|
Sept 6, 2017 20:54:37 GMT 2
Post by Deleted on Sept 6, 2017 20:54:37 GMT 2
MON 10TH OF DECEMBER 2018 STARRING a witch, a lion and a wardrobe CONNIE & ALEX @ A MAGISTRATE AMONGST OTHER PLACES CONNIE’S OOTD | nepa ding dong .......................................................................................... Viikonloppuna paitsi Alex, myös Connie koki järkytyksen, kun Abe jäi kiinni rattijuopumuksesta myytyään dinerin. Vielä siellä ei ollut näkynyt merkkiäkään uudesta omistajasta, eikä se ollut muutenkaan antanut kuulua itsestään, joten ymmärrettävästi kaikkien harteilla painoi epätietoisuuden taakka. Kukaan ei tuntunut tietävän, koska työt heiltä loppuisivat, ja se stressasi eniten Alexia ja Connieta. Heillä se tilanne kuitenkin oli kaikista toivottomin, perheenlisäyksineen kaikkineen. Kumpikaan ei edes tiennyt, oliko Abe saanut jo rahat dinerin myynnistä vai ei, ja mitä se aikoisi tehdä niillä rahoilla. Eivät he toisaalta olleet tilanteestaan vielä edes kertoneet Heatherille, vaikka niin olivat sopineet lauantaiyönä. Connie ainakin halusi tarkastella markkinoita ja sulatella tilannetta ennen kuin menisi puhumaan äidilleen. Silloin hän edes tietäisi, mistä lähteä liikkeelle. Ehkä. Molemmat olivat kuitenkin tulleet siihen lopputulokseen, että muualle olisi muutettava. Kodissa oli vallinnut kiusallinen tunnelma, eikä Abea ollut oikeastaan edes näkynyt. Alex epäili sen ratkenneen kunnolla ryyppäämään, Connie lähinnä epäili heidän viettäneen niin paljon aikaa dinerilla, ettei mieheen oltu siksi törmätty. Sen aamun he joka tapauksessa olivat viettäneet vapaalla, Alanin luvattua pitää diner auki. Aamun lääkärikäynnin jälkeen parivaljakko olikin sitten pääsääntöisesti vain rötvännyt sohvalla selaamassa asuntoilmoituksia. Se asuntojahti olikin osoittautunut astetta vaativammaksi, kuin he olivat toivoneet: kaikki oli joko liian pientä, liian kallista tai muuten vääränlaista. ”We’re never gonna find a place”, blondi tuskaili ääneen ja viskaisi turhautuneena lehden käsistään, hieraisten kasvojaan käsillään. ”Please tell me you’ve found something.”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 7, 2017 16:16:02 GMT 2
Post by nepa on Sept 7, 2017 16:16:02 GMT 2
ALEX'S OOTDViikonlopun jäljiltä kaikki oli epäselvää. Abe oli mennyt tunnustamaan ennen humalaista ajoreissuaan mennyt myymään dinerin, ja se oli tietenkin laittanut Alexin ja Connien tulevaisuudensuunnitelmat ihan uusiksi. Mutta ensimmäisenä niiden oli mietittävä uutta asuntoa. Alex ei nimittäin todellakaan suostuisi jäämään samaan asuntoon isänsä kanssa, vaikka isälle se tietenkin oli kova paikka. Itse asiassa Alex olisi kuvitellut, että isä olisi vielä yrittänyt hyvitellä asiaa ja kääntää Alexin pään. Niin ei kuitenkaan ollut käynyt, vaan sellaisen sijaan isä ei ollut ollut edes kotona. Totta kai Alex oli kuvitellut sen johtuvan siitä, että isä oli ratkennut ryyppäämään ihan kunnolla – humalassahan se ei koskaan tahtonut lastensa näkevän itseään. Connie oli tietenkin yrittänyt keksiä siihenkin vähän positiivisemman lähestymistavan, eli sen, että Alex ja Connie eivät yksinkertaisesti olleet kerenneet nähdä sitä miestä kaiken dinerissa vietetyn ajan takia. Saattoi se olla niinkin, mutta mieluummin Alex kuunteli sitä vaihtoehtoa, joka teki isästä paskan ihmisen. Asunnon etsimistä oltiin todella keretty harrastaa parissa päivässä jo paljon. Sinäkin aamuna lääkärikäynnin jälkeen ne olivat istuneet sohvalla ja selanneet kaiken maailman lehtiä asuntoilmoituksineen. Mikään ei kuitenkaan vaikuttanut sopivan. Alex oli uppoutunut syvälle johonkin asuntoilmoitukseen, kun Connie varsin suurieleisesti ilmaisi saaneensa tarpeeksi. Alex nosti huolestuneen katseen vieressä istuvaan blondiin ja laski lehden käsistään viereensä. ”I haven’t”, Alex aloitti, ”but it doesn’t matter. We still have a place where we can live for now. And we can always go to Alan’s or Ally’s, if we can’t stay here.” Se tarttui Connien käsiin vakuuttavan sävyyn. ”Look at me”, Alex käskytti, ”everything will be okay.”Kun Connie oli hieman rauhoittunut ja lopulta napannut lehden omaan käteensä, Alex seurasi sen pienintäkin liikettä katseellaan. Yhtäkkiä se vakavoitui tyystin ja nielaisi jopa hieman hermostuneesti. ”Let’s get married”, se ehdotti ihan yllättäen. Connie tietenkin naurahti, koska olivathan ne menossa naimisiin jossain vaiheessa. ”No, I meant now. Let’s go to a magistrate and make this shit official.” – ”I already made our rings, and we don’t want to have a fancy wedding so what’s stopping us?” Connie oli hämmentynyt ja ehkä ihan syystäkin. ”I’m serious, Connie”, Alex naurahti, ”let’s get married now. I want to think about something else.”
|
|
|
Sept 7, 2017 16:57:53 GMT 2
Post by Deleted on Sept 7, 2017 16:57:53 GMT 2
Connieta kypsytti se tilanne. Se todella nimittäin halusi löytää unelmakodin sille ja Alexille. Ei heillä ollut mitään kummoisia vaatimuksia edes sen suhteen, mutta siitäkään huolimatta sopivaa ei tuntunut löytyvän millään. Kaikki hyvät olivat jossain kiven alla ja Connie jo ehti harkita hetken jonkun ammattilaisen palkkaamista tekemään se raskas työ. Niin hänen perheessään olisi tehty. Eikä Connieta tosin haitannut hyväksyä se tosiasia, että niin he eivät voineet Alexin kanssa tehdä – elämä ei olisi sillä tavalla helppoa, että ikävät asiat hoitaisi joku muu kuin he itse. Ne hyvät arvot olivatkin yksi niitä syitä, miksi Connie niin viihtyi uudessa elämässään. ”It’s just really frustrating, you know”, blondi vielä avautui siitä aiheesta. ”All I want is to get this over with so that we can start focusing on something else.” Tappion hyväksyttyään Connie otti sen lehden takaisin käsiinsä, skannatakseen ne samat ilmoitukset uudestaan.
Ihan puskista Alex ehdotti sitä naimisiinmenoa. Connie kohotti vähän kummastuneestikin katseensa mieheen. ”Aren’t we? Getting married, I mean”, Connie naurahti. Alex oli kuitenkin tarkoittanut, että he menisivät naimisiin nyt – marssisivat maistraattiin ja hoitaisivat sen pois alta. Blondi laski sen lehden syliinsä uudestaan ja virnisti hämmentyneesti Alexin suuntaan. ”What’s the rush? It’s not like I’ve been saving myself for marriage…” Connie heitti muka-vitsikkäästi ja kosketti Alexin neuleen kaulusta vihjailevasti. Alex ymmärsi vitsin, mutta vakuutti olevansa ihan tosissaan. ”Alright, then”, Connie naurahti häkeltyneenä, ”Let’s go get married.”
Connie ja Alex olivat molemmat melko minimalistisia. Siksi kumpikaan ei edes vaihtanut arkivaatteistaan ennen kuin todella matkasivat lähimpään maistraattiin sanoakseen tahdon. ”Did you know that you can change your name into anything you want?” Connie vitsaili heidän täyttäessään papereita maistraatissa. ”I’m thinking about going as Connie Depp. Would that be okay?” Connien olo oli lähes hysteerinen, sillä sen oli vaikea uskoa, että he oikeasti olisivat naimisissa tänään. ”Just kidding. I think Valentine will be just fine.” Alexille hymyiltiin ja painettiin sille nopea suukkokin, ennen kuin se nimi täytettiin paperiin. ”People will probably think we’re insane. But I think that’s kind of good, right?”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 9, 2017 23:51:44 GMT 2
Post by nepa on Sept 9, 2017 23:51:44 GMT 2
Totta kai Alex ymmärsi Connien turhautuneisuuden. Oli se itsekin yhtä lailla vittuuntunut siihen koko tilanteeseen ja se ahdistuskin oli liki sietämätöntä. Siinä oli kuitenkin kyseessä Alexin isä, jota suurin piirtein paettiin. Muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ollut – ei Alex tahtonut, että Blob kasvaisi epävakaassa ja traumatisoivassa ympäristössä. Kyllä vauvakin kaikki tunnetilat ihan varmasti aisti, ja Connien stressi heijastui siihen vauvaan silläkin hetkellä. Stressiä vähentääkseen ja tunnelmaa muuttaakseen Alex sitten olikin saanut päähänsä sen idean, joka aluksi hämmensi Connieta. ”If you had, we’d already be married”, Alexin oli naurahdettava Connien vitsille ennen kuin se vielä vakuutteli olevansa tosissaan. Ja sitten Connie jo suostui. ”Good”, Alex naurahti ja nousi sohvalta, tarjosi siinä samalla Connielle kättään nousemisen avuksi. Jos he lähtisivät maistraattiin, nehän lähtisivät sinne heti.
Oli siinäkin tapa mennä naimisiin. Kaksikko vain asteli maistraattiin, ilmoitti haluavansa naimisiin ja sitten niiden käteen tyrkättiin papereita täytettäväksi. ”Seriously? How cool is that”, Alex tokaisi huvittuneesti, mutta hetken päästä joutui keskittymään paperin täyttämiseen. Multitaskaaminen ei kuulunut sen vahvuuksiin. Sen vuoksi se nostikin kokonaan katseensa pois paperista hetkeksi Connien puhuessa. Alex kurtisti kulmiaan muka loukkaantuneena, mutta otti sitten vastaan suukon. ”I want to be Alex Kardashian”, sen oli vielä jatkettava virnettä huulillaan. Sitten Connie taas avasi suunsa ja sai Alexin nyökkäämään. ”Well we are insane”, Alex tokaisi, ”so I’m pretty sure people won’t even be surprised.” – ”I think they’ll most likely be hurt. I know Alan was looking forward to being my bestman.” Sitten Alex hiljentyi. ”Oh, man. Now I feel bad.”
Papereiden täyttämisen jälkeen Connie ja Alex sitten kehotettiin istumaan jollekin penkille odottelemaan. Niin ne siis tekivät, ja sillä hetkellä Alex oli heittänyt toisen kätensä Connien olkien yli ja piirteli laiskoja kuvioita sen kyynärvartta pitkin. ”Connie Valentine”, Alex maisteli suussaan, ”Mr. And Mrs. Valentine. Will I ever get used to the sound of them?” Alex naurahti kevyesti. Se oli yllättävän rennolla tuulella, vaikka se olikin ottamassa suurta askeletta elämässään. Siksi Alex yllättäen naurahtikin huvittuneesti. ”Is it too late to turn back?” Sen oli vitsailtava tilanteesta. ”For you, I mean? Soon you’ll be stuck with me for the rest of your life.” Connie ei edes kerennyt vastata, kun joku oikeasti häävermeisiin pukeutunut pari asteli onnellisena ulos puisista ovista. ”Congratulations!” Alex huikkasi niille. ”Should we ask them to be our witnesses?” Alex vielä jatkoi vieressä istuvalle blondille.
|
|
|
Sept 10, 2017 0:29:35 GMT 2
Post by Deleted on Sept 10, 2017 0:29:35 GMT 2
Se naimisiinmeno vaikutti olevan niin naurettavan helppoa, että Connie pohti jo, mikseivät he olleet tehneet sitä ajat sitten. Tai siis, jo silloin kun he olivat sopineet siitä asiasta. Turhaan he tässä olivat nitkutelleet menemään, kun asia olisi hoidettu kätevästi käden käänteessä muutaman paperilapun ja yhden nopean seremonian jälkeen. Tosin niitä papereita piti kyllä täyttää jonkun verran, ja niihin liittyi kaikenlaisia vaikeita päätöksiä kuten nimen ilmoittamista ja sen sellaista. Ja koska Connie oli sellainen herkästi stressaava luonne, se mietti jo valmiiksi kaikkea, mitä pitäisi sen naimisiinmenon jälkeen hoitaa. Pankkiasiat lähinnä. Kuinka tiedot pitäisi päivittää joka paikkaan ja millainen työmaa siinä odottikaan. Kuinka jossain vaiheessa siitä naimisiinmenosta pitäisi varmaan kertoa myös läheisille. Ja se jos mikä oli kaksijakoinen tilanne – toisaalta Connie ei halunnut kertoa siitä heti, mutta mitä pidempään he panttaisivat sitä tietoa, sen pahemmin varmaan kaikki loukkaantuisivat. Alexkin tunsi ilmeisesti vähän syyllisyyttä siitä vihille karkaamisesta. ”We can always arrange a wedding later on”, Connie vähän lohdutti. ”It’s probably actually better that way. Maybe all the drama will have ended by then since they have learned about the marriage before, you know?”
Allekirjoitetut paperit he palauttivat tiskille, jonka jälkeen heidät ohjattiin istumaan odottamaan vuoroaan. Connie oli ehtinyt ajatuksissaan jo laukata taas heidän sukuihinsa ja kauhuskenaarioihin niiden reaktiosta avioliittoon, kun Alexin ääni veti sen takaisin maan pinnalle. ”Sounds impossible. And, it makes us sound old. The Valentines. Old people are addressed like that”, Connie kommentoi takaisin, naurahtaen myös. ”Are we old and boring now?” blondi pohti ääneen, virnistäen miehen kysymykselle pelin poikki viheltämisestä. Ei se ehtinyt kuitenkaan vastata, kun tilaan astui vastavihitty pari, jolle he toivottivat onnea. ”I don’t know, should we bother them with that? They can assign us witnesses, after all…”
Alex ei toiminnan miehenä edes aikaillut asian suhteen, vaan pomppasi ylös penkistä ja meni jututtamaan sitä hääparia. Eikä niillä kuulemma ollut kiirettä eteenpäin, vaan he mielellään jäisivät heille todistajiksi. Ja sitten sieltä jo huhuiltiinkin heitä astumaan sinne saliin, jossa vihkijä olisi valmis ottamaan heidät vastaan. ”We’re really doing this”, Connie sanoi noustuaan ylös penkiltä. Alex tuntui aistivan jo blondin äänensävystä, että kaikki ei välttämättä ollut kohdillaan. Se varmistelikin jo heti, ettei Conniella nyt oikeasti ollut mennyt pupu pöksyyn. ”No, no, it’s not that, of course I want to marry you! I just… Is this okay? Eloping like this? Is it cowardly to not tell anyone before getting married?” Connie kyseenalaisti ääneen. Alex kuitenkin onnistui vakuuttamaan Connien siitä, että kaikki järjestyisi vielä, joten blondi virnisti leveästi nyökättyään. ”This is why I’m marrying you. Okay, let’s go get hitched!”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 10, 2017 1:02:58 GMT 2
Post by nepa on Sept 10, 2017 1:02:58 GMT 2
Connien mukaan ne voisivat järjestää häät myöhemmin. Se olisi varmasti hyvä vaihtoehto. Tai oikeastaan väistämätön, jos mietti, mitä muut tahtoivat. Heather ainakin tahtoi nähdä tyttärensä menevän naimisiin jossain helvetin hulppeassa kirkossa ja se varmasti halusi nähdä hääpuvunkin tai kaikkea. Olisi Alexkin silti kieltämättä tahtonut Connien hääpuvussa. Jos niitä varsinaisia häitä ei kuitenkaan koskaan tulisi, Alex pystyisi elämään sen asian kanssa. Valkoinen hääpuku oli kuitenkin alun perin tarkoitettu joillekin pyhille neitsyeille, eikä Conniella varmaankaan ollut enää tarvetta leikkiä sellaista. ”Yeah”, Alex lopulta vain tokaisi vastaukseksi, ”that’s a good idea.”
Ja pian ne jo istuivat odottamaan vuoroaan. Alex onnistui pysyttäytymään suhteellisen rauhallisena, mutta Connie selvästi oli hermostuneempi. Ei Alex oikein osannut sanoa miksi, eikä se oikein viitsinyt ottaa sitä puheenaiheeksikaan – pahimmassa tapauksessa Connie saisi vielä jonkun hermoromahduksen. Kaksikko nauroi siinä keskenään hetken jännitystä laukaistakseen, mutta sitten se vastavihitty hääpari saapui paikalle. Alex totta kai näki siinä kaksikossa heti mahdolliset todistajat, kun Connie taas harkitsevampana ihmisinä oli eri mieltä. Alex vain kohotti kulmiaan pariin kertaan ja käveli sitten määrätietoisena sen pariskunnan luo. Kohteliaasti se kysyi, josko ne tahtoisivat tulla todistajiksi, ja totta kai rakkaudesta – ja varmaan jostain muustakin – humaltunut kaksikko suostui ehdotukseen.
Todistajat takataskussa Alex ja Connie lopulta kutsuttiin paikan päälle. Alex vain hymyili, mutta Connien elekielen huomatessaan se vakavoitui heti. ”Connie.. Are you sure you want to do this?” Alex kysyi huolestuneena. Se ei todellakaan ollut pakottamassa Connieta avioliiton satamaan, vaikka itse sitä tahtoikin. Connie siinä sitten kiirehti sanomaan, että sellaisesta ei ollut kyse. Sen mieleen sitten tulikin miljoona muuta huolenaihetta, joille Alex naurahti sydämellisesti. ”Connie, breathe”, Alex puhui rauhallisesti ja vei kädet Connien olkapäille, ”just breathe. We are getting married. Not our families or friends – us. Okay?” Se tuijotti tulevaa vaimoaan vakuuttavasti silmiin. ”We will tell everyone eventually. There’s no rush. This is our decision, not theirs, Connie. And we need to make the decision together. If you think this is a dumb idea and you don’t want to marry me, I won’t force you. It’s okay. Just know that I want to marry you. Desperately. Like, I’ll die if you won’t.” Se naurahti lopun vitseilleen.
Sitten Alex ja Connie ja se tuikituntematon pariskunta astelivat johonkin toimiston tapaiseen tilaan. Pöydän toisella puolen istui rennon oloinen vanhempi äijä, joka kyllä esitteli itsensä ja kaikkea, mutta oli kyllä heti laittamassa papereita Alexin ja Connien eteen. ”I almost thought we’d never get down to business”, Alex tokaisi sarkastisen vitsin ennen kuin otti kynän käteensä. Koska Connie hieman epäröi allekirjoittamista, Alex tarttui sitä nopeasti kädestä ja hymyili. ”At the same time, okay?” Se ehdotti, ja sitten ne nimet olivat jo paperissa. Ja siinä se koko toimitus oli muutenkin. Congratulations ja painukaa helvettiin. Vaikka tilanne oli kaikkea muuta kuin romanttinen tai intiimi, Alex ei voinut lakata hymyilemästä, kun ne astuivat ulos sieltä toimistosta. Heti niiden ovien ulkopuolella Alex nappasikin Connien syleilyynsä ja painoi huulet sen omille. ”Fuck”, Alex nauroi, ”you’re my wife.” Ja sitten se muisti niiden kahden uuden tuttavan läsnäolon. ”Oh, thank you for your help! Made the experience feel more special.”
|
|
|
Sept 10, 2017 1:56:58 GMT 2
Post by Deleted on Sept 10, 2017 1:56:58 GMT 2
Kun Alex kysyi, halusiko Connie varmasti tätä, se sai Connien melkein paniikkimoodiin. Totta kai se halusi sitä! Ei se mitään muuta halunnutkaan kuin naida Alexin. Heti Connie sai pelätä möhlinneensä kaiken taas kerran vain, koska oli mennyt möläyttämään niitä idioottimaisia kyseenalaistuksiaan ääneen. Blondin hätääntynyt äänensävy sai Alexin rauhoittelemaan sitä, ja niin Connie keskittyi hengittämään ja kuulemaan Alexin viisaita sanoja. ”I’m not quitting on the home stretch, Alex. We’re doing this and we’re doing it now.” Nainen virnisti ja painoi nopean suukon, ennen kuin he kävelivät sisälle. Sillä Alex oli ihan oikeassa – koko naimisiinmeno oli vain heidän kahden välinen juttunsa, eivätkä he sukuaan tai ystäviään varten sitä tehneet. Häät voitaisiin aivan hyvin juhlia myöhemminkin, kun pölyt järkytyksestä olisivat laskeutuneet.
Mitään seremoniaa ei ollut. Siinä he todistajiensa kera vain kirjoittaisivat nimet paperiin ja se homma olisi taputeltu sillä. Se sai Connien vähän hämilleen, koska se oli jostain syystä odottanut edes jonkinlaista vihkimistä siihen tilaisuuteen. Ei sillä, että hän olisi mitenkään kaivannut sellaista. Se hetken epäröinti sai Alexin tarttumaan blondia kädestä ja koutsaamaan hänet allekirjoitusprosessin läpi. Nimet rustattiin paperiin, ja siinä se oli. Nyt he olivat naimisissa ja Connie oli virallisesti Valentine. Käsi kädessä he poistuivat toimistosta ja hädin tuskin he olivat sen ulkopuolella, kun Alex oli kiepauttanut Connien eteensä ja sulkenut sen suudelmaan. Normaalisti niin avoin rakkauden osoitus julkisesti olisi ahdistanut Connieta, mutta ei nyt. Ei nyt, kun hän oli juuri mennyt naimisiin. Connie vain nauroi heleästi Alexin vaimopuheille, eikä ollut muistaa enää niitä heidän todistajiaankaan.
Todistajapariskunta olisi halunnut käydä heidän kanssaan vielä celebratory drinkseillä, mutta Alex ja Connie kohteliaasti kieltäytyivät siitä. ”We should go grab something to eat, though. Our first meal as a married couple”, blondi sanoi eikä pystynyt estämään hihkaisuaan asialle. ”Sorry, I lost it there for a while. I just can’t believe we really did this!” Poistuttuaan rakennuksesta käsi kädessä Alex sitten pysäytti heidät vielä ja kaivoi taskustaan heille tarkoitetut sormukset. Ja vaikka Connie oli todistanut vierestä erilaisia työvaiheita, ei hän ollut vielä nähnyt valmiita sormuksia. ”Oh my god, Alex, these are amazing!” Connie kehui ja tarkasteli sormuksia niin läheltä kuin suinkaan pystyi. ”Are you sure you made these yourself? You’re not messing around with me?” Ei Alex mitään jäynää ollut sitten kuitenkaan järjestänyt, ja niin he saivat pujottaa sormukset toistensa sormiin vielä siinä, keskellä kiireistä katua Manhattanilla. ”Thank you, Alex. For everything, for basicly saving my miserable life.” – ”I don’t want to take this ring off, ever. I love it, Alex. I love you.” He sopisivat vielä käytännön asiat niiden sormusten suhteen, mutta sen päivän ajan Connie halusi leikkiä, että he saisivat avoimesti näyttää olevansa aviopari.
|
|