When I say I won't tell anyone, my sister doesn't count

Sara ei ollut millään tavoin suunnitellut sitä. He olivat vain vietttäneet aikaa yhdessä Brooksin kanssa ja asiat olivat vain edenneet omalla painollaan. Joukkue oli ollut tien päällä viikon verran ja Sara oli matkannut mukana. He olivat viihtyneet Brooksin kanssa taas hyvin tiiviisti yhdessä. Tosin ihan viattomissa merkeissä. No, ainakin siihen saakka, kunnes he olivat viimeisenä iltanaan Kansasissa ennen Atlantaan siirtymistä, lähteneet yhdessä maalaismarkkinoille. Totta kai heillä oli ollut mukavaa ja he olivat vain keskittyneet pitämään hauskaa yhdessä. Brooks oli lopulta saattanut Saran hotellihuoneelle saakka. Jokin oli saanut heidät vaihtamaan suudelmia ja ne olivat johdattaneet heidät pidemmälle. Siitä oli tullut toistuva kuvio koko loppu reissun ajaksi. He olivat viettäneet jokaisen yön Atlantassa yhdessä ja todenneet ettei kumpikaan heistä halunnut luopua siitä kotiin palatessa. Missään muodossahan se salasuhde ei ollut oikein ketään kohtaa, mutta Sara ei kyennyt edes pitämään näppejään erossa Brooksista. Hän halusi antautua houkutukselle - nauttia siitä helposta ja vaivattomasta kemiasta, joka heidän välillään vallitsi.

Siskonsa kanssa Sara ei ollut jutellut sitten illanistujaiskatastrofin, siksi hän oli yllättynyt, kun Grace oli sinä aamuna soittanut ja kutsunut hänet käymään. Tietysti Sara oli lupautunut vierailulle, sillä kaikesta huolimatta hän rakasti siskoaan suunnattomasti. Ei ollut lainkaan heidän tapaistaan olla juttelematta moneen viikkoon, mutta Sara oli ollut liian häpeissään ottaakseen yhteyttä Graceen. Se kun ei ollut suhtautunut erityisen suopeasti siihen, mitä se oli päässyt todistamaan keittiössään. Toki Sara ymmärsi sen. Tulihan se nyt taatusti yllätyksenä ihan kenelle tahansa - etenkin kun niin Saran kuin Brooksinkin paremmat puoliskot olivat istuneet pihalla rennosti rupatellen.

Sara kaarsi tottuneesti siskonsa ja Brycen modernin kodin pihatielle. Autosta noustuaan hänen askeleensa veivät suorinta tietä ulko-ovelle. Ovikello helähti heleästi, kun Sara puolestaan jäi odottelemaan, että Grace saapuisi avaamaan oven. Siinä ei mennyt kauaa. Leveä, ilahtunut hymy levisi Saran kasvoille ja asiaa sen enempää ajattelematta hän halasi siskoaan. "Hey. I missed you. I'm sorry that I haven't call you. We have been just so busy at work", Sara henkäisi irrottautuessaan halauksesta ja seuratessaan peremmälle Gracen jäljessä. He suuntasivat keittiöön hakemaan kahvia. Tosin Sara jäi saarekkeen toiselle puolelle istumaan. Hän nojautui kevyesti kyynerpäillään saarekkeen reunaan ja seuraili siskoaan katseellaan. Kieltämättä Sara oli pitkään miettinyt mitä tekisi; kertoisiko Gracelle totuuden siitä mitä oli nyt päässyt tapahtumaan, vai pitäisikö siskonsa pimennossa, kuten oli tähänkin saakka tehnyt. Joskin edellisellä kerralla Gracen reaktio oli ollut sen verran järkyttynyt, että totuuden paljastaminen tuntui parhaalta mahdolliselta. Sara ei tiennyt lainkaan miten hänen siskonsa suhtautuisi asiaan, mutta toisaalta hän halusi puhua jonkun kanssa siitä mitä oli meneillään Brooksin kanssa. "I slept with Brooks", nainen yllättäen vain möläytti ja irvisti pienesti kuin varautuen ainakin henkiseen selkäsaunaan. "Or more like I am sleeping with Brooks", he eivät olleet pysyneet erossa toisistaan edes kotiinpaluun jälkeen. Miksi olisikaan? Brooks sai perhoset lepattamaan Saran vatsanpohjassa. Jokainen suudelma ja kosketus saivat janoamaan lisää.