There's an empty space beside me and I'll keep it that way

Connien kulmat painuivat hämmentyneeseen kurttuun, kun Alex puhui jostain uusista töistä. Ei se ollut sanallakaan maininnut mistään sellaisesta, oli vain antanut epämääräisiä perusteluita sille viimeaikaiselle käytökselleen. ”When were you going to tell me about this?” Connie kysyi jokseenkin hämillään, kun se kaikesta päätellen ei kuitenkaan ollut asia, mikä oli tapahtunut viimeisen vuorokauden aikana. Jokin siinä asiassa nyt haiskahti, mutta Connie ei tiennyt, mikä. Se edelleen uskoi siihen, että poika varmaan oli ahdistunut siitä raskaudesta ja tullut toisiin ajatuksiin. Varmaan se näki jotain toista naista. Ei se olisi mitenkään uutta tai yllättävää, olivathan hekin aloittaneet sillä tavalla the second time around. Connien järki yritti sanoa, että niitä vanhoja syntejä oli turha muistella sillä tavoin, koska tilanne oli silloin ollut ihan eri, mutta ei Connie kuunnellut järkeään. Ei se pystynyt, kun se oli huolissaan Alexista.

Connie otti sen teemukinsa pöydältä ja nojautui sitten keittiön tiskipöytää vasten. Sen jälkeen Alex tuntuikin kiinnittäneen huomionsa siihen, että Connie näytti itkuiselta. Blondi käänsi kasvojaan kohdistaakseen vihreät silmänsä Alexin kasvoihin, avasi suunsakin, mutta Tess ehti ensin. Se veti siitä asiasta älyttömät kierrokset nyt, kun sen ei tarvinnut olla Connien tukena. ”Heather threw her out. Just because she loves you, us, and wants to start a family. She thinks we aren’t fit for Connie. I’d like to give her a piece of my mind”, Tess vaahtosi. Connie puolestaan painoi jotenkin nolostuneena katseensa lattiaan, kun ei se halunnut olla se syy, miksi Tess kävi kierroksilla. Hätääntyneesti kuitenkin Connie nosti katseensa ensin Alexiin, sitten Tessiin, kun se rupesi julistamaan heidän lähtevän Manhattanille. ”Wait, what? To do what?” Connie sanoi. ”Tess, no, this is highly unnecessary. I want to just put this behind me, please, don’t start this war.” She’ll win it anyway. Mutta Tessin päätä ei ollut kääntäminen, ja seuraavaksi ne vanhemmat olivat jo ulkona ovesta.

Pian Connie huomasi itseään vedettävään tiukkaan halaukseen. Se olisi halunnut esittää jotain mykkäkoulua siitä aiheesta, mutta sen sijaan hän halasi takaisin ja painoi kasvojaankin Alexin olkapäätä vasten. Kaikista epäilyksistä ja huolista huolimatta se oli kaivannut Alexia ja sen tukea. Ne pojan selitykset saivat kuitenkin Connen kurtistamaan kulmiaan. Alex, joka oli suurin piirtein työskennellyt dinerissa ennen kuin osasi kävellä, joutui opettelemaan paljon uutta baarimikkona? Se ei kuulostanut erityisen todennäköiseltä. ”Really?” Connie sanoikin, luoden skeptisen katseen Alexiin. Sitten huokaisi. ”Just be honest with me, Alex”, tyttö sanoi raskaasti, ja katsoi poikaa silmiin. ”Are you cheating on me?” Alex yritti tietysti ensin pelata sen huumorilla, mutta Connie ei hellittänyt katsettaan, jolloin poika järkyttyi. Kyseli, ajatteliko Connie siitä sellaista todella. ”I don’t know, it’s not that unlikely, is it? That’s how we started, after all”, Connie sanoi ja tiesi samassa loukkaavansa Alexia, mutta ei pystynyt pysäyttämäänkään itseään. Tyttö laski katseensa maahan. ”Maybe you’re having second thoughts about our situation and are looking for a way out.” Mutta ei se kuitenkaan ollut niin. Alex vakuutti loukkaantuneella sävyllä, että se ei koskaan tekisi niin blondille, ja kun Connie nosti katseensa poikaan ja tarkkaili sen vihreitä silmiä se tiesi, että Alex oli tosissaan. ”Right… I’m sorry, I just, it seemed like a possibility… You’ve just been so distant, lately, and I got worried…” – ”You took this new job because of us, didn’t you? I don’t want you to feel like you have to take on a high-stress job just because I’m pregnant. There has to be something better out there.”

Ilmeisesti Connie oli kuin olikin ollut vain vainoharhainen. Ainakin Alex nimittäin vakuutteli, ettei se koskaan voisi tehdä sellaista blondille. Se oli tuntunut hetki sitten vielä ihan todennäköiseltä asialta, mutta Connie huomasi sen päättäväisyytensä murenevan sitä mukaa, kun se selitti ajatuksiaan ja Alexin koko olemus viestitti siitä, että mitään toista naista ei ollut kuvioissa. Kai siinä taustalla oli myös se vilpitön halu uskoa siihen niiden parisuhteeseen, Alexin rakkaudenosoituksiin ja siihen, että heillä edelleen oli jonkinlainen perheidylli saavutettavissa kaikista ohareista ja myöhästelyistä huolimatta. Connie kuroi sen Alexin ottaman välimatkan kiinni ja käänsi pojan takaisin ympäri. ”I’m sorry, Alex. I didn’t mean it personally. I’m still adjusting to our situation and I’m just, I’m really nervous about this. My brain hasn’t been programmed to trust, you know? And it’s like, still, I’m living in this constant fear that I’m not good enough and after today it just got the better of me.”

Alex kertoi sitten siitä, miksi oli ottanut sen työn. Connie ei yhtään ymmärtänyt sitä Alexin näkökantaa asiaan. Ei Connie nähnyt sitä, miten se uusi työ teki siitä jotenkin paremman poikaystävän ja isän jos se tarkoitti ohareita ja myöhästelyjä. ”Just know that I’m not expecting any of that of you, okay?” Connie sanoi ja nosti kätensä Alexin poskille. ”You already are the best boyfriend I could have ever asked for, and you will be an awesome father as well. Taking another job doesn’t make you better as a boyfriend or a dad. If anything, it makes you worse. If you’re this busy and stressed out, how can you give us the time and attention we need?” Tyttö hymyili vinoa hymyään ja silitti peukalolla Alexin poskea. Connie näki, että Alex selvästi kamppaili jonkin asian kanssa henkisesti. ”Whatever it is, we can figure it out together, right? You said that yourself a week ago.”

Alex avasi suunsa, mutta sitten Abe paukkasi takaisin sisälle hoputtamaan nuorta paria mukaansa. Connien olisi tehnyt mieli kirota Aben ajoitusta, mutta sen sijaan tyttö antoi käsiensä laskea sivuilleen ja se kääntyi kohtaamaan miehen katseen. Kun he suuntasivat ulos, Connie otti Alexin käden omaansa ja rutisti sitä. He juttelisivat asiasta myöhemmin lisää. Pihalla sitten Tess hoputteli heitä jo autolle, jolloin Alex teki parhaansa käännyttääkseen äitipuolensa pois siitä hitollisesta päättäväisyydestä lähteä riehumaan Manhattanille. Connie arvosti sitä suuresti, koska sille merkitsi paljon se, että Alex seisoi Connien toiveiden takana vaikka se tarkoittikin perhettään vastaan asettumista. Vaikka se juuri oli syyttänyt poikaa pettämisestä. ”It’s fine, Alex”, Connie sanoi vaisusti. Enempää siinä ei tosin ehditty reagoimaan mitään suuntaan tai toiseen, sillä pihaan kurvasi suhteellisen vauhdikkaasti siisti, hopeanvärinen Jaguar. Connie tunnisti sen auton heti, ja kun sen ovi aukesi ja Heather astui pelkääjän paikalta ulos, blondi kykeni vain katsomaan kauriinsilmillään äitiään järkyttyneenä. ”Mom?” Connie kysyi ja astui muutaman askeleen lähemmäs. ”What are you doing here? How do you know where we live?” Heather katsoi tytärtään kylmästi ja otti takapenkiltä pahvilaatikon. ”I brought your stuff. I ask you to also return the house key. You won’t be needing that anymore”, Heather kertoi ja työnsi sen pahvilaatikon Connien käsiin. ”Where can we put the rest?”

Alex halusi kertoa Connielle jotain. Blondilla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä se oli, mutta huolissaan se kuitenkin oli. ”Okay”, Connie sanoi ja varautui henkisesti siihen, mitä ikinä Alexilla sitten olisikaan kerrottavanaan. Mutta ei poika ehtinyt. Sen sijaan sen isä tuli huutelemaan niitä ulos, kun ilmeisesti Tess kävi Aben hermoille jo, ja se tilanne keskeytyi. ”Hold that thought?” Connie sanoi hymyillen vinosti, ja kun Alex vastasi siihen myöntävästi, he kävelivät käsi kädessä ulos. Siellä Tess oli jo ihan täysillä riehumassa sitä, kuinka niiden pitäisi jo olla menossa. Eivät ne kuitenkaan koskaan ehtineet pois siitä pihasta, tai edes autoon, sillä Connien isäpuolen Jaguar ajoi siihen pihaan ja ulos astui Heather. Se sai Tessin näkemään punaista, ja se todella antoi Heatherin kuulla kunniansa. Ei se hienostonainen siitä tosin erityisemmin edes ilmettään väräyttänyt. ”I don’t know if you people raise your children at all, but I certainly didn’t raise Constance to behave like this. We had certain rules, she broke them and it’s time for her to face the consequences. You should try that some time, maybe then your family wouldn’t be full of current and potential criminals.”

Jos Tess oli aiemmin ollut raivoissaan, ei se ollut mitään verrattuna siihen, mitä Heatherin sanat saivat siinä aikaiseksi. Kun nainen käveli lähemmäs, Heather otti vaistonvaraisesti askeleen taakse päin. ”Don’t you dare come any closer. I can and will sue you, and I can assure you that it won’t end well for you people”, Heather sanoi jäätävästi. ”Mom, please, stop”, Connie sanoi surkeana, sitä pahvilaatikkoa käsissään pidellen. ”You can just leave my stuff in front of the shed. We’ll take it from there.” Heather nyökkäsi ja Connie sai viedä käsissään olevan pahvilaatikon siihen Alexin vajan eteen. Ei se kehdannut äitiään sisällekään päästää, kun se olisi vain tuominnut sen kaiken. Lisäksi se olisi varmaan järkyttynyt Horacesta. ”Your school has already been paid for the rest of the semester, but after that it’ll be your responsibility to find funding. Your father has agreed with this.” – ”Okay, mom.”

Lopulta ne tavarat oli siihen kannettu ja Conniekin luovutti avaimensa äidilleen. Heather istuutui autoon ja blondi sai seurata, kun hopeanvärinen auto peruutti ulos pihasta. Se tuntui eräänlaisen aikakauden lopulta. Oli siis virallista, että Connie olisi nyt tästä lähtien täysin omillaan eikä sen vanhemmat kustantaisi enää mitään sen aiemmin niin ylellisestä elämäntyylistä. Se ahdisti blondia jo nyt, kun siinä kerran oli sitä perheenlisäystäkin tulossa ja ties mitä. Blondi nosti kädet ympärilleen halatakseen itseään, ja nieleskeli pettyneitä kyyneleitään. Eikä siinä kauaa sitten mennytkään, kun Connie tunsi Alexin käden hartioillaan ja kuuli sen pehmeän äänen. Ei tyttö tosin saanut sen sanoista järkytykseltään mitään selvää. Blondi kääntyi poikaa vasten painaakseen kasvonsa sen rintakehään ja antoi sitten sen urhoollisen kuorensa murentua. ”Why did I even think she wasn’t being serious? Of course she was.” – ”I just thought I’d have more time.”

Connien ja Heatherin suhde oli aina ollut vaikea. Sitä arvostusta äidin suuntaan oli ehkä ollut joskus ennen teini-ikää, mutta sitten Connie oli ruvennut äitinsä sanojen mukaan haastavaksi, toisin sanoen se oli lähtenyt kokeilemaan omia rajojaan ja muodostamaan omia arvojaan, jotka eivät olleet samassa linjassa Heatherin kanssa. Niin kuin Connie joskus oli sanonut Alexille, oli Heather kuitenkin siitä huolimatta sen äiti. Heatherilla olisi ollut kokemusta, jota Connie olisi nykyisessä tilanteessaan kaivannut enemmän kuin mitään. Connie oli ollut valmis laskemaan sen sotakirveen äitinsä kanssa, jotta he olisivat voineet taas bondata, oli ollut valmis olemaan se bigger person, mutta sen rauhaneleen seuraus olikin ollut vain täysi savustus ulos suvusta. Ja vaikka Connie ei sen koommin sukunsa perään haikaillut, niin kyllä se silti sattui. Ja kyllä siihen varmaan vaikutti ne hormonitkin. Ilman niitä, Connie olisi varmaan kyennyt edes esittämään, että se asia ei ottanut niin paljoa tunteisiin kuin otti. Mutta siinä seistessään blondi tunsi elämänsä murenevan.

Onneksi hetken päästä Alex tuli korjaamaan ne palaset, mitä Conniesta oli jäljellä. Connie oli väsynyt henkisesti siihen äidin kanssa käytyyn taisteluun eikä se olisi kyllä rehellisesti sanottuna jaksanut sitä enää pidempään. Sinällään siis helpotus, että Heather oli kuin olikin hoitanut asian niin nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Ainakaan Connien ei tarvitsisi enää miettiä sitä asiaa. Ja olihan sillä Alex rinnallaan. Vaikka Alex oli ollut kaikkea muuta kuin säntillinen viime aikoina, oli se sentään ollut jollain tapaa Connien tukena. Enemmän ainakin, kuin Heather. Ja Connie todella halusi uskoa, että Alex olisi jatkossa enemmän mukana. Oli lohduttavaa tietää, että vaikka Connie oli tänään menettänyt perheensä, oli se saanut uuden tilalle. Paremman. Siinä Tesskin tuli kertomaan, kuinka he auttaisivat heitä kantamaan ne tavarat vajaan sisälle ja Connie nyökkäsi hiljaisena. ”I didn’t even ask if it was okay that I stay here”, Connie sanoi, kun kyyneleet tuntuivat vihdoin loppuneen kesken. ”I hope you don’t mind. I can help with Horace and the diner. I want no special treatment.”

Vihdoin Connie koki saaneensa itsensä sen verran kasaan, että vetäytyi siitä halauksesta, jota Alex ei ollut missään vaiheessa yrittänyt lopettaa. ”We should probably help Tess and Abe out”, Connie totesi, tosin kääntyi ympäri eikä siinä ollut kuin yksi laatikko jäljellä. Alex otti sen, ja Connie sitten avasi edeltä oven. Tess tarjosi purkamisapuakin, mutta Connie pudisti päätään. ”Thank you, Tess, but we’ll take it from here”, Connie lisäsi vielä Alexin sanojen perään. Blondi sai sitten halata sekä Abea, että Tessiä, kun ne tekivät lähtöä vajasta. ”That sorry excuse of a mother of yours may have kicked you out, but know that you are a part of our family now. We have no fancy things, but we stand besides each other through thick and thin. And if she sets her foot in here again, I swear no lawsuit will hold me back.” Connie oli aidosti kiitollinen siitä, miten Tess sitä oli tukenut. Tess tuntui jo enemmän äidiltä kuin Heather oli koskaan tuntunut.

Kun vaja sitten hiljeni, tunsi Connie yllättäen olonsa jotenkin tyhjäksi. Se nappasi jonkun niistä laatikoista mukaansa ja istahti sängylle, mutta ei ennättänyt vielä avaamaankaan sitä, kun Horace oli jo hypännyt sängylle siihen viereen. Normaalin hösäämisen sijaan koira tuli rauhallisesti siihen viereen makaamaan ja Connie upotti kätensä koiran turkin sekaan. ”It seems like we both have been taken in, Horace. I, too, was thrown out like a dog to the streets”, blondi höpötti hiljaa sille koiralle ja niiskaisikin vähän, hymyili vaisusti Alexille ja laski vapaan kätensä pojan polvelle. Alex sitten rikkoi sen hiljaisuuden lopulta, palaten siihen niiden aiempaan keskusteluun. Connie keskeytti koiran rapsuttamisen nostaakseen katseensa Alexiin. ”Yeah, of course”, blondi sanoi vilpittömästi, jonka jälkeen Alex kertoikin sitten kaiken viimeaikaisista tapahtumista. Kuinka Abe oli mukana rikollisessa toiminnassa ja pyytänyt Alexia mukaan, ja kuinka Alex oli siihen suostunut. Ja että niiden viimeaikaisten tapahtumien syy oli siinä, että Alexilla oli tullut nimenomaan sen toiminnan myötä yllättäviä keikkoja. ”That’s what my mom was talking about?” Connie varmisteli. Ja kun Alex oli lopettanut puhumisen, Connie huokaisi syvään ja jatkoi Horacen rapsuttamista. ”Okay”, se henkäisi.

Kun Connie ei jatkanut, vaan keskittyi kulmat kurtussa siihen koiran rapsutteluun, Alex lähti hakemaan siitä mielipiteitä. ”I don’t know, Alex. This is pretty huge. You’re a criminal. You could go to jail for what you’re doing”, Connie sanoi ja nosti sitten surullisen katseensa Alexiin. ”Of course I’m not happy about it. I wish you would’ve talked to me about it before you agreed. I know we could’ve figured something else out. But what’s done is done and we can’t do anything about it. And I’m glad you told me. At least we can prepare in advance if mom tries to do something.” – ”Just, promise you’ll be safe? I can’t afford to lose you. And our family needs you with us. You can’t help us behind bars or from a casket.”