Living with you may or may not make me consider...

Sen pitkänhuiskean vieraan vastaus nimen arvailuun pakotti viekkaan virneen Lauran huulille, vaikka ensin vähän vihlaisikin. Helvetin Wilson ja helvetin isännöitsijä, kun ei saanut asioita hoidettua – sille pitäisi jaksaa taas muistutella asiasta. Ne omat fiilikset peitettiin hankaluuksista huolimatta ihan hyvin ja onneksi Beaun vitsailu lähti nopeasti omille urilleen. ”Yes. I am indeed and this is my secret headquarters”, Laura vastasi painautuessaan hetkeksi käytävän seinää vasten, jotta poika pääsi kulkemaan ohi. Ovi suljettiin perässä kotoisan kolahduksen kera. ”You are a dangerously keen-sighted individual, this might have been a horrible mistake on my end”, tyttö jatkoi työntäen vitsiä varmaan jo vähän liian pitkälle, mutta puolustukseksi saattoi sanoa, ettei Beaukaan ollut pelännyt vitsailla. Eteisen käytävästä olohuoneeseen astuessa ikkunoista siivilöityvä valo pakotti siristämään silmiä, eikä Laura huomannut, jos Beau katsoikin sitä hetken tai kaksi liian pitkään. ”Cleaned them up as I promised”, brunette heitti rennosti takaisin ja kulmahampaat välähtivät virnistäessä. Ainoat ruumiit, joita asunnosta voisi löytyä kuuluivat ikkunan raoista keväisin herääville kärpäsille. Niistä Laura ei aikonut ottaa vastuuta, kun ei ollut ketään murhannutkaan.

Beau sujahti tutkimaan vierashuonetta ja Laura tutki puolestaan sitä. Vaikka Debbie olikin niiden yhteinen tuttu, ei Laura muistanut koskaan nähneensä poikaa missään. Ehkä se ei roikkunut keikoilla yhtä antaumuksella kuin tytön oma lähipiiri ja Debbiekin parhaina päivinään. Ehkä sillä oli muuta tekemistä, koulustahan se oli tainnut jotain mainita ja valokuvauksesta. Mielipideuteluihin saatiin nopea vastaus ja kysymysmerkki ehti varmaan juuri häivähtää Lauran kasvoilla ennen kuin Beau tarkensi vitsailevansa. Tyttö työnsi kädet rennosti housujensa taskuun ja irvisti varpaisiinsa vilkaisten. ”Nah, I just let total strangers move in with me and ask questions later”, se heitti, nosti katseensa, eikä perääntynyt, vaikka Beau oli palannut ovensuuhun ja he seisoivat nyt melko lähellä toisiaan. ”Debbie said something in lines of ’he’s okay’, so don’t flatter yourself”, Laura irvaili pehmeästi ja siitä kuuli, että se vitsaili. Debbie oli puhunut Beausta vain hyvää ja vaikka tyttö olikin lörppö, saattoi sen puheisiin luottaa. Kun poika kysyi kuvien ottamisesta ja alkoi kaivaa täyden näköistä laukkuaan, Laura nyökkäsi ja otti viimein sen askeleen kauemmas. ”Not at all, take your time”, se sanoi ja hetken pojan menoa seurattuaan koki viisaimmaksi palata näivettyvän aamiaisensa parin.

Tee oli ehtinyt jäähtyä kuppiin ja paahtoleivän päälle levitetyt kurkkuviipaleet näyttivät jo parhaat päivänsä eläneiltä. Siemaistuaan vähän makoisan kitkerää nestettä Laura kävi työntämässä kupin hetkeksi mikroon, koska miksipä ei. Se oli ehtinyt natustella leipäänsä ja uudelleen lämmitettyä teetään vasta hetken, kun Beau kameroineen palasi olohuoneeseen. Pojan huvittunut huomio kuitattiin olankohautuksella ja Laura tunki loput leivästään suuhunsa. ”Yeah”, se myönsi, kun oli saanut pureskeltua ja nieltyä suupalan teen kera. ”Where I’m standing eating breakfast at 5pm seems like a perfectly fine life choice”, tyttö väitti ja oli salaa vähän mielissään siitä, että Beau puhui elämänhallinnasta kuin se ei olisi ollut kovin tärkeä asia. Saattoi sen nähdä tytön kasvoilla häilyvästä hymynpoikasestakin. Laura ei ehkä aina ollut kaikkein helposti lähestyttävin persoona, eikä ainakaan missään määrin vieraskorea, mutta se piti Beausta jo nyt. Sen hymy oli jotenkin vangitseva ja Laura oli aika varma, ettei tuntenut ketään yhtä aurinkoisen oloista ihmistä.

Omaa mielialaa laski aavistuksen se, kun poika uteli asunnon taustoja. Ilme pääsi vähän venähtämään, mutta blondi katseli sopivasti jonnekin muualle ja Laura sai korjattua tilanteen aika nopeasti. ”You wanna sit down? Looking up on you like this is giving me a headache”, töksäytettiin jonkun mielestä ehkä vähän epäkohteliaasti, mutta ei sentään millään pahalla. Kun poika oli saatu pöydän ääreen Laura antoi sen odottaa vielä hetken ja nautiskeli kaikessa rauhassa teestään. Katse käväisi pariinkin otteeseen sen pojan kasvoissa, kun se taas edelleen vilkuili asuntoa kuin olisi yrittänyt tallentaa kaiken siitä verkkokalvoilleen. ”It used to be my mother’s”, tyttö vastasi lopulta aika yksiselitteisesti ja pyöritteli melkein tyhjää teekuppia käsissään. Se oli nostanut jalkansa ristiin penkille, kuten sillä yleensäkin oli tapana. ”She bought it around 7 years ago and ripped off the panelling that was over the original brick walls. The floor is like it used to be and she didn’t renovate the place all that much. Liked the roughness of it I guess”, Laura selitti ja antoi nyt itsekin katseensa kiertää asuntoa sen sijaan, että olisi vain tuijottanut tunkeilevasti vierasta silmiin.

Merrie oli puhunut asunnon muutosprosessista aika paljon. Se oli alkuaikoina ollut helppo aihe ja keskustelut tulivat nopeasti takaisin, kun niitä alkoi ajatella. Laura nosti kupin taas huulilleen ja työnsi äidin jonnekin taka-alalle. ”So do you really want to move here?” se kysyi suoraan ja tutki taas intensiivisesti Beaun kasvoja. ”It’s a bit small and the soundproofing within the apartment isn’t that good, but everything else works. Kinda. The elevator can be quite tricky and sometimes there aren’t hot water, but we have a hot tub so you can always use it to heat the water up”, Laura selitti ja nojasi kyynärpäitään pöytään. Samalla se sai jotenkuten piilotettua käsivarsiensa sisäpinnat ilman että näytti siltä, että se yritti liikaa. ”As you figured out my life is quite irregular, but it also means I can stand pretty much everything from a roommate. Used to have three before so having just one is an improvement”, jatkettiin ja katseen annettiin laskeutua siihen Beaun pöydälle asettelemaan kameraan. Hetken olisi tehnyt mieli pyytää, näyttäisikö poika niitä äsken ottamiaan kuvia, mutta sitten hengähdettiin vain hajamielisesti teekupin reunaan ja kysyttiin: "You shoot much?" 

”Does my neck seem like it needs streching?” Laura kysyi ja venytti niskaansa oikein kunnolla, mutta antoi sitten ryhtinsä lysähtää taas aika huolella. Suorassa istuminen ei kuulunut sen hyveisiin, vaikka risti-istunta vähän auttoikin tilannetta. Beau tuli vastapäätä istumisen sijaan viereen ja aika lähelle, mutta Laura antoi sen tulla, koska se tuntui ihan luontevalta. Se ei korjannut, että äidillä oli ollut hyvä maku, koska mitä väliä sen oli. ”I agree”, se mutisi sen sijaan ja kierrätti katsettaan niissä tiiliä lukuunottamatta valkeissa seinissä ja vähän rähjääntyneissä ikkunanpielissä ja lattialistoissa. Beaun puhe yltyi intohimoiseksi ylistykseksi paikkojen ja ihmisten luonteille ja vikojen kauneudelle ja huvittunut virne hiipi Lauran huulille, kun se vilkaisi pojan innostuneisiin mutta silti jotenkin vakaviin kasvoihin. Se oli niin tosissaan asiansa kanssa. Laura piti siitä. ”If you like flawed people you’ve come to the right address, we have nothing but”, se vastasi ja pyyhki hiuksiaan taakse melkein hipoen samalla vieressä istuvaa. ”I think I get your point and you’re absolutely right”, myötäiltiin, kun se varmisteli tajusiko Laura mitä se tarkoitti. Kai se tajusi. Elämän kauneuden arvostaminen ei ollut aina ollut helppoa, mutta Laurasta tuli joka päivä parempi siinä. Ihmisten kanssa se oli jo aika hyvä ja Beausta oli poimittu jo monta arvostamisen arvoista yksityiskohtaa. Sen hymy ja innostus ja intensiivisesti tuijottavat silmät.

Kaaoksen rakastaminen sai Lauran tuntemaan sielunsisaruutta sitä blondia kohtaan. Kaaosta se kaipasi siihen hiljaiseen ja natisevaan asuntoon. Kaaosta ja elämää ja yhden Beaun, vaikka se näköjään vielä epäröikin, miten innoissaan Laura oli asiasta. ”Hey, I’m thrilled”, Laura virnisti ja tönäisi poikaa pehmeästi kyynärvarrellaan. ”It’s not like I’m going to find someone better than you from craigslist. I have a good feeling about this. You. You’re fun and somehow cute and fuzzy and Debbie said nice things about you. Probably you’re not even really going to get rid of me”, se avasi fiiliksiään ihan rehellisesti, eikä alkanut ylianalysoimaan omia puheitaan. Beau vaikutti siltä, ettei sen kanssa tarvinnut miettiä liikaa ja se sopi Lauralle paremmin kuin hyvin. Loppuun heitetty vitsi sujautettiin mukaan kuin se olisi voinut muussa tilanteessa toisen ihmisen kanssa olla aito huolenaihe.

Ottaessaan kuvaamisen puheeksi Laura oli selvästi osunut kultasuoneen ja Beau antoi sille heti luvan katsella kuviaan, jos se vain haluaisi. Poika avasi kameran valmiiksi ja työnsi sen Lauran käteen, mitä tyttö oli vain mielissään. Heti ensimmäisistä kuvista – niistä huoneen seinistä ja kolhuista ja kaikista yksityiskohdista, joita Laura ei ollut koskaan huomannut – Laura tajusi, että Beau oli lahjakas. Siis todella lahjakas. Sen kuva eivät olleet sitä perussettiä, jota ihmiset tunkivat instagraminsa täyteen tykkäysten toivossa, vaan oikeasti kauniita ja jotenkin sielukkaita. Laura huomasi uppoavansa niiden selaamiseen niin, että melkein unohti kuunnella pojan selitystä taiteen merkityksestä ja opinnoistaan. ”Wow, Beau, these are really good”, se kehui aidosti vaikuttuneena ja jatkoi selaamista eteenpäin niistä juuri otetuista. ”You can bring your mess here anytime you want”, Laura lupasi. Oikeastaan sitä kiinnosti aika paljonkin nähdä, mitä poika sai aikaan muissa taiteen muodoissa, jos se kameran kanssa teki jotain tällaista. Monissa kuvissa toistui sama poika – Laura pani merkille, että aika söpö sellainen –, eikä se tietenkää voinut olla vähän utelematta. ”So who are these people?” kysyttiin muka hienovaraisesti ja saatiinkin nopeasti varmistus, että kyse oli Beaun poikaystävästä. Rhys, se sanoi nimeksi. ”He’s cute. Hope he only likes boys ’cause I might try to steal him from you”, Laura laukaisi virnuillen ilkikurisesti ja katsoi kamerasta ylös vieressä istuvaan. Sen kasvot olivat aika lähellä, koska se oli selvästi seurannut sitä selaamista ja Laura jäi katsomaan sitä hetkeksi. Sinisissä silmissä oli sellainen viaton tuike ja lämpö, josta tuli vain hyvä fiilis. ”Mi casa es su casa. That’s all I can say in Spanish but the point is he and your other friends are always welcome. You’ll come to see that it’s quite a traffic here sometimes.” Chase vietti asunnolla kohtuullisen paljon aikaa, vaikka sillä oli myös oma kämppänsä, mutta muutenkaan Lauralla ei ollut tapana sulkea oviaan ystäviltään.

Keskustelu siirtyi lopulta Lauraan itseensä, mikä sai tytön kohauttamaan harteitaan epämääräisesti. Se laski kameran takaisin pöydälle ja tarttui taas teekuppiinsa. Tee oli jo hävettävän kylmää, mutta se joi sen silti loppuun. ”What do I do? That’s an excellent question”, Laura huokaisi vähän huvittuneesti sysätessään kupin sivuun ja alkaessaan kasata niitä aamiaistarpeita kasaan. ”I work part time in a record store. And in another kind of music store. And in some bars. Sometimes I do shifts in cafeterias too”, se luetteli päätään kallistellen samalla, kun sulki margariinirasian kannen. Se tärkein oli tietenkin vielä kertomatta: musiikki, joka oli Lauran ainoa intohimo ja syy siihen, että se teki sellaisia pätkätöitä. Ihan sinne asti brunette ei kuitenkaan ehtinyt päästä, kun hengenvedon aikana eteisestä kuului oven kolahdus ja Beau hyppäsi ylös valppaana kuin partiopoika. Kun Chase ilmaantui eteisen ovensuuhun, oli Beau jo valmiina tervehtimässä sitä, mikä oli Laurasta vähän huvittavaa mutta aika hellyyttävää myös. Chase vilkaisi tyttöystävänsä suuntaan vähän kysyvästi, kun tarttui Beaun ojennettuun käteen ja esitteli itsensä. Laura irvisti sille pehmeästi. Se nousi itsekin ylös ja korjasi loput aamiaisen jämät pois pöydästä keittiön puolelle.

Saatuaan kaiken jääkaappiin se jäi nojailemaan keittiön työtasoon ja osallistui keskusteluun vasta, kun Beau kysyi olivatko he pari. ”We have an arrangement that can be called a relationship”, Laura naurahti karheasti. "That means we're open", Chase tarkensi, käveli Lauran luokse, pyyhki kädellään valkoisen t-paidan verhoamaa kylkeä ja varasti ohikiitävän suudelman ennen kuin siirtyi kaivamaan jääkaapista vesipulloa. ”So you’re the new guy, huh?” Chase heitti muka arvioiden Beaulle ja virnisti sitten rennosti perään. Se kysyi mitä Beau piti asunnosta ja Laura huomasi sen kehonkielessä tuskin havaittavaa varautuneisuutta, kun Beau ilmaisi olevansa kiinnostunut muuttamaan. Chase ei ollut mustasukkainen siinä mielessä kuin moni poika olisi ollut, mutta kai sekin mietti oliko vieraan ihmisen ottaminen asuntoon viisas idea. ”He’s friends with Debbie”, Laura ilmoitti murtaakseen jäätä ja Chasen jännittyneisyys laukesi hieman. ”Yeah?” poika kysyi ja osoitti sanansa Beaulle, joka varmisti asian. ”Did Laura already invite you to our gig this weekend? If you’re going to be living here you should come meet the band”, Chase kysyi nyt jo paljon rennompana ja Laura kiirehti puolustamaan itseään ennen kuin kävisi ilmi, ettei kutsua oltu esitetty. ”I didn’t have a chance yet, but if you’re free you should come. Bring Rhys too, I’d like to meet him.”