|
Aug 3, 2017 0:51:40 GMT 2
Post by Deleted on Aug 3, 2017 0:51:40 GMT 2
MON 1ST OF OCTOBER 2018, MORNING STARRING CONNIE & ALEX + the Valentine's @ ALLY VALENTINE’S NEW PLACE CONNIE’S OOTD | nepa pullat kohoamaan.......................................................................................... Koko Valentinejen perhe oli huhkinut koko viikonlopun täysillä. Nimittäin Ally ja Kenny, Alexin isosisko ja sen mies, olivat muuttamassa uuteen kotiin kasvavan perheensä johdosta. Siihen oltiin tarvittu koko perhe apuun, kuin myös dinerin pyörittämiseen. Niinpä vuoron perään perheenjäsenet olivat olleet pakkaamassa tavaroita pahvilaatikoihin ja työskentelemässä dinerissä miehityksellä, joka riitti aukioloon. Ja Connien täytyi myöntää, että se oli aivan loppu. Se olisi voinut nukkua kellon ympäri, ja varmaan olisi siltikin ollut ihan uuvuksissa. Viime aikoina blondi oli muutenkin ollut ihan tuhottoman väsynyt ja hajamielinen, ja sitten kun siihen lisäsi vielä sitä hektisyyttä, oli Connie ihan valmis nukkumaan jo alkuillasta. Ja etteikö se olisi riittänyt, niin ilmeisesti Connie oli myös onnistunut nappaamaan jonkun pöpön. Aina vähän väliä, yleensä yhtäkkiä ja täysin arvaamatta, sen oli parina viime päivänä yllättänyt hillitön pahoinvointi, joka sai sen tekemään läheisempää tuttavuutta posliinipalatsin kanssa. Ja sitten, ihan yhtä lailla kuin se pahoinvointi oli iskenyt, se olikin sitten jo kadonnut. Se oli saanut Connien hämilleen, mutta ei se ollut silti liian paljoa vaivannut viikonlopun aikana. Ei, kun siinä oli ollut kaikenlaista muutakin mielen päällä Allyn muuton ja dinerin suhteen. Maanantai kuluisikin sitten siinä, kun se Allyn, Kennyn ja Duckin pakattu omaisuus pitäisi raahata uuteen osoitteeseen. Sitä varten jopa diner oltiin laitettu kiinni aamupäiväksi. Ennen kuin Allyn luokse tosin edes päästiin, oli Alex saanut puoliväkisin potkia blondin ylös sängystä. ”Do I have to”, Connie oli valittanut, yrittäessään hautautua vain syvemmälle liinavaatteiden sekaan. ”Just give me five more minutes and I’ll be up.” Mutta ei Alex ollut antanut sen nukkua. Sen sijaan Connien vetkuttelu oli saanut aikaan sen, että se sai vain kiireessä iskeä päälleen ensimmäiset asiat mitä se löysi, jonka jälkeen he neljä (Abe, Alan, Alex ja Connie) ahtautuivat dinerin autoon ja köröttelivät Allyn uudelle asunnolle. Ally oli hoitanut talon eteen parkkiin muuttoauton, joka oli täynnä pahvilaatikoita odottamassa kantajiaan. Reippaille muuttoapureille puolestaan valmistettaisiin tuore aamiainen Allyn toimesta heti alkuun, jotta kuorman purku sujuisi mukavammin. Connie tosin epäili vahvasti, että Alex oli ilmoittanut siskolleen, etteivät he olleet ehtineet syömään mitään Connien hitaan aamun vuoksi. Aamiainen olikin kuulostanut hyvältä idealta, kun nälkä oli ilmoittanut olemassaolostaan. Tosin siinä kun he seisoivat Allyn keittiösaarekkeen äärellä odottamassa aamiaista ja juttelemassa päivän sotasuunnitelmasta, Connie huomasi sen pari päivää jatkuneen heikotuksen olevan hyvin vahvasti läsnä. Ihan automaattisesti blondi olikin nojautunut kyynärpäidensä varaan saarekkeelle ja sulkenut silmänsä, yrittäessään pakottaa tahdonvoimalla huonoa oloaan pois. Alex siinä jotain kuittasikin tytön väsymyksestä, saaden Connielta vastaukseksi hymähdyksen ja puolikkaan hymyn. ”I’m fine”, blondi kertoi, kun Alex sitten oli hiljaa varmistamassa, oliko kaikki oikeasti hyvin. ”Just feeling a little queasy. I’ve probably managed to catch the flu.” Ruoan Connie ajatteli naiivisti helpottavan oloaan, vaikka ne voimakkaat tuoksut olivatkin omalta osaltaan lietsonneet sitä vallitsevaa olotilaa. Niin ei kuitenkaan käynyt, kun Ally oli tuonut lautaset kaikkien eteen. Connie tuijotti hetken sitä runsasta tarjoilua kalpeana ja sanattomana. ”Excuse me”, se sitten sanoi ja ripeästi poistui vessan lukkojen taakse tyhjentämään vatsalaukkunsa valmiiksi täysin olematonta sisältöä.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 7, 2017 16:22:37 GMT 2
Post by nepa on Aug 7, 2017 16:22:37 GMT 2
ALEX'S OOTDAlex ei enää koskaan suostuisi kenenkään muuttoavuksi. Muuttorumbaa ehkä kestäisi, jos edes joskus saisi lepopäivän, mutta Valentinejen perheelle sellainen ei suinkaan ollut mahdollista. Jonkun oli nimittäin aina pidettävä huolta dinerista. Ne siis vuorotellen pakkasivat tavaroita ja pitivät dineria pystyssä, ja Alexin oli tunnustettava, että se oli ihan poikki. Ei ehkä niin pahasti kuin Connie, mutta oli kuitenkin. Kyseinen blondi oli nimittäin vaikuttanut siltä, että se voisi nukkua kuin mikäkin Prinsessa Ruusunen. Jonain aamuina Alex oli jopa ihan tarjonnutkin sille vaihtoehtoisia herätystapoja prinssi Philipin tavoin, mutta eipä blondi ollut tarttunut niihinkään. Se vain käänsi kylkeä ja mutisi jotain vastaan, teki selväksi, että she wasn’t in the mood. Sen muuttorumban aikana Connie ei kyllä ollut ollut sillä tuulella suurin piirtein kertaakaan kaikessa siinä väsymyksessä. Sinä maanantaina diner kuitenkin suljettaisiin päiväksi. Aikaisin Valentinejen perhe olikin herännyt voidakseen matkata Allyn ja Kennyn uudelle asunnolle, eikä Alex siis antanut Connien nukkua. Jos totta puhuttiin, oli se Connien väsymys jopa huolestuttava asia. Ties mikä anemia silläkin oli, kun se vain tahtoi nukkua. Dinerin pienessä autossa istuskellessaan Alex aina silloin tällöin vilkuilin oikeasti sairaan näköistä Connieta, mutta yritti olla näyttämättä sitä huolestuneisuuttaan. Ei se siitä maininnut edes silloin, kun ne pääsivät Allyn ja Kennyn luo. ”Hey guys!” Se huolehtimisen sijaan tervehti reippaasti ja halasi niin Allyä kuin Kennyä. ”Where’s Duck?” Oli kuitenkin kysyttävä, kun poikaa ei näkynyt missään. Se kuulemma nukkui vielä. Muistipa se Alexia katsoen pyytää kaikkia olemaan mahdollisimman hiljaa – Duckilla oli kuitenkin raskas viikonloppu takanaan. Aamupalapöytään siirtyivät siis loppujen lopuksi Ally, Kenny, Alan, Alex, Abe ja Connie. Alex totta kai istahti siihen Connien viereen maha muristen. Soon se kiitti Luojaa mielessään. Sitten käänsi jo katseensa Connieen, joka näytti siltä, että nukahtaisi pöydän päälle. ”Aye, Aurora”, se viittasi prinsessa Ruususen satuun, ”no need to sleep, Philip kissed you already.” Kun muut eivät enää katsoneet, uskaltautui Alex jo kumartumaan lähemmäs Connieta. ”Are you really okay?” Se päätti kysäistä hiljaa blondilta, joka vaikutti kaiken olevan ihan hyvin. Yeah right. Alex paransi ryhtiään, kun pekonia ja paistettua kananmunaa oli lopulta tuotu siihen eteen. ”I’m in heaven”, se sulki hetkeksi silmänsä nauttimaan jumalaisesta tuoksusta. Connie tosin ei tehnyt niin – sen sijaan se paineli vauhdilla vessaan. Alex katsoi hetken tyttöystävänsä perään huolestuneena, mutta Allyn kehotuksesta upotti haarukkansa pekoninpalaan. Syödessään Alex sitten miettikin Connien tilannetta. ”She’s been like that for, like, few days now”, Alex totesi, ”I’m starting to get worried.”Sitten Ally yhtäkkiä ilmoitti lähtevänsä ruokapöydästä. Kun vaaleaverikkö katosi nurkan taakse, Kenny käänsi katseen Alexiin. ”I hope whatever Connie has is not contagious”, se tokaisi, ”Ally’s too pregnant to be sick.” Alex kohautti olkiaan: ”If it was contagious, I would have it by now, wouldn’t I?” Ne kuitenkin olivat läheisissä tunnelmissa Connien kanssa. ”I guess”, Kenny yhtyi siihen mielipiteeseen. Sitten se jo virnisti: ”If I wouldn’t know better, I’d say she’s pregnant.” Abe siinä liittyikin keskusteluun sanomalla, että se ottaisi mielellään uusia lapsenlapsia perheeseen. Alex sen sijaan pudisteli päätään. ”That’d be a nightmare”, Alex irvisti, ”I’d be a terrible dad.” Ei Alex todella voinut edes kuvitella kasvattavansa lasta. Se oli sen verran hulivili, että ei sellaisesta tulisi mitään. Lapset kyllä olivat muuten ihan kivoja. Varsinkin Duck. Kun kyseinen mukula tuli alakertaan, siirtyi Alex leikkimään sen kanssa lattialle. Ruokailun jatkaminen ilman Connieta ei nimittäin tuntunut oikealta. Ei, vaikka nälkä oli kova. Alex leikki Duckin kanssa vielä silloinkin, kun Connie ja Ally palasivat takaisin. Ei Alex oikeastaan edes tajunnut, että ne olivat olleet kauan poissa – sen verran keskittynyt Alex oli Duckin kanssa touhuamiseen. Siinä se räjäytti jotain legopoliisilaitosta menemään, kun se sitten kohtasi Connien katseen. Se katsoi blondia lempeästi ennen kuin kääntyi takaisin Duckin puoleen. ”Come on, Duck, it’s time for you to eat some breakfast”, Ally tokaisi ylipirteälle Duckille liki turhautuneena, ”you too, Alex.” Niinpä ne istahtivat takaisin pöydän ääreen. Alex kietoi toisen käden Connien olkien yli ja veti sitä lähemmäs painaakseen suukon sen poskelle. ”Feeling better?” Se huolehti.
|
|
|
Aug 7, 2017 17:44:31 GMT 2
Post by Deleted on Aug 7, 2017 17:44:31 GMT 2
Alex oli lähes lapsenomaisen innoissaan siitä aamiaisesta, mikä siihen eteen kannettiin. Normaaliolosuhteissa Conniekin olisi ollut. Sen sijaan pelkkä pekonin tuoksu ja kananmunan ulkonäkö toivat puistatuksia blondille, saaden sen vatsanpohjan vääntelehtimään ikävällä tavalla. Eikä sitten aikaakaan, kun Connie tiesi, ettei pystyisi pitämään sitä pahoinvointia enempää loitolla ja säntäsi sitten vessaan. Sentään hän ehti lyödä oven kiinni perässään ennen kuin kumartui posliinipalatsin ääreen, raivokkaasti kakoen. Ei se kuitenkaan estänyt sitä, etteikö siihen oveen kuulunut hetken päästä varovainen koputus. ”Connie? Are you okay?” kuului Allyn ääni sen takaa. ”Can I come in?” – ”I’m fine, no need to come in”, blondi huikkasi surkeana, vaikka yrittikin kuulostaa huolettomalta. Siitä huolimatta ovi aukesi ja sulkeutui uudelleen, kun Alexin isosisko tuli sisälle.
Hetken Ally vain suki Connien hiushaituvia kasvoilta. ”You know, this view is very similar to what I was like a couple of months back”, Ally sanoi, kun pahimmat kouristelut olivat jo hellittäneet. ”What do you mean?” blondi kysyi jokseenkin hämillään. ”I’m just saying. I had horrible morning sickness in my first trimester both with Duck and in this pregnancy.” Connie kurtisti kulmansa keskittyneeseen ryppyyn samalla, kun kääntyi polviltaan istumaan seinää vasten. Viileä kaakeliseinä teki ihmeitä kylmänhikiselle keholle. ”Are you? Pregnant. You can tell me, I won’t tell anyone”, Ally uteli. ”What? No!” blondi sanoi tyrmistyneesti. ”It’s just a flu.” – ”Well have you done a test? When was your last period?” Connien ilme oli vähintäänkin järkyttynyt siitä kaikesta utelemisesta. ”What kind of a question is that? No, I haven’t”, blondi sanoi, ”And I can’t remember, okay? I’ve always been irregular.” – ”Well shouldn’t you take one? I even have spare ones left, you could take one now.”
”No”, Connie sanoi rauhallisesti tuijotettuaan ensin Allyn kanssa sitä lavuaarissa lojuvaa positiivista testiä. ”These things are wrong all the time. It’s just a false positive”, tyttö sanoi naiselle, joka ei tosin ollut niin vakuuttunut. ”You need to tell Alex about this. And get to a doctor”, Ally sanoi melko tiukastikin, kun Connie heitti sen testin roskiin ja pesi kätensä. ”No, you don’t understand. It’s wrong. I can’t have kids”, blondi paljasti. Niin sille lääkäri oli sanonut, kun tyttö oli täyttänyt 16 vuotta. ”So I’m sorry but I’m not going to believe some stupid stick.” Sen jälkeen Connie avasi vessan oven ja poistui, Ally vanavedessään, kuitenkin ihan hyvässä hengessä. Ja vaikka pahoinvointi oli helpottanut, oli Conniella epämiellyttävä tunne vatsanpohjassaan siitä, mitä Ally oli sanonut. Varsinkin, kun se vielä vannotti Connien lupaamaan, että se kävisi lääkärillä tarkistamassa asian. Entä, jos se olisikin oikeassa?
Tietyllä tapaa se pahin huoli kuitenkin helpotti, kun Connie ja Ally palasivat todistamaan Alexia leikkimässä Duckin kanssa. Jos joku ihme tosiaan oli tapahtunut ja Connie olisi raskaana, ainakin Alex vaikutti pitävän lapsista. Se tuntui usein hehkuttavan Duckia ja kuinka se oli sen lempi nephew, muutenkin tykkäsi hengata lapsen kanssa. Lämmin hymy suotiinkin Alexin suuntaan, kun heidän katseensa kohtasivat. Mutta ei Connie ollut raskaana. Ei se voinut olla mahdollista. Mietteistään Connien pois veti Alexin kosketus ja domestic suudelma poskelle. ”Getting there. You don’t have to worry about it.” Kaiken varalta blondi kuitenkin pysytteli kaukana tarjolla olevasta pekonista ja kananmunasta ja sen sijaan keskittyi juomaan appelsiinimehua.
Rankan muuttopäivän aikana perheen miehet olivat valitettavasti joutuneet kantamaan suurimmat tavarat, Allyn taidokkaasti ja huomaamattomasti vedettyä Connien mukaansa ”hömpöttelemään naisten asioita” ilman, että kenenkään epäilys heräsi mihinkään suuntaan. Ja vaikka kuinka Connie yritti tehdä parhaansa, ei se saanut sitä positiivista raskaustestiä mielestään. ”Alex, can I ask you a question?” blondi kysyi istuessaan Alexin sängyn päällä katselemassa poikaa, joka leikitti lattialla Sir Pugsworthia. Alexilta tuli siihen kysymykseen myönteinen vastaus. Hetken Connie kuitenkin empi – mietti, mitä olisi sanonut. ”What do you think about kids?” se sitten huomasi vain möläyttävänsä.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 7, 2017 18:15:34 GMT 2
Post by nepa on Aug 7, 2017 18:15:34 GMT 2
Ally ja Connie olivat sen näköisiä, että ne olivat puhuneet jostain. Nimenomaan jostain – ei Alex osannut sanoa, mistä, mutta se kyllä osasi lukea tyttöystäväänsä ja siskoaan eli tiesi niiden puhuneen jotain luottamuksellista. Siitä naiset olivat kyllä ihan helvetin ihmeellisiä. Niillä oli aina se tietty ilme kasvoillaan, kun ne olivat menneet puhumaan jotain sellaista, mikä ei kuulunut muiden korville. Ei silti, ei Alexia edes pahemmin kiinnostanut. Se oli vain onnellinen, että sisko ja tyttöystävä olivat selvästi bondanneet. Ei se mikään ihme ollutkaan – niissä oli aika paljonkin samankaltaisuuksia. Olisivat varmaan hyviäkin ystäviä, jos viettäisivät enemmän aikaa keskenään. Ja tulevaisuudessa niin varmaan tulisikin tapahtumaan, tai niin Alex ainakin toivoi. Se tahtoi Connien tiukaksi osaksi omaa perhettään. Sitä se kyllä olikin jo. Kaikki rakastivat Connieta. Rakastivat varmaan enemmän kuin Alexia, hitto soikoon.
Vaikka Connie käski Alexia olemaan huolehtimatta, huolehti Alex silti. Se toteamus saikin Alexin vain hymähtämään ja sitten se alkoi jo tunkea ruokaa suuhunsa. Ja hyvä niin, koska voi Luoja sitä kantamusten määrää sen päivän aikana. Perinteisiä sukupuolirooleja noudattaen Abe, Alan, Alex ja Kenny olivat porukka, joka kantoi kaikki raskaimmat tavarat. Naiset eivät kyllä olisi edes voineet kantaa mitään, Connie kun oli kipeänä ja Ally raskaana. Duck kyllä pyöri innokkaana jaloissa, mutta niinä hetkinä Alex käski poikaa toisinaan tylystikin väistymään tieltä. Ei se sitä tahallaan tehnyt, mutta ei se mitenkään helvetin hyväntuulinen voinut olla, kun piti kantaa jotain saatanan isoa lipastoa sisälle ja joku pyöri jaloissa. Hiki siinä hommassa todella tuli, ja Alex tiesi, että kaikki sen lihakset olisivat huomenna kipeinä.
Ei se urakka kuitenkaan loputtomiin kestänyt, ja niinpä Alex sai suihkun kautta siirtyä makuuhuoneen suojiin Connien kanssa. Se siellä lattialla leikitti Sir Pugsworthia vetolelun kanssa, murisi ja haukkuikin siellä ääneen. Mutta sitten Connie esitti kysymyksen. ”Sure”, se tokaisi murinansa keskeltä. Se varsinainen kysymys sai kuitenkin Alexin irrottamaan siitä lelusta, jota Sir Pugsworth alkoi ravistella itseensä tyytyväisenä. Kun mopsinperkele katosi sängyn alle tuhoamaan saalistaan, Alex kääntyi paremmin Connien puoleen. ”I hate them”, se tokaisi vastaukseksi vakavalla naamalla mutta naurahti sitten kuitenkin, ”just kidding. Kids are cool. Why do you ask?” Alexia jopa hieman pelotti se yllättävä kysymys. Connie yritti vain heilauttaa kättään koko asialle, mutta Alex ei tietenkään osannut jättää sitä rauhaan. ”Are you trying to aski f I want kids?” Se nousi ylös, käveli sitten lopulta Connien viereen sängylle ja istui alas. ”Cause, to be honest, I don’t. Not at the moment, at least. I’m still a kid myself, so the thought of having my own is.. Unnatural. I couldn’t raise a kid. I’d just fuck up.” – ”I could adopt Duck, tho.”
Jostain syystä Connie oli tuntunut menneen vaikeaksi siitä vastauksesta. Se sai Alexin tietenkin kurtistamaan kulmiaan. ”Do you want kids, then? Cause that’s fine, if you do. It wasn’t a definite no, it was just.. I’m too young, we’re too young, don’t you think?” Mutta sitten Alex sai vastaukseksi hieman yllättävänkin tarinan siitä, kuinka Connie ei lääkärin mukaan koskaan pystyisi saamaan lapsia. ”Oh”, Alex vastasi hämmentyneenä. ”I’m sorry”, se vielä jatkoi, ”having your own family must be important for you.” Tai niin Alex ainakin oletti – eihän se varsinaisesti tiennyt. ”At least I think so. We haven’t really talked about this. What even made you think about kids in the first place?” Alex naurahti kevyesti.
Sitten oveen koputettiin. Se yritettiin avatakin, mutta Alex oli laittanut sen lukkoon Duckin takia. Kyseinen poika nimittäin seurasi setäänsä kuin hai laivaa. ”Alex! Open the door, please!” Poika aneli. ”In a minute, Duck, okay? I’m a bit busy right now.” Poika ei kuitenkaan osannut ottaa kieltoa vastaan: ”Please? Mommy told me you might be doing adult stuff, so I shouldn’t bother you, but I want to see! Please!” Alex ei voinut kuin naurahtaa ääneen. ”I’ll be there soon. Go wait for me downstairs”, Alex ehdotti pojalle, jonka askeleet kuuluivat sitten loittonevan. Sir Pugsworthikin oli mennyt ovelle katsomaan, että kuka koputti oveen, mutta se tallusteli takaisin sängyn alle. Alex siis kääntyi myös paremmin Connien puoleen. ”Duck’s a pain in the ass”, Alex valitti leikillään, ”but he’s adorable. I can’t say no to him. There’s one more reason why I can’t have kids, I never say no to cute people.” Se nauroi. ”Like you”, Alex vielä lisäsi ja painoi sitten huulensa Connien omille, vei kättäänkin sen polvelle.
|
|
|
Aug 7, 2017 19:03:52 GMT 2
Post by Deleted on Aug 7, 2017 19:03:52 GMT 2
Alexin touhut koiran kanssa saivat Connien hymyilemään kaikista ajatuksistaan huolimatta. Alexilla tuntuikin aina olevan jonkun leikittäminen käynnissä, oli se sitten se niiden yhteinen mopsi tai Duck tai joku muu. Alex oli oikeasti aika välittävä ja empaattinen tyyppi, ja Connie pystyi hyvin kuvittelemaan sen isänä. Siksi se sitten menikin kysymään sen kysymyksen, ja meinasi edelleen kaiken sen yhdessä vietetyn ajan jälkeen yllättyä, kun Alex vastasi vakavasti vihaavansa lapsia. ”Oh.” Olisi kuitenkin pitänyt arvata, että Alex vain vitsaili asiasta, niin kuin se naurahtamisen jälkeen kertoikin. Se kysymys oli kuitenkin saanut pojan selvästi epäluuloiseksi, jolloin Connie yritti mahdollisimman nonchalantly heilauttaa kättään. ”No reason.”
Ei Alex kuitenkaan jättänyt sitä asiaa tapansa mukaan siihen – sillä kun tuntui olevan joku maaginen kyky aistia, kun Connien mieltä painoi joku asia. Blondi ei edes ehtinyt vastata siihen Alexin kysymykseen, ennen kuin se oli aloittanut kunnon selitystulvan. Siitä selvisikin sitten, ettei Alex halunnut lapsia. Ainakaan vielä. Ja Connie vain mietti, mitä tekisi, jos olisikin nyt raskaana. Kai se pitäisi abortoida tai antaa adoptoitavaksi tai jotain. Blondi yritti tosin lohduttaa itseään sillä, ettei se voinut olla raskaana. Vastaukseksi Connie sai vaivoin mutistua jotain epäselvää, mikä sai Alexin varmaan entistäkin huolestuneemmaksi. ”No, or not a no-no, just…” Connie sanoi vähän sekavasti, veti syvään henkeä. ”It doesn’t really matter. I can’t have kids anyway. A doctor told me when I was sixteen, that it was highly unlikely that I would ever have kids of my own without any help. That basically I have a lazy reproductive system and am next to infertile.”
Se sai Alexin tietenkin hämmentymään ja pahoittelemaan, mihin Connie vähän kohautti olkapäitään. Oli se hyväksynyt sen asian jo kauan aikaa sitten, mutta jostain syystä se ajatus meinasi saada nyt kyyneleet nousemaan pintaan. ”I don’t know. I was just watching you with Duck and Sir Pugsworth and how much you seem to enjoy spending time with them… I thought you should know that, since we’re pretty serious. In case it affects something.” Vastausta Connie ei siihen kuitenkaan ehtinyt saamaan, kun oveen koputettiin ja sen kahvaa rämpättiin. Siellähän se Duck jo olikin. Se sai hyvin vedettyä Connien pois ajatuksistaan, kun se naurahtikin jo pikkupojan sanoille. Alex handlasi tilanteen erinomaisesti, torpaten Duckin niin, että se luovutti ja siirtyi pois oven luota. Alexin sanoille virnistettiin jo vähän paremmantuulisesti, ja sen suudelmaan vastattiin lämmöllä. Kätensäkin Connie vei pojan poskille. Suudelma saikin Connien vatsan kutkuttamaan – tällä kertaa kuitenkin positiivisella tavalla. ”We should throw Ally a babyshower”, Connie heitti ihan yhtäkkiä, saaden Alexin naurahtamaan. ”I’m serious. She deserves one. We should totally do it, don’t you think?”
|
|