I solemnly swear that I aim to misbehave

Niiden edellisten kahden ja puolen kuukauden aikana Astorilla oli mennyt hyvin. Erittäin hyvin, mikäli vertasi siihen varsin sekavissa merkeissä taittuneeseen alkuvuoteen, joka ei sinänsä ollut kovin häävi vertailukohta, mutta sattuipa nyt vain olemaan hänen elämänsä normitila. Astorin oli kesän aikana onnistunut vähentää päihteiden käyttöä merkittävästi – tupakkaa lukuunottamatta, sitä kului edelleen lähestulkoon aski päivässä –, vaikka erinäisissä juhlissa ja klubeilla vietetty aika ei varsinaisesti ollut vähentynyt mihinkään. Kroonisesta univajeesta oli pidetty tiukasti kiinni sitä epäsäännöllistä elämäntapaa vaalimalla, mutta miehen kasvoista ja olemuksesta oli jo voinut huomata, että pullo viskiä illassa oli muuttunut lasilliseen ja kokaiinista ja muista huumeista hän oli pitäytynyt erillään täysin, niin haastavaa kuin se välillä olikin kaikkien houkutusten ympäröimänä eläessä ollut. Kaikki tämä vain sen takia, että hän oli filmannut ensimmäisen vakavastiotettavan, täyspitkän elokuvansa kolmeen vuoteen. Se oli syy pysyä kuivilla ja poissa lööpeistä ja Astor oli oikeastaan onnistunut tehtävässään varsin hyvin aina siihen heinäkuiseen iltaan asti, kun oli ryminällä vetänyt kaiken raittiuden eteen tekemänsä työn vessasta alas. Oli mahdotonta sanoa, mikä oli lopulta ollut se voittajayhdistelmä, joka oli kohdalle osuessaan innostanut miehen kaatamaan lasin täyteen ja vetämään sen ensimmäisen tarjotun viivan. Sen jälkeen ilta oli kuitenkin vyörynyt eteenpäin värikylläisenä ja musiikin sykkeen täyttämänä mössönä, josta oli vaikeaa erottaa mitään muuta kuin se käsittämätön mielihyvä, jonka jossain vaiheessa napattu kristalli oli saanut aikaan ja jota kaikki muut nautintoaineet olivat vain buustanneet. Yö oli tuntunut kestävän ainakin kolme päivää ja niiden selväpäiseltä helvetiltä tuntuneiden kuukausien jälkeen täysi myrkytystila oli tarjonnut kauan kaivattua armeliasta utua.

Herätessään maanantaiaamuna pistävään tunteeseen oikeassa pakarassaan Astor ei voinut väittää oloaan enää aivan yhtä ruusuiseksi ja unenomaiseksi. Päässä jyskytti viskin jälkihuuma ja heti herätessään mies tunsi rintalastansa alla sen tummaksi palloksi käpertyneen ahdistuksen, joka kieli endorfiinivajeesta ja oli kaikilta niiltä vuosilta vähän liiankin tuttu vieras. Mies päästi kurkustaan jonkinlaisen tyytymättömän korahduksen yrittäessään hahmottaa, mikä se fyysistä kipua tuottanut tunnekokemus oli ollut ja kuka hänen makuuhuoneessaan oikein meuhkasi niin kovaäänisesti. Kammetessaan päänsä väkipakolla irti tyynystä ja kääntyessään vaikeasti katsomaan hahmoa, joka piirtyi makuuhuoneen suurista ikkunoista puskevaa päivänvaloa vasten, Astor alkoi hiljalleen hahmottaa sen olevan Mia. Mia Hobson, se hotellin VIP-vieraista huolehtiva nainen, joka oli parin edellisen viikon aikana tullut kasvoina kohtalaisen tutuksi miehelle, vaikkeivät he olleet pahemmin joutuneetkaan olemaan tekemisissä henkilökohtaisella tasolla. ”What are you doing in my suite?” Astor mumisi karheasti. Suuta kuivasi ja niskat tuntuivat jäykiltä, leuoista nyt puhumattakaan. Hengen vetäminenkin oli melkoinen operaatio, eikä puhumista voinut väittää ainakaan vaivattomammaksi, vaikka hetki hetkeltä Astor alkoikin tuntea tarttuvansa enemmän kiinni siihen todellisuuteen ja irtaantuvansa tyhjistä unista, joista oli vielä äsken saanut katsella.

Meni hyvä tovi ennen kuin Astor hahmotti naisen tyrkyttävän höyryävää kahvikuppia häntä kohti. Pelkkä ajatuskin kuumasta ja kitkerästä kahvista sai miehen kakomaan heikosti, mutta ulospäin se kuulosti lähinnä siltä kuin hän olisi selvittänyt kurkkuaan yskimällä. ”I don’t want that”, mies ilmoitti kääntyessään vaivalloisesti selälleen. Peitto oli päässyt karkaamaan jonnekin aika pitkälle, eikä Astor ollut aivan varma miten paljon hänen kropastaan oikeastaan oli näkyvissä. Paljasta rintakehäänsä mies ainakin saattoi raapia kaikessa rauhassa syvien haukotusten ohessa, minkä jälkeen käsi siirtyi hieromaan pehmeästi jäykkää leukaluuta. Naisen kuittailut rankasta illasta jätettiin omaan arvoonsa ja sen sijaan toistettiin kysymys siitä, miksi se edes oli siellä. ”This may sound slightly rude, but why the fuck are you sitting on my bed? Did you at last come to your senses and decide you wanted to get some of this? Because that’s the only reasonable explanation I can imagine and even then you should have knocked and not just let yourself in. That’s a violation of my privacy”, Astor kertoi avuliaasti ja vilkaisi naista työntäessään käsivartensa viimein päänsä alle saadakseen itsensä vähän otollisempaan asentoon. Samalla sinne möyhittiin myös yksi monista tyynyistä. Mian selvitys hänen managerinsa soitosta ei olisi oikeastaan voinut vähempää kiinnostaa, koska ainut selitys jonka mies olisi halunnut kuulla, oli nimenomaan se, jossa nainen oli tullut liittymään hänen seuraansa sinne vällyen väliin. Se oli ainut hyväksyttävä syy rynnätä jonkun huoneeseen kesken unien ja sen Astor olisi voinut kuvitella auttavan hänen kohtalaisen toivottomaan ja uupuneeseen oloonsa. Kahvillaan ja puheillaan siitä haastattelusta nainen voisi nakata vaikka vesilintua. ”You can call Martin and tell him to reschedule because I’m not going anywhere”, mies totesi ja antoi katseensa lipua Mian kasvoita sen valkoiseen mekkoon ja niihin upeisiin sääriin, jotka paljastuivat sen sisuksista. Erityisen mielellään mies antoi katseensa liukua ylös sitä halkion palkastamaa reittä, mutta kovin kauaa hän ei saanut tiirailla, kun Mia yhtäkkiä makasi osittain hänen päällään. ”Well that was unexpected and straight-forward”, Astor naurahti käheästi tuntiessaan naisen painon hetken aikaa yllään. Muutamassa sekunnissa tilanne oli ohi ja Astor näki sen vain varastaneen hänen puhelimensa, mutta se kasvoille kohonnut virne ei suostunut pyyhkiytymään pois.

Naiselle pyöräytettiin lyheysti silmiä, kun se syytti häntä kuuroksi. ”Come on, let’s not talk about that. I know you want to take off that beautiful dress of yours and let me do you some favours for a change. Must be tiring reacting to customers needs all day every day. I can do something for you in return”, ehdoteltiin tummalla ja hyvin vähän arvailujen varaan jättävällä äänellä. Astorin katse lipui vihjailevasti pitkin Mian vartaloa, sen kaunista oliivinväristä ihoa. ”There’s always new days for interviews, but this is a once in a lifetime chance”, virnistettiin ja lopulta mies kurotti kätensä koskettamaan aivan kepeästi naisen reiden syrjää. Sormenpää tuskin hipoi sen ihoa liukuessaan polven yläpuolelta korkeammalle. Ahdistus oli melkein mahdollista haudata niiden törkeiden vihjausten alle ja saadessaan valita Astor oli mieluummin kusipää kuin surkea henkistä tyhjyyttään nyyhkyttävä möykky. ”What is it that you like? Let me guess, S&M? You look like someone who needs to be tied down or likes to do it herself”, se arvioi likainen virne kasvoillaan. Suoraan sanottuna sillä tavalla hymyileminen teki melkein kipeää niin fyysisesti kun henkisestikin, mutta sen ei annettu häiritä. ”Please, Mia, tell me. I’d like to hear what gets you off.” Tässä oltiin nyt aika kaukana siitä yleensä aika kohteliaasta ja vieraskoreasta miehestä, jonka Hobson oli tottunut näkemään hotellin aulassa, mutta toisaalta se oli myös hänen sängyllään ja hän itse oli alasti, joten mitä saattoi odottaa?

”Is that so?” Astor hörähti, kun Mia ilmoitti hänen olevan pelkkä poikanen, jollaisia nainen ei kuulemma harrastanut. Miestä itseään ei paljon ikä haitannut, sitä oli heilahdettu sekä vanhempien että nuorempien suuntaan, vaikka keski-ikä taisikin yleisesti pysyä suunnilleen siinä oman ikäluokan kohdilla. Toki nuoremmista tytöistä olisi saanut seuraa helpommin, mutta ne olivat usein aika rasittavia, eikä helppo pano ihan aina ollut huonon seuran arvoista. Miassa sitten taas oli sellaista kiehtovaa vaikeasti tavoiteltavuutta, mikä kyllä omalla tyylillään vetosi Astoriin aika kovaa. Sen hän olisi oikein mielellään voinut ottaa sinne sänkyynsä muussakin mielessä kuin kahvia tyrkyttämään. Oma mieskunto olisi sinä aamuna voinut olla vähän normaalia lauhkeampi tosin, koska olo ei ollut mikään mainioin. Se ei silti tarkoittanut, etteikö hän olisi varmasti helposti saanut Miaa huokailemaan ja huutamaan. Sellainen nyt vain kuului hänen toimenkuvaansa. Ihan samalla tavalla kuin Mian toimenkuvaan nyt ilmeisesti jostain syystä kuului täydellinen ilonpilaaminen. Se toisti miehelle Martinin terveiset, mikä kirvoitti mieheltä heikon silmien pyöräytyksen. ”He’s such a sneaky old man and he’s not even that old”, murahdettiin puoliääneen. Juorut ja menneisyys ja mitä vielä. Astor tiesi ihan hyvin, että tässä haastattelussa oli kyse aika paljosta: hänen piti todistaa, että oli tosissan uransa kanssa, että tätä hän halusi edelleen tehdä ja halusihan hän. Ei vain tänään. Miten hän tänään todistaisi mitään yhtään kellekään, kun halusi lähinnä lakata olemasta olemassa.

Mian käsi sekoittui Astorin kiharaisiin hiuksiin, mikä vain buustasi miehen tarvetta kääntää huomiota itsestään naiseen. Se otti kylmästä esityksestään huolimatta yllättävän usein fyysistä kontaktia. Astor piti siitä. ”You like it, admit it. That’s why you’re here in the first place”, mies kiusasi saadessaan kuulla olevansa totaalinen persläpi. Ehkä hän olikin, mitä sitten? Näytti toimivan hänelle ihan hyvin, eikä Miakaan lopulta pystynyt olemaan kertomatta hänelle vähän niistä mieltymyksistään. Kun nainen kumartui lähemmäs Astor kohottautui aavistuksen irti sängystä, odotti niitä sen sanoja. ”I knew it. It’s written all over your face”, mies virnuili. Hän saattoi helposti kuvitella, miten Mia tosiaan piti vähän rajummista otteista. Ei ihme että se oli puhunut jotain niistä miehistä poikien sijaan. Astor olisi ihan mielellään voinut todistaa sille, että oli kaikkea muuta kuin poikanen sillä saralla, mutta ilmeisesti brunette ei halunnut päästä maistamaan sitä, mitä hänellä oli tarjota. Sen sijaan se nousi ylös ja potkaisi häntä varsin kipeästi kankkuun. Astor veti terävästi henkeä ja vei kätensä sen kohdan päälle, johon nainen oli osunut. ”Is hurting men also your thing? You sure seem to enjoy kicking me with those damn things”, kysyttiin irvistäen ohuesti. ”If that’s what you like I can adjust to that”, mies lupasi samalla, kun antoi naisen jotenkin kiskoa itsensä ylös sängystä. Se ei tuntunut erityisen hyvältä, mutta vastusteleminenkin olisi vienyt voimia. Sitä paitsi suihkuun meneminen ei vielä tarkoittanut yhtään mitään, ehkä se saisi naisen kaikkoamaan paikalta.

Jalkeille nouseminen tietenkin tarkoitti sitä, että viimeisetkin peiton rippeet valahtivat pois miehen lanteilta ja pian hän seisoi ilkosen alasti siinä huomattavan lähellä Miaa, joka oli hänet ylös kiskonut. Likainen virne levisi taas Astorin kasvoille, eikä se meinannut ihan heti päästää irti naisen kädestä. ”No. If I remember correctly I came here last night with one outstanding little creature who ripped all my clothes off”, mies virnuili ja vilkaisi häpeämättömästi alaspäin. Kaikki näytti olevan ihan kunnossa, eikä Astoria edes hävettänyt olla naisen edessä aataminasussa. Hän näytti hyvältä alasti, kaikkihan sen tiesivät. Miakaan ei varmasti voinut sitä kieltää ja naisen ilme sai Astorin tuntemaan pientä tyytyväisyyttä. ”It seems like she has found her way out which is not really a shame at all, because she was mostly useful in bed anyway. Not nearly as witty and charming as you are”, Astor selvitti päästäessään Mian vain vaivoin kulkemaan ohitseen. Hän pystyi hatarasti palauttamaan mieleensä edellisillan kulun ja sen saatanan raivostuttavan kikattelevan somejulkkiksen, jonka oli jotenkin onnistunut juomaan siedettäväksi. Kaunishan se oli ollut kuin mikä, mutta luonteeltaan aivan täysin mitäänsanomaton. Sängyssä heillä oli tainnut klikata ihan hyvin, joten hukkaan ilta ei ollut mennyt. Luojalle kiitos se tyttö oli kuitenkin itse löytänyt tiensä ulos, eikä Astorin tarvinnut tässä vielä senkin naaamaa katsella.

Pienen vänkäyksen jälkeen Astor suostui poistumaan kylpyhuoneeseen ilman, että sai Mian liittymään seuraansa. Se oli enemmän esitystä kuin mitään muuta. Pois naisen tarkkaavaisen katseen alta päästessään Astor antoi julkisivunsa rapistua. Suihku laitettiin valumaan jo kauan ennen kuin Astor itse oli oikeasti valmis astumaan sen alle. Hän vietti hyvän tovin nojaillen lavuaarin reunaan, huuhteli kasvojaan ja joi vettä suoraan hanasta. Kylpyhuoneen laatikosta kaivettiin esiin särkylääkettä ja jotain, minkä uskottiin lievittävän sitä leukoja jyystävää jäykkyyttä. Lääkelaatikon takaa otettiin esiin myös pieni pussi valkeaa jauhetta ja hetken päästä Astor tunsi olonsa ja paljon skarpimmaksi. Huumeet ja työ olivat jotain, mitä Astor ei yleensä yhdistänyt – siinä hänellä meni jonkinlainen häilyvä raja –, mutta oli kai parempi ottaa pienet korjaavat ja saada olonsa kohtuullisen siedettäväksi kuin mennä haastatteluun aivan täysin paskana. Niin asia ainakin itselle järkeiltiin ennen suihkuun astumista ja edellisillan pesemistä irti ihosta. Se oli helpommin sanottu kuin tehty ja mies tuli viettäneeksi vesisuihkun alla kohtuullisen pitkän ajan ennen kuin oli lopulta valmis palaamaan huoneeseensa.

Astor ei ollut ihan varma, oliko toivonut, että nainen olisi hänen poissaollessaan löytänyt tiensä ulos. Jos se olisi lähtenyt, hän olisi voinut vain palata sänkyyn, mutta oliko se edes se, mitä hän oikeasti halusi tehdä, vai oliko urasta huolehtiminen oikeasti tärkempää? Siellä Mie nyt kuitenkin edelleen istui hänen sänkynsä reunalla nätisti viikattujen vaatteiden vieressä. Astor oli kietonut yhden pyyhkeen lanteilleen ja toisella hän kuivaili parhaillaan hiuksiaan pelmahtaessaan takaisin makuuhuoneen puolelle. ”Still here?” hän kysyi aavistuksen kuivaan äänensävyyn ja katsoi niitä naisen valitsemia vaatteita, sitten naista itseään. ”I have to say I’m impressed with your skill set. You must be smarter than other models I’ve met”, mies heitti. Tietenkin Astor oli melkein viipymättä naisen tavattuaan kirjoittanut sen nimen hakukoneeseen selvittääkseen, miksi se näytti niin tutulta. Vastaus oli löytynyt helposti ja nyt kun sitä vitutti, että nainen oli ottanut oikeudekseen leikkiä jotain lastenvahtia hänelle, asia oli hyvä ottaa esiin. ”I told you I’d seen you somewhere before. I bet you can make any customer happy with that look you had in that Victoria’s Secret photoshoot. That outfit really spoke to me, let me see…” mies nappasi puhelimensa sängyltä ja pian Googlesta oli saatu auki se kyseinen kuva, jossa Mialla oli päällään varsin paljastava aluasasu ja melko hekumallinen poseeraus. Katsottiin kuvaa, sitten naista itseään kuin oltaisiin verrattu niitä toisiinsa. ”Shouldn’t you be doing that and not choosing clothes to some rich fuck-up? Bet it pays a lot better. Also, I’d be much more interested in doing as you say if you could wear something like this”, Astor vinkkasi ja heitti puhelimen naisen käsiin, jotta se voisi ottaa omasta kuvastaan mallia siihen, millaisissa asuissa Astoria kannattaisi jatkossa tulla tapaamaan.

Oli varmaan ihan turha lähteä kyseenalaistamaan, oliko VIP Hostessien tehtävä pitää tyytyväisenä vieraat vai vieraiden managerit. Martin ei ainakaan Astorin tiedon mukaan viettänyt öitään siinä hotellissa. Olisi Astorinkin statusta vieraana toki voinut pohtia kahteen kertaan, vaikka hän ehdottomasti very important person olikin. Sukunimi Rhodes teki siinä hotellissa ihmeitä ja oliko se kummakaan, kun se kerran komeili jättimäisillä kirjaimilla rakennuksen sisäänkäynnin päällä. Miaa Astorin nimi tai mikään muukaan ei tainnut pahemmin kiinnostaa, ei sen kummemmin hänen oma kuin perheenkään maine tai raha. Kai se vain halusi tehdä työnsä hyvin, mikä oli samaan aikaan raivostuttavaa ja kunnioitettavaa. Vastaanväitteet saivat jäädä, kun miehen oli kampeuduttava ylös sängystä ja siinä samalla saatiin mukavasti muuta ajateltavaa, kun yllättäen oltiin vähän turhan lähellä sitä naista ja keskustelu kääntyi edellisyöhön ja siihen Astorin alastomuuteen. Mies naurahti käheästi, kun Mia myönsi, että sitä vaatteiden päältä kiskomista oli ollut ilmeisen mahdotonta olla huomaamatta. ”Did we traumatize your employees?” mies kysyi, eikä kuulostanut vähimmässäkään määrin siltä, että olisi ollut pahoillaan. ”I can’t promise anything, but in the future I will try to remember to invite everyone to join”, hän lupasi kuitenkin, koska sitähän Mia ja kaikki muutkin aulassa työtään tekevät varmasti halusivat: päästä mukaan leikkiin. Ehkä jonain parempana päivänä Astor voisi jo pahoitella käytöstään tai ainakin korvata sen jollain tavallla sille raukalle, joka oli joutunut heidän menoaan seuraamaan, koska näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut olla hyvä idea säästää esileikki omaan huoneistoon. Yleensä Astor noudatti tällaisia sääntöjä kohtalaisen hyvin, mutta eilistä tuskin saattoi laskea millään muotoa tavanomaiseksi illaksi. Se oli ollut sekava ja nautinnollinen pudotus pitkän kipuamisen jälkeen, ei siinä oltu paljon sääntöjä tai muiden mukavuutta ajateltu. Ei ajateltu vielä nytkään, koska suoraan sanottuna Astor nautti, kun sai katsella, miten Mia yritti selvästi löytää ihan mitä tahansa muuta katsottavaa kuin hänen alastoman vartalonsa. Sen yritykset näyttivät kovin vaikeilta, eikä ihme. Kukapa olisikaan voinut pitää silmänsä erossa niin miellyttävästä näystä.

Niin mukavaa kuin Mian kärsimyksen seuraaminen olikin, oli paikallaan seisominen lopulta käynyt liian raskaaksi ja Astorin oli ollut parempikin vetäytyä kylpyhuoneensa suojiin keräämään itseään. Mitään itselääkintää ei todellakaan haluttu tehdä sen naisen edessä, koska sillä oli hänestä selvästi jo ihan tarpeeksi epämairitteleva kuva muutenkin, eikä omaa heikkoutta nyt kellekään haluttu näyttää. Muuten Astor tuntui näkevän oikein vaivaa sen kuvan ryvettämiseksi, koska Mian mallinuran esiinnostaminen oli mautonta ja siitä vittuileminen halpaa, mutta niin oli Astorista sekin, että Martin oli usuttanut naisen hänen kimppuunsa. Ja että tuo oli kaiken lisäksi vielä suostunut moiseen! ”Ah, I’m sorry. I should have been more spesific, there are so many nice pictures of you”, Astor pahoitteli alkaessaan kaivamaan internetin syövereistä esiin sitä tarkoittamaansa kuvaa. Aihe ei selvästikään kuulunut Mian suosikkeihin ja hetken aikaa Astor jopa uskoi, että saisi sillä ajettua naisen ulos huoneestaan. Luulo osoittautui vääräksi, koska Mia tuntui olevan kuin liimattu sinne hänen makuuhuoneeseensa. Jossain muussa kontekstissa se olisi toki ollut hyvä asia, mutta tässä… Ei niinkään. Ilmeisesti Hobson oli kuin olikin kestävämpää tekoa, vaikka kommentit ilmeisesti vähän kuoren alle osuivatkin. ”We’ll see. Sooner or later I’m going to get to see you in that outfit and you’re going to beg me to take it off of you”, mies väitti itsevarmasti. Hän pörrötti tukkaansa vielä viimeisen kerran sillä pyyhkeellä ennen kuin heitti sen myttyyn sängylle. Katse käväisi tutkivana Miassa, joka oli nyt noussut seisomaan. Kohta mies saikin ottaa kopin häntä kohti lentävistä boksereista ja pieni virne häivähti huulilla, kun vapaalla kädellä tartuttiin siihen lanteille kiedottuun pyyhkeeseen ja vedettiin se sitten alas.

Astor ei pitänyt varsinaisesti mitään kiirettä itsensä peittelemisen kanssa, mutta pujottautui sitten kuitenkin lopulta niihin saamiinsa boksereihin. Fyysisesti hän alkoi tuntea olonsa paremmaksi. Suihku oli varmaan ollut hyvä idea, kylpyhuoneessa harrastetuista muista aktiviteeteista puhumattakaan. Rintalastan alla tykyttävä ahdistus sitten taas ei ollut kadonnut minnekään, vaikka sen terä olikin vähän taittunut. Se sai Astorin muistamaan hyvin, miksi hän pysyi yleensä kaukana endorfiinit sillä tavalla vapauttavista aineista. Oli aika paskamainen tunne, ettei maailmassa ollut enää yhtään iloa tai nautintoa jäljellä. Mian piinaaminenkaan ei varsinaisesti tuottanut hänelle mielihyvää, se nyt vain oli jotain, mitä oli tehtävä. ”Why would you not?” Astor vastasi kysymykseen kysymyksellä ja kohotti toista kulmakarvaansa. ”I’m an excellent lover”, hän koki tarpeelliseksi selventää ja se oli kyllä empiirisesti tutkittu asia. Kaikki miehen nuoruuden seksikokemukset eivät olleet olleet mitään kunniakirjan arvoisia, mutta näin aikuisiällä hän oli kyllä moneen kertaan osoittanut tietävänsä, mistä naiset pitivät. Osasi hän olla itsekäskin ja jotkut naiset nyt olivat enemmän vain väline omaan nautintoon, mutta halutessaan hän tiesi myös miten olla äärimmäisen huomioonottava. Miten kuunneltiin naisen tarpeita ja saatiin aikaan ihmeellisiä asioita. Mian kanssa hän olisi mieluusti kuunnellut ihan vain näyttääkseen sille mihin pystyi.

Melkein lammasmaisesti Astor suostui ottamaan vastaan ne suorat housutkin ja vetämään ne päälleen. Missä vaiheessa hän oli muka alistunut kohtaloonsa ja päättänyt kuunnella Miaa? Kai nainen – ja Martin – oli oikeaassa ja meneminen oli pakollista. Tämä oli niitä hetkiä joilla oli valta joko [/i]make or brake[/i] ihmisen ura. Sen myöntäminen oli silti vittumaista. Kun Mia tarttui sängyllä lepäävään paitaan ja sen sijaan, että olisi yksinkertaisesti ojentanut vaatekappaleen miehelle, se kiersikin hänen selkänsä taakse ja auttoi pukemaan sen päälle, Astorin kasvoilla kävi vähän yllättynytkin ilme. Ehkä tyytyväinenkin? Tyytyväisyys vain kasvoi, kuin Mia palasi hänen etupuolelleen ja kipakan, mutta pienellä virneellä höystetyn kommenttinsa kera alkoi vielä napittaakin sitä paitaa. Astor naurahti karheasti. ”Are you sure yo don’t want me to?” hän kysyi vihjaavasti ja suoraan naisen käskyä uhmaten käsi vaelsi hipaisemaan sen lantion kaarta ja sormia juoksutettiin kohti vetoketjua. Astor ei vienyt kättään niskaan, ei yrittänyt oikeasti riisua vaatetta naisen päältä, mutta hän teki erittäin tiettäväksi kosketuksensa naisen selkärangan alaosassa, samalla juurikin sen vetoketjun häntäpään kohdilla. ”I know I’d like it more if you were taking off my clothes and not putting them on. But this is kinda hot too”, Astor ilmoitti varsin pehmeästi. Mian sormet kulkivat sulkemassa paidan napit ensin keskeltä alas ja sitten ylös. Välillä ne hipaisivat ihoakin, mikä sai miehen hymyilemään viekkaasti, vaikka nainen puhuikin varsin latistavia asioita. Haastava katse sen silmistä kuitenkin napattiin itsevarmasti omien vangiksi ja Astor kallisti sille päätään aivan hiukkasen. ”You’re wrong”, hän kertoi avuliaasti. ”I could easily handle you”, mies jatkoi ja hymy muuttui virneestä melkein pehmoiseksi, vietteleväksi. Katse liukui hitaasti naisen silmistä sen huulille ja sitten alaspäin seuraamaan sen käsien toimia. Ne olivat nimittäin itsevarmasti siirtyneet työntämään Astorin paitaa housujen kauluksen sisäpuolelle. Se sai aikaan varsin mukavia tuntemuksia, ei Astor voinut sitä kieltää. ”We will never know who’s right if we don’t try. And it seems like you’re already getting on it”, vihjaistiin juuri ennen kuin Mia veti kätensä pois hänen housunkauluksensa sisältä ja sulki napin ja vetoketjun melkein turhankin napakasti. Mies virnisti, painoi vielä vaativasti sormenpäillään pistettä naisen selkärangan tyvessä ja päästi sen sitten karkaamaan edestään.

Mies suoristeli hieman paitansa helmaa ja haroi edelleen hieman kosteita hiuksiaa pois kasvoilta samalla, kun Mia ravisteli sitä puvuntakkia ihan kuin se olisi ollut kovastikin pölyinen. ”You don’t have to beat the poor jacket up, it hasn’t done anything to you”, Astor naurahti. Ehkä takki oli vertauskuva hänelle itselleen ja oikeasti nainen olisi halunnut tarttua kiinni hänen harteistaan ja ravistaa. Sen pahemmin nainen ei kuitenkaan takkia alkanut pieksämään, vaan kohta Astor sai Mian avustuksella pujottaa takin päälleen. ”So is this going to be a regular thing from now on? You coming here, choosing my clothes and getting me dressed? Because I’m starting to quite like it”, mies kysyi ja vilkaisi naista, kun takki oli saatu onnistuneesti päälle. Sen verran omatoiminen mies suostui olemaan, että puki itse sukat ja kengät jalkoihinsa. Aivan valmis lähtemiseen hän ei kuitenkaan vielä kokenut olevansa. ”How much time do I have?” kysyttiin kuin Mia olisi ollut joku hänen assistenttinsa. Sitä virkaa se sai nyt kyllä hoitaa, kun oli kerran nokkansa tähän soppaan työntänyt, eikä Astorilla muutakaan henkilökuntaa ollut paikalla. Hän käveli makuuhuoneen laidalla olevan työpöydän ääreen ja nappasi sen päältä tupakka-askinsa. ”Now would be the correct time for morning coffee”, hän huomautti sitten ja vilkaisi naista merkitsevästi. Mia oli todellakin ollut kahvinsa kanssa aivan liian aikaisissa. ”But as we don’t have that, I’m going to enjoy a cigarette. You can let my driver know that I’m almost ready, if you want to. Or you can get going, whatever rocks your boat. I’ve been enjoying your services this morning”, Astor ilmoitti nyt melkein kohteliaaseen äänensävyyn kävellessään työpöydältä huoneen toiselle puolelle pienen parvekkeen ovelle. Joskus hän saattoi polttaa sängyssäkin, mutta sehän nyt periaatteessa oli kiellettyä ja ulkoilma voisi tehdä ihan hyvääkin. Puhe siitä palveluksista nauttimisesta oli vain puolitotuus, mutta kai joku osa Astorista alkoi viimein päästää irti siitä lapsellisesta kapinoinnista, jota oltiin koko aamu harjoitettu. Hän oli lähdössä sinne helvetin haastatteluun, kuten Martin ja Mia olivat halunneet ja kuten hänen uralleen olisi parasta, joten kai tässä piti olla jotenkin kiitollinen.