Now I know it's true, I can only get high on you

Alexin näkeminen sai Connien niin helvetin iloiseksi. Oikeasti. Se oli niin voimakas tunne, että se samalla meinasi saada Connien surulliseksi. Ristiriitaista, mutta totta. Toisaalta, ei se ylipäätään kyllä edes tiennyt, missä tällä hetkellä seisoi elämässään, joten turhaan se murehti sitä, miten ei voisi olla Alexin kanssa. Sen sijaan se voisi keskittyä viettämään varmasti mahtavan illan pojan kanssa, keskittyä nauttimaan siitä hyvästä olosta, minkä Alex sai aikaan. Connien sydän takoi rintakehässä alkuun, mutta pian se rauhoittui. Alexin kanssa oleminen oli ihan yhtä luontevaa nyt kuin aina aiemminkin. Alexin luona Connie tunsi olevansa kotona.

Manhattanin valojen ja elämän keskeltä Alex sitten ajoi heidät kohti Bronxin hiljaisempia katuja, ja Connie katsoi kiinnostuneena ikkunasta ulos. Poika oli päättänyt pitää tytön tuskissaan ja olla paljastamatta heidän illan ohjelmaansa, joten Connie returned the favor kysymällä jatkuvasti, olivatko he jo perillä. Eikä aikaakaan, kun Connie rupesi tunnistamaan katuja ja naapurustoja ja sen kulmat menivät kurttuun. ”Wait”, tyttö sanoi ja siirsi katseensa Alexiin, tunsi sydämen sykkeensäkin kiihtyvän. ”You’re taking me to your place?” Connie kysyi yllättyneesti juuri, kun se auto kaartoi pihaan ja pysähtyi. Ja totta vieköön, he olivat pysäköineet Valentinejen perheen pihaan. Alex kuitenkin kertoi, ettei se asunut enää siinä sen vanhassa huoneessa, ja sen sijaan johdatteli tytön sen työkaluvajan luokse. ”Is this the part where I get killed?” Connie kysyi huvittuneesti, sillä se tilanne oli jotenkin absurdi. Siinä hän nyt oli astelemassa johonkin epämääräiseen vajaan, joka tosin näytti päällisin puolin oikein siistiltä.

Ja totta vieköön, oli se sisältäkin. Tosin Connie ei kerennyt pahemmin ihmettelemään hämärää vajaa, kun olemassaolostaan ilmoitti tytön päälle hyppivä koira. ”Oh my God, someone’s attacking me”, Connie parkaisi järkyttyneesti, sillä se ei todellakaan ollut odottanut yhtään minkään hyppäävän sen päälle. Kun tyttö kuitenkin tajusi, ettei mitään välitöntä vaaraa ollut ja kyseessä oli tosiaan vain koira, se kyykistyi tervehtimään koiraa sen tasolle. Connien korvaan särähti se koiran nimi, millä Alex sitä komensi. ”Horace? Do his friends call him Ho?” tyttö sanoi ja nosti katseensa poikaan, hymyillen leveästi lausahduksen tuomalle deja vu –tunteelle. Koira rupesi alkuinnostuksen jälkeen rauhoittumaan Connien silitellessä sitä. ”You didn’t tell me you had a dog”, se sanoi melkein loukkaantuneesti.

Kun ensireaktio koirasta rupesi hiipumaan, Connie nousi ylös ja antoi sitten katseensa kiertää vajassa, joka oli kunnostettu. Se oli varsinainen poikamiesboksi, mutta ehdottoman siisti sellainen. Connie oli vaikuttunut siitä. Enemmän kylläkin siitä, miten poika parhaillaan sytytteli siellä kynttilöitä. ”Alex…”, Connie aloitti, katsoen häkeltyneenä ympärilleen. ”Is this all… for me?” Ei tyttö olisi voinut koskaan kuvitella Oliverin tekevän mitään tällaista. ”You shouldn’t have”, Connie sanoi, kun Alex tuli sen luo ja kädestä pitäen talutti peremmälle. ”It looks stunning.”

Connie tyrskähti Alexin vitseille huvittuneesti useammankin kerran. Ensin sille kateudelle, sitten sille kommentille koirasta kertomisesta. ”But that’s exactly what I was expecting from you!” Alexin huomautus Horacesta sai Connien lepertelemään äänekkäästi koiralle. ”He loves me, don’t you, Horace? Yes you do, yes you do”, tyttö lässytti ja rutisti koiraa poskinahoistaan ruttuun. Sitten oli kuitenkin aiheellista päästää koira vapaaksi kokemastaan kärsimyksestä ja nousta ylös ja todella tarkastella ympäristöään. Se kaikki vaikutti erittäin romanttiselta, vaikka Alexilla ei varmaan ollutkaan ollut se tarkoituksenaan, mutta Connie huomasi, ettei se oikeastaan edes haitannut. Se oli ihmeissään siitä kuitenkin, häkeltynyt. Alex kertoi ajatuksistaan sen teon taustalla, mikä sai Connien hymyilemään lämpimästi ja siirtämään katseensa poikaan. Hitto, miten onnellinen se oli Alexista. ”You have me speechless, Alex Valentine”, tyttö sanoi pehmeästi, eikä se hetkeen irrottanut katsekontaktia. Vasta, kun Alex viittilöi sohvan ja projektorin suuntaan. ”I hope it’s a romantic comedy. Otherwise I’m walking out that door”, Connie vitsaili.

Alex heittäytyikin yllättäen sitten siihen stressaajamoodiin, joka oli yleisesti ollut huomattavasti tyypillisempi käytösmalli Connielle. ”Well, taking into account the fact that you have enough snacks here to feed six college students that are high, I think we’ll manage”, tyttö sanoi huvittuneesti, sillä siinä sohvapöydällä oli ihan helvetisti naposteltavaa. ”But if you’re hungry, I can get something, too.” Ruoka-aiheesta hypättiinkin sitten suoraan syvään päätyyn, kun Alex alkoi puhua tunteistaan. ”I’m happy to be here. You, like, saved my Halloween”, Connie sanoi ja hymyili. Sitten Alex otti sitä kädestä kiinni ja tytön katse kääntyi poikaan. ”I’ve missed you, too”, Connie sanoi hiljaa, ”like, so much that it’s ridiculous.” Connie pyöräytti kättään niin, että saattoi samalla kietoa sormensa Alexin sormien lomaan ja puristaa sitä kädestä.

Sitten Connie lähti kuitenkin vetämään Alexia kohti sohvaa ja niitä herkkuja. ”So, what are we watching tonight? Please tell me it’s gory, because that’s all that Halloween is actually about”, Connie rupesi kyselemään uteliaana ja virnuili leveästi samalla, kun istutti itsensä sohvalle. Se ei oikein tiennyt, miten sen olisi pitänyt kohdella Alexia – olivatko he nyt sitten platonisesti ystäviä, jotain enemmän kenties? Ainakin ne Alexin luomat katseet olivat olleet siihen mennessä melko lailla kaikkea muuta paitsi platonisia. Tosin eipä Connien omatkaan varmaan jääneet siinä kakkoseksi. Se oli oikeasti erittäin liikuttunut Alexin ajattelevaisuudesta, sillä juuri jotain tällaista low key –ohjelmaa se oli kaivannutkin. Ja Alexin kanssa se tunsi olonsa ennen kaikkea mukavaksi.

Jokin Alexissa vain oli yhä edelleen, mikä veti Connieta puoleensa magneetin tavoin. Ehkä se oli se sen vino hymy, tai se sen kuriton tumma tukka, tai se tapa millä se pelkän katseen voimalla pystyi osoittamaan tuovansa vaikka kuun taivaalta, jos Connie sitä tahtoi. Sen katse oli nimenomaan aina ollut adoring. Kaikki muut arvostelivat katseellaan Connieta milloin mistäkin syystä, mutta Alex oli aina vain ja ainoastaan ihaillut. Connie oli tuntenut olevansa Alexille koko maailma, eikä se tunne ollut edelleenkään hävinnyt minnekään. Siksi olikin varmaan suuri virhe tulla sinne tänään, näin kahden kesken. Ei siitä nimittäin voisi mitenkään tulla platonista. Välissä oli liikaa tunteita ja rakkaita muistoja. Alex oli ja tulisi aina olemaan Connien ensirakkaus, the one that got away.

Tosin enemmän ja enemmän Conniesta rupesi tuntumaan siltä, että sen ja Alexin välinen tarina oli hädin tuskin edes alkanut. Heillä molemmilla oli uudet kumppanit – kumppanit, joiden kanssa kaiken logiikan mukaan kaiken olisi pitänyt olla hyvin ja onnellisesti. Connie ja Alex olivat yksi varsinainen sekasotku, koska kaikki olivat sitä parisuhdetta vastaan, mutta vetovoima oli vain liian suuri. ”You forgot the whole vomiting rainbows and farting fairy dust part”, Connie huomautti Alexin listasta ja naurahti vitsilleen. Se tuntui hyvältä, Alexin kanssa vitsailu siis. Rennolta. Vapauttavalta. Connie oli kaivannut sitä ihan älyttömästi. ”If I didn’t know you better, I would question your motives for this movie night” Connie lausui huvittuneesti, kun Alex oli puhunut siitä sen pitelemisestä ja pelkäämisestä.

Alex liittyi Connien seuraan sohvalle, kun levy oli sisällä. Blondi oli napannut syliinsä kulhon poppareita ja huomasi kaipaavansa kikkarapäätä viereensä. Tuntui luonnottomalta istua niin kaukana pojasta. Elokuva oli kuitenkin hädin tuskin lähtenyt käyntiin, kun siinä heidän välissään sohvalla olikin yhtäkkiä koira, jonka hyökkäyksen alta Connie sai pelastaa popparikulhonsa. Connie rupesi lepertelemään sille koiralle, silittämään sitä rakastavaisesti, jolloin se ei tietenkään totellut yhtäkään Alexin antamaa komentoa. ”What? No, don’t put him away”, Connie älähti, kun poika lähti taluttamaan sitä pois. ”You’re cruel, Alex. All the poor dog wanted was some love”, Connie huuteli sydän särkyneenä pojan perään, mutta sitten se tuli takaisin, istahti viereen ja nappasi tytön kainaloonsa. Se sai blondin ensin jännittymään, koska, well, that escalated quickly. Alex tulkitsi sen reaktion hätiköiden, ja veti jo kätensä pois – juuri, kun Connie olisi ollut rentoutumassa pojan viereen. ”Don’t be”, blondi sanoi, sydänkin vähän pamppaillen, ennen kuin veti Alexin käden takaisin olkansa yli ja kaivautui sitten syvemmälle sen kainaloon.

Alexin pehmeät sanat saivat Connien nostamaan katseensa elokuvasta, johon se ei ollut alkuunkaan keskittynyt. Ei, kun Alexin sormet olivat hellästi hyväilleet häntä olkapäästä, sujuvasti sekoittaen tytön ajatukset. ”You have no idea”, tyttö vastasi takaisin, koska oi Luoja, että sekin oli kaivannut näitä rentoja iltoja Alexin seurassa. Oliverin kanssa oli kyseessä lähes poikkeuksetta joku edustustilaisuus tai juhlat tai muu muodollinen tapahtuma, niin kuin hienostopiireihin nyt yleensä kuului. Alexin kanssa asiat olivat kuitenkin aitoja, ja ne olivatkin aikoinaan saaneet tytön niin rakastumaan koko pojan elämäntyyliin, perheeseen ja lähipiiriin. Sen kommentti Connien tuoksusta sai jälkeen mainitun naurahtamaan ja hautaamaan sitten leukansa pojan olkapäähän. ”Why do we keep doing this to ourselves?” Connie ihmetteli ääneen, vaikka ei se ollut edes ihan täysin varma, mistä puhui. Siitä varmaan, että he tieten tahtoen kiduttivat itseään. Tai ehkä sittenkin siitä, miksi he niin tekivät. ”We should be happy with our lives, shouldn’t we?” Connie jatkoi sitä ääneen pohtimistaan. Hän nousi sieltä kolostaan laittaakseen lähes koskemattomat popparinsa takaisin pöydälle, ennen kuin jäi parempaan asentoon pojan katsomisen kannalta. ”We’re both in relationships, we’re both doing relatively well… Why is it that still, after all these years, I’m happy only when I’m with you? It’s like I can’t feel whole unless you’re a part of my life.”

Alex väitti, että nyt ei ollut aikaa millekkään läheisyydenosoituksille, minkä perusteella poika lukitsi koiransa kylpyhuoneeseen. Se sai Connien kohottamaan kulmaansa huvittuneesti, epäileväisesti, koska seuraavassa hetkessä se oli nostanut kätensäkin tytön olkapäiden yli. Sen teki mieli huomauttaa asiasta, mutta Alex oli heti pahoittelemassa käytöksestään ja Connie huomasi, ettei sitä edes haitannut. Se oli naurettavaa, mutta Connie haki Alexista sitä tunnetta, mitä se janosi – mitä se ei Oliverilta saanut. Hyväksyntää, läheisyyttä. Sitä oli vaikeaa kuvailla, mutta samalla tavalla Connie ei saanut läheisyyden kaipuutaan täytettyä Oliverin kanssa, vaikka olivathan he seksin harrastamiseenkin asti päässeet. Vaikka he olivat toistensa seurassa, blondi tunsi silti olevansa yksin. Alexin kanssa sitä tunnetta ei ollut, ja vaikka se oli väärin ihan kaikkia kohtaan, Connie halusi ottaa tilanteesta kaiken ilon irti ja ottaa vastaan Alexin hellyydenosoitukset.

Pian Alex avasi suunsa, ja Connie hyväksyi siinä vaiheessa, että se elokuvan katselu taitaisi jäädä toiseksi. Ei häntä ainakaan itseään kiinnostanut se niin paljoa kuin Alexin seura kiinnosti. Alex antoi omat ajatuksensa aiheeseen liittyen, ja Connie hymähti miltei ironisestikin. ”Well I know that much is true”, blondi sanoi, sillä siitä ei ollut epäilystäkään. Connie ei todellakaan tahtonut olla erossa Alexista, mutta olosuhteiden pakosta sen oli täytynyt jättää poika taakseen. Connie kuitenkin vakavoitui heti, kun Alex jatkoi puhumistaan hiljaisella äänellä. ”I wanted to stop loving you”, Connie sanoi ääni murtuen. ”I wanted it so bad. I wanted to be able to move on and live the life everyone wants me to but I just… I can’t Alex. I can’t do it. Three years later and I’m still just as hopelessly in love with you than I was before.” Connien ilme oli surumielinen, koska se todella oli toivonut sitä. Se oli halunnut olla kontrollissa tunteistaan, mutta ei voinut sille mitään. Se ei vain päässyt niistä tunteista eroon.

Connien henki salpautui, kun se katsoi Alexia suoraan silmiin ja tunnisti ne kaikki eleet. Tytön suu aukesi raolleen, ja katse kävi pojan huulissa, kun se lähestyi. Ihan huomaamattaan Conniekin lipui lähemmäs, tunsi, kuinka hengitys vapisi. Sydän hakkasi korvissa ja se tiesi, se tiesi että se olisi väärin. Mutta se halusi sitä, halusi niin paljon, että melkein sattui. Kun Alex sitten kysyi kysymyksensä, ei Connie epäröinyt hetkeäkään antaa vastaustaan. ”Yes”, tyttö henkäisi ja kostutti huulensa kielellään, ennen kuin sai jo tuntea Alexin huulet omillaan. Jollakin kierolla tavalla Connie tunsi janoavansa Alexia lisää juuri siksi, että se oli niin väärin. Se oli vain heidän välinen asiansa, eikä kukaan voisi tulla siihen väliin. Ja jos se koskaan paljastuisi Oliverille, se saisi miehen tuntemaan samaa tuskaa kuin Conniekin oli joutunut nyt kokemaan.

Connien kädet olivat napsahtaneet Alexin niskan taa sillä sekunnilla, kun huulet olivat koskettaneet toisiaan. Pian Connie huomasi antavansa sen suudelman syventyä ihan omasta aloitteestaan ja se tiesi jo siinä vaiheessa, mihin se ilta tulisi johtamaan. He olivat aivan liian nälkäisiä Alexin kanssa toisiaan kohtaan, ja hitto vieköön, Connie ei tulisi olemaan se, joka laittaisi asialle stopin. Niinpä kun Alexin käsi liukui vyötärölle ja se veti tyttöä lähemmäs, Connie meni all the way ja nousi hajareisin pojan syliin. Connie liikutti ahnaasti huuliaan Alexin huulia vasten ja veti sitä lähemmäs itseään niskan takaa, ja oi Luoja, se tuntui niin hyvältä. Alexin huokaisten lausutut sanat olisivat voineet mennä ohi, mutta Connie oli äärimmäisen tietoinen jokaisesta Alexin liikkeestä ja päästämästä äänestä. Blondi vetäytyi kauemmas ja katsoi Alexia hetken silmiin. ”Take it off”, se lopulta käskytti, kun oli hetken miettinyt asiaa, Alexin kaiken aikaa leikkiessä tytön paidan helmalla.

Connien ei tarvinnut käskeä kahdesti. Paita lensi nimittäin lattialle, jonka jälkeen Connie löysi itsensä painettuna sohvan pohjalle. Tyttö antoi käsiensä liukua Alexin selkää pitkin, kiskoen nälkäisesti paitaa sen päältä ja käänsi vielä lanteitaankin kiusoitellakseen poikaa kitkalla, joka sai Connien itsensäkin haukkomaan henkeä. Voi taivas, miten se halusikaan Alexia. Miksi se ei voinut tuntea näin Oliveria kohtaan? Ei se ollut koskaan tuntenut sellaista fiilistä, että haluaisi naida itsensä hajalle Oliverin kanssa. Alex sai sen kuitenkin kyltymättömäksi ja Connie ei jaksanut uskoa siihen, että se yksi ilta riittäisi korvaamaan sitä kaikkea patoutunutta tunnelatausta, joka blondilla oli Alexia kohtaan. ”I need you, Alex”, Connie henkäisi ja oli hyvä, ettei melkein itkenytkin siitä halusta. Se samalla halusi Alexin tässä, nyt ja heti, mutta samalla se halusi sadistisesti pitkittää sitä nautintoa niin pitkälle, kuin kuolematta kykeni. ”I need you now, so hurry the damn up”, se kuitenkin kaikissa panetuksissaan päätyi sanomaan.

Ei ollut ehkä tavanomaista ryhtyä täyteen muhinointisessioon, kun taustalla kuului moottorisahan ääniä ja ihmisten kiljumista, mutta eivätpä Connie ja Alex toisaalta olleet pari sieltä tavanomaisimmasta päästä. He olivat kaksi voimaa, jotka tuntuivat vetävän toisiaan puoleensa mitä uskomattomimmilla tavoilla. Oli hullua, että he edelleen tarvitsivat toisiaan niin. Mutta totta se oli. Connie ei ollut unohtanut Alexia tai sitä, millainen yhteys sillä oli poikaan. Kuinka sen ei tarvinnut sanoa mitään ääneen, ja Alex silti tiesi, mitä se halusi ja mistä se todella syttyi. Ne Alexin otteet, mitkä suorastaan huusivat himoa, halua, tarvetta, sytyttivät Connieta niin, että tyttökin menetti kaiken kontrollin itsestään ja antoi vain mennä. Ennenkuulumatonta Oliverin kanssa, täysin tyypillistä Alexin kanssa. Ei sillä, että Connie olisi siinä tilanteessa kyllä edes ehtinyt Oliveria sen koommin miettiä. Sen kaikki keskittyminen oli Alexissa.

Kauaa siinä ei mennyt, kun Connie menetti housunsa, ja vielä vähemmän meni siihen, että se tunsi Alexin sisällään. Se tuli itseasiassa jopa vähän yllätyksenä, miten hyvin Alex noudatti sitä Connien epätoivoista komentoa kiirehtiä, ja se sai Connien ynähtämään pojan huulia vasten. Miten paljon se olikaan kaivannut tätä. Se tuntui niin tutulta, mutta samalla ihan uudelta, sillä koskaan siinä ei ollut ollut sitä samanlaista hätää ja kiirettä kuin nyt. Connie liikutti itseään Alexin asettamassa rytmissä, veti sitä käsillään tiukemmin itseään vasten, yritti tuntea Alexista niin paljon kuin vain suinkin oli kerralla mahdollista. Hitto, miten paljon se rakasti Alexia. Taisi huokailla sitä ihan ääneen, kun Alex löysi Connien kehosta edelleen ne kohdat, jotka saivat sen sekaisin. Ennen kuin Connien pää kerkesi edes kunnolla siihen tilanteeseen mukaan, löysi se jo tiensä huipulle ja sen täytyi olla joku ennätys, edes henkilökohtainen sellainen.

Alexkin seurasi pian perästä, ja siinä he sitten olivat, kaksi messiä yhdessä. Vasta kun he siinä makasivat, hengitystään keräillen, tuntui psykoosi hellittävän ja ajatukset selkenevän, ja Conniekin tajusi, mitä he olivat menneet tekemään. Siis ei hitto. Olikohan Connie jollain tapaa paha ihminen, olikohan siinä ihan perustavanlaatuista vikaa? Se oli mennyt panemaan entistä poikaystäväänsä, ensirakkauttaan, ja vaikka olikin lähes varma että se oli ihan vain jotain kaipuuta Alexia kohtaan, kummitteli taustalla ajatus siitä, että se oli tehnyt niin kostaakseen Oliverille. Herran jestas, ei kai se voinut olla motiivina? Alex rupesi nousemaan siitä ylös ja Connie näki senkin jokseenkin katuvan ilmeen. Fucking fantastic. Se sai kyyneleet nousemaan blondin silmiin, koska se todella uskoi olevansa maailmankaikkeuden hirvein ihminen. Tiedä, vaikka Alexin ja sen sen nykyisen tyttöystävän juttu olisi oikeasti ollut todella hieno asia, ja nyt Connie oli mennyt ihan varmasti pilaamaan sen omalla itsekkyydellään. Alexin ojentama talouspaperirulla otettiin vastaan hiljaisena, ja niiskuttaen Connie siisti itseään. Ulkoisesti hän voisi sen tehdä, mutta mikään määrä paperia tai suihkusaippuaa ei tulisi koskaan poistamaan pettäjän taakkaa harteiltaan. Jännä, miten äsken niin hyvältä tuntunut idea oli yhtäkkiä muuttunut kaduttavaksi asiaksi.

Connie nousi sohvalta viedäkseen ne käytetyt paperit roskiin, ja sitten silmiään kämmenselällään pyyhkien palasi takaisin – kunhan oli matkan varrella poiminut vaatteitaan ja pukenut ne hiljaisena takaisin päälleen. ”I’m sorry”, Connie sanoi pahoittelevasti. ”I screwed up. This was a bad idea, I shouldn’t have come here tonight. I can let myself out.” Jos Alex oli äsken ollut katuvan näköinen, niin nyt sen ilme oli kyllä täynnä pelkkää ihmetystä. Leffakin oltiin viimein tajuttu pysäyttää. Kai siinä nykytilanteessa oli ihan riittämiin kauhua.

Connie oli ihan helvetin morkkiksissa. Se huomasi ajautuvansa itsesyytösten syöksykierteeseen, jossa se oli ehdottomasti kamalin ja paskin ihminen ikinä. Koska kuka teki näin? Se teko satuttaisi vain kaikkia. Se satuttaisi Alexia, koska Alex kyllä tajuaisi Connien käyttäneen sitä hyväkseen. Se loukkaisi Oliveria, jonka kanssa Connien oli tarkoitus olla jossain helvetin parisuhteessa. Se loukkaisi myös sitä Alexin tyttöystävää, koska tässä hän nyt oli mennyt viettelemään kyseisen naisen poikaystävän. Connien aivoihin ei mahtunut sillä hetkellä se, että ihan yhtä lailla Alex oli halunnut sitä ja tehnyt sitä hänen kanssaan, vaan Connie auttamatta uskoi olleensa kaiken pahan alku ja juuri sinä iltana. Siksi se flippasikin sillä tavalla ja melkein juoksi ulos, voidakseen huutoitkeä kadun varressa ilman, että kukaan katsoi sitä.

Eihän Connie ollut ehtinyt edes mitään taksiakaan tilaamaan itselleen, ennen kuin Alex oli tullut sen perässä ulos siitäkin huolimatta, että vielä äsken se oli ollut sitä mieltä, että oli parempi että Connie lähtisi. Ei, Alex tuntui pyörtäneen päätöksensä kokonaan. Connie vältteli pojan katsetta, ei halunnut kohdata sen katsetta. Se oli syyllinen siihen kaikkeen eikä ansainnut elämäänsä sellaista miestä kuin Alex. Alex tarttui yhtäkkiä Connien käteen, mikä sai blondin säpsähtämään, melkein kavahtamaan kauemmas. ”No, Alex, don’t”, Connie sanoi sekavasti. ”Stay away from me, okay? It’s for the best.” Alex ei sitä tietenkään tajunnut, vaan oli sitä mieltä, että heidän tulisi keskustella asiasta. Connie ei ollut valmis keskustelemaan. Se halusi vetäytyä märehtimään asiaa omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä, jossa voisi hakata itseään henkisesti aivan paskaksi. Lopulta se kuitenkin alistui, naurahti itkunsekaisesti vähän sille Alexin epätoivoiselle yritykselle vääntää vitsiä siinä tilanteessa.

Sisällä Connie ei tiennyt, miten päin olisi. Äsken niin kodikkaalta tuntunut tila tuntui nyt yhtäkkiä ihan kamalan painostavalta ja vieraalta. Se jäi seisomaan siihen paikalleen, vaihteli painoa jalalta toiselle ja niiskutti onnettomasti, pyyhki vielä aiemman itkukohtauksen jälkiä kasvoiltaan. Se sai lopulta Alexin napsahtamaan sille, ja Connie nosti järkyttyneesti kauriinsilmäisen katseensa Alexiin. Totta kai Connie oli tietoinen siitä, että Alex oli suorasanainen kaveri, mutta ei se ollut varmaan koskaan sillä tavalla kilahtanut tytölle. Siitä järkytyksestä Connie ei ihan heti toennutkaan, joten Alex sai taluttaa sen istumaan sänkynsä päälle. Alexin alkaessa puhumaan Connie painoi katseensa lattiaan ja hieroi tuskastuneesti kädellä kasvojaan. ”Yeah”, Connie sanoi lopulta vaisusti, ”I’m not saying it wasn’t probably the most mindblowing sex I have ever had, it’s just…” Blondi haki niitä sanoja, yritti miettiä, miten se saisi sanottua asian mahdollisimman hienotunteisesti, mutta ei löytänyt mitään tapaa. ”I haven’t been completely honest with you.”

Connie tunsi kyyneleiden tulvivan taas silmistään ja raivokkaasti se yritti pyyhkiä niitä pois. ”I haven’t really talked with Oliver after everything that has happened. I feel upset and lost and who wouldn’t, really. And I love you, Alex, and I wanted to do this, but some part of me also wanted to do it to get back at Oliver and…” Connie hautasi kasvot käsiinsä, kun syyllisyys niin painoi sitä. ”I’m a terrible person, Alex. I used you and that was never my intention.”