiheessa, kun eivät enää tarvitse mitään ja sen Viola oli oppinut karusti kantapään kautta.
“It’s definitely not about the money”, Viola sähähti ja rutisti kulmiaan. Se ei tiennyt epäilikö Astor Violan motiiveja näyttelyuralleen vai mitä, mutta rahasta ei todellakaan ollut kyse. Yleensä ei puhuttu omista taustoista juurikaan, mutta taloudellisesti Violalla ei koskaan ollut ollut mitään ongelmia; omilla tahoillaan vaurastuneet vanhemmat takasivat jokaiselle lapselleen vallan antoisan lapsuuden, nuoruuden ja takasivat varmasti tulevaisuudenkin, eikä tarvinnut pelätä jäävänsä puille paljaille. Samalla se kuitenkin kuunteli Astorin tarinaa omasta lapsuudestaan ja siitä, miten oli päätynyt elokuva-alalle. Ja ehkä jollain tapaa Viola sääli Astoria siinä mielessä, että sen tarina antoi jotenkin ymmärtää, ettei mitään “normaalia” lapsuutta juuri oltu koettu. Mitään tällaista ei kuitenkaan missään tapauksessa olisi mainittu ääneen kun oltiin vielä niin uusia tuttavia, eikä todellakaan menty takuuseen siitä, miten toinen olisi reagoinut sellaiseen. Eikä oltu ihan varmoja siitä, oltiinko se ymmärretty ihan oikein, mutta ainakin siltä kantilta vähän vaikutti jotenkin surulliselta, jos sitä sanaa nyt saattoi käyttää kuvaamaan vaikka Astor vakuuttelikin toisin. Viola oli kyllä lukenut monista lapsitähdistä, jotka olivat aikuisiällä vedelleet aikalailla pohjamudissa rikosten, masennuksen ja huumeiden kanssa. Jotkut, harvat kylläkin, olivat kuitenkin raitistuneet ja muut päätyneet vankiloihin ja itsemurhiin. Se oli surullista, sitä ei voinut kieltää missään nimessä ja niiden perusteella mitä Viola oli lööpeistä lukenut, ei Astorillakaan aina ilmeisesti näin hyvin mennyt. Mutta se ei niinkään ollut Violan asia, eikä sitä tuotu ilmi, ei ollut hänen paikkansa sekaantua muiden, vielä kovin tuntemattomien ihmisten elämiin millään tavalla.
Viola oli juuri avaamassa punattuja huuliaan sanoakseen jotain, mutta supisti ne kuitenkin tiukasti yhteen ja vaikeni hetkeksi täysin. Ajatus oli selkeä, mutta se olikin yllättävän hankala pukea sellaisiksi sanoiksi, että niissä olisi ollut mitään järkeä. Pointti oli, että Viola tajusi Astoria, ainakin jotenkuten, eiväthän hänenkään vanhemmat tarvinneet sitä, että Violan ura lähtisi nousuun, päin vastoin he ehkä toivoivat, että Viola jäisi kotiin heidän pieneksi iltatähdekseen ikuisesti. Astori ehdotti seuraksi tupakalle, johon punapää nyökkäsi vastaukseksi, mikä oli epäselvää kysymyksen kokonaisuuden huomioon ottaen ja noustessaan seisomaan suoristi jälleen kohonnutta mekonhelmaa. Hetken aikaa hän varmisti tasapainoaan jottei kompuroisi ja nolaisi itseään koko katraan edessä, mutta muutaman epävarman askeleen jälkeen Viola kopisteli koroillaan Astorin vierelle ja seurasi tätä kattoa kohti. Eteen avautui piirtyi uskomaton näköala kaikkine pilvenpiirtäjineen päivineen. Violan oli pidätettävä hengitystään jostain syystä, mutta päästi hetken päästä syvän hengähdyksen ja nojautui kaiteeseen. “It’s unbelievably beautiful”, tyttö myhäili puoliääneen. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta missään ei ollut pimeää; rakennusten valopilkut ikkunoissa, niiden kyljissä koreilevat mainokset ja kaikki muu oli täysin henkeäsalpaavaa. Viola käänsi vartalonsa kohti Astoria silmät loistaen ja väänsi huulensa kevyeen hymyyn. "I don't know what else to say. I could look at this for hours, it's amazing".
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jul 23, 2017 15:27:29 GMT 2
Post by moa on Jul 23, 2017 15:27:29 GMT 2
Nyökkäys ei ollut kovin kummoinen vastaus kysymykseen, jossa oli annettu kaksi vaihtoehtoa, mutta Astorin noustessa Viola nousi myös, mikä riitti täydentämään auki jääneet kohdat. Lähtiessään Astor viittasi Masonille ja muutamalle muulle sen merkiksi, että he menisivät terassille, jotteivät ne jäisi kummastelamaan heidän katoamistaan. Tuskinpa kellään oli erityisemmin aikaa tai jaksamista huolehtia muiden tulemisista ja menemisistä, mutta kun ne nyt olivat sopivasti sattuneet katsomaan heidän suuntaansa, niin oli kai ihan kohteliasta ilmoittaa. Astor tarkkaili Violan haparoivaa askellusta hetken, mutta ohjasi sitten kätensä sen alaselälle paitsi silkasta koskettamisen ilosta, myös voidakseen katsoa, ettei se taittaisi niskojaan matkalla. Onneksi pääsy kattoterassille ei ollut mitenkään työn ja tuskan takana, vaan kaksikko pääsi melko helposti määränpäähänsä ja asettumaan kaiteen reunalle ihailemaan kaupungin siluettia. Astor kaivoi tupakka-askin taskustaan, veti sieltä yhden savukkeen huulilleen ja tarjosi askia sitten vähintään muodon vuoksi kohti tyttöä, vaikkei uskonutkaan, että se tarttuisi tarjoukseen. Pian aski saatiin sujauttaa takaisin taskuun ja tupakka sytytettiin yhdellä coltin naksahduksella. Ensimmäiset henkoset tuntuivat aina parhailta ja Astor tunsi ryhtinsä rentoutuvan hieman.
Hänen seuralaisensa oli keskittynyt tuijottamaan kaupunkia, mutta Astor itse seuraili mieluummin sitä. Hän oli nähnyt New Yorkin valot miljoonaan kertaan, myös sieltä kyseiseltä terassilta, puhumattakaan oman kattohuoneistonsa ikkunoista. Sellaisiinkin asioihin tottui, vaikka kauneutta ei tietenkään voitu kiistää. Puheet siitä otettiin vastaan vinon hymyn ja nyökkäyksen saattelemana. ”I could look at you for hours”, Astor vastasi Violan ylistäessä maisemaa vähän lisää. Hän antoi katseensa hitaasti liikkua pitkin Violan sievää vartaloa. Niin intensiivinen katse tuntui melkein kosketukselta, mutta Astor ei jaksanut kainostella. ”But the view is also quite nice”, hän lisäsi melkein ilkikurisesti, kun katse viimein palasi tytön varresta sen kasvoihin ja sitten siihen maisemaan, jota se näytti ihastelevan. Tupakka vietiin huulille ja siitä vedettiin pitkä, nautinnollinen henkäys. Miehen rintamasuunta oli selvästi tyttöä kohti, joten sitä ja sen reaktioita oli helppo katsella. Selvästi illan aikana nautitut drinkin olivat tehneet tehtävänsä, koska Viola vaikutti kevyesti humaltuneelta ja paljon rennommalta kuin aiemmin. ”Tell me something interesting about yourself. Who are you, what are your dreams?” Astor pyysi ja hipaisi tupakasta vapaalla kädellään kevyesti Violan käsivartta ja punaisten hiusten latvoja. Se oli kliseistä, mutta yleensä toimi. Ehkä nyt oli aikakin tehdä päätöksiä sen suhteen, mitä tytöstä oikein halusi. Se oli toden totta erittäin kaunis ja jokin siinä sen viattomuudessa ja alun vastusteluissa oli kuin olikin tehnyt mieheen vaikutuksen.
Astor oli päättänyt kokeilla onneaan, iltakin alkoi olla jo pitkällä. Joku seurueen naisista suostuisi aina lähtemään hänen mukaansa pyydettäessä, mutta Viola oli uusi ja jännittävä ja Astoria kiinnosti nähdä, mihin asti se oli valmis etenemään. Olihan hän saanut ylipuhuttua sen Le Bainiinkin, miksei ehkä kotiinsa asti? Mies poltti tupakkansa loppuun, korjaten sen sitten tunnollisesti talteen yhteen terassin tuhkakupeista. Sen jälkeen hän kääntyi takaisin tytön puoleen, kallisti päätään hitusen ja hymyili itsevarmasti, muttei lainkaan koppavasti. ”Do you insist on going home this evening or would you consider taking this party back to my place?” mies ehdotti pehmeästi ja sipaisi taas sitä naisen olkapäätää, koska se oli niitä harvoja kohtia, joissa oli näkyvissä paljasta ihoa. Tytön reisien hiveleminen olisi mennyt aika pahasti yli siinä vaiheessa, vaikka Astor toki toivoi pääsevänsä siihenkin pisteeseen vielä joskus. Ei ehkä tänään, mutta jokin kertoi, että jossain vaiheessa se voisi olla mahdollista. ”Saying yes to my invitation doesn’t put you under any kind of obligations. You can come and have a drink with me and if you wish my driver is going to take you home whenever you hope. I’m a gentleman that way”, Astor lupasi ja kuljetti kevyen kosketuksensa olkapäältä siihen, missä Violan kaula jälleen paljastui mekon kauluksen alta. Ihoa tapailtiin aivan hellästi, kiusaavasti ja hymy pyöri miehen huulilla.
|
|
|
|
Jul 25, 2017 18:58:00 GMT 2
Post by Deleted on Jul 25, 2017 18:58:00 GMT 2
Viola ei ollut saada tarpeekseen siitä näköalasta. Toki sitä samaa siluettia oli katseltu jo monista muistakin kulmista, mutta jostain syystä juuri Le Bainin kattoterassilta avautuva näkymä oli ennenkuulumattoman upea. Punapää henkäisi jälleen ihastuksissaan ja irvisti puolisalaa vetäistessään sitä tupakansavua keuhkoihinsa. Ei oltu oikeastaan moksiskaan siitä, että Astorin käsi vaelsi aika ajoin pitkin Violan ihoa, mutta silti jostain syystä pelättiin että jossakin vaiheessa se koskettelu menisi silkaksi käpälöinniksi. Pelko oli ehkä aiheeton, mutta mistä sitä tiesi kun niin oli käynyt jo kerran jos toisenkin. Viola ei kuitenkaan antanut minkäänlaisia perääntymisen merkkejä ja luotti siihen, että osaisi pitää puolensa jos asiat ottaisivatkin toisen suunnan. Voimakeinojakin oli joskus jouduttu käyttämään ja siitä syystä se kantoi pippurisumutetta laukussaan minne ikinä menikin.
Astorin kommentti sai St. Clairin kikattamaan lapsenomaisesti. Veri pakkautui poskipäihin ja antoi Violan kasvoille kevyen punan jonka hän äkkinäisesti pyrki peittämään kämmenillään. “Silly you”, se naurahti vienosti painaen katseensa alas jalkoihinsa ja heilautti pari suortuvaa takaisin korvansa taakse. Alkoholi, jonkinsortin ihastus tai mikä ikinä olikaan sai Violan käyttäytymään kuin olisi ollut pahainen teini. Yleensä sellaisissa tilanteissa oltiin aika rauhallisia ja asiallisia, eikä osoitettu kiinnostusta mitenkään liioin, mutta jokin Astorissa olisi varmaan halutessaan saanut Violan kiemurtelemaan sen pikkurillin ympärille. Ja Violaa toisaalta hävetti se, miten huonosti kykeni itseään kontrolloimaan. Alkoholi sen kai teki, sillä humalassa Violasta paljastui aina se todellisempi puoli jota useimmiten ehkä peiteltiinkin kun ei haluttu antaa itsestä liian helppoa ja kilttiä kuvaa.
Kun Astor pyysi Violaa kertomaan itsestään jotain kiinnostavaa, tyttö hymähti puoliääneen ja asetteli kätensä tomerasti lanteilleen. “Well if you want interesting then I might got something”, punapää hekotti irvaillen ja suki hiukset melko aggressiivisesti pois tieltä jotta korvat jäisivät mahdollisimman näkyville. “It’s one of my special talents”, jatkettiin ja heilutettiin korvia kuin Dumbo konsanaan. Se oli ollut aina sellainen asia, jolla Viola oli pyyhkinyt matot jalkojen alta esimerkiksi treffeillä, toiset häpesivät tai oudoksuivat ja toiset innostuivat. Nyt sai nähdä mitä Astor oli siitä mieltä, vaikka tosiaan kysehän oli vain korvien heiluttamisesta. “I might have mixed interesting and embarrassing”, Viola tokaisi sitten ja pyöräytti silmiään itselleen, jonka jälkeen nojautui selkä vasten sitä kaidetta. “I don’t know. I’m half Australian if that’s any good and I eat my ice cream melted”, se kertoi ja kohautti kainosti olkapäitään. Unelmistaan Viola ei oikein tiennyt. Aina välillä, kuten silloin kun nähtiin paljon söpöjä eläimiä unelmoitiin eläinlääkäriurasta tai kennelin omistamisesta ja aina silloin tällöin jopa laulajanura kiinnosti kovasti. “I wanna be something good, something big. But I guess that’s what most people want. It’s a cliché but I don’t wanna be nobody. I want to change things that are wrong in this world and I’m gonna, that’s for sure”, tyttö höpötti ja kuikuili terassin muita ihmisiä siinä samalla. “But enough about me, we’ve been talking about me since like, forever and I want to know something about you. Who are you, Astor, what are you doing in this world and what do you want from it?” Viola vaati ja suoristautui siitä kaiteelta. Tuntui tosiaan siltä, että he olivat suurimmaksi osaksi puhunut Violasta ja siitä, mitä hän halusi ja sen sellaista. Nyt oli Astorin vuoro.
Kun ehdotus Astorin luokse jatkoille lähtemisestä kuultiin, siristi Viola aavistuksen silmiään ja heristi sormeaan. “Don’t push your luck, mister”, punakutri sähähti turhankin tympeään sävyyn ja tajusi sitten vetäistä kasvoilleen kiusoittelevan hymyn. “It’s just that I kind of promised my dad that I’ll come home, so..”, se kertoi vältellen Astorin katsetta. Totuushan se oli, eikä Viola oikeastaan olisi tohtinut edes lähteä. Ei pitänyt antaa makeaa mahan täydeltä, sillä Viola ei ollut varma olisiko kyennyt estelemään itseään jos siihen tilanteeseen olisi tultu. “I really appreciate how nice and caring you’ve been all night and I really had a great time. But let’s take a rain check on that one, shall we?” Viola puheli kulmiaan aavistuksen kohottaen. Tyttö ei todellakaan halunnut kaiken jäävän siihen, mutta paras vaihtoehto ehdottomasti oli mennä kotiin, eikä sitä haluttu häpeillä.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jul 27, 2017 10:57:32 GMT 2
Post by moa on Jul 27, 2017 10:57:32 GMT 2
Violan nauru oli lapsenomaista kikatusta, mutta Astor päätti pitää siitä sen sijaan, että olisi kokenut sen ärsyttäväksi, liian lapsekkaaksi. Ei punapää selvästikään mikään pikkutyttö ollut, vaikka sillä olikin viattomat eleensä. ”Silly me indeed”, mies hymähti pehmeästi. Kyllähän nämä tällaiset heitot olivat ihan selvästi peliliikkeitä ja ehkä Violakin sen tiesi. Kaikki naiset eivät kyllä aina huomanneet, missä raja vilpittömien, ilman taka-ajatuksia lausuttujen kehujen ja tarkoituksellisten vihjausten välillä meni. Ei se ehkä ollut oleellistakaan, koska yhtäkaikki Astor tietenkin tarkoitti sanojaan. Olisi hän mielellään katsellut punapäätä pidempäänkin. Ehkä jossain muualla kuin siellä terassilla, ehkä jossain muussa asussa kuin siinä liikaa ihoa peittävässä mekossa, mutta kuitenkin. Astorin esittämän kysymyksen myötä keskustelu lipui arkisemmille vesille ja mies pääsi kiinnostuneena seuraamaan sivusta, miten Viola suki hiuksia pois korviensa edestä. Ihan tätä hän ei ollut tarkoittanut, kun oli pyytänyt kuulla naisesta jotain kiinnostavaa, mutta temppu sai miehen kuitenkin naurahtamaan yllättyneesti. ”Nah, there’s nothing embarrassing about showing off your skills”, todettiin virnistäen. Omia hiuksia pyyhittiin pois vasemman korvan edestä, mutta sitä ei keskittymisestä huolimatta saatu liikkumaan. ”See? Some of us can’t fly with our ears.” Hiusten annettiin valahtaa takaisin eteen, mutta vino hymy jäi värittämään kasvoja, kun keskityttiin jälleen savukkeen imemiseen.
”Australian? Wouldn’t have guessed that. You don’t sound like one so I assume you were raised in States?” Se oletus oli helppo tehdä ja tuskin koituisi kohtaloksi, vaikka osuisikin vikaan. Astorista itsestään kuuli edelleen, että juuret olivat briteissä, vaikka toisessa kotimaassa oltiinkin asuttu valtaosa elämästä. Äidin brittiaksentti oli tietenkin pitänyt yllä lapsikatraankin puhetapaa siinä vaiheessa, kun elinympäristö oli muuttunut. Astor oli hyvä häivyttämään aksenttinsa esimerkiksi kuvauksissa, mutta normaalissa kanssakäymisessä se kuulsi läpi. ”I think it’s normal not wanting to be a nobody”, mies totesi päätään kevyesti kallistaen. Violan eleitä tarkkailtiin keskittyneesti ja kun se käänsi keskustelun häneen, mies naurahti lyhyesti. ”Those are questions I can’t give an answer to”, hän totesi varsin yksiselitteisesti ja nojasi selkäänsä terassin kaiteeseen. Ei hän kyllä erityisemmin halunnutkaan miettiä itseään, omaa elämäänsä tai sitä, mikä tarkoitus tällä kaikella oli. Siihen oli selvät syynsä, miksi Astor aina keskittyi enemmän seuralaisiinsa: omat asiat nyt yksinkertaisesti pidettiin mieluummin itsellä. Ihan ilman vastausta malttamatonta punapäätä ei kuitenkaan viitsitty jättää, joten päädyttiin varsin ympäripyöreään toteamukseen, jota siivitettiin puolikkaalla virnistyksellä: ”I just want to live and enjoy life. That’s all I want.”
Oli ollut vain ajan kysymys, milloin Astor yrittäisi tosissaan jallittaa Violan mukaansa, mutta pian kävi kyllä selväksi, ettei tyttö selvästikään ollut lähdössä hänen mukaansa. Ensinnäkin sen koko olemus notkahti viileän puolelle heti, kun Astor oli heittänyt ehdotuksensa ilmoille. Toki ilme nopeasti pehmeni, mutta selvästi yhteys heidän välillään oli vähän katkennut. Astor nosti kätensä pois sivelemästä Violan ihoa ja kohautti tyynesti olkapäitään. ”Okay”, mies myöntyi ilman sen kummempaa vänkäämistä. Punapää oli päättänyt mennä kotiin yöksi, joten kotiin se vietäisiin. ”It wouldn’t be fair to let your father down”, Astor totesi tyynesti ja vilkaisi terassilla pyöriviä ihmisiä. Klubilla oli viihdytty jo aivan tarpeeksi pitkään, Viola ja heidän muu seurueensa alkoi olla ilahduttavasti humalassa, Astor itse tunsi olonsa liiankin selväpäiseksi ja vaikka ajatus yksin kotiin menemisestä ahdisti, ei sinnekään oikein haluttu jäädä. Ehkä hän pokaisi jonkun hotellin aulasta mukaansa, aulabaarissa oli aina väkeä ja vähintään joku ennestään tuttu työvuorosta pääsemässä oleva työntekijä voitaisiin saada vällyjen väliin. ”I’d still say it’s about the time to call it a night, don’t you think?” mies kysyi sitten, katsahtaen takaisin punapäähän. Olihan sekin jo kiittänyt mukavasta illasta, joten varmaan oltiin ihan samoilla urilla.
|
|
