Everybody falls down sometimes

CONNIE'S OOTD

Conniella oli onneksi ollut ne vitun kokeet, mihin keskittyä. Aluksi se ei ollut meinannut pystyä siihen, mutta sitten se oli saanut sysättyä ne kriisin aiheet mielestään niin, että oli onnistunut uppoutumaan tenttikirjoihinsa. Se tentti itsessään oli kyllä mennyt seuraavana päivänä varmaan ihan penkin alle, koska Connie onnistui stressaamaan itsensä siitä, miten se kertoisi Alexille tuoreimmat uutiset. Tyttö sitten päättikin, että se asia olisi vaan parempi hoitaa pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman pian. Niinpä se oli kirjastosta kävellessään laittanut viestiä Alexille ja sopinut tapaavansa sen sinä iltana Bronxissa, ja pakkaisi yöpymiskamatkin mukaan. ”I’m going to Alex’s”, Connie oli sanonut Leville heidän huoneessaan. ”I’ll probably be staying over for the rest of the week. Wish me luck!”

Connie oli vellonut koko taksimatkan ajan ajatuksissaan. Se mietti, miten hitossa kertoisi asiasta Alexille. Varmaan sen pitäisi vain täräyttää se vittu suoraan. Blondi tarkisti laukkunsa ja sen, että oli varmasti pakannut sen eilen tekemänsä testin mukaansa. Oli se. Sitten se pyyhkäisi päälakeaan stressaantuneena ja jäi märehtimään sitä, mitä hittoa se tekisi. Ei niillä ollut tutkintoa, Conniella ei edes työpaikkaa. Ei Connie voisi jatkaa kouluaankaan pullat uunissa. Ei sillä, että sitä edes kiinnosti jatkaa. Lääkis ei ollut Connielle mitenkään lähellä sydäntä, joten se ihan mielellään droppaisi koulusta aloittaakseen yhteisen elämän Alexin kanssa. Hitto, että se tuntui pelottavalta ajatukselta. Lopulta se taksi pysähtyi ja Connie sai maksaa kyytinsä, kävi heittämässä sen yöpymislaukkunsakin Alexin mökkiin, ennen kuin kävi soittamaan ovikelloa.

Oven avasi vauhdilla Alex, ja sen näkeminen sai Connien sulamaan hymyyn kuin mikäkin Naantalin aurinko. Kaikki ongelmat tuntuivat katoavan sillä samaisella sekunnilla. ”Hey”, Connie huikkasi takaisin ja astui over the threshold, missä Alex olikin saman tien painamassa suudelmaa blondin huulille. Sen oli ollut ehkä tarkoitus olla vain joku nopea tervehdyssuukko, mutta parivaljakko huomasi vaihtavansa niitä useammankin ihan silkasta ikävästä. Kevyesti tyttö läpsäisi poikaa rintakehästä, kun se vitsaili. ”You should know by now that I’m like a bad penny that keeps coming back”, Connie vitsaili takaisin, sitten vielä halasi poikaa tiukasti. ”Me, too. I missed you like crazy”, Connie sanoi onnellisena. ”Thank God midterms are coming to an end. I only have to finalize some coursework tomorrow, drop it off at the Uni and then I’m free.” – ”First thing I’m going to do is sleep. I can’t remember the last time I slept.”

Kun keittiön puolelta sitten jo huhuiltiin parivaljakon perään, joutuivat he jättämään sen eteisen taakseen ja kävelemään peremmälle. Vielä jouluna Connie oli ollut ihan kiusaantunut ja nolostunut niistä Alanin ja Kennyn heittämistä vitseistä, mutta pikkuhiljaa Connie oli oppinut arvostamaan niitä ja nytkin vain virnisti niille. ”Ever heard of the saying absence makes the heart grow fonder? You should try it, if you wish either of your marriages to last longer than five minutes”, Connie piikitti jo melkein tottuneesti. ”Congratulations, by the way, to the newly betrothed. Two weddings, huh?” Siinä sitten itseasiassa korkattiin pulloa kuohuvaakin, kun pariskunnat paljastivat viettävänsä tuplahäät kesäkuussa. ”June?” Connie huomasi kysyvänsä kulmat kurtussa. ”Isn’t that kind of soon?” Silloin Kenny ja Ally katsoivat toisiaan hymyillen. ”Well, I don’t want to be too big on my wedding day”, Ally sanoi vihjailevasti, jolloin Tess jo huudahti ilahtuneena. ”You’re pregnant?” Tess vielä varmisteli ääneen ja nousi sitten halaamaan tytärpuoltaan. Pullosta ruvettiin kaatamaan laseihin, ja viime hetkellä Connie sai vedettyä oman lasinsa kauemmas, kun tajusi, ettei voinut juoda. Joku puolipaniikkinen no no no, karkasi sen huulilta samalla. Alan heitti jonkun huonon vitsin siitä, että oliko blondi myös raskaana, ja Connie jäätyi lyhyeksi hetkeksi. ”…No, don’t be ridiculous. I just, I have to do some school work tomorrow and I can’t afford to drink tonight, that’s all.”

Connie oli ihan head over heels Alexin suhteen, ja sen sydän yhä edelleen otti ja jyskytti vähän lujempaa, kun Alex veti sen tiukemmin itseään vasten. Se oli melkein hullua, miten jotakuta saattoi rakastaa niin paljon, kuin Connie rakasti Alexia. Ihan päätöntä se ainakin oli. ”Really?” Connie kysäisi ja nyrpisti vähän nokkaansakin. ”Can’t I just close my eyes and sleep while you defile me? I’d totally be up for that”, blondi heitti leikkisästi. Kun hetken kuluttua sitten Alex vielä painotti sitä, miten paljon se oli kaivannut tyttöä, Connie naurahti vähän yllättyneesti. ”Aww, maybe we should spend more time apart since it’s making you this affectionate”, se totesi hymyillen ja puristi pojan kättä hellästi. ”Is everything okay? You sound like… I don’t know, like something is bothering you.” Alex kuitenkin viittoi sen asian kintaalla, joten Connie ei painostanut sitä enempää. Kunhan nyökkäsi ja painoi sitten vielä yhden suukon, ennen kuin he poistuivat sinne keittiöön.

Kun he saapuivat ruokapöydän ääreen, Connie oli ollut se oma, kupliva itsensä. Allyn ja Kennyn raskausuutinen veti sen kuitenkin mietteliääksi. Conniesta tuntui melkein väärältä pitää sitä asiaa vain omana tietonaan – hän toivoi, että olisi edes Alexille ehtinyt kertoa siitä etukäteen. Mutta niin ei ollut käynyt, kun tyttö oli saanut lampsia suoraan ruokapöytään sillä tavoin. Uutinen saisi siis odottaa myöhempään iltaan. Ainakin, jos Alan ei painostaisi siitä heitostaan enempää. Kun Alex sitten kysyi vielä Connielta sen heiton jälkeen, blondin kulmat painuivat lievästi ärtyneeseen kurttuun. ”Of course I am, why wouldn’t I be? Why is it so weird that I don’t want to have a drink? Do I have to be pregnant in order to have an acceptable excuse not to drink?” Connie tilitti, luoden tiukan katseen Alexiin. Pojan reaktio sai Connien sitten vetämään henkeä syvään ja rauhoittelemaan itseään. Se tajusi jollain tasolla ylireagoineensa siihen yksinkertaiseen kommenttiin ja vetävänsä sen vuoksi puoleensa outoja katseita. Siispä se paikkaili tilannetta luomalla jokseenkin väsyneen hymyn Alexin puoleen, kun se otti tyttöä kädestäkin kiinni ja kaikkea. Ally kyllä katseli sitä edelleen jotenkin tietäväiseen sävyyn, joten Connie keskittyi välttelemään naisen katsetta.

Conniella oli kyllä ollut nälkä, kun se oli lapannut ruokaa lautaselleen, mutta pian se huomasi uppoutuneensa taas ajatuksiinsa. Sen vuoksi se pyöritteli ruokaa lautasellaan mietteliäänä, yhtäkkiä ruokahalunsa kadottaneena. Vähän sitä kieltämättä etoikin, oli varmaan sitä hemmetin raskauspahoinvointia. Se mietti, mahtaisikohan niitä kohdata sellainen samanlainen kysymystulva. Olisivatko muut yhtä iloisia Connien raskaudesta kuin Allynkin? Vai saisivatko he osakseen vain kyseenalaistuksia ja tuomitsevia katseita? Connie tiesi niin käyvän ainakin oman perheensä kohdalla, ja sieltä sitten puski se vainoharha myös Valentineja kohtaan, vaikka totta kai Connie ymmärsi, että ne olisivat vain ja ainoastaan iloisia siitä. Alex sai tytön takaisin maan pinnalle, ja blondi huomasi yhtäkkiä käyvänsä taas ylikierroksilla. ”What, now you’re going to disapprove of my eating habits? Can I do anything around here without being put under a magnifying glass?” Connie tiuskaisi. ”Jesus…” se päivitteli samalla, kun nousi ylös ja poistui tilasta.

Connie oli nojautunut seinää vasten ihan päätään myöten, keskittyen täysillä hengittämiseen, kun Ally ilmestyi nurkan takaa siihen vessaan vievälle käytävälle. Connie käänsi katseensa naiseen sen verran, että huomasi sen, ja sitten ryhdistäytyi ja jatkoi sitä välttelyä. ”Does he know?” Ally sanoi hiljaa, ymmärtäväiseen sävyyn. ”No, not yet”, Connie sanoi selvittäen kurkkuaan samalla. ”I only found out yesterday and haven’t had the chance to talk with him about it.” Ally nyökytteli niille sanoille selvästi mietteliäänä. ”It’s going to be alright, Connie”, Ally vakuutti. ”Whatever you decide, we’ll support you. The whole family will.” – ”Please don’t tell anyone.” Allyn kanssa ne juttelivat siitä hetken ja Connie tunsi olonsa huomattavasti paremmaksi siitä hyvästä. Tuntui hyvältä jutella jonkun sellaisen kanssa, joka oli käynyt samoja asioita läpi. Ally muun muassa paljasti, kuinka Duck ei todellakaan ollut ollut mikään suunniteltu lapsi ja kuinka paljon Allyä oli hermostuttanut kertoa siitä Kennylle. Mutta asiat olivat kääntyneet parhain päin. Niinpä he palasivat muiden luokse ja Connie istui pöydän ääreen ja painoi saman tien Alexin huulille suukon. ”I’m sorry, I didn’t mean to snap at you like that”, se pahoitteli hiljaa, ja Alex oli hitto vieköön niin ymmärtäväinen, että Connie olisi voinut itkeä. Ei se kuitenkaan itkenyt. ”I’ve missed being here, too”, Connie sanoi käännettyään katseensa Alexista kohti Tessiä. ”These past weeks have been super crazy. Me and my roommate have been studying all night every night for our tests. There’s been a lot of Red Bull induced word vomit going on, I’m not going to lie to you.”

Illallinen sujui sen suuremmitta draamoitta, vaan Conniekin pystyi rentoutumaan ja jotain syömäänkin. Allyn kanssa käyty keskustelu oli ihan tosissaan helpottanut sen henkistä ahdistusta, ja se olisi siitä hyvästä varmaan ikuisesti kiitollinen. Ainakaan Connie ei ollut onnistunut polttamaan mitään siltoja sen illan aikana. Siinä sitten Kenny ja Ally olivat tekemässä lähtöä, kun Duck pitäisi käydä hakemassa hoidosta, ja Connie ja Alex olivat siirtymässä myös vajaan. ”What’s the rush?” Alan kuittaili, jolloin Connie virnisti. ”What, you jealous?” Connie sanoi takaisin, joskin ei voinut mitään sille luontaiselle reaktiolle, joka näkyi poskien punotuksena. Nelikko poistui sitten samalla oven avauksella talosta, ja Alex oli jo tottuneesti tarjoamassa Connielle tupakkaa. Blondi pudisti päätään. ”I’m good, thanks”, se sanoi, mikä tietysti aiheutti kummastusta Alexissa. Ennen kuin mustatukkainen kuitenkaan ehti reagoida, oli Ally äänessä. ”Mind if we take Horace with us?” nainen harhautti. ”Duck has been begging to have a sleepover with the poor mutt, so we’d be glad to take him off your hands.”

Alex todella piti siitä koirastaan, Connie sai huomata. Ally ja Kenny huomaavaisesti tarjoutuivat ottamaan koiran heille yöksi hoitoon – tekosyynä käytettiin sitä, että Duck sen kovasti halusi kylään, mutta eiköhän siinä ollut kaikille selvää, että se koira otettiin hoitoon siksi, että Connie ja Alex saisivat viettää kaivattua kahdenkeskistä aikaa. Tai siis ainakin Connie ja Ally olivat siinä juonessa ihan mukana. He tosin olivatkin nelikosta ainoat, jotka tiesivät siitä toisestakin perheenlisäyksestä ja siitä, miten se oma rauha tosiaan tuli tarpeen. Alex kuitenkin hyvinkin melodramaattisesti valitti siitä, miten se joutuisi hylkäämään koiransa ja antoi sille oikein sydäntä särkevät jäähyväiset. Connie tyrskähti sille esitykselle nojaillessaan pikkukeittiön kaappiin. ”Jeez, Alex, it’s not like you’re never gonna see the dog again”, Connie päivitteli huvittuneena, kun Alex sulki vajan oven.

”Of course, how else am I supposed to study?” Connie vastasi, kun Alex kysyi niistä kirjoista. Sitten poika käveli tytön laukulle ja Connien päässä rupesivat kaikki mahdolliset hälytyskellot soimaan. ”Wow, wait, what do you think you’re doing?” Connie melkein huudahti ja ryntäsi laukkunsa luo nostaakseen sen kauemmas Alexista. Mielikuva siitä poikaystävästä löytämässä laukussa melkein päällimmäisenä olevan, positiivisen raskaustestin täysin varoittamatta pyöri Connien mielessä ja sen silmätkin olivat varmaan lautasen kokoiset siitä järkytyksestä. ”Chopped up puppies”, Connie heitti vitsillä, kun Alex ihmetteli, mitä siellä laukussa oikein oli. ”I thought you might get upset if you saw them after just saying good bye to Horace.” Alex mankui edelleen sen laukun perään ja Connie pudisteli päätään. ”No, leave my bag alone, it’s mine”, Connie vänkäsi vastaan lähes lapsellisesti ja heitti sen nurkkaan, sen kolahtaessa kovaäänisesti lattialle.

Alex olisi siis halunnut vain lukea Connien koulukirjoja. Blondi kuitenkin kohotti toista kulmaansa viekkaasti, etenkin kun Alexin käsi lepäsi edelleen sen lanteilla. ”Now why would I do that?” Connie sanoi lepertelevään sävyyn. ”I thought I said I could use a free night. I’m going to study tomorrow, you can look at my books then”, Connie huomautti ja antoi sitten kätensä liukua pitkin pojan rintakehää. Katse kävi pojan vihreissä silmissä, sitten sen huulissa, ennen kuin tyttö painautui lähemmäs ja painoi suudelman niille huulille. Se oli pehmeä, viettelevä suudelma, jonka aikana Connie liu’utti molemmat kätensä Alexin niskan taakse. Ei Alexillakaan kestänyt kauaa, että se oli siinä suudelmassa niin sanotusti messissä, jolloin Connie otti asiakseen syventää sitä suudelmaa. ”God, I’ve missed you”, Connie huokaisi pehmeästi Alexin huulia vasten, kun se pysähtyi vetämään happea.

Connie yritti parhaansa mukaan estellä Alexin pääsyä sille laukulle. Ei pojalla ollut sinne mitään asiaa, eikä varsinkaan nyt, kun siellä lojui se raskaustesti ihan sen löydettävissä. Ei, Connien oli saatava Alexin ajatukset muualle siitä. Sille ei löytynyt yksinkertaisesti mitään jouhevaa tapaa saada Alexia luopumaan siitä laukusta, varsinkin kun se halusi nähdä ne muka paloitellut pennut. Connie katsoi pöyristyneenä Alexia. ”What kind of sick bastard would want to see chopped up puppies?” Connie taivasteli. ”And to think that I’m dating you…” Hetken kuluttua sitten Connie oli saanut sen neronleimauksensa harhauttaa Alexia naisellisella olemuksellaan, ja se tuntui vihdoin toimivan. Alex antautui vieteltäväksi, mutta pian se oli Connie, jota vieteltiin. Tyttö nimittäin veti terävästi henkeä sisään, kun tunsi Alexin sormet paljaalla ihollaan, koskettamassa ihan kiusoittelevan pehmeästi. ”Next time”, Connie sanoi ja työnsi sitten Alexin sängylleen makaamaan.

Vaikka niille tuntuikin olevan enemmän tapa kuin poikkeus harrastaa kiivasta vaakamamboa, nyt niillä vihdoin ei ollut kiire mihinkään. Ei toisiinsa kiinni, ei mistään vessasta ulos, ei mitään. Ne saisivat vaikka koko illan nauttia toisistaan ja tunnelma kaiken sen ikävän jälkeen olikin sellainen bittersweet. Connie melkeinpä halusi juhlistaa sitä niiden välistä yhteyttä sillä rauhallisemmalla tahdilla. Hyvin ne olivat kummatkin kartalla toistensa fiiliksistä, ja täydessä yhteisymmärryksessä. Vähän Connieta jännitti luopua paidastaan – sitä jännitti, huomaisiko Alex siinä sen kehossa mitään eroa, koska Connie itse oli kyllä huomannut. Mutta ei se ainakaan osoittanut huomaavansa yhtään mitään. Sen sijaan Connie makasi seuraavaksi yläosattomana siinä sängyn päällä ja sai haukkoa henkeään, kun Alex paineli suudelmia sen keholle. Koko sen kehoa kihelmöi ne pehmeät kosketukset, ja sen sielu tuntui jo paljon ehjemmältä, jos sellainen nyt ylipäätään oli mahdollista.

”Alex”, Connie sanoi pehmeällä äänellä, kun he olivat jonkin aikaa jo ehtineet makoilla toisissaan kiinni seksin jälkeisessä euforiassa. Tyttö suukotti pojan solisluuta hellästi ja painautui siihen tiukemmin kiinni. Hetki tuntui oikealta. Ne olivat osoittaneet juuri toisilleen rakkautta in the purest of ways, ja oikeastaan kaikki palaset tuntuivat olevan kohdillaan. Alex hymähti sen merkiksi, että oli kuulolla, jolloin Connie käänsi päätään katsoakseen pojan kasvoja paremmin. Se halusi painaa mieleen sen, miten Alex ottaisi ne uutiset. ”I’m pregnant”, Connie sanoi ja tunsi, kuinka sydän jyskytti sen rinnassa. Vähän ehkä myös oksetti, mutta hyvällä tavalla. Se oli se jännittävä, käänteentekevä hetki niiden elämässä, niiden suhteessa. Ja mitä vielä. Cool oli sana, mikä vierähti pojan huulilta. Hitto, Connie kertoi mullistavia uutisia ja Alex ei ollut edes kuunnellut sitä. Ei poika nimittäin vastaisi sellaiseen asiaan sillä tavalla, jos olisi oikeasti kuunnellut ja sisäistänyt sen asian. ”Alex”, Connie sanoi uudestaan, vähän painokkaammin ja kulmat kurtussa – odotti, että Alex osoitti olevansa kuulolla, ”I’m pregnant.”

Pitkään aikaan Connie ja Alex eivät sillä tavalla olleet ottaneet toisiaan, kuin nyt ottivat. Ja se tuntui taivaalliselta. He tutustuivat kehoihinsa uudelleen, mutta samalla ne tuntuivat tutuilta. Kuin olisi palannut kotiseuduille pitkästä aikaa. Oli niissä hätäisissä pikapanoissa oma juttunsa, mutta ei Connie pistänyt pahitteeksi näitä herkempiäkään kertoja. Itseasiassa se oli tullut niin, että joutui hetken keräilemään itseään ja pohtimaan, että mikä maa ja mikä valuutta. Sen jälkeen tuntui kuitenkin luontevalta möläyttää ääneen se mieltä viimeisen vuorokauden ajan vaivannut asia. Harmi, ettei Alex vain sitä kuunnellut. Se sai Connien vähän jopa närkästymään. Varsinkin, kun ei se toistosta huolimatta ottanut sitä tosissaan. Ei sillä, oli Conniellakin kestänyt uskoa se asia, mutta hitto kun ei se ollut nyt niin vaikea asia sisäistää. ”No, Alex, I’m pregnant”, Connie sanoi vielä erityisen hitaasti, kuin takoen sitä asiaa jollekin vähäjärkiselle. Joko Alex oli sellainen, tai jotenkin in denial, mutta ei se tuntunut ymmärtävän ollenkaan sitä, että Connie oli tosissaan.

”Yeah, I’m on the pill, or rather was. I don’t know how, but it’s real”, Connie sitten vastasi. Alexin reaktio oli kaikkea muuta kuin Connie oli odottanut, joten se sitten tapitti hetken sitä hiljentynyttä poikaa ja puuskahti, nousten vaivalloisesti ylös. Alexin kysymykseen ei edes vastattu, kun Connie vain nappasi lattialta jonkun paidan päälleen ja kyykistyi sitten laukkunsa pariin. Connie kaivoi esiin sen kirotun, hymyilevän tikun ja palasi jokseenkin järkyttyneen Alexin luokse, ojentaen sen tikun sille ja istuutuen vaiteliaana pojan viereen. Connie tarkkaili poikaa anxiously, kulmat huolestuneessa kurtussa, kun Alex selvästi yritti sisäistää sitä kaikkea. Ja Connieta ehti ruveta ahdistamaan. Mitä, jos Alex ei halunnutkaan tätä? Mitä he sitten tekisivät? Olisiko se joku dealbreaker? Connien oli vaikea itsekään käsittää sitä vieläkään, että se oli raskaana, joten ei kai sen abortointi sellaisessa tilanteessa sitten edes tuntuisi mitenkään erityisen oudolta. Paitsi että tuntuisi. Connien alavatsa pömpötti jo ihan selvästi sen merkiksi, että siellä tapahtui jotain, ja se jokin oli puolet Connieta ja puolet Alexia. Siitäkin huolimatta, että Connie oli orjallisesti syönyt niitä pillereitä.

”Yeah, add somewhere around 28 hours and you’ll get to the point I’m at”, Connie sanoi. Sen äänestä ei oikein pystynyt tulkitsemaan mitään, koska Connie ei edelleenkään tiennyt, miten Alex otti sen asian. Sillä tavalla blondi pyrki suojelemaan itseään, mikä tahansa sitten olisikaan se reaktio. Mutta sitten Alex suli hymyyn ja alkoi ihmettelemään sitä ääneen ja Connie tunsi itsekin hymyilevänsä. Se nosti kätensä huulilleen ja huomasi kyynelehtivänsä, kun kaikki ne vuorokauden ajan padotut tunteet rupesivat hallitsemattomasti pulppuamaan pintaan. ”I’m so relieved to hear that”, Connie sanoi ja sitten veti nyt myös kyynelehtivän pojan halaukseen. Se oli tiukka, lähes epätoivoinen halaus, jonka aikana Connie painoi kasvojaan Alexin olkapäätä vasten niin, että sillä oli melkein vaikeuksia hengittää. ”I was so stressed out about how you would take it and everything and it’s been killing me. I think I even flunked my test today because all I could think about was this”, Connie selitti ja vetäytyi sen verran kauemmas siitä halauksesta, että saattoi painaa suudelman Alexin huulille. Sen suudelman jälkeen Connie tosin itki taas, tällä kertaa lohduttomammin. Se oli niistä kahdesta ehdottomasti se pessimistisempi, melankolisempi tapaus, joka tuntui keskittyvän enemmän asioiden varjopuoleen. Ei Connie voinut sille mitään – sillä oli tapana murehtia asioista runsaasti etukäteen. ”What are we going to do, Alex?”

Connie tunsi ihan ääretöntä helpotusta siitä, kun Alex otti sen asian niin hyvin vastaan. Vaikka se oli Leville puhunutkin siitä, että pelkäsi Alexin olevan ihan sen kannalla, niin oli se kuitenkin ehkä enemmän pelännyt sitä, että jos Alex ottaisi sen asian jotenkin huonosti. Mutta ei se onneksi ollut ottanut. Alex oli siitä asiasta onnellinen ja se teki Connien onnelliseksi, vaikka mieltä varjostikin kaikki käytännön huolet. ”I don’t know”, Connie sanoi hervottomana, kun Alex ihmetteli tytön odotuksia. ”I was just nervous about it, that’s all. It’s not like this was planned, so I was worried you would react badly or something… But I’m glad you didn’t.” Hetken Connie salli itselleen elää siinä onnellisessa kuplassa, mutta sitten sen oli pakko ilmaista huolensa ääneen. Se tarvitsi Alexin apua siinä päätöksenteossa, sillä se ei kyennyt tekemään yksin sellaisia isoja päätöksiä. Eikä kyllä voisikaan, koska ihan yhtä lailla se lapsi olisi myös Alexin lapsi.

Connie ei ehtinyt kissaakaan sanoa, kun Alex oli jo julistamassa, että ne pitäisivät sen lapsen. ”Alex, we shouldn’t rush into a decision. We need to think about this”, Connie toppuutteli. ”No offense, but this is not just some dog you pick up from the streets, it’s a kid. A human being. We will be responsible for it for the rest of our lives. We have no education, no money, especially after my mom learns about this and she won’t be delighted, let me tell you that.” – ”I just, I’m worried that we’re not ready for this, Alex. That I’m not ready for this.” Connie tarkkaili kaiken aikaa Alexia, etenkin kun se veti kätensäkin pois. Connie pelkäsi kokoajan jotenkin loukkaavansa Alexia, mutta ei se onneksi vaikuttanut siltä, vaan otti ne sen pointit kypsästi ja tosissaan. Tuntui oikeasti miettivän niitä. Se ei silti tuntunut lannistavan Alexin intoa mitenkään erityisemmin, vaan sen sijaan poika lupasi, että se sen perhe auttaisi ihan varmasti. Kuinka Tess ja Abe olisivat onnellisia siitä uutisesta. ”We can’t rely on your family forever, Alex. At some point, we will have to step up and take responsibility for ourselves. That’s what being parents would mean, wouldn’t it?”

Alex vakuutteli edelleen, että kaikki järjestyisi. Connien oli vaikea uskoa siihen, koska vaikka niin tuntui käyneen Alexin kohdalla, Connien kohdalla ei. Se ei luottanut omaan perheeseensä, koska Gerlichit eivät pitäneet sillä tavalla yhtä. Siksi Conniella oli vaikeuksia luottaa Valentineihinkaan siinä asiassa. ”I… No. I don’t know? Every possibility sounds as horrible as the other”, Connie sanoi tuskastuneesti ja pyyhkäisi kädellä hiuksiaan. ”I mean, aborting it just feels wrong, but then again so does keeping it, because our situation is far from ideal. But I couldn’t stand giving it up for adoption, either, so…” Sen jälkeen Alex otti asiakseen vakuuttaa rakkauttaan Connielle ja sitä lasta kohtaan ja kun se puhui niiden lapsesta, Connien oli pakko kääntää katseensa pois ja niiskuttaa. Se toivoi, etteivät he olisi siinä tilanteessa nyt. Connie ei kokenut olevansa valmis tekemään sellaisia päätöksiä elämästään. Eihän se saanut edes juoda laillisesti vielä, ja nyt sen pitäisi yhtäkkiä vakavoitua vanhemmaksi. ”I have no doubt that you wouldn’t be a great dad. You’re already the best uncle for Duck”, Connie sanoi ja hymyili vaisusti. ”Is it bad that I kinda wish we weren’t in this situation in the first place?”

Connie vaipui mietteisiinsä kulmat syvässä, pohtivassa kurtussa. Se käänteli ja analysoi sitä niiden tilannetta kaikilta kannoilta ja mietti kaikkia skenaarioita, koska sellainen blondi oli. Alex oli niistä se impulsiivinen voima ja Connie taas se, joka harkitsi tarkkaan ennen kuin toimi. Siis yleensä. Mutta mitä enemmän Connie sitä ajatteli, sitä varmempi se oli siitä, ettei se mitään aborttia voisi tehdä. Ei se vaan pystyisi tekemään niin. Ja jos se nyt jäisi vielä miettimään sitä asiaa, antaisi ratkaisun olla tekemättä, se kuitenkin vain kiintyisi paitsi siihen lapseen, myös siihen lähes utopistiseen ajatukseen siitä tulevaisuudesta Alexin kanssa. Silloin olisi vielä vaikeampaa tehdä toisenlaista ratkaisua. ”Okay”, Connie sitten sanoi, kun oli tullut siihen lopputulokseen. Se tunsi, kuinka adrenaliini kohisi sen suonissa from all the excitement. Se oli ihan pähkähullu ja järjenvastainen päätös, mutta Conniella ei oikeastaan ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Connie tunsi huuliensa venyvän leveään hymyyn. ”Let’s do it. Let’s keep it. I can’t see us going any other way. And I mean, people in shittier situations have had children and managed just fine, right? We can do this, right?”