member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 11, 2018 22:39:14 GMT 2
Post by julle on Jan 11, 2018 22:39:14 GMT 2
MONDAY 10. APRIL 2017, STARTS FROM EARLY EVENING APPLE MCCANLEY & NOAH PERKINS Apple oli saanut muutaman kuukauden varsin aktiivisesti ravata New Yorkin ja Washington D.C:n väliä. Se tuntui raskaalta, mutta Apple oli niin yltä päältä ihastunut Noahiin, että hän mielellään vietti kaiken vähäisenkin ajan pojan seurassa. Se oli jopa naurettavaa, kuinka paljon Apple halusi viettää aikaa Noahin kanssa, etenkin nyt kun se oli mahdollista. Applella oli vain muutaman kerran viikossa harjoituksia ja sekin oli sen vuoksi, ettei hän ollut löytänyt oikeanlaita valmentajaa itselleen. Siksipä odotettiin kauhulla sitä päivää, kun Apple löytäisi itselleen valmentajan, joka ottaisi kunnolla ohjakset käsiinsä ja edesauttaisi häntä tulevalla urallaan. Siitä stressikuplasta onnistuttiin aina kuitenkin irtaantumaan Noahin seurassa. Kaikki murheet ja vähemmänkin mieltä latistavat ajatukset, jotka pyörivät lähes kaiken aikaa mielessä ja varsinkin yksin ollessa, eivät käyneet edes mielessä, kun poika oli läsnä. Se oli tavallaan hyvin addiktoivaa, kun elämästä löytyi yhtäkkiä sellainen tukipilari ja ihminen, jonka seurassa olisi haluttu olla kaiken aikaa, kun taas tavallaan se oli myös hyvin pelottavaa. Etenkin kun sitä tuli toisinaan tuli kaiken stressin ja murheen keskellä mietittyä, että mitä jos se loppuisikin? Viimeinen viikko oli kaksikolla mennyt kuitenkin varsin kiireellisissä merkeissä. Jopa niin kiireisissä, etteivät he olleet kerjenneet sen kummemmin muuten nähdä toisiaan, vaan kaikki kommunikaatio oli suoritettu puheluiden ja viestien välityksellä. Apple ei kuitenkaan odottanut liikoja, etenkin kun Noah oli lauantaina pelaamassa Bostonissa ja palanneet seuraavana päivänä kotiin pelaamaan Florida Pantherseja vastaan. Oli siis oletettavaa että Noahilla oli kiirettä ja muuta mietittävää, mutta jossain vaiheessa he olivat kuitenkin onnistuneet sopimaan Noahin tulosta New Yorkiin. Ja sitä maanantaina Apple oli jäänyt innosta hykerrellen odottamaan. Äitinsäkin olivat edellisviikolla lähteneet reissuun ja sanoneet tulevansa kotiin vasta viikon päästä, joten Apple sai olla Noahin kanssa ihan kahdestaan kotonaan. Sinällään hyvä, sillä Apple ei tiennyt oliko valmis esittelemään äitejään Noahille – ei suinkaan toisin päin. Noah oli varmasti mahtava vanhempien kanssa, mutta se että Applella ei ollut äitiä ja isää, oli edelleen arka aihe. Niinpä oman kotinsa näyttäminen tuntui huomattavasti helpommalta rastilta, kun Hazel tai Elizabeth eivät olleet siellä häiritsemässä. Apple ei oikeastaan edes tiennyt miksi Noahia kutsua. He eivät olleet liioin puhuneet seurustelusta, mutta tavallaan he kai seurustelivat, vaikka eivät olleet antaneet itselleen minkäänlaista statusta. Noah oli muutama tunti sitten ilmoittanut lähteneensä D.C:stä ja koko sen ajan Apple oli istunut rappusten alapäässä ja pyöritellyt puhelintaan jännittyneenä kädessään. Noahille oli lähetetty aikaisemmin tarkka osoite ja Apple toivoi pojan selviytyvän matkastaan turvallisesti. Perhoset lentelivät jo valmiiksi tytön vatsassa, mutta vasta kun ovi kello soi, Apple ponnahti rappusilta ylös ja kiirehti avaamaan etuoven. Huulensa sulivat leveään, iloiseen hymyyn kun oven takaa paljastui juuri se henkilö, jota Apple oli koko iltapäivän kärsimättömänä odottanut. ” Hey you”, hän sanoi hymyillen ja astui seuraavaksi lähemmäksi Noahia, tarttui kevyesti takin kauluksesta kiinni ja hennosti nykäisi pojan kumartumaan, jotta saattoi painaa huulensa Noahin omia vasten. Suudelmasta oli hellä ja viivyttelevä, mikä varmasti kertoi siitä, kuinka paljon Apple oli todella kaivannut poikaa. ” You made it, how was your trip?”, henkäistiin kysyvästi suudelman jälkeen ja virnistettiin leveästi. Noahista irrottauduttiin vastahakoisesti, samalla kun viitottiin poikaa tulemaan perässä peremmälle. ” So, this is my home. My parents are out of the town so it’s just two of us”, kertoiltiin kun käveltiin peremmälle taloon ja pyrähdettiin lopulta kannoilla ympäri Noahin puoleen. Apple sipaisi muutamaa vaaleaa suortuvaa korvansa taakse ja viittoi toisella kädellä ympärilleen. ” I can give you a tour around the house, if you want?”, Apple tiedusteli päätään kevyesti kallistaen ja vei kätensä rentoon puuskaan eteensä. ” I was thinking that after that we could make something to eat... Like, uh, chicken pasta or something like that? Are you hungry?”, hän oli käynyt itseasiassa käynyt kaupassa Noahia varten – ostanut sellaisia asioita mitä oli tottunut näkemään hänen jääkaapissaan D.C:ssä ja toivonut niiden riittävän. Heidän jääkaapistaan löytyi kyllä perustarvikkeita, sekä kanaa ja kalaa, mutta punaista lihaa harvemmin nähtiin siellä, ellei joku muu sitä tuonut mukanaan.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jan 17, 2018 13:58:16 GMT 2
Post by missie on Jan 17, 2018 13:58:16 GMT 2
Apple oli tullut niin sanotusti takavasemmalta Noahin elämään. Poika ei ollut etsinyt tai odottanut mitään, mutta jostain syystä Applesta oli muodostunut hänelle muutakin kuin pelkkä ystävä tai Nickin ex-tyttöystävän tuttu. Sitä ei pistetty lainkaan pahaksi, vaan Noah oli varsin mielissään saatuaan Applen elämäänsä. Tunteet olivat kehittyneet varsin nopeasti, vaikka kaksikko olikin edennyt varsin rauhalliseen tahtiin suhteessaan. Heillä ei ollut kiirettä mihinkään. Ja miksi olisikaan? Ikää kummallakin oli hädin tuskin parikymmentä, joten kukaan ei odottanut heidän ryhtyvän suunnittelemaan häitä seuraavalle kesällä ja perustamaan perhettä heti papin aamenen jälkeen. He vain viettivät aikaa yhdessä sen suurempia miettimättä. Koska Noah eli NHL-aikataulujen mukaan, oli Applesta tullut vähän pakon edessä se, joka jousti ja järjesteli omaa elämäänsä. Noah yritti kyllä parhaansa mukaan tulla vastaan aina kun saattoi, mutta joustovaraa ei juuri löytynyt, joten tilanne oli mitä oli - ikävä kyllä. Tähän mennessä kaksikko oli saanut kuvion pyörimään kohtalaisen vaivattomasti. He olivat pelkästään iloisia siitä, että saattoivat viettää edes hetken aikaa keskenään. Kumpikin heistä piti odotuksensa realistisina, eikä Noah vaatinut Applea jättämään kaikkea vain hänen takiaan. Hän muistutti tyttöä säännöllisesti siitä, että se oli aina tervetullut D.C:hin tai missä tahansa Capsit pelasivatkaan, mutta jos sillä olisi omia menoja ja suunnitelmia, niin sen piti ehdottomasti pitää kiinni niistä.
Huhtikuun pelit pitivät Noahin elämän edelleen vahvasti jääkiekon parissa, mutta jollain ilveellä kaksikko oli onnistunut löytämään raon, jolloin Noah pääsi suuntaamaan D.C:stä New Yorkiin ja viettämään hetken yhteistä aikaa Applen kanssa. Lähdettyään ajamaan kotitalonsa edustalta oli Noah naputellut Applelle vain lyhyen viestin 'On my way now. The address?', ja vastaukseksi oli tullut tytön tarkka osoite sekä toivotukset turvalliselle ajomatkalle. Typerä hymy oli siitä hetkestä lähtien kareillut pojan huulilla aina siihen saakka, kunnes hän oli kaartanut navigaattorin ohjaamana Applen antamaan osoitteeseen ja pysähtynyt tytön kodin edustalle. Mukaan pakattu laukku nostettiin takapenkiltä olalle, ennen kuin askeleet kuljettivat pojan talon ulko-oven taakse. Ovikello kilahti heleästi pojan sitä soittaessa, eikä mennyt kovinkaan kauan, kun Applen tutut kasvot paljastuivat oven takaata. "Hey", hän tervehti pehmeästi, leveästi hymyillen ja kumartui vastaanottamaan suudelman, jonka Apple hänen huulilleen soi. Vasen käsi hakeutui tytön ristiselän tiennoille. Se ei tosin painanut tyttöä lähemmäksi, vaan lepäsi kevyesti niillä sijoillaan, jolle se oli laskeutunut. Ikävä oli käsin kosketeltava ja ilmiselvästi molemminpuolinen. Tuntui pahalta olla erossa, mutta sille ei juuri mahdettu mitään. Siksi Noah yritti lähinnä keskittyä nauttimaan niistä hetkistä, jotka he saattoivat viettää yhdessä. Huonon omatunnon poteminen ajaisi taatusti vielä hulluuden partaalle, joten sille yritettiin olla antamatta sijaa ajatusten keskellä. "It was good", poika vastasi ja nyökytteli päätään sanojensa painoksi, siirtyessään peremmälle asuntoon. Matka oli mennyt hyvin ilman sen kummempia ongelmia, joten siitä ei ollut erityisesti kerrottavaa. Vaistomaisesti Noah kuljetti katsettaan vaaleassa eteisessä, mutta kääntyi sitten takaisin Applen puoleen tytön puhjetessa puhumaan. Oli ehkä ihan helpottava tieto, että Applen vanhemmat olivat poissa. He eivät olleet vielä edes keskustelleet siitä, mitä heidän välillään oli meneillään, joten Noah ei edes uskaltanut ajatella miten olisi esittäytynyt tytön vanhemmat kohdatessaan. "Yeah, sounds good", hän hymähti lämpimästi Applen tarjotessa esittelykierrosta. Laukku pudotettiin sivummalle niin ettei se ollut kenenkään tiellä. Tyttö jatkoi vielä kertoen miettineensä, että he voisivat tehdä ruokaa talon esittelyn jälkeen, eikä Noah voinut olla kurtistamatta kulmiaan vähän hämmentyneenä. "You can't cook", hän huomautti huvittuneena, antaen kasvojensa sen jälkeen sulaa vinoon hymyyn. "And you obviously thought that I could do all the cooking, huh?" Poika veikkaili päätään pienesti pyöritellen, mutta veti sitten dramaattisesti henkeä ja levitti käsiään kuin ei olisi voinut tilanteelle yhtään mitään. "Lucky for you I'm a pretty good cook, even if I say so myself. Just don't tell Nick or Jax, they don't know", muuten Noah olisi joutunut tekemään muutakin kuin pitämään sohvaa paikallaan. Hänen mielestään oli ihan hyvä diili, että vanhemmat joukkuetoverit hoitivat kaiken aina siivoamisesta kokkaamiseen ja hänen ei tarvinnut tehdä mitään. Itsepähän ne olivat hänet siihen opettaneet, joten niitähän siitä oli syyttämään loppukädessä.
Koko sen ajan, kun Apple kierrätti Noahia kodissaan, katseli poika ympärilleen uteliaasti. Kieltämättä Applen koti vaikutti iloiselta ja onnelliselta paikalta. Kaikkialla oli kuvia tytöstä, mikä kertoi ainakin Noahille, että Apple oli äärimmäisen rakas vanhemmilleen. Esittelykierros oli päätetty sopivasti Applen huoneeseen, eikä poika voinut vastustaa kiusausta, vaan nappasi pienen ja hennon tytön olalleen. Hellästi tyttö laskettiin sängylle samalla, kun Noah itse kömpi tytön päälle. Hän jäi kannattelemaan painoaan vasemman kyynerpäänsä varaan, kun oikea käsi puolestaan siirtyi silittelemään Applen poskea. Huulet painautuivat vastaparilleen hellään suudelmaan toisensa jälkeen, mutta lopulta Noah veti kasvojaan kauemmaksi syvän hengenvedon saattelemana. "I missed you a lot", hän huokaisi, antaen sormiensa sivellä edelleen Applen posken sileää ihoa. "How's it going? Have you already find that new coach?" Noah ei ollut sanonut mitään, mutta häntä pelotti se hetki, kun Apple alkaisi taas treenaamaan täysillä. Oli sanomattakin selvää, että heidän aikataulunsa menisivät siinä vaiheessa päällekkäin - luultavasti myös harvinaisen pahasti.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 19, 2018 15:34:15 GMT 2
Post by julle on Jan 19, 2018 15:34:15 GMT 2
Se oli uskomaton tunne, kuinka joku ihminen saattoi saada kerta toisensa jälkeen perhoset lentelemään vatsassa ja huulensa kihelmöimään jokaisen vaihdetun suudelman jälkeen. Kaiken lisäksi kaikki se vaivattomuus Noahin seurassa oli vain yksinkertaisesti jotain niin upeaa, että Applen oli sitä vaikea edes käsittää. Ikäväkin tuntui kasvavan aivan uusiin lukemiin, mutta se helpotti heti silmissä, kun he näkivät. Ainakin Applesta tuntui siltä, kun oven takaa paljastui Noahin lempeät, iloiset kasvot. Se heidän vaihtama suudelmakin sai hymyn entistä leveämpänä nousemaan tytön kasvoille, jonka jälkeen oltiinkin jo päästetty Noah peremmälle. Hän nyökkäili kevyesti, kun poika kertoi matkansa menneen hyvin ja ongelmitta, mikä oli tietenkin ainoastaan hyvä uutinen. Noah tarttui siihen esittelykierrokseen, mutta selvästikin hän osasi jo aavistaa tytön taja-ajatukset sen ruuan laiton suhteen, jolloin virnistettiin kovinkin viattoman oloisesti. ”I don’t know what you are talking about…”, virkottiin äärimmäisen huvittuneesti ja naurahdettiin hennosti pojan dramaattiselle reaktiolle, jonka myötä hakeuduttiin taas lähemmäs Noahia. ”Don’t worry, I won’t. It can be our secret”, luvattiin lempeästi ja tartuttiin poikaa kädestä, blondin lähtiessä johdattelemaan Noahia ylimpään kerrokseen, mistä oli hyvä aloittaa se esittelykierros.
Vaikka Apple ei ollut saanut aivan tavanomaista kasvatusta, niin hän piti sitä kaikin puolin kuitenkin onnellisena. Hänellä oli kaksi tasapainoista vanhempaa, jotka olivat huolehtineet ja rakastaneet häntä ehdoitta. Äitinsä saattoivat olla varsinaisia persoonia, mutta se oli vain värittänyt mukavasti Applen arkea – siinä missä Elizabeth oli pitänyt jöötä niin puolisolleen kuin tyttärelleen, tuonut leivän pöytään ja muuten toiminut ”perheen päänä”, Hazel oli se höpsömpi ja rakastavampi tapaus, jo halusi olla läsnä ja tukemassa kaikissa tyttärensä elämän kohokohdissa. Kierros päätettiin omaan makuuhuoneeseen, joka sopivasti sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa. Apple ei oikeastaan kerjennyt tehdä muuta kuin napsauttaa valot päälle ja kääntyä ympäri Noahin puoleen, kun poika oli jo napannut hänet olalleen. Hennon kikatuksen saattelemana hänet laskettiin seuraavaksi sängylle ja ylleen nousseelle Noahille hymyiltiin lempeästi. Pojan painama suudelma sai silmänsä sulkeutumaan ja vastaamaan epäröimättä, samalla kun kätensä hakeutuivat Noahin niskan taakse. ”I missed you, like a lot too”, Apple henkäisi vetäytyessään suudelmasta ja hymyili vinosti, liu’uttaen kätensä Noahin niskan takaa pojan kasvojen molemmin puolin. ”Lucky for you, not yet. Seems like all coaches have disappeared from this city…”, kertoiltiin hymyillen, silittäessään peukaloillaan Noahin poskien pehmeää ihoa. Tavallaan Apple oli iloinen siitä, että valmentajaa ei ollut vielä löytynyt, sillä se antoi hänelle enemmän aikaa olla Noahin kanssa – kun toisaalta tyttö kaipasi jo palavasti jäälle kunnon harjoituksiin. Se ristiriitainen tunne oli inhottava.
”But despite of that, I’m pretty good, especially now that you’re here. God, I missed you so bad…”, hän huokaisi naureskellen ja kurottautui vuorostaan painamaan huulensa Noahin omille. Hellät suudelmat veivät taas täysin mukanaan, kunnes Apple virnisti hennosti pojan huulia vasten. ”Oh yeah, how are you? How was the games?”, vuorostaan tiedusteltiin, kun huulet irrotettiin Noahin omista ja pää nojattiin takaisin patjaa vasten. Poikaa silmäiltiin nyt leveästi hymyillen, samalla kun siliteltiin edelleen Noahin poskia. ”I could stay here forever”, myhäiltiin tyytyväiseen sävyyn. Huulilleen kaareutui leveä virne, kun Apple työnsi Noahin yltään, selälleen sängylle ja kävi vuorostaan hajareisin istumaan pojan syliin, laskien kätensä nojaamaan Noahin pään molemmin puolin. ”… But we can continue this later, we have all night. Are you hungry?”, hän kysyi vuorostaan ja kohotti kulmia kysyvään sävyyn, laskeutuen vielä varastamaan yhden suudelman pojan huulilta. Niihin vaihdettujen suudelmien huumaan oli aivan liian helppo jäädä kiinni, mutta Apple osasi kuitenkin olla lopulta se, joka vastahakoisesti irrotti huulensa Noahin omilta. ”C’mon, if you're such a good cook as you say you are, I need proofs”, Noahille hymyiltiin hiukan haastavasti, samalla kun suoristauduttiin ja tartuttiin Noahin käsistä kiinni, vetäen pojan istuma asentoon. Noahin sylistä ei vielä tehty kuitenkaan elettäkään noustakseen, vaan sen sijaan Apple katseli poikaa ja kallisti herttaisesti päätään. ”I can help you tho’, seriously. I’m not so bad cook as you think I am”
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jan 29, 2018 12:38:11 GMT 2
Post by missie on Jan 29, 2018 12:38:11 GMT 2
Noah virnisti leveästi, kun Apple viattomasti vakuutteli ettei tiennyt yhtään mistä poika puhui, mutta tiesihän se. "You told me that you would burn even water, if let you cook", poika muistutti ystävällisesti ja hymähti perään huvittuneena. Applen puutteelliset kokkaustaidot eivät olleet mikään kynnyskysymys. Ei tässä nyt etsitty kodinhengetärtä leipomaan, kokkaamaan, siivoamaan ja pyykkäämään, kunhan vain hengailtiin yhdessä ja katsottiin mihin se tie vei. Tyttö lupasi pitää salaisuuden itsellään, mihin Noah ei voinut kuin huokaista helpottuneena. "Good. 'Cause Nick and Jax would make me to cook and clean, if they get to know about this. And I like our situation just like it is", poika selvensi vinosti virnuillen. Kukapa olisi halunnut ryhtyä itseä hommiin, kun tarjolla oli täysylläpito? Tietysti Noahilla pysyi imurin varsi kädessä ja moppi toisessa, jos niikseen olisi tullut. Enemmänkin siinä laiskuudessa taisi olla kyse mukavuudenhalusta kuin mistään muusta.
"Me too. A lot a lot", poika hymähti, kumartuen vielä suukottamaan nopeasti tytön huulia. Välimatka oli valitettavaa, kuten olivat myös kiireiset aikataulut, mutta niille nyt ei oikein voinut mitään. Oli parempi ottaa vastaan se, mitä oli tarjolla, kuin olla ilman, sillä Noah todella oli onnellinen Applen kanssa. Hän piti tytöstä suunnattoman paljon, joten ajatus erosta pelkän ajanpuutteen tai eri kaupungeissa (ja osavaltioissa) asumisen vuoksi, tuntui ihan älyttömältä. Moni muukin oli saanut sen kuvion toimimaan. Mikseivät hekin? Oli tietysti ikävää, ettei Apple päässyt kunnolla paneutumaan treenaamiseen valmentajan puuttuessa, mutta toisaalta se oli myös Noahin onni. Jos aikataulujen kanssa teki nyt jo tiukkaa, niin vielä tiukempaa tekisi, mikäli Applekin keskittyisi täyspäiväisesti valmistautumaan kilpailuita varten. Olisi ollut kohtuutonta siinä vaiheessa pyytää tyttöä jättämään kaiken, mutta kieltämättä Noah oli helpottunut ettei tyttö ollut vieläkään löytänyt ketään, jonka kanssa aloittaa yhteistyö. "Lucky me", poika hymähtikin ja kohotti kulmiaan vihjailevasti Applelle, mutta vakavoitui sitten. "You will find that coach. Eventually. I'm sure about that", hän vakuutteli vielä varmasti. "Just... try and not to worry", Noah hymähti ja suukotti tyttöä molempiin suupieliin lempeän hymähdyksen saattelemana. Kaikki aikanaan.
Noah ehti kohottautua uudestaan Applen ylle, kun tyttö jo kuroi välimatkan umpeen. "You're so silly", hän naurahti sen huulia vasten, mutta vastasi kuitenkin suudelmaan enemmän kuin mielellään. Hellät suudelmat vaihtuivat ensimmäisestä toiseen, sitten kolmanteen ja vielä neljänteen, eikä Noah voinut muuta kuin lakata laskemasta suudelmien lukumäärää ja antautua niiden vietäväksi. Vasen käsi tapaili tytön ihoa jostain kyljen tienoilta, jonka Applen paita jätti paljaaksi. Noah vetäytyi vasta, kun Apple irrottautui suudelmasta. Tyttö kyseli kuulumisia, eikä sille kysymykselle oikein osattu muuta tehdä kuin huokaista. Vaikka New Yorkiin oli mukava tulla Applen vuoksi, kalvoi orastava ärsytys edelleen mieltä häviön vuoksi. Playoffien kynnyksellä häviäminen ei ollut järin mieltäylentävää. Tähtäimessä oli tietysti Stanley Cup, joten Noah olisi vaikka mieluusti voittanut joka ikisen pelin siitä hetkestä eteenpäin. "I'm good. We just, uh, lose the game, but it's fine. It happens", olkia liikautettiin huolettomaan tapaan ja yritettiin vaikuttaa muutenkin siltä, ettei yksi häviö nyt vielä mieltä pakkasen puolelle painanut. Eikä se nyt tietenkään niin tehnytkään, mutta kummitteli se siitä huolimatta mielessä. Siitä pitäisi vain päästää irti, ennen kuin lähdettäisiin Torontoon kohtaamaan Leafsit. "We are playing against the Toronto Maple Leafs in 17th and 19th at home. You wanna come?" Poika tiedusteli, johdatellen puheenaihetta toisaalle. Hän ei pistänyt vastaan, kun Apple työnsi hänet selälleen sängylle ja tuli istumaan hänen päälleen. Noah valmistautui jo vastaanottamaan uuden suudelman, mutta sellaista ei tullutkaan. Tytölle naurahdettiin ja puisteltiin päätää vähän huvittuneesti. "Yeah, a bit", hän vastasi, saaden samalla huulilleen juuri sen suudelman, johon oli hetki sitten jo varautunut. Lammasmaisesti Noah antoi Applen vetää hänet pystyyn. Kädet kietoutuivat tytön ympärille löyhästi ja päätä nojattiin aavistuksen taaksepäin, jotta katse saatettiin kohdistaa tytön silmiin. "Oh really?" Hän naurahti, luoden Appleen haastavan katseen, kun tyttö vaati todisteita kokkaustaidoista. "No way. You just keep me company and we are fine", Noah puisteli päätään, sillä palokunnan soittaminen paikalle kesken kokkausoperaation ei juurikaan houkutellut. "You can practice cooking in your own time", leveä virne kaartui pojan kasvoille muka niin kovin vitsikkäiden sanojen päätteeksi. Ehkei Apple ollut ihan niin onneton kokki kuin antoi ymmärtää, mutta siitä huolimatta tyttö saisi tyytyä sivustaseuraajan rooliin tällä kertaa.
Kaksikko pääsi lopulta keittiöön saakka, vaikka sitä ennen oli varastettu vielä muutama suudelma ja päädytty uudestaan siihen asetelmaan, jossa Apple jäi patjan sekä Noahin väliin. Vähän vastahakoisesti Noah oli lopulta noussut ylös sängyltä, sillä nälkä alkoi kurnia vatsassa ikävästi. Heillä olisi sitä paitsi koko ilta aikaa kuhertelulle, joten kenties sen saattoi jättää hetkeksi vähemmälle. Kananrintafileet tirisivät jo pannussa, kasvikset kypsentyivät höyrytyskattilassa ja pasta kiehui parhaillaan omalla levyllään, kun Noah kääntyi paremmin Applen puoleen. "So do you wanna come to watch the games in DC? I can get you the tickets", poika tarjosi uudelleen. Oli se nuori ikä tai kaksikon välillä jylläävä vastustamaton kemia, tuntui näppien pitäminen itsellään olevan mahdotonta. Sitä osoitti hyvin se, miten Noah kurottautui jälleen varastamaan suudelman Applen huulilta ja vei toisen kätensä koskettamaan tytön poskea. Juuri silloin vähän kauempaa kuului vaativa rykäisy, joka sai Noahin väkisinkin irrottautumaan suudelmasta. Keittiön oven suussa seisoi kaksi naista, jotka tuijottivat heitä molempia kysyvästi. Ei ollut vaikeaa arvata, että kyseessä olivat Applen äidit. Hienoinen paniikki nosti päätään Noahin sisällä, kun hän vilkaisi epävarmasti Applea, kuin odottaen tytön toimivan.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Feb 1, 2018 22:53:17 GMT 2
Post by julle on Feb 1, 2018 22:53:17 GMT 2
Noah oli siinä oikeassa, että murehtiminen oli turhaa. Se odottaminen oli kuitenkin turhauttavaa, mutta Apple oli onnellinen siitä, että oli tavannut Noahin. Kaiken sen valmentajan metsästämisen keskellä Noah vei mukavasti ajatuksia toisaalle ja kaikki liikenevä vapaa-aika vietettiin enemmän kuin mielellään pojan kanssa. Apple olisi ihan mielellään myös viettänyt pidempiä aikona Washingtonissa, mutta ei sinne kieltämättä kehdattu jäädä yksin norkoilemaan, kun Noah joukkueineen lähti muualle pelaamaan. Asia oli tosin kun Capseillä oli pelejä ja harjoituksia kotijäillä – tuolloin Apple mielellään jäi nukkumaan, kun pojat lähtivät harjoituksiin ja oli vielä paikalla, kun he tulivat kotiin. Yleensä kyseiset vierailut kestivät parista päivästä muutamaan, jonka jälkeen yleensä oli lähdettävä käymään New Yorkissa. Ihan vain näyttäytyäkseen vanhemmilleen, että oli vielä elossa. Noahille virnistettiin seuraavaksi leveästi, pojan kosketuksen paitansa paljastavalla iholla sai tytön myhäilemään tyytyväiseen sävyyn, ennen kuin vakavoiduttiin pienesti, kun poika puolestaan kertoi kuulumisiaan. ”You guys will win the next game, I’m sure about that”, Apple hymyili kannustavasti, ymmärtäen kyllä täysin, jos Noah olisi ollut huonotuulisempi mitä antoi itsestään ulospäin näyttää. Pojan poskea sipaistiinkin lohduttavasti ja se kannustava hymy pysyi edelleen tytön huulilla. ”Losing is never fun, so you have every right to be pissed, sad or whatever you want – I don’t mind”, hän tunsi tarpeelliseksi huomauttaa, sillä Apple loppujen lopuksi halusi Noahin olevan seurassaan vain ja ainoastaan oma itsensä.
Asetelman vaihtuessa toisin päin, huulet painettiin takaisin Noahin omille ja sen myötä pojan kysymykseen unohdettiin täysin vastata. Seuraavaksi toinen myös nostettiin istumaan, jolloin Apple kietoi kätensä rennosti Noahin niskan taakse. ”I thought so”, Apple virkkoi leveästi hymyillen ja kallisti herttaisesti päätään, kun oli vuorostaan vaatinut Noahin taidonnäytettä keittiössä ja tarjonnut taas kertaalleen apuaan. ”I'm not as bad cook as you think I am. You just wanna show off your skills, cause’ you can’t do that home”, pojan sanoille naurahdettiin ja kevyesti läppästiin rintakehälle, ennen kuin oltiin taas uppouduttu niihin uusiin suudelmiin ja niiden lomasta hennosti kikattaen päädytty takaisin alkuasetelmaan. Apple olisi mielellään viettänyt vaikka koko loppupäivän siinä, mutta kieltämättä siinä alkoi itselläkin tulla hiukan nälkä, joten yhtä vastahakoisesti, Noahin vanavedessä oli siirrytty keittiöön. Apple oli ainoastaan ottanut esille kaikki tarvittavat pannut, kattilat ja ruokatarvikkeet jääkaapista, jonka jälkeen hän oli jäänyt vain seurailemaan Noahin ruuanlaittoa. ”I have to say, I’m surprised… You really can cook”, Apple ei malttanut olla kiusoittelematta, nojaillessaan takanaan olevaan työtasoon ja seuraillessa Noahin liikkeitä, joka vuorostaan kääntyi puoleensa. ”Oh yeah! Sure, I would love that, 19th you say?”, Apple tulisi katsomaan poikien peliä enemmän kuin mielellään ja sanojensa painoksi nyökkäili pienesti, eikä hän laittanut pahaksi sitä uudempaa suudelmaa jonka Noah vuorostaan painoi huulilleen. Sen lomasta ynähdettiin tyytyväiseen sävyyn ja laskettiin käsi johonkin pojan kyljen tienoille, sulkiessaan palan Noahin paidan kangasta nyrkin sisään. Se ilo tuntui kuitenkin loppuvan lyhyeen, kun Apple havahtui siihen vaativaan rykäisyyn keittiönovelta ja irrottautumaan Noahista. Omaksi kauhukseen ovella seisoivat Hazel ja Eliza, jotka näyttivät varsin yllättyneeltä siitä näystä. Äitinsä nähdessään Applen ajatukset löivät hetken tyhjää. Miten ihmeessä hän ei ollut kuullut heidän saapumistaan? ”Mom! I, uh... What are you doing here? You said you’ll be back on Friday”, Apple takerteli vaikeana ja hieraisi niskaansa, sillä hän ei todellakaan ollut odottanut äitinsä paluuta, saati sitä että joutuisi tähän tilanteeseen vielä hetkeen Noahin kanssa. Hazel oli naisista kuitenkin ensimmäinen, jonka ilme pehmeni ja hän naurahtikin hyväntuuliseen tapaansa. ”Well your mom were called back to work, clearly they don’t survive without her even few days”, Hazel virkkoi tuttuun, lämpimään tapaansa ja loi pitkän silmäyksen Elizabethiin, kunnes palautti katseensa tyttärensä seurassa olevaan poikaan. ”But who’s this handsome fella? Why didn’t you tell you have company?”, Hazel tiedusteli äidillisen uteliaana, astellessaan peremmälle keittiöön ja näin lähemmäksi nuoria. Äitinsä kysymyksen myötä Apple vilkaisi vieressään seisovaa Noahia hiukan kysyvänä, ennen kuin palautti katseensa ensiksi lähemmäksi tulleeseen Hazeliin ja sitten hiukan sivummalle jääneeseen Elizaan. ”Um… This is Noah. He’s kinda…” - ”Your boyfriend?”, Apple ei kerjennyt saada sanojaan edes loppuun, kun Hazel keskeytti hänet leveästi hymyillen ja kysyvän kulmien kohotuksen kera. Sillä samalla hetkellä Hazel asteli Noahin luokse ja katsahti poikaa nopeasti päästä varpaisiin. “Gosh, you’re tall. And handsome! I’m Hazel and this is my partner Eliza – we are Apple’s moms.”, Hazel esittäytyi kohteliaasti ja viittoi toisella kädellään johonkin Elizan suuntaan, ennen kuin veti Noahin tiukkaan halaukseen. Sen myötä Apple hieraisi kasvojaan ja niskaansa stressaantuneeseen sävyyn ja katseensa kohdatessa Noahin kanssa, hän ei osannut tehdä muuta, kuin muodostaa sanattomasti huulillaan ‘I’m so so sorry’.
Normaalisti Eliza oli hyvinkin vakava ja pidättäytyväinen, mutta kieltämättä se tyttärensä stressaantunut reaktio sai toisen äideistä huvittuneeksi. ”It’s nice to meet you Noah”, Eliza lopulta avasi itsekin suunsa ja hymyili kohteliaasti, kun Hazel lopulta suostui irrottamaan Noahin halauksestaan. ”I’m sorry that we barged in like this. It’s just we have never ever met any of Apple’s friends. Not to mention boyfriends”, Hazel höpötti ja naurahti pehmeästi, kun kääntyi tyttärensä puoleen. Apple oli kirjaimellisesti täysin lamaantunut sen tilanteen myötä, eikä osannut muuta tehdä kuin katsoa hiljaa Noahia ja Hazelia, jonka ympärillä äitinsä pörräsi. Apple oli varma, että tämän episodin jälkeen Noah ottaisi mahdollisimman nopeasti jalat alleen, eikä haluaisi nähdä Applea enää koskaan. Sille oli syynsä miksi Apple ei tuonut ystäviään kotiin ja ne kaksi syytä seisoivat juuri heidän kanssaan keittiössä. Tyttö edelleen pelkäsi sitä mitä muut olivat mieltä vanhemmistaan ja se heidän innostus oli yleensä juuri tätä luokkaa. Se siis siitä rennosta, kivasta illasta yhdessä... "So Noah, tell us something about you! You can clearly cook - unlike our daughter - but what else? What do you do, are you from New York?", Hazelin jatkoi uteluitaan, mikä ahdisti Applea entiseltään. "Mom...", Apple lopulta puuskahti turhautuneeena, jolloin Eliza otti askeleen lähemmäksi Hazelia ja kosketti naisen olkaa merkittävän katseen kera. ”Hazel honey, maybe we should, you know…”, Eliza viittoi yläkertaa kohti ja loi parempaan puoliskoonsa painavan katseen, josta onneksi Hazel sai nopeasti kiinni. ”Oh yeah! We can go upstairs and leave you two alone, don’t mind us”
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Feb 18, 2018 16:36:29 GMT 2
Post by missie on Feb 18, 2018 16:36:29 GMT 2
"Why?" Noah hymähti, luoden heti perään Appleen äärimmäisen kysyvän katseen. Tai no, ehkä tytön epäilykset olivat ihan oikeutettuja, kun otti huomioon miten usein Noah laittoi tikkuakaan ristiin ruoanlaiton suhteen kotona - eli totta puhuen ei koskaan. Vähän huvittuneena hän puisti päätään, mutta se vaihtui nopeasti nyökyttelyyn tytön varmistellessa kotipelien aikataulua. "Yeah, on the 19th. Or 17th. Just whichever is better for you", poika kohautti huolettomasti olkiaan, sillä hänelle ei oikeasti ollut niin väliksi kumpana päivänä Apple istuisi katsomossa - hänen puolestaan tyttö saisi tulla vaikka molempina päivinä, jos niin halusi. Suudelman yhteydessä Applen käsi sulki palan pojan paidan kangasta otteeseensa, mikä puolestaan sai Noahin painautumaan entistäkin lähemmäksi Applea. Ikään kuin suudelmista ei olisi saatu millään tarpeeksi, mutta valitettavasti ne kokivat melko karun lopun, kun kauempaa kuului vaativa rykäisy. Sitä oli aika vaikea jättää huomiotta, vaikka Applen huulia vasten jääminen olisikin ollut huomattavasti mieluisampi vaihtoehto.
Noahin kasvoille kohosi hölmistynyt ilme, kun hän tuijotti kahta naista, jotka seisoivat keittiön ovensuussa ja tutkivat heitä molempia Applen kanssa katseellaan. Päässä humisi, eikä järkevä ajattelu tuntunut olevan edes mahdollista. Noah vain jähmettyi paikoilleen, tietämättä mitä tehdä seuraavaksi. Applella onneksi sytytti ensimmäisenä, kun tyttö tiedusteli äideiltään syytä varhaiselle paluulle. Pojan katse kävi vieressään seisovassa tytössä, eikä hän voinut olla sivuuttamatta sitä miten vaikealta Apple vaikutti. Ei sillä, että Noah itsekään olisi kokenut oloaan järin mukavaksi; Applen äidit olivat juuri yllättäneet heidät suutelemasta - se ei ollut erityisesti tapa, jolla Noah oli suunnitellut törmäävänsä Applen vanhempiin. Vaivaantuneena Noah puraisi ohimennen alahuultaan ja hymähti vaimeasti, kun huomio kiinnittyi häneen. Sitä ennen hän oli vain saanut silmäillä kahta naista sivummalta kaikessa rauhassa, mutta nyt naisista tummempi halusi tietää kuka hän oli. Apple aloitti esittelyn, muttei ehtinyt viemään sanojaan loppuun saakka, kun tytön äiti oli jo tehnyt johtopäätelmänsä. Noah katsahti nopeasti Applea, mutta palautti sitten katseensa heidän eteensä pysähtyneeseen naiseen. Päivittelyt pituudesta ja komeudesta saivat Noahin naurahtamaan vaivaantuneesti, mutta hyväntuulisesti kuitenkin. "Nice to meet you, ma'am", poika totesi, jatkaen edelleen kepeään ja leppoisaan sävyyn. Hän nyökkäsi kohteliaasti molemmille naisille kuin tervehdyksenä, mutta tuli sitten kaapatuksi Hazelin tiukkaan rutistukseen. Yllättyneisyyden vuoksi siihen vastattiin vähän viiveellä. Applen katse kohdattiin suunnilleen samaan aikaan, kun irrottauduttiin halauksesta. Tytön äänettömät sanat kirvoittivat vinon, rennon hymyn pojan kasvoille, eikä hän voinut muuta kuin hieraista tytön niskaa hellästi. Kumpikaan heistä ei ollut suunnittelut Applen äitien tapaamista tähän hätään, mutta väliäkös sillä - jossain vaiheessa se oli kai pakko hoitaa alta. Nyt kukaan ei ehtinyt stressailemaan etukäteen ja miettimään miljoonia kauhuskenaarioita siitä, mikä voisi mennä pieleen.
"Likewise", Noah hymähti Elizalle takaisin ja nyökkäsi taas sanojensa painoksi. Olo oli edelleen aavistuksen hämmentynyt, mutta ulospäin Noah ainakin onnistui vaikuttamaan lähinnä rennolta ja hyväntuuliselta. Hazelin kupliva uteliaisuus sai hänet hymyilemään leveästi, mutta poika ei ehtinyt edes avaamaan suutaan, kun Apple oli jo keskeyttänyt äitinsä. Elizakin huomasi ettei Apple ollut erityisen ilahtunut äitiensä yhtäkkisestä hyökkäyksestä. Hazel ehdottikin, että he voisivat siirtyä yläkertaan, mikä sai Noahin puistamaan päätään ponnekkaasti. "No need. I, uh, mean that we made a lot of food, so if you want..." poika nyökkäsi hellalla olevan pannun suuntaan. Tuntui epäkohteliaalta passittaa Applen äidit yläkertaan naisten omassa kodissa. Noah oli kasvatettu kohteliaaksi ja huomioivaksi, joten koska ruokaakin oli enemmän kuin tarpeeksi, ei ollut mitään syytä mikseivät naiset olisi voineet liittyä heidän seuraansa.
Applen äidit olivat kuin olivatkin tarttuneet tilaisuuteen. Noah oli kohteliaasti kattanut kaksi lautasta lisää pöytään ja kehoittanut naisväkeä istuutumaan sillä välin, kun hän nosteli kanat, vihannekset ja riisin pöytään. Riisi oli maustettu ripauksella tuoretta inkivääriä, kun taas kanalla oli kevyt turkkilaisesta jogurtista tehty kastike, johon oli sekoitettu currya, pippuria ja ripaus suolaa. Niiden lisukkeeksi tarjolla oli höyrytettyjä kasviksia, kuten sokeriherneitä, porkkanoita, parsakaalia ja paprikaa. "Did you have a nice trip? Apple told that you were on vacation", Noah kyseli rennosti, kun he kaikki olivat viimein päässeet pöydän ympärille. Katse kävi pöydän toiselle puolelle jääneissä naisissa, kun Noah samalla nosti kanan rintafileen lautaselleen ja kauhoi vielä kastiketta sen päälle.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Feb 20, 2018 20:43:27 GMT 2
Post by julle on Feb 20, 2018 20:43:27 GMT 2
”How about I come watch both games?”, Apple tarjosi leveästi hymyillen, ennen kuin uppoutui siihen uuteen suudelmaan Noahin kanssa. Koska tytöllä oli sillä hetkellä enemmän kuin aikaa käsillä, hän mielellään tulisi katsomaan molemmat pelit. Sen lisäksi Apple viihtyi huomattavasti paremmin DC’ssä kuin New Yorkissa, niin hän myös mielellään vietti kaiken liikenevän ajan Noahin kanssa. Valitettavasti se herkkä hetki tuli kuitenkin päätökseen, kun Applen äidit olivat pelmahtaneet paikalle kuin tyhjästä. Kieltämättä se ei ollut Applen tapa, jolla olisi toivonut Noahin tapaavan äitinsä, jos olisi halunnut pojan edes tapaavan heitä ollenkaan. Äitinsä kun osasivat olla varsinaisia persoonia, jotka herättivät monenlaisia mielipiteitä, erityisesti Hazel. Elizabeth oli heistä se huomattavasti hillitympi, mutta myös kylmempi tapaus, joka joskus jopa pelotti muita ihmisiä. Siiä sitä kuitenkin oltiin ja Hazel oli nyt astellut heitä – Noahia – lähemmäksi. Hezel silmäili nyt tyttärensä seurassa olevaa poikaa uteliaana ja hymähti pehmeästi. ”Oh just call me Hazel dear. Ma’am is so formal”, nainen virkkoi hyväntuulisesti ja kaappasikin Noahin seuraavaksi tiukkaan halaukseen. Apple oli hävetä silmänsä päästä, mutta huomatessaan Noahin hymyilevän rennosti ja hieraisevan niskaansa halauksesta irtaantuessaan, pieni hymy jopa nousi Applenkin huulille. Sillä samalla hetkellä Applesta alkoi tuntua siltä, että ehkä se olikin ihan hyvä tapa tavata hänen vanhempansa. Ainakaan näin kumpikaan heistä ei kerjennyt sen suuremmin miettiä niitä kauhuskenaarioita, millaista se voisi olla, jos he olisivat järjestäneet tapaamisen täysin tietoisesti.
Elizabeth yrittikin seuraavaksi saada parempaa puoliskoaan mukaansa, kunnes Noahin ehdotus sai heidät kummatkin kohottamaan yllättyneenä kulmiaan – Applen luodessa myös hyvin kysyvän vilkaisun Noahiin. ”Are you sure?”, hän kuiskasi varmistelevaan sävyyn ja huomatessaan Noahin olevan tosissaan, Apple käänsi katseensa äiteihinsä, joiden kasvoille oli siinä vaiheessa noussut sitäkin leveämpi hymy. ”Yeah, why not? Noah is pretty good cook too so…”, Apple nyökkäili vuorostaan sanojensa painoksi, jolloin Eliza ja Hazel katsahtivat toisiaan hymyillen, kunnes vuorostaan nyökkäsivät sitten nuorten sanoille. ”Oh, okay – if you insist”, naiset olivat varsin otettuja siitä tarjouksesta, eivätkä he luonnollisestikaan kieltäytyneet sellaisesta mahdollisuudesta, etenkin kun heillä oli vihdoin ja viimein mahdollisuus tutustua tyttärensä poikaystävään. Ja siitä hetkeä myöhemmin nelikko oli vihdoin päässyt istumaan alas Noahin kattamaan pöytään.
Apple silmäili hiljaa pöydän toisella puolella istuvia äitejään, jotka eivät ainoastaan vaikuttaneet, vaan myös näyttivät aidosti uteliailta Noahin suhteen. Kumpikaan ei kerjennyt kuitenkaan vielä kysyä mitään erikoista, kun Noah oli puolestaan tiedustellut heidän matkastaan. ”Oh yeah, we had so much fun! We were at Turks and Caicos Islands and planning to go to visit Dallas, cause’ Eliza’s parents live there but we never made that far, when someone was called back to work”, Hazel selosti dramaattisesti ja loi hyvin painavan katseen vieressään istuvaan Elizabethiin, joak puolestaan pyöritteli huvittuneena silmiään paremman puoliskonsa dramaattisuudelle. ”I work for NBC as The Tonight Show’s producer, so it’s kinda my job to be alert, even if I have somene to replace me when I’m on vacation”, Elizabeth tunsi tarpeelliseksi selittää vinosti hymyillen, ottaessaan sitten Noahin jälkeen ruokaa omalle ja Hazelin lautaselle. Apple odotti kiltisti omaa vuoroaan ja saatuaan lopulta itsekin ruokaa omalle lautaselleen, Elizabeth jatkoi puhumistaan. ”So Noah, you must be the reason why our daughter visit so often in DC. What do you do for living? Or do you study something?”, hän tiedusteli aidosti kiinnostuneena ja silmäili Noahia hetken, ennen kuin katseensa käväisi vain nopeasti pojan vieressä istuvassa tyttäressä, sen palautuessa lopulta takaisin Noahiin. ”Have you always lived in D.C or where you're from? How did you two even meet?”, Elizabeth jatkoi uteliasta kyselyään, jonka aikana niin Apple kuin Hazel oli puolestaan päässyt maistamaan Noahin tekemää ruokaa. ”Oh my god, this is so good! Noah darling, I will never let you go, unless you tell me how did you do all of this…”, Hazel henkäisi vaikuttuneena, mutta osittain vitsailevaan sävyyn, saaden Applenkin virnistämään, joskin huvittuneena, kun vilkaisi vieressä istuvaa poikaa. Äidin kanssa oltiin kyllä samaa mieltä siitä ruuasta. Vaikka Apple oli kuvitellut, ettei Noah olisi mikään erikoinen kokki, niin nyt ainakin poika oli osoittanut luulonsa täysin vääriksi. Sen keskustelun lomassa Apple huomasi jopa rentoutuvan, sillä keskustelu tuntui soljuvan heidän neljän välillä varsin jouhevasti, vaikkapa äänessä oli enemmänkin ollut Applen äidit ja Noah, kun Apple oli puolestaan tyytynyt vain kaikessa hiljaisuudessa seuraamaan sitä keskustelua sivusta, samalla kun haarukoi ruokaa suuhun.
Se yllättävä illallistaminen Applen äitien kanssa oli onneksi sujunut ilman sen suurempia ongelmia ja vaivaannuttavia hetkiä. Kiitokseksi ruuasta Elizabeth ja Hazel olivat luvanneet korjata astiat pois pöydästä, jolloin Apple sai vielä hetken istua kahden Noahin kanssa pöydän ääressä, ennen kuin äitinsä poistuisivat omille teilleen talon yläkertaan. ”I’m sorry… This wasn’t the way I wanted you to meet my mom’s but… It wasn’t so bad, wasn’t it?”, Apple hymyili vinosti, pienen irvistyksen käytyä kasvoillaan, käännyttyään nyt paremmin vieressä istuvan Noahin puoleen, jonka niskan taakse vei toisen kätensä, laskiessaan toisen puolestaan lepäämään pojan reidelle. ”And now that you’re my boyfriend, I promise to make this up to you”, hän lisäsi, samalla kun hymynsä tilalle nousi ilkikurinen virne ja Apple kohotteli kulmiaan merkittävästi.
|
|