Do you ever wonder who took the light from our life?

Tuntui kerrassaan kummalliselta ajautua sellaiseen tilanteeseen kuin jossa Todd nyt huomasi olevansa. Hän oli tajunnut, etteivät he olleet Daniellen kanssa kunnolla edes deittailleet, kun olivat jo menneet ja lyöneet hynttyyt yhteen. Sitä riemua olikin sitten kestänyt sen verran, ettei muita naisia ollut tarvinnut alkaa tapailla. Paitsi nyt. Todd ei oikein tajunnut kunnolla vieläkään, missä välissä hän ja Alicia olivat ajautuneet siihen deittailukierteeseen. Nytkin viime päivien aikana oli käyty jo yhteisillä lounailla ja olivatpa he ehtineet jo yöpyäkin toistensa luona, mikä oli Toddista ehkä kaikkein uskomattominta. Mukavaa, mutta varsin oudon tuntuista kuitenkin. Onneksi niitä yökyläilykertoja ei ollut ollut toistaiseksi vielä kovinkaan monta, sillä Toddia oli aina ennen niitä jokseenkin hävettänyt viedä Elian Frankin luo yöksi.

Se, mikä oli kuitenkin kaikista kummallisinta, oli se, että Alician kannustamana Todd oli luvannut Elianille, että tämä pääsisi äitinsä luo vierailulle. Daniellen muutto Alician ja tämän veljien talolle ei ollut toistaiseksi edennyt kovinkaan paljon, mutta Toddin muutamat vierailut Daniellen luona olivat saaneet häneen vähän uskoa siitä, että Elianin voisi jättää illaksi edes muutaman tunnin ajaksi äitinsä hoiteisiin. Kyläilyreissulle olikin tarjoutunut hyvä sauma yhtenä marraskuisena lauantaina, kun Alicia oli ehdottanut leffailtaa. Hieman Toddia oli kyllä jännittänyt jättää Elian Daniellen luo, ja hän olisi valehdellut väittäessään, ettei olisi pitkin elokuvaa miettinyt poikansa ja tämän äidin pärjäämistä kahden kesken. Todd ei ollut varma tajusiko Alicia hänen vääntyilynsä ja kääntyilynsä siinä elokuvateatterin pehmeällä penkillä. Hieman huojentunut olo miehelle kyllä tuli, kun lopputekstit viimein pärähtivät käyntiin ja väki alkoi pukea päällystakkejaan valojen vähitellen kirkastuessa salissa.

”Okay, let’s take a subway and get him back”, Todd tavoitteli reippautta äänessään, kun he astuivat ulos katuvalojen valaisemalle manhattanilaiskadulle. Aliciakin siinä yritti vakuutella, kuinka Danielle ja Elian olivat varmasti täysin kunnossa – Eliankin varmasti jo nukkui. Todd yritti hymyillä ja pitää pään kylmänä, muttei voinut silti mitään hieman kiihtyneemmälle pulssille ja nopeutuneimmille jaloilleen. ”You’re probably right. Who knows if we could do like this every other weekend from now on.” Todd ei ollut varma, yrittikö vakuutella asiaa enemmän itselleen vai Alicialle. ”He’s six. It’s not that easy to just pick him and go”, Todd ei voinut olla huomauttamatta, vaikka kyllähän Eliania vielä sinänsä jaksoikin kantaa. Alicia oli tarttunut häntä kädestä, mikä sai miehen nopeasti vilkaisemaan toista, muttei kuitenkaan irrottamaan otettaan. Alician kysymykseen hän ei kyllä saanut vastatuksi, mietti vain, että niinpä – eipä kai hänkään keksinyt siihen vastausta.

He laskeutuivat alas metrotunneliin, odottivat muutaman minuutin oikeaa junaa ja astelivat sitten sen kyytiin. Varsin vaitonaisissa tunnelmissa, vaikka Alicia kai yrittikin välillä viritellä keskustelua. Todd lähinnä tuijotti junan ikkunasta ulos, vaikka näkikin vain pimeää. Hetken päästä hän oli ensimmäisten joukossa seisomassa eteisvälikössä ovien edessä, kun heidän asemansa lähestyi. ”I wish I’d have left him to Frank’s”, mies myönsi heidän astellessaan eteenpäin kadulla kohti oikeaa kerrostaloa. Toddin vaisto sanoi, että jotain olisi kuitenkin pielessä. Vaikka vain se, että Elian valvoisi yhä, vaikka kello olikin jo yhdentoista. He saapuivat oikean rapun eteen ja Todd avasi Alicialle oven päästäen tämän edeltään. Koska miehellä oli yhä avaimet Daniellen asuntoon hallussaan, hän kaiveli taskujaan heidän vasta kävellessään rappuja ylöspäin. Lopulta oikealla tasanteella Todd työnsi avaimen lukkoon ja päästi jälleen Alician edeltä, vetäisten oven kiinni sitten perässään. Kumpikin taisi haluta olla siinä uskossa, että Elian todella oli jo nukkumassa, sillä Aliciakaan ei sanonut edeltä menneenä mitään, mutta kun Todd asteli pian naisen vanavedessä peremmälle, syy tämän vaitioloon selvisi.

Elian seisoi avokeittiön luona lattialla makaavan Daniellen luona paikoillaan, eikä Todd alkuun edes tajunnut, mitä tällä oli kädessään. Vasta Alician huomautettua siitä veitsestä, Todd sai katseensa irti verilammikossa makaavasta poikansa äidistä. ”What… Elian… Give me that knife”, Todd ei saanut sanoja ulos suustaan kuin hyvin katkonaisesti, kun hän syöksyi poikansa ja Daniellen luo. Elian ei ensin meinannut totella, mutta kun hän oli antamassa veistä, se tippuikin pojan käsistä lattialle. ”What has happened here? Please take care of him, Ali!” Todd hätääntyi ja vilkaisi selvästi poissa tolaltaan olevaa Eliania ja sitten kääntyi lattialla makaavan Daniellen luo. Sen ranteet oli viilletty auki, verta oli joka puolella. Todd vei sormensa sen kaulalle, ja vaikka tiesikin sen mitä tunsi, kopeloi hän myös puhelimen esiin taskustaan ja näppäili hieman tärisevin käsin numerot 9, 1, 1. Todd vilkaisi kauempana olevaa Aliciaa, joka piteli Eliania edessään, vaikkei poika edes vastustellut, tuijotti vain tilannetta turtuneena. Toddin katse osui lattialla olevaan veriseen veitseen juuri parahiksi, kun hätäkeskuksessa vastattiin eikä hän osannut enää muuta sanoa, kuin että oli löytänyt elottoman ihmisen – vielä hetki sitten Todd oli ollut soittamassa apua, mutta se verinen veitsi oli saanut hänet toisiin aatoksiin.