.gif)
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 8, 2017 19:07:38 GMT 2
Post by missie on Jun 8, 2017 19:07:38 GMT 2
TUESDAY 18. APRIL 2017 SAVAGE'S RESIDENCE @ QUEENS THE WHOLE CLAN Georgiana pureskeli malttamattomana alahuultaan ja hypyytti kevyesti sylissään olevaa Piperia. Naisen katse tarkkaili keittiön ikkunasta suoraan kadulle avautuvaa näkymää. "God, where are they?" Gee kirosi seuraansa liittyneelle anopilleen silmiään kireästi pyörittäen. Hän oli käynyt siihen mennessä ja jokaisen kauhuskenaarion päässään lävitse. Mitään muuta hän ei halunnut niin kiihkeästi, kuin saada Johnnyn takaisin kotiin. Viimeisen parin vuoden ajan hän oli haaveillut tästä hetkestä, ja nyt hän pelkäsi, että kaikki menisi pieleen. Huokaisten Georgiana katsahti Piperia, joka hymyili iloisesti äidilleen. Hymy tarttui väkisinkin naiseen. Piper oli onneksi autuaan tietämätön kaikesta siitä, mitä he olivat Johnnyn kanssa joutuneet käymään läpi. Jerryn kuoleman jälkeen Georgiana oli luullut saavansa Johnnyn vihdoinkin itselleen, mutta sitten rikkomus ehdonalaisen ehtoja kohtaan oli paljastanut ja viranomaiset olivat vieneet Johnnyn mukanaan. "Can you take her?" Georgiana pyysi, ojentaen Piperin Josielle. Naisen otettua Piperin itselleen siirtyi Georgiana lähemmäksi ikkunaa. Katse lukittui tarkkaavaisesti kadulla liikkuviin ajoneuvoihin ja ihmisiin, jääden odottamaan että Maxien - Johnnyn veljen - auto kaartaisi näkyviin. Georgiana oli kiitollinen siitä, että Max oli luvannut lähteä hakemaan veljeään, sillä nainen tiesi olevansa liian hermostunut ajaakseen metriäkään autolla. Toki hän olisi voinut vankilalla pakottaa Johnnyn kuskin paikalle, mutta silti tämä vaihtoehto tuntui paremmalta. Siitäkin huolimatta, että pelkkä odottaminen oli sietämätöntä. Samaan aikaan olohuoneen puolella Tyler istui Harperin kanssa sohvalla. Hän puristi tytön kättä kevyesti ja nojasi toisella kyynerpäällään käsinojaan, tukien päänsä sen samaisen käden kämmeneehen. Harperin kaksi nuorempaa siskoa istuivat myös sohvalla kaksikon seurana, mutta vaikuttivat olevan kiinnostuneempia televisiosta kuin esimerkiksi Harperin ja Tylerin tarkkailusta. "Do we tell them today?" Tyler kysyi matalasti kuiskaten. Paljon oli muuttunut Johnnyn poissaollessa. Tyler ja Harper eivät olleet paitsi muuttaneet yhteen, he olivat myös kihlautuneet ja saaneet tietää odottavansa esikoistaan. Siinä riittäisi sulateltavaa yhdelle, jos toisellekin. Kaksikko oli pitänyt ilouutiset salaisuutena, joten edes Georgiana tai Josie ei tiennyt. Pojan sisällä velloi niin hermostuneisuutta kuin jännittyneisyyttä. Rehellisesti sanoen hän pelkäsi Johnnyn todellakin kaivavan haulikkonsa esiin. Toisaalta Tyler yritti lohduttautua sillä, että mies tuskin tekisi sitä, sillä olihan tämä vasta päässyt vapaalle jalalle. Vapaus oli jotain, mitä Johnny tuskin halusi aivan heti menettää. Ja mikäli mies niin tekisi, oli Harper täysin riskin arvoinen. Ei ollut mitään, mitä Tyler ei tytön puolesta tekisi. Hän oli äärimmäisen ylpeä ja onnellinen saadessaan ilmoittaa, että he olivat menossa naimisiin ja tulossa vanhemmiksi, mutta luonnollisesti ymmärsi myös epäilykset, joita he joutuisivat kohtaamaan. Parikymppiset vanhemmat, koulut vielä kesken ja elämä alussa - yhtälö, joka vain harvoin toimi. Silti Tylerilla oli vahva luotta heihin - häneen ja Harperiin. He selviäisivät kaikesta yhdessä. Juuri silloin tumma Aston Martin pysähtyi Savagen perheen omakotitalon eteen. Georgiana henkäisi keittiössä syvään ja ryntäsi suorinta tietä eteiseen. Ripeät, pitkät askeleet johdattivat naisen kuistin kautta suoraan autosta nousseen Johnnyn luokse. Hän oli niin helpottunut, niin onnellinen, ettei nainen juuri ajatellut mitään kietossaan kätensä tiukasti miehen niskan taakse ja halasi tätä lujasti. Siitä tuntui olevan pieni ikuisuus, kun hän oli viimeksi saanut halata miestä. Tuntea miehen kehon lämmön omaansa vasten ja kädet kiertyneinä ympärilleen. Georgiana ei ollut edes tajunnut miten paljon oli kaivannut Johnnyn läheisyyttä - ei ennen kuin vasta nyt. "I miss you so much!" Georgiana henkäisi helpottuneesti ja uskalsi hetkeksi painaa silmänsä kiinni, nauttien ainoastaan siitä tunteesta, jonka jälleennäkeminen aiheutti hänen sisällään. Melkoinen tunnemyrsky pyöri naisen mielessä. Hän oli samaan aikaan niin iloinen ja riemuissaan, mutta toisaalta pelkäsi myös suunnattomasti. Mitä jos Johnny vietäisiin häneltä taas? Mitä jos hän joutuisi huolehtimaan lapsista ja kodista yksinään? Georgiana tekisi sen kyllä, siitä ei ollut epäilystäkään, mutta hän ei ehdoin tahdoin halunnut kokea sitä uudestaan. Yksi kerta oli ihan riittävästi. Nainen avasi jälleen silmänsä ja hymyili miehelle, ennen kuin hän soi tämän huulille kaipautta ja rakkautta kuvastavan suudelman. Johnnyn huulet sopivat edelleenkin täydellisesti naisen omia vasten. Georgiana muisti täydellisesti, miksi oli avioitunut miehen kanssa - hän ei ollut koskaan tuntenut samoin ketään muuta kohtaan. Pelkästä ilosta kyyneleet olivat valuneet koristamaan Georgianan poskia. Nainen naurahti hieman häkeltyneesti vetäytyessään suudelmasta ja katsahtaessaan Johnnya silmiin. Katse painui jonnekin miehen rintaan. "I can't believe that you're here at last. Like for real", Georgiana huokaisi, kohottaen päänsä jälleen Johnnyn kasvojen tasolle. Hän kallisti päätään katsellessaan miestä. Ehkä he saisivat vihdoinkin aloittaa normaalin elämän yhdessä - perheenä. Georgiana ei ollut edes rekisteröinyt, kun Josie Piper sylissään, Harper, Emma, Olivia ja Tyler olivat kerääntyneet kuistille odottamaan omaa vuoroaan. Naisen kasvoilla sädehti leveä hymy, vaikka hän kohtasi kaikkien katseet tunteidensa purkauksen päätteeksi. Hieman huvittunut ja osittain jopa nolostunutkin naurahdus karkasi kuitenkin Georgianan huulilta. Hän kuitenkin uskoi kaikkien ymmärtävän tilanteen. Ikävä oli taatusti kalvannut kaikkia heitä. Georgiana tarttui Johnnyn käteen, ennen kuin he lähtivät yhdessä astelemaan kohti kuistia. Hän nosti pienen Piperin Josien sylistä sillä välin, kun muut toivottivat miehen tervetulleeksi kotiin. Tyler kätteli Johnnya kohteliaasti omalla vuorollaan. "Nice to have you back, sir!" Hän totesi vilpittömän iloisesti. Pienoista hermostuneisuutta pojasta oli kuitenkin havaittavissa, mikä varmasti johtui massiivisesta salaisuudesta, jota he varjelivat Harperin kanssa. Kun kaikki olivat saaneet vuorotellen tervehtiä Johnnya, lähestyi Gee miestään Piperin kanssa. "Say hi to daddy", nainen leperteli tyttärelleen, joka kuitenkin painoi kasvonsa ujosti äitinsä olkapäätä vasten, kuin piiloutuen Johnnylta. Georgiana hymähti myötätuntoisesti ja katsahti Johnnya olkiaan huolettomasti kohauttaen. "She's just shy. It's easier over time", hän selitti huolettomasti. Vaati vain hieman aikaa, jotta Piper tottuisi isänsä läsnäoloon. "Soon you can't get anywhere without her", Georgiana lohdutti. Hän oli varma, että Johnny ja Piper olisivat pian erottamattomia. "I'm so happy that you're home, honey!" Georgiana henkäisi vielä ja suukotti Johnnya hellästi poskelle. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jun 15, 2017 19:23:00 GMT 2
Post by julle on Jun 15, 2017 19:23:00 GMT 2
Johnny, Josie & HarperSiitä oli kaksi vuotta, kun Johnny oli viimeksi ollut vapaalla. Kahden vuoden jälkeen, hän näki pitkästä aikaa oman puhelimensa, avaimensa ja kaikki muut roinat, jotka häneltä oli otettu talteen pidätyksen yhteydessä. Omat vaatteetkin tuntuivat huomattavasti mukavammalta, kun oranssit haalarit, jotka hiersivät joka paikasta. Tavarat kerättiin laatikosta omiin taskuihin ja toisessa kädessä roikotettava takkivedettiin ylle, ennen kuin asteltiin ovesta ulos raikkaaseen ulkoilmaan. Johnnyn oli hetkeksi jopa jäätävä vain seisomaan siihen oven ulkopuolelle ja sulkea silmät. Ulkoilma tuntui virkistävältä, huomattavasti virkistävältä mitä aitojen toisella puolelle. Siihen aitaan luotiinkin lopulta viimeinen vilkaisu, ennen kuin Johnny suuntasi pihalla odottavan auton ja veljensä Maxin luokse. ” Hey Maxie, good to see you.”, Johnny hymyili leveästi, tuli lähemmäksi, miesten vaihtaessa autolla veljellinen halaus. ” It’s been a long time brother – let’s get you out of here.”, Max kehotti ja halauksen jälkeen istuutui kuskin paikalle, jääden odottamaan että Johnny heitti kamansa takapenkille ja istuutui pelkääjänpaikalle. Fishkill Correctional Facilitystä oli takaisin New Yorkiin noin kahden tunnin ajomatka, joten veljekset kerkesivät sen aikana jutustelemaan rauhassa, ennen kuin Max tiputtaisi Johnnyn kotiin perheensä luokse. Koko perhe luultavasti odotti jo malttamattomana miehen paluuta. Yksi odottelijoista hääräsi keittiössä Georgianan seurana ja valmisteli ruokaa palaavalle pojalleen. Josie oli eri tavalla tottunut näihin hetkiin – hänen kaikki poikansa olivat tainneet käydä vankilassa useammin kuin kerran ja kyllä Williamkin sai aikanaan vierailla valtion hotellissa useampaan otteeseen. Hermoilusta ja turhasta höösäämisestä ei ollut hyötyä, mutta Josie antoi Georgianan rahassa hermoilla ja olla malttamaton. Keittiössä hääräilevä Josie laitteli pöytää valmiiksi ja keskeytti ne hommat kuullessaan Georgianan pyynnön. ” Sure, dear. Come here baby, granny wanna show you something…”, Josie nyökkäili ja otti Georgianan ojentaman Piperin. Tytölle leperreltiin ja poistuttiin keittiöstä takapihalle, kun puolestaan Harpr istuskeli Tylerin ja pikkusiskojensa kanssa olohuoneen sohvalla. Tylerin kättä puristettiin ehkä turhankin lujaan, muta Harper ei voinut sille sisällään vellovalle hermostuneisuudelle mitään. Eihän siinä isänsä odottelussa ollut muuten mitään kauheaa, mutta kun he olivat salanneet niin monta asiaa hänen isältä, niin Harper pelkäsi siitä muodostuvaa paskamyrskyä. Katse oli lasittunut eteensä, mutta Tylerin matalan kuiskauksen kuultua Harper käänsi katseensa poikaystäväänsä ja nojautui kevyesti tuon puoleen. ” We have to. We may die today but at least we die together. Right?”, Harper kuiskasi ja yritti keventää niitä puheita pienellä, hymyllä – joka enemmänkin huokui jännitystä ja hermostuneisuutta, kuin iloa ja huvittuneisuutta. Kaikilla olisi varmasti jotain sanottavaa heidän kihlauksesta ja raskaudesta – mutta Harper uskoi vahvasti, että he selvisivät Tylerin kanssa kaikista vaikeuksista yhdessä. Samaan aikaan punapää kiinnitti huomiota Georgianan nopeaan viiletykseen keittiöstä olohuoneeseen, jolloin Harper osasi epäillä isänsä saapuneen vihdoin kotiin. ” Dad’s here, let’s go…”, Harper nousi ylös sohvalta ja veti Tylerin mukanaan kuistille siskojensa ja mummonsa mukana. Johnny nousi mustasta Aston Martinista ja toivotti hyvät päivän jatkot veljelleen, kun nappasi köyhän miehen nahkalaukkunsa takapenkiltä. Johnny ei oikeastaan kerjennyt ottaa askeltakaan veljensä auton lähdön jälkeen, kun Georgiana oli jo vauhdilla tullut talosta ulos ja juossut Johnnyn luokse. Naisen näkeminen jo pelkästään sai Johnnyn kasvoille leviämään leveän, onnellisen hymyn. Kädessä oleva pussi tiputettiin maahan juuri ennen kuin Johnnyn kietoi kätensä tiukasti Georgianan ympärille ja halasi naista, nostaen tuon samalla kevyesti irti maasta. ” I missed you so much, too. You look good babe.”, Johnny hautasi sen halauksen myötä kasvonsa naisen olkaa vasten ja hengitteli naisen tuttua ja turvallista tuoksua. Voi luoja kuinka paljon Johnny olikaan kaivannut Georgianaa. Pitkän, tiukan halauksen jälkeen Johnny laski naisen maahan ja hellitti otettaan Geestä, päästämättä kuitenkaan täysin irti naisesta. Silmät suljettiin sen suudelman myötä ja ote taas tiukentui naisesta. Georgianan luokse palaaminen oli ollut ainoa lohtu vankilassa ollessa ja se sai Johnnyn päivästä toiseen käyttäytymään moitteettomasti. Toki hän oli kokenut muutamia vastoinkäymisiä ja välikohtauksia vankilassa ollessaan, mutta ne eivät olleet onneksi vaikuttaneet Johnnyn tuomioon. Suudelman jälkeen Georgianalle vain hymyiltiin ja tartuttiin kädestä, jonka jälkeen kaksikko siirtyi terassilla odottavien lapsien ja Josien luokse. Johnny joutui siinä vaiheessa irrottautumaan Georgiasta, kun Harper ojensi kädet isäänsä kohti. ” Hey kiddo!” - ” Hey dad.”, isä ja tytär halasivat toisiaan nyt tiukasti, ennen kuin vuoroon tuli Emma ja Olivia, joille yhtälailla suotiin lämpimät alaukset. Harper oli sillä aikaan jo siirtynyt takaisin Tylerin vierelle, jota isänsä halauksien jälkeen kätteli. ” Thanks Ty.”, Johnny väläytti jopa Tylerillekin iloisen hymyn, sillä Johnny oli sillä hetkellä muutenkin täynnä iloa. Oli mahtavaa olla kotona! Huomio kääntyi sen jälkeen perheen uuteen jäseneen, jonka Gee oli ottanut syliinsä. ” You must be our little diva?”, Piper oli samalla hetkellä haudannut kasvonsa äitinsä olkaa vasten, jolloin Johnny hymyili vain vinosti. ” No worries – I understand that.”, hän nyökkäili ja seuraavaksi Josie oli luovinut tiensä poikansa luokse. ” Oh my baby boy! Let me hug you.”, äidin kädet kietoutuivat Johnnyn ympärille, jolloin mies hymähti huvittuneena. Äidin saattelemana Johnny paineli sitten sisälle ja katsahti ympärilleen. Josie puolestaan viittoi koko sakkia tulemaan keittiöön, naisen alkaessa samalla lappaamaan ruokaa pöytään. ” So, what’s new over here?”, hän tiedusteli ja nojautui työtasoa vasten ja vei kätensä puuskaan, jolloin Harper vaistomaisesti vilkaisi Tyleria. Poikaa tartuttiin samalla kädestä ja katse palautettiin Johnnyyn. ” Not much. Actually, we need to tell you something… But maybe we should eat first? You must be hungry.”, Olisi luultavasti ollut helpompaa vain möläyttää kaikki tapahtunut ulos, mutta sen sijaan Harper ei saanut vielä niitä uutisia itsestään ulos. Johnny oli onneksi siinä vaiheessa kiinnittänytkin huomionsa ruokaan. ” Starving. I missed home-cooked food. Prison food is not so shabby.”, Johnny totesi huvittuneena ja käänsi katseensa Georgianaan.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 19, 2017 11:13:23 GMT 2
Post by missie on Jun 19, 2017 11:13:23 GMT 2
"Yeah", Tyler naurahti huvittuneesti, joskin sekoittui siihen hieman kauhistunutkin sävy. Toivottavasti Johnny olisi hyvällä tuulella päästyään vihdoin vapaalle jalalle. Muussa tapauksessa mies varmasti vääntäisi Tylerilta niskat nurin - no, jos ei kirjaimellisesti, niin henkisesti ainakin. Huokaisten Tyler vääntäytyi ylös sohvalta Harperin perässä. Hän antoi tytön johdattaa hänet kuistille, vain nähdäkseen kuinka hänen oma äitinsä kietoi kätensä Johnnyn ympärille. Tyler ei ollut oikeastaan edes tajunnut, miten paljon Gee oli ikävöinyt aviomiestään - ei ennen kuin nyt vasta.
Koko porukka suunnisti keittiöön odottamaan, että Josie saisi katettua ruokapöydän. Tyler pysytteli tiukasti Harperin rinnalla, kun taas Georgiana oli asettautunut Piper sylissään Johnnyn viereen seisomaan. Nainen leperteli perheen pienimmälle, eikä tuntunut kuuntelevan keskustelua lainkaan. Siksi Geen sanat olivatkin hieman yllättävät, kun hän puuttui puheeseen. "Wait. What? What do you want to tell us?" Hän tiedusteli, luoden hämmentyneen katseen Tyleriin ja Harperiin. "We should really eat first, mom", Tyler virkkoi hitaasti ja joutui sanojensa yhteydessä selvittämään kurkkuaan pariin otteeseen. Lievä pakokauhu otti vallan varsin helposti. Tätä menoa poika ei saisi sanotuksi sanaakaan liittyen Harperin raskauteen ja tuoreeseen kihlaukseen. "Johnny is starving and the rest of us..." Poika ehti sanomaan, kun Georgiana jo keskeytti hänet. "No, Tyler. No rest of us. No excuses. What's wrong with you?" Nainen tiedusteli vaativasti ja hyppäytti Piperia sylissään parempaan asentoon. Jokin tässä nyt oli vialla - ja pahasti. Georgiana ei vain tiennyt, mikä se jokin oli. Hän halusi ehdottomasti selvittää, mitä Harper ja Tyler salasivat. "Nothing is wrong, mom", Tyler huokaisi raskaasti silmiään pyöräyttäen ja väännähti kiusaantuneesti paikoillaan, tuupaten samalla Harperia kylkeen ikään kuin pyytäen sanattomasti apua. Georgiana kohotti kulmiaan kummastuneena. Mikään ei ollut vialla ja Tyler hädin tuskin malttoi seistä aloillaan. "So, then let us know", nainen kehoitti tiukasti. Tyler huokaisi jälleen, tällä kertaa tuskaastuneesti. Hän katsahti vieressään seisovaa Harperia pahoitellen, ennen kuin levitti käsiään luovuttaen. "Fine. Fine! Just stop, mom. Stop. Harper is pregnant and we are engaged to be married", Tyler puuskahti. Hän puhui niin nopeasti, että sanoista sai vain juuri ja juuri selvää. Georgiana tuijotti häkeltyneenä poikaansa, nielaisi ja katsahti sitten Harperia, mutta tyttö näytti silti, etteivät Tylerin sanat voineet olla valhe.
Vaistomaisesti Georgiana tarttui Johnnyn käteen ja nykäisi miehen mukaansa. "Please, give us a moment", Georgiana pahoitteli muulle perheelle poistuessaan paikalta Johnny mukanaan. Hän oli varma, että Johnny repisi pelihousunsa, ellei hän puuttuisi tilanteeseen. Piper sylissään keikkuen Georgiana veti miehensä keittiön vieressä olevaan kodinhoitohuoneeseen ja sulki oven heidän perässään. Hän jäi seisomaan Johnnyn ja oven väliin, jottei mies ryntäisi takaisin keittiöön tekemään "Okay, you can't make a scene now, Johnny", Georgiana vaati, tuijottaen miestä intensiivisesti silmiin. Hän ei halunnut heti ensimmäistä perheriitaa samaisena päivänä, kun Johnny vapautui ja pääsi takaisin kotiin. Yhteinen, mukava ilta oli ainoa asia, mitä Georgiana sinä päivänä toivoi. "I know you don't like it, but they are adults", nainen huomautti terävästi. Toden totta, Harper ja Tyler olivat aikuisia ihmisiä, joilla oli oma elämä elettävänään. Georgiana tai Johnny, eikä sen paremmin Josiekaan voinut siihen puuttua. Jos Harper ja Tyler todella olivat menneet kihloihin, jäi vanhempien tehtäväksi ainoastaan onnitella paria. Heidän ei tarvinnut ymmärtää sitä, mutta heidän piti hyväksyä se, etteivät heidän esikoisensa enää olleet lapsia. "Please be so kind, Johnny!" Georgiana vetosi anovasti, nostaen oikean kätensä samalla pyyhkäisemään Piperin vaaleita hiuksia. "You may be her father, but Harper loves Tyler and Tyler loves Harper", niin pitkään nuoret olivat pitäneet yhtä, että Georgiana uskalsi melko varmasti sanoa, etteivät Harper ja Tyler eroaisi koskaan.
Georgiana vilkaisi Piperia, joka tapitti isäänsä suurilla silmillään uteliaasti. Naisen huulet kääntyivät hymyyn, kun hän astui lähemmäksi miestä ja työnsi seuraavaksi tytön Johnnyn syliin. "Take the baby. She calms you. Believe me, I know", Georgiana hymähti hyväntuulisesti. Piperilla oli kummallinen, rauhoittava vaikutus. Tyttöä ei tarvinnut edes pidellä kovinkaan kauan sylissä. Pienen pienikin hetki riitti tasoittamaan kuohuavaa mieltä. Syvään henkeä vetäen Georgiana sipaisi hiuksiaan korvansa taakse ja tarkasteli isää sekä tytärtä. Piper oli niin monin tavoin Johnnyn näköinen, että se levensi Georgianan hymyä korvasta korvaan väkisinkin. "Congratulate them only and don't say anything else. Can you do that for me?" Georgiana kallisti päätään oikeaa olkaansa kohti. Hän ei kuitenkaan keskittynyt kuuntelemaan Johnnya, vaan siirsi katseensa Piperiin, joka näytti aavistuksen hämmentyneeltä. Nainen tarttui tyttärensä pieneen käteen ja heilutti sitä hellästi puolelta toiselle. "She's just like you", Georgiana hymähti äidillisen pehmeästi. Hän ei ollut ehkä kuvitellut tulevansa toistamiseen äidiksi, mutta ei hän olisi vaihtanut päivääkään pois.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jun 25, 2017 22:18:28 GMT 2
Post by julle on Jun 25, 2017 22:18:28 GMT 2
Keittiöön siirtyessä tunnelma oli sekunnissa saanut hiukan hyytävän sävyn. Harperin kädet alkoivat hikoilla jännityksestä ja otsalleenkin taisi ilmestyä muutama pelon hikipisara. ”Yeah, we should eat first.”, Harper myötäili poikaystäväänsä, jonka vierellä seisoi. Katse kävi samaan aikaan Tylerissä – heistä molemmista tuntui huokuvan se pakokauhun sekainen tunne, joka ei jäänyt Johnnyltakaan huomaamatta. ”Hap – what is going on?”, Johnny oli nyt kääntänyt katseensa punahiuksiseen tyttäreensä, joka hieraisi hermostuneena niskaansa. Katse kävi myös Georgianassa, joka tuntui olevan yhtä pihalla koko tilanteesta. Johnny sitäkin enemmän – hän oli ollut kaksi vuotta pois joten selvästikin jotain oli sattunut mistä hänelle ei oltu vielä kerrottu. ”Nothing. Really. Let’s just eat, we can talk after that…”, Gee olikin jo keskeyttänyt Tylerin sillä välin. Harper käänsi katseensa hitaasti vieressään seisovaan kihlattuunsa, joka oli jo sanattomasti pyytänyt, sillä katseella apua. Harper oli yhtä häkeltynyt siitä tilanteesta ja pudisteli päätään kieltävään sävyyn. He eivät kertoisi siitä raskaudesta ja kihlauksesta ennen kuin he olisivat syöneet. Tai niin Harper luuli – kunnes Tyler oli jo möläyttänyt ilmoille ne kaksi suurta asiaa; kihlauksen ja Harperin raskauden. Niiden sanojen kantautuessa Johnnyn korviin, hän ei osannut samalla sekunnilla edes sisäistää niitä sanoja. Hän vain kurtisti kulmiaan ja prosessoi kuulemaansa tovin. Ja sitten se iski – ja hänestä tuntui, että hänen sydämensä olisi pysähtynyt. Johnny ei tiennyt oliko se ilosta, surusta, kauhusta vai vihasta. Ennen kuitenkaan, kun Johnny kerkesi reagoida siihen tilanteeseen mitenkään, Gee oli reagoinut nopeammin ja vetänyt aviomiehensä syrjempään.
”Did you see that? He’s gonna kill us…”, Harper jupisi Tylerille ja hieraisi kasvojaan turhautuneena, samalla kun heidän vanhempansa olivat kadonneet viereiseen huoneeseen. Seuraavaksi Johnny oli jo teljetty kodinhoitohuoneeseen, rakkaan vaimon jäädessä nuorimmainen sylissään Johnnyn ja sen oven väliin joka erotti miehen toisesta huoneesta. Georgianan ensimmäinen vaatimus sai Johnnyn tyrskähtämään epäuskoisena. ”I can’t make a scene?! Gee you got to be joking?”, Johnny ärähti tahtomattaan jopa hiukan kärkkääseen sävyyn ja levitteli käsiään epäuskoisena. Siinä oli todella paljon sulattelemista – siinä että pieni Harper oli raskaana ja vieläpä mennyt kihloihin. ”You bet I don’t like it! They are not adults – they are kids, who haven’t finished their schools and they have their whole life ahead of them. ”, Johnnyn kanta oli hyvin yksinkertainen. Hän ei halunnut, että Harper hankkisi lapsia niin nuorina. Harper oli Johnnyn silmissä vielä nuori lapsi, josta ei ollut äidiksi. Tytöllä oli koulut kesken ja Harper oli rehellisesti sanottuna Maxin kanssa ainoa, joka oli saamassa itselleen kunnon koulutusta. Okei, Maxin omat lapset olivat onneksi myös ajautuneet sille tielle, että he olisivat hankkimassa itselleen jonkunlaista koulutusta, mutta kuitenkin. Savagen lapsille koulutuksen hankkiminen ei ollut aina se pääprioriteetti elämässä.
Lopulta Johnny hieraisi kasvojaan turhautuneena ja juoksutti kätensä vaaleiden hiuksiensa lävitse takaraivolleen. ”I can’t belive this… Am I only one who thinks this is a really bad idea?”, Johnny jupisi lähinnä itsekseen ja pyöritteli päätään skepsiksisenä. Vaimonsa anova ääni sai miehen lopulta hiukan leppymään ja huokaisemaan luovuttavaan sävyyn. ”Unfortunately, I know that… But you also know, if that kid wouldn’t be yours, he would be dead already.”, se oli karu totuus. Jos Tyler ei olisi Georgianan tytär niin poika löytyisi luultavasti takapihalle haudattuna. Oli kauheaa tiedostaa se tosiasia, että esikoisensa todella harrasti seksiä. Se ei varmastikaan ollut kenenkään isän mielestä sellainen asia, jonka he halusivat tietää lapsistaan. Johnnyn katse oli nyt laskeutunut Piperiin, joka oli päässyt todistamaan vanhempiensa ensimmäistä sananvaihtoa. Georgiana olikin seuraavaksi, hiukan varottamatta iskenyt tytön Johnnyn syliin. Hän oli luullut, että tyttöön tutustumiseen menisi huomattavasti kauemmin aikaa. Piper oli vielä hetki sitten ujostellut isänsä seuraa mutta nyt toinen vain katseli Johnnya niillä upeilla, sinisillä silmillään. Piperia kohennettiin sylissä ja tyttöä katseltiin hymyillen. Kieltämättä sillä pienellä tytöllä oli rauhoittava vaikutus. ”She’s beautiful. Like her mother.”, Johnny hymyili ja käänsi katseensa Georgianaan. ”Okay, I’ll behave. I’m ready.”
Samaan aikaan viereisessä huoneessa Josie oli kiirehtinyt halaamaan lapsenlastaan. ”Oh my little Harper! I so happy for you two.”, Josie rutisti Harper niin kovaa, ettei tyttö meinannut saada henkeä. Josien ilo oli oikeastaan hyvin helpottava asia – ainakin heidän puolella oli koko suvun mama bear, jolle kukaan ei melkeinpä uskaltanut sanoa vastaan. Harper naurahti vaikeasti isoäitinsä halauksen yhteydessä. ”Than you, I guess…”, Harper hymähti ja halasi Josieta, joka lopulta hellitti otettaan ja siirtyi seuraavaksi halaamaan Tyleriä. ”And you don’t have to worry about anyting.”, niillä sanoillaan Josie selvästikin viittoi poikaansa, jota Georgia rauhoitteli viereisessä huoneessa. Kaksikon kiistely oli kuulunut sinne keittiöön asti niin selvästi, että Josieta harmitti, että Harper ja Tyler olivat sen kuulleet. Josie irrottautui sitten Tyleristäkin ja loi nuorisoon vielä nopean vilkaisun, ennen kuin huomio kääntyi kodinhoitohuoneesta ulos astuvaan Johnnyyn ja Geehen. Piper oli edelleen isänsä sylissä ja vaistomaisesti Harper otti Tyleriä kädestä ja jopa astui puolittain hänen eteensä seisomaan. Johnny pisti merkille sen tyttärensä eleen ja loi nopean vilkaisun Georgianaan, ennen kuin käänsi katseensa nuorisoon. Hiukan pistävämpi silmiensiristys oli kuitenkin osoitettu Tylerille, jonka jälkeen Johnny neutralisoi kasvonsa. ”Here's a… lot of digesting. But… Congratulation you two.”, Johnny yritti kaikkensa, jotta äänensävynsä pysyisi neutraalina – aidosti onnellisena. Johnny ei ollut vielä täysin hyväksynyt sitä asiaa, tai edes osannut totuttautua siihen tosi asiaan, että hänestä oli tulossa isoisä. Se onnittelu sai Harperin kuitenkin hymyilemään. Hän tiesi kuinka paljon isänsä piti tehdä töitä että pystyi sanomaan sen ääneen. ”Have you called your mother?”, Johnny kysyi seuraavaksi, jolloin Harper pudisteli päätään ja vaistomaisesti vilkaisi Tyleriä. ”No, not yet. We wanted to tell you guys first.”
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 27, 2017 9:54:01 GMT 2
Post by missie on Jun 27, 2017 9:54:01 GMT 2
"I'm standing next to you... Yeah, I saw it", Tyler totesi Harperille näsäviisaammin, kuin olisi ehkä ollut tarpeen. Hän nosti vasemman käden niskaansa hieromaan ja vei oikean puristamaan kevyesti Harperin hartiaa, kuin rauhoitellen tyttöä. Rauhallisuus vain tuppasi pojasta itsestään olemaan melko kaukana. Yhtäkkiä Johnnylle ja Geelle kertominen tuntui hyvin, hyvin huonolta idealta. "We're pretty much dead", miten lohduttavaa! Johnnyn ilme ei ollut kuitenkaan luvannut mitään hyvää. Tyler oli varma, että he olisivat tuhon omat. Hän vilkaisi epävarmasti kodinhoitohuoneen oven suuntaan ja nielaisi. Luoja paratkoon! Samaan aikaan Georgiana yritti saada miehensä ajattelemaan tilannetta järkevästi. Hän huokaisi miehen ärähdyksen myötä raskaasti, mutta hymyili Piperille, ennen kuin kääntyi katsomaan uudestaan Johnnya. Naisen ilme vakavoitui ja huolitellut kulmakarvat painuivat kevyeeseen ryppyyn. "No, John. I am not", Gee kiisti tiukasti. Hän ei vitsaillut, ei tälläisellä aiheella. Kohtauksen järjestäminen nyt ei vain auttaisi yhtään mitään - tai ketään. Hän kuunteli miehen puhetta, mutta ei voinut olla täysin samaa mieltää. Oli tietysti totta, että Harperilla ja Tylerilla oli koulut käymättä, ja tulevaisuus aivan vasta aluillaan. Georgiana oli ollut kuitenkin paljon nuorempi, kuin Tyler ja Harper, tullessaan raskaaksi. Kaikki oli lopulta järjestynyt, vaikkakin Georgiana oli sittemmin luopunut unelmaurastaan. Sen päätöksen taustalla tosin oli rakkaus Johnnya kohtaan. Ei mitään muuta. Gee ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi mainita asiasta, sillä se tuntui jopa hänen mielessään kovin loukkaavalta. Johnny ei ollut pyytänyt häntä luopumaan mistään - ei, sen päätöksen Georgiana oli tehnyt aivan itse.
"Of course it is bad idea, but we can't do anything about it", Georgiana ei ollut sitä mieltä, että tilanne olisi ollut erityisen otollinen ainakaan jälkikasvun hankinnalle Harperin ja Tylerin osalta, mutta kumpikaan niistä nuorista ei ollut enää lapsi. He eivät voisi tehdä mitään muuta kuin tukea lapsiaan, sillä mikään muu ei ollut enää heidän päätettävissään. Jos Harper ja Tyler kokivat olevansa valmiita vanhemmiksi, olkoot sitten niin. Heidän ei tarvinnut Johnnyn kanssa pitää siitä, mutta heidän piti kuitenkin hyväksyä se. Georgiana hymähti hivenen huvittuneesti Johnnyn mainitessa, mikäli Tyler ei olisi hänen lapsensa, olisi Johnny hoitanut pojan jo pois päiviltä. Nainen pyöritti laiskasti päätään, mutta hymyili vinosti. "Now, now. Don't think of anything like that. I like to keep you out of prison, so you will not butcher anyone. Even in your thoughts", vitsiksi naamioiduissa sanoissa piili myös totuus - Georgiana halusi Johnnyn pysyvän vapaalla jalalla jatkossa. Ihme kyllä Piper ei alkanut itkemään päästyään isänsä syliin. Tyttö vain tapitti Johnnya. Onneksi Piper oli vielä niin pieni, ettei isän ja tyttären suhde ollut vielä peruuttamattomasti pilalla. Sitä ei ollut vielä vain kunnolla kehittynyt, mutta Georgiana oli varma, että tyttö kiintyisi isäänsä hyvinkin nopeasti, kunhan Johnny jaksaisi vain viettää Piperin kanssa aikaa. Hymyillen Georgiana suukotti Johnnyn poskea, kun mies kehui tytärtään yhtä kauniiksi kuin äitinsäkin. Nainen oli pakahtua siihen onnelliseen tunteeseen, joka kietoi hänet syleilyynsä. Mikään ei olisi koskaan ehkä täydellisesti Savagen perheessä, mutta sillä hetkellä Gee oli ainakin äärimmäisen, niin täydellisen onnellinen. "Everything will be fine", nainen vakuutti, kumartuen sitten painamaan suudelman Johnnyn pehmeille huulille. Hän hymähti tyytyväisesti miehen huulia vasten ja kosketti oikealla kädellään Johnnyn poskea.
Onneksi joku sentään riemuitsi heti nuorten uutisista. Tyler seurasi sivusta kuinka Josie onnitteli heitä halaamalla samalla Harperia, kunnes oli Tylerin itsensä vuoro joutua halauksen kohteeksi. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun Georgiana seurasi aviomiehensä perässä ulos kodinhoitohuoneesta. Tyler rekisteröi kuinka Harper tarrasi hänen käteensä ja siirtyi puolittain hänen eteensä, kuin suojellen poikaa isältään. Ele oli aika koskettava, vaikka Tyler ei uskonut sen olevan tarpeen. Silti se nostatti hymyn miehen huulille. Georgiana asettui rennosti hymyillen miehensä viereen, mistä Tyler saattoi jo päätellä, että hänen äitinsä oli onnistunut puhumaan Johnnylle ainakin jonkin verran järkeä. Tylerin ei siis tarvinnut miettiä lähtevänsä maanpakoon, mitä luultavammin. Hymyillen poika vastaanotti Johnnyn onnittelut. "Thank you, sir!" Hän kiitti kohteliaasti. Harper ennätti puolestaan vastaamaan isänsä kysymykseen siitä olivatko he kertoneet jo tytön äidille - eivät olleet. Oli tuntunut luonnolliselta kertoa ensin Johnnylle ja Geelle, sekä Josielle ja Harperin pikkusiskoille siinä sivussa. Tyler oli hädin tuskin nähnyt edes muutamaa kertaa Harperin äitiä. Silloinkin yleensä varsin hätäisesti. Hänellä ei ollut oikeastaan minkäänlaista käsitystä Harperin äidistä - ei negatiivista, ei positiivista. "I'm so happy for you!" Gee totesi leveästi hymyillen, vetäen poikansa takaisin maanpinnalle ajatuksistaan. Josien esimerkkiä noudattaen, Gee sulki kummatkin nuorista halaukseensa. "Tell me right away, if you need anything! We can help with your dad, if only we can", Georgiana hymyili äidillisen lempeästi, koskettaessaan Harperin poskea. He kyllä auttaisivat Johnnyn kanssa milloin tahansa - vaikka keskellä yötä. Johnny ei ehkä pitänyt ajatuksesta, mutta Gee ei epäillyt hetkeäkään, että mies olisi jättänyt esikoistyttärensä pulaan.
Koko seurue oli lopulta siirtynyt ruokapöydän ääreen. Georgiana oli asettautunut istumaan Johnnyn ja Piperin väliin. Piper oli asetettu syöttötuoliinsa, jossa tyttö istui tyytyväisenä. Kukin lastasi vuorotellen runsain mitoin ruokaa lautaselleen, iloisen puheensorinan saattelemana. "So what are you going to do now that you are free again?" Tyler kysyi tulevalta appiukoltaan. Georgiana vilkaisi kulmiensa alta miestään. Hän melkein jo tiesi vastauksen, vaikkakin toivoi, ettei olisi tiennyt, tai että Johnny olisi vastannut jotain aivan muuta. Kerho tiesi ongelmia, ja ongelmat tiesivät vankilatuomioita. Georgiana kiinnitti huomionsa takaisin Piperiin, mutta jäi kuuntelemaan keskustelua puolella korvalla. Pikainen vilkaisu kävi tosin Josiessa. Ehkä naisella olisi neuvoja siihen, miten tilanteesta selviytyisi parhaiten.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jul 2, 2017 13:29:36 GMT 2
Post by julle on Jul 2, 2017 13:29:36 GMT 2
Jos Tyler ei olisi ollut Georgianan poika, Johnny olisi vähintään roikottanut tuota korkeimman kerrostalon katolta jaloista. Epäonnekseen hän ei voinut kuitenkaan tehdä mitään, millä olisi suojellut nuorta tytärtään. Tavallaan Johnny tiedosti sen, että Harper oli jo nuori naisen alku, jolla oli koko elämä edessä – mutta että tuo oli jo nyt raskaana ja menossa naimisiin, särähti ikävästi miehen korvaan. Tosin Harper oli aavistuksen vanhempi, mitä Johnny ja Tara olivat aikanaan olleet, kun he saivat tietää esikoisensa tulosta. Johnny vain toivoi että Harper ja Tyler olivat varmoja siitä, että haluaisivat pitää lapsensa. Pohjimmiltaan Johnny nimittäin oli iloinen siitä uutisesta, mutta se ei estänyt häntä pelkäämästä lapsensa puolesta, Tara olisi uutisesta varmasti enemmän innoissaan. Olihan hänellä uusi elämä uuden miehen kanssa, jossa hänen ei tarvinnut muusta huolehtia kuin että näytti miehensä rinnalla kauniilta. Ura ja kaikki olivat jääneet taakse uuden miehen myötä ja lapsetkin olivat vain pääasiassa joka toinen viikko Taran ja hänen miehensä luona. Johnny oli yllättynyt siitä kuinka helposti lapset olivat saaneet vakituisesti jäädä isänsä luokse asumaan. Niinpä vaimonsa vitsille huokaistiin ja hieraistiin kasvoja taas kertaalleen vapaalla kädellä, kun toisella keskityttiin pitämään perheen nuorimmaista sylissä. Totta kai Johnnykin halusi pysyä vapaalla jalalla, mutta se että hänelle räjäytettiin tällaisia uutisia heti vapauduttua, veti pasmat kieltämättä sekaisin. Johnny oli kuitenkin kiertänyt toisen kätensä Georgianan ympärille ja vastannut siihen suudelmaan vinosti hymyillen. ”I hope you’re right.”
Johnnyn ja Georgianan palattua muiden luokse, Harper oli jopa hiukan yllättynyt siitä kuinka rauhalliseksi Georgiana oli saanut isänsä. Ne onnittelut tulivat iloisena yllätyksenä ja jopa isästään huokuva rauhallinen olemus. Äidille asiasta ei ollut tosiaan vielä kerrottu, eikä Harper oikein tiennyt milloin se tulisi ajankohtaiseksi. He pitivät Taran kanssa niin vähän yhteyttä nykyään, äitinsä matkustellessa miehensä mukana. Isäpuolen kanssa myös vain silloin, jos jotain tarvittiin. Kuten rahaa opiskeluun, josta kenelläkään ei ollut mitään tietoa vieläkään. Georgianan kiirehtiessä halaamaan Harperia ja Tyleriä, punapää hymyili vinosti. ”Thank you and I will.”, Harper hymyili ja irrottautui sitten halauksesta. Sen jälkeen koko seurue olikin siirtynyt ruokapöytään. Harper luonnollisesti istuutui Tylerin viereen ja Johnny rakkaan vaimonsa viereen. Saatuaan ruokaa lautaselle, Johnny oli pääosin keskittynyt syömään, kun Harper keskittyi juttelemaan Georgian ja Josien kanssa. Tylerin kysymys sai puolestaan kuitenkin Johnnyn havahtumaan omista ajatuksistaan ja nostamaan katseensa lautasesta Tyleriin. Johnnyn katse väistämättä kävi pikaisesti jokaisessa, joka oli pöydässä. Se kysymys varmasti herätti kaikkien mielenkiinnon. Valitettava fakta vain oli se, että jokainen varmasti tiesi mitä Johnny aikoisi tehdä, kun hän oli vapautunut. Sitä ei tarvinnut edes sanoa ääneen, kun se oli ilmiselvää. Sama kaava oli toistunut vuosi kaudet – edes tiilenpäiden lukeminen ei opettanut tavoille, vaan kerta toisensa jälkeen Johnny aina palasi takaisin kerhon pariin. Kaikki kuitenkin myös tiesivät sen, että kerho oli osa miehen elämää, he olivat perhettä siinä yhtä lailla mitä Georgiana, Harper, Josie ja muut. Se vain oli karu fakta, että kerholaiset kuuluivat hänen elämäänsä.
”I was thinking to lay low for a while.”, Johnny lopulta tokaisi, katseensa käännyttyä Tyleriin ja suodessaan nuorelle miehelle vinohkon hymyn. Sen hän aluksi aikoi kyllä tehdä. Pitää matalaa profiilia, niin kuin ehdonalaisvalvojansa ja Max olivat ennen vapautumistaan hänelle toitottaneet. Johnnyn ei tarvinnut rientää takaisin kerhon pariin heti ensimmäisinä päivinään vapaana. Kyllä kerho odotti. Max oli oikeastaan vaatinut isoveljeään viettämään aikaa perheensä kanssa. Johnny oli oikeastaan ihan itsekin jo ajatellut sitä, mutta totta kai veljensä kehotus edes auttoi siitä päätöksestä kiinni pitämistä. ”Spend some time at home and see how things starts to roll.”, hän lisäsi ja hörppäsi edessään olevasta vesilasista. ”I think I’ll first start to repair this house, do some housework and watch the kids, so that Gee gets even a little bit own time.”, katse oli kääntynyt nyt vieressään istuvaan vaimoon, jolle hymyiltiin vinosti. Georgiana oli suoriutunut upeasti näistä kahdesta vuodesta ja tietenkin Johnny halusi vaimonsa saavan nyt omaa aikaa. Hän jäisi ihan mielellään kotiin hoitamaan taloutta, korjailemaan repsottavaa ulkosivua ja vahtimaan lapsia. Johnny oli edelleen hiukan yllättynyt siitä, että Georgiana oli odottanut häntä. Moni old lady olisi voinut kahdessa vuodessa kyllästyä odotteluun ja lähteä toisen miehen matkaan. ”Max told me you work for him? Have you enjoyed working for him in his posh-office?”, Johnny vuorostaan tiedusteli jopa hiukan huvittunut hymy huulillaan. Maxin toimisto sijaitsi keskellä Manhattania, mitä hienoimman näkymän kanssa. Maxin elämäntyyli oli aina ollut hiukan erilaista verrattuna muihin veljiin… Max oli heistä se hienohelma, jolta ei rahaa puuttunut. ”This family would need another lawyer, now that Harold is basically only in background these days.”, mies nyökkäili seuraavaksi, jolloin Harper vilkaisi hymyillen Tyleriä. Maxin ex-appiukko oli tosiaan jäänyt jo vahvasti taka-alalle niistä hommista ja Harper oli varma, että sedältään löytyisi tulevaisuudessa paikka toimistostaan, jos Tyler vain halaji hänelle töihin.
Johnny lappasi muutaman haarukallisen suuhunsa ja mietti hetki seuraavaa kysymystään. ”So… Have you set a date yet?”, Johnny tiedusteli lopulta, kun oli saanut suunsa tyhjäksi ja nostanut katseensa nuoreen pariin, samalla kun kulmansa nousivat ylös. ”And what is my first grandchild’s due date?”, Harper nielaisi ja vaistomaisesti vilkaisi olematonta vatsaansa. ”We - we don’t know yet. I was hoping we we would get married soon. Like before I become whale. And I have doctor appointment next week so then we get to know more.”, Harper kertoili hymyillen, kääntäessään hymyilevän katseen Tyleriin, jonka poskea suukotettiin suorastaan rakkautta uhkuen. Johnny siristi kevyesti silmiään ja pyöritteli kädessään olevaa haarukkaa. Kyynärillä nojailtiin pöytää vasten ja lopulta mies osoitti kädessään olevalla haarukalla Tyleriä. ”And you’re sure you want to marry my daughter? And have a baby? No any second thoughts yet?” - ”Dad! Gee make him stop…”, Harper oli rääkäissyt lähes anovasti kun isänsä oli avannut suunsa. Johnny ei puolestaan nähnyt kysymyksessään mitään väärää ja naurahtikin joskin huvittuneeseen sävyyn kun katse kääntyi Harperista ja Typeristä Georgianaan. ”What? I’ve been gone two years – may I even be little bit worried? This is me supporting. ”
|
|
