member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 4, 2017 14:07:14 GMT 2
Post by moa on Jun 4, 2017 14:07:14 GMT 2
Sunday 3rd of September 2017 - around 4 p.m. Penthouse suite @ The Surrey, Manhattan
Seisoessaan The Surreyn ylimmässä kerroksessa sijaitsevan penthouse suiten oven takana Happy ei ollut aivan varma, miten oli päätynyt siihen tilanteeseen, jossa nyt oli. Koko edelliset kaksi ja puoli viikkoa tuntuivat sumuisalta mössöltä, josta oli mahdotonta saada kunnollista otetta, vaikka sitä kuinka yritti pilkkoa osiin ja tarkastella kriittisesti. Happy muisti hyvin selvästi, miten Liam oli sinä yhtenä iltana kuin ohimennen ehdottanut, että he hankkisivat nyt lapsia ja sen jälkeen kaikki tuntui jotenkin epätodelliselta. Happy oli lentänyt seuravaana päivänä New Yorkiin, tavannut ihmisiä, joita ei ollut koskaan unelmoinutkaan tapaavansa ja yhtäkkiä hän oli ilmeisesti suuntaamassa oikeasti ja aidosti muotibisnekseen. Se oli käsittämätöntä, mutta nämä olivat tavallaan hyviä asioita. Sitten oli kaikki se muu. Se, ettei Happy ollut puhunut aviomiehensä kanssa kahteen viikkoon muutamia ihan naurettavia viestejä lukuunottamatta. Se, että ilmeisesti koko 10 vuotta kestänyt suhde oli nyt ensimmäistä kertaa katkolla syystä, jota Happy ei edes itse kunnolla ymmärtänyt. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun tällaisia tunteita jouduttiin käymään läpi, mutta tällä kertaa Harper oli ehdottomasti saanut kauan hakemansa pohjakosketuksen. Se ei ollut koskaan tehnyt mitään näin hullua ja ajattelematonta ja onnistunut sotkemaan asioitaan niin täydellisesti. Jotenkin hämärästi saatettiin muistaa, että Liamin oli käytännössä käsketty painua helvettiin, jos se ei pystyisi seisomaan niiden Happyn unelmien takana. Happy ei tiennyt, kenen suulla oli puhunut, mutta se oli varma, että Liamiin oli sattunut kuulla jotain sellaista. Pakosti oli sattunut, Happy olisi varmaan kuollut, jos mies olisi mennyt sanomaan hänelle jotain sellaista. Että oltiin ilman minkäänlaista keskustelua valmiita valitsemaan ura toisen yli. Helvetti. Tavallaan Happy toki tiesi, mitä oli tapahtunut. Yhtenä aamuna nouseminen ei vain enää ollutkaan ollut niin helppoa; vähän kuin joku olisi yön aikana iskenyt ilmat ulos keuhkoista ja jättänyt sen vain siihen makaamaan. Spencer oli pakottanut sen menemään lääkäriin, mikä oli ollut veljeltä vaikea, mutta varmaan oikea päätös. Ei Happy ollut helpolla suostunut, kun ei se olisi jaksanut ylipäätään liikkua minnekään siitä sohvannurkasta. Mutta oltiin sitten kuitenkin menty ja Spencer oli istunut siinä vieressä koko ajan, silloinkin, kun lääkäri oli kertonut epäilevänsä bipolaarihäiriötä, mikä tuntui Happysta ihan käsittämättömältä, mutta Spencerisä kuulemma kävi järkeen. Kävi järkeen. Spencer oli kuvaillut ne ylävireet, joita lääkäri sanoi maniaksi ja pudotuksen siihen, missä silloin oltiin ja lääkäri oli puhunut depressiokausista. Sanat olivat menneet Happylta ohi, mutta niitä oltiin ehditty pureskella moneen kertaan sen jälkeen. Olo oli tasaantunut ja toivottomuus kaikonnut, mutta tilalle oli tullut mieletön syyllisyys ja itseinho kaikesta siitä, mitä se oli tehnyt ja aikoi jatkossa tehdä. Eniten hävetti se, ettei New Yorkiin tuloa kaduttu. Sitä päätöstä tavoitella unelmaa ei kaduttu. Happy halusi sitä edelleen. Se ei vain halunnut sitä ilman Liamia, ei jos voisi mitenkään asiaan vaikuttaa. Happy tiesi, että Liam oli vielä New Yorkissa, vaikkei se ollutkaan aivan varma miksi. Kaiken järjen mukaan miehen olisi pitänyt hypätä lentokoneeseen ja painua helvettiin siitä kaupungista heti, kun Happy oli tehnyt mitä oli tehnyt, mutta se ei vain tainnut olla sellainen mies. Spencer oli varmistanut sen majailevan edelleen The Surreyssa ja sinne Happy oli sitten sinä sunnuntaina suunnannut. Respasta se oltiin päästetty eteenpäin, kun oli käynyt ilmi, että se oli Liamin vaimo. Käytännössä siis tulisi itsekin omistamaan palan siitä kaikesta loistosta joskus, kun Liam saisi perintönsä. Jos he olisivat yhdessä enää silloin. Joka tapauksessa Happy oli seisonut vähän täristen hississä ja miettinyt, mitä aikoi sanoa, eikä siihen oveenkaan oltu lopulta osattu heti koputtaa. Ei ennen kuin oli ihan pakko. Odottaessaan oven takana, että mies tulisi avaamaan Happy yritti vielä miettiä sanojaan, muttei siitä ollut mitään apua. Kun Liam avasi huoneen oven, Happy pystyi vain tuijottamaan sitä säälittävän näköisenä ja mutisemaan: ”Liam, I’m sorry.” Se oli älyttömän huojentunut nähdessään miehen siinä edessään, mutta samalla myös tajuttoman peloissaan, koska ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi. |
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 4, 2017 14:27:18 GMT 2
Post by autopilot on Jun 4, 2017 14:27:18 GMT 2
ootd / Oli kulunut kaksi ja puoli viikkoa siitä, kun koko maailmalta oli pudonnut pohja. Liam oli jäänyt New Yorkiin siinä toivossa, että he saisivat Happyn kanssa asiat selvitettyä, mutta mitään sellaista ei ollut tapahtunut. He olivat hädintuskin puheväleissä, ja tavallaan se oli jopa helpottavaa - edellinen tapaaminen oli päättynyt niin negatiivisissa merkeissä, että miehellä ei ihan oikeasti ollut tarvetta ihan heti pistää itseään uudestaan siihen tilanteeseen. Hän ei ollut koskaan kuvitellut, että he päätyisivät sellaiseen pisteeseen. Että Happy vain julistaisi, että hän voisi oikeastaan vain painua helvettiin ja pysyä pois tieltä. Siltä se oli tuntunut, ja tuntui edelleen. Olisi ehkä pitänyt vain häipyä siitä koko kaupungista saman tien, mutta hän ei oikein tiennyt mihin olisi mennyt. South Haveniin palaamista ei enää pidetty realistisena vaihtoehtona, mutta oltiin silti maksettu sen asunnon vuokra. Ihan vain varmuuden vuoksi. Jos Happy vaikka haluaisikin palata vielä kotiin. Kuka tiesi. Ne pari viikkoa oltiin käytetty siihen, että oltiin selvitelty omia asioita. Mies oli puhunut siitä kaikesta Baileyn kanssa, joka oli avautunut äidille, joka oli kertonut isälle. Isä Reid oli puolestaan lentänyt New Yorkiin, ja sen kanssa oltiin nyt istuttu alas ja useampana päivänä. Ensitöikseen se oli pakottanut Liamin istumaan alas juristin kanssa ja käymään läpi aiemmin allekirjoitettua, äärettömän kattavaa ja käsittämättömän pitkää avioehtoa, vaikka hän oli sitkeästi väittänyt, ettei tässä nyt ihan heti oltu eroamassa. Takaraivossa oli kuitenkin se pieni ääni joka nalkutti, että ehkä oltiin. Joten hän oli mennyt. Oli istunut keskustelemaan juristin kanssa siitä, miten Happy ei saisi senttiäkään. Miten sillä ei ollut oikeutta mihinkään, mitä Reidin perhe oli kovalla työllä ansainnut, ja miten voitaisiin kohta kaikki yhdessä leikkiä, että mitään ei ollut koskaan tapahtunutkaan. Sitä nimiteltiin pyrkyriksi ja kullankaivajaksi, täytettiin pää ajatuksilla siitä, että tietysti se lähti tavoittelemaan muotiunelmieen heti kun oli naimisiinmenon yhteydessä saanut käsiinsä loputtomat rahavarat. Kukaan ei muka ollut yllättynyt. Kaikki myös vakuuttelivat, että Liam selviäisi siitä sotkusta koskemattomana. Hän ei kuitenkaan ollut yhtään niin huolissaan rahasta ja omaisuudesta kuin omasta mielenterveydestään. Mielenterveydestä kertoi jotain myös se, että hän oli suostunut myös johtoryhmän palaveriin. Ja toiseen. Ja kolmanteen. Ja vihasi elämäänsä sen takia ihan uudella intohimolla. Mitä usempaan ihmiseen törmättiin, sitä enemmän kaikkia vihattiin. Nyt mies oli sulkenut puhelimensa ja lukittautunut sinne hotellihuoneeseen siinä toivossa, että kaikki vain jättäisivät hänet rauhaan. Oluen äärellä kiroiltiin raskaasti, kun ovelta kuului koputtelua, ja Liam harkitsi moneen otteeseen, ettei reagoisi asiaan millään tavalla. Reagoi silti, koska ilmeisesti hän vain oli nykyään liian tunnollinen. Oven takaa odotettiin paljastuvan isä tai joku, joka käskisi välittömästi mukaan toimistolle, mutta ei. Sen takaa paljastui Happy. Liam oli siinä vaiheessa niin hämmentynyt koko elämästä, ettei jaksanu edes yllättyä. Se suolsi anteeksipyyntöjä, eikä niitä uskottu hetkeäkään. Koska hän ei ollut täysin sydämetön, se viitottiin sisälle joka tapauksessa ja suljettiin ovi perässä, vilkaistiin vielä varmuuden vuoksi edestakaisin sillä käytävällä, ihan kun oltaisiin pelätty että joku jäisi salakuuntelemaan. "How are you?" naiselta kysyttiin, kun ei muutakaan osattu. Mitä hittoa tässä muka piti sanoa? " Come in", mumistiin perään, ja viitottiin Happya tulemaan perässä sinne olohuoneen puolelle.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 4, 2017 14:57:16 GMT 2
Post by moa on Jun 4, 2017 14:57:16 GMT 2
Ei Happy ollut odottanut, että Liam sulkisi sen syleilyynsä ja sanoisi että kaikki oli hyvin. Tai ehkä olikin. Niin siinä ei kuitenkaan käynyt, ei tietenkään. Liamin kasvoilta ei pytynyt lukemaan oikein mitään, eikä se vastannut siihen esitettyyn anteeksipyyntöön. Happy olisi halunnut esittää sen uudelleen, muttei kehdannut, koska Liam oli ihan varmasti kuullut hänet jo ensimmäisellä kerralla. Sillä ei vain näyttänyt olevan mitään sanottavaa, ei ainakaan mitään kunnollista; seuraavaksi se nimittäin viittoi naista tulemaan sisään ja kysyi mitä sille kuului. Ihan kuin niissä viesteissä oli kysytty moneen kertaan puolin ja toisin kuluneiden viikkojen aikana. Vastauksista ei ollut saanut paljon irti, eikä Happy oikein uskonut pystyvänsä tällä kertaa paljon parempaan. Mitä sen olisi pitänyt sanoa? Että oli ilmeisesti virallisesti hullu ja se jotenkin oikeutti kaikki ne järkyttävät asiat, joita se oli sanonut ja tehnyt?
”I’m umm… Okay, I guess”, Happy sanoi epävarmasti ja rypisti kulmiaan hieman. Kaiken tapahtuneen huomioonottaen ’okei’ taisi olla ihan hyvä arvio. Happy ei ollut ihan kunnossa, muttei ihan täysin palasinakaan. Hän oli hengissä ja fyysisesti kokonainen, vaikka rintalastan alla olikin tyhjyyttään ammottava aukko, jota Liamin viileä olemus repi vain suuremmaksi. Jos Happy ei olisi ansainnut sitä, olisi se varmaan tuntunut epäreilulta, mutta nyt ei oikein voitu olla vihaisiakaan. Ei se osannut ajatella niinkään, ettei se aiempi käytös olisi ollut hänen oma vikansa. Olihan se. Oli varmaan monellakin tavalla oma vika, että oli jotenkin päästään sekaisin ja sairas ja onnistunut satuttamaan eniten rakastamaansa ihmistä niin älyttömällä tavalla. ”How about you?” brunette kysyi miestä varovasti vilkaisten, kun oli astellut lopulta sen ohikin sinne olohuoneen puolelle.
Vastaus kuunneltiin hermostuneena ja Happy tiesi puristavansa laukkuaan oudon tiukasti kylkeään vasten. ”So I just…” se aloitti ja päästi viimein otteensa vähän heltiämään, valuttaen laukun lopulta lattialle ja istuutuen epämukavasti sohvan reunalle. ”There’s really not much I can say, is there?” Ainakin tuntui, että omaa käytöstä oli ihan mahdotonta lähteä purkamaan niin, että siihen saisi järkeä, että siitä tulisi hyväksyttävää. ”I’ve missed you. So much. And I’m sorry about everything I’ve said or done. I’ve been really unfair to you. Again. I wish I could say this is the first time but I know it isn’t, so there’s no excuses.” Äänen ei annettu muuttua liian anovaksi tai säälittäväksi, mutta värisi se kuitenkin vähän. Happy pyhki hiuksia korvan taakse ja hengitti syvään. Se olisi halunnut kysyä, mitä Liam oli tehnyt niiden viikkojen aikana, mutta ei uskaltanut, koska pelkäsi vastausta. Ehkä sillä oli jo eropaperit valmiina allekirjoitusta odottamassa tai jotain. Kaipa se kohta itse kertoisi.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 4, 2017 15:14:29 GMT 2
Post by autopilot on Jun 4, 2017 15:14:29 GMT 2
Liam ei ollut sitä tyyppiä, että olisi jaksanut kantaa kaunaa ja vihoitella vuosikausia. Nytkin kyse oli enemmän siitä, että hän yritti pitää tietynlaista etäisyyttä säästääkseen omia hermojaan ja omia tunteitaan. Happylle ei oltu vihaisia. Oikeastaan hän ei ollut vihainen oikeastaan kellekään. Olo oli vain jollain tapaa tyhjä ja apaattinen, ihan kun millään ei olisi oikeasti ollut mitään väliä. Juuri sille tunteelle yritettiin tehdä jotain, koitettiin miettiä että mihin tästä nyt mentäisiin ja mitä elämässä pitäisi seuraavaksi tapahtua. Vielä ei oltu päätetty yhtään mitään, ja kieltämättä määrittelemätön välivuosi elämästä Californian lämmössä tuntui nyt äärettömän houkuttelevalta.
Happy sanoi olevansa ihan okei, ja sille hymyiltiin. Liam siirsi sohvalle jääneen läppärin sivumpaan, mutta ei istunut alas. Katse kävi pöydällä odottavassa oluessa, ja nousi sitten naiseen: “you want something to drink?” Ääni oli liian muodollinen, ja hän tajusi sen itsekin. Asialle ei kuitenkaan mahdettu juuri nyt mitään. Viimeksi kun vaimon kassa oltiin oltu tekemisissä se oli tuntunut täysin tuntemattomalta, ja samaa odotettiin nytkin. Yritä siinä sitten olla luonteva. “I’m alright. Been keeping busy”, mies vahvisti omiin kuulumisiinsa. Ennemmin kyse oli kyllä siitä, että hänet oltiin pakotettu pysymään kiireisenä kun siitä, että hän olisi itse yrittänyt täyttää päivänsä jollain järkevällä tekemisellä.
“My dad’s in town, so...” lisättiin, kun oltaisiin jotenkin yritetty perustella sitä koko kaupunkiin jäämistä. Isän läsnäolo harvoin tarkoitti mitään hyvää, joten se toteamus kuulosti suorastaan pahaenteiseltä. Paljon enempää aikaa ei saatu hukattua kuulumisten vaihtoon, ikävä kyllä. Nainen rupesi haparoimaan jotain anteeksipyynnön tapaista, ja Liam istui vihdoin alas ja kuunteli. Kurkussa tuntui olevan pala, ja sitä kaikkea oli oikesti vaikea kuunnella.
“I hear you, and I accept your apology”, hän lupasi, kun se pääsi loppuun. Ei hän tiennyt miten paljon se pahoittelu oikeasti auttoi tässä vaiheessa, mutta lupasipa anteeksiantoa joka tapauksessa. Enemmän olisi lohduttanut se, että se olisi itse tiedostanut sen käytöksensä järjettömyyden ja oltaisiin vain voitu palata entiseen. "C'mere", Liam sitten huokaisi, kohotti toista käsivarttaan ja viittoi Happya siirtymään vähän lähemmäs. "Look, I'm not mad. Do I wish we would've handled this better, sure, but what's happened has happened and that's all there is to it", hän perusteli hyvin diplomaattisesti, "I missed you too. I'm sorry it's come to this."
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 4, 2017 15:42:31 GMT 2
Post by moa on Jun 4, 2017 15:42:31 GMT 2
”No I’m good. But thanks”, Happy vastasi siihen juomatarjoukseen. Ei se olisi osannut siinä tilanteessa mitään juoda kuitenkaan, joten hukkaan menisi. Liam kertoi, että sen isä oli kaupungissa ja Happy tunsi epämiellyttävän muljahduksen sisuksissaan. Jos William Reid oli New Yorkissa, sen täytyi tietää mitä oli tapahtunut ja se tarkoitti, että koko Liamin perhe tiesi. Ihan kuin ne eivät olisi muutenkin ajatelleet ja puhuneet hänestä salaa pahaa, nyt ne varmaan olivat valmiita heittämään hänet menemään pesuveden mukana. Oliko tätä edes järkeä yrittää paikata, kun koko miehen suku varmaan vihasi ja halveksi häntä sydänjuuriaan myöten? Ihan kuin siinä itseinhossa ei olisi ollut tarpeeksi.
Vähän helpotti, kun Liam sanoi antavansa anteeksi. Happy katsoi sitä arvioiden ja yritti päättää, sanoiko se vain vai oliko tosissaan. Siitä oli aika mahdotonta sanoa. Happysta tuntui, että Liam sovitteli usein sellaiset asiat liiankin helposti ihan vain koska ei jaksanut tapella, mutta se ei tarkoittanut, etteikö sillä olisi ollut jotain hampaankolossa. Se näytti kuitenkin aika vilpittömältä ja Happy puraisi varovasti huultaan, kun mies pyysi sitä tulemaan lähemmäs. Se siirtyi syvemmälle, potki kengät jaloistaan lattialle ja veti jalkansa koukkuun sohvalle. Ei sentään viitsitty mennä ihan toisen kainaloon kiinni, mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin, jotta tuntui jo paremmalta. ’I’m sorry it’s come to this’ kuulosti jotenkin lopulliselta ja kamalalta ja Happyn oli pakko selvittää vähän kurkkuaan ennen kuin pystyi taas avaamaan suunsa. ”What do you mean?” se kysyi ja liikehti tahtomattaankin hermostuneena. ”I mean I know things are shitty right now. I’ve been acting like a crazy person and if your dad is in town I’m sure you’ve talked about things but… ” Lause jäi kesken ihan syystäkin ja Happy yritti hakea Liamin silmistä vastausta ennen kuin esittäisi kysymyksen ääneen.
”Shit, Liam”, se henkäisi ja hieraisi kasvojaan turhautuneena. Mieli oli edelleen matalalla ja kaikkea sitä vihattiin suunnattomasti, mutta nyt Happy tunsi sentään olevansa oma itsensä. Tiesi tuntevansa näitä asioita oikeasti. ”Are you done with me? Because I’m not done with you. I think I’m never going to be even though I apparently am crazy as fuck and can’t handle my own shit at all. I still love you. I don’t want us to be over. Your family probably thinks you should get rid of me and oh my God, they’re right. You should. But please don’t.”
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 4, 2017 16:50:42 GMT 2
Post by autopilot on Jun 4, 2017 16:50:42 GMT 2
Omakin olut unohtui siihen pöydälle, vaikka rohkaisuryypystä olisikin ehkä ollut hyötyä. Ihan noin yleisen elämisen ja ajan tappamisen nimissä Liam oli käynyt tutkimassa sitä paikallista juomakulttuuriakin. New Yorkista löytyi kourallinen tuttuja, ja niitä oli tavallaan ollut ihan kiva nähdä. Ne olivat kaikki jostain syystä olleet rahoitusalalla, ja vannoivat Wall Streetin nimiin. Niiden puheet eivät olleet kiinnostaneet, ja mies oli lähinnä haaveillut aurinkorannoista ja siitä lupsakasta, rauhallisesta elämästä, mitä oli West Coastilla harrastanut. Ajatuskin siitä, että pitäisi kiirehtiä ympäriinsä puku päälle ja salkku kainalossa oli painajaismainen.
Liam ei tarkoittanut niitä pahoittelujaan niin lopulliseksi, kun miltä ne ehkä kuulostivat. Hän oli kuitenkin ehtinyt prosessoimaan sitä asiaa, ja oli kaikessa rauhassa tullut siihen lopputulokseen, että he halusivat elämältä ihan eri asioita. Oli sääli, että se oltiin tajuttu vasta nyt, vaikka heillä oli ollut vuosia aikaa selvittää sitä asiaa. Avioliitto tuntui nyt jonkun sortin kiroukselta, ja sitä oli helppo syyttää siitä, miten pieleen asiat olivat menneet. Käsivarsi kierrettiin Happyn ympärille ja jäätiin silittelemään sen olkapäätä. Se sai olon vain aiempaakin haikeammaksi.
Happy aloitti, ja sitten hiljeni. Sen kysymykseen ei vastattu, kun ei osattu sanoa mitään. Huoneeseen laskeutui outo tunnelma, ennen kun jonkun sortin hysteria sitten ilmeisesti pukkasi päälle. Se sai Liaminkin heräämään, ja hän kääntyi sohvalla sivuttain niin, että saattoi kohdata naisen katseen. “Hey”, se keskeytettiin, “I love you, okay? I’m not going to walk away just because things are a little shitty right now.” Hän vakuutteli, hiljaa ja vakavana. Liam ei todellakaan aikonut päättää sitä suhdetta yksinään siksi, ettei nyt vain sattunut huvittamaan. Asioista pitäisi puhua ja pitäisi voida selvittää, voisivatko he oikeasti jatkaa yhdessä onnellisina, mutta ei hän ollut jättämässä ketään. Sen pitäisi olla ennemmin järki- kuin tunnepäätös.
Kädet nostettiin hetkeksi kevyesti bruneten kasvoille, ja päädyttiin sitten vetämään se kunnolla kainaloon. "I'm not done. We just have some stuff to sort out", hän yritti lohduttaa, vaikka oli itsekin vähän hukassa.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 4, 2017 17:28:42 GMT 2
Post by moa on Jun 4, 2017 17:28:42 GMT 2
Tuntui ihan hirveältä ajatellakaan, että Liam oli varmaan ehtinyt miettimään eroa. Ihan varmasti oli, jos ne olivat Williamin kanssa istuneet kerrankaan alas asian tiimoilta ja Happysta vähän tuntui, että ne olivat tehneet sen useampaankin kertaan. Happyn ei olisi pitänyt ajatella sellaisia skenaarioita – olivatpa ne kuinka todennäköisiä tahansa – koska ajatteleminen aiheuttaisi vain lisää epävarmuutta. Liam keskeytti sen ilmeisesti hieman kiihtyneeksi ehtineen puhetulvan ja nainen pakotti itsensä vaikenemaan, vaikka se tuntuikin vaikealta. Happy tuijotti miestä hiljaa silmiin ja uskalsi räpäyttää vasta, kun se oli sanonut rakastavansa häntä. Jotenkin tuntui, että vaikka missään ei olisi mitään järkeä, voisivat asiat vielä järjestyä, jos Liam pystyi edelleen rehellisesti sanomaan rakastavansa. Ja se sanoi, sanoi myös, ettei aikonut kävellä pois tilanteesta, vaikka asiat näyttivätkin nyt hankalilta. Happy sulki silmänsä hetkeksi, kun Liamin kädet ilmestyivät siihen kasvojen ympärille. Henkeä ahdisti vähän ja kyyneleet polttelivat silmäluomien takana. Liam puhui kauniisti, mutta sen äänessä oli jotain hirveän lopullista, mitä Happyn oli hankalaa unohtaa sen kainaloon painautuessa.
”I love you too”, Happy mumisi Liamin kaulalle ja tunsi ensimmäisen kyyneleen puskevan silmäkulmasta ihan lupaa kysymättä. Se pyyhkäistiin pois tietäen, että lisää oli varmasti tulossa. Varsinkin se viimein viikko oli ollut raskas ja Happysta tuntui, että oli miljoona asiaa, jotka sen olisi pitänyt kertoa Liamille. Olisi pitänyt puhua siitä, mitä lääkäri oli sanonut ja toivoa, että se olisi senkin suhteen yhtä ymmärtäväinen, vaikka Happy itse ei ollut. Se ei kuitenkaan pystynyt avaamaan suutaan enää. Siinä oli ihan liikaa mietittävää, ihan liikaa muuttujia, eikä Happy pystynyt järjestelemään niitä haluamallaan tavalla. Niinpä se puhumisen sijaan toimi ainoalla järkeenkäyvällä tavalla: nousi hieman pois sieltä miehen kainalosta ja liu’utti kätensä sen leukapielille. Sänki tuntui karhealta, mutta tutulta sormien alla, ja Happyn huulet löysivät Liamin huulille aivan liian helposti, koska olivat olleet siellä miljoona kertaa ennenkin. ”I don’t wanna lose you”, brunette kuiskasi sivellen miehen poskia hellästi. Lyhyen, katkonaisen hengenvedon jälkeen Happy upposi siihen suudelmaan, joka tilanteen yleisilmapiiristä huolimatta tuntui jotenkin turvallisemmalta kuin mikään muu.
Happy ei muistanut olivatko he koko suhteensa aikana olleet niin pitkään henkisesti ja fyysisesti erossa toisistaan, mutta suudelma muuttui pian vaativammaksi ja Happy tunsi Liamin kädet ympärillään juuri niin kuin niiden kuuluikin. Ehkä sekään ei halunnut puhua, kun se selvästi oli jotain, missä oltiin ihan käsittämättömän huonoja. Happy ainakin halusi enemmän kuin mitään vain päästä mahdollisimman lähelle miestä, tuntea olonsa kokonaiseksi ja saada sen tuntemaan samoin.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 4, 2017 17:41:29 GMT 2
Post by autopilot on Jun 4, 2017 17:41:29 GMT 2
Kaikki puhuivat aina niistä tilanteista, joissa vain kasvettiin erikseen. Tajuttiin, että haluttiin eri asioita, ja että vaikka kuinka rakastettiin ja haluttiin olla yhdessä, niin myös tiedettiin ettei se johtaisi mihinkään. Tämä tuntui ihan siltä. Se oli sydäntäsärkevää ja ahdistavaa, ennen kaikkea epäreilua, ja mieli olisi vain tehnyt antaa periksi. Liam kuitenkin tiesi, ettei voinut. Ei tällä kertaa, ei näin isossa asiassa. Hän ei vain yksinkertaisesti voinut pistää koko omaa elämäänsä paussille ja luopua kaikesta siksi, että nainen niin sattui haluamaan. Ja ihan samalla tavalla ei olisi reilua, jos hän pakottaisi Happyn luopumaan siitä yhdestä asiasta, johon se oli nyt yhtäkkiä niin älyttömän kiintynyt.
Koska kumpikaan ei oikeasti halunnut käydä sitä keskustelua, oli ihan liian helppo vain hukkua siihen suudelmaan ja hiljentyä. Se tuntui edelleen ihan samalta, vaikka South Havenista tuntui kuluneen paljon aikaa. Kaikki oli muuttunut, ja samalla ei mikään. Happy sopi syliin ihan yhtä hyvin, kun se kannettiin makuuhuoneeseen, ja he löysivät yhteisen sävelen ihan kuten aina ennenkin. Sen hetken ajan eroaminen tuntui täysin toissijaiselta ajatukselta. Ei tarvinnut miettiä sen juristin sanoja tai sitä, mitä nyt tehtäisiin. Tai sitä, että miten ihmeessä oli tarkoitus selvitä erillään hengissä ja järjissään, kun vain se pari viikkoa oli tuntunut romuttavan kaiken.
Happyn keho omaa vasten hiljensi hetkeksi kaiken sen epävarmuuden, luopumisen ahdistuksen ja orastavan paniikin. Kun maattiin lopulta vierekkäin peittojen alla, Liam rukoili mielessään että olisi vain voinut jäädä siihen. Että minkää ei tarvitsisi oikeasti muuttua, ja he voisivat tyytyväisenä palata siihen elämään, joka oli tuntunut oikeasti toimivan, ja jota kumpikaan ei nyt enää halunnut. Nainen vedettiin lähemmäs ja painettiin huulet sen otsalle. "This is so fucked up", Liam kuiskasi, hyvin hiljaa ja lähinnä itselleen, koska sitä se oli. Fucked up. Hän ei keksinyt sille edes mitään muuta sanaa. Fucked up, ja loputtoman epäreilua. Mikseivät he voineet muka saada kaikkea?
"What are we gonna do?" hän kysyi, mutta ei edes odottanut Happyn tietävän.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 4, 2017 18:00:55 GMT 2
Post by moa on Jun 4, 2017 18:00:55 GMT 2
Liamin sylissä ja sen iholla oleminen tuntui hyvin pitkälti ainoalta merkitykselliseltä asialta maailmassa juuri silloin ja Happy nautti jokaisesta sekunnista sen kanssa. Siitä miten se kantoi hänet sänkyyn ja suuteli ja teki kaiken juuri oikein. Sai tärisemään ja itkemään ja tuntemaan kaiken juuri kuten oli tunnettu aiemmin. Jälkeenpäin tuntui jotenkin kivuliaan selvältä, että oltiin edelleen umpikujassa. Happy rakasti Liamia ja se rakasti häntä, mutta mihin tämä oli menossa? Se ei ollut tuntunut sovintoseksiltä vaan enemmän erolta, mikä sai Happyn melkein voimaan fyysisesti pahoin, vaikka siinä Liamin kainalossa oli edelleen tuttua ja turvallista. Ainakin siihen asti, että Liam lopulta sanoi ääneen sen, mitä kumpikin ajatteli. Että se oli fucked up, eivätkä he tienneet mitä tehdä.
Happy sulki silmänsä ja hengitti syvään, kun tunsi Liamin huulet otsallaan. Se suuteli aina otsalle, kun ei oikein tiennyt mitä muutakaan tehdä. ”I don’t know”, Happy myönsi ja liikautti epävarmasti kättään miehen rintakehällä niiden peittojen alla. Nihkeä iho oli edelleen limautunut toista vasten, mutta tuntui kuin siinä välissä olisi jo ollut jotain muuta. Kumpikin taisi tietää, ettei South Haveniin palaaminen ollut enää mikään vaihtoehto. Ei kummallekaan, ei oikeasti. Mitä taas tuli muihin vaihtoehtoihin, Kaliforniaan – ei Happy voisi lähteä sinne. Siinä ei olisi yhtään sen enempää järkeä kuin Liamin jäämisessä New Yorkiin. ”Are you going to leave to Cali?” brunette kysyi lopulta hiljaa, koska jotenkin siitä tuntui, että se oli ainoa paikka, jossa Liam oikeasti halusi olla, jos ei ollut siinä kaukaiselta tuntuvassa entisessä elämässä South Havenissa. Ei mies ollut tietenkään missään vaiheessa sanonut harkitsevansa lähtöä, mutta se tuntui melkein liiankin selvältä. William Reid oli New Yorkissa ja Happy oli nähnyt sen ilmeen Liamin kasvoilla aiemmin. Sellaiset ilmeet aina merkitsivät jotain.
”Does this mean we’re going to be over?” kysymys esitettiin, mutta jo sen ääneen sanominen tuntui täysin käsittämättömältä. Miten he voisivat olla?
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 4, 2017 18:16:51 GMT 2
Post by autopilot on Jun 4, 2017 18:16:51 GMT 2
Happy kysyi suoraa, oliko hän lähdössä takaisin Californiaan. Se oli aihe, josta ei oltu koskaan puhuttu, ja silti se tuntui molemmille melkein itsestäänselvyydeltä. Kai Liam halusi jollain tavalla palata kotiin. Ja jos se koti ei ollut Happyn luona, se oli länsirannikolla. Hän ei edelleenkään voinut nähdä itseään jäämään New Yorkiin, ei vaikka ihan oikeasti yritti ja koitti melkein epätoivoisesti hokea itselleen, että voisi sopeutua. Siihen sänkyyn oltaisiin voitu jäädä, mutta ei tänne.
“Yeah. I think so”, hän siis myönsi, ja oli melko varma, ettei minkään sanan sanominen ollut koskaan ollut niin vaikeaa. “I can’t stay here, Happy. I really can’t”, hän vielä lisäsi, ja kuulosti oikeasti pahoittelevalta, "I really wish I could." Olisi ollut paljon helpopaa, jos olisi vain voinut olla tyytyväinen mihin tahansa mitä elämä heitti eteen, vaan ei. Tässä meni hänen rajansa. Joskus oli pakko ajatella myös omaa jaksamistaan ja omaa elämäänsä, ei vain pistää muita edelle kerta toisensa jälkeen. Hän olisi mielellään rukoillut naista tulemaan mukaan, mutta jos hän ei ollut valmis jäämään tänne, sen ei tarvitsisi olla valmis tulemaan hänen mukaansa.
Ensimmäistä kysymystä seurasi toinen, ja jälleen yhtä tärkeä. Että jatkettaisiinko tässä yhdessä. Liam ei tiennyt. “We can just… Wait and see”, hän yritti, ja olisi yhtä hyvin voinut sanoa kyllä. Etäsuhde ilman, että olisi mitään tarkoitusta enää palata yhteen, ei kuulostanut mitenkään erityisen toimivalta ratkaisulta. Jos he eivät aikoneet olla fyysisesti yhdessä, miksi he olisivat sitä enää muutenkaan? Happylla oli selvästi ne omat, villit kuvionsa, ja ehkä sille tekisi hyvääkin olla vapaa tekemään mitä vain ikinä halusikin. Ehkä se olisi hyväksi miehelle itselleenkin. Ehkä hän oli oikeasti liian urautunut.
"That doesn't mean I don't love you", hän huokasi, ja se tuntui sinetöivän sen päätöksen. Kurkussa tuntui pala ja rintakehää puristi. Miten helvetissä tähän oltiin edes tultu? Miten he saattoivat olla eroamassa heti häiden jälkeen, kun olivat tähän asti olleet se kaikkien kadehtima ihannepari? "Maybe it's for the best. For both of us."
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 4, 2017 18:40:58 GMT 2
Post by moa on Jun 4, 2017 18:40:58 GMT 2
Liamilla meni hetki vastata, mutta Happy tiesi koko ajan mitä se oli sanomassa, eivätkä sanat sitten lopulta ilmaan osuessaan tulleet yllätyksenä. Se kuristi kurkkua joka tapauksessa ja Happy huomasi painautuvansa vähän tiukemmin kiinni miehen kylkeen. Siinä ei ollut mitään järkeä. Kahden päivän päästä olisi ollut heidän ensimmäinen kuukausihääpäivänsä. Ensimmäinen kuukausi. Ei vuosi, ei edes puoli vuotta. Kuukausi. Käsittämätöntä miten kaksi ihmistä saattoi niin selkeästi haluta olla yhdessä siinä kuitenkaan onnistumatta. Käsittämätöntä miten onnellisia he olivat olleet vain kuukausi sitten, vannoneet toisilleen valoja perheidensä, ystäviensä, jopa sen helvetin Jumalan edessä. Happy ei voinut olla ajattelematta, että tämä oli hänen vikansa ja tiesihän se, että Liamkin ajatteli samalla tavalla. Se oli itse sanonut niin. This is on you. Mies voisi antaa anteeksi miten paljon haluaisi, mutta lopulta se tulisi aina ajattelemaan, että Happy oli sotkenut kaiken, Happy oli varma siitä.
Eron lykkääminen tuntui väistämättömän välttelyltä, mutta Happy oli ihan valmis suostumaan siihen. Ei se pystyisi mitään eropapereita nyt allekirjoittamaan. Olisi parempi, että Liam menisi Kaliforniaan ja hän jäisi New Yorkiin ja ehkä vähän ajan päästä allekirjoittaminen olisi helpompaa. Yhteen palaamisen mahdollisuus taisi tuntua molemmista aika pieneltä siinä hetkessä, koska minne he muka palaisivat? Liam vihasi New Yorkia. Happy vihasi Länsirannikkoa. Liamin perhe vihasi Happya. Luoja. Kumpikaan ei aikonut enää edes pyytää toista jäämään tai lähtemään kanssaa, koska se olisi ollut ihan turhaa. Tai ehkä jos Liam olisi pyytänyt… Happy tiesi itsekin, että todennäköisyydet siihen, että hän olisi suostunut muuttamaan Kaliforniaan olivat todella pienet. ”I know that. This doesn’t mean I don’t love you either”, Happy huokaisi ja tuijotti vähän tyhjästi eteensä.
”It just… It’s so fucked up”, Happy sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja sen ääni taittui lopulta surulliseksi nauruksi. Nainen kääntyi selälleen sängylle ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Tasaisesti hengittäminenkin tuntui ihan ylitsepääsemättömältä haasteelta ja Happy tunsi nykivän ilmavirran käsiään vasten. ”Do you want me to go?” se kysyi lopulta laskiessaan kätensä alas jonnekin peitteiden päälle.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 4, 2017 19:04:50 GMT 2
Post by autopilot on Jun 4, 2017 19:04:50 GMT 2
Liam oli aiemmin ajatellut, että halusi tehdä järkipäätöksen sen sijaan, että olisi seurannut tunteitaan, ja juuri niin tässä tehtiin, seurattiin kerrankin suunnitelmaa loppuun asti. Jos hän olisi tehnyt kuten sattui oikeasti haluamaan, hän olisi jäänyt juuri tähän ja ollut ikuisesti miettimättä asiaa, olisi vain elellyt päivä kerrallaan kuten oli nyt tehnyt viimeiset pari viikkoa. Järkevämpää oli jatkaa matkaa erikseen, jos haluttiin vielä joskus päästä elämässä johonkin. Ja päättää se kaikki niin pian kuin vain oli mahdollista - Mitä pidempään pitkitettäisiin, sitä vaikeampaa se olisi. Mies oli melko varma, että jos ei ostaisi itselleen lentolippuja ja tekisi sitä päätöstä lähtemisestä, hän jäisi tähän. Ja niin houkuttelevalta kun se tavallaan kuulostikin, se ei ollut vaihtoehto. Ei pidemmän päälle. Ikävä kyllä.
Happy nauroi, Liam ei. Hän ei osannut oikein kuin tuijottaa lamautuneena eteensä, ei vielä edes osannut oikeasti prosessoida sitä kaikkea ja sen päätöksen vaikutuksia. Ei voinut kuin toivoa, että hän olisi jo onnellisesti kotona, kun se ymmärrys oikeasti iskisi. Liam lohduttautui myös sillä, että eivät he olleet oikeasti vielä allekirjoittamassa mitään papereita. Takaisin voisi aina tulla, jos siltä tuntuisi, ja jos ajatukset muuttuisivat. Eihän sitä tiennyt. Ehkä hän suhtautuisi myöhemmin koko siihen ajatukseen vähän paremmin, tai ehkä Happykin tajuaisi ettei New York ollutkaan kaikkea mitä se oli koskaan halunnut. Kuka tiesi.
Seuraava kysymys oli se, miten se tilanne nyt hoidettaisiin. “No. But you probably should, before I change my mind”, Liam vastasi rehellisesti siihen, pitäisikö Happyn lähteä, ja halusiko hän sen lähtevän. Naisesta otettiin vähän etäisyyttä, noustiin ylös siitä sängyltä, käytiin kiskomaan vaatteita takaisin päälle. "I really hope it works out for you", blondi sitten sanoi yhtäkkiä, kiskoi paidan päälle ja kääntyi Happyn puoleen. "The fashion thing. Everything." Toiveet olivat oikeasti aika ristiriitaisia, koska jos Happy ei saisi mitä halusi, ehkä se tulisi takaisin. Toisaalta hän halusi ihan oikeasti ja vilpittömästi, että se olisi onnellinen ja saisi kaiken mitä oli koskaan halunnut.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 4, 2017 19:30:55 GMT 2
Post by moa on Jun 4, 2017 19:30:55 GMT 2
”You’re probably right”, Happy vastasi, muttei tehnyt heti elettäkään lähteäkseen. Se kääntyi katsomaan, miten Liam vetäytyi ensin vähän kauemmas ja nousi sitten istumaan. Mies oli kauneinta mitä Happy oli koskaan nähnyt, eikä se voinut uskoa, että oli päästämässä siitä irti. Melkein kurottauduttiin hipomaan sen selän paljasta ihoa, mutta sitten se oli jo vetänyt paidan takaisin päälleen ja Happy päästi pidättämänsä hengityksen karkaamaan. Luonnollisesti se olisi halunnut jäädä ja saada miehen muuttamaan mielensä, jos mielen muuttaminen tarkoittaisi sitä, että se jäisi sinne hänen kanssaa ja he voisivat olla tas onnellisia. Valitettavasti Happysta tuntui, ettei se olisi ihan niin yksinkertaista. Siihen huoneeseen, siihen sänkyyn ei voitu jäädä ikuisiksi ajoiksi ja seinien ulkopuolella oli se kaupunki ja kaikki ne asiat, joita Liam vihasi ja Happy kai jollain sairaalla tavalla janosi.
Liamin katse tuntui jotenkin lävistävältä ja Happy nyökkäsi sen sanoille, kun ei oikein tiennyt mitä muutakaan olisi tehnyt. ”I don’t know what I hope”, se sanoi kohottautuessaan viimein istumaan ja vetäessään peittoa rintakehänsä suojaksi kuin sillä olisi ollut jotain merkitystä. ”Other than that you become happy. I didn’t mean to ruin everything.” Siinä olisi vielä ollut mahdollisuus kertoa Liamille siitä nurkan takana ehkä odottavasta diagnoosista, siitä että hän oli ehkä sairas. Mutta se ei sanonut mitään. Ei se millään hulluudella alkaisi painostamaan ketään jäämään, ei se tekisi heitä onnelliseksi, eikä se ratkaisisi niitä ongelmia. Happy tiesi, että hänellä olisi paljon selvitettävää itsensä kanssa, elämänsä kanssa. Ehkä olisi hyväkin, ettei Liam olisi siellä.
Hetki valui ohi, eikä Happy sanonut mitään. Sen sijaan se nousi hiljaa sängystä, keräsi vaatteensa ja pukeutui. Viimeiseenkin vaatekappaleeseen kietouduttuaan se meni hakemaan mieheltä vielä yhden suudelman ja sen saikin. ”Can I still call you?” kysyttiin, kun varpailta laskeuduttiin takaisin maan kamaralle. Ei se varmaan olisi viisasta.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 4, 2017 19:40:11 GMT 2
Post by autopilot on Jun 4, 2017 19:40:11 GMT 2
Jos Liam olisi tiennyt siitä diagnoosista, hän ei olisi lähtenyt mihinkään. Olisi vain niellyt ylpeytensä ja asettunut sinne New Yorkiin, meni sitten syteen tai saveen. Ehkä oli siis kaikille parempi, että siitä ei puhuttu. Se olisi ollut ihan väärä pohja lähteä ratkaisemaan sitä tilannetta. Lopputulos olisi voinut olla hyvä, tai se olisi voinut olla loputtoman huono - ehkä mies olisi vain herännyt kymmenen vuoden päästä, vihannut itseään ja kaikkea mitä edusti ja halunnut pois keinolla millä hyvänsä. Sitä hän pelkäsi, ja siksi ei uskaltanut jäädä. Kai hän oli sen velkaa itselleen, että edes yritti olla onnellinen.
Happy ilmeisesti syytti siitä kaikesta itseään, mikä sai Liamin näyttämään huolestuneemmalta kun hänen olisi siitä tilanteessa pitänyt näyttää. “It’s not anyone’s fault”, hän pudisteli päätään, ja tunsi pakottavaa tarvetta lohduttaa naista ja kertoa sille, että kaikki oli kunnossa, ja kaikki tulisi järjestymään. “It’s just how life is sometimes. It happens, and it’s okay.” Hänkin toivoi, että olisi vielä joskus oikeasti onnellinen. Ehkä hän saisi sen omakotitalon ja pari lastakin. Nyt koko ajatuskin tietysti ahdisti, koska selvästi niitä ei saataisi Happyn kanssa, kuten oltiin aina kuviteltu. Oli mahdoton edes kuvitella siihen tilalle ketään muuta. Ajatukset kävivät ohimennen siinä collegaikojen tyttöystävässä ja siinä, miten eri tavalla kaikki voisi nyt olla. Ehkä sen kanssa ei oltaisi juuri nyt tässä tilanteessa.
Molemmat pukeutuivat, ja Happy rupesi tekemään lähtöä. Se tuli vielä varastamaan yhde suudelman, ja Liam hymyili sen huulia vasten. “Yeah. Always”, sille luvattiin vilpittömästi siihen soittamiseen, vaikka se ei varmaan olisikaan hyvä idea. “We’ll keep in touch, anyway. To, you know, sort everything out.” Kai he tapaisivat seuraavan kerran sitten juristien kanssa ja alkaisivat miettimään myös sitä virallista avioeroa. Ajatus ei ollut kovin mieltäylentävä.
|
|
