.gif)
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Nov 24, 2017 10:52:01 GMT 2
Post by missie on Nov 24, 2017 10:52:01 GMT 2
Thursday, January 11th, 2018 - somewhere around 11.00 amDenver @ ColoradoKenneth Greer & Apple McCanleyootd + jacket / julle (raahaudus tänne omena kanelin kera)
Kenneth oli kaartanut puolituntia etuajassa Denver International Airportin parkkipaikalle ja suunannut sitten oikeaan terminaalin odottamaan Applea. Naisen oli määrä tulla pariksi päiväksi käymään, lentää sitten kotiin juhlimaan syntymäpäiviään ja palata takaisin Denveriin. Oli mahtavaa, että Apple oli tulossa kaupunkiin, eikä Kenneth totta puhuen malttanut odottaa, että pääsisi esittelemään niin ystävänsä kuin kotinsa naiselle. Bryce ja Grace olivat jo pitäneet kolmannen asteen kuulustelun siitä kuka Apple oli, mitä nainen teki ja missä he olivat tavanneet - lisäksi ne olivat vaatineet, että Apple pitäisi tuoda näytille heti, kun nainen saapuisi Denveriin. Ja niin Kenneth oli luvannut myös tehdä. Jos ei nyt ihan heti, niin ainakin jossain kohtaa. Väkijoukon seassa Kenneth yritti kuikuilla ympärilleen siinä toivossa, että näkisi Applen kasvot. Lopulta Apple bongattiin päättömästi haahuilevan japanilaisen turistilauman takaata raahaamassa laukkuaan. Leveä hymy levisi totta kai Kennethin kasvoille, kun hän lähti harppomaan ripein askelin naista kohti. "Hey, you!" Mies tervehti hyväntuulisesti päästyään kuuloetäisyyden päähän ja koppasi naisen oitis tiukkaan rutistukseen. Siitä suunnattomasta ikävästä, jota Kenneth tunsi parin päivän näkemättömyyden jälkeen, kertoivat selvästi omaa kieltään suukot, jotka mies painoi Applen huulille. Hyvä että hän malttoi edes laskea Applea sylistään ja päästää otettaan herkeämään naisen ympäriltä. "How was your flight?" Kenneth tiedusteli, ottaen samalla Applen laukun kantaakseen. Utelias katse tutki naista, kun he yhdessä astelivat kohti uloskäyntiä. Ulkona oli pientä pakkasta ja edellisenä yönä oli satanut hieman lisää lunta. Lumi narskuikin kenkien alla askelten johdattaessa parivaljakkoa Mersun luokse. Applen tavarat nakattiin takapenkille kuljettajan istuimen taakse ja vasta sitten Kenneth siirtyi rattiin. Vain hetkeä myöhemmin he olivat jo isommalla tiellä suuntaamassa kotia kohti. "Snowy enough?" Mies virnisti, vilkaistessaan pelkääjän paikalla istuvaa Applea. Tavallaan Kenneth piti Denveristä vaihtuvine vuodenaikoineen, mutta kun pakkanen yltyi kovaksi toivoi hän aika monen muun tavoin asuvansa Floridassa tai Californiassa. Tunnin ajomatkan aikana ehdittiin kertaamaan kuulumisia, mutta myös selvittelemään aikatauluja; milloin Applen pitäisi lähteä takaisin New Yorkiin ja milloin nainen palaisi takaisin Denveriin. Viikonloppu jouduttaisiin viettämään erossa, mutta heti maanantaina Applen olisi määrä saapua uudestaan kaupunkiin. Pian alkavasta kaudesta ei puhuttu kuitenkaan sanallakaan, vaikka Kenneth tiesi, että siitäkin pitäisi jossain kohtaa keskustella. Varsinkin kun regular season alkaisi muuttuisi tilanne huomattavasti hektisemmäksi. Kotipelejäkin toki oli, mutta ei se nyt paljon lohduttanut, kun tien päällä saatettiin olla pari viikkoa putkeen. Tuttu talo häämötti jo kauempaa puiden keskeltä. Kenneth osoitti sitä ohimennen etusormellaan ja hymähti: "So, there it is." Oma koti kullan kallis, niinhän ne sanoivat. Ajomatka kaupunkiin oli ehkä pitkä, mutta Kenneth piti siitä hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta, jota koti tarjosi. Siellä saattoi rentoutua ja unohtaa kiireen sekä stressin. Se oli ehdottomasti paras tapa ladata akkuja keskellä kautta. Tottuneesti mies kaarsi pihatielle, mutta autotalliin ei ajettu ihan siitä syystä, että tien tukki valkoinen Range Rover, jonka katolle oli asetettu valtava vaaleanpunainen rusetti. "Oh, yeah. Happy birthday!" Mies toivotti leveästi virnistäen ja nyökkäsi autoa kohti sammutettuaan Mersun moottorin. Hän kaivoi housujensa taskusta avaimet ja nakkasi ne Applelle. "You need a car here", mies perusteli olkiaan huolettomasti kohauttaen. Totta kai Kenneth halusi, että Apple pääsisi vapaasti liikkumaan Denverissä silloinkin, kun hän ei ehkä ollut paikalla. Sitä pientä vaaleanpunaista hirvitystä ei edes kannattanut ajatella raahattavan Denveriin saakka, vaan Kenneth oli kokenut paremmaksi vaihtoehdoksi hankkia naiselle auton, jolla pärjäisi säässä kuin säässä ja tiellä kuin tiellä. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Nov 24, 2017 23:17:54 GMT 2
Post by julle on Nov 24, 2017 23:17:54 GMT 2
# Omena kanelin ootdKun edellisaamuna oli lennetty San Josesta New Yorkiin, Apple oli ainoastaan käynyt vanhempiensa luona voittokahveilla ja palannut sen jälkeen pakkaamaan seuraavan päivän matkalaukkua. Kennethin kanssa oli sovittu Denverin vierailusta, joka ensimmäisellä kierroksella kestäisi muutaman päivän, jonka jälkeen Apple palaisi käymään kotona juhlimassa synttäreitään, ennen kuin maanantaina palaisi takaisin Denveriin Kennethin luokse. Niinpä matkalaukkuun oli pakattu tuhoton määrä vaatteita ja säätietoja tutkailtua mukaan oli myös osattu varautua hiukan lämpöisemmällä vaatetuksella. Apple ei ollut varma, kuinka kauan tulisi maanantaina palatessaan viettämään aikaa Denverissä, mutta sen vuoksi hän pakkasikin runsaasti vaatteita ja asusteita mukaan, jotta voisi huoletta majailla poikaystävänsä nurkissa. Luonnollisesti mukaan lähtivät myös luistimet ja muut ammattitarvikkeensa, koska kun paluusta ei ollut tietoa, Apple halusi myös treenata Denverissä tulevia Olympialaisia varten. Denveriin kestävä neljän tunnin lento meni mukavasti ja koneesta poistuessa, Apple kävi nappaamassa matkalaukkunsa hihnalta muiden matkustajien tavoin, ennen kuin suuntasi terminaaliin. Katse harhaili Kennethiä etsien, eikä Apple ollut nähdä mitään kaikkien niiden muiden turistien takaa. Luojan kiitos Kenneth oli kuitenkin niin pitkä, että tuo oli huomannut hänet ensin ja tytönkin lopulta nähdessä miehen, hyväntuulinen hymy nousi hänenkin kasvoilleen. ” Hey babe! Oh god, I miss you so much!”, Apple naurahti iloisesti kun Kenneth oli kopannut hänet syliinsä, jolloin Apple oikeastaan kiersi raajansa jalkoja myöten tiukasti miehen ympärille ja vastasi Kennethin painamiin suukkoihin onnellisesti hymyillen. ” Long and tiring, but I’m happy to be here, at last. Can’t wait to see spend time with you. And see where you live”, tyttö virkkoi hymyillen, laskeuduttuaan takaisin jaloilleen ja lähtiessään Kennethin kainalossa kohti miehen autoa. Apple antoi suosiolla miehen kantaa ehkä aavistuksen painavan matkalaukkunsa ja lopulta hän kapusi sen hienon mersun pelkääjän paikalle istumaan. Turvavyöt kiinnitettyä ja liikkeelle lähdettyä, Apple ihaili hetken hiljaa niitä ohi kiitäviä maisemia – sekä sitä lunta, mitä maa oli pullollaan. ” Oh yeah, I love it”, Apple naurahti ja taputti käsiään tyytyväisesti yhteen, samalla kun katsahti kuljettajan paikalla istuvaa Kennethiä. Tunnin ajomatka ei tuntunut edes pitkältä, etenkin kun sen aikana he kerkesivät vaihtaa kuulumisia ja rupatella niitä näitä. Lopulta Kennethin osoittaessa puiden keskellä nököttävää taloa, Apple henkäisi ihastellen. ” Wow, it’s... Huge”, Apple naurahti, ihastellessaan sitä taloa jonka pihaan he vihdoin kääntyivät. Hän ei aluksi kuitenkaan rekisteröinyt sitä toista autoa vaaleanpunaisineen rusetteineen, kun keskittyi niin kovasti ihastelemaan miehen kotia. Hän vain ajatteli Kennethin omistavan senkin auton - vieläpä sellaisen mitä Apple oli joskus ohimennen ihastellut, kun sellaisen oli nähnyt jossain. Vasta kun mies toivotti hänelle hyvää syntymäpäivää, Apple käänsi kummastuneen katseensa Kennethiin. ” What?!”, Apple älähti epäuskoisena ja seurasi vuorostaan, kuinka Kenneth kaivoi taskustaan avaimet, jotka laski tytön käteen. Se häkeltynyt kaste kääntyi hitaasti sitten siihen ulkona odottavaan autoon, jota Apple vain tuijotti aluksi hiljaa. ” No you didn’t...”, Apple henkäisi edelleen hyvin epäuskoiseen sävyyn, sen saman katseen kääntyessä lopulta takaisin mieheen, huvittuneena ja ilon sekaisesti. ” You bought me a car?!”, Apple naurahti epäuskoisena ja vei kätensä suunsa eteen, yrittäessään edelleen sulatella sitä että Kenneth oli ostanut hänelle synttärilahjaksi auton. Niinpä autosta noustiin varsin hitaasti ulos sen jälkeen, eikä mennyt kauaa, kun Apple tunsi jo kyyneleiden polttelevan silmäkulmissaan. Kädet olivat edelleen epäuskoisesti suun edessä, kunnes Apple juoksutti ne vaaleiden hiuksiensa lävitse ja osoitti itkukurkussa sitä autoa. Tunteet tuntuivat sen lahjan vuoksi ailahtelevan täysin puolelta toiselle, sillä auton ostaminen synttärilahjaksi normaalisti oli iso juttu. Kennethille se tuntui miehen reaktion vuoksi olevan ”tavallista”. ” It’s the same car... And same color what I admired at San Jose”, Apple lausui melkein alahuuli väpättäen. Sitä samaa autoa, jota hän kosketti varovaisesti, oli myös ihasteltu ohimennen San Josessa. Autoa uskallettiin koskettaa vain varovaisesti, mutta sen suuremmin sitä ei alettu vielä tutkimaan sisältä, kun Apple suuntasi askeleensa vuorostaan autosta nousseen Kennethin luokse. Kädet kietoutuivat tiukasti miehen ympärille, kun Apple painoi kasvonsa tuon rintakehää vasten. ” I can’t believe you did this, I don’t know even what to say. It’s too much”, Apple mumisi Kennethin rintakehää vasten. Katse nostettiin hyvin pian sen jälkeen kuitenkin miehen kasvoihin huuliaan mutristellen. ” Thank you, you are too kind babe... I don’t know how to thank you, cause' feels like words aren't enoug…”, Kenneth olisi ansainnut enemmän kuin vain kiitoksia siitä lahjasta, mutta Apple ei tiennyt mitä siinä tilanteessa olisi voinut antaa tai edes tehdä. Lopulta hän kuitenkin tarttui varovaisesti miehen rintakehän peittämästä takista ja veti lähemmäksi, jotta sai painettua huulensa Kennethin omille. |
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Dec 16, 2017 23:28:52 GMT 2
Post by missie on Dec 16, 2017 23:28:52 GMT 2
Kenneth ei voinut olla naurahtamatta Applen sanoille. "Yeah, I missed you too", mies hymisi tytön pehmeitä huulia vasten leveän hymyn saattelemana. Oli melkein hämmentävää miten nopeasti kiintymys oli syventynyt, kuten olivat tehneet myös tunteetkin. Edes seitsemän vuoden ikäero ei ollut tiellä, vaikka se aluksi olikin arvelluttanut Kennethia. Heiltä löytyi paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita Applen kanssa, mikä ei ainakaan millään tavoin huonontanut tilannetta. Ja Kennethistä tuntui, että hän saattoi luottaa Appleen kaikessa - aivan kaikessa. Ilman luottamusta oli melko vaikea rakentaa oikeastaan yhtään mitään, joten tietysti se näytteli hyvin tärkeää osaa kaikissa ihmissuhteissa. "Well, we better get going on then", mies naurahti hyväntuulisesti, kun Apple ilmoitti hädin tuskin malttavansa odottaa yhteistä aikaa ja sitä että näkisi missä mies asui Denverissä. Kieltämättä tunne oli molemminpuolinen. Kenneth halusi ihan yhtä lailla viettää aikaa yhdessä Applen kanssa ja päästä esittelemään kotinsa, mutta myös ystävänsä.
"It's not. Really. Uh, I mean there's a lot of space, but just a few rooms", Kenneth totesi Applelle. Talo oli toki iso, mutta siellä ei ollut kuin muutama huone. Kenneth piti siitä, että huoneet olivat suuria. Etenkin valtavan kokoinen olohuone oli koko talon paras paikka. Sen ikkunoista avautui vielä kaiken lisäksi upea näkymä. Kenneth ei tavannut ostella kalliita lahjoja ihan kenelle tahansa. Eikä hän yleensä piitannut lahjojen arvosta, vaan ajatteli lähinnä sitä, mitä saaja todella tarvitsisi - ja mikäli Apple aikoisi viettää aikaansa Denverissä, tarvitsi tyttö auton, joka oli hyvä ja turvallinen ajaa. Apple ei voinut selkeästikään uskoa todeksi, että Kenneth todella oli ostanut auton tytölle syntymäpäivälahjaksi. Epäuskoinen sävy sai miehen kuitenkin nyökyttelemään ponnekkaasti päätään. "Yeah, it's yours", hän vakuutti naurahtaen. Miehen äänessä oli varma ja tasainen, mutta hyväntahtoinen sävy. Totta kai hän olisi voinut ostaa suklaarasian ja tusinan ruusujakin Applelle, mutta kenties auto palveli tyttöä paremmin etenkin silloin, kun Kenneth itse ei ehtisi toimimaan tytön henkilökohtaisena kuljettajana.
Applen tavoin Kenneth nousi autosta - hitaasti. Hän seurasi pari askelta jäljessä, kun Apple lähestyi uutta autoaan. Oli totta, että auto oli sama ja vielä saman värinenkin, jota tyttö oli ihaillut San Josessa. Tietysti Kenneth oli painanut sen mieleensä, kuten aika lailla kaiken muunkin mitä Apple hänelle kertoi. "Yes, it is", hän myötäilikin Applen sanoja hymyn kareillessa huulillaan ja työnsi kätensä housujensa taskuihin. Ne jouduttiin kuitenkin vetämään esille melko nopeasti, kun tyttö kiepsahti kannoillaan ja asteli miehen luokse. Vaistomaisesti Kenneth kiersi kätensä Applen ympärille, painaen leukansa tytön päälakea vasten. Mies ei oikein osannut kuin hymähtää pehmeästi tytön sanoille. Hän suoristi niskansa ja kohdisti katseensa Applen kasvoihin lopulta. Päätään kallistaen Kenneth vain hymyili Applelle. "You don't have to thank me. I want you to have a safe car, you know. It gives me a peace of mind, when I'm not around", mies perusteli auton ostoa lahjaksi. Olisi inhottavaa edes ajatella olevansa toisella puolella maata ja pelätä mahtaisiko Apple pärjätä Denverin liukkailla teillä sen pienen vaaleanpunaisen hirviönsä kanssa. "You like it?" Kenneth kysyi jostain suudelman lomasta, mutta nosti sitten molemmat kätensä kehystämään Applen kasvoja ja painoi uuden suudelman tytön huulille.
Lopulta Kenneth oli nostanut Applen tavarat takakontista ja ojentanut yhden vara-avaimista tytölle, antaen Applelle kunnian toimia oven avaajana. Eteisestä avautui suora näkymä olohuoneeseen ja siitä keittiöön. Kenneth jätti kantamuksensa eteiseen, sillä ne ehtisi kyllä raahata makuuhuoneeseen myöhemminkin. "So, this is home", Kenneth henkäisi seisahtuessaan Applen viereen ja katsahtaessaan ympärilleen. Muhkeat sohvat kutsuivat lämmittelemään mukavasti takan eteen. Mies vilkaisi vieressään seisovaa tyttöä ja hieraisi tytön niskaa hellästi. "Be my guest and look around. I'm going to make fire on that fireplace", hän kehoitti lempeän rohkaisevasti, ennen kuin suuntasi hakemaan puita takkatulta varten. Kennethillä ei todellakaan ollut mitään salattavaa, vaan hänen puolestaan Apple saisi tonkia vaikka joka ikisen kaapin lävitse, jos niikseen tulisi.
Ennen kuin Apple oli saanut kierroksensa päätökseen, oli Kenneth jo ehtinyt sytyttää tulen takkaan ja oli siirtynyt istumaan isommalle sohvalle. Hän selasi hajamielisesti ajatuksissaan puhelintaan ja säpsähti vasta kuullessaan lähestyvät askeleet. Puhelin kurottauduttiin laskemaan sohvapöydälle, jonka jälkeen Kenneth tarttui lähemmäksi tulleen Applen käteen ja veti tytön kainaloonsa sohvalle. "Come here", hän vielä totesi lempeästi, ennen kuin sai Applen viereensä. "Are you hungry? I have fridge full of food and drink, so you just have to say a word and I can make you something", Kenneth tarjosi hymähtäen, mutta vakavoitui sitten hieman. Hänen oli jo pitänyt pidempään keskustella Applen kanssa siitä miten he ratkaisisivat tilanteen, kun spring training alkaisi helmikuussa. Nyt elettiin jo tammikuun puoliväliä, joten aikaa ei ollut kuin kuukauden verran. Kenneth ei missään nimessä olettanut Applen luopuvan itse kilpailusta, vaan kyse oli enemmänkin aikatauluongelmasta, johon heidän pitäisi miettiä yhdessä ratkaisu. Urasta luopuminen tulisi ehkä kyseeseen vasta siinä vaiheessa, kun oltaisiin menossa naimisiin ja hankkimassa lapsia, silloinkin Kenneth mieluummin kallistuisi sellaisen ratkaisun puolelle, jossa kummankaan heistä ei tarvitsisi uhrata enemmän kuin olisi valmis uhraamaan. Olivat kaksi urheilijaa ennenkin saaneet parisuhteensa ja uransa toimimaan keskenään. Työtä se taatusti vaatisi, mutta nyt sellaisen ajattelulle oli vielä liian varhaista. "You know, we should probably talk about how we're going to handle things, when baseball season stars", Kenneth aloitti vähän jännittyneesti, sillä vielä hänellä ei ollut valmista ratkaisua mielessään. "How about your schedule? When your season ends?" Applen aikataulu oli yhtä merkityksellinen, kuin Kennethin omakin. Se miten paljon yhteistä aikaa heillä olisi, riippui paljolti siitä, miten pahasti aikataulut menisivät päällekkäin.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Mar 5, 2018 20:40:45 GMT 2
Post by julle on Mar 5, 2018 20:40:45 GMT 2
Denveriin laskeutuessa Apple ei todellakaan odottanut, että Kenneth olisi ostanut hänelle auton synttärilahjaksi. Hän ei ollut oikeastaan odottanut, että mies olisi hankkinut hänelle yhtään mitään, kun otti huomioon, kuinka kauan he olivat vasta tapailleet. Voisi siis sanoa, että Applella ei ollut minkäänlaisia muita odotuksia niille muutamalle päivälle, kuin se että saisi kaikessa rauhassa viettää Kennethin kanssa aikaa, ilman sen suurempia häiriötekijöitä. Apple meni kuitenkin täysin sanattomaksi siitä kaikesta ja marssi aikansa sitä autoa ihailtuaan Kennethin luokse. Kädet kietoutuivat tiukasti miehen ympärille, samaan aikaan kun Apple painautui Kennethiä vasten. Sen vaatimattomalle sävylle hymähdettiin epäuskoisena ja seuraavaksi katse kohdistettiin mieheen, jonka huulille tuli painettua pitkä, viivyttelevä suudelma. ”I love it”, tyttö myhäili leveästi hymyillen niiden suudelmien lomasta ja antautui sitten täysin niiden vietäväksi. Suudelma toisensa jälkeen aiheutti lämpimän tunteen Applen rinnassa, eikä hän olisi halunnut lopettaa – mutta lopulta oli kuitenkin pakko, jos he halusivat jossain vaiheessa päästä sieltä kylmästä ulkoilmasta pois. Hetkeä myöhemmin Apple oli saanut Kennethiltä vara-avaimen ja kunnian avata talon oven. Apple riisui ulkovaatteensa ja asteli peremmälle uteliaasti ympärilleen silmäillen. ”So, this is home?”, Apple toisti Kennethin sanat joskin huvittuneena ja vilkaisi miestä nopeasti. Se oli varmasti koti Kennethille, mutta Applen silmissä se oli palatsi. Palatsi, joka oli kaikin puolin houkutteleva ja lämmin, mikä väistämättä nosti lämpimän hymyn tytön huulille. Kennethin kehotukselle sitten nyökättiin kevyesti ja lähdettiin tutkimaan taloa.
Talo oli tutkittu läpikotaisin. Lähinnä huoneesta huoneeseen kulkemalla, mutta ei mitään kaappeja avaamalla. Apple oli utelias, mutta ei niin utelias, että olisi mennyt tonkimaan toisen hyllyjä tai kaappeja. Lopulta hän palasi Kennethin luokse olohuoneeseen edelleen ympärilleen silmäillen ja hymyili pehmeästi, kun katseensa kohtasi miehen kanssa. Kennethin käteen tartuttiin epäröimättä ja miehen annettiin vetäistä hänet kainaloonsa, jonka jälkeen Apple kietoi kätensä Kennethin ympärille ja painautui miestä vasten. ”I am, but I rather be here with you a moment”, Apple hymähti lempeästi ja sulki hetkeksi silmänsä, nauttiessaan siitä Kennethin lähellä olosta ja miehestä huokuvasta lämmöstä. Miehen puhjetessa puhumaan, Apple avasi silmänsä ja käänsi päätä niin että pystyi kunnolla katsomaan Kennethin kasvoja. Tyttö mutristi huuliaa mietteliäästi miehen sanoille,. ”Uh, well… My season ends in May so basically after that I can hang out here, or something”, Apple kohautti olkapäitään ehkä liiankin huolettomaan sävyyn, samalla kun huulensa sulivat vinoon hymyyn. ”We’ll figure it out. One way or another”, hän vakuutteli seuraavaksi ja painoi päänsä takaisin miehen rintakehää vasten. He varmasti keksisivät siihen tilanteeseen jonkun järkevän ratkaisun – siitä huolimatta että heidän kautensa meni täysin ristiin, mutta se kuitenkin mahdollisti sen että Apple voisi viettää lähes koko kauden Denverissä, jos niikseen tuli.
|
|
