No matter how careful you're, you will get caught

# Penny’s ootd, Nick’s ootd & Coco’s ootd

Viime aikoina Penny oli antanut asioiden mennä täysin omalla painollaan. Hän kävi töissä, vietti aikaa ystäviensä kanssa ja sen lisäksi kaikessa hiljaisuudessa oli tapaillut Jesseä. Tosin Penny ei ollut edes varma pystyikö sitä kutsumaan tapailuksi, mutta lokakuisten tapahtumien jälkeen he olivat miehen kanssa päättäneet lopettaa sen turhan vastustelun ja katsoa miten asiat etenisivät. Totta kai omatunto toisinaan kolkutteli takaraivossa ja muistutti Pennyä siitä, että Jesse oli isosiskonsa entinen miesystävä, mutta nekin äänet hiljenivät täysin aina Jessen nähdessään. Eihän Penny todellakaan ollut odottanut, että sellaista tulisi tapahtumaan, mutta koska asiat tuntuivat kaikin puolin vaivattomalta, hyvältä ja suoraan sanottuna ihanalta Jessen kanssa, ei sitä yksinkertaisesti jaksettu enää vastustella. Siksipä kaikki vähäinen vapaa-aika vietettiin Jessen seurassa – valehdellen ja ties mitä paskaa Daisylle ja Cocolle suoltaen, jos lähti tapaamaan Jesseä. Ja koska Daisy kumppaneineen lähti katsomaan illan Rangers peliä, Penny oli huoletta uskaltanut kutsua Jessen heidän luokseen. Totta kai Pennyäkin oli pyydetty mukaan, mutta hän oli vedonnut rästissä oleviin työkiireisiin, joka oli luonnollisesti vain big fat lie. Pennyllä ei ollut mitään kiireitä tai rästissä olevia töitä, vaan hän jännittyneenä odotti Jessen saapumista.

Penny kerkesi selaamaan kaikki puhelimensa sosiaalisen median sovellukset, ennen kuin kuuli koputuksen asunnon oveen. Sohvalta oltiin siinä vaiheessa noustu varsin vilkkaasti ja kiirehditty ovelle, jonka takana seisovalle Jesselle hymyiltiin leveästi. ”Hey handsome!”, miestä tervehdittiin hymyillen ja Jessen hellään suudelmaan vastattiin, samalla kun kätensä hakeutuivat miehen kaulalle. Suudelman jälkeen Jesse päästettiin peremmälle ja käytävälle vilkaistiin nopeasti, kuin varmistaakseen ettei kukaan nähnyt heitä. ”Yeah, they went to see Rangers game and after that they are going to Nick’s place so, we have alone”, vakuuteltiin pehmeästi naurahtaen, kun Penny sulki oven heidän takaa ja kääntyi Jessen puoleen, jonka tullessa lähemmäksi, hän kallisti päätään herttaisesti ja kietoi kätensä miehen niskan taakse. ”Oh you know… Work and stuff”, Penny kerkesi kevyesti kohauttaa olkapäitään, ennen kuin tunsi Jessen huulet kaulallaan, joka nostatti leveän virneen huulilleen. Hento naurahdus purkautui lopulta Pennyn huuliensa välistä, kun Jesse nosti hänet olalleen ja lähti kantamaan kohti makuuhuonetta. Ei siinä mennyt kauaa, kun Penny tunsi laskeutuvan pehmeälle sängylleen ja Jesse nousi ylleen, sulkien huulensa uudempaan, huomattavasti vaativampaan, intensiivisempään suudelmaan. Siihen vastattiin epäröimättä ja samalla lähdettiin kuljettamaan käsiä miehen paidan alle, hivellen hellästi Jessen alavatsan ihoa. Sillä hetkellä ei onneksi tarvittu sanoja, sillä pelkästään jo se suudelma varmasti kieli siitä kuinka ikävä Pennyllä oli ollut Jesseä.

Kovinkaan kauaa sitä rauhaa ei saatu, kun molemmat havahtuivat siihen ulko-oven käymiseen ja eteisestä kuuluvaan puheensorinaan. Suudelmasta vetäydyttiin hiukan kauhistuneena, eikä sitä sisällään noussutta paniikkia helpottanut Jessen sihahtaminen. ”I thought we are!”, Penny sihahti miehelle takaisin terävästi. Sen myötä Penny ei jäänyt kuitenkaan aikailemaan, vaan työnsi Jessen yltään ja nousi sängyltä. ”Just wait here and shut up, I’ll be back”, hän kuiskasi ja varsin vilkkain askelin poistui huoneestaan eteistä kohti, sulkien makuuhuoneensa oven kaiken varalta perässään. Eteisestä kantautui varsin selkeästi ääneen valitteleva Nick, joka oli vähän aikaan sitten ollut Jaxin kanssa varsin pahassa auto-onnettomuudessa. Pojat olivat onneksi selvinneet siitä vain säikähdyksellä tai ainakin osittain. Mitä nyt ei laskettu poikien pieniä vammoja, josta onneksi selvittäisiin vain levolla ja sairaslomalla. ”Can we order pizza? I’m starving and I need to take my painkillers. D, help me please”, Nick puhisi, yritettyään hetken aikaa ottaa takkia pois yltään, mutta vasemman kätensä ollessa kantositeessä murtuneen olka- ja solisluun vuoksi, siitä ei loppujen lopuksi tullut yhtään mitään. Sillä hetkellä Nickistä tuntui pitkälti siltä, että kaikki oli vaikeaa ja elämä oli suoraan sanottuna perseestä, mikä myös vaikutti miehen mielialaan. Jo pelkästään sen avuttomuuden vuoksi, mutta myös romuna olevan käden ja kylkiluiden vuoksi Nickillä tuntui olevan pinna huomattavasti kireämmällä kuin yleensä. Hetkeä myöhemmin Penny ilmestyi eteisen oviaukolle leveästi hymyillen, yrittäen vaikuttaa niin normaalilta kuin vain saattoi. ”Hi guys! I thought you were going to Nick’s place after the game?”, Penny tervehti ja kohdisti ne viimeiset sanat lähinnä Daisylle, sillä siskonsa kanssa oli viimeksi jutellut. ”How was the game?”

Nick puolestaan silmäili hetken hiljaa Pennyä ja laitettuaan merkille naisen sekaisen tukan, paidan avonaiset ylänapit ja huulikiillon, joka oli hiukan levinnyt naisen kasvoille. Kyllä hän tunnisti sellaiset kuhertelun jäljet, mikä puolestaan sai Nickin virnistämään huvittuneena. ”And I thought you were working. You got…”, Nick virkkoi ja piirsi rintakehälleen ympyrän, viestiäkseen niistä avonaisista napeista, joita Pennyn vilkaistessa hän alkoi hiukan nolostuneena napittaa kiinni. ”Oh my god, she is not alone here. Who is it?”, Coco parahti innostuneena, jonka lomassa vilkaisi innostuneena Jaxia, ennen kuin palautti katseensa Pennyyn. ”Uh… You don’t know him and we are kinda keeping it low profile now so if you don’t mind…”, Penny selitteli ympäripyöreästi ja viittoi peukalollaan olkansa ylitse makuuhuonetta kohti, ennen kuin otti ensimmäisen askeleen taakse päin ja pyörähti ympäri. Askeleensa veivät hänet takaisin makuuhuoneeseen, jonka oven sulki ja lukitsi perässään kiinni. Penny hetkellisesti nojasi selkänsä ovea vasten ja huokaisi raskaasti, kohdistaessaan lopulta katseensa sängyllä istuvaan Jesseen. ”Well they don’t know it’s you so you are safe here, ’cause I can lock the door but you’re not leaving in anytime soon…”, hän ilmoitti hiljaa ja sipaisi muutamaa tummaa suortuvaa korvansa taakse, samalla kun hymyili miehelle pahoittelevasti. ”I’m sorry – I really didn’t know they were coming back any time soon”, Penny kuitenkin pahoitteli lopulta pienen irvistyksen kera - jos jotain positiivista piti siitä tilanteesta löytää, niin ainakaan he eivät olleet jääneet kiinni Daisylle, Nickille, Cocolle ja Jaxille. Vielä. 

Luojalle kiitos Daisystä, joka oli viime aikoina auttanut Nickiä enemmän kuin tarpeeksi. Nick oli ainoastaan kiitollinen siitä, että Daisy oli antanut hänelle anteeksi, sillä ilman naista hän olisi mitä luultavammin suuremman hermoromahduksen partaalla. Kättä särki ja jo pelkästään hengittäminen tuntui suorastaan helvetilliseltä, niistä vahvoista kipulääkkeistä huolimatta. Niitäkin Nick muisti napsia vähän sattumanvaraisesti, pääasiassa silloin kun Daisy tai joku muu muistutti, tai kun kipu kävi niin ylitsepääsemättömän suureksi, että se väkisinkin muistutti häntä niiden syömisestä. Kaikin puolin siis jopa arkisetkin asiat tuntuivat puolikuntoisena äärettömän vaikealta, kuten se takin riisuminen. Niinpä Daisylle hymyiltiin sen lomassa kiitollisena, ennen kuin samainen katse kääntyi ääneen tuhahtaneeseen Jacksoniin. ”I’m always hungry”, Nick puolestaan nurisi veljelleen takaisin ja loi tuohon saman sävyisen katseen. Jos sillä popcornilla olisi pitänyt elää, niin hän olisi mitä luultavammin kuollut nälkään. Siinä välissä Pennykin kerkesi pyörähtämään eteisessä, jolle Nick oli huomauttanut hienovaraisesti naisen sekaisesta molestation. Se jos jokin nosti pienen punan naisen poskille, samalla kun ryhtyi napittamaan paitaansa takaisin kiinni. ”Um, yeah... He’s still here but seriously, I need some privacy with him”, niiden sanojen myötä Penny liukeni varsin nopeasti paikalta, saaden Nickin hymähtämään vain hiljaa.

”I know!”, Coco puolestaan hihkui hyväntuulisesti Daisyn jälkeen ja loi nopean vilkaisun Jaxiin, samalla kun riisui viimein oman takkinsa eteisen naulakkoon. Keneltäkään ei kuultavasti ollut jäänyt myöskään huomaamatta Daisyn ja Nickin lämmenneet välit. Varsinkaan Cocolta ja Jaxiltä, jotka olivat saaneet seurata sivusta kaikkia niitä ylä- ja alamäkiä, mitä Nick ja Daisy olivat käyneet yhdessä läpi. Nick oli huomattavasti enemmän viettänyt aikaa Daisyn luona, vaikka olisi voinut myös omalla asunnollaakin olla. Coco oli kuitenkin kiitollinen puolisonsa veljelle, että hän antoi sille pienelle Billonin perheelle omaa aikaa ja rauhaa, kuten myös siitä että antoi Cocon ja Rachelin asua asunnossaan kauden aikana ilmaiseksi. Daisy kerkesi jo siinä vaiheessa lähteä edeltä keittiöön, kun Jaxin sanat kuullessaan Nick mulkaisi toista pienesti. ”And you seem to be more annoying than usual”, hän huomautti, jonka jälkeen oli saanut jo kevyen läimäytyksen rintaansa – mikä puolestaan sai miehen irvistämään kivusta. ”Ouch! Stop that you ass”, Nick ärähti matalasti ja ennen kuin kääntyi kannoillaan, seuraten Daisya keittiöön. Coco kohotti kevyesti toista kulmaansa ja käänsi katseensa Jacksoniin. ”Be nice to him, they are just friends”, nainen kehotti, hymyillessään miehelle pehmeästi, jonka jälkeen hieraisi Jaxin poskea ja lähti muiden vanavedessä keittiöön.

Makuuhuoneensa suojaan päässyt Penny huokaisi hiljaa ja pyöräytti vaiteliaasti silmiään Jessen sarkastiselle kommentille. Tilanne oli mikä oli eikä se valitettavasti ollut, sillä samalla sekunnilla muuttumassa paremmaksi, ellei Jesse sitten ollut valmis karkaamaan ikkunasta. Jessen tartuttua käteensä, Penny lähes lammasmaisesti asteli miehen eteen ja kohotti kulmaansa jopa kysyvään sävyyn. ”You think this is funny? How so?”, hän ihmetteli huvittuneena, katsellessaan hymyillen Jesseä jonka sanoille lopulta naurahdettiin. ”Oh yeah, this is kinda same thing. But this is the time, we can’t get caught ’cause after that there’s not going to be those embarrassing conversations”, Penny virnisti ilkikurisesti, samalla kun teki tilaa ja istuutui miehen syliin hajareisin. Kädet hakeutuivat rennosti kehystämään Jessen kasvoja, samalla kun miehen huulille kerjettiin painaa hellä, mutta viivyttelevä suudelma – kunnes Daisyn ääni kantautui oven takaa. ”For fuck's sake…”, hän huokaisi hiljaa vetäytyessään suudelmasta ja nojatessaan päätään turhautuneena taaksepäin. Siinä oli yksi syy, jonka vuoksi Penny olisi halunnut olla Jessen kanssa rauhassa. Heidän asuntonsa oli nyt täynnä neljä, helvetin uteliasta, persoonaa, jotka varmasti tulisivat ovesta läpi, jos Penny ei palaisi heidän seuraansa. ”I guess you’re right – I’ll be back soon”, Penny vakuutteli ja suukotti vielä nopeasti Jessen nenänpäätä, ennen kuin kampesi itsensä ylös miehen sylistä ja poistui huoneesta keittiöön, johon koko seurue oli kokoontunut.

”Yeah, we would like to have pizza and no, you’re not going to see him”, Penny huokaisi, jäädessään seisomaan lähelle keittiön oviaukkoa, mutta nojautui kuitenkin kädellään kevyesti viereistä työtasoa vasten. Siinä välissä Nick oli jo saanut käteensä Daisyn lupaaman oluen ja nojaili rennosti alaselällään takanaan olevaa työtasoa vasten. Penny sai niiden sanojen myötä Nickiltä ja Cocolta osakseen varsin epäilevät katseen, jotka huomattuaan Penny pyöräytti dramaattisesti silmiään. ”It’s not that serious yet and that’s why I invited him here, so I can get to know him better – in private”, hän perusteli ja liikahti epämukavasti paikallaan, samalla kun vei kätensä kireään puuskaan eteensä. Katse hakeutui Daisyyn, luodessaan siskoonsa varsin vetoavan katseen. ”Can you just leave us be? And I thought you were going to Nick’s place”, Penny huokaisi väsyneesti, jolloin Nick hörppi oluestaan ja vilkaisi Daisya. ”Don’t worry, I’ll keep your nosy sister in line”, hän virnisti ja hieraisi vieressä seisovan naisen olkaa, jonkinlaisena kiintymyksen osoituksena, joka ei myöskään jäänyt Cocolta huomaamatta. Blondi kevyesti kerkesi pukkasta Jacksonia kylkeen ja nyökätä kaksikkoa kohti, ennen kuin katse palautui taas puhumaan puhjenneeseen Pennyyn. ”But yeah… I should get back. I don’t want him to run away from the window ”, nainen ilmoitti ja viittoi taas peukalollaan olkansa ylitse huonettaan kohti, samalla kun otti muutaman askeleen taaksepäin. Niiden sanojen myötä Penny liukeni taas paikalta, jättäen nelikon keskenään keittiöön. ”It’s about time she has found someone – it’s quite boring that she is all work and no fun”, Coco naurahti hyväntuulisesti ja katseli hetken paikalta liuenneen Pennyn perään. Coco ei ollut koskaan mikään uraihminen, joten siitä syystä hänen oli huomattavasti vaikeampi ymmärtää ystävänsä halua vain tehdä töitä ja luoda uraa, mitä esimerkiksi Daisyn. Kyseiset Rhodesin siskot tuntuivat elävän uriensa vuoksi. Coco ponnautti lopulta itsensä takanaan olevaa työtasoa vasten istumaan. ”Do you wanna watch movie or something?”