member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Mar 9, 2018 21:47:46 GMT 2
Post by snafu on Mar 9, 2018 21:47:46 GMT 2
08.10.2017 evening @ Grisha's apartment, Nashville, TN Grisha & Laurie sweetlikesugar Kauden ensimmäisten vierasotteluiden sarja oli saatu päätökseen ja Grisha oli vihdoin takaisin Nashvillessa. Siellä oltiin itseasiassa takaisin päivää suunniteltua aikaisemmin. Reissu oli ollut rankka ja sitä oli selvästi varjostaneet venäläissyntyisen henkilökohtaiset ongelmat sen lisäksi, että molemmat pelit oli hävitty. Tyttöystävän kanssa oli ollut ongelmia, kun sen mielestä ei ollut tervettä sulkeutua itseensä ja olla puhumatta asioista. Grisha oli aina muka liian etäinen - ja tiedosti kyllä sen itsekin - mutta ei aina osannut korjata käytöstään. Nytkin kotiin palaaminen ei ollut niin mukavaa kuin olisi luullut, vaikka ikävä Laurieta oli ollutkin. Oli aina, vaikka takana olisi ollut useita riitoja ja vaikeita päiviä. Kai se oli vain päässyt ihon alle ja pysyi siellä ja Grisha oli päättänyt yrittää olla parempi. Tyttöystävä haluttiin yllättää ja ennen asunnolle tuloa hän oli käynyt kukkakimpunkin, joka myöhemmin tuntuisi erittäin typerältä idealta.
Jo hississä pojanklopin sisuskaluissa velloi kummallinen, kalvava tunne. Grisha laittoi sen vain aikaisempien riitojen piikkiin ja siihen, että ei osannut odottaa millainen vastaanotto kotona olisi. Kukkapuska voisi lentää roskiin tai sitten Laurie hyppäisi itse kaulaan ja suutelisi ruvelle ja käskisi olla ikinä lähtemättä vihaisena uudestaan. Jälkimmäinen oli mukava ajatus ja Grisha uskalsi hymyillä itsekseen, kun lähestyi kotiovea ja kävi kaivamaan avaimia taskustaan. Ovi aukesi narahtaen ja ensin lensi lähinnä vaihtovaatteita täynnä oleva kassi eteisen lattialle. Juniorin katse seurasi sen liikerataa ja pysähtyi tuijottamaan vieraita miesten kenkiä eteisen matolla. Ne olivat nätisti Laurien korkokenkien vieressä. Kai Grisha jo siinä vaiheessa tiesi mitä oli saapunut keskeyttämään, mutta ei halunnut alkuun uskoa omia ajatuksiaan, vaikka epäilykset vahvistuivat, kun naulakosta bongattiin outo takki ja makuuhuoneesta kävi kuulumaan melkein hätäisiä ääniä.
Grisha ei riisunut kenkiään vaan käveli tyynen rauhallisesti sinne makuuhuoneelle ja läväytti oven auki. Tuntematon mies kääntyi katsomaan kuin ajovaloihin jäänyt villieläin ja sopersi jotain vetäessään housuja jalkaansa. Sille ei keksitty mitään sanottavaa - ei ainakaan vielä - kun aivot kävivät ylikierroksilla. Mies päätyi tuijottamaan Laurieta, joka oli puolipukeissa ja puoliksi vielä sängyllä. Kai se jotain puhui, mutta sanat sulautuivat yhdeksi mössöksi ja menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Yhtäkkiä sisuskaluissa vellonut olo pahentui ja hetken Grisha epäili joutuvansa oksentamaan siihen paikkaan. Niin ei kuitenkaan käynyt ja pala kurkusta vain nieltiin alas.
Sanat eivät tuntuneet löytyvän hetkenkään päästä ja yllättäen englanti petti ja suusta pääsi vain liuta kirosanoja venäjäksi. Äidinkieleen turvauduttiin aina suurien tunnekuohujen aikana ja tässä nyt oli yksi sellainen aluillaan. Se vieras mies oli saanut puettua ja yritti kävellä ohi pahoitellen, mutta Grisha levitti toisen kätensä oven tukkeeksi. Se pahoitteli ja selitteli ja sen suu liikkui, mutta mitään ei kuulunut ja Grisha ei tiennyt mitä teki - ei ajatellut mitä teki - ennen kuin oli lyönyt sitä nyrkillä kasvoihin. Nenänvarteen niin, että rutina kävi ja verta roiskui. "Get the fuck out of here before I kill you.", sanatkin löytyivät ja vieras käskettiin katoamaan ennen kuin sitä lyötäisiin uudelleen. Olisi mies varmaan voinut hakata sen tajuttomaksikin siihen paikkaan, mutta hillitsi itsensä ja jäi seisomaan oviaukkoon, kun se pakeni häntä koipien välissä ensin eteiseen ja sitten ulos asunnosta.
Hiljaisuus laskeutui asentoon ja Grisha tuijotti lattiaa ja hengitti syvään. Kukat viskattiin lattialle ja kädet puristettii nyrkkiin ja pysyttiin aivan hiljaa. Mies ei pystynyt edes katsoa Laurien suuntaan - ei halunnut tai välttämättä edes kyennyt - jos sen nyt kohtaisi, tulisi siitä tilanteesta aivan oikeasti totta ja Grisha ei ollut kuvitellut, että tulisi petetyksi. Ei sen kanssa. Bruneten piti olla se yksi pala elämässä, joka ei ikinä katoaisi ja nyt sekin oli pettänyt hänet. Kiukku kupli ja Grisha hengitti ja laski päässään kymmeneen ja nieleskeli, joko sitä huonoa oloaan tai sitä palaa, joka tuntui kuristavan kurkkua.
|
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Mar 10, 2018 13:01:34 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Mar 10, 2018 13:01:34 GMT 2
Viime aikoina elämä oli ollut äärimmäisen vaikeaa. Lauriella oli jatkuvasti sukset ristissä Grishan kanssa jonkin asian tähden. Joko mieheltä ei löytynyt aikaa hänelle tai sitten se oikeasti oli niin jäätävän etäinen, että sen kanssa puhuminenkin oli yhtä helvettiä. Koko ajan sai olla pyörittelemässä päätään, kun piti pelätä, milloin mies sulkeutuisi niin, ettei siihen saanut enää minkäänlaista kontaktia. Mistään se ei halunnut puhua eikä varsinkaan käsitellä heidän välisiä ongelmiaan, koska miehen mielestä niitä tuskin oli. Eihän Grisha nähnyt omassa etääntyneessä käytöksessään mitään ongelmaa, joten oli edes turha yrittää sanoa sille, ettei sellainen etääntyminen ollut normaalia. Lopulta koko tilanne oli riittänyt Laurielle. Hän ei hitto vieköön jaksanut edes yrittää pysyä Grishan ajatusten mukana, joten hän oli ajautunut Zacharyn kanssa Grishan asunnolle – tai kai sitä saattoi sanoa heidän yhteiseksi kodikseen, kun Lauriekin oli asunut siellä jo aivan helvetin pitkään – ja Zacharyn kanssa päädyttiin sitten aivan liian läheisiin tunnelmiin.
”Wait! Did you hear that?” Laurie kysyi lähes kuiskaten ja vilkaisi nopeasti makuuhuoneen ovea kohti yksinkertaisesti vain toivoen, että hän oli kuullut harhoja. Zachary nosti päätään kysyvä ilme kasvoillaan ja katsahti myös suuntaan, johon Laurie tuijotti. ”Relax. It's nothing”, mies tokaisi itsevarmasti ja veti Laurien hellään suudelmaan. Nainen kyllä vastasi siihen, mutta hänen sisällään oleva paniikki ei helpottanut hetkeksikään. Siinä vaiheessa, kun ovi selvästi kolahti eteisen suunnalta, Laurie tökkäsi käsillään Zacharya itsestään kauemmaksi ja nousi hätäisesti istumaan sängylle. Zachary huokaisi erittäin turhautuneesti, mikä sai Laurien painamaan hetkeksi kämmenensä miehen suun eteen, kun hän kuunteli paikoilleen jähmettyneenä eteisestä kuuluvia ääniä. ”Fuck! Get up! It's Grisha!” nainen suorastaan parkaisi miehelle, ja Zachary nousi salamannopeasti ylös ryhtyen hätäisesti metsästämään vaatteitaan lattialta ja heitteli Lauriellekin hupparia ja muita vaatekappaleita sitä myöten, kun ne käteen sattuivat.
Turhaa siinä oli enää sitä tilannetta yrittää kuitenkaan pelastaa, koska hommahan räjähti totaalisesti käsiin siinä vaiheessa, kun makuuhuoneen ovi aukesi. Laurie oli silti saanut itsensä jo ylös sängyltä ja kiskonut alushousut ja rintaliivit sekä hupparin päälle sellaisella vauhdilla, ettei nainen varmaan ikinä ollut toiminut niin nopeasti. ”Grisha... I... This isn't what it looks like”, Laurie yritti tietenkin selitellä sitä tilannetta. Ensinnäkin: aivan saatanan huonosti valitut sanat. Ja toisekseen: se todellakin oli sitä, miltä se näytti. Laurie vilkaisi irvistäen Zacharyn suuntaan, joka yritti selitellä jotakin, mutta rehellisesti sanottuna se vain pahensi tilannetta, eikä nainen osannut liikahtaa suuntaan jos toiseenkaan. Hän vain katseli ahdistuneena Grishan suuntaan, kun mies ei näyttänyt järkytykseltään paljoa tokenevan. Se vain tuijotti heitä kumpaakin, eikä sanonut sanaakaan.
Pian Grisha kuitenkin kiroili – venäjäksi tosin –, ja Laurien olisi tehnyt mieli sulkea korvansa kaikelta siltä kiroilulta, koska se enteili jonkin sortin raivokohtausta vähintäänkin. Hän huomasi Zacharyn yrittävän luikkia tilanteesta karkuun, mutta Grisha tukki miehen pakoreitin heti alkunsa. ”Grisha, let him --”, sanat hukkuivat johonkin matkalle, kun huulilta karkasi säikähtänyt kiljaisu, kun Grisha latasi suoraan Zacharya turpaan hänen silmiensä edessä. Kädetkin nousivat järkytyksestä hänen suunsa eteen, kun hän seurasi sitä tilannetta sivusta. Grisha uhkaili tappamisella, ja Zachary puolestaan piteli verta vuotavaa nenäänsä edelleenkin pahoitellen, kunnes katosi matkoihinsa niin nopeasti kuin suinkin vain jaloistaan pääsi.
Laurie ei oikeasti tiennyt, mihin suuntaan hänen olisi pitänyt paikaltaan liikahtaa. Jossakin välissä hän vain poimi pillifarkkunsa lattialta ja kiskoi ne sanaakaan sanomatta jalkaansa. Grisha pysyi edelleen hiljaa, eikä Laurie edes halunnut arvata, millaisen kohtauksen mies saisi vielä aikaiseksi. ”Babe”, hän yritti saada miehen edes katsomaan hänen suuntaansa, mutta ei se reagoinut millään tavalla. ”I'm so sorry. I didn't... it just... happened”, nekään tuskin olivat sellaisia sanoja, jotka mies olisi halunnut kuulla. Laurie ei vain yksinkertaisesti osannut sanoa muutakaan.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Mar 10, 2018 18:07:30 GMT 2
Post by snafu on Mar 10, 2018 18:07:30 GMT 2
Laurie puhui ja pahoitteli ja sen sanat vain ärsyttivät. Tai herättelivät ainakin sitä tunnekuohua sisällä vielä enemmän ja Grisha pudisteli päätään. Hän kääntyi katsomaan seinää ja otti pari askelta taaksepäin, että seisoi oviaukossa. Koko makuuhuone tuntui ällöttävän ja se sänky vielä enemmän - olisi tehnyt mieli polttaa se sillä samalla hetkellä - ehkä koko kämppäkin. Grisha olisi halunnut kääntyä ympäri ja paeta ja päätyä mitä luultavammin Isakin sohvalle. Se tuskin kysyisi liikaa kysymyksiä ja antaisi hänen hukuttaa huolensa oluella jos toisellakin. Pelienkin välissä oli lyhyt tauko joten kännääminen ei edes haittaisi. Grisha ei kuitenkaan lähtenyt, vaikka puolet aivoista huusikin sen vaihtoehdon puolesta ja päätyi vain seisomaan paikoillaan. Suu aukesi ja sulkeutui, kun sanoja ei löytynyt eikä tyttöystävää kohdattu, kun ei haluttu uskoa koko sen paskan tapahtuvan oikeasti.
"How long has this been going on?", Grisha sai lopulta sanottua ja oli varma, että aksentti oli paksumpi kuin vuosiin. Englanti tuli ulos puurona ja täynnä itäblokkia ja olisi ollut niin helpompaa puhua venäjää. Äidinkieli ei pettänyt ja kloppi mutisikin itsekseen jotain - ei välttämättä itsekään tiennyt mitä - ja pudisteli päätään. Grisha nieleskeli ja kohotti lopulta katseensa Laurieen ja tuijotti sitä ilmeettömästi. Jos katse olisi voinut polttaa reikiä, olisi naisen kasvoihin niitä varmaan palanut. Silmät hapuilivat alkuun sen poskipäillä ja nenällä, mutta katsekontaktikin syntyi pienen empimisen jälkeen. Grisha ei kyllä näyttänyt mitenkään epävarmalta vaan piti kuorensa koossa ja tuijotti brunettea kylmästi, kulmakarvat aavistuksen rumasti ryttyyn vääntyneinä.
"How could you?", naiselta kysyttiin ja vaikka kasvoilta ei paljastunut tunteita, olivat sanat täynnä kipua. Grisha levitti käsiään ja tuijotti Laurieta ja toivoi, että olisi saanut jonkun selityksen, joka olisi korjannut kaiken. Mutta eihän sitä voinut enää korjata. Hän pudisteli taas päätään ja katsoi hetken seinää ja pohti miten paljon olisi helpottanut jos sitä olisi hakannut nyrkillä. Rystysiin koski melkein pelkkä ajatus ja Grisha piti hermonsa vielä kurissa eikä tehnyt mitään liikettä ovelta mihinkään suuntaan.
"You should just fucking go. I can't even look at you now.", sanojen myötä Laurielle ja makuuhuoneelle käännettiin selkä ja päädyttiin käytävälle olohuoneen ja keittiön väliin. "We are done.", Grisha ilmoitti kuuluvalla, hyvin lopulliselta kuulostavalla äänellä. Silmiä kirvelsi ja leukaperiin koski hampaiden yhteen pureminen ja vitutti niin paljon, että näkö tuntui sumentuvan ja mikään ei samalla tuntunut miltään ja junnu ei tiennyt mitä tunnetta olisi ensimmäisenä edes alkanut käsittelemään.
|
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Mar 11, 2018 19:22:03 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Mar 11, 2018 19:22:03 GMT 2
Laurie ei rehellisesti sanottuna tiennyt, halusiko edes tietää, mitä Grisha sillä hetkellä ajatteli. Yleensä hän olisi halunnut, mutta nyt hänestä tuntui, että oli vain parempi, jos mies pitäisi kaikki ajatuksensa itsellään. Tai sitten hän olisi vain toivonut, että mies olisi oikeasti vaikka räjähtänyt, haukkunut hänet pystyyn tai vittu vieköön sanonut edes jotakin, johon Laurie olisi voinut reagoida. Teki Grisha sitten mitä tahansa, naisesta tuntui, ettei mikään vaihtoehto kuulostanut lainkaan hyvältä. Joko hän kituisi siinä tappavassa hiljaisuudessa, joka sillä hetkellä vallitsi, tai sitten hän ottaisi vastaan sellaisen myrskyn, että siitä toivuttaisiin vasta monien vuosien päästä kunnolla.
”What?” Laurie kysyi hiljaa havahtuessaan ajatuksistaan miehen kysymykseen. Nyt se varmaan luuli, että tätä hommaa oli jatkunut jo pidemmän aikaa. Ei sitä todellakaan ollut. Tämä oli ollut ensimmäinen kerta, eikä Laurie edes ymmärtänyt, miksi ihmeessä asia oli niin. Ei olisi pitänyt olla eikä tulla mitään ensimmäistä kertaa tällaisen asian saralla, mutta siinä sitä nyt oltiin. ”This was the first time. I swear, Grisha, you have to believe me”, hän sanoi suorastaan anelevalla äänensävyllä. Ihan kuin mies olisi häntä voinut uskoa hänen temppunsa jälkeen. Laurie oli kerta kaikkiaan typerä ajatellessaan, että hän voisi korjata asiat yrittämällä iskeä Grishan heikkoon mielentilaan sanoillaan. Ehkä Laurie kuvitteli, että mies antaisi hänelle anteeksi, jos hän yrittäisi jotenkin sovitella tekojaan, vaikkakin nainen oli aivan saatanan tyhmä, jos kuvitteli Grishan lankeavan siihen ansaan.
Grisha yritti luonnollisesti saada jotakin selitystä sille teolle, mutta Laurie ei osannut kuin painaa katseensa jalkoihinsa. Ei sille ollut selitystä. Se oli vain tapahtunut. Ehkä hän oli vain ollut niin kyllästynyt siihen, ettei Grishan suunnalta viime aikoina ollut paljoa huomiota herunut, mutta Laurie ei ollut niin typerä, että olisi sanonut sen ääneen, koska se ei ollut mikään tekosyy pettää. Häntä kadutti se, ettei hän ollut osannut kieltäytyä läheisyydestä, jota Zachary oli hänelle tarjonnut, eikä Laurie missään vaiheessa ollut edes kuvitellut jäävänsä kiinni. Ei Grishan ollut ollut tarkoitus palata kotiin sinä iltana, ja niin rajulta kuin se kuulostikin, Laurie ei olisi varmastikaan edes potenut huonoa omaatuntoa tästäkin hairahduksesta, jos mies ei siitä olisi saanut tietää. Hän olisi mitä luultavammin vain jatkanut elämäänsä eteenpäin asiaa ajattelematta. Toki se olisi saattanut jossakin takaraivossa aina silloin tällöin kummitella mutta silti.
Grishan mielestä hänen olisi vain pitänyt lähteä, kun ei se kyennyt edes katsomaan häntä. Mies katosi makuuhuoneen ovelta, eikä mennyt kuin pieni hetki, kun se ilmoitteli, että heidän juttunsa oli nyt siinä. Silloin Laurie sai itsensä liikkeelle. Hän lähes ryntäsi ulos makuuhuoneesta, hyvä kun ei törmännyt lopulta mieheen, kun asteli niin paniikin ajamana eteenpäin. ”Are you serious? You can't leave me! Please, let's just talk about this. I'm begging you, Grisha. Don't leave me. Please”, Laurie vain aneli heikolla äänellä, ”I love you.” Jossakin sanojensa keskellä nainen oli kurottanut käsiään miestä kohti ja tarttunut sitä käsivarresta. Hän ei todellakaan lähtisi nyt yhtään mihinkään.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Mar 12, 2018 23:36:36 GMT 2
Post by snafu on Mar 12, 2018 23:36:36 GMT 2
Laurie sanoi sen olevan ensimmäinen kerta, mutta kertakin oli liikaa. Grisha olisi halunnut ravistella sitä olkapäistä ja huutaa, huutaa sitä how could youta niin pitkään, että kurkkua kuristaisi seuraavana päivänä ja ääni olisi käheä. Ei sen näin ollut pitänyt mennä. Hänellä oli omat ongelmansa ja välillä ketään ei päästetty lähelle ja oltiin mukamas niin hyviä yksin, mutta ei Laurien silti olisi pitänyt ikinä tehdä niin. Grisha ei ollut koskaan päästänyt ketään yhtä paljon ihon alle kuin sen ja mitä siitäkin oli saanut? Ei mitään hyvää. Tai olihan siinä suhteessa ollut hyvät aikansa, mutta ne eivät juuri nyt muistuneet mieleen, kun tyttöystävä oli löydetty toisen kanssa sängystä. Vielä heidän sängystään.
Brunette tuli perästä käytävään ja kuulosti niin surkealta, että Grisha olisi melkein halunnut unohtaa koko roskan - lakaista sen muiden luurankojen sekaan kaappiin - ja kaapata nainen vain syliinsä. Hammastaan purren hän ei kuitenkaan niin tehnyt eikä hievahtanutkaan, kun se tarrasi käsivarteen ja sanoi rakastavansa. "You made your choice when you got in bed with him. We are done.", Grisha kuulosti jopa vakuuttavalta, kun ei katsonut Laurieta, vaikka todellisuudessa kasvoilta olisi voinut lukea suurta surua ja sanojen välissä piti nieleskellä. Hän sai kuitenkin äänensä kuulostamaan vakaalta ja se oli tarpeeksi, kun naiselle oli edelleen käännetty selkä.
Rakkaudentunnustuskin olisi muuten herättänyt lämpöä, mutta nyt se tuntui vain märältä rätiltä kasvoille. Eikö nainen tiennyt, että se sanarykelmä ei ollut mikään moppi millä saattoi lakaista virheet maton alle ja pois näkyvistä? Kiukku kuohahti ja Grisha käännähti ympäri ja tempaisi sen kätensäkin Laurien otteesta hampaiden välistä sihistyn don't touch men siivittämänä. Hän otti pari askelta taaksepäin ja hengitti syvään ja pudisteli päätään, mutta vähäinenkin kontrolli omiin tunteisiin oli lipumassa sormien välistä karkuun.
"I loved you too! More than anything or anyone before. I let you in, I, I fuck - I still love you - right now and I don't know why! It's fucked up. This is fucked up.", Grisha huusi ja itäblokki kirkui sanoista - ja sekaan eksyi taas pari äidinkielellä puuskaistua kirosanaa - ja hän löi nyrkillään seinää vieressään kerran sanojensa tehoksi. "I would've never.. Fuck you. For doing this to me. Fuck you Laurie. Get the hell out of my apartment.", päätä pudisteltiin ja lopulta nainen käskettiin painumaan helvettiin siitä asunnosta, nyt paljon vähemmän mukavasti kuin aiemmin. Sitä katsottiin jopa silmiin ja osoitettiin ulko-ovea. "You can get your stuff later. I don't care. Get them when I'm not here. Leave the key after that."
Grisha pyyhkäisi kämmenillä kasvojaan ja käänsi selkänsä taas koko tilanteelle ja käveli keittiöön, päätyen tuijottamaan jääkaappinsa sisältöä ilman, että olisi oikeasti mitään sieltä etsinyt tai tarvinnut. Oli sekin parempaa tekemistä kuin huutaa käytävässä.
|
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Mar 13, 2018 18:45:08 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Mar 13, 2018 18:45:08 GMT 2
Grisha ei siitä lämmennyt yhtään, vaikka Laurie yritti ihan tosissaan anella sitä muuttamaan mielensä. Ei hän halunnut erota! Ei mies voinut sellaista päätöstä tehdä yksin! Silti Grisha toisti jo uudestaan, kuinka he olivat done. Olisihan Laurien pitänyt ymmärtää, että hänen teollaan saattoi olla kohtalokkaat seuraukset, mutta kun hän ei ollut edes ajatellut sitä mahdollisuutta, että mies saisi hänet kiinni. Nyt, kun se homma räjähti käsiin, hänen olisi tehnyt vain entistäkin kovemmin anella ja itkeä, ettei tässä nyt näin voinut käydä ja kuinka Grisha ei vain voinut heittää hukkaan niitä paria vuotta, jonka he olivat olleet yhdessä. Sitä paitsi Laurie oli oikeasti pahoillaan, mutta jotenkin hän ajatteli, ettei Grisha voinut ainoastaan häntä syyttää siitä tilanteesta. Itselleen tyypilliseen tapaan hän halusi vierittää syytä toisten niskoille, kun ei vain osannut myöntää mokanneensa ihan huolella, ja Grishan syyllistäminen nyt vain sai hänet tuntemaan olonsa vähän paremmaksi, kun periaatteessahan sen etääntyminen oli Laurien hänen tekoihinsa ajanut. Todellisuudessa mikään siinä ei ollut miehen syytä, mutta Laurie typeränä kieltäytyi ajattelemasta, että tämä paska oli kokonaan hänen syytään.
Edes rakkaudentunnustukset eivät auttaneet, ja Grisha päätyi kiskomaan kätensä hänen otteestaan, kun ei halunnut Laurien koskevan itseensä. Nainen huokaisi raskaasti ja nosti käsiään vähän ylemmäs kuin olisi yrittänyt rauhoittaa tilannetta edes hieman. ”Okay. I won't touch you”, hän kuiskasi hiljaisesti. Laurie ei todellakaan halunnut sörkkiä kepillä jäätä ja ärsyttää miestä vain enemmän yrittämällä koskea. Johan se nähtiin, ettei sellainen johtanut mihinkään.
”If you love me, don't leave me then!” Laurie lähes kirkui itku kurkussa, kun mies sanoi yhä rakastavansa häntä, mutta ei kylläkään tiennyt miksi. Hän meinasi jo unohtaa lupauksensa siitä, ettei koskisi Grishaan, koska hän meinasi jälleen yrittää koskettaa miehen käsivartta siinä toivossa, että se edes katsoisi hänen suuntaansa. Onneksi liike pysähtyi jo ennen kuin se oli ennättänyt edes alkaa. Grishan lyödessä seinää nyrkillään, Laurie henkäisi järkyttyneenä ja otti automaattisesti pari askelta taaksepäin ihan vain varmuuden vuoksi. Sitten Grisha haistatteli jo vittua ja kehotti häntä vain painumaan johonkin helvettiin miehen asunnosta. Tavaransa hän sai kuulemma hakea myöhemmin. Ja nekin piti hakea silloin, kun Grisha itse ei ollut kotona. Sanojensa jälkeen mies painatti keittiöön ja jätti Laurien seisomaan käytävälle kerta kaikkiaan järkyttynyt ilme kasvoillaan.
Laurie ei osannut muuta kuin hakea makuuhuoneesta oman käsilaukkunsa, jonne hän sujautti puhelimensa ja lompakkonsa. Ennen kuin hän rynnisti ulos asunnosta, pysähtyi hän matkan varrella vielä katsomaan keittiöön päätään puistellen. ”I'm sorry”, Laurie vielä pahoitteli aidosti surullisena, kunnes jatkoi matkaansa eteiseen, jossa kiskottiin nopeasti korkokengät jalkaan, napattiin takki ja avaimet mukaan ja painuttiin ulos asunnosta, kuten Grisha oli toivonutkin.
|
|
