I heard you're a player - nice to meet you, I'm the coach

Astor's ootd

Kymmenen päivän viettäminen St. Charlesissa Missourissa ei varsinaisesti täyttänyt Astorin käsitystä hauskanpidosta, mutta siellä keskilännen ihmeellisessä pikkukaupungissa hän oli joka tapauksessa saanut nauttia elämästään edelliset puolitoista viikkoa. Tai nauttia, se nyt oli monessakin mielessä suhteellista. Toukokuun alusta lähtien Astor oli kuvannut kokopäiväisesti pienehköä independent-tuotantona tehtyä draamaelokuvaa, jonka tiimiin kuului lahjakkaita nuoria ohjaajia ja tuottajia, uusia näyttelijälupauksia ja Astorin lisäksi muutama vanhempi tuttu. Elokuva sijoittui pääasiallisesti New Yorkiin – luojan kiitos –, mutta monia elämiä ja elämäntilanteita niputtava tarinavyyhti sisälsi myös pätkiä, joiden tapahtumapaikkana oli se mainittu St. Charles. Niinpä Astorin oli autenttisuuden nimissä pitänyt muun tuotantotiimin kanssa lentää viimeiseksi kuvausviikoksi kyseiseen kaupunkiin ja viettää kuvausten väleihin jäävä aika pääasiallisesti hotellissa ilmastointikoneen ja minibaarin vieressä nyhväten. Oli sanomattakin selvää, että päästessään heinäkuun kymmenentenä palaamaan takaisin rakkaaseen New Yorkiinsa Astor oli monessakin mielessä huojentunut ja sopivassa määrin hajalla kuvausprosessin jäljiltä. Hän oli viimeksi työskennellyt elokuvan parissa niin intensiivisesti vuosia sitten. Edelliseen kolmen vuoden jaksoon oli kuulunut vain muutamia hyvin lyhyitä projekteja ja tätä miehen manageri piti nyt jonkinlaisena totuuden hetkenä tulevaisuuden uran kannalta. Elokuva voisi joko osoittaa, että hänestä olisi palaamaan täysipäiväisesti elokuvabisnekseen tai päinvastoin. Astorin olisi pitänyt olla tuomiosta jo etukäteen huolissaan ja kyllä hän tavallaan olikin, mutta sellaisia asioita oli parempi pureskella omassa rauhassaan.

Lentokentältä oli otettu suoraan taksi kotiin, tai sitä kodin asemaa toimittavaan suvun omistamaan hotelliin Manhattanilla. Astorin tilinauhaa vilkaistessa olisi ollut helppo päätellä, että mies olisi helposti voinut ostaa itselleen mieleisensä asunnon samoilta sijainneilta, mutta hotellin kattohuoneistossa oli monia sellaisia hyviä puolia, jotka olivat saaneet miehen jumittumaan sinne jo vuosiksi. Helppous oli niistä tärkein. Astuessaan taksista Rhodes Hotel & Span edessä miehen ei tarvinnut murehtia laukkujensa kohtalosta, koska hotellin pikkolo oli jo kiirehtinyt hoitamaan asiaa. Astor itse saattoi tyytyväisenä sulkea puvuntakkinsa napin ja astella kaikessa rauhassa sisään hotelliin. Vastaanottotiskin suuntaan lähinnä vilkaistiin pienen nyökkäyksen kera ennen kuin marssittiin suorinta tietä aulan toisella laidalla olevien hissien luo. Jonain toisena päivänä Astor olisi voinut viettää hyvän tovin vastaanoton henkilökunnan kanssa jutellen, mutta nyt ne näyttivät kiireisiltä, eikä mies itsekään kokenut olevansa erityisemmin juttutuulella. Ajatus viileästä suihkusta ja viskipaukusta oman huoneiston suojissa tuntui enemmän kuin houkuttelevalta ja siihen mielikuvaan Astor olikin uppoutunut astuessaan hissin avautuvien ovien lomasta pehmeästi valaistuun koppiin ja kuullessaan jonkun kutsuvan itseään nimeltä. ’Mr. Rhodes’ ei tietenkään ollut mikään harvinainen huudahdus hotellissa, jossa asui Astorin lisäksi myös muutama hänen veljistään, mutta siinä tilanteessa mies saattoi olettaa naisäänen puhuvan itselleen. Mies kohotti katseensa ja ehti juuri sopivasti työntää kätensä hissin ovien väliin, kun valkoiseen mekkoon sonnustautunut pitkäsäärinen tummaverikkö livahti sisään. Käsi napattiin takaisin sisäpuolelle ja ovet lipuivat sulavasti kiinni.

Astor veti hienovaraisesti ryhtinsä suoraksi kääntyessään sen varsin edustavan näköisen naishenkilön puoleen kysyvä ilme kasvoillaan. Samaan aikaan painettiin tottuneesti hissin napeista sitä ylimmäistä ja jouduttiin sitten melkein saman tien ojentamaan käsi naisen puristettavaksi. Astorin ote oli juuri oikealla tavalla jämäkkä ja hän pisti merkille, että myös tämän Mian kädenpuristuksessa oli sopivaa varmuutta. ”Pleasure to meet you miss Hobson”, Astor vastasi ilman turhia vitkasteluja. Väsymys onnistuttiin peittämään hillityllä virneellä ja haaveet suihkuun työntymisestä ja viskistä jonnekin yleisen vieraskoreuden alle. Sellaisen ei saanut antaa näkyä naamasta, ei vaikka olisikin pystynyt salaa ajattelemaan vain lepoa ja omaa rauhaa. ”Just call me Astor, will you? There are too many mr. Rhodes’ in this hotel and way too many in my family”, naurahdettiin itseironiseen sävyyn ja katseen annettiin hienovaraisesti kartoittaa vähän muutakin kuin sen tummatukan kasvoja. Astor oli aika varma, että se näytti etäisesti tutulta, mutta hotellissa se ei kyllä ollut aiemmin työskennellyt. Hän olisi muistanut sellaisen naisen täydellisen kirkkaasti, jos se olisi kävellyt häntä vastaan päivittäin. ”Have we met before? You look awfully familiar”, mies kysyikin sellainen kohtelias ja sopivasti flirtti sävy äänessään.

Miehen hymy leveni hetkeksi, kun Mia lupaili anteliaasti olla hänen käytettävissään ja työnsipä se vielä korttinsakin Astorin käsiin. Mies otti sen vastaan ja vilkaisi tottuneesti, että ne naisen itsestään kertomat asiat tosiaan pitivät paikkansa. Mia Hobson, Supervisor VIP Hostess, Rhodes Hotel & Spa Manhattan. Yhteystiedot ja kaikki. ”Well aren’t you all perky and eager to please”, Astor virnuili naiselle ja kohotti toista kulmaansa merkitsevästi. Eivät hotellin uudet esimiehet olleet aiemmin juosseet hänen perässään vastaavalla tavalla. Vastaanottovirkailijoissa ja VIP emännissä Astorilla oli toki omat suosikkinsa, sellaiset jotka mielellään kohtelivat häntä erityisen hyvin ja antoivat pyytämättäkin lisähuomiota, mutta esimiesasemassa olevilla oli harvemmin tarvetta tai aikaa juosta hänen perässään. ”I will keep this always with me. Whatever I need, you’re the first person I’ll tell about it”, hän lupasi sujauttaessaan kortin melko suurieleisesti lompakkoonsa. Tosiasiassa Astor ei uskonut, että tulisi aivan heti vaivaamaan tätä Mia Hobsonia asioillaan, koska hänellä oli oma henkilökuntansa sellaista varten. Mian katse vei Astorinkin vilkaisemaan niitä oven ylälaidassa vilkkuvia numeroita. Matkaa oli vielä jäljellä, joten small talkiin lennosta antauduttiin kohteliaasti. ”Horrific”, mies kertoi anteliaasti. ”You wouldn’t believe what kind of tin cans they use to fly to Missouri and back”, hän jatkoi ja puisteli päätään kuin suurenkin epäuskon vallassa. ”I’m quite sure I’ll just help myself a nice glass of scotch and a bath and that’ll do the trick. Of course if you want to join me for either of those I won’t be stopping you”, Astor ilmoitti itsevarmuutta ja leikkisyyttä tihkuvalla äänellä vilkaisten naista merkitsevästi. Flirtille ei voinut mitään, se oli Astorille niin luonteenomaista ja sitäpaitsi nainen oli itse tunkenut hänen kanssaa hissiin ja tullut kertomaan miten mielellään tarjoaisi hänelle apuaan asiassa kuin asiassa.

Ilmeisesti Astorin kanssa kylpeminen ei kuulunut Mian sen iltapäivän suunnitelmiin. Harmi, mutta ehkä se oli ollut arvattavissa. ”We’ve only known each other for 3 minutes and you’re already letting me down”, Astor huokaisi. ”Lucky for you I’m not in charge in this hotel. I merely live here.” Hän vitsaili. Koko tämä keskustelu oli melkoinen sketsi, koska se mitä hän nyt oikeasti kaipasi, oli oma rauha ja ikkunoiden eteen vedetyt verhot. Mutta tietenkin naiselle oli vedettävä jonkinlainen show kun se kerran siinä oli. Ja törkeyksien lisäksi Astor osasi myös olla sulava ja kohtelias. Niinpä hän ei jäänyt inttämään naiselle niistä drinkeistä, vaan vilkaisi jälleen numerotaulua. ”You’re not from New York. West coast perhaps?” tehtiin oletus ja käännyttiin katsomaan naista vastausta odottaen. ”What brings you here?” Ihmisten motiivit maan toiselle puolelle muuttamiseen olivat usein hyvin vaihtelevia. Astorhan oli itse aiemmin tehnyt saman ja tiesi mikä kaikki ihmistä saattoi ajaa.

Mia ei kuulemma uskonut heidän koskaan tavanneen, joten Astorin oli vain hyväksyttävä naisen selitys mukisematta. Tai ainakin annettava sen uskoa, että hyväksyi. Tosiasiassa hän ei aivan niellyt väitettä, että näki Mian nyt ensimmäistä kertaa. Miehen mielestä naisen kasvot olivat nimittäin kaikkea muuta kuin geneeriset. Eivät siis lainkaan sellaiset, että niiden olisi voinut sanoa muistuttavan joka toista vastaantulijaa, kuten se niin huolettomasti väitti. ”If you say so”, Astor totesi rauhallisesti ja tutkaili vielä hetken aikaa niitä toisen suuria vaaleanruskeita silmiä. Suupieli nyki viattomasti, kun pantiin merkille, miten nainen näykkäisi alahuultaan kevyesti pyyhkiessään hiuksia korvansa taakse. Joko se tiesi näyttävänsä todella hyvältä ja kaikkea muuta kuin tavalliselta, tai sitten se oli oikeasti hieman clueless omasta ulkonäöstään. Jälkimmäiseen oli vaikea uskoa, mutta Astor päätti antaa asian olla. Ei ollut mikään häpeä, jos nainen käytti ulkoisia avujaan edukseen ja pyrki siinä samalla tekemään itsensä jotenkin vaarattoman oloiseksi. Jotenkin Astorista tuntui, että naisella oli kuvainnollisessa takataskussaan muutamakin kikka, joilla se oli edennyt asemaansa hotellissa. VIP asiakkaiden kanssa työskentelevät nuoret naiset ja miehet olivat yleensä sosiaalisesti kyvykkäitä erityisesti siinä, että saivat asiakkaan tuntemaan olonsa tervetulleeksi ja arvostetuksi. Astor tiesi olevansa tässä se asiakas, vaikka tietyllä tavalla hotellisuvun vesana oli sen pomokin.

”Dissapointing as it is, I believe I’ll live”, Astor totesi suutaan aavistuksen mutristaen, mutta laski sitten vinon hymyn takaisin huulilleen. Olisi ollut melkoinen tragedia, jos Mia olisikin halunnut liittyä hänen seuraansa sen puolihuumorilla heitetyn ehdotelman tuloksena. Astor oli tunnettu siitä, että vältteli ongelmiaan ja yksinoloa merkityksettömillä suhteilla ja naisseuralla, mutta tänään hän ei tarvinnut seuraa vaan kaikkea muuta. Ei ollut mitään ongelmia välteltäväksi. ”Fortunately for everyone I don’t have a slightest interest towards hotel business”, Astor myönsi kuivakan huvittuneesti. Mia ei selvästikään kainostellut hänen seurassaan, kun uskalsi ilmaista mielipiteensä niin selvästi. Kukaan heidän perheestään ei ollut pienintäkään hetkeä elämästään kuvitellut, että Astor jonain päivänä ottaisi sen hotelliketjun johdettavakseen. Hän oli perheen taiteilijapoika, jonkun mielestä kai hulttiokin ja hänen uransa oltiin aina tiedetty olevan aivan jossain muualla. Joku muu saisi kantaa vastuun perheyrityksestä, arvatenkin Jacob jos kukaan nuoremmista sisaruksista ei hommaan ryhtyisi. Astor oli valmis istumaan korkeintaan muutamissa johtokunnan kokouksissa vuodessa, tomitusjohtajan pallille hänestä ei koskaan olisi. Jacob sen sijaan… No velihän johti jo yhtä miljoonabisnestä, kyllä se varmaan venyisi helposti toisenkin johtoon, kun sen avioliittokin nyt teki kuolemaa, eikä perhettäkään siis varmaan ollut aivan heti tulossa.

Raja heidän pienessä huulenheitossaan ja viattomassa jutustelussaan meni ilmeisesti Mian kotiseudussa ja New Yorkiin tulon syissä. Astor ei piilotellut yllättyneisyyttä, joka kasvoille puski sen kääntyessä selvästi häntä kohti ja haastellessa, etteivät sen asiat kuuluneet hänelle. ”Well well. Private person, are you?” Astor naurahti, eikä virne kuollut. Nainen oli selvästi kipakkaa tekoa, yleensähän työntekijät lörpöttelivät itsestään oikein mielellään, olivat ihan haltioissaan kun joku vähän kysyi niiden kuulumisia. Ei ilmeisesti tämä yksilö. Heltyi se sitten kuitenkin vähän, mikä sai Astorin tuntemaan suurta itsetyytyväisyyttä. Liiallinen menneisyydestä vaikeneminen ei ollut terveellistä, siihen oli oikeus mieluiten vain hänellä itsellään, ei muilla. Jos he tulisivat törmäämään toisiinsa jatkossa, saisi Astor varmaan pikkuhiljaa hivutettua naisesta ulos jotain muutakin. Tänään ei kuitenkaan ollut se päivä, kun hän olisi edes jaksanut yrittää. ”Thank you. I jut had to know”, vastattiin kuin oltaisiin oltu kovastikin kiitollisia tästä tiedonmurusesta. ”I didn’t even assume you had skeletons in your closet but now you got me all interested about those”, mies myönsi. Luurankojen kieltäminen tarkoitti satavarmasti, että sellaisia oli. ”Apparently my family can do some things right. Keeping you in the chain will no doubt turn out to be smart. You seem like a sassy girl, those are always an asset”[/b], Astor kehaisi ja katsoi naista merkitsevästi, kun hissi kilahti sen merkiksi, että oltiin saavuttu oikeaan kerrokseen. Se taisi olla hiukkasen vähättelevää, muttei millään sellaisella tavalla, että siitä olisi oikeasti voinut suoraan loukkaantua ja väittää miehen sanoneen jotain kamalaa. Rikkaat ihmiset olivat hyviä sellaisten lausahdusten kanssa, Astorkin varsin viattomalta näyttäen. Hänhän oli vain todennut, että sellaiset näpsäkät tytöt olisivat ketjulle hyväksi!

Asiakaspalvelija Mian sisällä näytti heräävän oikean kerroksen kohdalla, kun se alkoi vielä varmistelemaan, voisiko tehdä miehen hyväksi mitään. Pakostikin Astorin hymyyn eksyi likainen vivahde. ”I don’t think you can handle me”, Astor virnisti ja hipaisi naisen olkapäätä aivan todella kevyesti astuessaan sen ohi käytävään, josta pääsi sekä hänen, että Jacobin asuntoihin. Muita siellä kattokerroksessa ei sitten asunutkaan. ”Thank you for offering though. If I happen to have any needs you could help me with, I’ll let you know. I have your number”, luvattiin ja naiselle vinkattiin melkein huomaamattomasti silmää. ”Just make sure my luggage finds it’s way up here before midnight, will you?” pyydettiin sitten hieman arkisempaan sävyyn ja vaikutettiin oikeasti aika asialliselta. Astor saattoi olla mulkku, mutta syytettä seksuaalisesta häirinnästä hän ei kaivannut, joten tuskinpa naista alettaisiin edes kiusallaan pommittaa millään suihinottopyynnöillä, vaikka hänen puheensa siltä saattoivatkin kuulostaa. Tulella leikkimisellä ja itsensä polttamisella oli vain pieni ero, se oli jotain, mitä Rhodesin lapsille oli opetettu jo varhain. Toisaalta Astor tiesi, että alaisten valinnassa hänen isänsä oli aina ollut erinomainen, joten varmasti Miakin oli käynyt läpi jonkin kovan syynin, jolla se oli todistettu tarpeeksi paksunahkaiseksi hommaansa. ”It was charming to meet you, Mia. Try to keep the hotel in it’s place and the hostesses contained”, huikattiin vielä ennen kuin avattiin varsin tyytyväisenä oman hotellihuoneen ovi ja seurattiin sitten katseella, kun hissin ovet valuivat kiinni. Vasta niiden sulkeuduttua Astor päästi ryhtinsä rentoutumaan hieman ja antoi sen itsepintaisen hymyn laimentua kasvoiltaan hieman. Niin otettu kuin mies olikin kauniin naisen seurasta, oli hän melko varma, ettei tulisi juurikaan tarvitsemaan Mian palveluksia jatkossa. Ei ainakaan tietoisesti.