I actually fell for you before I even realized I did

//Chrisin look, kerrankin fleda vähän siistimmin ettei ihan ojapummilta näytetä (vaikka sellaisena on ehkä kiva kännissä ollakin) ;)


Sivistynyttä puheen sorinaa, kalliita pukuja, samppanjaa, miljoona ja yksi erilaista naposteltavaa. Pramea juhlasali oli täynnä korkeamman kastin väkeä, siitä ei ollut epäilystäkään. Kyseinen ryhmä piti kuitenkin sisällään myös triadiin kuuluvaa ylhäistöä; Los Angelesin haaran lisäksi paikalle oli saapunut niin New Yorkin edustajistoa, kuin yksittäisiä tahoja ulkomailta. Monet kasvot näyttivät tutuilta, vaikkei Chris ollut koskaan tavannut, saati keskustellut kyseisten henkilöiden kanssa. Silloin aikoinaan hänen tehtäviinsä oli kuulunut opetella ja painaa mieleensä tärkeimpien haarojen ylimystön jäsenten kasvot ja nimet, vaikkei ollutkaan täysin varma siitä, mitä sillä tiedolla tulisi tekemään. Mutta koska setä oli antanut sen hänen hommakseen, ei siinä vaiheessa auttanut muu kuin kiltisti tehdä niin kuin käskettiin. Sedästä puheenollen; tämä oli tapansa mukaisesti muodikkaasti myöhässä. Chris suoristi ryhtiään samalla, kun jakoi painoaan tasaisemmin jaloilleen ja antoi katseensa seurata sitä yhtä ainutta henkilöä, jonka takia hänen vapaansa oli vaihtanut paikkaa alunperin huomenna olevan työpäivän kanssa. Dragon Headin tytär lipui sulavasti ihmismassassa, milloin väistellen kontaktia ottavia miespuolisia henkilöitä ja milloin antaen näille kylmää kyytiä jatkaen kiertelyään pitkin salia.

Alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti hänen oli ollut määrä saapua juhliin setänsä oikeana kätenä, ei heidän haaransa johtajan tyttären henkivartijana, mikä oli vain väliaikainen pesti. Kuitenkin, Dragon Head oli yllättäen esittänyt pyynnön – tai pikemminkin käskyn – hänen lainaamisestaan kyseiseen tilaisuuteen. Syytä tai sen enempää yksityiskohtia ei tämä ollut antanut niin hänelle kuin sedälleenkään. Luonnollisesti Deputyna toimiva setä oli näreissään asiasta, mutta nopeasti myöntynyt johtajalleen vedoten siihen, ettei asiassa ollut ongelmaa. Todellisuudessa, sen verran mitä Chris toista tunsi, tämä ei pitänyt suunnitelmien muutoksista – varsinkaan kun ne koskivat tämän omia. Toisen suorastaan jalo ja huoleton käytös oli vaikuttanut kaikkea muuta kuin siltä perimmäisessä merkityksessään, mutta tapojensa mukaisesti ketun tavoin käyttäytyvä setä ei ollut valaissut ajatuksenjuoksuaan hänen suuntaansa. Jos jostain pystyi kuitenkin olemaan varma tässä tilanteessa oli se, että pyyntö oli tullut Bunnielta, ei tämän isältä. Siitä Chris pystyi olemaan varma, sillä viime viikkoinen välikohtaus ja siihen puuttuminen oli tehnyt asioita vain hankalammaksi hänen suhteensa; Dragon Headin tytär tuntui saaneen vain lisäpotkua epilepsiakohtauksia muistuttavaan flirttailuunsa ja joka kulman takaa eteen pomppaamiseen. Hän ei ollut saanut hetken rauhaa, hyvä että edes vessaan pääsi ilman perässä seuraavaa kania.

Kania, joka oli juuri pamauttanut seuraansa hetki sitten liittynyttä, vanhempaa mieshenkilöä käsivarteen ja lähtenyt suuntaamaan mitä todennäköisimmin keittiöön. Mikä oli kuudes kerta kolmen tunnin aikana. Noin 30 minuuttia kerrallaan naisenalku jaksoi viettää aikaansa ihmispaljoudessa, ennen kuin katosi keittiöön hakemaan täydennystä tyhjentyneelle samppanjalasilleen. Tietyssä mielessä Chris oli jopa kiitollinen tälle siitä, että pääsi liikkumaan muita seinänvierustoilla itseään siihen paikkaan juurruttavia henkivartijoita useammin, sillä paikallaan seisominen oli puuduttavaa. Pari askelta suojatin menosuuntaan kerettiin ottaa, kun saliin asteli tuttu pariskunta henkivartijat perässään. Setä asteli heti ensimmäisenä Dragon Headin paikkeille tervehtimään pitkäaikaista ystäväänsä ja samalla pomoaan vaimo käsivarressaan koreillen se tuttu, viekas hymy huulillaan. Nopea sananvaihto näytti kuolevan nopeasti muiden tullessa tervehtimään Deputy-pariskuntaa, joista setä kuikuili väkijoukon ylitse mahdollisimman huomaamattomasti, kuin jotakin etsien. Chris tiesi vallan hyvin, ketä tämä yritti katseellaan tavoittaa ja niinpä salli itsensä pysytellä paikoillaan sen hetken, että sedän katse löysi hänen omansa, ja lähti vasta sitten keittiötä kohden.

Vastaantulevat työntekijät eivät juurikaan noteeranneet kartanon sisällä kuhisevista henkivartijoista, joten hän sai liikkua melko vaivattomasti kutsuvieraiden täyttämän salin ja henkilökuntatilojen välillä. Jokainen korkeampi taho oli tuonut mukanaan vähintään kolmisen henkivartijaa, joten heitä piisasi niin juhlasalin reunustoilla, kuin myös vieraiden joukkoon sekoittuneina. Tuttu, jakkaralla istuvan naisen takafiguuri tavoitti Chrisin tummat silmät sinä samaisena hetkenä, kun hän astui sisään keittiöön. ”Just someone I know.” vastattiin seisahtumalla parin metrin päähän toisesta ja annettiin katseen seurata tämän kuudennen samppanjalasin läpi tiirailua. Keittiössä hääräävä henkilökunta näytti viimeinkin hyväksyneen sen faktan, että eräs vieraista ilmestyi aina välillä seuraamaan näiden työntekoa. Aluksi – ja ymmärrettävästi – nämä olivat olleet asiaa vastaan, mutta koska kyseessä oli kutsuvieras ja tämän mukana kulkeva henkivartija, ei näiden ollut auttanut muuta kuin tyytyä kohtaloonsa. Chris pysytteli vaiti Bunnien tokaistessa. Toinen ei ollut mennyt aivan metsään arvauksensa kanssa, mutta sitä hän ei tulisi koskaan sanomaan ääneen. Juhlat eivät olleet hänen juttunsa, mutta koska kyseessä oli työ, ei hänellä ollut varaa sanoa asiaan yhtään mitään. Palkka kuitenkin juoksi ja se oli pääasia. Sivummalla tapahtuva vahinko sai Chrisin automaattisesti siirtämään katseensa tilanteeseen, mihin esimies oli jo kerennyt rynnätä sättimään alaistaan.

Alaisen ja esimiehen draama herätti kiinnostusta muussakin henkilökunnassa – niin kuin esimerkiksi eräässä tarjoilijattaressa, joka itse meinasi kävellä ovea päin seuratessaan tapahtuvaa tilannetta kävelemisen sijasta. Onneksi tämä kuitenkin selvisi omasta mokastaan vain säikähdyksellä. Se vasta olisikin ollut näky, esimies huutamassa kahdelle töpänneelle työntekijälleen. Chris ei halunnut edes ajatella enempää; jo yhdessä raivopurkauksessa näytti olevan enemmän kuin tarpeeksi niin sätittävälle kuin myös sättijälle. Onneksi näiden ammatissa asioista selvisi hyvin paljolti puhumalla ja pyytämällä anteeksi, kun taas heidän, triadissa työskentelevien virheet tulivat usein kalliiksi, eikä niistä noin vain päästy kiemurtelemaan karkuun. Päinvastoin, vaihtoehtoja oli tasan yksi: kuolema. Triad kuitenkin toimi samalla tavalla kuin mikä tahansa muu työpaikka, missä ratkaisevia tekijöitä olivat kyvyt ja suhteet. Suhteilla saattoi päästä pitkälle, muttei kuitenkaan aivan loppuun asti. Kyvyillä puolestaan pääsi pidemmälle, jopa aina siihen tavoitteeseen asti, mutta tie oli usein vaikea ja saattoi katketa koska tahansa ilman minkäänlaista taustatukea. Kirkas naisääni kuului jostain tuonnempaa, mikä sai Chrisin huomion herpaantumaan edelleen jatkuvasta alaisen ja esimiehen välisestä läksytyksestä, ja siirtymään Dragon Headin tyttäreen.

Toinen ei näyttänyt ilahtuneelta, pikemminkin kaikkea muuta kuin siltä. Kutsu oli selvästikin käynyt ja siihen oli vastattava, ainakin sen perusteella mitä Chris oli päässyt todistamaan naisen äidin temperamenttia niinä parina kertana, kun Dragon Headin vaimo oli ilmestynyt lasilinnalle. Ei ollut epäilystäkään siitä, keneltä Bunnie oli jääräpäisyytensä ja temperamenttinsa perinyt. Vitsiksi tarkoitetut sanat saivat Chrisin kaikkea muuta kuin hymyilemään huvittuneena; suupielet tipahtivat asteen verran alemmas siinä missä katse muuttui hämmentyneen oloiseksi. Hän ei tiennyt, miten siihen olisi pitänyt suhtautua, joten pysytteli vain vaiti ja lähti seuraamaan vitsiniekkaa takaisin väkijoukkoon. Se taisi olla ensimmäinen kerta, kun Bunnie oli yrittänyt olla hauska niiden kuukausien aikana, joina hän oli toiminut tämän henkivartijana. Try to relax little bit at least and smile ei kuulostanut huonolta idealta, vaikkei hän kykenisi kumpaankaan niistä. Työajalla ei ollut syytä lusmuilla, ellei sitten halunnut vaarantaa niin itsensä kuin suojeltavansa turvallisuuden. Chris siirtyi henkivartijoille tarkoitettuun paikkaan eli sille tutulle seinänvierustalle, missä oli vielä hetki sitten seissyt ja pantannut paikkaansa. Katse seurasi jälleen tarkkaavaisensa Dragon Headin tyttären liikkeitä samalla, kun tarkkailtiin tämän lähiympäristöä, mihin oli ilmestynyt mahdollinen uhkatekijä; tämän veli, tuleva triadin päämies. Mahdollinen siksi, ettei hän ollut 100% varma siitä, oliko tuleva Dragon Head samassa veneessä serkkunsa kanssa. Näennäisesti nämä olivat vaikuttaneet olevan hyvää pataa keskenään, sillä liikkuivat melko tiiviisti keskenään muiden juhlavieraiden joukossa. Chris ei kuitenkaan aikonut puuttua tilanteeseen, vaikka siirtyi vaistomaisesti näiden mukana lähemmäs yhtä aulan sisäänkäynneistä ja seurasi näitä kuin haukka saalistaan.

Sananvaihto ja sen sisältö jäivät hänelle epäselviksi, sillä nämä eivät olleet kuuloetäisyydellä, mutta ilmeistä ja eleistä päätellen kaikki näytti ainakin toistaiseksi olevan kunnossa. Tuleva Dragon Head käyttäytyi erehdyttävän samalla tavalla kuin serkkunsa, jopa suoremmin, mikä sai Chrisin taas liikkumaan paikoiltaan lähemmäs kaksikkoa, hitaammalla temmolla tosin. Hän ei jaksanut uskoa Bunnien veljen olevan niin tyhmä, että aloittaisi kaiken kansan nähtävillä siskonsa alistamisen. Paikalla kuitenkin oli heidän haaransa avainhenkilöiden lisäksi itse koko järjestön tärkein henkilö, joka sattui myös olemaan Dragon Headin appiukko, joten virheitä ei sallittu keneltäkään. Yltiöpäinen tuttavallisuus, mitä naisen isoveli paraikaa harrasti, tuntui kaikesta huolimatta olevan sukuvika, vaikkei Dragon Headin tytär ollutkaan yhtä suorasukainen hänen suhteensa. Samankaltaisuutta oli kuitenkin havaittavissa, siitä ei päässyt mihinkään. Viimeisimmästä päällekarkauksesta poiketen Bunnie ei juurikaan näyttänyt ahdistuneelta, vaan pikemminkin jopa hallitsevansa tilannetta, mikä päättyi siihen, että tuleva Dragon Head sattui ottamaan harha-askelman taakseen ja törmäsi juuri täytettyjä samppanjalaseja kuljettavaan tarjoilijaan. Hopeinen tarjotin ja sen päällä siististi sijoitellut lasit mäjähtivät suoraan törmääjäänsä, joka sai arvokkaat kuplivat juomat kalliiseen asukokonaisuuteensa. Tilanteen jälkitunnelmiin Chris ei kuitenkaan jäänyt, sillä huomasi jalat alleen ottaneen kanin pinkaisevan ulos salista, minkä seurauksena lähti itse puolijuoksulla salin ovia kohden väistellen parhaansa mukaan tielle osuvia vieraita. Vasta salin ulkopuolella vauhti kiihdytettiin spurttiin.

Kauas karkuun loikkinut Dragon Headin tytär ei ollut päässyt, mistä Chris uskalsi kiittää miesten oivaa keksintöä; korkokenkiä. Juoksuvauhtia hidastettiin sitä mukaa, mitä lähemmäs helmojaan pitelevää naista päästiin, mutta välimatkan annettiin pysyä monissa metreissä. Pääasia oli, että toinen oli näköetäisyydellä, joten ei ollut syytä käyttää omia voimavaroja sen enempää. Juoksun muututtua hölkäksi ja hölkän kävelyksi hän tarttui kravaattiinsa, mitä löysäsi sen verran, että tunsi taas kykenevänsä hengittää kunnolla. Bunniekin näytti löytäneen sopivan päämajan itselleen yhdestä huvimajasta, minkä vieressä sijaitsevalle penkille oli istahtanut. ”You're really making my job harder every single day, Miss.” Chris tokaisi istahtaen penkin toiseen päähän jättäen enemmän kuin riittävän kokoisen hajuraon heidän välilleen ja riisui takkinsa. Lämminverisenä ja isoäidin sanoja lainaten lämpöpatteriin rinnastettavana tyyppinä hänen tuli helposti kuuma. Ja sillä hetkellä kauluspaita, pukutakki ja -housut, sekä niihin sopivat kengät olivat kaikkea muuta kuin hengittävät ja ilmaa kierrättävät vaatekappaleet.

Chris antoi seisomaan nousseen Bunnien kävellä kaikessa rauhassa sitä näkymätöntä ympyrää, mitä tämä oli jo ehtinyt kiertää parin kierroksen verran. Tummat silmät seurasivat tyhjähkön oloisina toisen kävelyä, ilmeitä ja eleitä, missä ei ollut häivähdystäkään siitä luotaan hienovaraisesti poistyöntävästä ja hienon naisen tavoin käyttäytyvästä kanista, mitä tämä oli ollut suurimmaksi osaksi koko illan. Toisen mielessä näytti vallitsevan jonkinlainen kaaos, sillä hän ei ollut koskaan nähnyt kenenkään käsittelevän asioita noinkin levottoman intensiivisesti kuin nainen sillä hetkellä. Vaikka hänen lähipiirissään olikin ylitsepursuavan iloisista ihmisistä aina niihin ujohkoihin, pari sanaa sanottuaan punastuviin tapauksiin, ei kukaan ollut käyttäytynyt Bunnien tavoin. Syytä toisen käytökselle hän ei kuitenkaan osannut varmasti sanoa, koska ei ollut ajatustenlukija, mutta uskoi sen liittyvän vahvasti äskeiseen tulevan Dragon Headin ja tarjoilijan törmäämiseen. Ulkopuolisen silmissä tilanne ei ollut näyttänyt mitenkään poikkeavalta tai epäilyttävältä – nainen ei kuitenkaan ollut tönäissyt veljeään juomatarjoilijan päälle –, mutta tiedä sitten, mitä sananvaihtoa nämä olivat harrastaneet. Jos Chris jotain uskalsi veikata niin todennäköisesti ei ollut aivan hakoteillä olettaessaan Bunnien veljen sanavalintojen olevan samaa luokkaa serkun kanssa. Mutta siitäkään hän ei voisi koskaan olla täysin varma, koska oli toiminut vain sivustakatsojana tilanteessa.

Toisen sanat, mitkä oli tarkoitettu vitsiksi, eivät juurikaan herättäneet Chrisissä sen suurempaa reaktiota, kuin keittiössäkään heitetty vitsi. Mitä nyt suupielet ponnahtivat poikkeuksellisesti ylemmäs ja toista kulmaa nostettiin korviaan uskomattoman näköisenä. Jopa hiljainen tuhahdus pääsi karkaamaan huulilta katseen harhaillessa sivulle. Vitsien heitto ei tainnut olla niitä Bunnien vahvimpia puolia, eikä hänellä ollut huumorintajua – tai oli pikemminkin erittäin huono sellainen –, koska oli kaikesta huolimatta jollain tasolla huvittunut toisen sanoista. Ylipäätään sen hetkinen tilanne tuntui koomiselta ja vieraalta, ettei hän osannut muullakaan tavalla siihen reagoida. Mitään hän ei kuitenkaan sanonut, vaikka ehkä niin olisikin voinut tehdä; kuten esimerkiksi huomauttaa, ettei väkinäinen vitsailu sopinut Dragon Headin tyttärelle. He eivät kuitenkaan olleet missään määrin läheisiä toisilleen, joten se saattaisi olla liian tuttavallista. Hänen tehtävänsä oli vain katsoa toisen perään, ei lähteä tekemään lähempää tuttavuutta tämän kanssa, vaikka viimeisten viikkojen oireilun perusteella Bunnie saattoi odottaa jotain muutakin.

Jos rehellisiä oltiin niin hän oli suostunut hyväksymään sen tosiasian, että Dragon Headin tytär jahtasi häntä. Mutta vasten kollegoiden teorioita ja vakuutteluita, hän oli vakaasti sitä mieltä, että toinen oli vain niin pirun kyllästynyt kotiinsa, joten oli sattuman kautta valinnut hänet ensimmäiseksi uhrikseen uudelle huvitukselleen. Ja sama kaava jatkuisi hänen jättäessä henkivartijan velvollisuutensa siirtyessään takaisin alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Silloin joku onnekas kollega saisi kokea saman flirttihärdellin ja tämän lähdettyä nakki napsahtaisi jollekin toiselle. Ajatukset keskeytyivät Bunnien esittäessä anteeksipyynnön pienen kumarruksen kera, mikä sai Chrisin ajatukset romahtamaan täysin. Suu raottui hämmästyksestä ja hyvä etteivät silmät tippuneet päästä. ”N-no, you don't have to apologize for anything, Miss.” hän ähkäisi jopa vaikean kuuloisena. Oli lähellä, ettei hän itsekin ponnahtanut seisomaan ja kumartanut takaisin toiselle, vaikka se olikin saattanut olla suotavampaa, käytöstapoihin sopivaa. Bunnie oli korkea-arvoisempi, joten luonnollisesti tälle kuului nöyristellä, mutta toisaalta taas toisen anteeksipyyntö vaikutti siltä, ettei vaatinut vastaavanlaista elettä takaisin. ”I should be the one apologizing on behalf of my colleagues, who have neglected their duties as your bodyguards.” Mikä oli sinällään tottakin. Jos kollegat olisivat osanneet hoitaa työnsä niin kuin piti, ei Bunniella olisi tarvetta karkailla jokaisesta porsaanreiästä, minkä vain löysi, eikä hänellekään olisi tullut tarvetta Dragon Headin taloudessa.

Ei tullut mitenkään yllätyksenä, että Bunnie kiisti kaiken, mitä Chris oli sanonut. Toinen oli alusta alkaen vaikuttanut ihmiseltä, joka ilmaisi vahvasti mielipiteensä – tavalla tai toisella – ja pysytteli vankasti niiden takana, joten kaikki karkailut, välillä hankalaksi heittäytyminenkin, olivat vain kannanotto asioihin, joihin tällä ei ollut minkäänlaista sananvaltaa, saati päätösvaltaa. Mitä kuka tahansa muukin olisi tämän asemassa tehnyt. Kenelläkään triadin jäsenellä ei ollut täyttä valtaa päättää omasta elämästään järjestön asettamien rajoitteiden vuoksi, mutta jokainen heistä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi vapaaehtoisesti suostunut siihen. Bunnie puolestaan oli vain sattunut syntymään järjestölle tärkeille vanhemmille, jotka olivat todennäköisesti jo varhain päättäneet, miten tämän elämä tulisi etenemään; opinnot, ystävät, avioliitto. Eikä hän lähtenyt väittämään, etteikö sama kohtalo olisi langennut hänellekin, jos vanhemmat olisivat olleet kauemmin elävien kirjoissa. Onneksi isoäiti otti hänet huoltaakseen ja piti kaukana triadista tarjotakseen mahdollisimman normaalin lapsuuden, mistä hän oli tälle ikuisesti kiitollinen, vaikka olikin loppupeleissä päätynyt kaikesta huolimatta järjestön alaisuuteen.

Ja mitä tuli kollegoihin, Chris tiesi varsin hyvin, etteivät nämä tulisi nöyristelemään Dragon Headin tyttären edessä, joten anteeksipyyntö näiltä oli suoraan sanottua kaukaa haettua. Hänen velvollisuutensa ei ollut pyydellä anteeksi näiden puolesta, mutta hän teki sen myös itsensä vuoksi; jos toinen ei oppisi luottamaan edes sen hiuskarvan verran muihin henkivartijoihin, ei hän saisi vapautusta henkivartijan tehtävistään. Oli selvää, että setä halusi oikean kätensä mahdollisimman nopeasti takaisin, muttei tälläkään ollut valtuuksia lähteä uhmaamaan Dragon Headin päätöksiä, vaikka nämä olivatkin vanhoja tuttuja keskenään – oli ollut tarpeeksi hienovaraista pääjehun osalta, että tämä oli kysynyt Deputynsa lupaa hänen lainaamisekseen. Hänen laina-aikansa oli kuitenkin määrittelemätön, eikä juuri kukaan osannut varmasti sanoa, koska se tulisi umpeutumaan.

Dragon Headin tyttären mainitessa kiitoksista, minkä Chris oli kuullut aikaisemminkin – ja kiistänyt asian –, tyydyttiin kommenttien sijaan pysyttelemään vaiti. Kasvotkin olivat vähitellen palanneet siihen samaan, viileään perusilmeeseen. Hän ei kokenut tarvetta lähteä korjaamaan toista, vaikkei ollutkaan samaa mieltä siitä, että tämä voisi kiittää häntä myöhemmin. Hän itse näki asian toisella tavalla; hän oli vain tuonut esiin vaihtoehdon, mitä kukaan muu ei ollut vaivautunut tekemään ja tarjonnut sitä Dragon Headin tyttärelle. Toisen elämän vaikeuttaminen ei ollut kuulunut Chrisin toimenkuvaan missään vaiheessa, pikemminkin sen helpottaminen oli tullut epäsuoran määräyksen muodossa – omien aivojen käyttöä ei ollut missään vaiheessa kielletty. Pieni hymy karkasi hänen huulilleen Bunnien mainitessa isoäitinsä, sillä väkisinkin oma, mattopiiskalla riehuva isoäiti käväisi mielessä. Taisikin olla hänen vuoronsa soittaa tämän suuntaan. Vielä äskettäin tunnettu kuumuus oli kadonnut lähes kokonaan viileässä illassa, joten Chris hilasi itsensä ylös penkiltä samalla, kun laittoi henkivartijan virka-asuun kuuluvan takkinsa ylleen ja kiristi kravaattiaan. ”I think we should go back inside, Miss.” hän totesi nyökäten kartanon suuntaan. Samppanjatragedia oli todennäköisesti keretty hoitaa pois päiväjärjestyksestä ja juhlat jatkuneet samaan malliinsa, eikä ollut epäilystä siitä, etteikö Dragon Head vaimoineen kaipailisi tytärtään takaisin valvovan silmänsä alle. ”And if you want to, I'll be your shadow for the rest of the evening in case your brother is still as furious as he was before you fled.” tuleva Dragon Head tuskin oli leppynyt näin lyhyessä ajassa. Tämän ilme oli ollut kaikkea muuta kuin hilpeä – käväistiin jo lähellä kostonhimoa.