member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 7, 2017 19:27:23 GMT 2
Post by nepa on Aug 7, 2017 19:27:23 GMT 2
.......................................................................................... FRIDAY 19TH OF OCTOBER 2018 STARRING CONNIE AND ALEX TAKES PLACE AT ALLY & KENNY'S HOME OOTD OF ALEX | @elmia lyhyet inspisoxut best.......................................................................................... Alex oli hyvinkin usein se penaalin terävin kynä. Se tarkkaili maailmaa ja muita ihmisiä niin paljon, että useimmiten se onnistui näkemään muita yksityiskohtia kuin muut, ja sitä kautta keksi aina ratkaisun pulmaan kuin pulmaan. Parin viikon ajan Alex oli kuitenkin joutunut katselemaan pulmaa, jota se ei pystynyt ratkaisemaan. Nimittäin Connieta. Kyseinen vaaleaverikkö oli ollut parin viikon aikana ihan mahdoton. Se oli tuntunut suuttuvan ihan kaikesta. Ei Alexin ollut tarvinnut kuin hengittää, ja Connie oli jo siitäkin raivoissaan. Okei, ei sentään, mutta kyllä se oli suuttunut asioista, joista se ei normaalisti suuttuisi. Alex oli jaksanut nieleskellä oman raivonsa ehkä pari päivää, mutta sitten, kun Connie oli suuttunut Alexin lääkärikäyntiehdotuksesta huonovointisuuden vuoksi, oli se saanut tarpeekseen. Alex oli ihan suoraan sanonut, että mikä hitto blondia oikein vaivasi, ja sitten ne olivatkin riidelleet. Ja parin viikon aikana ne olivat saaneetkin ihan muhevia riitoja aikaiseksi. Saman tien ne aina sovittiinkin, mutta ei se, että itseä piti koko ajan olla puolustamassa, ollut kovin hauskaa. Hormonihirviö-Connien kanssa oli siis ollut erittäin mielenkiintoista järjestää Allyn babyshowereita. Jostain koristeluista vaaleaverikkö oli onnistunut saamaan riidan aikaiseksi muiden Allyn ystävien kanssa, mutta kai ne loppujen lopuksi olivat tulleet jonkinlaiseen päätökseen. Alexillakin oli ollut sanottavaa siihen koristelupuoleen ja muuhun estetiikkaan, mutta suurimmaksi osaksi Alex oli tainnut huolehtia ruoista ja juomista. Suurimmilta riidoilta koko porukka oli kuitenkin välttynyt, eli babyshowerit saatiin kuin saatiinkin kasaan ihan aikataulussa. Itse asiassa Alex oli tyytyväinen siihen suunnitteluun – ei se aikaisemmin ollut ollut sellaisia varsinaisesti järjestämässä. Niissä oli kyllä tultu käytyä vähän turhankin monta kertaa metsästämässä muijia. Mistään muijien metsästämisestä ei onneksi ollut tarvinnut huolehtia Connien jälkeen. Alex, Connie ja ne pari Allyn kaveria olivat saapuneet paikalle ennen muita. Kotopuolessa Alex ja Connie olivat taas onnistuneet hieman korottamaan ääntään toisilleen, mutta kaikissa niissä viimeistelyissä se koko asia tuntui unohtuneen. Kun Ally sitten oli saapunut paikalle, olivat juhlat saaneet varsinaisesti alkaa. Alex oli törmännyt Connieen oikeastaan vain pari kertaa, koska syystä tai toisesta Alex oletti, että oli parempi pysyä kaukana. Sen blondin suunnilta nimittäin oli tullut huomattua murhaavia katseita. Silläkin hetkellä Alex seisoi Allyn vierellä ja kuunteli jotain sen tarinaa alkuraskaudesta. Ja vittu sitten Alexilla välähti. It can’t be oli tietenkin ensimmäinen reaktio. Alex ei voinut peitellä järkytystään, kun se toljotti lattiaa shamppanjalasi kädessään ja mietti kaikkea Connien kanssa tapahtunutta. Sitä huonovointisuutta ja ärhäkkyyttä, ei hitto, ei vittu, Connie oli ihan varmasti raskaana. ”No fucking way”, Alex lausuikin ääneen niin, että muut kääntyivät katsomaan. ”Her story was heartbreaking”, nuorukainen vielä jatkoi, ennen kuin jatkoi ajatustyötään. Ja sitten se veti Allyn sivummalle tilanteen saatuaan. Kaikki palaset olivat tuntuneet loksahtavan kerralla paikoilleen. ”She’s pregnant, isn’t she?” Alex aloitti. Ally yritti näyttää siltä, että ei muka tietäisi mistä puhuttiin. ”Stop pretending, I know that look! Two weeks ago she told you, and you didn’t tell me! What the fuck, Ally?” Alex oli samaan aikaan vihainen ja loukkaantunut. ”Calm down”, Ally laski kätensä Alexin olkapäille, ”she didn’t tell me anything. I just knew. And I didn’t tell you, cause she didn’t want me to. I’m sorry, but I couldn’t.” Alex veti syvään henkeä ja katsahti hetkeksi muualle kuin siskoonsa. ”No wonder her boobs have grown”, nuorukainen puhui itsekseen. ”What?” Ally tietenkin oli ihmettelemässä ääneen. Alex pudisti päätään: ”Nothing.” – ”Fuck, I.. Why didn’t she tell me? What does she think about me? That I’d run?”
|
|
|
Aug 7, 2017 20:09:25 GMT 2
Post by Deleted on Aug 7, 2017 20:09:25 GMT 2
CONNIE'S OOTDConnie oli ollut lievästi sanottuna vähän out of control. Se oli voinut huonosti, se oli edelleen pääsääntöisesti ihan tuhottoman väsynyt, vatsaakin kramppaili ja hitto vieköön kun rinnatkin olivat kipeät ja Alexilla oli ollut joku pakkomielle koskea niitä melkein joka välissä. Se kaiken kaikkiaan tukala olotila yhdessä hormonaalisen toiminnan kanssa oli saanut Connien ailahtelevaiseksi ja pinnan lyhenemään ennätysmittoihin. Eikä ne jatkuvat positiiviset raskaustestitkään olleet mitenkään mieltä ylentäneet. Muutama ensimmäinen oli vielä mennyt täydessä denialissa, mutta viimeistään neljännen kohdalla Connie oli purskahtanut epätoivon kyyneliin yritettyään pakottaa sitä negatiiviseksi vain huomatakseen, että siihen rävähti melkein välittömästi hailakka viiva. Olihan siinä ollut pakko noudattaa Allyn neuvoa ja käydä lääkärissä, ja niin se oli varmistettu. Connie tosiaan oli vastoin kaikkia odotuksia onnistunut pamahtamaan raskaaksi miehelle, joka ei halunnut lapsia. Connie oli sitten heittäytynyt täysillä babyshower-moodiin, yrittäen unohtaa koko asian ja keskittää kaikki saatavilla olevat voimavarat niiden juhlien järjestämiseen. Ja hormonihirviöilyistään huolimatta ne menivät keskimäärin ihan hyvin. Tosin Connieta jo jännitti se, mitä niiden kutsujen jälkeen tapahtuisi. Kai sen olisi pakko jossain vaiheessa kertoa Alexille siitä raskaudesta, mutta rehellisesti sanottuna blondia pelotti kertoa. Sehän oli juuri kertonut pojalle, ettei käytännössä katsoen voisi koskaan saada lapsia ja tässä sitä oltiin. Eikä Alex edes halunnut lapsia. Ottaen huomioon, miten tuore juttu tällainen parisuhde-elämä Alexille oli, Connie oli ihan varma, että se ottaisi ne uutiset huonosti ja ottaisi hatkat. Se oli kantanut hienosti kyllä vastuun dinerista ja elämästä yleensä äitipuolensa kuoleman jälkeen, mutta kai se kamelin selkä jossain vaiheessa napsahtaisi poikki. Siellä lääkärissä käydessään Connie oli kuitenkin ultrattu sen epäsäännöllisen kierron vuoksi ja se oli ollut jo seitsemännellä viikolla raskaana ja päiviä siitä oli jo kulunut, aika meni armottomasti kokoajan eteenpäin ja mahdollisuus miettiä vaihtoehtoja pieneni kaiken aikaa, eikä Connie edelleenkään tiennyt, mitä tekisi sen koko asian suhteen. Ei se vaan vittu tiennyt. Siksi oli ollut paljon mukavampaa yrittää unohtaa koko asia, ja siellä juhlissakin Connie keskittyi täysillä toimimaan emäntänä. Siellä pörrätessään siltä menikin täysin ohi Alexin kriisi, kun ei se ollut paikalla kuulemassa niitä sen sanoja. Sen sijaan blondi, nähdessään poikaystävänsä ja tämän isosiskon jokseenkin oudossa kanssakäymisessä, ilmaantui pahaa aavistellen paikalle. Se oli sellainen selittämätön gut feeling, perstuntuma, että joku ei nyt ollut hyvin. ”Is everything okay?” Connie kysyi varovaisesti, tökkien kepillä jäätä huolestuneena. Ja sittenhän se syy sille kanssakäymiselle selvisikin, kun Alex kääntyi Connieta kohti ja rupesi vaatimaan vastauksia. Connien sydän hyppäsi kurkkuun ja ne valmiiksi suuret silmät levisivät entisestään. ”What? Why would you think so?” Connie yritti pelata aikaa esittäen, kuinka ei tiennyt asiasta mitään. Eikä se istunut hyvin Alexille, joka oli ihan pois tolaltaan, korotti ääntäänkin. ”Can we please talk about this later?” Or never.Alex halusi kuitenkin jutella siitä heti. Nyt. Välittömästi. Koska muut juhlavieraat katsoivat sitä toimitusta mielenkiinnolla, Connie ahdistui suuresti ja pälyili levottomasti ympärilleen. Ei se saanut edes mitään vastausta niihin Alexin tivaamiin kysymyksiin, katsoi sitä vain kuin kauris ajovaloja. ”I’m not going to discuss this here”, Connie ilmoitti, jolloin Alex nappasi sitä kädestä ja talutti blondin asunnon master bedroomiin. ”Fine, okay, I didn’t know what to do”, Connie sitten myönsi melkein hätääntyneesti, kun jonkun sortin paniikki rupesi iskemään. ”I thought it was just some fluke because I’m not supposed to be in this situation and then the doctor confirmed it and I didn’t know how to tell you or how you’d take it and I’m freaking out, okay?” – ”I thought that maybe you wouldn’t want to be with me anymore.”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 7, 2017 20:40:05 GMT 2
Post by nepa on Aug 7, 2017 20:40:05 GMT 2
Connien ei edes pitäisi pystyä olemaan raskaana. Kaksi vitun viikkoa sitten se blondi oli mennyt kertomaan Alexille, kuinka se oli lähes hedelmätön eikä siis varmaan koskaan voisi saada lapsia. Mutta kai se taikasana olikin lähes. Connie ei ollut sanonut, että se olisi sataprosenttisen varmasti hedelmätön. Kai se tarkoitti jotain vitun yhdeksääkymmentäyhdeksää prosenttia. Siinä nimittäin oli aina se helvetin yhden prosentin mahdollisuus, ja totta kai sen piti iskeä Alexin ja Connien kohdalla. Sillä niiden panotahdilla ei tosin ollut mikään ihme, että Connie pamahti paksuksi. Mutta vittu, kun kyllä Alex oli kuvitellut ehkäisyn olevan kunnossa. Kai Connie sentään jotain ehkäisyä söi? Se koko tilanne oli kyllä karu muistutus siitä, että koskaan ei voinut olla varma, että ehkäisystä oli ihan pakko puhua. Kumin kanssa Alex ei ollut jaksanut pelata sitten ensimmäisen kerran jälkeen, eikä Connie ollut vaatinut, eli totta hitossa Alex oli kuvitellut Connien olevan pillereillä tai jotain. Ja lähes – se saatanan taikasana – joka kerta Alex oli vetäytynyt ulos ajoissa.
Pahinta siinä kaikessa oli se, että Alex oltiin pidetty asiasta pimennossa. Se oli vittu sen raskauden toinen osapuoli, sen syntymättömän lapsen isä ja sitä kohdeltiin kuin jotain vierasta? Siskolleen Alex kerkesikin heittää aikamoiset raivot, ennen kuin blondi siihen tuli paikalle. Se ei ainakaan vähentänyt sitä raivoa. Ei sitten ollenkaan, liki päinvastoin. ”No!” Alex huusi ensin ääneen. Sitten se kuitenkin tajusi hiljentää sitä volyymiä: ”You’re pregnant!” Ja sitten Conniellakin oli pokkaa esittää, ettei se edes tajunnut, mistä Alex puhui. ”Isn’t it fucking obvious?” Alex ärähti kiivastuneena. Ei se edes meinannut tajuta, että se korotettu ääni sai tietenkin kaikkien katseet kääntymään hänen suuntaansa. ”No, we can’t!” Alex vain jatkoi. ”We’re gonna talk about this now.” Kun Connie tokaisi, ettei suostuisi puhumaan asiasta siellä, Alex tarttui päättäväisenä kiinni Connien käteen ja lähti raahaamaan sitä master bedroomiin.
Siellä makuuhuoneessa Alex sitten lopulta päästi irti. Se vei kätensä hiustensa läpi, ei oikein pystynyt pysymään edes paikallaan, vaan nuorukainen huomasi ravaavansa eestaas hermostuneena. ”You’re fucking pregnant! Did it ever even cross your mind to tell me?” Alex päätti heti aloittaa. Sitten Connie jo alkoi puhua selvästi paniikkisena, vetosi siihen, ettei tiennyt mitä olisi tehnyt. Sitten puhui lääkäreistä – vittu, siitä käynnistäkään Alex ei tiennyt mitään – ja Alexin reagoinneista. Ja lopulta Connie meni sanomaan jotain sellaista, mikä sai nuorukaisen kurtistamaan kulmiaan. Hetkeksi se jopa hiljeni. Se ei nimittäin voinut uskoa, mitä Connie oli sanonut. Alex oli truly hurt, ja se koki harvoin sellaista. ”You thought that I wouldn’t want to be with you anymore?” Alex aloitti rauhallisesti, mutta loppua kohden se äänensävy taas nousi. ”What the fuck did you think? That I’d run? Is that what you think of me? Do you still see me as the, the player I was? Do you really think I’d just leave you after everything we’ve been through, after everything I’ve done for you?” Se heilutti jo toista kättäänkin hermostuneena. ”Maybe I’m not good enough for you after all! Maybe you think I’m just too weird and too fucking poor for the perfect Constance Gerlich!”
Ja sitten Connie jo itki. Ei Alex tiennyt, että oliko se alkanut itkeä jo aikaisemmin – ei se ollut kerennyt kiinnittää huomiota. ”What were you going to do, huh?” Alex sanoi itsekin jo murtuneemmin. ”We’re you just gonna get rid of it without even telling me?” Se kysyi. Alex tiesi harvinaisen hyvin ylireagoivansa, mutta se ei voinut sille yhtään mitään. Se tunsi olonsa ihan liian left out ja loukatuksi. ”You can’t do that! That kid inside you is a part of me! It got half of it’s fucking genes from me! Me, Connie!” Nuorukainen osoitti itseään ja varmaan senkin silmät olivat jo kostuneet. ”Why didn’t you trust me, Connie? What were you afraid of? That I’d tell you to kill it? Is that it?” Se kyseli selvästi häkeltyneeltä Connielta. ”And don’t say you didn’t tell me cause I said I don’t want kids. If you’d trust me, you would have told me.” – ”But you clearly don’t. You thought I was gonna leave you and that tells me everything I need to know.” Alex hautasi hetkeksi kasvonsa käsiinsä, ennen kuin vei ne taas hiustensa läpi. ”I just.. Who do you think I am? What kind of a person do you think I am?”
|
|
|
Aug 7, 2017 21:13:54 GMT 2
Post by Deleted on Aug 7, 2017 21:13:54 GMT 2
Alexilla löi yli, big time. Tosin ei se mikään ihme ollut. Connie oli kaikessa shokissaan pimittänyt siltä isoa, hitto niiden elämää mullistavaa informaatiota, ja ihan oikeutetusti Alex tunsi olonsa ulkopuoliseksi siinä asiassa. Connie oli keskittynyt painimaan kriisinsä kanssa yksin, kun se olisi ihan yhtä hyvin voinut sisällyttää Alexin mukaan siihen kriisiin. Ja niin se tavallaan olisi halunnutkin tehdä, mutta jostain sieltä syvältä selkärangasta kumpusi edelleen se tarve selvittää asiat itse. Ja oli siinä oikeasti sitäkin, että Connie oli täysin shokissa siitä uutisesta. Ei sen pitänyt olla mahdollista. Ei Connie ollut edes vaivautunut käyttämään mitään ehkäisyä ja tässä nyt sitten oli elävä muistutus siitä, että se pienikin mahdollisuus oli silti aina mahdollisuus.
Alexin ylireagointi sai kuitenkin myös Connien ylireagoimaan. Ja kun se sitten paniikeissaan kertoi yhden syyn sille, miksi ei ollut kertonut pojalle siitä raskaudesta, Alexin hiljaisuus sai Connien entistä levottomammaksi. Selvää nimittäin oli, että se olettamus loukkasi Alexia. ”But I didn’t! I didn’t think”, Connie sanoi hätääntyneesti, kun Alexin äänensävy nousi ja se tylytti blondia sen ajattelemattomuudesta. Siinä hetkessä Connie tajusi, miten syvältä olikaan loukannut Alexia, saaden sen epävarmuuksia kumpuamaan pintaan. Epävarmuuksia, joiden olemassaolosta varmaan kukaan muu ei ollut tietoinen. Ei edes Ally tai Alan. ”Don’t say that, Alex, please. Of course you’re good enough!”
Blondi tunsikin jo hysteerisyyttään kyyneleiden valuvan poskiaan pitkin ja se pyyhki niitä raivokkaasti, kun Alexin äänensävy murtui myös. ”No, that’s not what I was… I was going to tell you, I wasn’t going to make any decisions without you”, Connie sanoi, mutta Alex jo vaahtosi kuinka siinä lapsessa oli puolet senkin geeneistä siinä, missä Connie ei ollut tajunnut vielä edes ajatella mitään lasta. Se oli ollut vain niin shokissa siitä koko raskausuutisesta, yrittänyt sisäistää sitä. Blondi istuutui sängyn reunalle niiskuttamaan ja pyyhkimään kyyneleitä, välttelikin jo Alexin katsetta. Se varmaan vihasi tyttöä nyt. ”I didn’t tell you because I didn’t believe it myself. It’s not like I was prepared that something like this could happen. And I don’t know, I thought it would be better to confirm it before telling you just in case the tests I did were false.”
Alexia tuntui kuitenkin sitä raskausasiaa enemmän järkyttävän se, miten Connie oli saattanut ajatella siitä niin, ja sen murtuneet kysymykset ylläpitivät blondin kyynelpatojen purkautumista. ”I think you’re an amazing, caring person who would be the best dad ever”, Connie sanoi. ”I’m sorry, Alex. I’m sorry that I didn’t tell you and I’m sorry that it hurt you. I never wanted to hurt you.” Connie arpoi siinä hetken sitä asiaa, mutta ei osannut vastata niihin Alexin kysymyksiin. Ei se saanut ajatuksiaan kasaan niin, että olisi kyennyt kohtaamaan Alexin vihan. "I'm sorry", se sanoi vielä kerran, kiinnitettyään katseen hetkeksi Alexin vihreisiin silmiin, jonka jälkeen tyttö paineli ovesta kyyneleitään nieleskellen pihalle. Ensimmäisenä se tietysti soitti Nickille, aneli siltä yösijaa. Sen puhelun jälkeen Connie sulkikin sen puhelimensa ja hyppäsi taksiin.
Aamulla, unettoman yön jälkeen, Connien olo oli tietysti ihan hirveä. Ei fyysisesti, vaan henkisesti. Nick oli yrittänyt udella loputtomiin asti, mikä pikkusiskolla oli hätänä – oliko Alexilla jotain tekemistä sen kanssa. Mutta ei blondi ollut suostunut kertomaan mitään. Ei se halunnut lisätä kitkaa Nickin ja Alexin välillä tämän asian kanssa, eikä muutenkaan kokenut asiakseen kertoa Nickille siitä raskaudesta ilman Alexia ja ilman varmuutta siitä, mitä sen raskausasian suhteen tehtäisiin. Sen sijaan Connie hurautti heti herättyään takaisin dinerille, missä tiesi Alexin olevan aamuvuorossa. Ovi kilahti blondin astuessa sisälle ovista, jonka jälkeen tyttö suuntasi istumaan syrjäisimpään loossiin, mitä dinerista löytyi. "Hi", Connie sanoi varovasti ja teki tilaa, kun Alex lopulta tuli siihen ja istuutui hänen viereensä. Ei se vaikuttanut enää yhtään niin vihaiselta, kuin eilen oli ollut.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 7, 2017 21:45:57 GMT 2
Post by nepa on Aug 7, 2017 21:45:57 GMT 2
Connien mukaan Alex oli good enough. Nuorukaisesta itsestään ei kuitenkaan tuntunut siltä. Heather oli ainakin tehnyt Alexille ihan helvetin selväksi, että se oli roskasakkia niiden perheen – paitsi kai Nickin ja Connien – silmissä. Ja kai Alex sellaisten rikkaiden ihmisten silmissä olikin roskasakkia. Alexille ei oltu opetettu lapsesta asti mitään täydellisiä käytöstapoja, eikä se koskaan osannut hillitä itseään, vaan se oli sitä mitä oli. Connien asemasta olikin tullut Alexille epävarmuus – mitä, jos Connie jossain vaiheessa tajuaisi, että tahtoi jotain muuta? Olihan sillä Oliverin kanssa ollut suurin piirtein kaikkea, kun Alex ei taas voinut tarjota sille mitään muuta kuin rakkautta ja helvetin huonoja vitsejä. Alex ei ainakaan voinut viedä Connieta hienoihin ravintoloihin tai spontaanille ulkomaanmatkalle. Ikivanhan dinerin ja road trippien oli riitettävä.
Connie ei kuulemma ollut tekemässä mitään päätöksiä ilman Alexia. Jos sanoi – vähän kaikki tuntui menevän Alexin korvien ohi siinä mielentilassa. Se oli niin kiihtynyt, ettei edes tajunnut, kuinka murtunut ja surullinen Connie olikaan siitä, että Alex oli mennyt pahoittamaan mielensä. Toki Alex ymmärsi, että Connie ihan varmasti oli ollut järkyttynyt kuultuaan raskausuutisesta, mutta sitä suuremmalla syyllä sen olisi pitänyt tukeutua Alexiin, eikä se selvästikään sitä ollut pystynyt tekemään. Ei blondi sitten kai pitänyt poikaystäväänsä tarpeeksi luotettavana. Mutta mitä mahtavimpana isänä kyllä. Kun Connie pahoitteli, Alex alkoi sentään hengittää normaalisti. Vaaleaverikköön päin se ei edelleenkään katsonut, mutta enää ei ainakaan ollut tarvetta raivota. Kun Connie sitten nousi ylös ja oli lähtemässä, Alex sentään käänsi katseensa Connieen. Varmaan saman tien se tunsi katumusta. Sietämätöntä sellaista – miksi vitussa sen oli pitänyt reagoida asiaan raivolla?
Sitä asiaa Alex kerkesi katua niin paljon, että se oli koittanut saada koko illan Connieen yhteyttä. Vastausta ei kuitenkaan koskaan kuulunut. Niinpä nuorukaisen oli edes yritettävä nukkua aamuvuoron takia. Se oli ollut onnetonta, joten Alexin onneksi aamu dinerissa oli ollut hiljainen. Se oli saanut tehdä vain muutaman tilauksen, ja muuten se oli vain käynyt päässään läpi eilistä raivoamistaan Connielle. Totta kai Alex siinä kaiken lisäksi pelkäsi, että oliko se pilannut kaiken. Ehkä blondi ei sen jälkeen tahtonut enää edes nähdä Alexia. Nuorukaisen onneksi se oli harhaluulo, koska pian se näki jo blondin ovella. Dinerissa ei ollut ketään – se siis antaisi tilanteen keskustella. Ennen Connien luo menemistä nuorukainen käänsi ovessa olevan kyltin closed –puoli ulospäin, mutta pian jo pääsi sen luo. ”Hi”, nuorukainen tervehti takaisin. Se vei kätensä loossin selkänojalle, mutta ei oikeastaan koskenut Connieta. ”I’m sorry, Connie”, Alex lopulta pystyi aloittamaan, ”I overreacted.” Sitten se yritti pukea sanoiksi epävarmuuksiaan. Se oli vitusti vaikeampaa neutraalilla mielentilalla. ”I, uh, I guess it would suck to lose you”, se yritti sanoa hymyillen, mutta vakavaksi se ilme kuitenkin muuttui. ”I love you so fucking much”, Alex sanoi hetken kuluttua ja katsoi Connieta pehmeästi. Se ojentautui painamaan suukonkin Connien huulille.
Sitten pitikin käsitellä asia, josta eilen ei oltu pystytty puhumaan. Kumpikaan ei vaikuttanut tahtovan ottaa sitä puheeksi. Alex tosin koki syystä tai toisesta sen olevan hänen velvollisuutensa, ja niinpä katse käännettiin taas blondiin samalla, kun Alex sormillaan hipelöi Connien olkapäätä. ”So”, Alex aloitti, ”if it was up to you, what would you do?” Totta kai blondi yritti heittää sitä kysymystä ensin takaisin Alexille. Alex avasi suunsa, mutta sulki sen sitten. ”Yesterday you told me I’d be the best dad ever”, Alex aloitti, ”and I trust you. You know me better than anyone else, so I have to take your word for it.” Alex hymyili toispuoleisesti. ”I was afraid I couldn’t raise our kid properly, but then I understood that I wouldn’t be alone. We would be together.” Se veti syvään henkeään. ”So”, Alex vielä selvitti kurkkuaan, ”I’ve come to the conclusion that I’d like to keep it.” Sen sanominen ääneen tuntui ihan vitun peruuttamattomalta. Sitä se kyllä vähän olikin. ”But before you say anything.. You told me you were pretty much infertile. Now that you’re pregnant, does it affect the pregnancy somehow? Could you be in danger?” – Or our baby?”
|
|
|
Aug 7, 2017 23:12:39 GMT 2
Post by Deleted on Aug 7, 2017 23:12:39 GMT 2
Koko yön ajan Connien ajatukset olivat vain pyörineet Alexissa ja sen voimakkaassa reaktiossa. Ei se ollut koskaan kuvitellut satuttavansa Alexia sillä tavalla, ja niin se oli tehnyt ihan vain omien epäluulojensa vuoksi. Se oli satuttanut Alexia yrittäessään selvittää heitä molempia koskevan asian yksin, ja nytkin se oli vain karannut taas selvittämään asiat yksin. Se olikin ensimmäinen kerta niiden kuluneiden viikkojen aikana, kun Connien ja Alexin välinen riita oli sillä tavalla kestänyt yön yli. Connie tiesi, että sen olisi pitänyt pystyä jäämään tilanteeseen ja selvittämään asian, mutta ei se ollut pystynyt siinä mielentilassa. Se oli pelkuri, eikä se halunnut kohdata realiteetteja. Pakenemalla tilanteesta se ei ollut voittanut mitään, tuhonnut vain heidän molempien yöunet.
Dineriin päästyään tilanne meinasi olla kiusallinen. Connie ei tiennyt, mistä aloittaa tai mitä edes sanoa. Alex onneksi lopulta aloitti pyytämällä anteeksi ylireaktiotaan. ”It’s okay. You had every right to do so”, Connie vastasi puolestaan totuudenmukaisesti. Se Alexin vakava toteamus sai Connien lopulta hymyilemään. ”You’re not getting rid of me this easily”, blondi ilmoitti vinosti hymyillen. Vitsailu kuitenkin tuntui melkein väärältä siinä tilanteessa, vaikka sillä kuinka yritettiinkin keventää tunnelmaa. Käsiteltävä asia oli kuitenkin vakava, eivätkä ne vitsit oikein istuneet siihen. ”I’m sorry for not including you in this earlier. I honestly don’t know what kind of a stroke I was having that caused me not to tell you. I tell you just about everything, after all. I don’t know what I was so scared of…” Sitten Alex tunnustikin rakkauttaan, saaden vaaleaverikön hymyilemään ja vastaamaan annettuun suukkoon. ”I love you, too.”
Molemmat tiesivät, mikä aihe piti nostaa seuraavaksi pöydälle, mutta kumpikin heistä sitten kuitenkin vältteli sitä aihetta. Sen käsitteleminen tekisi siitä entistä todellisempaa, konkretisoisi sitä tilannetta. Alex oli lopulta se, joka aloitti, kun Connie olisi halunnut vain unohtua siihen penkille, keskittyä Alexin kosketukseen. Vaaleaverikkö nojautuikin loossin selkänojaan ja huokaisi raskaasti. ”What do you want to do?” Se pallottikin kysymyksen ensin Alexille takaisin, koska halusi ihan oikeasti kuulla miehen mielipiteen ensin. Ja kaiken aikaa Connie tarkkaili Alexin kasvoja, kun se vastasi – sen ilmeitä ja eleitä. Ja blondi tiesi sen olevan tosissaan. ”I stand by my words”, blondi sanoi hymyillen miehelle takaisin. Sitten Connie antoi Alexin puhua ajatuksensa auki ja kun se lopulta kertoi päätöksensä, Connie huomasi sykkeensä hakkaavan korvissa asti.
Alex halusi siis pitää lapsen. Se tietysti ilahdutti Connieta suuresti, koska ei se sitä raskautta olisi keskeyttääkään halunnut. ”There shouldn’t be any more risks than in a regular pregnancy. Maybe a slightly higher risk of miscarriage or stillbirth, I don’t know. The doctors themselves don’t even know that well, all they can do is monitor it closer than normally”, Connie vastasi mietteliäästi. ”I’m actually glad you want to keep it”, blondi aloitti, hymyillen sitten varovaisesti. ”I really didn’t want to get rid of it… I mean, I wasn’t supposed to be able to get pregnant and here I am, and I just feel like this is my one chance – our one chance. Who knows if this is the only one we get and for me to end it now and maybe try again later at some point, just to fail… I would hate myself for doing it.”
Nyt sitä ongelmaa ei kuitenkaan ollut. He todella pitäisivät sen lapsen. Se jo itsessään tuntui pelottavalta, tuntemattomalta tulevaisuudelta, jossa he olisivat vastuussa jostain muustakin kuin itsestään, toisistaan tai koirastaan. Se hirvitti varmasti heitä molempia, nuoria kun olivat, vaikkeivät mitään kokemattomimpia olleetkaan. Se hirvitti kuitenkin hyvällä tavalla. Kyllä he varmasti pystyisivät siihen varsinkin tukiverkkojensa avustuksella. Se tosin varmaankin tarkoittaisi sitä, että heidän suhteensa tulehduttamat välit esimerkiksi Connien äitiin tulisi elvyttää. ”We’re going to need a plan, aren't we”, Connie sanoi, kun Alex tarttui hänen käsiinsä. Katseet kohtasivat, ja ne olivat täynnä varovaista innokkuutta. ”A solid one, that is.”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 8, 2017 18:35:57 GMT 2
Post by nepa on Aug 8, 2017 18:35:57 GMT 2
Luojan kiitos Connie oli tajunnut tulla Alexin luo. Ei Alex nimittäin ollut oikein varma, että olisiko sillä ollut pokkaa mennä vaaleaverikön luo. Eilisen jälkeen nuorukainen kun oli ollut varma, että Connie oli saanut siitä heidän suhteestaan tarpeekseen kertaheitolla. Alexin onneksi Connie oli kuitenkin tainnut tajuta, että Alex oli vain ollut niin kiihtynyt pelon ja ahdistuksen takia. Ei se muuten sillä tavoin olisi Connielle ärissyt, vihaisuus ei ylipäätään kuulunut Alexin perusluonteeseen. Eilen se oli muutenkin ollut aika paljolti pois itsestään, kun oli yhtäkkiä muuttunut niin epävarmaksikin. Ei se kai mikään ihme ollut. Oli Connien möläytys siitä, kuinka se pelkäsi Alexin jättävän raskaustiedon takia, nimittäin ottanut syvälle tunteisiin. Ja otti se kai vähän vieläkin. Nyt Alex sentään oli jo tajunnut, että Connie ei ollut tarkoittanut sitä ihan kirjaimellisesti. Ja jos olikin, niin ei Connien ollut ollut tarkoitus loukata. Eikä se varmasti mikään ainut syy kertomattomuudelle ollut – niitä oli ihan varmasti tuhansia muitakin ja ne kaikki olivat vain mahdollisuuksia.
Anteeksi pyytämisen ja suukottamisen jälkeen olo tuntuikin jo tuhat kertaa paremmalta. Ei vielä mitenkään helpottuneelta, koska niiden olisi kuitenkin edelleen puhuttava siitä raskausaiheesta. Eikä Alex kyllä vielä sen jälkeenkään tuntenut oloaan sellaiseksi. Enemmän sitä kuumotti, mitä Connie ajatteli koko asiasta. Se nyökkäs ja hymyili helpottuneesti Connien antamalle vastaukselle kysymykseen raskauden vaarallisuudesta, mutta sitten vakavoitui. Vaaleaverikkö nimittäin alkoi puhua itse sen vauvan pitämisestä. Alex kuunteli sitä vastausta jopa innoissaan, mutta ei osannut näyttää sitä ulospäin. Se näytti vain häkeltyneeltä istuessaan siinä Connien vieressä. ”So we’re gonna keep it?” Alex vielä varmisti varoen. ”It will be a huge responsibility”, Alex vielä epäröi, ”and to be honest, I’m terrified. I hope you’re not.” Alex naurahti vaisusti.
Connie kyllä ihan varmasti oli aivan yhtä kauhuissaan. Yhdessä Alex ja Connie kuitenkin pystyisivät vaikka mahdottomaan, eikä Alex epäröinyt hetkeäkään. Pelko oli kuitenkin ihan eri asia kuin epäröinti. Varovan innokkaasti Alexin huulet nykivät ylöspäin, kun se sitten tarttui kiinni Connien käsiin. Se nosti Connien käsiä niin, että saattoi painaa niitä vasten suukon, ennen kuin sitten katsoi vaaleaverikköä kohti. ”I’ve never been good at planning”, Alex tokaisi, ”but I guess I can’t just make it up as we go.. Or as it grows.” Se vilkaisikin nopeasti Connien vatsaa. ”Where are we gonna raise it?” Alex heitti mieleensä ensimmäisenä tulleen kysymyksen. ”Should we move in together?” Se sitten heitti yllättäen. Connie näytti ehkä hieman häkeltyneeltä, mikä sai Alexin naurahtamaan sydämellsiesti. ”I’m serious”, se kuitenkin jatkoi vakavana, ”it’s not a horrible idea.” Sitten se katsoi sitä Connien vatsaa uudestaan, itse asiassa vei käden sitä vasten. ”I want it to grow in a stable enviroment”, Alex puhui lempeään sävyyn. Ei se voinut itsekään uskoa, että oli jo itse asiassa kiintymässä siihen kakaraan. Oi Luoja.
”How long have you been pregnant?” Alex ei selvästikään osannut olla hiljaa. Olo oli kuin kyselyikäisellä kakaralla. ”And what did the doctor say, anyway? When were you there? What happened?”
|
|
|
Aug 8, 2017 20:04:04 GMT 2
Post by Deleted on Aug 8, 2017 20:04:04 GMT 2
Alexia oli vaikea lukea siinä tilanteessa. Oikeastaan oli varmaan Connietakin. He olivat niin uudessa tilanteessa elämässään, vieraalla maaperällä, että siinä tuntui lähes mahdottomalta saada selvää toisen ajatuksista ja mielipiteistä. Puheistaan päätellen kyllä Alex taisi olla aika kauhuissaan siitä asiasta, vaikka luottikin Connien sanaan. Mutta ei mikään ihme – oli Conniekin pelokas tulevaisuudestaan. Eihän tässä ollut mitään tutkintoa tai palkkatyötä valmiina, vaikka säästöjä toki oli, eikä se dinerikaan ilmeisesti mitään merkittäviä määriä rahaa tahkonnut. Ne sellaiset realiteetit kauhistuttivat, puhumattakaan sitten vielä niistä konkreettisista jokapäiväisistä asioista kuten lapsen kasvatus. Mutta se kaikki oli hyvällä tavalla pelottavaa. Ne olivat asioita, joista Connie oli oikeastaan aika innoissaankin jopa. ”Yeah, we’re keeping it”, Connie sanoi ja varovasti hänen huulensa levisivät hymyyn. ”Oh, no, I’m totally freaking out as well. But we can freak out together.”
Connie halusi kuitenkin suunnitella jo jotain ennakkoon. Ne suunnitelmat nimittäin ehkä helpottaisivat sen pakokauhun kontrolloimisessa kun olisi jotain, johon keskittää voimavaransa. Hetkeksi hän kuitenkin heltyi niistä kaikista ajatuksistaan, kun Alex tarttui niihin käsiin ja painoi hellän suudelman niitä vasten. Se toi lämpimän tunteen tytön sisimpään. ”That’s what parenting is about, I guess. Making it up as we go. But we need to sort out a lot of stuff beforehand”, Connie sanoi pehmeästi. Blondi mietti hetken vastausta siihen Alexin kysymykseen, ja ennen kuin kerkesi siihen vastaamaankaan, oli Alex ehdottanut yhteenmuuttoa. Se sai Connien häkeltymään, kurtistamaan kulmiaan. ”Aren’t we practically living together already? I’ve been staying at your place for ages”, Connie huomautti lievällä huvittuneisuudella. Alex oli kuitenkin tosissaan. ”No, it’s not a horrible idea”, blondi sanoi ja hymyili sitten leveästi. ”Yeah. Yeah, we should move in together.” – ”But to your place. For now. Officially. Your dad needs us.” Sitten Connie painoi suudelman pojan huulille koska hitto, he muuttaisivat ihan oikeasti yhteen.
Kun Connie irtautui siitä suudelmasta, se painoi päänsä Alexin olkapäälle ja henkäisi onnellisena syvään. Miten se olikaan pelännyt sitä, että Alex jättäisi sen? Oli ihan mahtavaa tiedostaa, että se oli aidosti innoissaan siitä perheenlisäyksestä varsinkin, kun vähän aikaa sitten Alex ei ollut halunnut lapsia. Nyt se kuitenkin halusi sellaisen Connien kanssa. ”Around two months. Or eight weeks, as I suppose it should be said. I haven’t really gotten a hang of the whole week calculating thing”, Connie vastasi, kurtistaen kulmiaan mietteliäänä. ”I went there on Tuesday last week, just to get tested. But since I’m so irregular they couldn’t calculate a due date, so they used an ultrasound to estimate it. You know, based on the baby’s size and stuff.” Connie kaivoi olkansa yli vedetystä pikkulaukustaan lompakon, jonka välistä otti esiin ryttyisen, suttuisen ultraäänikuvan. ”Here, they even gave me a picture of it”, blondi sanoi ja ojensi sen kuvan. ”It’s just an estimate, so it will probably change as we move along. But at the moment the due date is somewhere around late May to early June next year.” Vihreät silmät siirtyivät siitä kuvasta tarkkailemaan Alexin reaktiota siihen kaikkeen. Sitä koko asiaa kun oli ihan Connienkin vaikea sisäistää. ”It’s a bad picture, really. You probably can’t really tell much from it.”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 8, 2017 20:33:30 GMT 2
Post by nepa on Aug 8, 2017 20:33:30 GMT 2
Pessimistinen pääkoppa meinasi silloin tällöin sitkeästi muistuttaa olemassaolostaan. Siinäkin tilanteessa Alex nimittäin huomasi miettivänsä, että ei lapsen hankkimisessa siinä elämäntilanteessa ollut yhtään mitään järkeä. Sitä paitsi, ne olivat tunteneet Connien kanssa vasta alle vuoden. Nehän olivat vielä paraikaa siinä tilanteessa suhteessaan, että näkivät toisensa suurin piirtein täydellisessä valossa vaaleanpunaisen näön takia. Kaiken lisäksi varmaan koko universumi – no okei, ehkä Connien perhe – olisi niitä vastaan. Ei Alex tiennyt, miten ne pystyisivät kertomaan asiasta. Koska se olisi varmaan tehtävä aika pian. Ei siinä kuluisi enää kauaa aikaa, kun Connien raskaus jo alkaisi näkyä. Sitä ennen niiden oli siis koottava itsensä ja kerrottava kaikille niille, joiden kuuluisi tietää asiasta. Omasta perheestään Alex ei kyllä ollut huolissaan.
Connien läsnäolo kyllä sai sen pessimismin katoamaan lähes kokonaan. Ei se voinut tuntea kuin onnellisuutta, kun ajatteli olevansa isä sen ja Connien yhteiselle lapselle. Ne varmaan olisivat ihan hyvät vanhemmat sille lapselle, ainakin tasapainottaisivat toisiaan kasvatustyössä, kai noudattaisivat perinteisiä äidin ja isän rooleja. Tulevassa yhteisessä kodissa lapsi tosiaan saisi kasvaa rajat asettavan äidin ja hitosti liian rennon isän kanssa. Connieta suukotettuaan Alex naurahti sille ajatukselle, ja painoi sitten omaa poskeaan Connien päälakea vasten. ”Dad’s gonna be so happy when we tell him were pregnant”, Alex totesi mietteliäänä. ”He’s gonna have two new grandkids now. I hope it makes him think about his lifestyle.” – ”He doesn’t want to be drunk around kids. He was fucking devastated when he realized Duck had seen him like that. He told everyone he’s sorry, actually.” Se lapsi todella toisi varmasti hyvää ympärilleen. Allyn ja Kennyn tuleva lapsikin saisi oman ikäisensä serkun leikkikaveriksi ja kaikkea. Duck varmaan potisi mustasukkaisuutta, mutta sekin varmasti menisi ohi aikanaan. Eikä Alex ainakaan aikonut unohtaa sedän velvollisuuksiaan: Duckin olisi opittava huonoille tavoille.
Blondi oli kuulemma ollut raskaana kaksi kuukautta. Se sai Alexin kurtistamaan kulmiaan, koska se tunsi olonsa ihan idiootiksi. Siellä lääkärissäkin Connie oli onnistunut käymään niin, että Alex ei ollut huomannut, mikä teki Alexista idiootin lisäksi sokean. ”I really am an idiot, aren’t I?” Se sanoikin nauraen samalla, kun Connie kaivoi jotain lompakostaan. Sieltä tuli sitten esiin elämää kärsinyt ultraäänikuva, jonka Alex tietenkin otti heti käteensä. Siitä kuvasta ei kyllä saanut selvää vittu kukaan – hyvä, että edes se lääkäri. Nuorukainen tutkaili aikansa sitä kuvaa ja pudisti lopulta päätään. ”I can’t see shit in this”, se tokaisi suoraan, ”what am I supposed to see? Am I supposed to see anything? Am I on candid camera and soon you’ll tell me you’re not pregnant after all?” Alexille ominainen virne oli noussut huulille. ”Or maybe the doctor was pranking you?” Lopetti se sen vitsailun kuitenkin aikanaan. ”We need to put this somewhere”, Alex sanoi vakavana, ”I don’t want to lose it.” Sellaisella mitäänsanomattomalla kuvalla todella oli tunnearvoa.
Alex ei sitten antanutkaan sitä kuvaa Connielle takaisin. Sen sijaan se nousi ylös, käveli tiskin taakse ja laittoi ultraäänikuvan kiinni taululle, josta näki menun. ”There”, se virnisti, ”we can have a little competition. Guess what’s in the picture. The winner gets free curly fries or something.” Alexista todella huomasi sen vitsailun takia, että se alkoi rentoutua. Kun Connie ilmestyi siihen tiskin taakse Alexin viereen, Alex kyllä vakavoitui. ”When are we gonna tell everyone? Some of our friends don’t even know we’re dating yet.” Alex masentui hieman ajatuksesta. ”Should we just leave that there and call people to eat? Maybe they’d get the hint. And if that won’t do it, we can, like, start selling fortune cookies with baby jokes.”
|
|
|
Aug 8, 2017 21:22:46 GMT 2
Post by Deleted on Aug 8, 2017 21:22:46 GMT 2
Kun Alex alkoi sitten puhumaan isästään ja siitä, kuinka iloinen se tulisi olemaan asiasta, Connie hymähti ensin ja sitten kurtisti kulmiaan. Väkisinkin ne ajatukset kääntyivät sen omaan äitiin, joka ei varmasti ilahtuisi siitä uutisesta samassa mittakaavassa. Se oli lähtökohtaisesti jo niin vastaan sitä Alexin ja Connien suhdetta, rukoili varmaan päivittäin sitä, että tytär tulisi järkiinsä ja palaisi takaisin kotiin. Mutta ei Connie palaisi kotiin, ei enää koskaan. Eikä varsinkaan sen jälkeen, kun Heather kuulisi tulevasta lapsenlapsestaan ja todennäköisesti flippaisi. ”He did?” Connie kysyi ja hymyili. ”I guess it was a good thing you threw him out, then. And we’re gonna help him get his act together. Just like we’ve been doing so far.” – ”I doubt my mom will be happy about this. No offense, but she hates you. I was thinking that I should probably first let her know that I’m moving out and not mention the whole pregnancy thing at all.”
Sitten Alex haukkui itsensä idiootiksi, saaden Connien mutristamaan vähän huuliaan. ”Hey, I probably wouldn’t have realized it myself if Ally hadn’t forced me to take the first test. What does that tell about me?” Sen jälkeen oltiin kaivettu esiin kuva – vauvan ensimmäinen passikuva – jonka parissa Alex sitten tuskailikin hetken kunnes ilmoitti, ettei nähnyt siinä mitään. Connie naurahti ja osoitti sitten kuvasta sitä pientä, tuhruista valkoista länttiä isomman mustan läntin sisällä. ”See? That white blob right there is our kid”, Connie ilmoitti, ja kun Alex epäili, oliko tyttö edes raskaana, Connie mutristi huuliaan muikeasti. ”You know, I think it looks a lot like you. I can tell. Mother’s instinct”, Connie kiusoitteli takaisin.
Tunnelma muuttui sitten hetken kuluttua vakavammaksi, kun Alex ilmoitti, että se kuva pitäisi laittaa jonnekin esille. Connie luuli aluksi, että se oli taas sitä Alexille niin kovin tuttua sarkasmia, mutta sen sijaan se nousikin ylös ja ihan oikeasti kiinnitti sen kuvan menun yhteyteen. ”That’s too easy. Come on, it’s an ultrasound picture, of course everyone will know what it is. Except maybe your friends. They’re kinda slow”, Connie sanoi kävellessään tiskin luokse. ”If you want to make it interesting, you should have people find the kid from the picture. Maybe some day you will find it too”, blondi sitten vielä kiusoitteli samalla, kun kietoi kätensä pojan vyötärön ympärille ja suukotti sitä lempeästi poskelle burninsa jälkeen. Se kommentti saikin Alexin naurahtamaan, ennen kuin se vakavana kysyi sitten siitä kertomisesta. ”I’m thinking that we can come out from the dating closet to our friends”, Connie sanoi. ”Just, you know, stop hiding it. We don’t have to announce it or anything like that.” – ”And we’re gonna tell your family first. They’re cool, so they deserve to know. I don’t think we even need to hide it from them.” Alex vitsaili taas siitä aiheesta, saaden Connien vähän tyrskähtämäänkin sille Alexin lapsellisuudelle. ”If that’s what you want”, blondi sanoi ja virnisti. ”I’m actually serious. We could totally gag people about this.”
Sitten Connien kulmat asettuivat mietteliääseen kutruun, kun sen katse fiksoitui siihen kuvaan. ”Though I think Nick deserves to know properly. Without any monkey business. But Nick doesn’t need to find out just yet. I want to enjoy our bubble a while longer”, Connie pohdiskeli ääneen, osoittaen lievää ärsytystä sille, kun Alex naureskeli sen sanavalinnalle. Ei se tosin oikeasti ollut vihainen tai edes suuttunut tai mitään. ”And after that… the rest of my family. We can prepare for a third world war before telling.” – ”How’s the diner doing? Like, realistically”, Connie sitten kysyi, jatkaen sitä vakavampaa linjaa. ”Are you able to put anything aside at the end of the month, or does everything go to keeping this place running?”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 9, 2017 17:39:32 GMT 2
Post by nepa on Aug 9, 2017 17:39:32 GMT 2
Alex puuskahti Connien todetessa, että Heather vihasi sitä. ”No way”, se tokaisi muka yllättyneenä. Sitten kyllä yhtyi nyökkäämällä Connien mielipiteeseen siitä, että Heather pidettäisiin vielä pimennossa koko asiasta. Heather ei nimittäin kestäisi sellaisia uutisia. Pahimmassa tapauksessa saisi vielä sydänkohtauksen. Alexin ajatukset onneksi siirtyivät kohta ihan uusille urille. Ainakin tavallaan – edelleen ne puhuivat raskaudesta, mutta ainakaan Heather ei enää pyörinyt mielessä. Enemmän se mietti sitä kakaraa, sitä white blobia. Alexin oli tuttuun tapaansa vittuiltava siitä ultraäänikuvasta, mutta sillä kertaa Conniekin jo oli sanomassa takaisin. Selvästi se alkoi oppia tavoille. ”Let’s hope Blob is a boy, then. If it isn’t, I got some bad news for it.” Alex muijana ei todella olisi mikään maailman kaunein näky. ”We’re gonna name our kid Blob, just so you know. It’s like Bob with a twist.”
Blobin kuvan Alex kyllä tahtoi ehdottomasti ripustaa jonnekin. Ei se oikeasti sinne dineriin tulisi jäämään, mutta vitsinsä takia se oli ripustettava dinerin seinälle. Vitsaillessaan Alex kyllä ihan tosissaan mietti, että minne ne sen Connien kanssa laittaisivat. Pitikö sitä jo alkaa suunnitella jonkun helvetin vauvakirjan ostamista? Ainakin Connie varmaan täyttäisi sellaista innoissaan. Alex tuijotti kuvaa tarkkaan ennen kuin Connie päätti kuittailla Alexille. Totta kai Alex sille naurahti – ei se voinut olla tekemättä niin. ”I’m not sure I wanna be with you anymore”, se virnisti, kun Connie painoi suukkoa poskelle, ”you’re too mean.” Sitten ajatukset kuitenkin muuttuivat taas vakavemmaksi. Alex alkoi miettiä, että milloin ne kertoisivat muille raskaudesta – hitto, milloin kertoisivat ystävilleen edes seurustelevansa. Jälkimmäiseen ongelmaan Connie antoi kelpo vastauksen, ja niin teki ensimmäiseenkin, mutta siitä oli totta kai vitsailtava. ”It can’t be that easy for my family”, Alex irvisti. ”They have to earn it. You better work, bitch.” Se naurahti. Sitten Connie olikin jo sitä mieltä, että ne voisivat oikeasti vetää huvia siitä raskausasiasta. ”I’m pretty sure dad and Alan will think I’m pranking them when I tell them”, Alex tokaisi huvittuneena, ”so maybe there’s no need. Maybe.”
Nickin aiheeksi ottaminen sai Alexin puuskahtamaan syvään. Sille sanavalinnalle Alex tietenkin virnisti leveästi, mutta tajusi vähän vakavoitua, kun Connie ei siitä selvästikään pitänyt. Sitä paitsi, Alex oli ihan samaa mieltä Nickille kertomisesta. ”Our Heathler’s probably prepared for it”, Alex heitti vitsiä kolmannesta maailmansodasta silmiään pyöräyttäen. Sitten kuitenkin avasi suunsa uudelleen: ”Yeah, I think Nick deserves to know before other friends. We’re not exactly on best terms, so if he finds our from someone else.. Well, he would never be my friend again.” Nickin ystävyyttä se todella kaipasi ihan hitosti. Nickin kanssa sillä oli synkannut heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien, ja niiden kahden ystävyyssuhde oli kyllä ollut erityinen. Nick kuitenkin katosi mielestä heti, kun Connie kyseli dinerista ja rahatilanteesta ylipäätään. Se sai Alexin pelästymään, liki nolostumaan. Connie oli nimittäin rikkaasta perheestä eikä se varmaankaan kyennyt edes kuvittelemaan millaisissa rahavaikeuksissa Alexin perhe oli. ”I, uh”, se aloitti rykäisten. Se itse asiassa nappasi ultraäänikuvan pois siitä taululta ja laski sen pöydälle, katsoikin sitä pitkään ja hartaasti. ”I don’t have any money right now”, se sanoi vaikeasti, ”and neither does my family.”
Kuvan katsominen sai sen paniikin vain kasvamaan. ”What if I can’t make Blob feel secure?” Alex sanoi huolestuneena, kutsui sentään sitä muksua lempinimellä. ”I’m his father, I should be able to provide for it. But I don’t know if I can”, se heilautti kättään. Hetkeksi se jätti kätensä jopa niskan taa, kun oli niin mietteissään. ”I’ve always been able to steal cars, but now that Blob’s on it’s way, I can’t do that. I don’t want him to see his dad end up in jail.” Connie kuunteli sitä Alexin paniikkia ihan yllättävän hyvin, mikä oli kyllä harvinaisen ahdistavaa, vaikkakin lohduttavaa. ”And the, uh, the diner.. We’re losing it, Connie. When dad started drinking, bills just started to pile up.” – If we’d we wise, we’d sell the place, but we just.. We can’t. This diner’s basically our home – my home. I’ve been here since I was a kid, me and Alan used to sleep on the floor in these little sleeping bags.. And I used to bring girls here. You were the last one tho.” Se katsoi Connieta hetken aikaa lempeästi, mutta sitten se taas muuttui haikeaksi. ”If I want to provide for us in the future, our family has to lose the diner. There’s no other way, What do you think we should do?”
|
|
|
Aug 9, 2017 19:04:42 GMT 2
Post by Deleted on Aug 9, 2017 19:04:42 GMT 2
Sanonta kuului, että seura teki kaltaisekseen. Parivaljakon tapauksessa kyllä huomasi, että Alexin seuralla oli ollut vaikutuksensa Connien käytökseen. Pojan seurassa blondi nimittäin oli pikkuhiljaa oppinut pistämään vastaan, lähtemään mukaan siihen sen leikkisään tapaan keskustella. Kaikkea ei tarvinnut ottaa niin tosissaan, eikä varsinkaan Alexin seurassa. Sen johdosta Connie olikin ruvennut kiusoittelemaan Alexia samalla mitalla takaisin. Pitihän sen pistää kampoihin, tai muuten Alex saisi pitää kaiken hauskan hänen kustannuksellaan. ”How can you say that about our child”, Connie sanoi muka järkyttyneenä. ”He or she will be the most handsome or beautiful creature to walk on this planet, even if it looks like you.” – ”We are not naming it Blob.”
Alex rupesi epäröimään vitsillä sitä, että halusiko se edes olla enää Connien kanssa, saaden tytön virnistämään. ”It’s not me, it’s the hormones”, Connie vitsaili kuivasti ja kliseisesti, mikä toki varmasti pitikin johonkin pisteeseen asti paikkansa. Blondi kuitenkin tiesi jo nyt, että siitä asiasta tultaisiin huomauttelemaan kyllästymiseen asti tulevien kuukausien aikana. ”I can’t wait to see their reactions”, Connie sanoi. Sitä se nimittäin ihan innolla odotti. Toisin kuin omalle perheelleen kertomista, jota vaaleaverikkö puolestaan odotti kauhulla. Onneksi siihen ei tarvinnut heti keskittyä, ja toisaalta Nickille kertominen olisi vähän pehmeämpi lasku. ”Okay, agreed. Nick gets to know first from my side. See? This isn’t so hard. Agreeing on things, that is.”
Selvästi dinerilla ei mennyt hyvin, koska kun Connie otti sen puheeksi, Alex rupesi melkein panikoimaan. Ainakin se oli ihan nolona, kun se tuijotti sitä ultraäänikuvaa ja kertoi, ettei hänellä tai hänen perheellään ollut rahaa. ”Hey, you don’t have to be embarrassed”, Connie sanoi pehmeästi ja sipaisi Alexia lohdullisesti poskesta. ”It’s okay. I mean it.” Sitten Connie kuunteli Alexin huolia ja murheita vaitonaisena. Se kertoi varastaneensa autoja elannokseen aiemmin, mikä tietysti selitti sen, miksi se niin näppärästi pölli sen Connien sedän auton hääpaikalta, mutta vaaleaverikköä helpotti suuresti se, ettei Alex halunnut tehdä sitä enää. Hetken Connie mietti sitä tilannetta hiljaisena, sillä se oli oikeasti vaikea. ”Well, for starters, I’m going to quit school”, blondi sanoi mietteliäästi, ja ennen kuin Alex ehti sanoa vastalausetta, Connie painoi sormensa sen huulille. ”No. I don’t want to be a doctor, anyways. I’m studying to become one because my dad said he wouldn’t pay my tuition otherwise. And that way I can work here full time and help you guys out more”, Connie perusteli.
”I have a trust fund, too. So we can live on that, or I could buy this place from you. Pay its debts and so on”, Connie selitti, tarkkaillen Alexin reaktiota. Eikä se ollut yhtään hyvillään siitä. ”Just for starters, until we get your dad back on his feet and the diner profitable. And first of all, we need to cut your dad off. It’s not okay that he buys liquor with money that could be used for the bills in here.” Siinä vaiheessa ovikin kilahti sen merkiksi, että joku oli saapunut. ”Why is the diner closed?” Alan kyselikin hämmentyneenä ovelta. Connie loi katseen Alexiin, joka vain ilmoitti, että heidän oli tarvinnut jutella. Se vastaus sai Alanin puuskahtamaan, valittamaan siitä, ettei dineria voinut sulkea päiväsaikaan vain joidenkin juttutuokioiden takia. "It was kind of important. We wouldn't close the place unless it was", Connie huomautti.
|
|