member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jun 17, 2017 11:03:00 GMT 2
Post by nepa on Jun 17, 2017 11:03:00 GMT 2
..........................................................................................
SUNDAY 16TH OF APRIL 2017, MORNING
STARRING BEAU & LAURA
TAKES PLACE @ THEIR APARTMENT
BEAU'S OOTD | moa herää pahvi
.......................................................................................... Eilen Beaulla oli mennyt astetta liian lujaa. Tupari-ilta oli kyllä kokonaisuudessaan ollut mukava – oli ollut hyvää musiikkia, ihania ystäviä, henkeviä keskusteluja ja Laura. Varsinkin Laura. Kyseiseen tyttöön kohdistettu viaton uteliaisuus oli muuttunut kaikkea muuta kuin viattomaksi ja ennen kuin Beau oli edes kerennyt estää itseään, se oli ollut muhinoimassa Lauran kanssa sängyllä niin, ettei kenellekään olisi jäänyt epäselväksi mitä oli tapahtumassa. Siis luojan kiitos Matt oli tullut keskeyttämään sen tilanteen. Ja vielä enemmän Beau kiitteli luojaa siitä, että Matt oli koputtanut ennen huoneen oven aukaisua. Jos Matt ei olisi tehnyt niin, se olisi nimittäin ihan varmasti tajunnut kaiken – sen, miten helvetin paljon kaksikko oli sillä hetkellä halunnut toisiaan. Mutta ei, Matt oli nähnyt vain kikattavan Beaun ja Lauran ja ottanut vielä muutaman shotinkin. Yksinkertaisesti saanut sen mielikuvan, että kaikki oli ollut ihan normaalia ja kämppismaista, vaikka todellisuudessa se olikin ollut kaikkea muuta. Eilen Beau ei ollut edes kunnolla tajunnut katua koko tapahtumaa. Mutta sitten, kun se sai avata silmänsä, kaikki tapahtumat olivat nousseet mieleen kerralla ja voi vittu. Beau oli ihan oikeasti ollut valmis harrastamaan seksiä Lauran kanssa. Mutta hei, ainakin se tilanne oli mennyt ohi. Sillä hetkellä Beau nimittäin makasi ihan omassa sängyssään ja yksin. Mitään peruuttamatonta ei toisin sanoen ollut tapahtunut. Tai no oli kaksikko nyt kuitenkin jo suudellut. Hipelöinytkin. Ja oli se hyvältä tuntunut. Itse asiassa jopa siinä koomassa oli vaikeaa unohtaa sitä, miten hyvältä Laura oli tuntunut kokonaisuudessaan. Mutta ei sitä saanut ajatella. Niinpä nuorukainen pakotti itsensä nousemaan ylös ja kohtaamaan uuden päivän. Päivän, jonka aikana se aikoisi nähdä Lauran taas siinä kämppismäisessä valossa. Sen olisi ihan pakko unohtaa kaikki eilen tapahtunut jo ihan Rhysinkin takia. Miten hitossa Beau sillekin tulisi vielä selittämään kaiken tapahtuneen? Kertoisiko edes ylipäätään? Kai se olisi pakko, ennen kuin joku muu kerkeäisi kertoa siitä. Se vasta olisikin katastrofi. Kun Beau sitten sai lopulta noustua ylös ja avattua oven vaatteet päällä, se sai todeta, että Laura nukkui edelleen. Raukka – sillä jos jollakulla varmasti oli paha krapula. Vaikka Beauta säälitti Laura jossain verran, nousi sen huulille silti hymy, kun se muisteli eilisiltaista. Sitä, kuinka Beau oli mennyt voittamaan sen hiton vedon. Se idioottimainen hymy huulillaan Beau meni sitten laittamaan kahvinkeitintä valmiiksi, annostelemaan puruja ja vettä ja sitä rataa. Eikä siinä kauaa kestänytkään, kun Beau oli saanut keittimen napautettua päälle ja sai siirtyä jääkaapille. Muutama voileipä sen oli tarkoitus tehdä. Beau päätti nimittäin olla oikea sankari ja viedä Lauralle aamupalan sänkyyn. Se oletti, että Laura arvostaisi sitä. Sillä hetkellä mielessä pyöri kyllä nikotiinikin ihan helvetin vahvasti, mutta oman kämppiksen auttaminen vei kuitenkin voiton. Beau nyt sattui olemaan sellainen helvetin kaikkien auttaja eikä sen pää kestäisi, jos se jättäisi jonkun ihmisen ahdinkoon. Jos krapulasta nyt edes varsinaisena ahdinkona pystyi puhumaan. Beau nappasi vielä jonkun tarjottimen kaapista, ja siihen laski sitten kaksi leipälautasta, kaksi kahvikuppia ja vesilasillisen. Niiden kanssa nuorukainen lähti kohti Lauran huonetta. Oveen koputtaminen ei ollut oikein vaihtoehto tarjottimen takia, eli se vain kolautti kyynärpäällään ovea muutamaan kertaan ennen kuin käytti samaa kyynärpäätä oven avaamiseen. Syvällä peittojen alla nukkuva brunette ei kuitenkaan vaikuttanut reagoivan. Itse asiassa siitä näkyi vain suurin piirtein pelkkä vallaton hiuspehko, mikä sai Beaun hymyn levenemään entisestään. Blondi käveli lopulta yöpöydän luo ja laski tarjottimen pöydälle. Sen jälkeen se livahti siihen Lauran viereen istumaan, katseli tyttöä hetken, ennen kuin vei sormen sen poskea vasten ja silitti sitä hellästi. Sitten se siirtyi hiuksiin, silitti niitäkin. ”Hello?” Se huhuili hellästi. ”Wake up, Laura.” Lopulta vihreät silmät katsoivat sinisiin silmiin. ”Good morning”, Beau jatkoi lempeää linjaa, ”what’s up?” Sitten se jo naurahti hieman. |
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 17, 2017 13:30:56 GMT 2
Post by moa on Jun 17, 2017 13:30:56 GMT 2
Ensimmäinen asia, jonka Laura sunnuntaiaamuna herätessään tiedosti, oli poskea vasten tuntuva pehmeä kosketus, joka siirtyi yhtä hellänä hiuksiin. Vasta kosketuksen jälkeen tyttö rekisteröi jonkun istuvan sänkynsä reunalla ja puhuvan hiljaisella äänellä. Se kutsui häntä nimeltä ja Laura liikahti varovasti, vaikka liikkuminen tuntui heti huonolta idealta. Suu oli kuiva ja avatessaan silmänsä Laura huomasi heti, että huoneeseen puskeva päivänvalo oli ihan liikaa. Se sulki silmänsä nopeasti uudelleen ja hengitteli hetken kaikessa rauhassa ennen kuin uskalsi avata ne taas. Takaisin tapittivat Beaun käsittämättömän siniset silmät ja Lauran piti vähän aikaa keräillä edellisen illan tapahtumia. Oliko Beau nukkunut hänen vieressään, vai oliko se vasta tullut siihen? Näköjään se ainakin oli täysissä pukeissa ja hiljalleen Laura pystyi rekisteröimään myös yöpöydälle lasketun tarjottimen, josta tunki voimakas kahvin tuoksu. Pukeutuminen ja aamiaisen tekeminen nyt ei tietenkään kertonut vielä muusta kuin siitä, että selvästikään poika ei sillä hetkellä voinut läheskään yhtä huonosti kuin hän itse. Se oli voinut viettää yönsä vaikka rappykäytävässä, mistä Laura mitään tiesi. ”Shhh…” Laura ynisi, kun Beaun äänenvoimakkuus pääsi hieman nousemaan sen viimeisen kysymyksen ja naurahduksen myötä. Pelkkä hereilläolo ja ajatteleminen sattui päähän, liikkumisesta tai terävien äänten kuulemisesta puhumattakaan. ”Dear god my motherfucking brain is killing me”, tytön huulilta pääsi tuskainen äännähdys, jonka voimakkuus oli tuskin kuiskausta kuuluvampi. Se kammottava olo sai tietoisuuden hiljalleen heräilemään. Edellisilta palaili katkonaisesti, väsyneen katseen valuessa Beaun silmistä alemmas Laura tajusi hatarasti suudelleensa poikaa. Suudelleensa monta kertaa ja yhtäkkiä se muisti myös täsmälleen miltä se oli tuntunut. Hyvältä. Luonnolliselta. Tajuttoman kuumalta. Vatsanpohjasta kouraisi oudosti ja Laura sulki jälleen silmänsä yrittäen kerätä sekä ajatuksensa että itsensä. ”Did I drink the whole world last night?” tyttö sai kysyttyä heikosti. Se haroi varovasti hiuksia pois kasvoiltaan ja varoi liikuttamasta päätään liikaa, koska moinen olisi mahdollisesti voinut aiheuttaa aivojen räjähtämisen, siihen malliin ne kuoressaan tykyttivät. ”So um yeah, nothing. Nothing’s up except that I might be dying”, koristiin varovasti naurahtaen, kun puhuminen taas tuntui mahdolliselta. Ainut hyvä asia, jonka Laura olostaan siinä tilassa saattoi keksiä oli se, että ainakaan häntä ei oksettanut. Ehkä se puoli oli hoidettu jo illalla ennen nukkumaanmenoa, Laura ei muistanut. Toisaalta suussa ei maistunut paska, joten oli mahdollista, että oksentamiselta oli kokonaan vältytty. Viimein Laura uskaltautui hivuttautumaan varovasti istumaan, mikä tarkoitti myös peittojen alta kuoriutumista. Astetta viileämpi huoneilma tuntui oikeastaan ihan mukavalta iholla. ”How can you be so… So lively?” tyttö kysyi melkein katkerasti päästyään pystyasentoon ja siirrettyään tyynyjä syrjään niin, että pääsi nojaamaan selkäänsä kylmään seinään. Se tuntui mielettömän hyvältä. Tyttö suoristi hihatonta paitaansa niin, ettei se paljastaisi mitään liikaa. Ilmeisesti hän oli onnistunut jossain vaiheessa ainakin kuoriutumaan edellisillan vaatteistaan, mikä oli toisaalta hyvä ja toisaalta vähän huolestuttavaa. Ohut hymy kuitenkin käväisi huulilla, koska ei pojalle oikeasti oltu vihaisia siitä, ettei se kärsinyt kuten hän itse. Oma vikansa arvatenkin. Pian Laura sai käteensä vesilasin ja pyydettyään Beauta kaivamaan yöpöydän laatikosta särkylääkkeitä myös muutaman pillerin, jotka tyttö varovasti työnsi suuhunsa ja nieli vesitilkan kera. ”Thanks”, brunette huokaisi antaessaan lasin takaisin juotuaan sen varovasti melkein tyhjäksi. Siinä samalla poikaa katsoessaan se yritti muistella, miten edellisilta oli päättynyt. Hän muisti Beaun huulet vatsallaan ja ehkä kaulallaan, huulillaan ihan varmasti. Muisti olleensa siinä sängyllä toisen alla ja sitten – mitä sitten oli tapahtunut? ”Did we, umm..” Laura aloitti ja rypisti kulmiaan hieman. Miten sen nyt sanoisi. Lopulta ei sitten ihan pystytty muotoilemaan asiaa sanoiksi, vaan käännettiin kelkka. ”Did you sleep well?” kysyttiin todellisen asian sijaan ja selvitettiin kurkkua vähän. Kyllä Laura olisi muistanut jos he olisivat panneet, varmasti olisi. ”Can I get some of that heavenly smelling coffee you’ve made?” Laura kysyi tultuaan siihen tulokseen, että muunkin kuin juominen varmaan onnistuisi ihan hyvin ja voisi tehdä ihmeitä. |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jun 26, 2017 14:25:43 GMT 2
Post by nepa on Jun 26, 2017 14:25:43 GMT 2
Beau naurahti, mutta piti suunsa kiinni, kun Lauraa selvästi vaikutti haittaavan nuorukaisen puhuminen. Ei kai mikään ihme. Jos totta puhuttiin, Laura nimittäin vähän näyttikin siltä, että sitä sattui kaikkialle. Beau veti sen käden omaan syliinsä Lauran jatkaessa puhumistaan, ja taas kerran ne eilisen muistot alkoivat nousta pintaan. Mutta ei se haitannut. Tavallaan. Laura ei ainakaan vaikuttanut mitenkään kiusaantuneelta tai siltä, että katuisi jotain. Ei Beau voinut olla kyllä varma, että muistiko Laura edes mitään. Ja ehkä oli parempi, ettei se muistaisi. ”Pretty much, yeah”, Beau sai vastata hiljaiseen äänensävyyn siihen esitettyyn kysymykseen, vaikka se varmaan retorisenpuoleinen olikin. ”See what a good at roomie I am? I’m trying to be quiet just for you.” Virnekin siinä nousi Beaun huulille. ”Please don’t die”, Beau sitten nopeasti lisäsi, ”I’d miss you. And I probably couldn’t survive without you.” Ja niin se tekisi oikeastikin. Oli suorastaan outoa, miten nopeasti Laura oli lunastanut itselleen paikan Beaun sydämessä. Totta kai Beaun sydämeen oli aika helppoa päästä ja se piti suurin piirtein kaikista ihmisistä, mutta Lauran kohdalla se oli kuitenkin ihan erilaista kuin muiden.
Heti, kun Laura nousi istumaan, Beaun katse siirtyi hieman alemmas. Se puristi huuliaan tiukemmin kiinni yhteen ennen kuin pakotti katseen kääntymään muualle. Laura ei varmastikaan arvostaisi kyttäämistä – ja jos arvostaisi, Beau ei itse tekisi niin. Sillä oli kuitenkin Rhys, jolle oli oltava uskollinen. Tosin eilen se uskollisuus oli melkein horjunut. Se ei saisi toistua. ”Cause I’m Superhuman”, Beau ehdotti vakavanpuoleisena, ”my superpower is not getting a hangover.” Oli Beaukin jossain määrin krapulassa, mutta se ei vienyt Beaulta toimintakykyä. Sen sijaan krapula aiheutti oikeastaan vain väsymystä eikä mitään muuta. Lauralla se näytti vaikuttavan paljon paremmin, eli Beau totta kai teki kaikkensa auttaakseen. Sillä hetkellä se tosin ei tehnyt muuta, kuin nappasi yöpöydän laatikosta muutaman särkylääkkeen ja tarjosi ne sekä vesilasillisen Lauralle. ”Anytime”, Beau vain tokaisi pehmeästi, varmaan jäikin katsomaan Lauraa pidemmäksi aikaa silmiin, ennen kuin laittoi vesilasin takaisin pöydälle. Lauran esittämä kysymys sai Beaun jännittymään, koska vittu, se selvästi muisti. Tai muisti ainakin osan. Vaikka Laura muutti kysymystä juuri viime hetkellä, tunsi Beau silti olonsa vaikeanpuoleiseksi. ”I did”, Beau vastasikin nopeasti. ”Did you? I suppose you did, at least you were fast asleep before I woke you up.”
Beau kumartui taas eteenpäin napatakseen ensin kahvikupin Lauralle ja sitten itselleen. Kunhan toinen käsi oli vapaana, siihen otettiin paahtoleipä. ”Want one?” Beau totta kai kysyi, mutta Laura ei vaikuttanut kovinkaan innostuneelta ehdotuksesta. Ehkä se myöhemmin suostuisi sitten syömään vaikka pizzaa. Beau puraisi palan paahtoleivästä, ja epäilyttävä hiljaisuus oli vaikuttamassa laskeutuvan kaksikon ylle. Nuorukainen vilkaisi vieressään istuvaa tyttöä, mietti, että kehtaisiko ottaa puheeksi sen eilisen. Sen, mitä oli melkein tapahtunut. ”Do you, uh”, Beau sitten uskaltautui aloittamaan, ”do you remember a lot about last night?” Beau katsoi Lauraa uteliaana. Sen vastattua Beau nielaisi sen pureskellun leivänpalasen alas, ja joutui toteamaan, että eipä sekään tainnut sillä hetkellä olla kovin paljoa ruoan perään. Niinpä Beau laski sen takaisin lautaselle ennen katseen kääntämistä takaisin Lauraan. ”Do you remember what happened between the two of us?” Se sitten vielä jatkoi, elehti toisella kädellään. ”Cause I do. We made out.” Hiljaisuus oli taas alkanut laskeutua niiden välille. ”But that’s fine, right? We were both drunk as fuck. It’s not like there’s something more between us, right?” Se vielä jatkoi naurahtaen.
Kunhan sekin asia oli taputeltu, Beau sitten nousi ylös. ”Come on”, se viittoi Lauraa peräänsä. ”We’re gonna go for a smoke. It’ll do you good. You can even take your coffee with you.” Sitten se vielä virnisti: ”Cigarettes and coffee, the best way to start your day.” Kun Laura ei heti ollut kovin innoissaan nousemassa, Beau meni Lauran puolelle sänkyä ja liu’utti sormet sen omien lomaan. ”Pretty please?” Se maanitteli. ”I don’t want to smoke alone. It’s depressing.”
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jul 3, 2017 15:49:55 GMT 2
Post by moa on Jul 3, 2017 15:49:55 GMT 2
Beau veti Lauran käden syliinsä ja kertoi, että Laura oli todellakin juonut suunnilleen koko maailman. Tyttö itse ei epäillyt asiaa yhtään. Olo oli ihan järkyttävä ja pää tuntui raskaalta, ihan kuin se olisi hetkellä millä tahansa voinut kierähtää pois hänen harteiltaan ja haljeta. ”Jesus fucking Christ, why’d you let me do something so stupid?” brunette henkäisi ja katsoi Beauta ihan pieni hymynväre huulillaan. ”Were you this good of an roomie last night? I bet you even dared me to drink more, didn’t you?” se kysyi muka syyllistävästi, vaikka oikeasti alkoi kyllä aika selvästi muistaa, miten oli itse uhonnut, että joisi pojan pöydän alle. Niin ei sitten näköjään ollut käynyt, vaan Laura olisi varsin mielellään itse ryöminyt mihin tahansa viileään ja pimeään koloon kuolemaan. Jos Beau olisi sen sallinut siis. Tyttö naurahti heikosti, kun poika kielsi häntä kuolemasta. ”It would be tragic for you to have to survive in this crazy world and this apartment without me”, myönnettiin ja päätettiin sitten ihan silkasta jalomielisyydestä olla kuolematta. ”So I won’t die. I’ll live for your sake, but I warn you, it can be pretty ugly at first.”
Ehkä se oli tämä valtaisa jalomielisyys, joka sai Lauran lopulta kohottautumaan pois vaakatasosta. Kaunista katsottavaa se ei joka tapauksessa ollut ja hetkeksi tyttö kohotti kätensä pitelemään päätään paikallaan. Paineentunne helpotti jomottavaan päänsärkyyn vähän, mutta oikeasti hän toivoi vain, että ne juuri niellyt särkylääkkeet alkaisivat mahdollisimman nopeasti potkia. ”I’d love to be a super human too”, Laura huokaisi tuskaisesti sulkien silmänsä toviksi. Oli epäreilua, ettei Beaulla ollut paha olo, olihan sekin juonut vaikka kuinka paljon! ”Drunken sleeping has never been my weakness, it’s the getting up part that kills me every time”, tyttö myönsi, kun blondi vastavuoroisesti uteli hänen unensa laadusta. ”I think I’ve been dead asleep since my head hit the pillow. Though I don’t know when that happened exactly.” Nukkumaanmenon ajankohdasta ei tosiaan ollut minkäänlaista havaintoa, mutta myöhään sen oli täytynyt olla. Laura muisti, että ilta oli ollut hauska ja vauhdikas ja monilta osilta täysin moraaliton.
Kahvikuppi otettiin kiitollisena vastaan ja hetken aikaa tyttö vain hengitteli sen sisuksista nousevaa jumalaista höyryä. ”My breakfast today is going to be in this black and liquid form”, tyttö mumisi nostaen kuppia hieman korkeammalle ja ottaen siitä sitten pienen huikan. Syöminen olisi voinut tehdä hyvää, mutta Laura ei vielä uskaltanut ajatella miltä pureskeleminen tuntuisi. Se keskittyi hetken vain nauttiman siitä kahvista ja kohotti katseensa Beauhun hitaasti, kun se kysyi epävarmasti edellisillasta. Brunette raapi ohimoaan epämääräisesti ja puraisi huultaan. Kulmat rypistyivät aavistuksen. Mikähän oli paljon? ”Yeah quite a lot”, se arvioi ja kallisti päätään hiukkasen. Blondin tarkennus sai pienen hymyn häilymään huulille. Oliko se edes hymyilemisen asia, ei Laura ollut ihan varma. Beau ainakin näytti jotenkin vakavalta. ”I remember you being an exceptional kisser”, tyttö vihjaisi ja kohotti kulmakarvojaan merkitsevästi. Vilkaisi pojan huulia, virnisti vähän. Perään naurettiin käheästi, koska ääni ei ihan kulkenut toivotulla tavalla. ”It’s fine!” Laura ilmoitti mutkittelematta. ”Drunk kissing your friends is totally cool and we’re friends, right?” järkeiltiin ja töytäistiin Beauta hellästi jalalla kylkeen. ”Didn’t you like it?” brunette kysyi sitten ja haroi hiuksiaan viedessään kahvikupin taas huulilleen. Selvästi pystyasento ja pieni kahvitilkka tekivät jo ihmeitä, vaikka olo edelleen olikin kohtalaisen hutera ja aivoissa jyskytti.
Pussailukeskustelun päätteeksi Beau kiskaisi itsensä seisomaan ja näytti kovasti siltä, että aikoi painostaa Lauran tekemään saman uhkarohkean liikkeen. Kiharapää puuskutti raskaasti katsellessaan sen liikedintää. ”You sure it’s good idea for me to get up?” tyttö kyseenalaisti epäillen, muttei voinut olla virnistämättä pienesti, kun Beau tuli lähemmäs ja lomitti sormensa hänen sormiensa kanssa. ”Hnggggh”, se ynisi kuin kärsimyksellistä kuolemaa tekevä, mutta nyökkäsi sitten lopulta. Kahvia ja tupakkaa, se ihan oikeasti oli jumalten yhdistelmä aamutuimaan. Laura työnsi kahvikuppinsa Beaun käteen siksi aikaa, että sai jotenkuten ryömittyä ylös sängyltä. Se kaivoi jostain sängyn jalkopäästä esiin mustat legginssit ja veti ne jalkaansa. Samalla napattiin myös ylisuuri neule ja kiskottiin se pään yli. Liikkeitä varottiin edelleen, ettei pää tosiaankin hajoaisi rytäkässä. Tämän kummempaan panostamiseen hän ei nyt pystynyt, varpaatkin saivat jäädä paljaiksi. Kahvikuppi vaadittiin takaisin omaan haltuun ja nostettiin huulille samalla, kun lähdettiin tassuttelemaan Beaun perässä eteiseen. Paljaat varpaat ujutettiin kenkiin ja avaimet napattiin eteisestä nyrkkiin, mutta työnnettiin Beun housujen taskuun kun itsellä ei ollut tarkoitukseen sopivia. ”Did you have fun last night?” Laura uteli, kun he olivat päässeet tuuletusparvekkeelle ja käyneet istumaan sen reunalle niin, että jalat roikkuivat kaiteiden välistä ilman päällä. Laura nojasi kasvojaan kalteireihin ja otti vastaan Beaun ojentaman tupakan. ”Did your friends like me? Tell the truth. I have a shaky memory of Matt taking shots from my bellybutton, did that really happen? Does it mean he likes me?” brunette kyseli samalla, kun taiteili tupakkaansa tulen ja veti sitten ensimmäiset henkoset.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 9, 2017 11:17:19 GMT 2
Post by nepa on Jul 9, 2017 11:17:19 GMT 2
Ilkikurinen ilme nousi Beaun kasvoille, kun Laura siinä epäili, että Beau oli oikein yllyttänyt sitä juomaan lisää. ”Who? Me? I would never do such a thing”, Beau vei kätensä rinnalleen muka loukkaantuneena. Hetken aikaa Lauraa katsottiin loukkaantuneena, ennen kuin tuli naurahdettua rentoon sävyyn. Ei Beau eilen muistaakseen ollut mitenkään erityisen paljon sitä tyttöä yllyttänyt juomaan – se oli juonut ihan itse. Ja mielellään. Siitä Beaulla ei kyllä ollut muistikuvaa, että kumman idea ne shotit olivat olleet, mutta eiköhän sekin aika paljolti kahdenkeskeinen sopimus ollut ollut. Ajatukset kääntyivät kuitenkin pian muualle ja Beau saikin keskittyä Lauran mahdolliseen kuolemiseen. ”Thank you”, Beau tokaisi. ”And don’t worry. I’ve seen much uglier sights than you.” Kai siinäkin lausahduksessa jotain flirttiä oli ollut mukana, mutta Beau ei sitä huomannut – tai ei pikemminkin halunnut huomata.
Lauralla ei koskaan ollut kuulemma vaikeuksia nukkua humalassa. Beaulla kyllä taas oli: maailma tuntui aina pyörivän, eikä kaikkia päässä pyöriviä ajatuksia ollut helppoa pysäyttää. Viime yönäkin aivot olivat olleet hyvinkin hereillä, itse asiassa pyörineet täysin Lauran ympärillä. Syyllisen olon se oli jossain vaiheessa sitä pitkäksi venähtänyttä valvomista aiheuttanut, mutta lopulta Beau oli nukahtanut, ja aamulla se kaikki oli hieman laantunut. Mutta vain hieman – Lauralle kahvikupin tarjoamisen jälkeen se kaikki nimittäin palasi mieleen, ja Beau oli jo puhunutkin siitä aiheesta. Why the fuck did I do that Beau ehkä hetken mietti, mutta Lauraa koko tilanne ei vaikuttanut haittaavan, ja niinpä Beaukin uskalsi naurahtaa, kohottaa kulmakarvojaankin pariin kertaan sille Lauran kehulle. ”I guess you’re right”, Beau sanoi, irvisti kuitenkin hieman. Ei se kavereiden suutelu ainakaan parisuhteessa mitenkään hyväksyttyä ollut. Ei ainakaan Beaulle – eikä kyllä Rhysillekään. Sille esitetylle kysymykselle Beau naurahti. ”You were okay”, sen oli kiusattava. Tosiasiassa Beau oli pitänyt Lauraa äärimmäisen hyvänä suutelijana, mutta ehkä sen lausuminen ääneen ei sillä hetkellä ollut fiksuin idea.
Tupakkaehdotus ei vaikuttanut olevan Lauran mieleen – tai ei ainakaan heti. Niinpä se koki tarpeekseen mennä sinne toisen puolen sänkyä maanittelemaan Lauraa ylös, kuvitteli kosketuksen jotenkin edesauttavan sitä ylös pääsemistä. Aluksi Laura vain ynisi tuskallisesti, mutta lopulta nyökkäsi hyväksyvästi. ”I’ll be next to you the whole time”, Beau puhui kuin Laura voisi mahdollisesti kuolla matkan varrella, ”so you don’t have to be afraid. I’m here for you.” Kun Laura puki, Beau ensin ehkä katsoi, mutta käänsi sitten kohteliaasti katseensa muualle. Eilisen jälkeen olisi tuntunut liian tungettelevalta tuijottaa. Ja vähän kuumottavaltakin. Vähän siinä tuli nimittäin mietittyä, että mitä, jos Beaun huulet olisivat päässeet eilen vaeltamaan pidemmällekin Lauran vartalolla. Lauran kanssa Beau sitten siirtyi eteiseen, ja heitti siinä jalkoihinsa kengät. Seuraavaksi sai vilkaista huvittuneesti Lauraa, kun se tunki avaimet Beaun lyhyiden housujen taskuun. Tuuletusparvekkeella Beau istahti siihen Lauran vierelle ja antoi jalkojen roikkua kaltereiden läpi ilman päällä. Se katsoi alla liikkuvia ihmisiä ja autoja, ennen kuin alkoi asetella tupakkaa huulten väliin ja tarjosi Laurallekin sellaisen. ”Yeah”, Beau vastasi ensimmäiseen kysymykseen lyhyehkönpuoleisesti, kun oli keskittynyt sytyttämään tupakkaansa. Sitten se tarjosi sytkäriä jo Laurallekin. ”Nah, they hate you”, Beau vastasi ensin, mutta naurahti sitten. ”Just kidding, they loved you. And Matt did take shots from your bellybutton, so he must think you’re okay at least.” Beau poltteli sitä tupakkaa kaikessa rauhassa. ”I’m sure my friends want to see you again – and I’m also sure that you want to see them. So we have to do that again sometime.” Beau hymyili kevyesti, ennen kuin jonkinnäköinen harmoninen hiljaisuus laskeutui niiden välille. Kaksikko vain poltti, taisivat nauttia toistensa seurasta ja siitä koko tilanteesta. Ei Beau edes enää jaksanut miettiä sitä eilistä tai potea siitä huonoa omaatuntoa.
Asiat nimittäin voisivat olla paljon paskemmin.
|
|
