Real close and personal It's a different point of view

Jostain syystä Rosie ei ollut kovin vaikuttunut siitä, että Tommy oli sattunut kasvamaan samalla alueella jonkun irlantilaisgangsterin kanssa. “Irish roots run strong”, hän vain huomautti, kun nainen näytti vakavaa naamaa. Whitey oli ainoita asioita, mitä hänen kulmiltaan oli tullut, joten tarinasta ei oikein voitu pistää enää paremmaksikaan. Olisi tietysti ollut sosiaalisen hyväksynnän kannalta parempi, jos olisi asunut vaikka jonkun presidentin entisessä talossa, mutta kaikkea ei voinut saada. Eikä ihan heti taidettaisi nähdä sitä päivää, kun joku heidän naapurustostaan ottaisi ja nousisi johonkin oikeaan vallan asemaan.

Tietysti oli aina niitä keissejä, jotka jäivät kummittelemaan mieleen. Yleensä sellaiset, mihin liittyi pieniä lapsia. Pääasiassa Tommy oli kuitenkin äärettömän hyvä lokeroimaan asioita, eikä päästänyt niitä vaikuttamaan. Tietyn tyyppiset tapaukset olivat muuttuneet niin rutiiniksi, että eivät jaksaneet enää edes herättää mitään suuria mielenliikkeitä. Murhatkin hän oli aina kokenut kiinnostavaksi enemmän kun mitään muuta, ja siksi tässä nyt istuikin virkamerkki farkkujen taskussa. Usko ihmiskuntaan oli mennyt jo synnytyssairaalassa, joten pelkkä ura poliisina ei saanut häntä kyynistymään enää yhtää enempää. Jos se nyt ylipäätään edes oli tässä vaiheessa enää mahdollista. Saattoi olla, että oltiin jo saavutettu kyynisyyden viimeinen taso. “There’s a million cases like that”, mies huomautti Rosielle, joka vaikutti jostain syystä heistä järkyttyneemmältä. “And four murders to every detective in this goddamn place, too. Get used to it.”

Toisin kun Rosie väitti, juotavalle todellakin oli tarvetta. Tommy tilasi sen, eikä hetkahtanut siitä, että häntä syytettiin kykenmättömyydestä vaatteiden silittämiseen. “I ironed it yesterday”, hän huomautti, ja se oli melkein totta. Sen jälkeen oltiin vain satuttu nukkumaan se sama paita päällä, mikä olisi joka tapauksessa hankkiutunut eroon kaikista todisteista. “You should drink more. You're no fun”, naiselle vielä maristiin, ennen kun mentiin sinne kulmapöytään houkuttelemaan blondia seuraksi.

Rosiella oli sanottavaa siihenkin, mutta mies ignoorasi sen kommentit ihan täysin. Sen närynaama voitiin nähdä sielun silmin ilman, että piti edes vilkaista sen suuntaan. “Do you know if Ellie’s working today?” Hän tiedusteli sen sijaan siltä Cassielta. Se näytti aika maailman murjomalta, siltä ettei sen todellakaan olisi pitänyt antaa työskennellä missään strippibaarissa. Tai missään muuallakaan. Tommy koitti pähkäillä sen ikää ja totesi, ettei se voinut edes olla kaksikymmentä. “She hasn’t been in in a few days”, tyttö sanoi samalla, kun sen sormet eksyivät miehen kauluspaidan napeille. Sen kosketus tuntui epämiellyttävältä ennemmin kun miltään muulta, mutta sen annettiin kuitenkin kiehnätä iholla. “How so? I miss her”, Tommy väitti, vaikka oli tietysti nähnyt sen Ellien vain ruumishuoneella. “Mmhmm… Work called”, blondi tiedotti, ja sen sormet eksyivät jo paidan allekin. Mies otti kevyesti kiinni sen ranteesta, mutta päästi nopeasti irti kun saattoi melkein tuntea kauempana olevan portsarin katseen niskassaan. "I thought she worked here", Tommy huomautti, ja kaivoi välittömästi lompakkonsa esille, kun tyttö loi häneen varautuneen katseen. Sille annettiin vitonen, jonka se taitteli ja pujotti mekon kaulukseen. Portsarikin näytti heti tyytyväisemmältä. "I haven't seen her in a few days", se toisti, mistä ei ollut kauheasti apua. Tietysti sitä ei oltu nähty pariin päivään, kun se oli päässyt hengestään. "That's a shame", mies sanoi, kurotti viskilasin käteensä ja nojasi siinä paikallaan rennosti taaksepäin. "How about that redhead? She, uh... The one with the start tattoo behind her neck?"

Kai se oli totta, että Irlantilaiset olivat yleensä ihan älyttömän ylpeitä ihmisiä. Kai Tommykin oli, ainakin äitinsä puolen sukutaustasta, jos ei mistään muusta. Kotona ei kyllä oltu opetettu olemaan ylpeitä yhtään mistään. Isä ei ollut muuta tehnytkään kun haukkunut äidin taustaa, mikä ei ollut ollut omiaan luomaan mitään syvää kunnoitusta ja yhteenkuuluvuutta. “Of gangsters?” Hän kysyi ja kohotteli kulmiaan, “I dunno. Not really. It’s interesting, though.” Tietysti se irlantilaisvaltaväestö oli tuonut lapsuuteen vähän lisämaustetta ja oli varmasti jättänyt kulttuurillisesti jälkensä, mutta ei se nyt mikään valtava juttu ollut ollut. Hänkin oli puoliksi periamerikkalaisen tapajuopon lapsi, mikä oli varmaan pilannut kaikki hyvät geenit mitä ehkä muuten olisi ollut saatavilla.

Rosie vaikutti heikolta, helposti särkyvältä yksilöltä, jos nyt ihan rehellisiä oltiin. “Well, you know. I’m here for you”, Tommy lupasi ja väläytti sen väsyneen, silmiin ylttämättömän hymyn. Siitä nojattiin poispäin, kun se kurottui taputtelemaan olkapäätä ihan liian tuttavallisesti.

“Just think of it this way. Which one of us is better suited for the environment right now, huh?” Kuului jatkokysymys siihen paidan silittämisasiaan, “clearly one of us is dressed for the action and the other one for paperwork. I’m sure everyone at the office appreciates this thing you’re doing now. Very much.” Siinä nainen oli harvinaisen oikeassa, että heille ei maksettu tarpeeksi. Tai paperilla se palkka näytti isolta, mutta ei se riittänyt New Yorkin elinkustannusten jälkeen yhtään mihinkään. Sillä ei todellakaan eletty leveästi. Tommy maksoi tällä hetkellä paitsi omaa vuokraansa, myös äitinsä asuntolainaa, mikä oli ihan naurettavaa. Tili oli jatkuvasti nollalla, ja kun se putosi miinukselle niin todennäköisesti siinä vaiheessa pikkuveljellekin iski joku taloudellinen katastrofi, minkä takia jostain piti löytää sillekin pari tonnia.

Tommy oli valmis heittämään Rosien sieltä klubilta omakätisesti, kun se rupesi yhtäkkiä tyrkyttämään sille Cassielle kaikkea käteistään ja ilmoitti, että se saisi sen kaiken jos puhuisi. “What the fuck are you doing?” Mies ärähti, mutta siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä. Kamoissa tai ei, viimeistään nyt se blondi muuttui äärettömän epäluuloiseksi. Se ei edes ottanut niitä rahoja, kun nousi ylös. Nainenhan sitä ei päässyt ikuistamaan, kun meni selvästi sotkemaan kuvioita ihan muualle ja jatkamaan tutkinnan vesitystä siellä. Tommy jäi yksinään paikkaamaan tilannetta, mutta ei hän siinä enää onnistunut. Oli eri asia vastailla jonkun asiakkaan viattomiin kysymyksiin kun raportoida poliisille - tai vaihtoehtoisesti sille, joka tytön silmissä saattoi olla vastuussa niiden sen ystävien katoamisesta. Se säikähti, eikä siinä enää ollut mitään toivoa mistään yhteistyöstä. 

Blondi karkasi, ja iskettyään nyrkkinsä pöytään ja kirottuaan mies marssi itsekin sinne ovelle. Hyvästä tuulesta ei ollut enää mitään tietoa, vaan kellossa oli täysin eri ääni. “We’re leaving”, hän julisti Rosielle, nappasi sitä käsivarresta ja melkein retuutti sen pihalle. Siitä päästettiin irti vasta, kun oltiin ulkona, iskettiin kämmen vasten sitä talon ulkoseinää aivan sen pään viereen. “Don’t ever fucking do that again”, hän ärähti naiselle ja nojautui lähemmäs sen kasvoja. “Do not fucking undermine me. If you don't know what you're doing, stay the fuck away. Actually, just stay the fuck away, anyway." Tommy hengitti raskaasti, kun työnsi itsensä kauemmas siitä seinästä. Hän kirosi jotain fucking clueless fucking idiots tyyppistä, kun kaivoi tupakka-askin taskustaan ja käänsi naiselle selkänsä. 

“Oh you wish”, Tommy naurahti siihen paskaan lapsuuteen, joka olisikin varmasti auttanut ihmisiä selittämään, että miksi hän oli mitä oli. Tai omasta mielestään hän oli tietysti hauska, mukava ja viehättävä, mutta siitä saattoi olla montaa mieltä. Hän olisi ehkä ollut ihan samanlainen, vaikka olisikin kasvanut poliisi-isän ja rakastavan äidin kanssa. Tai sitten hän olisi tässä vaiheessa istunut presidentin paikalla, jos olisi saanut oikeat lähtökohdat. Paha se oli lähteä jossittelemaan.

Oli muutamia asioita, joita mies ei voinut sietää, ja se Rosien käytös putosi nyt ehdottomasti siihen kategoriaan. Se sai heidät molemmat näyttämään huonolta ja lokasi kaikki hänen suunnitelmansa, kun sen piti ylimielisesti tulla aukomaan päätään. Se ei tiennyt, mitä Tommy oli tekemässä ja miksi, ja silti sen oli pakko tunkea siihen väliin, ihan vain todistellakseen jotain omaa paremmuuttaan. Se ei edes tiennyt siitä keissistä mitään, eikä sen olisi tarvinnut tehdä mitään muuta kun pitää turpansa kiinni ja pysyä sivussa. Se oli liikaa pyydetty.

Tupakka sytyteltiin kaikessa rauhassa, vaikka nainen huuteli takana ja vaati huomiota. Tommy kääntyi sen puoleen hyvin turhautuneena, kun se nappasi kädestä. Melkein teki mieli motata sitä saman tien, mutta ei motattu - naisia ei lyöty, piste. Ei ikinä. Ei vaikka ne olisivat miten rasittavia ja pilaisivat kaiken. “And how the fuck do you know that, huh? By extensive research? All the work and time and effort you’ve put into this case?” Mies ärähti, eikä voinut mitään sille, että ääni nousi. Ärsytti ihan tosissaan, vaikka hän ei lähtökohtaisesti halunnut sitä keissiä edes ratkaista. Ärsytti silti, että joku tuli siihen väliin ja kyseenalaisti hänen tekemisensä.

Kun Rosie kerta vaati huomiota, niin Tommy otti sitten askeleen lähemmäs ja jäi puhumaan aivan sen eteen. “You don’t know her. Actually, you don’t know anything about any of this. That girl knows pretty damn well who she’s scared of, and she ain’t gonna come out and tell a cop. Fifty bucks and some fucking change ain’t worth anyone’s life and snitches ain't around long. Let me do my job and stay outta my way. You wanna mess shit up, get your own cases.” 

Vaikka Tommy ei olisi henkilökohtaisesti istunut alas Sons of Mayhemin veepeen kanssa, hän olisi silti osannut yhdistellä pisteitä mielessään. Hän oli hyvä etsivä - ihan helvetin hyvä. Hänellä oli analyyttinen mieli ja luonnollinen taipumus ymmärtää sellaisiakin motiiveja, joita ei yleensä tajuttu ensin edes harkita. Rikosten takana nähtiin paljon muutakin kun rikoksia, ymmärrettiin logiikka niiden kyseenalaistenkin ratkaisujen takana ja pystyttiin ymmärtämään, miksi joku oli ne voinut itselleen oikeuttaa. Ehkä se johtui siitä, että hänellä oli samanlainen mieli kun suurimmalla osalla rikollisista. Ehkä hän oli vain tehnyt kotiläksynsä kunnolla. Vastausta ei välttämättä edes haluttu tietää.

Rosie syytti heti tiedon salailusta, vaikka se olisi voinut ohjata ajatuksensa ihan samaan suuntaan, jos olisi lukenut kaikki tähän mennessä tuotetut raportit, ajatuskartat ja kaiken muun ylimääräisen roskan. “I did my homework”, mies vastasi sille, silmät kirkkaana ja ääni järkkymättömänä. “I know a lot more about this case than you.” Sen lisäksi, että hän tiesi sen keissin yksityiskohdat, hän myös tunsi sen alueen. Hän tunsi siellä vaikuttavat tahot, niiden maneerit ja historian, millä pääsi jo hyvin pitkälle. Se oli kaikki sellaista tietoa, mikä oltiin vuosien saatossa väkisinkin opittu, niin töissä kun omassa elämässäkin. Työ opetti teoriaa, muu käytäntöä.

“I know the people who think they run this area. And I know Bronx”, hän alleviivasi. “I’ve done this for a pretty long time, and I’ve talked to a lot of fucking people like that - Cassie - before.” Uran aikana oltiin puhuttu aika monelle pelokkaalle nuorelle, joka ei halunnut puhua, koska pelkäsi olevansa seuraavaksi tulilinjalla. Niistä ei saanut mitään irti, jos yritti kysellä, vilautteli virkamerkkiä ja lupasi suojella, mutta puhuivat ohi suunsa siinä missä kuka tahansa muukin, jos eivät kokeneet tilannetta ahdistavaksi ja uhkaavaksi.

“I know how people act when they’re scared for their life”, Tommy vielä huokasi, edelleen turhautuneena, ja puhalteli savuja naisen kasvoja kohti. "I wouldn't talk to anyone for fifty bucks if that made me seem like a snitch. I doubt you would either, if you were in her shoes. None of these girls believe we can protect 'em, no matter what you try and say. And, honestly, we can't protect 'em, either." Kai se ero tuli siinä, että Tommy pystyi kuvittelemaan itsensä jollain tasolla sen tytön asemaan - ei nyt ihan suoranaisesti, mutta tarpeeksi lähelle. Hänkin oli sekaantunut vääriin kuvioihin, pelännyt henkensä edestä ja kieltäytynyt puhumasta, vaikka apua oltiin tarjottu. Rosie oli kai niistä kuvioista sen verran kauempana, että sen oli äärettömän vaikea samaistua kamapäiseen strippariin. 

“Maybe if you just would’ve stayed at the station you could’ve read the reports instead of making a mess”, Tommy huomautti Rosielle, jota syytettiin nyt aikalailla kaikesta. Hän oli ehkä tarpeettoman töykeä, mutta hermot olivat kireällä ja tunteet pinnassa. Nainen oli astunut ihan suoraa varpaille, mikä oli noloa, loukkaavaa ja muutenkin häiritsevää. Ensimmäinen moka meni vielä sen piikkiin, että se oli uusi eikä tiennyt paremmin, mutta jos sama jatkuisi… Soolouraa voisi varmaan miettiä jossain muuallakin. Tämä päivä ei ainakaan ollut lähtenyt liikkeelle sellaisissa merkeissä, että hänelle oltaisiin maksettu lähimainkaan tarpeeksi edes siitä, että ilmestyttiin ajoissa paikalle, saati tehtiin oikeasti töitä.

Varmasti Rosiekin oli työssään hyvä ja oli tähän rooliin kaikin puolin (tai ainakin muodollisesti) pätevä, mutta Tommy ei ollut sitä tyyppiä, joka kunnioitti ihmisiä vain siksi, että niin piti tehdä. Kunnioitus piti ansaita - ja kai sekin piti ansaita, että hän käyttäytyi siedettäväksi. Toistaiseksi nainen ei ollut osoittanut millään tavalla, että oli pätevä ja kykenevä, joten siihen myös suhtauduttiin samalla tavalla, kun oltaisiin suhtauduttu johonkin täysin tietämättömään, ärsyttävään rookieen, joka ei muuta tehnyt kun sotkenut.

“I don’t need your help with this case”, mies päätti sen keskustelun, ja se oli totta. Sitä keissiä ei todennäköisesti tultaisi ikinä ratkaisemaan, tai sitten siitä joutuisi vastuuseen väärä taho. Niin ne asiat vain aina menivät, kun oltiin tarpeeksi isojen tekijöiden kanssa tekemisissä. Niitä syytettäisiin sitten joskus parinkymmenen vuoden päästä sadasta rikoksesta kerralla, ei edes yritettäisi saada vastuuseen ruumis tai huumekilo kerrallaan.

Melkein olisi tehnyt lapsellisesti puhallella Rosien kasvoille enemmänkin savua, ihan vain kerta kiellon päälle, mutta jotenkin mies onnistui hillitsemään itseänsä. Sille etunimen pudottelulle ja tönimiselle hän pyöritteli silmiään, huikkasi vain “whatcha gonna do, tough guy? Meet me at the back alley? Fight it out?” perään. Mieltä osoitettiin sitten lopulta sillä, että poltettiin tupakka aivan käsittämättömän hitaasti loppuun, ja luonnollisesti kieltäydyttiin avaamasta auto ja pidettiin punapääkin seisoskelemassa siinä vierellä.

"What did you even do before? Give tickets to jaywalkers?" hän marisi, kun vihdoin päästiin autoon ja sitä ruvettiin käynnistelemään. 

Molemmat taisivat yhtäkkiä arvostaa niitä entisiä työparejaan vähän aiempaa eniten. Rosie oli varmasti mukava ja hyvä ihminen, mutta se ei nyt kauheasti lohduttanut, kun sekin tokaisi suoraa ettei edes halunnut tehdä hänen kanssaan töitä. Se tuskin oli mikään suuri salaisuus, koska Tommy nyt ei varsinaisesti ollut kutsunut sitä mukaan avosydämin ja tehnyt sen oloa tervetulleeksi.

“Welcome to the suck”, hän vain puhahti punapäälle takaisin. Heillä ei ollut aikaa, resursseja tai rahoitusta yhtään mihinkään, joten the suck oli ihan osuva lempinimi sille koko laitokselle. Kaikki olivat stressaantuneita ja ylityöllistettyjä. Siinä mielessä olisi varmaan pitänyt olla iloinen siitä, että saatiin kerrankin yksi pari lisäkäsiä, mutta kun ei oltu niin ei oltu. Apua rukoiltiin aina silloin kun sitä ei saatu, ja sitten valitettiin kun sitä tarjottiin. Pitihän jonkun nyt huolehtia siitä, ettei varmasti mennyt liian hyvin eikä kukaan ollut turhan tyytyväinen.

Molemmat käyttäytyivät enemmän uhmaikäisten lapsien kun aikuisten, vakavasti otettavien etsivien tapaan, mutta luojan kiitos kukaan ei ollut todistamassa sitä fiaskoa. Vaikka mies muodosti kysymyksensä vähän kyseenalaisesti, niin hän oli kuitenkin ihan kiinnostunut siitä vastauksesta. Sitä ei kyllä saatu. “I’m serious”, Tommy joutui erikseen tarkentamaan, “what’d you do?” Se räiskyvä ärsytys tuntui väistyvän yhtä nopeasti kun oli päätään nostanutkin. “I have no idea. You tell me”, hän huokaili vielä siihen nimittelyyn, minkä oli kyllä itse aloittanut. “Where’d you work? What unit?” Pakko sille oli olla joku syy, miksi nainen oli lähetetty juuri heille. Ehkä se oli pätevä jossain, missä hän ei ollut, ja toi pöydälle jotain mitä ei vielä oltu nähty.

"Why'd they transfer you?" kuului vielä perään, koska sekin oli aika oleellista tietoa, "did you fuck up or did someone else?"