Please pull me from the dark and show me hope again

Eilen Gemma oli saanut tietää veljensä olinpaikan. Se tieto oli saanut tytön hetkeksi täysin pois tolaltaan, eikä se oikeastaan sen jälkeenkään voinut uskoa sitä todeksi. Päällimmäisenä mielessä olivat olleet sekä järkytys, kiitollisuus että pelko, ja ehkä Gemma hieman myös epäröi koko tilannetta. Mitä, jos Gemma sittenkin olisi myöhässä? Tai jos Rocco olisi vaikka muuttanut pois? Mitä se sitten tekisi? Olisi nimittäin kamalaa päästä lähelle, mutta viime hetkellä menettää kuitenkin kaikki. Gemma oli kuitenkin puhunut tilanteesta läheisimpien ihmisten, kuten Isaacin, kanssa, ja tullut siihen lopputulokseen, että se lähtisi etsimään veljeään heti seuraavana päivänä – siis jos idea tuntui oikealta myös nukutun yön jälkeen. Gemma oli tosin varma, että asia olisi niin. Jos brunette ei menisi etsimään Roccoa nyt, se varmasti katuisi sitä myöhemmin.

Kun Gemma siis sinä päivänä lähti etsimään veljeään, se veli eli Rocco oli pahemman kerran kusessa. Toinen sen pomoista nimittäin oli löytänyt lopulta Roccon ja sillä hetkellä Rocco makasikin The Dumpsterin lattialla mukiloituna. Se olisi varmasti pystynyt juoksemaan karkuun, mutta sitä kiertävällä miehellä oli ase, johon Rocco ei todellakaan tahtonut tehdä tuttavuutta. Rocco oli siis täysin alistunut omaan kohtaloonsa – siihen, että sen aika oli tullut. Ei Roccolla ollut mitään kaduttavaa. Tai pikemminkin oli. Paljonkin. Varsinkin päässä pyöri se, että Rocco ei koskaan kerennyt hyvästellä rakasta siskoaan. Mutta ehkä Rocco pystyisi sentään tervehtimään uudestaan sitten toisella puolella. Vaikka ei Rocco ollut edes varma, mitä kuoleman jälkeen tulisi tapahtumaan. Se ei uskonut taivaaseen tai helvettiin, mutta jos uskoisi, se varmasti kuvittelisi menevänsä jälkimmäiseen kaiken tekemänsä takia, kun Gemma taas olisi siellä taivaassa. Paremmassa paikassa – paikassa, jonka se ansaitsi.

Hetken kuluttua Rocco sai kuitenkin juosta: pomo oli pakottanut sen tekemään niin. Kun Rocco siis pakeni tuskaisena seinistä kiinni pitäen, Gemma taas käveli puhelin kädessä Ravenin antamaa osoitetta kohti. Se vilkuili ympärilleen hermostuneena sillä levottomalla asuinalueella, mutta kyllä sitä ihan muutenkin jännitti. Pian se nimittäin näkisi veljensä – siis jos näkisi. Molemmat vaihtoehdot pelottivat yhtä paljon, mutta totta kai se toivoi löytävänsä veljensä hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Hitto, kun Gemma ei edes ollenkaan tiennyt mitä odottaa. Pahimmassa tapauksessa Gemmalle sanottaisiin, että Rocco on kuollut, kun parhaimmassa se saisi heti kietoa kätensä veljensä ympärille. Se ei voinut ymmärtää, miten vielä vuosi taaksepäin oli hävennyt itseään niin paljon, ettei edes kyennyt ajattelemaan veljensä etsimistä. Onneksi Raven siis oli laittanut viestiä juuri siinä Gemman elämäntilanteessa. Nyt Gemma nimittäin uskalsi tehdä asialle jotain.

Kun Gemma tajusi tulleensa jonkin autosillan alle, se kirosi itsekseen. Sielläkö Rocco asui? Gemman silmät kostuivat, kun se katseli pahvisia seiniä ja huomasi myös patjoja, joista yksi varmasti kuului Roccolle. ”Oh my God”, Gemma henkäisi siinä tyhjässä pahviseinäasumuksessa, kun käänsi katseensa alas ja näki verta. Totta kai se oletti veren kuuluvan Roccolle. Gemma vei kätensä suunsa peitoksi, asteli ulos hengittämään katkonaisesti. Oliko se siinä? Oliko Gemma ihan oikeasti ollut myöhässä? Järkyttyneenä Gemma lähti kävelemään pois, mutta sitten näkikin tutun hahmon tulevan lähemmäs. Se oli Rocco. Gemma tunnistaisi veljensä missä tahansa. ”Rocco!” Gemma huusi veljensä nimeä, lopulta juoksi sen luo. Rocco oli kaatunut maahan ja oikeasti kuvitteli loppunsa tulleen. Ainakin siinä vaiheessa, kun Gemma oli yhtäkkiä siinä sen vieressä. ”Gem?” Rocco aloitti. ”Am I dead?” Gemma pudisteli päätään. Se nosti katsettaan sen verran, että kerkesi nähdä jonkun hiipparin ase kädessä katoavan paikalta. ”No, you’re not. It’s me, Rocco. I came for you”, se selitti itkien.

Sitten tajusi veljensä vuotavan verta. ”You’re bleeding”, se aloittikin, ”I have to call help!” Rocco ei tietenkään tahtonut ambulanssia, joten Gemma alkoi käydä vaihtoehtoja läpi päässään. Ensin se soitti Judakselle, sitten Isaacille, eikä kumpikaan niistä vastannut. Ja sitten Gemmalle tuli mieleen Raven. Sen numeron Gemma lopulta valitsi, eikä kestänyt kauaa, kun se jopa vastasi. ”Raven?” Gemma aloitti paniikkisena. ”I need help.” Se katsahti veljeään. ”It’s Rocco, he, he’s not well. He’s bleeding, I.. Please, Raven, help us! I’m so scared.”