ootd”Is this really the place you planned for us tonight?”, Lucy kysyi
The Slipper Roomin baaritiskin laitamilla seisovalta ystävältään samalla kun antoi katseensa melkein viattomasti kulkea punaiseksi valaistun huoneen seiniä pitkin. Huone oli pikkuhiljaa täyttymässä mitä mielenkiintoisimman oloisesta väestä, eikä kello ollut vielä kuin vähän yli kymmenen. Ava tyrskähti – pyöritteli luultavasti vähän silmiään – ja vakuutti paikan olevan oikea, samalla kun työnsi kaksi juuri tilaamistaan drinkeistä Lucyn käsiin ja kehotti tätä löysäämään vähän.
”You’re gonna love it, my friends come here all the time and the burlesque is supposed to be super fun and empovering”, tummatukkainen nainen vakuutteli kerätessään loput juomat syliinsä ja lähtiessään purjehtimaan kohti sitä pöytää, johon loput heidän seurueestaan oli sisäänpääsyn jälkeen asettunut istumaan. Lucyn ei auttanut muu kuin uskoa ystäväänsä ja seurata tuon perässä: Ava ei yleensä ollut väärässä näissä asioissa. Lucy sen sijaan vietti nykyään viikonloppuiltansa useimmiten kotona viinilasi kourassa sohvalle käpertyneenä, eikä Manhattanin burleskiskene ollut hänelle tuttu. Hän ja Vincent eivät olleet klubeilla riekkuvaa tyyppiä, eikä siinä parisuhteen vaiheessa kovin usein jaksettu lähteä viettämään iltaa ulkona ravintolan tai elokuvankaan merkeissä: sen kaikenhan saattoi tehdä kotoa käsin ja vielä huomattavasti kätevämmin ja budjettiystävällisemmin. Sinä viikonloppuna New Yorkiin oli kuitenkin kerääntynyt joukko Lucyn opiskelukavereita Brownista, joten illanvietto oli ollut selviö. Samassa sisarkunnassa yliopistoaikansa viettäneet nuoret naiset tapasivat toisiaan säännöllisen epäsäännöllisesti: eniten Lucy vietti aikaansa Avan ja Gretan kanssa, jotka myös olivat opintojen jälkeen muuttaneet kaupunkiin ja hankkineet itselleen kimppakämpän. Opintojensa takia edelleen Providencessa asuvaa Paigea ja Drew’tä Lucy näki harvemmin, joten ilta oli monella tapaa odotettu.
Istuutuessaan alas Lucy arvioi, että heidän pöytänsä oli ihan siedettävällä etäisyydellä huoneen päädyssä sijaitsevasta lavasta. Ei niin lähellä, että esitys tulisi iholle, muttei niin kaukanakaan, ettei siitä näkisi mitään. Blondi ojensi toisen kantamistaan juomista vieressään istuvan Paigen käsiin ja uusien skoolailujen – he olivat luonnollisesti ehtineet ottaa jo muutamat kierrokset Avan ja Gretan asunnolla ennen kaupungille siirtymistä – jälkeen upposi nopeasti keskusteluun tämän kanssa. Ehkä noi kymmenen tai viidentoista minuutin kuluttua Lucyn keskittyminen herpaantui, kun hänen toisella puolellaan istuva Ava kumartui häntä kohti.
”Don’t look now, but there’s a really handsome guy sitting few tables from us, and he is obviously checking you out”, brunette myhäili ja katsoessaan ystäväänsä Lucy huomasi, että tuo ei edes katsonut häneen vaan ilmeisesti edelleen sen miehen suuntaan. Kiellosta huolimatta blondi siirsi katseensa Avan katseen kartoittamaan osoitteeseen ja hetken hämillään tuijoteltuaan todellakin paikansi kapean huoneen toiselta puolelta miesporukan, jonka yksi jäsen näytti huolestuttavan tutulta. Oivallus tapahtui samalla, kun miehen katse ilmeisesti lyhyeksi hetkeksi lukittui Avan katseeseen ja siinä samassa tuo jo kääntyikin katsomaan muualle. Lucy tunsi ikävän muljahduksen vatsanpohjassaan. Ei helvetti, ei oikeasti.
”Oh my god, Ava, that’s my boss. Stop staring at him!” Lucy parahti ja kääntyi itse vähän liiankin pikaisesti katsomaan muualle. Ei sillä että Brewer olisi sitä voinut nähdä, kun mies itsekin antaumuksella tuijotteli ihan jonnekin muualle, mutta silti.
”That’s your boss?” Ava kysyi, melkein innostuen entisestään.
”You didn’t tell us that he’s such a hottie! You naughty little girl, keeping information from us”, brunette kiusoitteli ystäväänsä ja Lucy mulkaisi tuota paheksuvasti.
”Is he? I haven’t even noticed as I don’t have a habit of checking my bosses out, blondi väitti kipakasti. Se oli vale, ainakin osittain. Tietenkin hän oli tiedostanut, että Brewer oli varsin edustuskelpoinen nuori juristi – olisi pitänyt olla sokea, ettei sitä olisi huomannut.
Välikohtaus paisui nopeasti siihen, että Lucy joutui selittämään koko pöytäseurueelle, mistä oikein oli kyse. Sillä välin hän unohti vahtia Avaa, vaikka olisi varmaan pitänyt tietää paremmin: brunette oli nimittäin viittonut tarjoilijan luokseen ja ehtinyt supatella tälle jotain sillä välin, kun Lucy auttoi ystäviään kartalle.
”I just ordered him a drink”, Ava ilmoitti, kun tarjoilija oli kiiruhtanut pois heidän luotaan takaisin baaritiskille.
”From you. You know, to say ’hello’”, se jatkoi ja vaikka muut näyttivät pitävän elette hauskana, järkytys Lucyn kasvoilta paistoi järkytys. Se oli ihan klassista Avaa, mutta ei tippakaan Lucyn tapaista. Hän ei olisi
koskaan ostanut pomolleen drinkkiä, ei tavallisessa baarissa eikä varsinkaan jollain eroottisesti valaistulla burleskiklubilla. Hän näki tarjoilijan kävelevän kohti Brewerin ja tämän ystävien pöytää, eikä oikein tiennyt mitä tehdä. Lasin täyte näytti epäilyttävästi viskiltä tai vastaavalta, joten ainakaan Ava ei ollut tilannut hänen pomolleen trooppista drinkkiä, mutta tämä informaatio ei juurikaan lohduttanut Lucya, joka tunsi pakokauhun vellovan sisällään. Pöytään päästyään tarjoilija ojensi juoman Brewerille ja osoitti sitten heidän suuntaansa, selvästi kertoen, että juoma oli häneltä. Tilanne oli niin järkyttävän hirveä, ettei Lucy oikein pystynyt lähtemään mukaan ystäviensä vitsiin. Hän ei ollut tarpeeksi humalassa siihen, ei vaikka aiemmin juotu viini mukavasti poistikin terää kaikesta mitä ympärillä tapahtui.
Punnittuaan tilannetta hetken Lucy lopulta nousi pöydästä ja käveli määrätietoisesti – joskin pakokauhuaan ja häpeäänsä peitellen – kohti sitä pöytää, jossa hänen pomonsa ystävineen istui. Jotenkin tilanteesta teki vielä kamalamman se, että miehen ystävät näyttivät nyt myös olevan varsin huvittuneita tilanteesta ja ainakin osittain perillä siitä, mitä tapahtui.
”Um, hi, Mr. Brewer”, Lucy totesi epävarmasti seisahduttuaan määränpäänsä eteen. Hän pani merkille, miten erilaiselta Brewer näytti siinä ympäristössä ja ilman tavanomaista pukuaan.
”I’m sorry about that, the drink wasn’t from me. I would never do that”, hän alkoi selittää ja tajusi vasta vähän liian myöhään, miten tökeröltä kuulosti. Ikään kuin Jonah Brewer olisi maailman ainut ihminen, jolle hän ei koskan ostaisi juotavaa.
”That sounded wrong. What I meant is my friends think it’s funny to buy drinks for other people’s bosses even though it’s totally inappropriate. So, I mean, hope you enjoy it”, nainen jatkoi, vaikka selittäminen ei selvästikään mennyt kovin hyvin. Lisäksi juuri kun hän oli saanut esitettyä asiansa, esirippu avautui ja lavalle asteli höyheniin sekä muihin asiaankuuluviin asusteisiin pukeutunut nainen. Ihmiset heidän ympärillään patistivat häntä istuutumaan pois tieltä ja tajuamatta oikein itsekään mitä teki, Lucy istuutui Brewerin vieressä olevalle tyhjälle tuolille. Hän kirosi päätöstään välittömästi, mutta vain mielessään.
What the hell am I doing here. Nopea katsaus oman pöydän suuntaan kertoi, että samaa miettivät nyt hänen ystävänsäkin, jotka tuijottivat heidän suuntaansa täysin häpeämättömästi. Lucy pakottautui keräämään itsensä ja kääntyi varsin kasuaalin oloisesti pomonsa puoleen.
”So, what are you doing here? Is burlesque one of your hobbies or..?” blondi kysyi ja katsahti lavalle, jossa esitys oli alkanut musiikin ja aplodien saattelemana. Luojan kiitos hän oli edes vähän humalassa.
