Whiskey on the rocks suits anytime, this way of life..

Laura's ootd

Oli oikeastaan ollut Chasen idea kutsua Lauran mahdollinen uusi kämppis Beau poikaystävineen katsomaan Fade To Whiten keikkaa siihen bronxilaiseen juottolaan. Vaikka aloite ei ollut tullut Lauralta itseltään, oli se kuitenkin nopeasti innostunut ajatuksesta ja lauantaina saapuessaan keikkapaikalle se oli ollut iloinen siitä ajatuksesta, että tulisi toivottavasti näkemään Beaun siellä. Jos se siis saapuisi paikalle: vaikka torstaina oli sovittu mitä, olisi aina mahdollista, että sille tulisikin muuta menoa ja keikka jäisi väliin. Paljon tämän enempää Laura ei ehtinyt asiaa murehtimaan, koska vaikka Beaun kanssa oli viihdytty hämmentävänkin hyvin, vaati keikka kaikenlaisia valmisteluja ja Lauran aika oli pian kulunut bänditovereiden instrumenttien roudaamiseen ja paikalleen kytkemiseen. Vasta vähän ennen keikkaa se oli ehtinyt livahtaa takahuoneeseen avaamaan ääntään ja kertailemaan sovittua settilistaa, joka ei ollut turhan pitkä, kun kyse oli pelkästä baarikeikasta. Laura oli juuri ollut saamassa Chaselta pientä lämmittelevää niskahierontaa, kun Olive tuli kertomaan, että joku blondi hujoppi etsiskeli Lauraa baarin puolella. Tytöltä ei vaatinut paljoa hoksottimia yhdistää kenestä oli kyse ja se suuntasikin kulkunsa sutjakkaasti pois takahuoneesta ja lavan poikki. Jo matkan päästä brunette erotti lavan sivussa seisovan pitkän pojan ja huikkasi sille iloiset tervehdykset.

”You came”, sanottiin ensimmäisenä, kun laskeuduttiin lattiatasoon ja suoraan Beaun levitettyjen käsien syleilyyn. Sen takki tuoksui ja tuntui vielä ulkoilmalta. ”No”, Laura väitti ensin vähän turhan kärkkäästi, mutta naurahti sitten perään ja haroi hiuksiaan hermostuneesti, kun irtautui halauksesta. ”A little but it’s gonna pass when we get on stage”, se myönsi ja silmäili poikaa tutkivasti. Se alkoi pian huhuilla sivummalla seisovaa poikaystäväänsä heidän luokseen ja Laura tervehti sitäkin tuttavallisesti, vaikkei ihan samalla intensiteetillä kuin Beauta. Poika oli yhtä söpö kuin kuvissa, eikä Laura voinut olla sanomatta sitä ääneen. Rhys näytti vähän hämmentyneeltä, mutta otti sitten kohteliaisuuden vastaan. ”We’re going to start playing soon”, Laura huikkasi hetken päästä enemmän Beaun suuntaan, kun he olivat Rhysin kanssa jutelleet siitä asuntoasiasta ja muusta yleismaallisesta hetken. ”I’m really glad you both came. I had a good feeling about us living together after we saw on thursday. Say you haven’t changed your mind about it”, tyttö vaati ja kosketti Beaun käsivartta vaativasti. Samalla se kuuli Chasen huhuilevan itseään nimeltä ja lavalle vilkaistessa kävi ilmi, että keikka oli ihan kohta alkamassa.

”I don’t even know”, Laura myönsi nauraen omalle typeryydelleen ja jatkaen sitten: ”I guess I thought you might be busy with your life or something.” Kun Beau nyt oli siinä, tuntui ihan naurettavalta, että sen saapumista oltiin missään vaiheessa epäiltykään. Se vakuutteli, että keikka menisi hyvin ja Laura otti sen sanat omikseen. Ei siksi että olisi erityisesti epäillyt itseään, vaan koska tuntui mukavalta kuulla sellaista ennen lavalle astumista. ”It’s nice to know there’s someone to catch me if that happens though”, virnistettiin ja haukottiin sitten muka tyrmistyneenä henkeä, kun poika ei suostunut kertomaan muuttoaikeistaan kuulemma sen takia, jos Laura nolaisi itsensä lavalla. ”You are a horrible human being, you know that?” Laura tyrskähti ja otti pojan käsivarresta tukea. ”I’ll just have to be really good then so you don’t have a reason to bail on me”, se lisäsi ja vinkkasi blondille silmää kujeilevasti ennen kuin kääntyi taas Rhysin puoleen. ”Hold on to him, don’t let him run away”, Laura käski sitä ja Rhys näytti taas vähän hämmentyneeltä, mutta Laura ei ehtinyt jäädä selittämään sille mitään, kun sen oli jo kiivettävä takaisin lavalle.

Ylhäältä katsottuna baari näytti pienemmältä ja eturiviin saapuneet ihmiset olivat melkein kosketusetäisyydellä. Laurasta tuntui vähän hassulta katsoa Beauta ja Rhysiä yhdessä, eikä se oikein tiennyt miksi. Ne näyttivät onnellisilta. Hän oli jotenkin syvästi onnellinen niiden puolesta. Eturivissä oli myös muita tuttuja ja baari ylipäätään ilahduttavan täynnä, mutta Lauran katse palasi aina niihin kahteen poikaan ja kun katse kohtasi Beaun oman kanssa, hiipi huulille melkein hengästynyt hymy. Tyttö veti syvään henkeä astuessaan lähemmäs mikrofonia. ”It’s nice to see so many familiar faces tonight. We’re Fade To White”, brunette puhui mikkiin auttamatta vähän normaalia puheääntään syvemmin ja lyhyen hiljaisuuden jälkeen Olive löi rummuissa ensimmäiset rytmit. Avatessaan suunsa ensimmäisiin säveliin Laura unohti jännittäää ja kaikki tuntui taas hyvältä ja kotoisalta. Musiikki vei sen mukanaan ja laulaessaan se elehti käsillään ja sulki silmänsä aika ajoin, muistaen lähinnä kappaleiden välillä kierrättää katsettaan niissä ihmisissä, joille oikeasti lauloi. Jos joku olisi ottanut aikaa ja väittänyt keikan kestäneen vain viisi minuuttia, olisi Laura varmaan uskonut sitä, niin nopeasti aika lavalla lensi. 50 minuuttia myöhemmin se kuitenkin seisoi taas lavan takana tasaamassa hengitystään ja tuntemassa villisti hakkaavan sydämensä. ”I’ll go find Beau. Come say hi will you? We can take care of the instruments later”, Laura pyysi lähinnä Chaselta ja tavallaan kaikilta bändiläisiltä, kun ne olivat hetken keikan jälkeen purkaneet fiiliksiään. Livahtaessaan lavan takaa baarin puolelle Laura oli kuitenkin aluksi yksin ja sillä meni hetki löytää Beau poikaystävineen yleisön seasta. Lopulta se kuitenkin spottasi ne istumasta yhdestä baaripöydästä ja hiippaili Beaun taakse kummankaan huomaamatta. ”How was it? Did you hate it?” tyttö kysyi työntäen kasvonsa häkellyttävän lähelle Beaun korvaa ja laskien kätensä sen harteille.

”I’ll take your word on that”, Laura nauroi ja katsoi Rhysiä vähän pahoitellen. Se ei varmaan oikeastikaan pystyisi estämään Beauta, jos poika haluaisi tehdä yhtään mitään. Ei se huono asia ollut, mutta siitä vain jäi jotenkin erilainen fiilis kuin poikaystävästään. Vähemmän räiskyvä, vähemmän eläväinen ja vähemmän tuntuva. Silti Laura ajatteli pitävänsä siitäkin aika paljon jo heti ensitapaamisen jälkeen. Tyttö ei lukenut mitään liikaa siihen ennen keikkaa käytyyn keskusteluun tai niihin keikan aikana vaihdettuihin hymyihinkään: siitä oli yksinkertaisesti vain mukavaa, että Beau ja Rhys olivat päässeet paikalle. Keikan nostattama adrenaliini tykytti korvissa vielä siinäkin vaiheessa, kun Laura pääsi luovimaan takaisin baarin puolelle ja etsimään poikakaksikon käsiinsä. Takaapäin Beaun korvaan lausutut sanat saivat pojan kääntymään yhtäaikaa yllättyneenä ja iloisena ja Laura virnisti sen innolle ihan siitä lähietäisyydeltä. Oli melkein vaikea nähdä sen kasvonpiirteitä, kun oltiin niin lähellä, mutta Laura ei kokenut tarpeelliseksi kasvattaa etäisyyttä. Se into tarttui ja voimisti tytön omaa sykettä entisestään. ”I’m so happy you liked it!” se ilmoitti ja tunsi kevyttä kihelmöintiä selkärangassaan, kun Beaun käsi laskeutui hiusten lomitse niskaan. Vaikka baarissa oli kova meteli, saattoi Laura niin läheltä kuulla Beaun sanat ihan hyvin, kun vielä vähän käänsi sille korvaansa. ”No it’s okay, I’ll sit with you”, se vastasi mutkattomasti ja lähti tekemään tietään Rhysin ja Beaun ohi sinne penkille.

Jotenkin automaattisesti oma paikka otettiin Beaun vierestä, eikä Laura pannut pahakseen sitä, miten blondi kietoi kätensä niiden molempien harteille. ”They’re playing hard to get”, Laura vitsaili, ihan kuin Beaun olisi pitänyt nähdä paljonkin vaivaa hurmatakseen hänen ystävänsä sinä iltana. ”I told them we could take care of our stuff later but I’m sure they’re still carrying them around right now. Those guys just can’t relax”, laukaistiin hampaat paljastavan virneen kera ja kumarruttiin tökkäämään kevyesti Beaun toisella puolella istuvaa Rhysiä. ”Have you had good time?” pojalta kysyttiin ja sen vastausta jäätiin kuuntelemaan aidosti kiinnostuneena. Se Beaun ohi kumartuminenkaan ei tuntunut mitenkään hullummalta, vaan ihan loogiselta, vaikka siinä oltiin sitten melkein toisen sylissä. Hetken jutustelun jälkeen Laura näki bändikavereidensa lähestyvän ja nosti kätensä kiinnittääkseen niiden huomion. ”Hey Chase! Brax!” se huikkasi kahdelle joukon etummaiselle ja onnistui kuin onnistuikin saamaan niiden katseet itseensä. Pian koko seurue oli löytänyt tiensä pöydän ääreen ja syystä tai toisesta ne pöydän toisella puolella istuvat ihmiset päättivät tehdä heille tilaa. Joukko kiitteli niitä kovaäänisesti ja kaikkien päästyä istumaan Laura veti puolivirallisen esittelukierroksen. ”So you two have already met –”, se aloitti osoittaen Chasea ja Beauta ja kääntyen sitten muiden bändiläisten puoleen. ”But this is Beau, my maybe future roommate. And that’s Rhys, his boyfriend”, esiteltiin vieressä istuvat pojat ja osoitettiin sitten niitä bändin tyyppejä vuorollaan, esitellen rumpali Oliveksi, basisti Braxtoniksi ja kosketinsoittaja Carteriksi.

Oli söpöä, että Beau ryhtyi heti tarjoamaan apuaan, kun kuuli että muut bändiläiset varmaan roudasivat parhaillaan heidän kamojaan. Laura kuitenkin kuittasi sen tarjouksen käden heilautuksella. ”If they are stubborn enough to be doing it right now when I asked them not to, then it’s their own problem, don’t you think?” se järkeili ja pyöräytti kevyesti silmiään bändinsä kotkotuksille. Ne olivat älyttömän rakkaita, mutta myös ärsyttävän itsepäisiä koko joukko. Ei siinä kuitenkaan ihan liian pitkään mennyt, ennen kuin muukin bändi saapui baarin puolelle ja onnistui liittymään heidän seuraansa. Laura seurasi ohuesti virnuillen sivusta, kuinka Beau kohteliaasti kätteli kaikki läpi. Braxton taisi jopa tuttavallisesti läimäyttää sen olkapäätä siinä ohessa. Kun Beau vastasi siihen Braxin esittämään kysymykseen melkein kuin toisella kysymyksellä, Laura vilkaisi sitä päätään kallistaen. ”You know I want you to move in. I’m desperate. I’m broke. Plus you’re fun to hang with, so what’s not to like”, se sanoi ja katsoi poikaa kulmakarvojaan merkitsevästi kohottaen. ”It’s basically the match made in heaven, right?” kiharapää jatkoi ja haki vahvistusta muulta porukalta, jotka myötäilivät enemmän tai vähemmän innostuneesti. Carter saattoi kuittailla vähän jotain siitä taivaasta ja vaihtaa sijantia helvettiin, mutta Laura otti sen naljailut vain hyvällä. Salaa Carterkin olisi varmasti halunnut asua hänen kanssaan, jos sille vain olisi annettu mahdollisuus.

Pienen hetken porukka jauhoi kuka mistäkin asiasta ja Laura vain fiilisteli sitä hyvää tunnelmaa siitä Beaun kainalosta käsin. Chasea ei tuntunut tippaakaan haittaavan, että tyttöystävä viihtyi toisen pojan kyljessä, mikä osin johtui varmasti siitä, että he tosiaan olivat avoimessa suhteessa ja osin siitä, että Beaun poikaystävä istui toisessa kainalossa kiinni. ”You don’t have to buy me anything but to be honest I’ll bless you if you do”, Laura totesi rehellisesti Beaun tarjouksen kuultuaan. Beau heitti peliin lahjomiskommentin, mikä nauratti Lauran lisäksi myös muuta porukkaa ja niine hyvineen Laura sitten nousi seisomaan siinä kapeassa tilassa penkin ja pöydän välissä. Peräkanaa he hivuttautuivat Rhysin ohi ja lähtivät luovimaan tietään baaritiskille päin. Laura kosketti ohimennen pojan selkää, kun halusi pysyä siinä kiinni ihmisten keskellä. ”I know, they’re the best”, brunette myönsi ja hymyili vinoon lisätessään: ”Just like me.” Baaritiskillä se työntyi pojan viereen ja tilasi itselleen tutun pullo APAn. Juomia saatiin odottaa pieni hetki ja sillä aikaa Laura lähinnä vilkuili vieressään seisovaa poikaa pieni hymy huulillaan. Jotenkin tuntui, ettei mitään ollut pakko sanoa, jos ei halunnut. Beaun maksettua Laura otti oman juomansa käteensä ja kohotti sen ilmaan Beaun ehdottaessa maljaa. ”To us”, se toisti pojan ehdotuksen ja kilautti pullonsa Beaun omaa vasten. Otettuaan huikan juomastaan Laura kurottautui lähemmäs poikaa voidakseen paremmin puhua sen kanssa. ”I take it that means you’re moving in?” se varmisti ja katsoi Beauta silmiin siitä lähietäisyydeltä. Tai niin läheltä kuin ylipäätään pystyi, kun toinen oli melkein 30cm pidempi ja joutui kumartumaan edes kuullakseen mitään. ”You’ll have to sign some papers but otherwise it’s good on my end. When do you wanna move? You know the rooms empty so you can come whenever you wish. Just remember you’ll have to see a lot of these guys after you do, so choose wisely”, kiusoiteltiin ja omien silmien annettiin tuikkia ihan estoitta.

”I’ll try to keep the corpses in minimum just for your sake”, Laura lupasi kulmakarvojaan villisti kohotellen, kun Beau epäili sen siivoamisrutiineja ainoaksi mahdolliseksi ongelmien aiheuttajaksi. ”But I feel the same way about you. Like I’ve known you for ages or something”, se tunnusti ja kosketti taas Beaun käsivartta hymyillen jotenkin hirveän varmasti ja aika innostuneestikin. Se ei ollut ainakaan mitään tahallista flirttiä, Laura vain sanoi ääneen mitä tunsi. Sen seurassa oli jotenkin helppo olla. Laura viihtyi siellä baarin hälyssäkin ihan mukavasti, mutta kun Beau ehdotti ulos savuille lähtemistä, Laura otti tarjouksen avosylin vastaan. ”Yeah but it’s your treat as I don’t have anything on me right now”, se vastasi vaativan virneen kera ja lähti sitten seuraamaan poikaa ulos baarista. Ei se varsinaisesti epäillytkään, etteikö Beau olisi heittänyt omistaan kun kerran ehdotti sillä tavalla, kuuluihan se ihan alkeelliseen etikettiin. Laura tunsi sen pitkien sormien kiertyvän omiensa lomaan ja puristi varmana sen kättä pujotellessaan sen perässä ihmisten sekaan.

Ulkona käveltiin kaikessa rauhassa sivukujalle johtavan nurkan taakse ihan siihen baarin nurkille – baarin takaovi itse asiassa taisi olla sillä kyseisellä kujalla, sieltähän bändin kamatkin oli roudattu sisään – ja Beau kaivoi taskustaan esiin valmiiksi käärityn jointin. Laura hieraisi vähän käsivarsiaan tajutessaan, että takki tai joku vastaava vaate olisi varmaan ollut siinä huhtikuun öisessä ilmassa vielä ihan hyvä keksintö. ”Honestly? No”, Laura vastasi päätään pudistellen. ”We don’t check on each other every other minute. People come and go, you know?” se jatkoi ja vilkuili ohimennen pääkadulle päin. Kadulla ei näkynyt ketään, josta olisi pitänyt olla huolissaan, joten Laura otti sen pojan tarjoaman savukkeen käteensä. ”As long as we get back in like…” Laura aloitti, veti henkoset jointista ja piti savua muutaman pitkäksi venyvän sekunnin keuhkoissaan. ”Like before closing time it’s all good”, se täydensi lauseensa, kun hengitti viimein savun ulos. Jointtia pidettiin hellästi etusormen ja peukalon välissä ja siitä vedettiin vielä toiset pitkät henkoset ennen sen ojentamista takaisin Beaulle. Laura nojasi takanaan tasaisena ja viileänä seisovaan seinään ja hengitteli hitaasti ulos. ”You do other stuff?” tyttö kysyi seuratessaan Beaun kasvojen ilmeitä, kun se otti uudet henkoset. Pilveä tuli tietenkin itsekin poltettua kohtuu usein, muttei Laura ollut varsinaisesti tarkka muistakaan huumeistä ja sitä kiinnosti, miten Beau suhtautuisi sellaiseen. Sillä oli tunne, että varmaan ihan hyvin ja siksi kai uskallettiin kysyäkin. Ajatus alkoi vähän huvittaa. ”Not that I have drug infused orgies at my place every other week but just out of curiosity”, se lisäsi kikattaen kun sai jointin takaisin itselleen.