member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jun 6, 2017 17:52:45 GMT 2
Post by julle on Jun 6, 2017 17:52:45 GMT 2
THURSDAY 24. DECEMBER 2015 – EVENING / NIGHT
SOMEWHERE @ BRONX, THE DUMPSTER HOODS
RAVEN RODRIGUEZ & ROCCO GRIFFIN
( + BUCH OF OTHER PEOPLE, LIKE CHRIS)
RAVEN’S OOTD / nepa Christmas Eve – normaalit ihmiset juoksivat sinä päivänä kaupasta toiseen ja osti läheisilleen lahjoja. Raven ei ollut koskaan ymmärtänyt mitä erikoista joulussa oli. Syy siihen saattoi olla se, että hän oli kasvanut koko elämänsä sijaiskodeissa ja nykyään hän asui poikaystävänsä kanssa kadulla. He olivat sijaiskodista päästyä onnistuneet löytämään työt ja asunnon, mutta parin vuoden sisälle he olivat menettäneet kaiken. Aikansa kadulla asuttuaan he olivat onneksi löytäneet The Dumpster nimiseen järjestön, johonka olivat liittyneet. He etsivät yhdessä ruoan, lämmikkeet, kaiken elämiseen tarvittavan. He jakoivat kaiken ja ovat kaikki äärimmäisen läheisiä keskenään. Arki heidän kanssa toi turvaa Ravenille ja Chrisille, joten he olivat jääneet kyseiseen porukkaan pysyvästi. Joulun tienoilla he olivat kuitenkin lähteneet etsimään ruokaa ja Raven oli lähtenyt liikenteeseen Chrisin kanssa. Kaksikon hetkellisesti erkaannuttua, Raven oli mennyt erään ruokakaupan takapihalle ja tonkinut niiden roskiksia. Hän löysi sieltä moitteettomassa kunnossa olevan leipäpussin ja muutaman omenan – jotka olivat kylläkin hiukan jäätyneet niistä yönpakkasista. Dyykkauksen suoritettua, Raven oli palannut takapihalta kadulle ja katsahtanut rennosti ympärilleen. Silmiinsä kuitenkin pisti kauempana maassa makaava henkilö, jolloin hän kurtisti kulmiaan. What the fuck – oli Ravenin ensimmäinen ajatus, ennen kuin lähti laiskasti lampsimaan kyseistä ruhoa kohti. Kauempaa Raven ei vielä pystynyt tunnistamaan tuota maassa makaavaa henkilöä, mutta mitä lähemmäksi hän pääsi – sen tutummaksi tuon kasvot muuttuivat. “ Rocco?”, Ravenin ei tarvinnut kauempaa yhdistää kyseistä naamaa ja nimeä, kun hän oli jo nakannut selässään olevan repun maahan ja ottanut juoksuaskeleita miehen luokse. Roccon vierelle polvistuttiin ja tuon kasvoja katsottiin tutkivasti, samalla kun pulssia tunnusteltiin. Hän oli elossa ja se sai Ravenin neutralisoimaan itsensä sitä tilannetta varten. “ It’s alright, I got you… Rocco? Rocco? Wake up!”, Raven pyysi ja kevyesti taputti pojan poskia – saamatta kuitenkaan mitään reaktiota tuossa aikaiseksi. “ Holy fuck wake up!”, Raven ärähti nyt lähinnä itsekseen ja lätkäisi Roccoa nyt muutaman kerran napakammin kasvoille. Toisesta ei lähtenyt sen suurempaa vastausta kuin epämääräistä murinaa, jolloin Raven katsoi ympärilleen ja näki Chrisin kauempana. “ Chris! CHRIS!”, hän viittoi poikaystäväänsä tulemaan luokseen. ” Rocco? What…” - “ Yeah yeah he’s alive. Now, help me to lift him up. Let’s take him home. ”, Raven pyysi napakkaan sävyyn ja vei kätensä Roccon kainaloiden alta, kun Chris puolestaan tarttui tuota jaloista. Rocco nostettiin ylös maasta ja kaksikko lähti raahaamaan tuota The Dumpsteriin. “ Jesus Christ you’re hevy…”, nainen puhisi itsekseen ja yritti parhaansa mukaan pitää itsensä neutraalina. The Dumpsterille päästyä he olivat laskeneet Roccon patjalle makaamaan. Chris kävi hakemassa vilttejä, jotka he asettelivat lämmittämään Roccoa. Chris oli aikansa istunut siinä patjan reunalla Ravenin ja tajuttomana olevan Roccon seurana. Chris oli kuitenkin huomannut nopeasti, ettei siitä ollut mitään hyötyä ja lähtenyt takaisin kadulle etsimään ruokaa. Raven puolestaan istuskeli niin kauan Roccon vieressä, kunnes tuossa alkoi ilmetä jotain heräämisen merkkejä. Brunette kääntyi nyt paremmin istumaan pojan puoleen ja hellästi kosketti Roccon poskea, kun tuo availi silmiään. “ Hey you… It’s been a long time.”, Raven sanoi ja hymyili pehmeästi. Hänestä oli suorastaan ihana nähdä pitkästä aikaa joku tuttu kasvo, mutta Raven ei ollut varma oliko Rocco siitä aivan samaa mieltä. |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jun 9, 2017 20:45:56 GMT 2
Post by nepa on Jun 9, 2017 20:45:56 GMT 2
ROCCO'S OOTDStay awake for me, Gem. Hey, Gem. Listen to me. Everything’s gonna be alright, okay? Ja sen jälkeen Gemma oli ummistanut silmänsä. Eikä itse asiassa ollut kestänyt kauaa, että myös Rocco oli tehnyt niin. Mutta Gemma oli tehnyt sen erilaisella tavalla – sellaisella, että se ei ollut tulossa takaisin. Gemma oli nimittäin ihan erilainen kuin Rocco. Vaikka eroa oli totta kai jo fyysisellä puolella Gemman ollen hennompi, taisivat niiden suurimmat erot olla sillä henkisellä puolella. Rocco nimittäin oli kestänyt sen muutaman vuoden kadulla paremmin. Vahvemmin. Rohkeammin. Gemma oli taas ollut pelokas arkajalka, se, joka varoi jokaista vastaantulevaa eikä katsonut ketään silmiin. Ja ihan turhaan: sillä nimittäin oli Rocco. Rocco oli ollut sen tukena aina siitä lähtien, kun ne oltiin heitetty pihalle Roccon hankkimasta asunnosta, ja Rocco oli luvannut, että pitäisi siskostaan huolta. Always. Mutta sinä iltana Rocco oli pettänyt lupauksensa. Se ei oikeastaan edes ollut varma, että missä oli silläkin hetkellä. Rocco oli poissaoleva ja sekainen, aina välillä heräsi, mutta sitten taas nukahti. Oli varmaan vaipumassa johonkin hypotermiaan tai vastaavaan. Ei se tainnut enää edes tuntea sormiaan tai varpaitaan, hyvä, että näki ylipäätään. Mutta Gemman se näki koko ajan vierellään, tosin se tyttö ei räpäyttänyt edes silmiään tai tehnyt mitään osoittaakseen olevansa elossa. Sillä hetkellä Rocco oli availemassa taas silmiään, mutta sillä kertaa se näki Gemman lisäksi luonaan toisen tutun bruneten. Ravenin, Roccon ensirakkauden. Ja ehkä siitä Rocco päätteli olevansa kuollut. Se yritti parhaansa mukaan mutista ääneen Ravenin nimeä ja kysyä, että oliko se kuollut. Tosin Ravenin se oletti olevan taivaassa, jos jossain. Roccolla itsellään taas olisi menolippu helvettiin kaiken sen takia, mitä se oli tehnyt. Ja varsinkin sen takia, että se oli pettänyt oman siskonsa. Se siis ansaitsisi sen paikan Helvetistä – Rocco ei todellakaan tuntenut kuuluvansa taivaaseen. Ja seuraavan kerran, kun Rocco avasi silmänsä, se tajusi olevansa patjalla, ja tuntevansa sormensa. Sen ensimmäinen reaktio heräämisen jälkeen olikin hieman puristaa kättä nyrkkiin ja heilutella varpaita ihan vain varmuuden vuoksi. Hetken aikaa se tunsi jopa helpotusta, mutta sitten muisti, mitä oli tapahtunut. Rocco oli ollut Gemman kanssa. Gemman, joka ei ollut enää hereillä. Niinpä, vaikka Raven yrittikin puhua, Roccon ensimmäinen ajatus oli vain omassa siskossa. ”Gemma?” Se kysyi sekavaan sävyyn. ”Gemma, where are you?” Mitään vastausta ei tullut, vaan sen sijaan Raven oli tarjoamassa Roccolle vesilasillista. Niinpä Rocco kampesi itsensä voimattomana edes hieman parempaan asentoon kyljelleen, jotta saisi juotua suoraan pullosta. Ja Luoja, millaisella vauhdilla Rocco kumosikaan sen pullon sisällön alas kurkustaan. ”Raven, what.. How? What happened? Where am I? Why are you here?”Hetken tarkkailun jälkeen kävi selväksi, että paikalla oli muitakin kuin vain Raven. Itse asiassa se paikka vaikutti jonkun kodilta. Ei tietenkään miltään luksusasunnolta Manhattanilta, vaan joltain läävältä. Tosin, ei se ollut asunto. Ei niistä pahviseinistä päätellen. ”I need to see Gemma”, Rocco sitten totesi päättäväisenä ja oli kampeamassa itseään ylös, ”where is she?” Rocco yritti nousta, mutta ei jaksanut laittaa vastaan, kun Raven painoi hänet takaisin makuuasentoon. ”Where is she!” Rocco joutui lopulta korottamaan ääntään, kun mitään vastausta Gemman olinpaikasta ei tullut. ”Stop dodging the fucking question and tell me! Tell me now!”
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jun 11, 2017 1:48:17 GMT 2
Post by julle on Jun 11, 2017 1:48:17 GMT 2
Raven ei voinut uskoa, että kaikkien näiden vuosien jälkeen edessään oli aikuistunut Rocco. Siis oikeasti aikuistunut. Rocco oli viimeksi tuon nähdessään vielä nuori pojan kloppi, jonka Raven oli valitettavasti joutunut jättämään taakseen. Hän oli kuvitellut, ettei vanha elämänsä tulisi enää vastaan. Johnsonien perhe oli jäänyt historiaan, ainakin Ravenin kirjoissa. Rocco oli nyt kuitenkin siinä ja väistämättä tuon katseleminen sai pienen hymyn nousemaan tytön huulille. Miehen yksin olo sai Ravenin olettamaan että Gemma oli vielä jäänyt sijaiskotiin ja odotti hetkeä, kun hänen vuoronsa vapautua tuosta helvetinkolosta tuli. Raven ei edes osannut kuvitella, että Rocco olisi ollut alun perin siskonsa kanssa matkassa. Ei ainakaan siinä vaiheessa, kun Raven oli Chrisin kanssa löytänyt heidän vanhan tuttavuutensa kadulta ja raahannut kotiin.
Raven istuikin nyt kuuliaisesti Roccon sängyn vierustalla ja odotteli miehen heräämistä. SJalat oli vedetty eteen koukkuun ja sormet naputtelivat hermostuneena lähes polviin ulottuvien saappaidensa nahkaista pintaa. Ajatuksista havahduttiin, kun Rocco oli räväyttänyt silmänsä auki ja alkanut kysellä siskostaan. Raven aluksi ajatteli miehen vain hourailevan, joten hän sivuutti ne tiedustelut ja vuorostaan tarjosi vesipulloa. Hän seurasi hiljaa, kuinka Rocco kulautti sen pullollisen huiviinsa ja otti takaisin sen tyhjän pullon. ”Rocco, calm down. You’re safe now.”, Raven hymyili vinosti ja nakkasi pullon johonkin huoneen perimmäiseen nurkkaan. Asentoa paranneltiin nyt sängyn reunalla ja huomio siirrettiin täysin sängyllä hourailevaan Roccoon. ”We found you from the street. And this is my – our – home. Welcome to The Dumpster’s community”, hän toivotti tervetulleeksi vaisun hymyn era. Eihän se heidän kotinsa ollut mikään luksus asunto, mutta he selvisivät sillä. Kodittomuus opetti paljon ja erityisesti sellaisia taitoja, mitä Raven ei koskaan kuvitellut tarvitsevansa.
Rocco ei kuitenkaan lopettanut siskostaan puhumista, jolloin Raven alkoi epäillä ettei kyse ollut vain jostain kuumehourailusta tai muusta sekavuudesta. Oliko Rocco todella ollut Gemman kanssa matkalla. Raven vilkaisi vaistomaisesti hiukan kummissaan ”huoneen” ovelle tullutta Chrisiä, jonka jälkeen palautti katseensa Roccoon. ”Rocco…”, hän aloitti ja tarttui tuota lohduttavasti kädestä. Hän hiukan jopa säpsähti sitä pojan korottamaa ääntä, joka sai Ravenin myös vakavoitumaan. ”I… I don’t know where Gemma is.”, todettiin vakavana. ”We found you alone – no sign of her.”, Raven jatkoi päätään pudistellen, liikahtaen paikallaan hiukan kiusaantuneena siitä tilanteesta. Rocco yritti taa nousta ja puhui jotain siskonsa etsimisestä, milloin Raven huokaisi ja laski kätensä miehen hartioille ja painoi paremmin sänkyä vasten. ”You need to lie down and rest. I can send my friends look for Gemma. You don’t have to worried about that. We’re going to find him.”, hän yritti nyt vakuutella. Samalla hetkellä Chris sanoi käyvänsä ulkona, jolloin Raven vain vilkaisi poikaystäväänsä nopeeasti. ”Sure.”, hän nyökkäili ja palautti huomionsa nopeasti takaisin Roccoon. Raven silmäili miestä hetken, ennen kuin varovaisesti siirtyi lähemmäs tuota. ”Do you need more water? Something to eat? You feel feverish?”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jun 12, 2017 15:42:14 GMT 2
Post by nepa on Jun 12, 2017 15:42:14 GMT 2
Vaikka Raven yrittikin rauhoittaa, se ei todellakaan auttanut. Ei Rocco voinut vittu rauhoittua siinä tilanteessa. Nuorukaiselle oma sisko oli nimittäin koko sen elämä – jos Gemmalle tapahtuisi jotain, Rocco kuolisi varmaan itsekin. Ja nyt luultavasti niin oli käynyt. Luultavasti Gemma oli jossain yksin ja peloissaan, mietti, että oliko Rocco hylännyt sen lopullisesti. Paljon Rocco ei siis kerennyt ajatella mitään Dumpstereita, tosin vilkaisi sentään hämmentyneenä ympärilleen. Suurin piirtein kaikki aistit alkoivat toimia samaan aikaan, ja Rocco liki säpsähti, kun tunsi lämpöä jostain vierestään. Katseen kohdistaminen kertoi, että se oli vieressä oleva roskatynnyri. ”The Dumpster?” Se toisti, kun pystyi edes hetken aikaa keskittyä muuhunkin kuin omaan siskoonsa. ”Our home? What do you mean?” Rocco pudisteli sekavana päätään. Se oli kyllä huomannut Chrisin, mutta mielestään se oli siinä sekavassa tilassaan kuullut myös puhetta, jonka ääntä ei tuntenut. Oliko siellä siis muitakin?
Sitten se Gemma taas palasi mieleen. Paniikki oli nousemassa pintaan saman tien, ja Rocco-raukka yritti nousta ylös voidakseen mennä etsimään siskoaan. Se oli nimittäin Roccon pääprioriteetti. Kukaan ei ollut Roccolle yhtä tärkeä ihminen. Ei edes Raven, vaikka sen kanssa Rocco olikin aikoinaan jakanut syvän suhteen. Kai se jollain tasolla silläkin hetkellä oli onnellinen nähdessään Ravenin, mutta sellaista oli vaikeaa ajatella. Roccoa vain vitutti ja raivostutti, mutta samalla pelotti ja ahdisti. Sen silmistä oli ihan selvästi luettavissa äärimmäisen sekava tunteiden kirjo, ja Rocco tunsi silmiensäkin kostuvan. Jos Roccolla olisi taipumusta paniikkihäiriöön, sillä hetkellä sellainen olisi ihan varmasti tulossa. Se ei pystynyt nimittäin pitämään edes itseään kasassa – Rocco tahtoi vain löytää siskonsa. Millään mulla ei ollut merkitystä. ”Your friends?” Rocco ärähti. ”I don’t trust your fucking friends”, se aloitti myrkylliseen äänensävyyn, ”and I definitely don’t trust you!” Se tapa, jolla Raven oli lähtenyt vuosia sitten, sattui edelleen. Sillä hetkellä se nousi inhottavasti pintaan. ”Stop coddling me!” Rocco sai vielä lisätä, kun Raven oli kysymässä, tarvitsiko Rocco jotain. ”I want nothing from you.”
Sitten se nousi väkisin ylös. Raven yritti edelleen pitää Roccoa paikoillaan, mutta nuorukainen se vain työnsi bruneten kauemmas itsestään vahvasti ja mulkaisi tätä pahaan sävyyn. ”Didn’t you hear?” Se ärähti. ”I said I want nothing from you, so get the fuck away from me and let me go!” Kaikki se huutaminen sai lopulta Chrisinkin heräämään koomastaan. Se palasi sisälle, ja oli totta kai heti tarttumassa kiinni Roccosta. Se ei ehkä yrittänyt pitää Roccoa niin kovin paikoillaan kuin Raven äskettäin, mikä oli tietenkin mukavaa, mutta vitutti silti. ”I don’t want to be here!” Rocco sanoi jo selvästi murtuneemmalla äänensävyllä. ”Not without Gemma!” Rocco yritti parhaansa mukaan pitää itsensä kasassa, mutta se silmien kostuminen alkoi pikkuhiljaa muuttua epäilyttävästi kyynelehdinnäksi. Ja itse asiassa Rocco sitten lopulta rauhoittui ja suostui palaamaan siihen pedille. ”I’ve lost everything”, se valitti molemmille, ”my job, my house, Raven, then Gemma.” Se Ravenin mainitseminen sai Chrisin tietenkin hämmentyneeksi. ”What do you mean?” Chris kysyikin ääneen, sai Roccon kääntämään katseensa tähän. ”She chose you. We fucked each other, and she chose you. I was nothing to her.” Rocco katsoi Chrisiä jokseenkin eleettömänä. Ei se edes jaksanut ahdistua siitä, että Chris tiesi nyt totuuden – Raven ei selvästikään ollut kertonut mitään aikaisemmin. Ei Chris olisi reagoinut niin vahvasti, jos Raven olisi aikaisemmin avannut sanaisen arkkunsa.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jun 13, 2017 18:09:18 GMT 2
Post by julle on Jun 13, 2017 18:09:18 GMT 2
Raven oli rehellisesti sanottuna yllättynyt siitä, että Rocco oli edelleen niinkin katkera kaikesta tapahtuneesta. Siitä oli ollut lähes kymmenen vuotta, kun Raven oli jättänyt Chrisin kanssa hyvästit Johnsonien perheelle. Totta kai Raven olisi voinut hoitaa oman osuutensa paremmin mutta ei. Hän oli kokenut Roccon hyvästelyn liian vaikeaksi, joten Raven oli päättänyt, ettei tekisi sitä ollenkaan. Hirveä virhehän se oli ollut, mutta rehellisesti sanottuna Raven ei ollut edes ajatellut sen vaikuttavan Roccoon vielä tänäkin päivänä. Raven ei kuitenkaan nähnyt mitään syytä pyytää anteeksi sitä tekoaan. Ei hän edes osannut pyytää anteeksi ja tässä sitä sitten oltiin.
”Okay, okay, chill…”, Raven nosti kätensä rauhallisesti, antautumisen merkiksi ylös ja katseli tyynenä vauhkoavaa Roccoa. Hän ei viitsinyt sanoa minkäänlaista poikkipuolista sanaa, sillä Rocco oli selvästikin sellaisessa mielentilassa, ettei halunnut kuulla mitään mitä Ravenilla oli sanottavaa. Hän suosiolla vetäytyi kauemmaksi Roccosta ja nousi seisomaan, seuraten nyt toista katseellaan. Rocco jatkoi raivoamistaan ja se sai Raveninkin kurtistamaan kulmiaan, kun Rocco alkoi valitella menettäneensä kaiken. Chris oli heistä kuitenkin se, joka oli kysynyt mitä toinen oli tarkoittanut. Ja sieltä se tuli; Rocco oli kajauttanut ilmoille Ravenin suurimman salaisuuden, jonka hän oli salannut poikaystävältään kaikki nämä vuodet.
Se paljastus sai sydämen jättämään Ravenilla lyönnin välistä. Hän tuijotti ilmeettömänä Chrisiä, joka oli nyt hitaasti kääntänyt katseensa tyttöystäväänsä ja irrottanut otteensa Roccosta. ”Chris…”, brunette onnistui kuiskaamaan, ennen kuin Chris oli tyrmistyneenä kääntynyt kannoillaan ja painelut ulos. Raven ei siinä vaiheessa epäröinyt juosta poikaystävänsä perään. Chris ei kuitenkaan jäänyt kuuntelemaan Ravenin selityksiä, vaan ulos päästyä lähti juoksemaan pois paikalta. ”Chris wait, let me explain! Come back”, Raven huusi poikaystävänsä perään. Juoksemaan hän ei kuitenkaan lähtenyt, vaan jostain syystä Raven väin jämähti paikalleen. Paha olo, huoli ja järkytys kaiken paljastumisesta sai Ravenin sydämen hakkaamaan tuhatta ja sataa ja pakokauhun heräämään. Raven ei siinä vaiheessa kuitenkaan enää osannut tehdä muuta kuin katsoa loittonevan poikaystävänsä selkää.
Silmänsä kostuivat ja ennen kuin Raven ehti todella prosessoida mitä oli tapahtunut, hän tunsi Lennyn käden olallaan. ”Don’t touch me!”, Raven rääkäisi turhankin kärkkäästi ja mulkaisi ystäväänsä. Valtava tunnemyrsky pyöri Ravenin sisällä, eikä hän tiennyt miten käsitellä sitä tapahtunutta. Viimeiseen asti Raven pidätteli niitä kyyneleitä, mutta lopulta hänkään ei voinut täysin selvästi ajatella ja otti vuorostaan askeleita pois päin muista. ”I… I… I need to find Chris.”, brunette sopersi, kääntyi kannoillaan ja lähti lopulta juoksemaan samaan suuntaan minne Chris oli aikaisemmin lähtenyt. Raven vain toivoi, ettei olisi liian myöhäistä löytää Chrisiä.
|
|
