member rank Mama
Discord name
Bi-Han Noir #0579
▲ Hahmopörssiä päivitetty. Clickety click sinne nyt heti ;)
|
Aug 6, 2017 1:52:34 GMT 2
Post by kambl on Aug 6, 2017 1:52:34 GMT 2
Oct 1st, 2016 - 15min past midnightViktor Gates' apartment Viktor & Kitty @kuurankukka Viktor's ringtone
Aivan kuin uniaika ei olisi ollut muutenkin viime viikkoina kortilla, saati miten se vähenisi tulevaisuudessa, tietenkin jonkin piti nyt häiritä unta. Monelta he olivat edes menneet nukkumaan? Yhdeksältä? Kahdeksalta? Se parasiitti nyt väsytti Kittyn hetkessä ja kun kuvioissa ei ollut bilettämistä, illat olivat tylsiä. Kahvia ei voinut käyttää viinan korvikkeena ja pelaaminenkin alkoi maistua puulta, vaikka omisti miljoonia pelejä ja konsoleja. Baariin voisi livistää, mutta sitten olisi kotona vastassa yksi äkäinen hormoonihyrrä.
"THIS BALL IS LONG GONE, JUST LIKE THE EX-GIRLFRIEND WHO WILL NEVER RETURN!" Ei perkele! Se oli hänen äitinsä joka soitti. Puhelin napattiin nopeasti käteen ja yritettiin poistua makkarista hyvin nopeasti ja ääneti. Puhelin mykistettiin jo ennen huoneesta poistumista. Ei ollut mikään tyhmä idea laittaa ihmisille eri soittoääniä puhelimeen; tiesi milloin kannatti vastata heti, sekä milloin vältellä vastaamista ja leikkiä että oli tärkeämpääkin tekemistä. Gatesillä oli S.T.A.L.K.E.R-pelistä bandit radio musiikki, koska duh, venäläiselle piti olla jotain slaavilaista, eikä mitkään kalinkat kelvanneet, kun taas äidilleen.... Se oli vähän vaikeampi selittää, mutta jossain hänen mielensä sopukoissa erittäin hyvä idea tunkea baseball pelistä selostajan huutoa.
Mitäköhän tällä kertaa äitimuori halusi saarnata? Juuri heränneenä sitä ei osannut keksiä mitään vaihtoehtoa toisen soitolle. Tai ehkä Cait oli kännissä, tai sitten old man oli rikkonut oman puhelimensa ja piti ilmoittaa asiasta jotenkin? Tuskin toinen nyt enää saarnaisi mummo-kriisistään, tai mistä hitosta sitä tiesi. Puhelu käynnistettiin ja vastattiin haukotellen luuriin. Äiti kuulosti jotenkin.... Hysteeriseltä, pahalla tavalla. Hyvä jos toisen puheesta sai edes selvää! Harmi vain, että hän sai tarpeeksi selvää siitä soperruksesta. Gates. Sairaala. Kävi huonosti. Tilasta ei tietoa.
Sydän skippasi lyöntejä, kropan alkaessa tutista. Suukin oli auki, muttei yhtäkään äänähdystä tullut ulos kurkusta. Ei ennen kuin iphone lensi voimalla lähintä seinää vasten karjumisen saattelemana. Puhelu ei ehtinyt edes päättyä, ennen kuin itse puhelin otti ja hajosi. HITTO HÄN OLI VAROITTANUT TÄSTÄ MILJOONA KERTAA! Ja kuunneltiinko häntä?! EI! Viktor oli raivoissaan, pettynyt, suruissaan, peloissaan ja ties mitä muuta samaan aikaan. Entä se Old manin lupaus?! Sen piti estää tälläisen tulevaisuuden mahdollisuuden! Leuka tärisi näkökentän vesittyessä täysin. Oli siis hyvä sauma kirjaimellisesti murentua alas polvilleen ja takoa nyrkkiä lattiaa vasten. Kuin nähdäkseen putosivatko kyyneleet vai rystyset nopeammin lattialle. God-fucking-damn it....
|
|
|
Aug 25, 2017 23:01:42 GMT 2
Post by Deleted on Aug 25, 2017 23:01:42 GMT 2
Miksi hemmetissä hän oli päätynyt valintaan pitää se Mato? Jälkiviisaana oli helppo asiaa pohtia, kun yöt olivat muuttuneet tuskien taipaleeksi ja päivät sitäkin puuduttavammiksi. Jotain etua kuitenkin oli, sillä Kitty oli huomannut pahoinvoinnin lähteneen helpottamaan eivätkä kaikki hajut enää haitanneet. Hormonit tosin jylläsivät siihen malliin, että siivousvimmasta ei oltu päästy eroon, sistukseen oltiin lähdetty jo muutama viikko sitten kajoamaan ja hermot olivat jatkuvasti kireällä johtuen aina syystä A, vaihtuen Bhen ja pian mentiin jo jossain aivan muussa fiiliksessä. Oli asia sitten pieni tai iso, pisti se vituttamaan niin maan peevelisti ja siitä syystä oli Kitty lähtenyt heittämään vanhoja huonekaluja mäkeen. Bronxin loukko oli yllättäen muuttunut hieman valoisammaksi ja enemmän kodin näköiseksi, mitä ei olisi vielä alkuvuodesta uskonut tapahtuvan.
Levoton alkuyö oli vihdoin vaihtunut jonkinmoiseen uneen. Yleensä Kittyn oli helppo nukahtaa, mutta nyt raskauden alettua mielessä pyöri aina viisisataa eri asiaa eikä mistään tullut mitään, joten alkuyö meni levottomasti pyöriessä ja enemmän tai vähemmän hormonien vallassa. Kitty ei tosin osannut sanoa kuinka monta tuntia unta kokonaisuudessaan sai, kun kovaääninen huuto havahdutti taas valveen ja unen rajamaille. Blondi päästi kummallisen tukahdutetun äännähdyksen upottaessaan pään paremmin tyynyyn. Peitto kiskaistiin voimalla pään yli, jotta mahdollinen valo ei vain pääsisi yllättämään millään tapaa. Kitty ei halunnut keskeyttää millään tapaa unta, nyt kun sen valtaan oltiin päästy, mutta väistämätöntä ei noin vain estetty. Ajatukset lähtivät jo liikkeelle, uuden ynähdyksen päästessä ilmoille aiempaa kiukkuisempana. Viktor sai kaikessa yksin kyllä poistua sängystä, Kitty ei aikonut jättää lämmintä pesäkoloa johon oli hautautunut.
Rauha jäi kuitenkin lyhyeksi ja pesäkolon turvasta ampaistiin kuin ammuttuna ilmaan karjumisen kaikuessa pienessä loukossa. Jotain lensi seinään ja räsähtäen lattialle Kittyn yrittäessä unisena saada seloa mikä maa, mikä valuutta ja ylipäänsä mikä planeetta oli. " Viktor...? " Silmiä hieraisten Kitty hypähti lattialle sängyltä seisomasta ja haparoi kulkunsa ovelle. " What are you doing? " Vuorostaan hiuksia haroen blondi otti haparoivat askeleet ovelle ja kiskaisi sen auki, kohdaten hyvin hämmentävän näyn. Mitä oli tapahtunut? Kitty yritti hahmottaa tilannetta jollain keinolla. Rikkinäinen puhelin kertoi jotain, mutta ei se kyllä antanut muuta kuin tiedon huonoista uutisista. Gates? Vaiko Caitlin? Todennäköisesti Gates.
" Viktor? " Uudestaan blondi kutsui lattiaa takovaa kämppistä. Sellaista tunnekuohua ei Kitty ollut koskaan aiemmin nähnyt yhteisten vuosien aikana. Hän ei uskaltanut astua liian lähelle, vaikka ottikin muutaman haparoivan askeleen lähemmäs. Mitä näissä tilanteissa oikein tehtiin? Taputettiin olalle? Se kuulosti kyllä äärettömän kömpelöltä, joten blondi tyytyi seisomaan hölmönä paikallaan. Sekin vaihtoehto kuulosti paremmalta kuin olalle taputtelu.
|
|
member rank Mama
Discord name
Bi-Han Noir #0579
▲ Hahmopörssiä päivitetty. Clickety click sinne nyt heti ;)
|
Aug 26, 2017 15:20:43 GMT 2
Post by kambl on Aug 26, 2017 15:20:43 GMT 2
Kerhosta ei ollut mitään muuta kuin haittaa! Vaikka New York olikin metropoli jossa oli vaaravyöhykkeensä, normaalin pulliaisen riski joutua sairaalaan oli silti pienempi! Jos Gates ei olisi törttöillyt aikoinaan, tämä ei olisi lentänyt vankilaan, hänen äitinsä ei olisi tarvinnut häipyä, eikä häntä olisi nakattu muille! Rystyset alkoivat huutamaan siihen malliin, että jääpussille tulisi käyttöä. Kittynkin tuleminen paikalle vaikutti päätökseen siitä, että ehkä pieni tauko olisi paikallaan, ennen kuin hän olisi takonut nyrkkinsä joko lattiasta läpi tai sitten tehnyt kädestään käyttökelvottoman loppuelämän ajaksi.
Seuraava pulma; miten selittää tilanne toiselle? Tunteilu ei muutenkaan ollut hänen alaansa, saati haavoittuvaisuuden näyttäminen. Ja nyt hänet oli sitten yllätetty -kuvainnollisesti tietenkin- housut nilkoissa. Being weak... it hurts. Mitä tässä tilanteessa edes voi sanoa?! Aivan kuin sosiaaliset tilanteet eivät muutenkaan olleet vaikeita, niin yritäppä silloin puhua kun kroppaan sattui enemmän kuin sielu sallisi! "It...... it was mom.." Saatiin kakistettua ulos, ennen kuin Viktor joutui nielemään kyyneleensä. Pakko ryhdistäytyä, paikalla oli muitakin. Ei hänen kuulunut vollottaa kuin pieni lapsi - ei hän ollut aiemminkaan, kun heiteltiin perhekodista toiseen, eikä silloin kun otti pataansa katutappeluissa. "O- ...Old man.." Siinä se oli, ainoa mitä hän pystyi sanomaan, ennen kuin hampaita piti purra yhteen, ettei hajoaisi palasiksi taas. Helvetti hän oli vasta päässyt tutustumaan toiseen kunnolla, ja nyt hänen isänsä vietäisiin taas häneltä?! I never imagined how frustrating weakness could be..
|
|
|
Sept 6, 2017 12:06:20 GMT 2
Post by Deleted on Sept 6, 2017 12:06:20 GMT 2
Olisiko tässä nyt pitänyt kuitenkin taputella olalle, edes siinä mielessä että Viktor olisi toennyt johonkin suuntaan? Kitty oli yleensä se, joka sai kummallisia itku-potku-parku kohtauksia, oli jo ennen raskautta saanut, mutta nyt vielä vähän enemmän. Mikä oli tämä roolien vaihtuminen päikseen? " What happened? " Oli hankala saada selkeää kuvaa, kun annetut vastaukset olivat lyhyitä. Jotain negatiivista nyt kuitenkin ja se jos mikä sai Kittyn levottomaksi. Levottomuus paistoi kauas eleistä blondin vaihtaessa painoa jalalta toiselle ja pureskellessa alahuultaan.
" Something happened to Gates? " Kulmiaan kurtistaen blondi otti ne puuttuvat askeleet heidän välillään ja laski kätensä Viktorin käsivarrelle. Oli paljon helpompaa olla se tunnehirviö, kuin yrittää saada kontaktia tunnehirviöön. " I don't understand what you are trying to say. Should you be somewhere? " Hän ei ollut kunnolla edes herännyt ja nyt piti jo yrittää yksittäisistä sanoista saada irti jotain. Pahalta tilanne kyllä kuulosti, joten ehkä heidän pitäisi olla jo suuntaamassa jonnekin? Eri asia tosin oli, että mihin helkattiin sitä pitäisi olla menossa ja minkään ajoneuvon rattiin ei Kitty Viktoria päästäisi.
|
|
member rank Mama
Discord name
Bi-Han Noir #0579
▲ Hahmopörssiä päivitetty. Clickety click sinne nyt heti ;)
|
Sept 7, 2017 18:29:17 GMT 2
Post by kambl on Sept 7, 2017 18:29:17 GMT 2
Miten kukaan edes toimi tässä tilanteessa? Puhuminen ei todellakaan auttanut tilannetta, eikä hänen tiedot tapahtumista olleet kovinkaan tarkkoja - kiitos puhelimen tuhoamisen. Ehtikö Cait edes sanoa sairaalaa? Mitä väliä sillä oli vaikka olisikin? Ei hän ehtinyt rekistöröidä aivoihinsa kuin sen. että Gates sai puukosta eikä tilanne näyttänyt hyvältä, eikä kukaan kertonut mitään...
Nuorukainen nielaisi, koettaen kerätä miehisyyden rippeet, jotta saisi sanottua edes jotain. Tämä oli vain yksi syy lisää, miksei häntä saisi ikinä psykologin tai minkään terapeutin luo. Suojamuurin laskeminen alas ja kipeiden kohtien altistaminen ei tulisi kuuloonkaan edes maksua vastaan. Ehkä se oli menneisyyden tuotosta, ehkä isältä perittyä..."He.. Something happened near the... club's president's house. I dunno was it assassination attempt, or a fucking gang war, but... That idiot had to go in between and..." Se saatanan prätkäkerho. Hajottaisi vain hänen perheensä uudestaan samalla tavalla kuin aiemmin! FUUUUUUUUUUUUUUCK! Jos elämä olisi yhtään kuten anime, Death Note saisi aika nopeasti tippua taivaalta hänen eteensä, jotta voisi kirjata jokaisen MC:n jäsenen nimen siihen ja purkaa patoumat mitä mielenkiintosimpiin tapoihin heittää veivinsä. "Mom doesn't know was he even a- ..alive anymore. Nobody tells anything, and it's just... a huge... fucking... mess"
Aivan; normaalisti kun läheiselle kävi jotain, kaikki kokoontuivat heti yhteen, mutta New Yorkissa oli MONTA sairaalaa. Mistä hän tiesi minne toinen oli viety? Eikä hänen psyykkeensä kyllä kestäisikään sairaalaan menoa, vaikka osoite olisikin tiedossa. Ehei, silloin tilanne olisi liian todellinen, kuin raaka pihvi olisi viskattu naamaa päin ja pudonnut suoraan silmien eteen tiskille. Ehkä hänen ajattelutaso oli taantunut penikan tasolle, mutta ei näin kuulunut käydä! Toinen oli saatana todellisuuden lähin vastine Hulkille! Miten monessa aikajanassa kaikki muut Avengerssit oli pyyhitty pois kartalta, paitsi Hulk!? Tai entä se hemmetin tissejä ja lohikäärmeitä sisältävä TV-sarja? Iso jannu miltein lahdataan kaksintappelussa, kunnes vihollinen herpaantuu, jonka jälkeen kolossi liiskaa toisen pään kuin minkäkin ötökän! Jos ikä ei hidastanut Gatesia, miksi pitäisi minkään muunkaan?!
"....I don't know.... Maybe she, uh.... Not sure did she get to the point of where they are or... Well..." Lausetta oli turha jatkaa, Viktorin viittoessa kännykkänsä suuntaan. Mikään jeesusteippi, ihme saati korjaus ei pelastaisi tuota puhelinta. Olisi silti paras siivota romu ja sen rippeet lattialta, ennen kuin yksikään kaksikon lemmikeistä söisi ne ja tukehtuisi. Mikään ei estäisi tosin ottamasta SIM-korttia ja lainaamasta Kittyn puhelinta, mutta siihen oli isompi henkinen este, kuin mitä Mount Everestillä oli mittaa. "I just... I can't, I don't want to deal with this."
|
|