member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Nov 17, 2017 22:06:45 GMT 2
Post by nepa on Nov 17, 2017 22:06:45 GMT 2
Connie teki sen aina – vältteli. Jo kolme vuotta taaksepäin Alexin oli aina pitänyt tehdä kaikkensa, että sai blondin puhumaan, jos aiheena oli joku sen kiusalliseksi saava aihe. Sillä hetkellä vastauksien saaminen irti naisesta tuntui siis liki mahdottomalta. Vaikutti siltä, että Connie oli monta kertaa kuullut äidiltään pienempänä don’t talk to strangers ja sitä se käytti paraikaa Alexiin. Kohteli sitä siis kuin vierasta. Ihan ääneen nuorukainen sen tuntemuksensa heittikin, mutta ei se oikeastaan vaikuttanut saamaan Connieta avautumaan. Enemmänkin se vaikutti järkyttyneeltä siitä Alexin suoruudesta ja määrätietoisuudesta, vaikka Alex oli aina ollut sellainen. Connien pitäisi ymmärtää, että Alex ei aikonut antaa sen vain karata tilanteesta. Jos jotain, ikä oli tehnyt siitä vain itsevarmemman ja määrätietoisemman. Alex saisi ne vastaukset.
Pelkkä juttelu ei naiselle vaikuttanut riittävän. Vastauksien sijaan se valitti, että sillä ei ollut minkäänlaisia vastauksia, että ei se tiennyt. ”But you do have answers for me, Connie”, Alex siis väitti vastaan, ”you do have an opinion.” Haastavanpuoleinen katsekin siinä tuli käännettyä Connieen, mutta sitten Alex kurtisti jo turhautuneena kulmiaan, kun blondi ei edelleenkään suostunut sanomaan yhtään mitään. ”No, no we can’t!” Alex korotti ääntään. ”We need to decide something. We can’t just run around in circles! Tell me, Connie. Tell me what you really think.” Alex nousi ylös vähän Connien jälkeen, eikä todellakaan antanut sen perääntyä siitä tilanteesta. ”I have to push you! If you don’t, you’ll just keep running away from all the problems in your life! You can’t keep doing that, Connie! You have to face them!” Alex ei ollut vihainen tai mitään, mutta kai se hieman ärhäkältä saattoi kuulostaa sen turhautuneisuutensa takia.
Ja lopulta Connie avautui. Se avautui oikeastaan niin paljon, että alkoi itkeä. Vaikka Alex jollain tasolla sääli tyttöä, se oli myös onnellinen siitä, että se teki niin. Itkeminen nimittäin varmisti, että kaikki henkiset muurit olivat rikkoontuneet. ”Is this really about your mom? Again?” Alex kysyi epäuskoisesti ja viittoi jo kädelläänkin. ”I’m fucking tired of this, Connie. We’ve had this conversation before. The only fucking thing standing in our way seems to be your mom, or at least that’s what you think.” – “You do realise we could leave New York? Go somewhere where there’s no Heather or, or Oliver or Max.” Alex veti kätensä hiustensa läpi. ”I can’t take this anymore, Connie. You need to choose. Even though I love you, I won’t wait forever.” Se pudisti päätään. ”Grow a fucking pair, Connie! You’re an adult and you’re still letting other people control you!” Alexin ääni oli hyvinkin kuuluva.
Sitten Alex tajusi hiljentyä. ”Sorry”, se puuskahti, ”I’m sorry.” – ”I didn’t mean to offend you, I’m just so fucking frustrated.” Alexkin tunsi jo silmiensä kostuvan. ”Do you know how hard this is for me, too? It seems like you’re not even willing to try. You keep choosing your family over me and it fucking hurts, okay? I might not be the perfect boyfriend, I’m no Oliver, but I love you. Isn’t that enough? Do you think I’m not good enough? You let the opinions of people control you and when everyone around you look at me, they see a fuck-up from the wrong side of the track. I can’t help wondering if somewhere deep inside you think that too.”
|
|
|
Nov 17, 2017 23:15:35 GMT 2
Post by Deleted on Nov 17, 2017 23:15:35 GMT 2
Alex tuntui saaneen tarpeekseen Connien välttelevästä tavasta kohdata ongelmia ja se itsepäisesti vaati Connielta vastauksia. Vastauksia asioihin, joita se ei ollut ehtinyt tai halunnut miettiä. Todellisuudessa ne teemat olivat samoja, kuin kolme vuotta sitten, mikä vaikuttikin varmaan siihen, miksi Alexilla ei enää riittänyt kärsivällisyyttä puida niitä. Miksi se sillä tavalla puskista oli iskenyt Connien eteen ultimatumin. Se sai blondin tuntemaan olonsa nurkkaan ahdistetuksi eläimeksi. Hengitys oli muuttunut pinnalliseksi, sydän takoi hulluna rintakehässä ja hyvä, ettei Connie ahdistuksissaan lietsonut itseään suurin piirtein paniikkikohtauksen partaalle. Se todella pelkäsi menettävänsä Alexin taas – juuri, kun se oli saanut sen takaisin.
Alex oli asettanut sen äärimmäisen hankalaan paikkaan siinä mielessä, että Connie ei ollut koskaan onnistunut pistämään äidilleen vastaan. Ja nyt sen pitäisi onnistua siinä ihan kylmiltään. ”This might come as a surprise to you, but she controls everything”, Connie sanoi kiihtyneesti, jopa sarkastisesti, kun Alex sitä rupesi syyttelemään siitä, että nosti taas syyn nimeltä Heather heidän väliin. ”She’s done it before and she’ll do it again. You think this time will be any different?” Alexin suorasukaiset huomiot olivat erittäin aiheellisia, ja se oli ehdottoman oikeassa. Se teki oikein sanoessaan Connielle siitä, mutta se ei tarkoittanut sitä, että Connie osasi ottaa sitä vastaan. Kukaan ei ollut mennyt sillä tavalla henkilökohtaiseksi. Tosin eipä kukaan muu kuin Alex edes pystyisi siihen. Muut näkivät Connien täydellisen kuoren, Alex taas kaikki virheet ja epävarmuudet ja draaman sen kuoren alla. ”That’s not very realistic”, Connie huomautti, kun Alex ehdotti, että he voisivat vaikka lähteä kaupungista. ”How would we survive? We have no education, no money, nothing. We would be back home before mom utters the word missing person.”
Alex onnistui räjähtämään pahemmin, kuin Connie oli koskaan aiemmin nähnyt. Ei se ollut edes tajunnut, miten ahtaalle oli pojankin ajanut, kun oli vain niin keskittynyt siihen omaan kahlittuun tunteeseensa. Se onnistuikin sitten saamaan Connien taas lyömään suunsa suppuun, kun siinä hetken oltiin kenties edistyttykin ja vuorovaikutus oli ollut hyvinkin kiihkeää. Se sai Alexin pyytämään anteeksi, mutta silti Connieen sattui. Sattuivat ne seuraavat sanat, kun Alex puhui täysin avoimesti tunteistaan ja siitä, miten Connien teot vaikuttivat siihen. Ne sanat saivat Connien kyynelehtimään, kääntämään taas marttyyrin tavoin kaiken itseensä. Sitä inhotti, miten epävarmaksi sai Alexin tuntemaan itsensä. ”You know that’s not true”, Connie sanoi murtuneena. ”You know I love you and don’t give a damn about where you come from or what your status is. You’re claiming that I share my opinions with them and that couldn’t be further away from the truth.” – ”You think this is easy for me, either? That I’m just pissing with your feelings because my mom might get mad? Don’t you realize what you’re asking from me? I would lose everything in my life. Everything. That’s not something I can just decide on a whim. If I make that decision, there’s no turning back. I can’t go and crawl back home if things don’t turn out the way I want them to. I don’t have the luxury of a forgiving family like yours.”
Connie nosti katseensa Alexiin varmaan ensimmäistä kertaa kunnolla sen jälkeen, kun oli palannut sinne takaisin. ”I’m sorry, Alex, but I just can’t make this decision right now. It will define my entire future. I don’t want to decide things like that lightheartedly and I wouldn’t want you to do so, either. You’ll just have to accept that.” Connien äänikin oli muuttunut hysteerisestä ja sekavasta rauhalliseksi ja jämäkäksi. Sitten sen ilme pehmeni, ja tyttö käveli siihen Alexin eteen ja nosti kätensä sen poskille. ”I want nothing more than to be with you, Alex. But I just, I have to sleep on it, okay? I need to do this. You’re asking me to do something I have never thought about and that’s not an easy decision to make. But I’m considering it, because you are the one asking. I wouldn’t do it for anyone else.”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Nov 18, 2017 10:43:13 GMT 2
Post by nepa on Nov 18, 2017 10:43:13 GMT 2
Aina se oli Heather. Heather, Heather ja Heather. Conniella oli vaikuttanut jääneen sama levy soimaan, mikä tietenkin turhautti Alexia. Ne olivat puhuneet aiheesta kolme vuotta sitten, ne puhuivat aiheesta tänään, vittu, ne puhuisivat siitä varmaan vielä kymmenen vuoden päästäkin. Eikö Connie edes kerran voisi laittaa äidilleen vastaan? Blondi voisi uhkailla vaikka takaisin, niin eiköhän Heatherkin välillä antaisi periksi. Blondin täytyisi yksinkertaisesti vain tehdä se, mutta joka kerta se pelkäsi satuttavansa Alexia, jos tekisi niin. Se oli ihan naurettavaa – ei Heatherilla varmaan loppujen lopuksi edes ollut mitään todisteita heittää Alex telkien taakse. Ja jos olisikin, Alex voisi aina lähteä, aivan kuten Conniekin voisi. Ihan hyvin ne voisivat jonnekin lähteä, vaikka se vaikuttikin epärealistiselta. Conniekin siitä huomautti. ”So what, Connie?” Se levitti käsiään. ”It would be better than this shit!” – ”You know what’s unrealistic, too? The fact that we talked about this three years ago and not a single thing has changed.”
Alexkin alkoi kaiken sen purkautumisensa vuoksi olemaan niin avoin, että se meni puhumaan omista epävarmuuksistaan. Siitä, kuinka se luuli olevansa kaikkea muuta kuin tarpeeksi Connielle. Vaikka järki sanoikin, että kaikki Connien vastustelu johtui nimenomaan Heatheristä, jokin osa Alexissa kyseenalaisti sen. Se helvetin osa mietti, josko Connie ei kuitenkaan vain tahtonut olla Alexin kanssa. Jonkun vitun Oliverinkin kanssa Connie roikkui ihan väkisin. Surumielinen katse tuli kohdistettua pois Conniesta, koska ei Alex oikeastaan halunnut näyttää blondille, miten rikkinäinen se todella olikaan. You know that’s not true Connie vakuutti, ja Alex nyökkäsi. Kyllähän se sen tiesi. Sitä epäilevää puolta ei kuitenkaan voinut poistaa. Sitä omaa epävarmuuttaan Alex kuitenkin työnsi taka-alalle siinä vaiheessa, kun Connie sanoi menettävänsä kaiken, jos valitsisi Alexin. ”You’d be a part of my family”, Alex sanoi, ”no matter what happens. Even if we would break up, they would look after you. I would look after you.” Alex lupasi.
Sitten Connie löi pöytään omat ehtonsa – se ei yksinkertaisesti pystynyt tekemään päätöstä vielä. Vaikka se tuntuikin paskalta, oli Alex myös äärimmäisen ylpeä Conniesta. Ainakin se pystyi jollekulle sanomaan vastaan. ”I’m not making any lighthearted decisions here”, Alex sanoi pehmeästi, ”I know what I want. You.” Sitten Connie oli jo nostanut kätensä Alexin poskille ja vielä selitti tarkemmin tuntemuksiaan. ”Yeah?” Se aloitti toiveikkaana. ”You still want me?” Nuorukainen hymyili kevyesti, katsoi taas kerran Connieta kuin se olisi sille kaikki kaikessa. Ja niin se kyllä olikin – Alex ei tiedä, mitä tekisi, jos Connie kuitenkin valitsisi äitinsä. Ja Oliverin. ”Do you promise to tell me when you’ve reached your decision?” Alex kyseli. ”And do it as soon as possible? I don’t want to wait another three years for you.”
Lopulta Alex sai painaa kevyen, kaiken kertovan suudelman Connien huulille. ”Stay here for the night?” Alex ehdotti. Connie suostui. Se sai Alexin painamaan huulet uudestaan Connien omille, mutta lopulta se irrottautui blondista ja alkoi riisua omia päällysvaatteitaan. Tai siis paidan se vasta sai pois, ennen kuin Connie tajusi kysyä Horacen perään. ”Oh shit”, nuorukainen järkyttyi. Se koira oli ollut kylpyhuoneessa koko ajan. Niinpä Alex meni käymään kylpyhuoneen ovella sen verran, että koira pääsi sujahtamaan ovesta ulos. Ja voi Luoja, miten innoissaan se oli. ”Horace, here. Come here, boy!” Alex käskytti, ja kerrankin Horace totteli. Alex pujotti sen kaulaan kaulapannan ja kiinnitti siihen hihnan. ”He needs to pee”, Alex virnisti. Sitten se osoitti Connieta toista kädellään: ”Stay, Connie. Stay. Don’t run away.”
|
|
|
Nov 18, 2017 11:29:58 GMT 2
Post by Deleted on Nov 18, 2017 11:29:58 GMT 2
Alex oli niistä kahdesta kyllä ehdottomasti se optimistisempi. Se jaksoi uskoa melkein naiivisti, että kaikki aina järjestyisi, mikä varmaan piti tietyllä tavalla paikkansakin. Mutta Connie oli niin uppoutunut siihen pessimismiinsä, että sen oli vaikea uskoa Alexin lupauksia. ”Yeah? You really think so?” Connie kysyikin epäuskoisesti. ”I find that pretty hard to believe. They have no obligation to look after me, so why would they?” Sitä paitsi, näillä näkymin se olisi ihan varmasti Connie, jonka vuoksi he eroaisivat jos niin tekisivät, ja Connie epäili vahvasti, että Alex tai sen perhe haluaisi olla missään tekemisissä Connien kanssa sellaisen jälkeen. Vaikka toisaalta kaikki saattaisi kääntyä parhainkin päin, ei voinut tietää. Se oli riski, mikä Connien olisi otettava. Jos se uskaltaisi.
Connie kuitenkin lopulta löysi itsestään sitä voimaa pistää Alexille vastaan järkevällä tavalla – ei vain itsepäisesti ja hätääntyneesti inttää vastaan. Koska Connie ei vain pystynyt tekemään sitä päätöstä nyt, ja se saattoi vain toivoa, että Alex hyväksyisi sen. Connielle se nimittäin oli selvää, että se halusi olla Alexin kanssa. Sen piti vain selvittää, olisiko se valmis jättämään kaiken tutun taakseen pojan vuoksi. ”No doubt in my mind”, Connie sanoi varmasti ja hymyilikin, kun Alex haki siltä sanallista vahvistusta. Sitten Alex vaati blondia lupaamaan, että kertoisi päätöksestään ja Connie nyökkäsi. ”You’ll be the first one to know, I swear”, Connie vakuutti ja antoi käsiensä liukua pojan harteita pitkin alemmas, siloittaen vaatetta sen päällä. Alexin jatkokysymys sai tytön hymyilemään vinosti. ”Yeah, I’ll give you my answer in just two years or so.”
Molemmat naurahtivat sille vähän ja Alex painoikin kevyen, mutta silti niin tunteellisen suudelman blondin huulille, ja Connie tunsi kuinka sen sydän suli siitä hyvästä. Alex pyysi sitä jäämään yöksi ja tyttö nyökkäsi siihen vastaukseksi. ”I have classes in the morning, though.” Alex vakuutti, ettei se olisi mikään ongelma, ja he uppoutuivat uuteen suudelmaan, joka oli nyt paljon rauhallisempi kuin ne aikaisemmat. Se oli laiska, onnellinen suudelma, jolla vain nautittiin siitä, että toinen oli siinä ja ylipäätään osa elämää. Sen tarkoitus ei ollutkaan viedä minnekään pidemmälle. Alex rupesi riisumaan sen jälkeen vaatteitaan, jolloin blondi kurtisti kulmansa. ”Where’s Horace?” se kysyi huolestuneesti ja katsoi ympärilleen. ”Don’t tell me he’s still in the bathroom?” Mutta siellä se oli. Järkyttynyt poika meni päästämään koiransa ulos kylpyhuoneesta, ja sitten oli viemässä tohkeissaan olevaa koiraa ulos. Pojalle luotiin kyllä sellainen are you kidding me –ilme, kun se komensi tyttöä koiran tavoin jäämään.
”Can I use the shower?” Connie oli kysynyt ja Alex oli kertonut sen löytyvän talosta. Connien huolestuneen ilmeen nähdessään poika oli kyllä vakuuttanut, että tuskin siellä kukaan olisi hereillä enää siihen aikaan. Niinpä Connie hipsi taloon ja veti oven hiljaa perässään kiinni, kääntyi ja näki Alanin istumassa keittiössä, katsoen blondia kuin olisi aaveen nähnyt, ja Connie kieltämättä jäätyi siihen paikalleen. Kunnes heilautti kiusallisesti kättään vilkutuksen merkiksi. ”I, uh, I’m here to borrow your shower.” – ”Down the hall, to your left”, oli ollut Alanin järkyttynyt vastaus, ja Connie oli kiittänyt ja kävellyt ripeästi ohjeiden mukaisesti pois. Takaisin tullessaan Alania ei näkynytkään enää missään, ja Conniella tuli kiire juosta takaisin vajaan ettei se vaan näkisi ketään muutakaan. ”You will not believe what just happened”, Connie sanoi samalla sekä huvittuneesti, että kauhistuneesti, sitten kumartui silittämään innokasta koiraa. ”I saw Alan”, Connie sanoi. ”He was in the kitchen when I got in and he looked like he had just seen a ghost.”
Pian oli Alexin vuoro mennä suihkuun, ja Connie jäi sängylle silittämään koiraa ja lepertelemään sille. Vaihtoipa blondi Alexin t-paitaankin ja nappasi jotain niistä herkuista mukaansa sängylle. Sitten Alexin puhelin lähti soimaan. Ei Connie olisi varmaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mutta se vain soi ja soi ja jatkoi soimistaan ja blondi käveli sen luokse ja näki Maxin nimen siinä. Se sai tytön omatunnon kolkuttamaan, ja tyttö hiljensi puhelimen mietteliäänä. Alex oli puhunut siitä tytöstä hyvin vähän, mutta Connieta kiinnosti, mikä se Max oli oikein miehiään (tai naisiaan). Ei blondi ollut ehtinyt siitä liikkumaankaan mihinkään, ennen kuin Alex tuli takaisin naureskellen jotain Alanista. Connien ilmeen nähdessään se kyllä vakavoitui. ”Your phone was ringing”, Connie sanoi vaikeasti, ”it was Max.”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Nov 18, 2017 12:05:02 GMT 2
Post by nepa on Nov 18, 2017 12:05:02 GMT 2
Alex oli varmistunut siitä, että se joko sen oma perhe tai Alex itse pitäisivät huolta Conniesta, vaikka ero tulisikin. Se oli niiden perheen tapa – once a part of the family, always a part of the family. Connien varmistelut siis saivat Alexin vain nyökyttelemään päätään villisti. ”That’s what family does”, se vastasi, ”no much what happens, they look after each other.” Alexilla oli ollut onni perheen kanssa. Valentinet olivat tiivis, rakastava perhe, jotka todella pitivät huolta omistaan. Perheaihe vaihtui kuitenkin nopeasti, kun Connie pystyi laittamaan jääräpäiselle Alexille vastaan. Ja Alex alistui. Ihan kenelle tahansa se ei antaisi periksi, mutta blondille se oli valmis antamaan aikaa. Ihan niin paljon kuin se tarvitsi – paitsi ei kyllä kahta vuotta. Alex ei voinut mitään sille, että se naurahti. ”Two years?” Se nauroi. ”Yeah, that’s fine.” Se vitsaili virnistäen.
Sitten se jo painoi huuletkin Connien omille. Se oli kevyt suukko, joka sai Alexin uskomaan, että Connie voisi jopa valita sen. Suukon jälkeen Connie sitten muistutti koulusta, jostain luennoista. Connie ei kyllä varmaan koskaan lintsannut tai ollut myöhässä. ”It’s not a problem”, Alex vakuutti, ”we’ll just wake up earlier. I’ll drive you to school, okay?” Se hymyili, ja sitten ne suutelivat taas. Se oli affectionate, onnellinen suudelma, joka loppui ajallaan. Ei Alex edes olisi kaivannut mitään muuta. Se katsoi vielä blondia virnistäen, ennen kuin heitti paitansa pois, ja sitten tuli puheeksi se helvetin koira. Alex oli ihan oikeasti unohtanut oman koiransa kylpyhuoneeseen. Vuoden koiranomistaja –palkinnon Alex olisi siitä ansainnut. Se nappasi innokkaan koiran saman tien hihnaan ja komensi Connietakin pysymään paikoillaan. ”Sure”, Alex sanoi kun ovi oli jo auki, ”it’s in the house. Take a towel from my closet.” Se vilkaisi blondia hieman pidempään, ennen kuin sulki oven.
Alex ei edes vaivautunut laittamaan päällään olevaa takkia kiinni, vaan se vilautteli ylävartaloaan siellä koko naapurustolle. Ei se kyllä tainnut ketään kiinnostaa – ei siellä oikeastaan ollut edes ketään liikkeellä. Siinä oli Alexille siis oikein hyvää aikaa vain miettiä. Se mietti sitä iltaa, ylipäätään sitä, että mitä se tulisi tarkoittamaan on the long run. Alexin pitäisi jättää Max sen takia, ja olihan se ajatuksena nyt aika haikea. Max nimittäin piti Alexista aidosti, ja niin taisi Alexkin pitää Maxistä. Mutta kyllä Alex siitä huolimatta oli valmis jättämään Maxin – se otti mieluummin Connien. Mietteliäänä Alex saapui ensimmäisenä takaisin vajaan, mutta ei siinä kauaa kestänyt, kun Connie tuli jo perässä. ”What?” Alex kysyi uteliaana. Sitten Connie mainitsi Alanin, eikä Alex voinut kuin naurahtaa. ”Poor Alan”, Alex naurahti, ”you were probably the last person he expected to see.” – “Did he say anything?”
Alex ilmoitti siinä vielä Connielle menevänsä myös suihkuun. Hieman pidempään se kyllä jäi katdomaan vaatteita vaihtavaa Connieta, virnistikin vähän, mutta sitten se meni talon puolelle. Ja siellä Alan muuten oli. Taas. Oli varmaan odottanut Alexia. ”Were you stalking me?” Alex vitsaili. Alan kyllä antoi heti puhetta siitä, että miettikö Alex yhtään tekojensa seurauksia. Se sai Alexin vakavoitumaan hieman, mutta sitten se pudisti päätään. ”Fotunately it’s none of your business”, Alex vastasi, sitten avasi oven suihkuun ja katosi sinne. Itse suihkussa Alexilla ei mennyt kauaa, ja niinpä se pääsi takaisin vajaan Connien luo. Siellä Connie jo olikin Alexin paita päällään. ”We shocked poor Alan”, Alex naurahti, mutta sitten Connien ilme kyllä kertoi olemaan vitsailematta. Ja pian syykin oli selvä – Max oli kuulemma soittanut. ”Oh”, Alex vastasi, hieraisi vähän niskaansakin kiusaantuneena. Koska ihan vitun kiusallista se oli. Alex käveli ottamaan sen puhelimen käteensä, huomasi sitten muutaman viestinkin Maxilta, mutta eipä se niitä avannut. ”I can.. I can call her back later”, Alex ehdotti. Ei se kehdannut pyytää lupaa soittaa takaisin.
Connie kuitenkin antoi siihen luvan itse. ”Okay”, Alex siis tokaisi, valitsi Maxin numeron ja nosti puhelimen korvalleen. Se yritti pysyä hieman kauempana, ettei Connie kuulisi, mitä Max puhui puhelimen toisella puolen, mutta eiköhän se ollut turhaa. Aika hyvin kaikki kuului läpi. ”Hey”, Alex lopulta tervehti senhetkistä tyttöystäväänsä. Se kyseli heti, että voisiko tulla yöksi. ”Uh”, Alex naurahti vaikeana, ”tonight’s no good. Horace is sick.” Se vilkaisi nopeasti Connieta. Tuntui kamalalta valehdella. Max tietenkin kysyi, että tarvitsiko Alex henkistä tukea. ”No, no, I’m fine. I mean, it’s a mess, really. He’s vomiting all over the place.” Sitten Max oli jo lopettelemassa sitä puhelua, sanoi vielä perään I love yout. Ja sitten Alex jäätyi. Se katsoi Connieta, joka katsoi Alexia, eikä Alex tiennyt, mitä olisi sanonut. ”Yeah”, se muutaman sekunnin – ja Maxin varmistuksen – jälkeen vastasi hajamielisenä, ”love you too.” Ja sitten puhelu oli ohi. Vaikeana Alex käveli sängylle Connien luo, istui siihen sängyn toiselle puolen eikä edes tiennyt, mitä olisi sanonut. Sitten Connie esitti kysymyksen. Se kysyi, rakastiko Alex Maxia. ”I—”, se oli aloittamassa, mutta Connie keskeytti vaatien totuutta. ”I guess”, se sitten vastasi. ”She’s a.. She’s a beautiful person. So yeah, I love her.” – ”But I love you, too. I love you more. I want you, not her.”
|
|
|
Nov 18, 2017 17:37:22 GMT 2
Post by Deleted on Nov 18, 2017 17:37:22 GMT 2
Conniesta oli todella hullua kuvitella, että Alexin perhe haluaisi pitää siitä huolta, vaikka he eivät olisikaan yhdessä. Eivät ihmiset olleet sellaisia. Mutta toisaalta, jos joku perhe olisi sellainen, niin se olisi kyllä Valentinet. Ne olivat silloin kolme vuotta sitten ottaneet Connien ihan ilomielin osaksi perhettään ja Connie ei ollut varmaan koskaan tuntenut oloaan niin tervetulleeksi kuin oli siellä tuntenut. Mutta jotenkin Connie uskoi, että ne kuitenkin ennemmin pitäisivät kiinni Alexista. Olihan tässä jo ilmeisesti osoitettu, mitä ero Conniesta tekisi – ajaisi Alexin ties mille rikollisille teille ja sen sellaista. Mutta sitä oli toisaalta myös turha murehtia liian paljoa etukäteen. Jos niin kävisi, niin sitten kävisi, eikä se olisi Connien vastuulla, mitä Alex tekisi sen jälkeen.
Tunnelma keveni, kun Connie sai päätöksensä olla päättämättä mitään vielä tehtyä ja taottua myös Alexille. Jotain vitsiäkin siinä heitettiin ja sitten heidän välinsä tuntuivat taas normaalimmilta ja Conniekin tunsi rauhoittuvansa huomattavasti. Se ahdistus ja paha ihminen –morkkis hävisi ja tilalle tuli se onnellinen fiilis, mikä Alexin seurasta lähes poikkeuksetta aina tuli. Vähän Connie kyllä tunsi olonsa kiusaantuneeksi nähtyään Alanin, mutta sille saattoi onneksi jo nauraa siinä vaiheessa, kun takaisin vajaan oli päästy. ”No, he was so in shock that he just directed me to the shower, even though I remember where it is”, Connie sanoi naureskellen. Sitten kuitenkin hieman vakavoitui. ”Could you tell him to keep this to himself? Just for now, at least…”
Kun Alex sitten tuli takaisin, oli Maxkin jo soittanut ja saanut Connien mietteliääksi. Uutinen siitä Maxin soitosta sai kyllä Alexinkin selvästi vaikeaksi. Blondi ojensi sen puhelimen pojalle joka tutki sitä nopeasti. ”No, Alex”, Connie sanoi kun kuuli jo sen äänensävystäkin, että se halusi soittaa sille takaisin. ”Go ahead and call her. I don’t mind.” Connie teki parhaansa keskittyäkseen Horacen rapsuttamiseen ja ollakseen salakuuntelematta Alexin puhelua, mutta ei se voinut sille mitään, että puhe kuului ihan helvetin selvästi sieltä Alexin puhelimesta sängylle. Oikeastaan vasta sitten kun sieltä puhelun toisesta päästä kuului I love you, nosti Connie katseensa Alexiin, joka puolestaan katsoi takaisin. ”Do you?” Connie kysyi, kun puhelu oli ohi ja he olivat hetken olleet sängyllä hiljaa. ”Love her, I mean.” – ”You can tell the truth. It’s okay”, Connie sanoi, kun Alex vaikutti jotenkin vaikealta. Ja kyllähän se sitten sen myönsi, ja blondi nyökkäsi. Ei oikein tiennyt, mitä ajatella siitä. Ainakin se tuntui kamalalta, että Connie oli rikkomassa sen niiden suhteen. ”What’s she like?” Connie kysyi pojalta, ja mietti koko sen ajan, että halusiko Alex nyt ihan oikeasti jättää sen tytön. Nätisti se nimittäin siitä puhui. ”And you’re absolutely sure about this? About us?” Sen oli pakko vielä varmistaa.
Kun Connien pahin uteliaisuus aiheesta oli tyydytetty, Alex oli Connien pyynnöstä vielä laittanut sen elokuvan pyörimään, jota hän oli alun perinkin tullut sinne katsomaan. Tosin ei sen elokuvan katsominen vieläkään onnistunut, sillä hetki alun tapahtumien jälkeen Connie oli jo höyhensaarilla. Niin hyvin Connie ei kyllä ollut nukkunut aikoihin, kuin mitä se nyt Alexin kanssa teki. Aamullakin se heräsi vasta epämääräiseen puhelimen pärinään. Tyttö katsoi hetken vieressään nukkuvaa kikkarapäätä ja hymyili onnellisena, pyyhkäisi varovaisesti sen hiuksia silmiltä ennen kuin kääntyi ja kurotti sängyn laidan yli etsimään puhelintaan. Sen löydettyään Alex oli unisena kiskomassa sitä takaisin ja Connie hymyili itsekseen, ennen kuin katsoi tarkemmin puhelimen ruutua ja oli saada paskahalvauksen. Ensimmäinen luento oli nimittäin jo missattu ja Leviltäkin Connie oli saanut varmaan sata ihmettelevää viestiä siitä, missä se oli.
”Crap”, Connie älähti ja olisi noussut sängystä, ellei Alexin ote sen vyötäröllä olisi vetänyt sitä tiukemmin itseään vasten. ”Alex, it’s ten thirty and I’m so late for school”, Connie ilmoitti ahdistuneesti samalla, kun roiski viestejä menemään kaikkiin oleellisiin ryhmäkeskusteluihin ja sen sellaisiin. Alexin uninen ääni protestoi tytön vouhkaamista vastaan ja laiskat suudelmat kaulalle yrittivät selvästi houkutella Connieta jäämään aloilleen. Hetken blondi sitä jopa harkitsikin varsinkin, kun Alexin käsi lähti vaeltamaan kohti etelää, mutta lopulta Connie puuskahti ja kääntyi ympäri. ”I’m sorry, I can’t, I’m just too stressed out about being late”, Connie sanoi. Nopean suukonkin tyttö antoi siinä pojalle, ennen kuin riisti itsensä pojan kosketuksesta ja rupesi vaihtamaan vaatteitaan eilisiin. ”You still taking me to school?”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Nov 18, 2017 22:58:31 GMT 2
Post by nepa on Nov 18, 2017 22:58:31 GMT 2
Connie tahtoi Alexin puhuvan vielä Alanille kaksikon väleistä. ”Of course”, nuorukainen tokaisi. Oli oikeastaan ihan samaa mieltäkin – ei se tahtonut koko perheensä iloitsevan Connien palaamisesta. Ei kyllä sillä, etteivätkö ne olisi pitäneet Maxistakin. Max oli vain huomattavasti erilaisempi kuin Connie. Ei se ollut sillä tavalla kohtelias sweetheart vaan se omisti asennetta, ja Allyn kanssa Maxilla oli vähän tapana ottaa yhteen. Connie ei ollut koskaan riidellyt kenenkään Alexin perheenjäsenen kanssa. Päinvastoin. Allynkin kanssa ne olivat vaikuttaneet tulevan erittäin hyvin toimeen, ja Alex oli melko varma, että ne voisivat vaikka kaveerata nykyään, jos vain tapaisivat toisensa taas. Alex – eikä varmaan Conniekaan – ollut siihen vielä valmis. Nuorukaisen ainakin piti vielä lämmitellä perhettään sille koko ajatukselle, koska ihan varmasti ne ihmettelisivät, että miksi hitossa Alex nyt yhtäkkiä jätti Maxin.
Suihkun aikana tullut Maxin soitto vaikutti kyllä pilaavan koko helvetin illan. Ei Alex todellakaan olisi tahtonut sille soitella takaisin Connien aikana ja vielä vannoa sille rakkauttaan. Muutta vaihtoehtoa ei kuitenkaan tuntunut olleen. Se ei kuitenkaan vähentänyt sitä liki syyllisyyttä, jota Alex koki koko puhelusta. Eikä se ainakaan vähentynyt silloin, kun Connie alkoi kysyä asioita. Ja aivan kuten Connie tahtoi, Alex oli avoin ja suora. Kyllä se esimerkiksi rakasti Maxia. Ei ehkä niin paljon kuin Connieta, mutta rakasti kuitenkin. Kun Connie sitten kysyi, millainen Max oli, Alex naurahti. ”She’s, uh”, Alex mietti hetken, ”she’s a force of nature. She’s strong willed, feisty, funny.. She’s great, really.” Alex hymyili kevyesti itsekseen. Sitten kuitenkin vakavoitui, kun Connie selvästi alkoi epäillä Alexin ja Connien suhdetta. ”Yes”, Alex sanoi ja tarttui kiinni Connien käsiin, ”don’t you dare doubt it. Max might be great, but she’s not you. I can’t picture a life without you in it and that says something. Max, she.. I don’t see a future with her, you know?”
Lopulta siinä laitettiin vielä leffaakin pyörimään. Kauaa Alexin vieressä makoileva blondi ei sitä kyllä jaksanut katsoa, vaan se kauhuleffan ääniefekteistä huolimatta nukahti. Alex katsoi sitä hetken toispuoleinen virne huulillaan. Ei nuorukainen vaan voinut uskoa, että Connie oikeasti oli siinä. Lopulta Alex nousi ylös sen verran, että se sammutti projektorin ja kaikki helvetin valot kynttilöitä myöten siitä pienestä vajasta. Sen jälkeen se suunnisti kännykän taskulampun avulla Connien luo ja kömpi sen viereen, veti tytön tietenkin tiukasti itseään vasten ja nukahti. Ja hitto, kun se nukkuikin hyvin. Se havahtui ensimmäisen kerran oikeastaan vasta siihen, että tyttö liikkui, ja totta kai Alex oli vetämässä sitä takaisin. Se läheisyys herätti siinä samalla Alexin kehoakin, eli se unisena alkoi painella suudelmia blondin kaulaa vasten. ”So skip school”, se ehdotti, laiskasti virnistikin sitä kaulaa vasten, ja toinen käsi oli löytämässä tiensä jo alaspäin.
Connie ei kuitenkaan kyennyt miellyttävän aamuherätyksen saamiseen. Turhautunut groan siis karkasi Alexin huulilta ja se kierähti selälleen, venyttelikin siinä makoisasti. ”Yeah”, se sanoi haukotellen, ja silloin Horacekin hyppäsi isäntänsä kainaloon. ”Yeah, I know, let’s go” se mutisi ja nousi väsyneenä ulos. ”I’ll take him out and feed him, and then we can go. Okay?” Se varmisti noustessaan ylös. Alex valitsi itselleen rennon asukokonaisuuden ja veti pipon syvälle päähänsä, ennen kuin paineli ulos koiransa kanssa. Eikä se siellä sitten kauaa mennytkään. ”Why are you still wearing my shirt?” Alex ihmetteli sisälle päästyään. Horace oli kuulemma syönyt luuta sen omalla paidalla, ja nyt se oli käyttökelvoton. ”I like that look. Veru much”, Alex virnisti ja käveli sitten keittiöön, jossa kaatoi ruokaa Horacen ruokakuppiin. ”Do you want to eat before we leave?” Alex kysyi Connielta. Ei se kuulemma halunnut. ”Can I eat before we leave?”
Ei, ei Alex voinut. Syömisen sijaan sen piti heti kävellä Connien kanssa ulos. ”Huh, someone took the car”, Alex tokaisi. Sitten se kuitenkin kohautti olkiaan. ”Well, what the hell, at least I still have my bike.” Se käveli siis takaisin vajalleen ja avasi viereisen oven, josta löytyi se nykyinen työkalupuoli ja myös Alexin moottoripyörä. Se nappasi kaksi kypärää, toisen Connielle ja toisen itselleen, ja sitten hyppäsi pyörän kyytiin. ”Hop on”, se kehotti Connieta. Blondi ei kuitenkaan vaikuttanut kovin innostuneelta. ”What’s wrong? You scared? Don’t worry. Daddy’s gonna take real good care of you”, se vitsaili ja sitten sai lopulta Connien pyörän kyytiin. ”Hold on”, se muistutti virnistäen, ja sitten ne saivat kaasuttaa tielle.
Matkaa Columbian yliopistolle oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta se kuitenkin sujui nopeasti - moottoripyörällä oli hyvä väistellä New Yorkin ruuhkia. Lopulta kaksikko kuitenkin pääsi koulun pihaan, johon Alex sammutti moottoripyörän. Sen jälkeen se nosti kypärän pois päästään, ja Connie teki samoin. ”Well? How was it?” Se kysyi naiselta, joka nousi pois pyörän selästä, kun kuski taas jäi istumaan. ”Never again?” Se virnisti. Samalla siihen iski karu todellisuus, eli se, että ne eivät nyt Connien kanssa näkisi hetkeen. Jos koskaan. ”Do you really have to go?” Alex valitti. ”I asked you for one night, but how about this day, too?” Se naurahti vaisusti. ”I don’t want to let you go yet.”
|
|
|
Nov 18, 2017 23:31:23 GMT 2
Post by Deleted on Nov 18, 2017 23:31:23 GMT 2
Alex ehdotti Connielle koulusta lintsaamista, ja Connie olisi varmaan suostunutkin siihen, ellei olisi viettänyt juuri viikkoa pois koulusta maattuaan sairaalahoidossa. Mutta ei, se oli auttamatta jäljessä kursseillaan ja sillä ei ollut varaa lintsailla luentoja enempää, mikäli mieli päästä vielä siitä lukukaudesta läpi. Lisäksi se myöhässä olo ahdisti – Connie Gerlich ei ollut ikinä myöhässä mistään. Kunhan tyttö oli noussut sängyltä ja lähtenyt pelkässä t-paidassa hilluen etsimään vaatteitaan, nousi Alexkin ylös koiransa painostuksesta. ”Yeah, sounds good”, Connie sanoi samalla, kun kiskoi farkkuja jalkaan. Sitten se katsoi poikaa ja virnisti huvittuneesti. ”I still can’t believe you have a dog. You’ll have to tell me that story some time”, Connie sanoi.
Connien kauhuksi se paita, joka sillä oli eilen ollut päällä, oli liattu sen mokoman piskin vuoksi siihen kuntoon, ettei sitä voitu käyttää enää ilman pesua. Connie veti kätensä stressaantuneena tukkansa läpi ja mietti, mitä hittoa se tekisi, mutta ei sillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin pitää Alexin paita yllään. Oli se toiveikkaana kyllä ratsannut Alexin kaapit ja laatikot läpi siinä toivossa, että joku lortto naisvieras olisi kenties jättänyt jonkun paidan taakseen, mutta mitään sieltä ei löytynyt. ”Someone has been laying on it and chewing during the night so that I can’t use it”, Connie valitti, kun Alex ihmetteli sitä paitavalintaa. Loipa blondi syyttävän katseen Horacen suuntaan, ennen kuin veti villiksi kuivuneen pehkonsa tiukalle ponihännälle. ”Why am I not surprised?” Connie virnisti, kun Alex kehui sitä lookia. Ainahan se oli tykännyt blondista t-paidoissaan. ”But thanks. I’ll give it back to you next time.”
Alex tarjosi Connielle ruokaa, mutta tyttö pudisti päätään. ”No, I’m fine. I’ll just grab something from the campus”, Connie ilmoitti, jonka jälkeen Alex kysyi itse lupaa syödä. ”I would really like to just get going already, if that’s possible. Please?” Connie rukoili, ja Alex taipui ja niin he kävelivät ulos, missä ei näkynyt yhtään nelipyöräistä ajoneuvoa. ”Wait, how are we supposed to get to Manhattan?” Connie kysyi hämmentyneesti, jolloin Alex rupesi puhumaan jostain pyörästä. Connie alkuun ihan oikeasti luuli, että Alex puhui polkupyörästä, mutta sitten se käveli vajansa vieressä olevaan autotalliin, missä oli moottoripyörä. Blondin silmät levisivät järkytyksestä ja sanattomana se otti kypärän vastaan. ”I’m not riding this thing”, Connie ilmoitti, jonka jälkeen Alex piikitteli sitä pelkäämisestä ja sai Connien kurtistamaan kulmiaan sisukkaasti, lyömään kypärän päähänsä ja istahtamaan sinne Alexin taakse. Tyttö kietoi kätensä Alexin vyötärön ympärille, ja kun prätkä lähti liikkeelle, Connie rutisti kauhuissaan poikaa pysyäkseen kyydissä.
Ne olivat Connien kauheimmat minuutit ikinä, mutta toisaalta myös näppärimmät. Retromoottoripyörän kanssa vältti ruuhkat erinomaisesti, kun sillä pystyi puikahtamaan mitä pienimmistä väleistä, mutta Connie oli aivan pois tolaltaan sellaisesta hurjastelusta. ”Honestly I almost crapped my pants”, Connie sanoi kiskottuaan kypärän pois päästään. ”Never am I ever going to ride this thing again, even if my life depended on it.” Se tuntui huvittavan Alexia alkuun, mutta sitten se tunnelma muuttui haikeaksi. ”I really do, sorry”, Connie pahoitteli pojalle. Antoi kätensäkin käydä Alexin poskella silittämässä sitä kevyesti leuasta, kun se onnettomana pyysi lisää aikaa. Connie painoi nopean suudelman Alexin huulille ja hymyili sitten vinosti. ”I promise I’ll get back to you soon. I have a good feeling about this.” Connie ojensi sen kypärän Alexille vielä. ”Thanks for everything. Seriously. I’ll let you know what I’ve decided.”
|
|