|
Jul 27, 2017 21:25:24 GMT 2
Post by Deleted on Jul 27, 2017 21:25:24 GMT 2
FRI 20TH OF JULY 2018 STARRING CONNIE & ALEX @ VALENTINE’S, BRONX CONNIE’S OOTD | nepa cause of death: konstaleksi.......................................................................................... Jollain ihmeen kaupalla he olivat päätyneet Bronxiin. Ei Connie tiennyt enää, kenen idea se oli ollut, mutta hän oli kavereineen ja Oliverin kanssa päätynyt viettämään kosteaa iltaa Bronxissa jonkun tuttavan tuttavan bileisiin. Connieta ei tosin ollut ihan hirveästi huvittanut juoda. Se oli nähnyt Alexin ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen maanantaina, ja vaikka sille ei kaikista ’pysytään ystävinä’-lupauksista huolimatta oltu juurikaan juteltu, oli se pyörinyt ihan loputtomasti Connien mielessä. Tilanne muistutti ihan täysin niitä viimeisimpiä kuukausia, ja kuinka silloinkin Alex oli onnistunut pistämään Connien pään täysin pyörälle. Nytkään se ei saanut mielestään pois sitä heidän jakamaansa herkkää, mutta niin tunteikasta suudelmaa. Se oli palauttanut kaiken taas blondin mieleen, ja ei jeesus mikä tuska siitä oli seurannut. Taksikyydillinen nuoria ihmisiä oli ollut matkalla niistä bileistä kotiin nukkumaan, kun joku – varmaan Rosemary – oli spotannut neon-kyltin kadun varressa ja hihkunut, että heidän pitäisi ehdottomasti mennä hakemaan diner-mättöä mukaan ennen kuin menisivät kotiin. Connie oli ollut jyrkästi sitä vastaan, sillä se neon-kyltti oli Alexin vanhempien dinerin kyltti. Mutta kaikki muut olivat innostuneet siitä, ja niin taksi oli pysäytetty ja koko porukka astunut dinerin ovista sisään. ”Isn’t this cosy?” Rosemary kehui, kun he neljä istuutuivat loossiin. Luojan kiitos sillä hetkellä Alexia ei näkynyt missään. Connie ei nimittäin ollut varma siitä, millainen verilöyly siitä vielä tulisi. Blondi tosin näki hetken kuluttua, kuinka kaksosveljet tulivat sieltä keittiön takaa esiin. Katseet kohtasivat Alexin kanssa, ja Connie unohti hetken ajan hengittää. Kun Alex rupesi lähestymään sitä pöytää, Connie käänsi katseensa kohti ikkunoita, ihan mitä vain, kunhan hän ei katsonut Alexia. Se tosin oli vaikeaa, sillä kun poika tuli siihen työntämään heille ruokalistoja kouraan, oli Oliver noussut ylös aiheuttamaan yleistä polemiikkia. ”Ollie!” Connie huudahti, kun nyrkki oli heilahtanut tarjoilijan naamaan. Alan oli siinä hötäkässä myös juossut paikalle, siinä missä blondi nousi vauhdilla ylös siitä penkiltä kiskomaan poikaystäväänsä kauemmaksi. Se oli häpeällistä, noloa, ja ennen kaikkea täysin oikeutettua. Oliverilla oli ihan täysin oikeutettu syy mennä iskemään nyrkkiä Alexin naamaan, mutta ei sitä tarvinnut tehdä täällä.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 27, 2017 21:53:57 GMT 2
Post by nepa on Jul 27, 2017 21:53:57 GMT 2
ALEX'S OOTD
Tilanne kotona ei näyttänyt paranevan ollenkaan. Alex oli sentään tiistaina saanut seuralaisekseen Alanin, mutta ei se oikeastaan kovin paljon mieltä lohduttanut. Ei Alankaan nimittäin kyennyt estämään isää juomasta. Ne kyllä olivat yrittäneet vaikka ja mitä, heittivät esimerkiksi yhtenä päivänä kaikki alkoholilliset juomat pois niiden kämpästä, mutta aina isä sai jostain lisää. Ja pystyi se juomaan kotonakin. Alex tiesi jo pelkästään siitäkin asioiden pahentuneen. Aiemmin isä joi vaan kotona, kun häpesi asiaa, mutta nyt se oli muuttanut lähestymistään asiaan ja kuvitteli ulkona juopottelun olevan ihan okei. Siihen kaksoset eivät jaksaneet enää reagoida. Jotain passiivis-aggressiivista tee mitä lystäät –settiä isälle oli tullut jopa heitettyä, mutta kyllä molemmat jälkeenpäin jo katuivat sanojaan. Koko päivän pojat olivat siis työskennelleet dinerilla, eikä se päivä ollut mikään poikkeus. Ne olivat pistäneet raflan pystyyn iltapäivällä, ja tehneet töitä hiki hatussa. Mutta se oli pakko. Jos kukaan ei olisi tekemässä siellä hommia, niin koko paska kaatuisi käsiin. Tosin siltä tuntui vähän jo nyt. Huonon rahatilanteen vuoksi Valentine’sia oli nimittäin ihan helvetin vaikeaa pitää. Mutta siitäkin huolimatta Alex ja kaikki muutkin tekisivät kaikkensa dinerin pelastamiseksi. Sen oli nimittäin aikoinaan perustanut Aben isä, eli toisin sanoen Alexin ja kumppaneiden isoisä. Rafla oli siis aina kulkenut suvussa, eikä sen myymistä todellakaan harkittaisi. Alex mieluummin myisi vaikka niiden asunnon kuin sen dinerin – diner oli kuitenkin osa sen lapsuutta ja sitä kautta koko elämää. Se yö oli ollut dinerilla jotenkin eriskummallisen hiljainen. Jotain parin ihmisen porukoita siellä ramppasi tunnin välein, mutta muuta liikennettä ei ollut ollut. Niinpä Alexilla ja Alanilla oli ollut hyvää aikaa keskustella keskenään ja vähän pelleilläkin. Silläkin hetkellä ne nauroivat keittiössä saatuaan yhden pöydän ruoat tehtyä, mutta sitten ne kuulivat oven aiheuttaman kilinän. Hymyillen ne astelivat pois keittiön puolelta, joskin se hymy Alexin huulilta lähti heti kävelemään. Paikalle oli nimittäin tullut Connie Oliverin ja kavereidensa kanssa. Nuorukainen pakotti itsensä kääntämään katseensa pois ja rykäisemään – ne olivat asiakkaita siinä missä muutkin. Niinpä Alex asteli niiden luo reippaasti. ”Hello”, se aloitti, ”welcome to Valentine’s. Here’s our menu—” Se kerkesi aloittaa ennen kuin Oliver nousi ylös. Eikä Alex sitten kerennyt reagoida, kun Oliver oli yhtäkkiä vetäissyt sitä turpaan. Alex tosin ansaitsi sen. ”What the fuck are you doing?” Alan tuli jostain nurkan takaa puolustamaan veljeään. ”Don’t, it’s okay”, Alex murahti ja vei kätensä kaksosensa rintakehälle. Sitten siinä jo riideltiin. Alex tai Alan eivät kyllä olleet siinä osallisena, vaan riita oli täysin Oliverin ja Connien välinen. Kun kaksikko siirtyi ulos, tytöt menivät perässä. ”Sorry”, Alex heilautti kättään asiakasporukalle, jotka olivat saaneet juuri syötyä ja olivat matkalla pois. Kun ne sitten olivat lähteneet, Alan meni heti sulkemaan oven ja kääntämään closed –kyltin näkyville. ”You deserved that”, Alan aloitti vakavana. ”Don’t even start”, Alex valitti ja kaivoi tupakkaa taskustaan. Se ilmoitti menevänsä tupakalle ja pian löysikin itsensä ulkoa. Se poltti tupakan vauhdikkaasti, mutta sitten näki Connien vähän matkan päässä. ”Hey”, se aloitti, ”what are you still doing here?” Alexin yllätykseksi Connie lähes saman tien nosti kätensä Alexin kasvoille ja kysyi oliko se kunnossa. ”I’m great”, se naurahti, ”at least I’ll look cool.” Se puuskahti huvittuneesti, mutta sitten sen ja Connien katseet olivat lukittuneet ja huuletkin lukittuneet. Sen suudelman aikana Alex liu’utti käsiä Connien vartalolla, tunsi kehon heräävän eloon monella eri tasolla. Mutta oli siitä suudelmasta lopulta irtauduttava. Alexin suunnitelma oli viettää yö dinerissa veljen kanssa, mutta jostain syystä siitä tuntui, että se suunnitelma oli muuttumassa. ”We should probably talk”, Alex sanoi. ”Alan’s gonna spend the night there, so we can go home. I just need to tell Alan I’m going home.”
|
|
|
Jul 28, 2017 14:27:23 GMT 2
Post by Deleted on Jul 28, 2017 14:27:23 GMT 2
Dinerissä tilanne muuttui äkkiä täydeksi kaaokseksi. Alex oli tullut siihen vain heitä palvelemaan, kun Oliver oli sitten jo triggeroitunut, noussut ylös ja iskenyt nyrkin naamatauluun. Se oli kaikesta oikeutuksesta huolimatta törkeää käytöstä noin julkisesti, eikä Connie voinut rehellisesti sanottuna sietää sellaista käytöstä. Saattoi siihen liittyä toki sekin, että Connie kaikesta huolimatta välitti edelleen Alexista ihan hitosti liikaa. Ei se olisi halunnut, mutta välitti kuitenkin. ”Stop it”, Connie tiuskaisikin poikaystävälleen, ”you’re embarassing yourself.” Oliver ei tietenkään välittänyt siitä, että blondi oli edelleen ihan kiinni Alexissa ja valmis asettamaan sen poikaystävänsä edelle. Niin siitä kulminoituikin ilmiriita, joka päädyttiin viemään ulos. Ei blondi kuitenkaan halunnut tapella Oliverin kanssa Alexin edessä.
Ulkona sitten Oliver antoikin kaiken ryöppyä harteiltaan. Se antoi vihdoin kaikkien haukkujen kuulua Connien teoista, eikä se sanoissaan säästellyt. Connienkaan ei oikein auttanut kuin ottaa se kaikki vastaan, sillä ei blondi voinut niitä puolustellakaan. Olihan se tehnyt todella väärin. Oliver pyysi perusteluita ja vastauksia, eikä Conniella ollut antaa niitä. Ei se pystynyt mitenkään järjellä perustelemaan niitä tunteella tehtyjä päätöksiä, koska ne olivat täysin järjettömiä. Se Connien hiljeneminen sai lopulta Oliverin hakeutumaan päätään pudistellen taksiin. Siinä kadun varressa blondi sitten vielä seisoikin, kun Alex tuli luokse, tupakankatkuisena ja kaikkea. ”I wanted to make sure you were okay”, Connie sanoi. Nosti kätensäkin pojan kaltoinkohdelluille kasvoille silittääkseen niitä hellästi. ”Are you?” kysyttiin pehmeästi, kulmat huolestuneesti kurtussa.
Oli se. Connie hymyili huojentuneesti, sillä viimeiseksi blondi olisi halunnut, että Alexiin sattui. Komea mustelma sille varmaan silti tulisi, ei se Oliverin oikea koukku ollut näyttänyt mitenkään köykäiseltä. Connie puri alahuuleensa ajatuksissaan, katseen vaeltaessa ensin huuliin ja sitten Alexin silmiin. Ja ennen kuin Connie ehti sen pidempään asiaa ajatella, oli hän kurottautunut painamaan suudelman pojan huulille. Suudelma oli intohimoinen, voimakas, saaden Connien painautumaan Alexin vartaloon kiinni, käsien hakeutuessa pojan hiusten sekaan. Ja se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellinen. Lopulta he irrottautuivat tasatakseen hengitystään, ja blondi painoi päänsä pojan rintakehälle, lepuutti käsiään sen vyötärön ympäri.
Alexin syleilyyn olisi ollut helppo unohtua vaikka koko illaksi, mutta Alex palasi takaisin todellisuuteen varsin nopeasti. Sen arvaus siitä, että heidän olisi parempi jutella asiat läpi, sai Connielta hyväksynnän, jonka merkiksi tyttö hymähti. Piti kuitenkin vielä hetken pidempään pojasta kiinni, ennen kuin suostui päästämään irti. Se oli kaivannut tätä – läheisyyttä Alexin kanssa. Siellä heidän roadtripillään oli ollut niin ihanan helppoa ja vaivatonta kaikki. ”Alright, I’ll wait at the front”, Connie sanoi ja painoi nopean suukon, ennen kuin Alex lähti vielä käymään sisällä. Ei se oikein ymmärtänyt taaskaan, miksi oli niin helposti hairahtamassa Alexin ansaan, kun poika oli sitä niin satuttanut. Mutta niin hän vain oli taas tässä samassa tilanteessa, missä se ei voinut vastustaa Alexia.
”I’m really sorry for what Oliver did to you”, Connie pahoitteli, kun he kävelivät dineriltä kohti Alexin kotia. ”It’s not right. He should’ve been more civilized.” Kun puhuttiin Oliverista, Alex kysyikin sitten, missä pariskunta oikein meni. Ottaen kuitenkin huomioon sen, että tässä Connie oli taas, suutelemassa Alexia ja menossa sen luokse, ilmeisesti ihan yöksi asti. ”I… I don’t know”, Connie vastasi. ”Nothing has really changed between me and Ollie. I mean, I’m still just as unhappy as I was before, even more so this time around. I went back together with him because that’s what my mom wanted. Because it was safe and familiar.” ”I don’t know… If I think about it, it both doesn’t and does make sense. A future with him would be secure, so it would be a wise choice… But I hate it. I hate being with him, Alex. We’re nothing alike and I just… after our roadtrip, it seems like I appreciate the smaller things more.”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 29, 2017 15:33:12 GMT 2
Post by nepa on Jul 29, 2017 15:33:12 GMT 2
Alex oli todellakin ansainnut sen iskun kasvoihin. Paikan ja ajan Oliver oli ehkä valinnut hieman väärin, mutta jos Alex olisi Oliverin saappaissa, se ihan varmasti olisi tehnyt samoin Alex oli kuitenkin mennyt varastamaan sen tyttöystävän ja kaikkea. Oliverille se oli ollut paska juttu, mutta omasta mielestään Alex oli tehnyt Connielle palveluksen. Oliverin kanssa Connie oli nimittäin kaikkea muuta kuin onnellinen. Tyttö oli sanonut niin Alexille ihan itsekin, eli Alex ei kuvitellut sitä asiaa. Sitä paitsi, se kaksikon suhteen laatu oli varmaan ihan kaikille selvä. Ei kukaan olettanut niiden olevan mikään vuosisadan rakkaustarina. Ja jos joku niin oletti, oli pakko olla sokea tai sitten ihan ylitsevuotavan optimistinen. Pessimistinä sentään näki elämän realiteetit eikä rakennellut pilvilinnoja.
Connien kanssa Alex kuitenkin koki aina olevansa vähän normaalia onnellisempi. Sen kevyen kosketuksen tuntiessaankin nuorukainen tunsi olonsa hyväksi. Ihan naurettavalla tavalla. Ei Alex ollut koskaan voinut edes kuvitella, että joku voisi saada sen tuntemaan niin. Se tunne oli kaikilla tavoin Alexille tuntematon. Ylipäätään se hetki siellä ulkona oli sellainen. Taas kerran paikan päällä oli vain Alex ja Connie eikä kukaan kyennyt erottamaan niitä. Ei ainakaan silloin, kun niiden huulet olivat yhdessä ja Alex sai pitää Conniesta tiukasti kiinni. Järki oli kuitenkin Alexin valttikortteja ja siksi se ei viitsinyt antaa tunteiden viedä. Connie ei kuitenkaan ollut heti päästämässä irti, mikä sai Alexin naurahtamaan kevyesti. Suukon jälkeen Alex vielä hetken silitti lempeästi Connien vyötäröä, ennen kuin lähti sinne sisälle.
Sisällä Alan olikin jo odottanut Alexia takaisin. Se oli totta kai hämmentynyt, kun Alex yhtäkkiä kertoikin menevänsä kotiin yöksi, mutta ei pakottanut Alexia jäämään. Poika siis sai hyvin nopeasti lähteä takaisin Connien luo, ja kaksikko sai lähteä taittamaan lyhyttä matkaa Alexin kotiin. Sen matkan aikana varmaan miljoonia ajatuksia pyöri Alexin päässä, mutta ne kaikki liittyivät tavalla tai toisella siihen vierellä kävelemään vaaleaverikköön. So.. How are things with Oliver?” Alex sentään onnistui saamaan yhden kysymyksen ulos. Totta kai se sillä kysymyksellä halusi tietää, että olisiko niillä kahdella mitään tulevaisuutta yhdessä. Ja sen vastauksen perusteella sellainen saattaisi olla mahdollista. Roadtripin mainitseminen sai Alexin hymähtämään huvittuneesti. ”That was a great trip”, Alex naurahti ja sitten taas vakavoitui. ”About Oliver.. He is a wise choice. He really is, but I can’t stop thinking about us. About where we’re standing.” Sitä melkein hävetti olla taas niin avoin. ”Can you answer that?” Alex kysyikin vaikeana.
Kotiin ei onneksi ollut pitkä matka, ja pian Alex sai sovittaa avainta lukkoon. Saatuaan oven auki Alex sitten päästi Connien ensimmäisenä sisälle ja sulki oven perässä. Takin poika jätti naulakkoon ja pipon hattuhyllylle. Kengät tuli heitettyä jonnekin nurkkaan, ja siinä samalla Alex vähän suki hiuksiaan parempaan kuntoon. Tuntui oudolta, että Connie oli siinä. Ne olivat kaksi kuukautta sitten eronneet hiton huonoissa merkeissä, mutta yhtäkkiä kaikki tuntui olevan normaalisti. Tai ainakin niin normaalisti kuin mahdollista. Alex johdatti Connien keittiöön ja tunki sen käteen kaljan, vaikka ei edes tiennyt, joiko tyttö sellaista. Itselleenkin se avasi oman tölkin ja sitten meni istumaan olohuoneen sohvalle. Niiden välillä vallitsi hiljaisuus, joka kertoi siitä, että kumpikaan ei uskaltanut aloittaa puhumista. Alex siis naurahti. ”It’s a nice weather outside”, Alex aloitti vitsailemaan ja toivoi saavansa Connien naurahtamaan. ”What? It really is!” Alex levitteli käsiään.
|
|
|
Jul 29, 2017 16:14:50 GMT 2
Post by Deleted on Jul 29, 2017 16:14:50 GMT 2
Viime tapaamisellaan Connie ja Alex olivat sopineet olevansa ystäviä. Se oli kuitenkin nopeasti käymässä mahdottomaksi. Connien oli nimittäin lähes tulkoon mahdotonta pitää näppejään irti Alexista. Ei se tahtonut muuta kuin koskettaa, suudella, tuottaa mielihyvää. Sellaisen vetovoiman edessä oli vaikea pysyä mitenkään platonisena, eikä Connie loppujen lopuksi edes yrittänyt. Se heitti kirveen kaivoon, luovutti – Alexin seurassa sen oli paljon parempi olla eikä sitä käynyt kiistäminen. Voisi hän toki jatkaa itselleen valehtelua, mutta sitä hän oli tehnyt koko ikänsä eikä hän halunnut jatkaa sitä enää. Alexin kanssa hän saattoi olla aito, oma itsensä, ja tuntea juuri niin kuin hän halusi. Ja voi pojat, miten hän tunsikaan Alexia kohtaan.
Kävelymatka sujui jutellessa. Alexia totta kai kiinnosti se, miten Conniella oikeasti meni Oliverin kanssa. Ja Connie kertoi siitä totuudenmukaisesti ja kaunistelematta. Ei se suhde ollut tällä toisella kierroksella yhtään sen parempi kuin aiemminkaan. Connie tunsi olonsa lohduttomaksi, umpikujassa olevaksi ja kaikin puolin tympeäksi. Mutta ei Alexin seurassa. Siinä vaiheessa hän kyllä meinasi tuntea olonsa vaikeaksi, kun Alex kertoi, mitä itse ajatteli. Kuinka se ei pystynyt lopettamaan heidän ajatteluaan. Connie vilkaisi poikaan lyhyesti, ennen kuin palautti katseensa katukiviin. ”I can’t stop thinking about us, either. But Alex, what you did really hurt me. Like, really bad”, Connie sanoi vaisusti. ”Now I understand the reasons why… But I’m not sure if I can trust you.” Sen sanominen ääneen sattui, koska samalla Connie ei halunnut mitään muuta enemmän kuin antaa itsestään kaiken Alexille.
Aavistuksen haikeissa tunnelmissa Alex avasi hänelle oven heidän asuntoonsa. Talo, joka oli ennen ollut niin täynnä elämää, vaikutti nyt pystyyn kuolleelta, lähes autioituneelta. Blondi riisui punaiset korkonsa, menettäen sen kymmenisen senttiä pituudestaan, jonka jälkeen sai seurata Alexia keittiöön. Käteensä hän sai tölkin kaljaa, mikä kertoi kaiken sen talon tyylistä. Siellä ei tosiaan tarvinnut kaadella juomia mihinkään hienoihin laseihin ennen nauttimista. Olohuoneen sohvalle istuutuessaan oli sitten tuskallisen selvää, että se aiempi keskustelu roikkui edelleen heidän yllään. Connie siemaisi tölkistään ja naurahti kuin naurahtikin sille Alexin aloitukselle. ”Seriously?” blondi kysyikin huvittuneesti. Huvittuneisuus kuitenkin kaikkosi varsin nopeasti Connien kasvoilta, kun se katseli ympärilleen hämärässä talossa. ”It’s so quiet in here”, tyttö sanoi. ”Shouldn’t your dad be here or something?” Alexin vastauksesta sai sen käsityksen, että Abella ei mennyt kauhean hyvin tällä hetkellä. Se kuulemma olisi varmaan jossain juomassa, ei Alexia kiinnostanut. ”Don’t say that. He’s still your dad”, Connie sanoi, laskien toisen käden Alexin polvelle. ”How are you holding up?”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 29, 2017 16:35:03 GMT 2
Post by nepa on Jul 29, 2017 16:35:03 GMT 2
Totuuden kuuleminen kyllä otti ihan helvetisti tunteisiin. Ne Connien sanat tuntuivat saavan Alexin ryhdinkin romahtamaan, mutta kai Alex edelleen ihan selkä suorassa käveli. Se vain tuntui siltä. Oli vaikeaa kuulla, ettei Connie ehkä enää koskaan luottaisi Alexiin sen takia. Ja ehkä juuri se ajatus sai Alexin muuttamaan reagoimistaan siihen asiaan. ”You have every right not to”, Alex aloitti, ”but what would you have done in my place?” Alex käänsi katseen Connien suuntaan. ”I care about you. I do, but they are my family.” Or should I say were. Tessin kuolema ja alkoholisoituminen oli nimittäin johtanut aiemmin niin tiiviin perheen hajoamisen. Isä ei yhtäkkiä tuntunutkaan isältä. Mutta sisarukset onneksi olivat edelleen tukena ja turvana. Varsinkin Alan. Kai niillä aina olisikin vähän syvempi suhde kuin muilla, identtiset kaksoset kun ne kerran olivat. Tosin suhde Connieen kyllä oli aivan yhtä merkityksellinen kuin suhde Alanin kanssa.
Valentinejen asunnolla olikin sitten hiljaista. Jotain satunnaista auton ääntä ja ihmisen puhetta kuului ulkoa, mutta muuten asuinalue oli sillä hetkellä hiljainen. Oikeastaan vähän oudonkin hiljainen. Sitä asiaa Alex ei kuitenkaan kerennyt ajattelemaan Connien kanssa olohuoneessa istuessaan. Ei, kun päässä pyöri kaikkea muuta. Ei kyllä sää, mutta sen vitsiksi tarkoitetun kysymyksen Alex päätti heittää ilmoille vain puhdistaakseen ilmaa. Ja hetkeksi se tuntuikin toimivan. Mutta vain hetkeksi – Connie päätti ottaa puheeksi Alexin isän. ”He obviously isn’t here”, Alex totesi katkerana, ”he has chosen alcohol over his own family. He’s probably out there drinking as we speak, but I don’t really give a fuck anymore.” Ne Connien sanat olivat kyllä ihan asialliset. Abe todella oli edelleen Alexin isä, eikä se saisi puhua siitä siihen tapaan. Mutta ei se osannut tehdä muutakaan. Se käsi polvella sai Alexin harkitsemaan avautumista, ja se käänsikin katseen Connieen. ”Not many people ask me that”, nuorukainen tokaisi. Sitten se liu’utti oman kätensä Connien oman päälle ja silitti sitä peukalollaan. ”I, uh”, Alex aloitti, ”I’m kinda scared, to be honest. Everything’s falling apart. Tess’ death, dad’s drinking problem, the fact we might to have to sell the diner.. I have to take care of everything and I’m not good at it. I’m not a responsible adult, Connie. I don’t know how to be one.”
Connie menikin sitten lausumaan kauniita sanoja. Niin kauniita, että Alexin katse muuttui pehmeäksi ja se ei osannut kuin tuijottaa Connieta. ”I’m so sorry for hurting you”, se aloitti murtuneena, ”you didn’t deserve it.” Se nosti kätensä Connie kasvoille sipaistakseen muutaman hiussuortuvan pois sen kasvojen edestä. ”Everything seems better now that you’re here with me”, se vielä mutisi, ”and I.. I don’t want to live without you, Connie. Please don’t make me.” Se viimeinen lause kuulosti jopa epätoivoiselta. Hetken kuluttua Alex oli sitten kumartunut eteenpäin niin, että pystyi painamaan huulet Connien omia vasten. Eikä Connieta vaikuttanut haittaavaan. Itse asiassa se suudelma muuttui lähes huomamaatta intohimoisemmaksi, ja Alex oli työntänyt Connieta alleen siinä sohvalla. Se piti edelleen kaksin käsin kiinni Connien kasvoista, kun siirtyi sitten painelemaan suudelmia sen kaulaa vasten. ”I’m so sorry”, se mutisi edelleen Connien kaulaa vasten, nousi sitten kokonaan ylös ja ojensi kätensä Connielle. Irrottautuminen oli vaikeaa, mutta tuntuisi luontevammalta viedä Connie omaan huoneeseen kuin muhinoida sohvalla.
|
|
|
Jul 29, 2017 17:18:00 GMT 2
Post by Deleted on Jul 29, 2017 17:18:00 GMT 2
Alex kysyi sitten, mitä Connie olisi tehnyt hänen tilanteessaan. ”I would’ve talked about it”, Connie sanoi vähän pettyneestikin. ”I thought we could trust each other with anything. It really hurt when you didn’t trust me with this and decided to push me away instead.” Se olikin se päällimmäinen syy, miksi Connie oli edelleen niin pettynyt siihen Alexin toimintatapaan. Ei se, että se oli mennyt ottamaan rahaa hänen äidiltään vaan se, ettei se ollut kertonut niistä vaikeuksista. ”I would’ve helped you”, tyttö kertoi. Koska totta helvetissä hän olisi auttanut. Miten vain olisi pystynyt.
Connielle selvisi, että Abe oli alkoholisoitunut. Oikeastaan kaikki, mitä Alex seuraavaksi kertoikin, meni syvälle blondin tunteisiin. Alex-parka joutui tasapainottelemaan koko sitä heidän arkeaan, vaikka oli vielä keskellä surutyötä äitipuolensa kuoleman jälkeen. Connie käänsi kätensä niin, että saattoi ristiä heidän sormensa yhteen, ja tyttö rutisti pojan kättä myötätuntoisesti. ”I’m sorry to hear that”, Connie aloitti pehmeästi. ”You’re strong, Alex. If anyone can figure it out, it’s you. You’re tough and independent and you don’t give yourself enough credit. You helped me through a lot, remember? And you’re not alone. You have Alan and Ally. And Ally seems plenty responsible to me.” Connie hymyili varovaisesti sille. Sellainen käsitys tytölle nimittäin oli jäänyt Alexin isosiskosta, että se kyllä osasi ottaa vastuuta.
Alex sitten pyysi anteeksi. Se anteeksipyyntö sai Connien hymähtämään pehmeästi, ja se huomasi jo, kuinka nopeasti se päättäväisyys rupesi murenemaan. Ei Connie pystynyt sanomaan ei, kun Alex oli niin surkeana. Sen kosketuskin sai blondin sydämen lyömään vähän tiheämmin, hengityksen nopeutumaan. Puhumattakaan siitä, kun Alex sitten kertoi, ettei edes pystynyt elämään ilman Connieta. Se kävi heidän kohdallaan jo rakkaudentunnustuksesta kun otti huomioon sen, että paria kuukautta aiemmin Alex oli vielä itsepäisesti sanonut, ettei etsinyt tyttöystävää tai mitään vakavaa. ”Okay”, Connie henkäisi. ”I won’t. Truth is, I want you too, Alex.”
Sen kuuleminen riitti Alexille. Pian sen kuulemisen jälkeen poika nimittäin kumartui eteenpäin painaakseen huulet Connien huulille, eikä blondi pyristellyt vastaan. Ei, päinvastoin. Hän painoi huulensa voimallisesti takaisin ja nosti kätensä pojan kasvoille, syventäen suudelmaa. Eikä aikaakaan, kun hän löysi itsensä painettuna sohvan pohjalle. Kaikki oli samalla tuttua, mutta niin uutta. Se oli varmasti paljon tunteikkaampaa kuin yksikään aiempi kerta, vaikka niitä oli paljon. Tai ainakin eri tavalla. Siinä meinasi samanaikaisesti olla kiire ottaa kiinni parin kuukauden erosta, mutta toisaalta se oli myös katkeransuloista ja lohdullista. Connie tiesi ainakin antavansa kaikkien tunteidensa näkyä niissä kosketuksissa ja suudelmissa. Alexin antamat suudelmat kaulaa vasten saivat tytön vetämään terävästi henkeä sisään, mutta kun Alex nousikin ylös, tyttö kurtisti kysyvästi kulmiaan. Äänetön kysymys sai kuitenkin nopeasti vastauksen kun Alex ojensi käden, johon Connie tarttui ja seurasi poikaa sen huoneeseen.
Kun he pääsivät sinne huoneeseen, Connie painoi nopeasti huulensa Alexin omille. Se oli tuntenut lähes fyysistä kipua, kun oli ehtinyt jo kaipaamaan pojan kosketusta siinä välissä, kun he olivat olohuoneesta siirtyneet pojan huoneeseen. Connien kädet hapuilivat pojan paidan helmaan, ja suudelmasta irrottauduttiin sen verran, että paita vedettiin pään yli. ”I missed this. You. So much”, tyttö sanoi herkkänä, seuraten poikaa sen sängylle. Hetken he siinä olivat ehtineet olla, jakaa suudelmia ja kosketuksia, kun Connie havahtui siihen, että sieltä asunnosta kuului ääniä. ”Wait, Alex”, blondi sanoi hiljaa, vaikka se tuntuikin äänekkäältä hiljaisessa huoneessa. Olohuoneessa ihan varmasti kilahti pullo. ”Did you hear that?” Connie kysyi ja tunsi itsensä lähes vainoharhaiseksi.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 29, 2017 17:42:58 GMT 2
Post by nepa on Jul 29, 2017 17:42:58 GMT 2
Ei Alex ollut tottunut ottamaan mitään almuja vastaan. Connien vastaus siis sai sen tietenkin mietteliääksi. ”I know you would’ve”, se kohautti olkiaan, ”but I wouldn’t have wanted your help. Or, yeah, I would have, it’s just.. It wouldn’t have felt right. If I had taken money from you, then I would’ve felt like I’d used you.” Alex käänsi katsetta Connieen. Vaaleaverikkö ei välttämättä ymmärtänyt yhtään mitään siitä selityksestä, ja vaarana oli, että se vielä suuttuisi. Mutta ei Alex toisaalta uskonut sellaista Conniesta. Ei se lukenut liikaa jokaista sanaa tai suuttunut pienistä, vaan yritti olla loppuun asti ymmärtäväinen. Sen rajan Alex oli kuitenkin tuntunut sillä typerällä päätöksellään ylittäneen. ”And your mom didn’t want you to know, obviously. If I had told you, she wouldn’t have given the money and things would be even shittier than they already are.”
Connie oli kyllä valo pimeydessä. Kyseinen vaaleaverikkö osasi olla läsnä tavalla, johon Alex ei ollut tottunut. Ja kaiken lisäksi se vielä puhuikin ihan Alexille uudella tavalla. Ei varmaan kukaan ollut kutsunut Alexia vahvaksi, itsenäiseksi ja mitä vielä. Kaikki perheen ulkopuoliset – okei, toisinaan myös perheenjäsenet – näkivät Alexissa oikeastaan vain negatiivisia puolia. Kaikki uskoivat, ettei Alex pystyisi mihinkään, että se oli lost cause. Mutta Connie oli erilainen. Se uskoi Alexiin, ja sai myös Alexin uskomaan itseensä. Kun Connie siinä mainitsi, että Alex ei ollut yksin, muuttui nuorukaisen katse hyvinkin pehmeäksi. Silloin se lausui ne anteeksipyyntönsä, lopulta painoi huulensakin Connien omille torjunnan uhalla. Vaikka niistä sanoista päätellen Connie ei aikonut estellä. Eikä se aikonutkaan. Pian Alex sai jo syventää sitä suudelmaa entisestään, tiukentaa otettaan siitä tytöstä. Kaikki siinä tilanteessa oli lähes epätoivoista, mutta samalla herkkää ja lohdullista. Muistutti aika paljolti niiden suhdetta: taisi se saada molemmat osapuolet ihan sekaisin.
Sitten Alex jo alkoi ohjata Connieta huoneeseensa. Nuorukainen oli kerennyt sulkea oven, mutta ei tehdä sen enempää, kun Connie jo painoi huulensa Alexin omille. Ja totta kai Alex oli heti vastaamassa. Alex luki Connien vinkin, ja riisui totta kai sen päällään olevan paidan. Sen jälkeen Alex saikin taas vetää Connien lähemmäs itseään, antaa sen paskan olon lievittyä Connien avulla. Koska se läheisyys auttoi. Auttoi niin vitusti. ”I missed this, too”, Alexin oli vastattava, mutta sitten sillä jo olikin kiire työntää Connie alleen sängylle. Siinä sängyllä Alex riisui pois Connien lyhyen topin, oli niin keskittynyt siihen koskettamiseen ja suutelemiseen, ettei edes ollut kuullut kolahdusta alakerrasta. ”You’re just being paranoid”, Alex virnisti ja liu’utti sitten kättään aina vain alemmas Connien vartalolla saadakseen sen ajatukset muualle. Se nosti kättä paljasta sisäreittä pitkin ylöspäin hameen alle eikä hetkeksikään rikkonut katsekontaktia Connien kanssa. ”It’s just the two of us, just like it should be.”
Ne sitten jatkoivat touhuilua aina siihen asti, kun ovi ihan oikeasti kävi. Alex nousi polvilleen Connien päältä ja huomasi saman tien isän seisovan ovenraossa. ”Dad”, Alex aloitti yllättyneenä. Se katsoi paidatonta tyttöä, joka oli noussut istuma-asentoon ja peitteli itseään, sitten nousi ylös antaakseen Connielle sen topin takaisin. ”You came back”, Alex jatkoi ja veti oman paitansa takaisin ylleen. ”I know you”, selvästi humalainen Abe aloitti, ”you’re Connie, Alex’s girlfriend. I remember you.” – ”Come, come downstairs with me.” Isä meni edeltä, ja Alex jäi katsomaan sen suuntaan hämmentyneenä. Alex ei ollut menossa. Ei vitussa. ”What are you doing?” Alex saikin kysyä järkyttyneenä Connielta, joka oli menossa alakertaan.
Loppujen lopuksi Alex oli kuitenkin itsekin alhaalla. Se näki isänsä, joka oli kaljatölkki kädessä. ”Dad, give that to me”, Alex vaati, mutta se ei vaikuttanut toimivan. ”Mind your own business! Let your old man have a drink!” Se ärähti. Alexiin se totta kai sattui, ja se käänsikin katseensa hetkeksi muualle. Connieta se ei edes kehdannut katsoa. Ei, kun Alex varmaan näytti siltä, että alkaisi kohta itkeä. ”It’s late, dad. Shouldn’t you go to sleep?” Alex vielä jatkoi. ”It damn sure is, but it won’t stop me. It didn’t stop you from fucking your girlfriend, either”, Abe puhui edelleen ärhäkkään sävyyn. Siihen Alex ei enää edes viitsinyt lisätä mitään. Se oli niin vitun väsynyt yrittämään.
|
|
|
Jul 29, 2017 18:23:43 GMT 2
Post by Deleted on Jul 29, 2017 18:23:43 GMT 2
Connie ei vain voinut käsittää, miten Alex saikin sen tuntemaan olonsa sellaiseksi. Kaikki heidän virheensä, vikansa ja puutteensa täydensivät toisiaan. Alexin kanssa olo oli kokonainen, täydellinen. Kai he olivat sillä tavalla jotain sielunkumppaneita. Ei Connie ollut sillä tavalla tuntenut kenenkään kanssa ja siksi se tekikin siitä kaikesta oikein ekstraspesiaalia. Koko naisen keho heräsi ihan eri tavalla henkiin, kun Alex kosketti sen paljasta ihoa, saaden blondin kiemurtelemaan mielihyvästä. Herkässä mielentilassa Connie kuuli ne äänet alakerrasta, mutta Alex vakuutti sen olevan vain vainoharhainen. ”Should we check it out?” tyttö kysyi, joskin sen oli vaikea saada ajatuksistaan kiinni, kun Alexin käsi liukui alemmas ja alemmas. Vihreät silmät olivat lukittuneet katsekontaktiin, kunnes se käsi löysi tiensä hameen alle. Hiljainen ynähdys karkasi huulien välistä, ja Connie päätti siinä hetkessä unohtaa kaikki kuulemansa äänet.
Paitsi, että hän ei tosiaan ollut ollut vainoharhainen. Nimittäin nuori pari oli saada sydänkohtauksen, kun huoneen ovi aukesi ja Abe Valentine seisoi ovensuussa. Connie oli ihan varma, että järkytys oli saanut sen vittu piippaamaan, ja se hätäisesti yritti peitellä itseään parhaansa mukaan, ennen kuin Alex löysi tytön valkoisen topin. Se kiireesti laitettiin takaisin päälle. Syke tuntui korvissa asti ja Connie olisi voinut vaikka vannoa olevansa punainen kuin mikäkin tomaatti. Humalaiselle isälle vilkutettiin kiusallisesti siitä sängyltä, kun se tunnisti blondin – tietysti tunnisti. Miten se olisi voinut tytön unohtaa, kun edellisellä kerralla Connie oli paukannut asuntoon valkoinen hörhelöhelvetti päällään. Connie nousi ylös siitä sängyltä, kun Abe oli kutsumassa niitä alas seurakseen. ”I’m humoring him”, blondi sanoi ja puristi poikaa hellästi olkapäästä. ”Come on, we should at least see that he doesn’t, like, pass out on his back and choke on vomit or something.”
He menivät yhdessä lopulta sinne alas, missä Abe istui sohvalla kaljatölkki kädessään. Alex sitä rupesikin siitä välittömästi holhoamaan, ja sitten Connie saikin todistaa merkittävästi erilaista perhe-elämää, kuin mihin se oli tottunut. Se oli traagista, surullista, ja se pelkästään meinasi tuoda kyyneleet tytön silmiin. Näkihän Alexista, miten huolissaan se oli isästään, eikä syyttä. Conniekin oli. Blondi kuitenkin tarttui taas lohduttavasti siihen Alexin olkapäähän, pudisti päätään. Connie jatkoi siitä lähemmäs sohvaa, otti sohvapöydältä tölkkinsä (tai ainakin sen, minkä kuvitteli omakseen) ja istuutui sitten siihen pöydän laidalle, luoden katseen Abeen. ”Does this help?” Connie kysyi uteliaasti, syyllistämättä Abea, ennen kuin siemaisi tölkistä. ”That’s why you’re drinking, right? To ease the pain?” Connien rauhallinen, syyllistämätön sävy ilmeisesti puri paremmin Abeen kuin se Alexin ymmärrettävästi hyökkäävämpi sävy. ”It doesn’t really help, does it? In the morning, you wake up and the pain is still there. It won’t disappear like that, Abe. You know this, don’t you?” tyttö hymyili empaattisesti. ”It’s okay to be sad. You lost a person very close to you. I lost someone close to me and it made me very sad as well.” Connie loi katseen Alexiin ja hymyili varovaisesti. Connie oli sentään saanut Alexin takaisin elämäänsä. Abe ei saisi Tessiä koskaan takaisin. ”But Abe, don’t push your children away just because you lost your partner. They’re mourning as well, you know.”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 29, 2017 18:53:19 GMT 2
Post by nepa on Jul 29, 2017 18:53:19 GMT 2
Toki isää pitäisi mennä katsomaan. Connie oli ihan oikeassa sanoessaan, että niiden pitäisi varmistaa Aben hyvinvointi. Ihan hyvin se nimittäin voisi sammua ja tukehtua oksennukseensa. Sellaisia tapauksia oli ollut aikaisemmin – ei vain Alexin perheessä. Oli oikeastaan ihan helvetin kamalaa, että Abe nykyään joi, kun aikaisemmin niiden perheellä oli kuitenkin ollut kaikki hyvin. Biologisen äidin lähtemisestä ne olivat selvinneet yhdessä perheenä, mutta toisen äidin kuolemasta ei tuntunut pääsevän yli kukaan. Perheenä niiden olisi pitänyt puhua asiasta ja lähentyä katastrofin alla, mutta ne olivat vain erkaantuneet toisistaan. Se katsoi Connieen, kun tunsi puristuksen olkapäässään. Conniesta se oli hetki sitten ollut hyvinkin erillään, mutta nyt ne tuntuivat taas löytäneen toisensa uudelleen. ”Seeing him like that hurts”, Alex päätti sanoa suoraan, ”it’s like I don’t know him anymore.”
Alakerrassa Alex yritti heti päästä isän pään sisään. Yleensä Alex siinä onnistuikin, koska oli ihan helvetin hyvä puhumaan, mutta isälle oli vaikeaa teeskennellä. Helpointa olisi ollut olla syyllistämättä, mutta ei nuorukainen siihen tietenkään pystynyt. Se nimittäin tunsi isän pettäneen kaikki lapsensa, silti ehkä Alexin itsensä eniten. Alex kuitenkin joutui isän takia pyörittämään melkein konkurssin partaalla olevaa dineria yksin suurimman osan ajasta. Kun isä ärähti viimeisen kerran, Alex ei enää jaksanut. Se nielaisi katkerasti ja tunsi taas lohduttavan käden olkapäällään. Katseensa se antoi lopulta seurata Connieta, joka istui isän läheisyyteen. Se alkoi puhua isälle empaattisesti, sai oikeastaan Alexinkin uskomaan kaiken ja katseen muuttumaan rakastavaksi. Lempeän katseen Connie kohtasikin vilkaistessaan nopeasti Alexia. Isään käännettiin kyllä taas vähän epäilevämpi ilme. Ainakin silloin, kun sekin katsoi Alexia. ”I, uh”, isä laski kädessään olevan pullon pöydälle ja haroi hiuksiaan, ”I’m sorry, son.” Se nousi ylös ja ennen kuin Alex kerkesi perääntyä, tunsi Alex kädet ympärillään. Ja tietenkin Alex vastasi siihen halaukseen. ”I’m sorry, too, dad”, Alex tokaisi kostunein silmin. Siinä halauksen aikana se sulki silmänsä ja piti isästään tiukasti kiinni. ”I’m sorry for being too hard on you. I’m just worried, okay? We all are”, poika vielä jatkoi. Isä tuntui tajuavan.
Pitkä halaus loppui lopulta, ja Abe käänsi katseensa Connieen. ”I’m glad my son has a girl like you”, Abe aloitti, ”he’s a good kid. And you’re a good girl.” Alex vilkaisi olkapäällä lepäävää kättään. Sitten se seurasi isäänsä katseellaan. Isä laski pullon pois ja katsoi poikaansa: ”Get rid of this for me, will you? I’ll go to bed.” Alex nyökkäsi. Kun isä sitten katosi makuuhuoneeseen, Alex istui epäuskoisena sohvalle. Se katsoi eteensä kulmat kurtussa, eikä oikein meinannut edes tajuta koko sitä tilannetta. Tai enemmänkin se ihmetteli sitä, että sillä oli joku sellainen kuin Connie. Kun kyseinen vaaleaverikkö sitten istui viereen, Alex käänsi siihen heti katseen. ”Why are you willing to forgive me?” Se aloitti. ”I don’t deserve a girl like you. You’re.. You should be with someone better.” Alex ei osannut kuin tuijottaa Connieta sydänsilmin. ”I should let you go, but.. but I can’t.” Sitten se taas tuijotti. Se mietti taas niitä kolmea sanaa, sitä, mitä tapahtuisi, jos se sanoisi ne ääneen. ”Connie, I..” Se lopulta aloitti, mutta ei sanonut sitä loppuun. Ja se vaikutti ärsyttävän Connieta. What se tuskaili, ja Alex vain painautui lähemmäs painaakseen huulet sen omille. Sitten jo vetikin sitä lähemmäs epätoivoisena, kuin Connie vietäisiin siltä pois.
Siltä sohvalta Alex lopulta nousi ylös. Kun Conniekin oli ylhäällä, Alex veti siltä sananmukaisesti jalat alta ja otti syliin bridal style. Se sai Alexin nauramaan, ja huvittuneena se kantoi Connien yläkertaan aina omaan huoneeseen asti. Mutta huoneessaan se sitten laski Connien lattialle ja tunnelma muuttui taas vakavemmaksi. Suutelun Alex aloitti sillä kertaa kyllä harvinaisen pehmeästi, kuin kysyen lupaa tapahtuvalle. Mutta kauaa ei tarvinnut odottaa. Connie raotti huuliaan Alexin kieltä varten, ja pian ne suudelmat muuttuivatkin kyltymättömäksi, lähes epätoivoisiksi. Ne molemmat vaikuttivat kaipaavan toisiaan enemmän kuin mitään muuta. Alex veti pois oman paitansa ja Connie omansa, ennen kuin Alex sitten kaatoi Connien suhteellisen vahvasti sängylle ja löysi tutun paikan Connien jalkojen välistä. Epätoivoisena se haki kitkaa niiden välille lähes heti, ja henkäisikin terävästi sitä saatuaan.
|
|
|
Jul 29, 2017 19:39:21 GMT 2
Post by Deleted on Jul 29, 2017 19:39:21 GMT 2
”I know, Alex.” Ei Connie oikeasti tiennyt sitä, mutta saattoi kyllä hyvin kuvitella, miltä Alexista tuntui ja mitä se kävi läpi. Alhaalla blondi sitten saikin paikata isän ja pojan tulehtuneita välejä, ja ainakin näennäisesti tilannetta saatiin helpotettua, kun Abe pisti juomansa pöydälle. Isä ja poika pyysivät anteeksi ja halasivat toisiaan tiukasti, ja Connien suupielet olivat kaareutuneet pieneen hymyyn. Ei se jaksanut uskoa, että Abe laittaisi korkin kiinni näin helpolla, mutta ainakin askel oltiin otettu oikeaan suuntaan sinä iltana. Ainakin tänään Abe oli laskenut kaljan alas ja mennyt nukkumaan. Kehunutkin blondia, mikä sai tytön nyökkäämään kiitollisesti. Oli se humalassa tai ei, Connie arvosti Aben sanoja. Alex oli aina tuntunut pitävän vanhempiaan suuressa valossa, ja aiemman perusteella Connie kyllä ymmärsi, miksi.
Alex istuutui sohvalle jokseenkin häkeltyneenä, minkä Connie ajatteli johtuvan vain siitä sen isästä. Pöydän reunalta tyttö siirtyikin Alexin viereen istumaan, jolloin katseet kohtasivat taas. Alexin sanat saivat kuitenkin Connien posket hehkumaan punaisina ja tyttö painoi katseensa lattiaan. Poika puhui siitä niin ylistävästi, kuin se olisi jotenkin erityisen kamala ihminen. Kaikkea muuta kuin sitä se oli kuitenkin vaaleaverikölle aina ollut. ”It’s not important”, Connie sanoi. ”What matters is that I want you, and you want me. You’ve been so good to me, helped me through so much, supported me. It’s time for me to repay the favour.” Oikeasti blondi oli jo antanut anteeksi sen, mitä Alex oli tehnyt. Se oli nyt valmis aloittamaan alusta pojan kanssa, unohtamaan ne aiemmat teot.
Alex tuijotti sitä jopa vähän häiritsevästikin, ihan hiljaa, saaden Connien kysymään katseellaan. ”What?” se sanoi, ja Alex aloittikin lauseen, mutta ei jatkanut sitä loppuun. Tyttö toisti kysymyksensä ja vähän virnistikin hämmentyneesti, mutta ei saanut sanallista vastausta. Sen sijaan Alex vastasi suudelmalla, joka suorastaan huusi epätoivoa ja kaipuuta, mikä oli yllättää Connien voimakkuudellaan. Nopeasti blondi kuitenkin pääsi mukaan vastaamaan Alexin suudelmaan samalla mitalla. Suudelmasta irrottauduttiin, kun Alex nousi ylös ja suurin piirtein veti Connien mukanaan, ennen kuin se kaappasi tytön syliinsä, saaden blondin jopa vähän kiljahtamaan yllätyksestä, nukkumista yrittävä Abe täysin unohtuneena. Kikatellen he siirtyivät takaisin yläkertaan Alexin huoneeseen, jossa tunnelma muutti luontoaan nopeasti. Alexin ei tarvinnut pehmeällä suudelmallaan kahdesti kysyä, kun Connie oli mukana siinä jutussa ja raottanut huuliaan. Siinä vaiheessa molemmat kyllä menettivät kaiken itsehillintänsä, hätäisesti riisuen itsensä yläosattomiksi, ennen kuin Alex voimakkaasti työnsi Connien sängyn pohjalle.
Suudelmat ja kosketukset olivat hätäisiä, epätoivoisia. Connie halusi tuntea Alexin kehon itseään vasten, halusi tuntea itsensä taas kokonaiseksi. Sellaiseksi blondi tunsi itsensä vain ja ainoastaan tämän pojan seurassa. Tyttö käänsi lantiotaan tunteakseen paremmin pojan siellä, missä kosketusta eniten kaipasi. Ei kuitenkaan jäänyt kummaltakaan huomaamatta, että ruudullinen hame oli enemmän tai vähemmän tiellä, minkä poika pian riisuikin pois välistä. Samaan hengenvetoon Connie käänsikin sitten heidät ympäri, riisuakseen Alexin yhtä lailla alaosattomaksi. Sen jälkeen vaaleaverikkö ei juurikaan aikaillut. Se nimittäin tarvitsi Alexia, ja se tarvitsi sitä ennemmin kuin myöhemmin. Olisi tietysti sen lyhyen välirikon vuoksi ollut ihan viisasta ajatella jotain suojausta, mutta ei sellaisia mietitty, kun Connie laski itsensä Alexin lantion päälle. Terävää henkäystä siinä pääsi molemmilta, Alexilta joku kirosanakin, mikä sai blondin virnistämään viattomasti, ennen kuin se alkoi liikuttamaan lantiotaan pojan lantiota vasten.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 29, 2017 20:14:37 GMT 2
Post by nepa on Jul 29, 2017 20:14:37 GMT 2
Ei isä varmaan yhdessä illassa ollut parantunut. Se ilta kuitenkin toi edes hieman toivoa tulevaisuuteen. Jonain päivänä isä saattaisi olla taas oma itsensä. Alexia tosin pelkäsi, että sinä päivänä dineria ei enää olisi. Tilanne oli nimittäin se, että diner olisi pian myytävä, jos ne tahtoivat pitää talonsa. Mutta ei Alex sellaista pystynyt kertomaan isälleen – eikä siinä tilanteessa Conniellekaan. Isä oli kuitenkin se huomattavasti pahempi. Se tieto nimittäin saisi isän varmaan vielä pahemmin alkoholisoitumaan ja menettämään kontrollin. Alex siis mieluummin suojelisi isäänsä totuudelta kuin kertoisi sen päin naamaa, jos se tarkoitti sitä, että isä muuttuisi pikkuhiljaa omaksi tukea antavaksi itsekseen. Se oli ehkä väärä lähestymistapa, mutta Alex ei keksinyt muutakaan. Ei ainakaan yksin.
Mutta onneksi sillä oli Connie. Kyseisen vaaleaverikön ansiosta isäkin oli edes hetkeksi antanut niiden muuriensa rikkoontua, eikä Alex uskonut, että kukaan perheenjäsen olisi pystynyt siihen. Vaikka olihan Connie Alexille perhettä omalla tavallaan. Ainakin tärkeä osa elämää se oli. Sellainen osa, jota Alex ei tahtonut menettää, mutta jonka menettäminen olisi varmaan fiksuinta on the long run. Connie ei kuitenkaan vaikuttanut ajattelevan sitä. Sen sijaan se itsekin tunnusti haluavansa Alexin, ja näki pojassa ilmeisesti vain niitä hyviä puolia. Se ei vaikuttanut välittävän edes siitä, että Alex oli pikkurikollinen. Se siis välitti Alexista sellaisena kuin se oli, ja Alex teki Connielle ihan samoin. Vittu, Alex rakasti Connieta. Sillä ei kuitenkaan ollut munaa sanoa sitä ääneen, ja niinpä se vain painoi huulensa vaaleaverikön omille.
Makuuhuoneessa se suutelu olikin jo muuttunut suuntaan, joka ei jättänyt kummallekaan epävarmuutta siitä, mitä oli tapahtumassa. Alex oli painanut Connien alleen, vienyt kättäänkin vähän tytön selän alle siksi, että pystyi vetämään sitä paremmin itseään vasten. Se hamekin tuntui olevan ihan liian paljon tiellä, ja niinpä Alex malttamattomana nyki sen ja alushousut alas. Alex oli painamassa huulensa uudestaan Connien omille, mutta sitten tyttö päättikin vaihtaa niiden asemia niin, että oli itse päällä. Eikä se Alexia kyllä haitannut. Se itse asiassa sai Alexin vain hymyilemään kevyesti. Kauaa ei kuitenkaan hymyilyttänyt, kun Alexkin oli alaosattomissaan ja Connie oli sitten jo painanut itsensä tiukasti Alexin lanteita vasten. Joku nautinnonsekainen fuck sieltä karkasikin, ja Alex painoi hieman päätään tyynyä vasten. Sitten se oli kuitenkin jo viemässä käsiään Connien lanteille, painoi sitä aina hieman tiukemmin alemmas ja hengitti raskaasti. Jossain vaiheessa se joutui keskeyttämäänkin hieman Connien liikettä voidakseen nostaa ylävartaloaan. Se vei toisen kätensä taakse tukeutuakseen siihen, ja toisen se piti tiukasti Connien ympärillä. Alex paineli suudelmia Connien ihoa vasten samalla, kun vaaleaverikkö keskittyi siihen lanteiden keinuttamiseen.
Sitten Alex lopulta tunsi huippunsa tulevan. Se puristi Connien lanteita hieman tiukemmin, puuskutti raskaasti, ja sitten tunsikin jo rentoutuvansa. Se vain naurahti vapautuneesti, vilkaisi sitä vaaleaverikköä, joka vaikutti aivan yhtä tyytyväiseltä kuin se itse. Kun Connie laskeutui pois siitä Alexin sylistä, Alex painoi sen huulille lämpimän suudelman. Connie yritti siitä lähteä siistimään itseään, mutta Alex ei päästänyt. ”Don’t go”, Alex anelikin, ”just stay here for a while.” Ei Alex tiennyt, minkä vitun läheisyydenkaipuun Connie oli sille aiheuttanut, mutta se ei toisaalta haitannut. Niinpä Connie kaivautui siihen selällä makaavan Alexin kainaloon, ja Alex silitti sen selkää toisella kädellään. Jotenkin Alex olisi tahtonut puhua niiden tulevaisuudesta, mutta ei se toisaalta halunnut. Se ei halunnut rikkoa sitä hetkeä.
Aamulla Alex sitten heräsikin ilman Connieta vierellään. Se totta kai sai Alexin kuvittelemaan, että Connie oli sittenkin muuttanut mielensä. Alex kerkesi jo muuttua lähes pettyneeksi, mutta sitten se kuuli puheensorinaa alakerrasta ja tunnisti molemmat äänet. Isä ja Connie olivat siellä. Alex veti päälleen eiliset housunsa ja kauluspaitansa, koska se ei löytänyt sitä tummaa t-paitaa mistään. Portaat Alex kipitti alas nopeasti, ja se näki jokseenkin hämmentävän näyn keittiössä. Siellä Abe ja Connie vitsailivat keskenään, ja Connie oli Alexin t-paita päällään looking all domestic. Pian se vaaleaverikkö jo tulikin Alexin luo iloisena, kietoi kädet niskan taakse ja painoi huulet vasten huulia. ”Good morning”, Alex vastasi hämmentyneenä ja kohtasi sitten isänsä katseen. ”I’ll leave you kids alone”, Abe tokaisi ja nousi ylös aamupalapöydästä, ”just don’t have sex on our kitchen counters.”
|
|
|
Jul 29, 2017 21:13:23 GMT 2
Post by Deleted on Jul 29, 2017 21:13:23 GMT 2
Connie ei olisi ikinä ollut päällä Oliverin kanssa, jos rehellisiä oltiin. Siihenkin mennessä Alex oli ollut lähinnä se, joka oli hoitanut heidän suhteessaan sitä fyysisesti raskaampaa puolta. Nyt Connie kuitenkin halusi kääntää roolit, sillä blondi koki olevansa heistä kahdesta se enemmän supportive osapuoli. Oli hänen vuoronsa antaa itsestään kaikkensa Alexille. Siinä missä entinen Connie olisi varmaan ollut epävarma ja haavoittuvainen ja kaikin puolin epämukava siinä asetelmassa, Alexin seurassa Connie koki olonsa tasavertaiseksi. Että Alex hyväksyi sen juuri sellaisena kuin se oli. Se oli silloin aluksi melkein pelottanut Connieta – se tunteiden voimakkuus ja lähes eläimellinen halu Alexia kohtaan. Nyt Connie oli oppinut täysin embrace it, ja siksi se saattoi vain antaa mennä.
Eikä Alex pistänyt vastaan, kun Connie alkoi liikkumaan. Käsillään tyttö otti tukea pojan rintakehästä, Alexin pitäessä lujasti kiinni tämän lanteista, mistä Connie tiesi, ettei ollut ainakaan tekemässä mitään väärää. Alex korjasi siinä kaiken keskellä asentoaankin, josta aiheutunut liikahdus sai Connien ynähtämään. Asennon muututtua tytön kädet siirtyivät pojan niskan taakse, ja uusi kulma ja Alexin painamat suudelmat saivat Connien hetkeksi haparoimaan rytmin kanssa. Ei kuitenkaan mennyt sen jälkeen edes kauaa, että Connien tie tähtiin avautui ja se taisikin crash and burnata poikkeuksellisen äänekkäästi, vieden Alexin mukanaan toiselle puolelle. Vaaleaverikkö keräsi hengitystään, ajatuksiaan, itseään kasaan, siinä missä Alex naurahti rennosti ja painoi huulille pehmeän suudelman, johon laiskanpuoleisesti vastattiin takaisin.
Connie olisi ensisijaisesti halunnut käydä siistimässä itsensä sen jälkeen, mieluiten hypännyt käymään ihan suihkussakin, mutta Alex oli sillä kertaa eri mieltä, kun tyttö liikahti poistuakseen. Eihän Connie raaskinut vastustella sen pyyntöä. ”Okay”, tyttö sanoi hymyillen ja laskeutui makuulle pojan viereen. Päänsä Connie painoi Alexin olkapäälle, toisen käden piirtäessä laiskoja kuvioita pojan rintakehälle, siinä missä Alexin käsi liikkui Connien hiestä nahkealla selällä. Ja kaikessa epätäydellisyydessään se tilanne oli täydellinen. Sanoja olisi pitänyt ehkä lausua, olisi ehkä haluttukin, mutta sitä afterglow’ta ei haluttu rikkoa. Ei, vaikka olisi haluttu sanoa ne kolme sanaa. Ei Connie kuitenkaan uskaltanut tunnustaa rakkauttaan ääneen. Ei, kun Alex oli kuitenkin tytön sydämen jo kerran särkenyt palasiksi.
Jossain vaiheessa siihen syleilyyn oli ilmeisesti nukahdettu, koska seuraavaksi Connie avasi silmänsä aamulla, edelleen tiukasti Alexissa kiinni. Hetken ajan blondi vain tarkkaili Alexia, hymyili typeränä ja onnellisena ja mietti nukkumaan palaamista, mutta sitten ajatus suihkusta vei voiton. Pojan otteesta irrottauduttiin varovasti ja tyttö sai rauhassa käydä hiljaisessa talossa suihkussa. Alex oli edelleen taju kankaalla, kun blondi palasi huoneeseen, mikä sai Connien pohtimaan, miten huonosti Alex olikaan nukkunut viime aikoina. Ei poikaa hennottu herättää, vaan sen sijaan blondi kiskoi päälleen eiliset alusvaatteet ja Alexin t-paidan ja siirtyi alakertaan.
Niinhän siinä oli käynyt, että tyttö oli kaivanut jääkaapista aamiaistarpeet ja laittanut aamiaisen tulille. Se halusi kaikin tavoin auttaa Valentinen perhettä saamaan asiansa taas kuntoon, ihan vilpittömästi. Pekoninrasvan ja kahvin tuoksuun sitten heräsikin ensimmäisenä Abe, joka makuuhuoneestaan ryömi keittiöön ihan kuin Connie olisi siellä vähäpukeisuudestaan huolimatta ollut tuttukin näky. Ensimmäinen kierros amerikkalaisia pannukakkuja ja kahvia oli nautittu, kun Alex sitten vihdoin saapui keittiöön. Sen vastaherännyt look ja häkeltynyt ilme sai Connien hymyilemään leveästi, kun tyttö laski kahvimukinsa takaisin pöydälle ja meni sitten toivottamaan Alexin tervetulleeksi. ”Good morning”, tyttö tervehti painettuaan ensin pehmeän suudelman pojan huulille, johon poika vastasi lievästi hämmentyneenä. Ja sitten Abe koki parhaakseen poistua keittiöstä, ei kuitenkaan ilman kuittausta, mikä sai Connien naurahtamaan ja punastumaan kevyesti.
”What do you want? I have everything. Pancakes, bacon, eggs, coffee, OJ… Name your poison”, tyttö hymyili ja päästi pojasta irti, viittilöiden sitä istumaan keittiön pöydän ääreen. Alex myönsi ääneen luulleensa Connien lähteneen, mikä sai blondin mutristamaan huuliaan. ”I would never do that to you, Alex. You know that, right?” Connie varmisteli samalla, kun kaatoi pojalle kahvia mukiin. Ja tarjoiltuaan pojalle sitten aamiaisen siihen naaman eteen, tyttö istuutui vastapäätä lypsämään kahviaan. ”So, I texted Oliver this morning”, Connie aloitti varovasti. ”We’re meeting later today.”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 29, 2017 22:12:35 GMT 2
Post by nepa on Jul 29, 2017 22:12:35 GMT 2
Alex ei ollut tottunut sellaiseen parisuhdemaiseen käyttäytymiseen. Ensimmäistä kertaa Abekin oli siinä tekemisissä ihan varsinaisen tyttöystävän kanssa – siis jos Connie nyt tyttöystävä edes oli. Ei Alex oikein tiennyt, että missä he Connien kanssa tarkalleen ottaen seisoivat, mutta ei hän kai ollut ainut. Eiköhän Connie ollut aivan yhtä sekaisin siitä niiden tilanteesta. Ehkä. Ennen kuin Alex oli edes kerennyt astella lähemmäs ruokapöytää, oli Connie tullut toivottamaan hyvät huomenet ja suukottamaan. Sellainen läheisyys oman isän läsnä ollessa tuntui ihan hiton oudolta, mutta ei juurikaan kiusalliselta. Ei Alex edes siitä isän asiattomasta vitsistä järkyttynyt – se oli jo tottunut niihin. Enemmänkin se hymähti sitä, että isä oli hereillä ja selvänä. Alex pelkäsi oikeastaan vain tulevaa iltaa, tarkemmin sanottuna sitä, että olisiko isä silloin taas kännissä. Ei sitä onnea voinut kestää pitkään.
Isän lähdettyä Connie sitten alkoi kysellä, että mitä Alex oikein tahtoi. ”Did you make all this?” Alex ihmetteli istuttuaan pöydän ääreen. Kun Connie lappasi ruokaa Alexin eteen, Alex katsoi vaaleaverikköä pitkään. ”I thought you had left”, Alex sanoi ihan suoraan. Pelkkä ajatuskin tuntui kauhealta, mutta ei Alex olisi toisaalta sitä ihmetellyt. Eilisiltaa kumpikaan ei nimittäin ollut odottanut tai suunnitellut. Ennen eilistä Alex oli oikeastaan ollut varma, että ne eivät enää koskaan näkisi Connien kanssa toisiaan. Tai eivät ainakaan muuten kuin Sir Pugsworthin merkeissä – totta kai Alex tahtoi nähdä sitä koiraa aina välillä. ”Yeah”, Alex tokaisi siihen varmistukseen, vaikka ei siitä todellisuudessa niin erityisen varma ollutkaan. Toki Alex luotti Connieen ja kaikkea, mutta ihan oikeutetusti Connie olisi voinut paeta. Odottamaton yhteinen yö saattoi saada pasmat sekaisin itse kultakin.
Alex oli juuri tunkenut ensimmäisen pekoninsiivun kokonaisena suuhunsa, kun Connie sitten selvästi varoen kertoi laittaneensa viestiä Oliverille. Ne kuulemma tapaisivat vielä myöhemmin sinä päivänä. Ei Alexin tietenkään tarvinnut kysyä, että miksi – eiköhän se ollut molemmille ihan selvää. ”What are you gonna tell him?” Alex sentään kysyi. ”It would probably be better if you leave me out for now.” – ”I mean, I’m sure about us and everything. I’m just not sure if I want other people to know yet. It's too soon for that, don’t you think?” Connie vaikutti olevan samaa mieltä. ”Good.” Alex hymyili kevyesti ennen kuin jatkoi aamupalansa syömistä. Se nauttisi siitä hetkestä Connien kanssa, vaikka niitä hetkiä tulisikin olemaan varmasti lisää tulevaisuudessa.
|
|