Get the sound, join the crew and you feel alright

Mirandan ääni oli kuplivan innokas, humalan jo vähän hidastama, mutta ehdottoman hyväntuulinen, kun tämä selitti pitkän sohvan käsinojalla istuskellen jotain viimeviikonlopun tapahtumista. Evan kuunteli, jos nyt ei täysin tarkkaavaisena, niin ainakin melkein skarppina ystävänsä selitystä, pyöritteli kaljapulloa käsissään ja tuijotteli olohuoneen keskellä tanssivien ihmisen heiluvia jalkoja. Ylös, alas, sivulle. ”Are you even listening?” Miranda läimäisi sohvalla vieressään istuvaa Evania olkapäähän ja sai vaaleatukkaisen nuoren miehen säpsähtämään ja siirtämään katseensa ihmisten jaloista pienikokoiseen, violettitukkaiseen opiskelukaveriinsa. Tytön punatut huulet hymyilivät veikeää hymyä. ”Don’t know really, am I?” Evan mietti ja hymyili, kun Miranda pyöräytti silmiään. Hetken Evan katseli vieressään käsinojalla istuvaa kaveriaan, joka heilutteli jalkojaan ilmassa ja tuijotteli lattialla tanssivia ihmisiä siihen malliin, että aikoisi kohta liittyä noiden seuraan.

Evan ei tuntenut täältä tyyliin melkein ketään, tiesi kyllä naamalta ja nimeltä joitain, mutta ei varsinaisesti tuntenut. Ei sillä, että hän ylipäänsä tuntisi niin kamalasta porukkaa muutenkaan. Miranda sen sijaan tunsi ainakin puolet paikallaolevasta porukasta, ellei enemmänkin, mutta silti tuo sosiaalinen perhonen istui siinä Evanin seurassa, eikä tanssinut ihmisten keskellä, mikä olisi selkeästi enemmän Mirandan juttu. Oikeastaan Evanin teki mieli sanoa tytölle, että menisi sinne tanssimaan, koska sinnehän tyttö halusi, eikä kyhjöttäisi siinä hänen seuranaan vaan siksi, ettei hänen tarvitsisi olla yksikseen. Kyllä Miranda Evanin tunsi ja tiesi senkin, ettei häntä haitannut yhtään istuskella itsekseen.

”Oh god, this song’s wicked! Come on, get up, let’s dance!” Miranda yllättäen huusi Evanin korvaan, kun stereoissa pauhaava kappale vaihtui. Nuori nainen hyppäsi pystyyn sohvan käsinojalta ja tarrasi Evania ranteesta, ennen kuin vaaleatukka ehti sen enempää reagoida. Kappale oli Evanille tuntematon, mutta sen suosio näytti olevan kiistaton, sillä lattialle ilmaantui lisää innokkaita, humaltuneita tanssijoita. ”No fucking way”, Evan protestoi Mirandan repiessä hänet ylös sohvalta. ”I’m way too awkward and way too sober to dance”, Evan jatkoi pyöritellen päätään. ”Shut up, you’re cute and just fine”, Miranda vastasi iskien silmäänsä hymyillen ja kiskoi Evanin mukanaan ihmisten keskelle. Sieltä tyttö löysi melkein heti tuttuja naamoja, halasi joitain Evanille tuntemattomia tyttöjä tanssinsa lomasta, pomppi sitten kiljahdellen ylös ja näytti olevan vähintäänkin innoissaan päästessään pois sohvalta nyhjöttämästä. Evan sen sijaan tunsi olonsa vähintään epämukavaksi seisoessaan yhtäkkiä siinä heiluvien ihmisten keskellä. Hän joi kaljansa yhdellä kulauksella loppuun ja kumartui sitten ilmoittamaan violettitukkaiselle ystävälleen, että hakisi lisää juotavaa edellisen loputtua. Miranda halasi ja sanoi jotain, mitä Evan ei musiikin yli kuullut.

Evan puikkelehti olohuoneesta keittiöön, joka oli niin ikään paljon rauhallisempi, vaikka sielläkin oli joitain satunnaisia ihmisiä lähinnä jutustelemassa. Evan jätti tyhjän pullonsa tiskipöydälle ja hetken hän vaan seisoskeli siinä ja katseli ympärilleen, kunnes keskitti katseensa suureen boolikulhoon pöydällä. Lopulta, hetken asiaa punnittuaan, hän kauhoi muovimukiin punaista litkua ja hörppäsi imelää sekä melkoisen viinanmakuista nestettä irvistäen. Pieni, hassu humala humisi pääkopassa, mutta askel ei kuitenkaan heittänyt ja näkökenttäkin näytti ihan selkeältä. Tai siltä ainakin tuntui.

Jotenkin Evanin huomio kuitenkin herpaantui ympäristöstä, kun hän lähti kävelemään pois keittiöstä mukinsa kanssa. Katse käväisi ihan parin sekunnin ajan lattiassa ja ne pari sekuntia olivat tarpeeksi kohtalokkaat siihen, että Evan tajusi törmäävänsä. Ei mitenkään kovasti, kun ei edessä oleva este todellakaan ollut mitenkään suuri, päinvastoin – yhtäkkiä ovenkarmiin nojailemaan ilmestynyt tyttö oli enemmänkin pienikokoinen. Siitä huolimatta Evanin mukia pitävä käsi heilahti ja punaista nestettä kaatui, jos nyt ei paljon, niin kuitenkin jonkin verran, edessä seisovan tytön päälle.

”Shit”, Evan ehti kommentoida tajuttuaan tilanteen. Hän seisahtui aloilleen siihen oviaukolle, katsoi ensin boolimukiaan ja sitten boolia päälleen saanutta tyttöä ja tunsi itsensä ihan vähän idiootiksi. ”Damn, sorry, didn’t see you”, seuraavaksi pahoiteltiin ja samassa Evan kumartui ottamaan pöydältä talouspaperia, jota ojensi toiselle.

Evanin katse seisahtui tämän tuntemattoman nuoren naisen kasvoihin toisen kääntyessä hitaasti ympäri. Hetken Evan vaan katsoi toista vähän hölmistyneenä koko tilanteesta, kunnes tämä toinen sitten lopulta puhui ja käännähti uudelleen ympäri pyyntönsä päätteeksi. Tavallaan toisen reaktio oli helpotus – Evan ei todellakaan tiennyt miten hän olisi reagoinut, jos tuo nuori nainen olisi suuttunut. Nimittäin joku toinen olisi hyvinkin voinut suuttua, järjestää jonkun kohtauksen, sillä boolien päälle kaatuminen, vaikka se puhtaasti vahinko olikin, ei ehkä ollut ihan sitä mitä toivottiin kun lähdettiin juhlimaan. Luojan kiitos siis, että tämä nuori nainen suhtautui tilanteeseen noinkin hyvin.

”Oh – yeah, sure”, Evan tajusi vähän viiveellä naisen nostaessa hiuksiaan. Hän tyrkkäsi lähes tyhjentyneen boolimukin pöydälle ja nosti sitten kättään pyyhkien paperilla toisen kastunutta niskaa. Tilanne oli jollain hyvin koomisella tavalla vähän kummallinen. ”This is so typical me, seriously, and I’m not even drunk – or maybe a little, but not like really drunk, not like wasted or anything”, Evan selosti siinä sitten kuivatessaan toisen niskaa ja pyöritteli päätään ja silmiään itselleen, vaikka eipä toinen sitä tietenkään voinut nähdä. Kun suurin osa tahmeasta litkusta oli saatu kuivattua, laski Evan kätensä ja keskitti katseensa tähän nuoreen naiseen, joka käännähti ympäri. Tämän kommentti ja virnistys sai Evanin huulille nousemaan huvittuneen hymyn. ”Yeah, thank god you don’t want to strangle me or anything”, Evan vastasi ja kurottautui sitten laittamaan punaiseen nesteeseen tahrautuneen paperin keittiön roskikseen. ”Is it better? I’m not used to wipe booze from someone’s neck so –” Evan kohautti olkiaan, mutta hymyili sitten.

Katse käväisi nopeasti ympäristössä, kunnes keskittyi tuohon nättiin tummatukkaan tämän esittäytyessä. Evan hymyili uudelleen.
”You’re cool Savannah”, toiselle todettiin hyvin suoraan, koska sitä mieltä oltiin. Savannahiksi esittäytyneen hyväntuulisuus ja rento suhtautuminen tilanteeseen tuntui tavallaan helpottavalta. ”I’m Evan.”