In the still of the night I feel my heart beating heavy

/ Becca's ootd (ihana tollanen joku puudeliki, mut unohat sen, kiitos) ja aaa, voidaanko vaan lopettaa tää jo... en pysty enkä kestä.


Rebecca oli sinä aamuna suunnannut tanssiryhmänsä kanssa kulkunsa New Jerseyhin tulevan tanssikisan tähden, mutta rehellisesti sanottuna naisella ei ollut ollut kerta kaikkiaan minkäänlaista motivaatiota lähteä kotoaan yhtään mihinkään. Treenit eivät olleet viime aikoina luistaneet sitten lainkaan hyvin, eikä hän ollut muutenkaan ollut kovin kiinnostunut ylipäätään koko tanssimisesta. Kaiken lisäksi Mikahin kanssa oli kaikki mennyt viime aikoina aivan päin persettä, ja Rebecca myös kärsi varmaan jo jostakin helvetin ”jos menet nukkumaan, et halua enää koskaan nukkua toiste” -syndroomasta. Joka yö hän näki niin epämääräisiä unia, lähes painajaisia, että oli mahdotonta nukkua. Ja silloin, kun Rebecca ei saanut nukuttua kunnolla, oli helvetti seuraavana päivänä irti. Hän oli ehdottomasti väsymyskiukuttelija, ja sinäkin päivänä osa tanssiryhmän tytöistä oli saanut osansa hänen kiukuttelustaan.

Siinä missä muu tanssiporukka oli suunnannut kulkunsa New Jerseyssa johonkin hienompaan ruokapaikkaan, olivat Christina, Mary, Melanie ja Rebecca eksyneet johonkin... no, varmaan keskivertoa huonompaan murjuun, mutta Becca ei valittanut. Hänellä oli niin jumalaton nälkä, että hän halusi vain nopeasti syödä jotakin ja painua sitten takaisin hotellille nukkumaan. Lepo ennen kisapäiviä oli todella tärkeää. Sitä paitsi Rebecca uskoi nukkuvansa huomattavasti paremmin nyt, kun Mikah ei ollut jatkuvasti hänen kyljessään kiinni, yrittänyt änkeytyä saman peiton alle tai vetänyt häntä itseään vasten niin, että jossakin vaiheessa Rebeccalle tuli niin tukahduttavan kuuma, että hänen oli työnnettävä väkipakolla miestä kauemmas itsestään. Vielä onnellisempi hän tosin oli siitä, että sai ylipäätään viettää edes muutamia päiviä siitä miehestä erossa, vaikka hän ei kovin innoissaan siitä tanssimatkasta ollutkaan.

No, kauaapa se hänenkään onnensa ei kestänyt, kun heti sinne ruokapaikkaan astellessaan katse kohdistui siihen ihmiseen, johon hän ei todellakaan ollut osannut arvata törmäävänsä. Rebeccan silmät laajenivat varmaan lautasen kokoisiksi, kun hän hämmentyneesti tuijotti Alania. Siinä tuijottelunsa lomassa hän oli törmätä ystäviinsä, mutta ennätti juuri ja juuri pysähtyä niille sijoilleen. Nainen oli jo kääntymässä paetakseen pois paikalta, mutta Melanie nappasi häntä käsivarresta hänen omituista käyttäytymistään ihmetellen ja lähti kiskomaan Beccaa perässään. He istahtivat Maryn ja Christinan seuraksi jonkun pöydän ääreen, ja Rebecca vain yritti mielessään vakuuttaa, ettei pyörtyisi siihen paikkaan.

Siitäkin huolimatta hän oli pyörtyä viimeistään silloin, kun Alan ja Alex – vittu ihan varmasti se oli se Alanin kaksoisveli, kun ne näyttivätkin niin samalta – raahautuivat heidän luokseen. ”Uh, really? What a shame! What about you?” Christina tuntui suorastaan kehräävän Alexille, kun se ilmoitti, ettei Alan kuulunut siihen menuun, ja Rebecca oli ihan että thank fucking God. Muut tilasivat siinä jotkut hemmetin burgerannokset, kun taas Rebecca oli aivan paineissaan, kun ei yhtäkkiä halunnutkaan enää syödä. Ruokahalu oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Hän halusi vain lähteä, mutta hän tunsi muiden painostavat katseet itsessään. ”Umm... one strawberry milkshake”, hän sanoi kerta kaikkiaan vaivaantuneesti ja huomasi ystäviensä tuijottavan häntä hämmentyneesti. Vielä matkalla hän oli valittanut nälkäänsä.

Rebeccan olisi tehnyt mieli mulkaista Christinaa pahasti, kun se ryhtyi siinä lorttoilemaan Alexille kuin mikäkin itse paholainen. Se oli niin tyypillistä Christinaa, että aivan puistatti. Christina tuntui suorastaan katkeavan innosta, kun Alex kehotti sitä kysymään kysymyksensä uudestaan myöhemmin, ja Beccan olisi tehnyt mieli täräyttää ystäväänsä päähän, kun siitä näki jo kauas, että se oli jo ihan Alexin pauloissa, vaikka ei koko miestä edes tuntenut. Ei niihin Valentinen veljeksiin kannattanut todellakaan sotkeutua. Ties vaikka ensin joutui heitetyksi pihalle hellän hetken jälkeen, ja seuraavaksi piti olla kertomassa tunteistaan, vaikka tiesi ihan hyvin, että mistään suhteesta oli turhaa haaveillakaan. ”Yeah, really. Do you need me to repeat that?” Becca huomasi pian kysyvänsä Alexilta pistävällä äänensävyllä. Hän halusi vain sen helvetin mansikkapirtelön, jotta voisi ottaa sen makaansa ja painua ulos siitä hemmetin murjusta.

Luojan kiitos Alan ja Alex lähtivät siitä pöydän luota yhtä nopeasti kuin olivat siihen ilmestyneetkin, ja Rebecca saattoi huokaista helpotuksesta. Sen sijaan Christina huokaisi lähes haikailevasti, kun katseli Alexin perään. ”I want him”, Christina sanoi lähes pää pyörryksissä. Ystävänsä sanojen jälkeen koko porukka – jopa Rebecca – kääntyi katsomaan Alanin ja Alexin suuntaan. Alex ainakin näytti katsovan takaisin, mutta Alan sen sijaan keskittyi johonkin aivan muuhun. Onneksi, koska Rebecca ei meinannut edes kyetä katsomaan Alania ilman, että hänen sydämensä oli särkyä. ”You have gotta be fucking kidding me”, Melanie puuskahti silmiään dramaattisesti pyöräyttäen. Christinalla oli aina joku tarve paneskella jokaista miestä, joka käveli vastaan. Alexista se varmaan haki jälleen kerran jotain uutta valloitustaan. ”He is kinda cute”, Mary heitti mielipiteensä siihen väliin ja sai Christinan tuhahtamaan. ”He is mine!” luoja paratkoon siinä kaivattiinkin jotakin kissatappelua jostakin helvetin miehestä. Rebecca ei voinut olla huokaisematta.

”Wo-hou, he is coming here!” Christina hykersi innostuneena ja pöyhi tummia hiuksiaan pikaisesti uuteen uskoon. Kaikkien katseet kääntyivät saman tien Alexiin, kun mies asteli heidän pöytänsä luokse. Alexista ne katseet kääntyivät heti Beccan suuntaan, kun Alex avasi suunsa. Rebecca kykeni jopa tuntemaan Christinan tappavan murhaavan katseen hänessä. Varmaankin se pohti, miksi ihmeessä Alex puhui hänelle kuin olisi tuntenut hänet. Niin no, Rebecca pohti sitä itsekin. ”No, we are not --”, Becca aloitti, kun Alex sai kysymyksensä loppuun, mutta Christina tietenkin keskeytti hänet ilmoittamalla, että he tulisivat oikein mielellään juhlimaan niitä helvetin syntymäpäiviä part kaksi. Kysyipä se vielä, mihin aikaan ja minne heidän oli tultava, mutta Alex oli jo kiinnittänyt huomionsa häneen. Ja vaikka Rebecca kuinka yritti, hän ei voinut olla kääntämättä katsettaan epäilevästi Alanin suuntaan. Mitä tärkeää sanottavaa sillä muka olisi hänelle ollut?

Hän pysyi aivan vaiti, kun nousi hitaasti ylös paikaltaan. Nainen katsahti Alexia erittäin epäilevästi. Kaikkien niiden ystäviensä ”what the fuck” -puheiden saattelemana nainen lähti astelemaan Alanin luokse äärimmäisen jännittyneenä. Hän raapi vaivaantuneesti päätään saapuessaan pysähtyessään johonkin siihen Alanin lähelle. Eli mahdollisimman kauas miehestä kuin suinkin mahdollista, mutta kuitenkin tarpeeksi lähelle, jotta mies kuulisi hänet. Rebecca ei aluksi edes meinannut saada sanoja suustaan. ”Uh... hey”, Becca tervehti silminnähden ahdistuneena, ”Alex told me that you... um, had something to tell me. Something important.” Voi luoja... ei siinä voinut muuta sanoa.

Rebecca oli todella ahdistunut odottaessaan, että Alan kiinnittäisi häneen huomionsa. Mies hääri ruoanlaiton parissa, ja meni muutama tovi, ennen kuin se kääntyi hänen puoleensa ja naurahti jotenkin käsittämättömän vaivaantuneesti. Kävi myös ilmi, että Alex oli vetänyt heitä molempia nenästä, koska Alanilla ei ollut hänelle mitään tärkeää kerrottavaa. Itse asiassa se alkoi vain paniikissa selittämään, kuinka oli kertonut Alexille heistä – ei tietenkään kaikkea, mutta kuitenkin jotakin – ja Alex halusi vain auttaa, vaikka heillä olikin Alanin mukaan kaikki ihan hallinnassa. Kaikki oli hyvin, ja heidän välinsä olivat ihan okei – niin siis Alanin mielestä. Rebecca vain ei edelleenkään ollut päässyt yli siitä, ettei voinut olla miehen kanssa. ”He's just trying to be nice, because he cares about you”, Becca aloitti huokaisten, ”but yeah, we are cool and everything is under control. What a fucking happy life, don't you think?” Vitut happy lifesta. Paska elämä se oli, eikä mitään muuta.

Sitten Alan ilmoittikin, että sen täytyi tehdä niitä hemmetin hampurilaisia ja muka pahoittelikin perään. Rebecca otti jo muutaman askeleen taaksepäin ja oli jo aikeissa luikkia pois paikalta, kunnes Alex onnistuneesti keskeytti nekin pakoaikeet siihen paikkaan. Yhtäkkiä se kehotti Alania pitämään tauon, koska Rebeccalla ja Alanilla oli varmasti paljon puhuttavaa keskenään. Alex tuskin tajusi, millaisen vaivaantuneen olon se sanoillaan naisessa nostatti, mutta ei se antanut heille kummallekaan vaihtoehtoa edes kieltäytyä, kun tyrkkäsi Alanille valmiin burgeraterian käteen. Sen jälkeen Alan kääntyi hänen puoleensa kysellen, voisiko nainen etsiä heille paikan sillä aikaa, kun se teki hänelle mansikkapirtelön. ”Uh... yes, I... of course”, vaivaantuneisuus kuulsi vahvasti läpi hänen äänestään, mutta siitäkin huolimatta Rebecca tarttui Alanin ojentamaan lautaseen. Hän joutuisi vielä joku päivä itsensä kanssa johonkin helvettiin, kun hankkiutui tällaisiin tilanteisiin.

Pöytään astellessaan hän tunsi ystäviensä polttavat ja hämmentyneet katseet itsessään, mutta Rebecca ei edes kehdannut kääntää katsettaan niiden suuntaan. Hän vain istahti alas jonkun pöydän ääreen mahdollisimman kauas ystävistään ja jäi odottamaan, että Alan liittyisi hänen seuraansa, vaikka olisi ollut vain parempi, jos he eivät olisi olleet missään tekemisissä toistensa kanssa. ”Hi”, hän hymähti silti vähän huvittuneena, kun mies tervehti häntä saapuessaan hänen luokseen. Seuraavaksi se jo julisti, että se pirtelö ja burgerateria menivät talon piikkiin, ja Rebecca katsoi miestä hämmentyneenä. ”But... I only wanted this”, hän sanoi osoittaessaan pirtelöään. Sen jälkeen laskeutui hieman kiusallinen hiljaisuus, jonka Alan kuitenkin lopulta rikkoi. Ihan hyvä niin, koska Becca olisi tuskin saanut suutaan edes auki. ”We are here to take part in the dancing competition”, sen enempää hänestä ei saanut irti. ”What about you? What are you doing here? And what have you been up to lately?”