member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Dec 4, 2017 20:40:18 GMT 2
Post by nepa on Dec 4, 2017 20:40:18 GMT 2
..........................................................................................
THURSDAY 13TH OF APRIL 2017
STARRING CONNIE AND ALEX
TAKES PLACE @ VALENTINE'S DINER
OOTD OF ALEX | @elmia fuck responsibilities .......................................................................................... Connielle kertominen oli helpottanut Alexin elämää kummasti. Enää sen ei tarvinnut keksiä jotain paskoja tekosyitä tai valheita, vaan se sanoi ihan suoraan sanoa, että kenen kanssa liikkui. Ja parhainta siinä oli se, että Connie ei arvostellut. Se oli oikeastaan vain huolissaan, mutta Connien silmissä rikollisuus ei tehnyt Alexista pahaa ihmistä, mikä helpotti Alexia kummasti. Connien suhtautuminen sitä oli kaikista eniten pelottanut. Niinpä se oli viettänyt pitkiä päiviä Bloodhoundin puolella ja aina iltaisin palannut takaisin Connien luo. Sen verran niiden elämä todella oli muuttunut, että Alex ja Connie nykyisin elivät yhdessä, ja kieltämättä Alex piti siitä järjestelystä erittäin paljon. Connien kanssa eläminen oli kaikin puolin mutkatonta, ja Alex piti siitä, että joku oli aina odottamassa sitä kotiin. Ne eivät ehkä olleet muuttaneet asumaan yhteen tarkoituksella, mutta Alexia se yllättävä elämänmuutos ei haitannut ollenkaan. Rikollisuuden lisäksi Alexin elämä pyöri dinerin ja tulevan vauvan ympärillä. Itse asiassa Alex ja Connie sinä päivänä olivat yhdessä suunnanneet ensimmäiseen ultraäänitutkimukseen. Alex oli ollut aivan yhtä jännittynyt kuin Conniekin, mutta ainakaan toistaiseksi mitään ihmeellisempiä sieltä ei ollut löytynyt, ja niinpä Alex ja Connie olivat saaneet suunnata takaisin kohti dineria. Ja voi Luoja, miten Alex olikaan sen matkan aikana yhtä hymyä. Se ei mistään muusta ollutkaan puhunut kuin tulevasta lapsesta – Blobista, kuten se lapsi oli leikkimielisesti nimetty. Mutta hitto, miten onnellinen Alex olikaan. Se ei ollut kuvitellut perustavansa perhettä moneen vuoteen, mutta nyt, kun sopiva nainen oli löytynyt, niin se vahinko oli toisaalta ollut ihan hyvä juttu. Ilman vahinkoa Alex olisi nimittäin varmaan ihan tavasta lykännyt perheen perustamista kahdellakymmenellä vuodella, ja sitten Connie ei enää olisi ollutkaan hedelmällinen. Alexilla ei ollut tapana ajatella liikaa, mutta kaikki perheeseen liittyvä sai sen tekemään juuri niin. ”After you, soon-to-be-mother”, Alex piti virnistellen Connielle ovea auki. Kunhan Connie oli päässyt sisälle, pujahti Alexkin sitten sisälle ovesta ja tervehti itselleen tuttuja asiakkaita. Sitten se jo saikin näkökenttäänsä Rosemaryn, joka melkein kiljui kaksikkoa jo tulemaan niiden luo. ”Well? What happened?” Rosemary kyseli. Alankin saapui hetkeksi pois sieltä keittiön puolelta, sanoi ihan normaaliin sävyyn hey, ei oikeastaan liittynyt siihen hulluun ilakointiin kevyttä hymyä enempää. ”We got a picture!” Alex hihkaisi innoissaan Rosemarylle. Alex tuntui tosiaan olevan kuin joku helvetin kakara jouluaamuna, kun se puhui tulevasta lapsestaan. ”Here, look at it”, Alex tunki Connielta saadun kuvan Alanin käteen, ”there’s our Blob.” Alan kurtisti kulmiaan. ”I see nothing”, Alan kertoi. Alex virnisti: ”That, my brother, is ’cause you’re dumb.” Alanin vieressä seisova Rosemary katsoi kuvaa kirkkain silmin ja kietoi sitten molempia käsiä Alanin käsivarren ympärille. ”Oh my God, Alan, I want a baby, too”, se kertoi tulevalle aviomiehelleen, ”please, let’s make a baby.” Alan pudisti päätään saman tien. ”No”, se naurahti, ja Rosemary taas intti vastaan, että miksi. ”There will be two babies in the family, we don’t need three”, Alan kertoi fiksun mielipiteensä. ”One more doesn’t hurt!” Rosemary jatkoi sitä inttämistään. Alex ei voinut kuin nauraa. ”No, Rosemary. Besides, they take blood tests when you’re pregnant, and you’re afraid of needles.” |
|
|
|
Dec 4, 2017 22:09:54 GMT 2
Post by Deleted on Dec 4, 2017 22:09:54 GMT 2
CONNIE'S OOTDConnie oli yllättänyt itsensäkin siinä, miten viilipyttymäisesti se oli ottanut Alexin uuden, rikollisen elämäntyylin. Totta kai Connie oli huolissaan siitä aina, kun se juoksi niille keikoilleen, mutta ainakin se tiesi nyt, missä se oikein viiletti. Ja ainakaan se ei nyt sitten juossut missään vieraissa. Ei, Connie arvosti sitä, että Alex oli kertonut totuuden. Ei se siksi voinut olla vihainen. Loppujen lopuksihan se oli Alexin elämä, eikä Connie siihen voinut liikaa puuttua. Ja niin kauan kun se ei vaikuttaisi siihen tai tulevaan vauvaan, Connie oli sujut asian kanssa. Jos se rikollisuus missään vaiheessa asettaisi Connien tai vauvan jollakin tavalla vaaraan, Connie lakkaisi olemasta ok sen asian suhteen. Connie rakasti sitä niiden lasta nyt jo ihan liikaa, eikä se antaisi sille mitään tapahtua. Ei tosin antaisi Alexkaan. Yhteinen arki sitten oli lähtenyt ihan pelottavan hyvin käyntiin. Vaikka he eivät oma-aloitteisesti olleetkaan sitä pistäneet täytäntöön, Connie oli tyytyväinen siitä, että he saivat nyt asua yhdessä. Nyt Connieta ei haitannut se, että Alex kirmasi päivät pitkät Bloodhoundissa, sillä he näkivät silti toisiaan päivittäin. Connie oli itseasiassa jopa nauttinut siitä, että oli saanut bondata Horacen kanssa. Tessin seurassa blondi oli opetellut sitten ihan laittamaan ruokaakin, ja ehkä pian se uskaltaisi tehdä jotain Alexillekin. Sinä päivänä Connie ei kuitenkaan ollut ollut laittanut ruokaa Tessin kanssa, vaan käynyt Alexin kanssa ensimmäisessä ultraäänessä. Lääkäri oli vaihtunut lennosta johonkin edullisempaan kuin se kallis yksityinen, jolla Connie normaalisti kävi, mutta ihan mukava se uusikin lääkäri oli. Kyllä sen kanssa voisi tehdä yhteistyötä. Eikä se ainakaan vaikuttanut yhtään katsovan nenänvarttaan pitkin Connien nuorta ikääkään ja uskalsi Connie kysyä sitäkin, olisiko siitä vahinko-elementistä kenties jotain haittaa kasvavalle lapselle. Ei sille kai olisi mitään, jos lääkäriä oli uskominen. Kuvat kourassaan parivaljakko oli suunnannut kohti dineria, josta niiden oli määrä vapauttaa Alan ja Rosemary. Autossa Connie oli hymyillyt lämpimästi kaikelle Alexin touhottamiselle ja silitellyt mietteliäänä sitä ei-edes-niin-ujosti pönöttävää raskausvatsan alkuaan peukalolla. Connie huomasi olevansa ihan aidosti onnellinen siitäkin huolimatta, että Heather oli hankaloittanut sen elämää merkittävästi. Ei se Connieta kuitenkaan enää haitannut. Sen elämänlaatu oli paljon parempaa Valentinejen seurassa, joten ei se alkujärkytyksen jälkeen enää edes osannut kaivata Heatheria elämäänsä. Sen sijaan se sai virnuillen astella sisään dineriin, jonka ovea Alex piti auki. ”What a gentleman”, Connie sanoi huvittuneesti. Hädin tuskin olivat molemmat ehtineet sisälle, kun Rosemary jo huuteli niitä luokseen, ja Alex ja Connie tekivät työtä käskettyä, Conniekin vain yhtä hymyä. ”Oh, it was great”, blondi hehkutti onnellisena nostaessaan laukkunsa siihen tiskille. ”We got to hear the heartbeat, we got to see it, everything seems fine according to the doctor and–”, Connie selitti, ja sitten Alex hihkui Connien päälle innoissaan jo siitä kuvasta jota tyrkytti Alanille, ”and yes, we got pictures.”Alan valitti siitä, ettei nähnyt mitään siinä kuvassa, jolloin Alex meni tietenkin piikittelemään veljeään. ”Don’t mind him”, Connie sanoi lohdullisesti, ”it took him five minutes to see it. Both the technician and I had to show it to him before he got it.” Alexin ilme oli pöyristynyt, ja Connie vain virnisti sille viattomana. Sitten saikin seurata huvittuneena, kuinka Rosemary rupesi mankumaan niille myös lasta. Connie nojautui siihen tiskin reunaan, kietoi kättään Alexin vyötärölle ja loi huvittuneen katseen Alexiin, vaihtoi sen kanssa nopean suukonkin ihan vain koska niin tahtoi. ”Oh, it’s not that many blood tests”, Connie sanoi vähättelevästi, luodessaan katseen takaisin parivaljakkoon. ”And I mean, you get a baby in return, so it’s not that big of a price to pay. I bet you could handle it, Rosemary”, Connie yllytti, jolloin Alan loi suurin piirtein murhaavan katseen blondiin. ”Shut up”, Alan sanoikin, ”some of us want to have a decent career before procreating, you know.” Connie naurahti sille tokaisulle yllättyneesti. ”Ouch, that hurt”, Connie sanoi, ei oikein tiennyt, mitä siitä lausahduksesta olisi pitänyt ajatella. Onneksi Rosemary hyppäsi väliin, niin ei Connien tarvinnutkaan miettiä sitä sen kummemmin. ”I can’t believe how much you’re showing already! I mean, it’s not obvious with that top, but it’s definitely there”, Rosemary hämmästeli ääneen, mikä kyllä tehokkaasti vei Connien ajatukset pois siitä Alanin tokaisusta. ”Yeah, I don’t get how people manage to keep their pregnancies hidden. Or not even know about being pregnant before labor. I’m 10 weeks and I already can’t fit into my old pants.”Dinerin ovi kilahti sen merkiksi, että joku astui sisälle. Connie loi nopean vilkaisun oven suuntaan, mutta joutui kuitenkin kääntämään katseensa takaisin. ”Nick?” blondi hämmästeli ääneen, jolloin pojan katse napsahti sinne tiskin suuntaan. ”Connie! I heard Heather kicked you out of the house”, Nick sanoi hätääntyneenä. Alan ja Rosemary hyvästelivät parivaljakon siinä vaiheessa ja Nickiä tervehtien poistuivat dinerista. ”Yeah, she did that. I’m living with Alex, now”, Connie sanoi veljelleen.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Dec 5, 2017 20:33:41 GMT 2
Post by nepa on Dec 5, 2017 20:33:41 GMT 2
Totta kai Connien piti möläyttää esille karu totuus siitä, kuinka Alex oli ollut ihan pihalla siitä ultraäänikuvasta. Vittu kerrankin Alexilla oli ollut mahdollisuus olla fiksumpi kuin veljensä. Alan oli nimittäin niistä se fiksumpi – ylipäätään akateemisempi ja järkevämpi. Alex kuitenkin omasta mielestään omisti maalaisjärkeä enemmän kuin varovainen veljensä. ”I hate you”, Alex valitti Connielle, ja vilkaisi sitten veljeensä, jonka huulille oli noussut voitokas virne. Saatana. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti hauskaksi ja Alankin sai maistaa omaa lääkettään. Rosemary nimittäin oli alkanut vinkumaan – ilmeisesti vitsillä – vauvan perään. Alan-raasua se kuitenkin vaikutti haittaavan. Nopean suukon jälkeen Connie suukotti Alexia ja oli puhumassa vauvan puolesta. ”Oh come on, Alan”, Alexkin meni muka Rosemaryn puolelle, ”wouldn’t it be awesome to raise three kids at once? They’d be best friends.” Sen jälkeen Alex vilkaisi hymyillen Connieta, joka oli kietonut kätensä Alexin vyötäisille. ”Our Blob will be the best out of those three, though”, se virnisti ja heitti kätensä Connien olalle.
Alan kuitenkin oli selvästi puolustuskannalla. Alex naurahti niille sanoille, kohotti kulmiaankin yllättyneenä. ”Alan must be on his period”, se vitsaili veljestään, joka ei kyllä vieläkään vaikuttanut huvittuneelta. Varmaan sen vuoksi Rosemary vaihtoikin aihetta Connien vauvamahaan – se oli sen verran kiltti, että ei tahtonut kihlattunsa kärsivän kovin pitkään. Niiden suhde oli kyllä täysin erilainen kuin Alexin ja Connien. Ne kaksi nimittäin nauttivat toistensa piikittelystä. Alex vei kätensä uteliaana sille Connien mahalle ja silitteli sitä ajatuksissaan. ”Wanna bet on it’s gender?” Alan sitten ehdotti. Se sai Alexin naurahtamaan, koska niille vedonlyönti ei ollut mitään uutta. Tyttöjä se ei kyllä vaikuttanut huvittavan. ”You’re on”, Alex sitten virnistikin. ”You can’t bet on something like that!” Rosemary kauhisteli. Sitten se kuitenkin avasi uudestaan suunsa: ”Which one do you want?” Se oli hyvä kysymys, sai itse asiassa Alexin nostamaan katseensa Rosemaryyn. Kun Connie ei vastannut, Alex kohautti olkiaan. ”I don’t really know. It doesn’t matter, I guess. Connie? Got any preferences?”
Pian dinerin ovi jo sitten kilahtikin. Oli Nick aikaisemminkin käynyt dinerilla, eli siinä ei periaatteessa ollut mitään uutta. Enemmänkin se Nickin selvä hermostunut elekieli pisti silmään. Alexkin siinä vei kätensä Connien olkapäältä kulmat kurtussa. Ja pian se paniikin syykin paljastui. ”Yeah, bye”, nuorukainen hyvästeli Rosemaryn ja Alanin ajatuksissaan. Kun ovi kilahti uudestaan Alanin ja Rosemaryn lähtemisen merkiksi, tuli Nick siihen hädissään kyselemään, että oliko Connie kunnossa. Connie vastasi siihen kysymykseen ihan todenmukaisesti, mikä sai Nickin selvästi tuohtumaan. ”I fucking hate that woman”, Nick ärähti. ”Hush, Nick. There’s customers here”, Alex torui virnistäen. Oikeasti se kiroilu kyllä häiritsi – ei Alex vanhemmalla iällä enää kiroillut ja sekoillut dinerissa, toisin kuin nuorempana. Silloin sillä ei ollut ollut mitään rajoja. ”You two can go talk in the back. And change your outfit, Connie. You can use Ally’s for now”, Alex selitti, ”I need to stay here. I can’t leave our customers alone.”
Kun Connie ja Nick sitten siirtyivät takatilaan, Alex lätki sitä ultraäänikuvaa kämmentään vasten. Se vilkaisi taulua takanaan, ja lättäsi lopulta kuvan siihen. Sitten se vielä kaivoi esiin kynän ja paperia, ja kirjoitti lapun Blob 2 months. Hymyillen se laittoi lapun kuvan alle – sellainen asia kuuluisi asiakkaillekin. Ja aivan, kuten olikin odotettavissa, ensimmäiset asiakkaat tulivat onnittelemaan. Se sai Alexin olon lämpimäksi – melkein vittu ylpeäksi, vaikka siinä ei oikeastaan edes ollut mitään ylpeyden aihetta. Ei vahinkolaukaus ollut sellainen. Eipä asiakkaiden siitä tarvinnut tietää. Alex oli juuri juttelemassa erään asiakkaan kanssa, kun Nick ja Connie tulivat takaisin. ”Congratulations to you, too, Connie”, eräs nainen vakioasiakkaiden joukosta onnitteli, ”having a child is a special moment in life. I’m happy for you. I’ve known Alex since he was a child himself. He used to be reckless, but now he’s a responsible adult.” Ne sanat saivat Alexin naurahtamaan. ”Adult, maybe, but definitely not responsible.”
|
|
|
|
Dec 5, 2017 23:38:09 GMT 2
Post by Deleted on Dec 5, 2017 23:38:09 GMT 2
Alex oli pahoittavinaan mielensä alkuun, kun Connie meni kantelemaan totuuden ultraäänitutkimuksen todellisista tapahtumista ja siitä, kuinka Alex ei todellakaan ollut löytänyt mitään ihmistä muistuttavaa siitä kuvasta. Se oli silloin huvittanut Connieta ja huvitti kyllä nytkin, koska kyllähän siitä nyt hitto sentään ihmisen jo tunnisti. Se niiden lapsi näytti jo lapselta epämääräisen solumöykyn sijaan. Sen muisteleminen sai Connien hymyilemään onnellisena ja suukottamaankin poikaa nopeasti huulille. Vaikka se tilanne oli kaikkea muuta kuin ideaali, ja Connieta oli alkuun ahdistanut se koko raskausjuttu, eli se jo jossain ruusunpunaisessa utopiassa siitä, miten onnellinen se oli tulevasta perheenlisäyksestä. Ja kyllä kai se ihan oikeasti olikin, kaiken sen stressin ja huolen takana. Olivathan ne kuitenkin Alexin kanssa vakiintuneita, sopivat toisilleenkin erinomaisesti eikä Connie nähnyt mitään muuta mahdollisuutta niille kuin olla end game. Siis olettaen, että Alexilla pysyisi se koko rikollisuushomma hanskassa. Connie luotti kyllä siihen, että se oli ehkä vain jokin vaihe, minkä jälkeen Alex etsisi ihan oikeita töitä, mitkä kestäisivät päivän valoa. Ehkä.
”Oh, definitely”, Connie vastasi virnuillen Alexille, kun se julisti niiden lapsen olevan paras niistä kolmesta lapsesta. ”Sorry, it’s not really even a competition.” Alan ei kuitenkaan vaikuttanut pitävän siitä, että niitä sillä tavalla lietsottiin hankkimaan lapsia, tai ainakin niin Connie ajatteli, kun se lausui ne napakat sanansa. Alex jatkoi kuitenkin veljensä piikittämistä, ja Rosemary vaihtoi aihetta sujuvasti, kun Alanin huumorintaju tuntui loppuneen. Ihan hyvä niin, koska Connielle ei ollut mikään ongelma hämmästellä sitä vatsansa suurenemista, ainakaan vielä tässä vaiheessa raskautta. Ehkä se jossain vaiheessa kyllästyttäisi, mutta toistaiseksi se kaikki oli vain saanut Connien olemaan full of wonder. Blondi laski kätensä Alexin käden päälle lepäämään ja hymyilikin sille pehmeästi, sillä pojastakin huokui sellainen onnellisuus. ”Aww, you two are so cute”, Rosemary jotain kommentoikin, mikä sai Connien virnistämään, ja sitten Alan olikin ehdottanut vedonlyöntiä. Siitä Rosemary kauhistui, ja Conniekin esitti olevansa asian suhteen not cool. ”As long as it’s healthy, I don’t mind”, Connie sanoi in a sing-song voice, ennen kuin sen olemus muuttui. ”It’s definitely a boy. I have a feeling about this.” Alex oli toista mieltä varmaan ihan vain vittuillakseen, jolloin Connie käänsi pöyristyneen katseensa Alexiin. ”Twenty bucks for a boy.”
Vedon lyömisen jälkeen Nick olikin pelmahtanut hermostuneen oloisena dineriin ja rikkonut sen onnellisen, idyllisen kuplan heidän ympäriltään, muistuttanut niistä muistakin asioista mitkä olivat erittäin real. Alex patisti ne takahuoneeseen keskustelemaan, mikä saikin Connien virnistämään. ”Look who’s being bossy”, Connie kiusasi Alexia, kun se oli sillä tavalla komentanut tyttöä vaihtamaan asunsa. Painautui se ihan kiusallaan lähemmäskin. ”I think it’s hot when you’re bossy”, Connie kuiskasi Alexin korvaan. ”You sure you don’t just want me to strip down so you can take me in the back room?” Pojalle virnistettiin ja sen huulille painettiin nopea suudelma, joka pidettiin kaikin puolin julkisen katseen kestävänä, jonka jälkeen Connie jatkoi veljensä kanssa takahuoneeseen. Ja siellä blondi sitten kertoi viimeaikaisista tapahtumista. Nick oli tietysti alkuun yllättynyt siitä, että siitä tulisi eno, sai sen hieromaan ahdistuneesti päälakeaankin, mutta loppujen lopuksi se oli vain onnellinen siskonsa ja parhaan kaverinsa puolesta. Ei se voinut olla mitään muuta, kun Conniestakin kaikesta tapahtuneesta huolimatta huokui onnellisuus ja inner peace. ”I know it’s all happening very fast and way sooner than any of us expected, but I’m happy. I have a good feeling about this, about us. And the Valentines have made me feel more welcome to their family than mom ever did, so…”
Kunhan asiat oli puhuttu siellä takahuoneen puolella ja Connie saanut vaihdettua vaatteensa (luojan kiitos Ally oli ollut jo kertaalleen raskaana), siirtyivät Gerlichit itse dinerin puolelle. Connie ei mahtanut sille mitään, kun se saman tien suli hymyyn Alexin nähdessään. Blondi suuntasikin suoraan Alexin kainaloon ja liu’utti oman kätensä pojan alaselälle lepäämään, samalla kun siinä tiskin takana istuvista asiakkaista eräs nainen alkoi onnittelemaan parivaljakkoa perheenlisäyksestä. ”Thank you”, Connie kiitteli kohteliaana ja virnuili sitten niille Alexinkin sanoille. ”You’re plenty responsible, Alex”, Connie kehui, ”just think – you have a dog and you have managed to keep him happy.” Alexin rikollisuuksien ei annettu varjostaa sitä keskustelua. Nick selvitti kurkkuaan vähän matkan päässä, mikä sai Connien kääntämään katseensa veljeensä. ”I think I’ll get going now”, Nick sanoi, ja Connie nyökkäsi. ”Alright, thanks for checking in, it was good talking to you”, blondi sanoi ja sitten ne heilauttivat kaikki käsiään ja isoveli oli poistunut ravintolasta. Parivaljakko katsoi hetken pojan perään, kunnes Alex sitten lopulta rupesi ruoskimaan niitä töihin. ”Suddenly I’m not so sure our relationship can handle working together”, Connie valitti hyväntuulisesti, ennen kuin yhden viimeisen suudelman jälkeen he todella alkoivat hommiin.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Dec 6, 2017 11:08:23 GMT 2
Post by nepa on Dec 6, 2017 11:08:23 GMT 2
Rosemary siinä ilmoitti pitävänsä Alexia ja Connieta söpöinä. Se sai Alexin luomaan kummaksuvan katseen Rosemaryn suuntaan, mutta pian se kyllä katseli taas Connien vatsaa ja sitä kättä, jonka Connie oli tuonut Alexin oman päälle. Oli ihan mieletöntä ajatella, että siellä Connien vatsassa kasvoi niiden yhteinen lapsi. Niiden Blob. Alex hymyili sille ajatukselle kevyesti, mutta sitten kaikki jo puhuivat vedonlyönnistä. Tai no, eivät kaikki – Rosemary oli kauhistunut. Conniekin esitti vähän järkyttynyttä aluksi, mutta yhtäkkiä sen competitive luonne otti vallan. ”Well I happen to think it’s a girl”, Alex ihan vittuillen sanoi takaisin – ei sillä tosiasiassa ollut harmainta aavistustakaan, kumpi sieltä tulisi. ”Twenty bucks for a girl”, Alex vastasi takaisin, vilkaisi tyttöä huvittuneena. ”And you have to blow me, if I win”, se vielä lisäsi vain Connien korville. Sitten se kuitenkin kohottautui jo ihan muidenkin puoleen. ”I think I need to find a person who practices voodoo and all other black magic bullshit. I have to win.” – “If Blob decides to change its gender in the future, what will happen then?”
Nickin paikalle saapuminen jätti vauva-aiheet hetkeksi taakse. Alex ei oikein pitänyt siitä Nickin hätäisestä äänensävystä kaikkien asiakkaiden läsnä ollessa, eli se passitti kaksikon takahuoneeseen. Connie siinä heti virnuilikin flirttailevaan sävyyn, sai Alexin viemään käden muka vaivihkaa sen alaselälle. ”In front of your brother? That’s a weird fetish”, Alex ihan tahallaan kiusasi, mutta vastasi sitten siihen nopeaan suudelmaan. Se jäi katsomaan Connieta, suurimmaksi osaksi mittailemaan sen vartaloa, katseellaan, mutta sitten se pääsi taas sinne Blobin täytteiseen maailmaan kiinnittäessään kuvaa seinälle.
Hetken kuluttua Nick ja Connie palasivat takaisin takatiloista. Kumpikaan ei vaikuttanut nähneen sitä kuvaa seinällä, tai ainakaan ne eivät tunnustaneet mitään. Nick nyt olikin sellainen putkiaivo, että se ei varmaan tajuaisi mitään. Alex ei kuitenkaan kerennyt ajatella sitä pidempään, kun se naisasiakas oli alkanut puhua jo Connienkin kanssa, kehui Alexia vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. ”I guess so”, Alex naurahti Connien kehuille, mutta mietti kyllä sitä rikollisuuttaan. Sitä, että paraikaa joku sen matkaan lähettämä huumekuljetus oli menossa jossain. Ei Alex kuitenkaan viitsinyt ajatella sitä sillä hetkellä. Ajattelemisen sijaan se vilkaisi kurkkuaan selvittävää Nickiä. ”See you!” Se huuteli Nickin perään ja heilutteli sille kättään. Sen jälkeen Alex sitten päättikin vaihtaa päälleen työmoodin. ”Okay, now, time to get to work”, se töni Connieta kevyesti selästä eteenpäin. ”You stay here while I go change. Don’t follow me”, se osoitti tyttöä sormellaan. Vaikka se oli vakava, loppua kohden se jo naurahti. Työnteosta ei todella tulisi mitään, jos blondi tulisi häiriköimään vaatteita vaihtavaa Alexia. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja Alex sai todella alkaa perehdyttää Connieta kaikkiin töihin. Connie oli vielä täysin muovattavissa ja opastettavissa, eli Alex uskoi tytön olevan täydellisen tyttöystävän lisäksi täydellinen työntekijä.
|
|
