Right now I can't see straight

Vieraspelit tulivat ja menivät. Tiistaina oli pelattu Columbusta vastaan ja keskiviikkona oltiin kotona. Peleistä oli hävitty vain ensimmäinen, joka oli ollut San Josessa joten fiilis oli aika hyvä. Vielä parempi, kun sitten lauantaina kestitettiin viime vuoden Stanley Cup-mestareita - häviö kirveli yhä - ja voitettiin pingviinijoukko rankkareilla. Isak oli maalissa, mutta Grisha hurrasi niin kuin olisi itse kieltänyt sen voiton siltä joukkueelta, joka oli kohdattu viime vuoden finaaleissa. Pukuhuoneessa tunnelma vain kohosi - siihenkin vaikutti varmaan se, että seuraava peli olisi vasta seuraavana tiistaina - joten ei ollut kovinkaan suuri yllätys, kun kakkosmaalivahti ja pari muuta nuorempaa pelaajaa päätyi lähtemään ulos tuulettumaan. Mokkeparikin tuli, mutta joi vain muutaman oluen ja suuntasi kotiin ja kehotti Grishaakin tulemaan sinne jos oma koti ei löytyisi syystä tai toisesta. Kai sitä huoletti se, että hän sammuisi johonkin ojaan tai hävittäisi kaiken omaisuutensa ja päätyisi putkaan tai jotain.

Ilta oli kostea ja myöhemmin siitä ei muistettaisi paljoa ja Grisha havahtui itse taksista, kun kuski pyysi toista tai kolmatta kertaa rahaa kyydistä. Hän pahoitteli, maksoi kortilla ja kompuroi ulos kulkuvälineestä. Katu ei todellakaan ollut oma ja mies oli kääntymässä takaisin taksin puoleen vain todetakseen, että se oli jo kaasuttanut tiehensä. Hän ei halunnut edes tietää oliko höpissyt mitään kyydin aikana. Baarissa oli ainakin puhuttu venäjää ja heitetty äärimmäisen huonoa läppää kaikille. Joku Nashvillen paitaan pukeutunut mimmi oli halunnut yhteiskuvan ja Grisha muisti vain hymyilleensä hölmösti eikä ollut ollenkaan varma oliko kumpikaan silmistä katsonut edes etäisesti kameran suuntaan.

Marraskuinen yö oli jo kolea ja Grisha kiitti jotain ylempää voimaa, kun oli onnistunut pitämään takin päällään. Auki se kyllä repsotti, mutta oli paremmin suojaksi tuulelta kuin pelkkä t-paita. Maisemia katseltiin ja kaivettiin puhelin esiin, jossa oli vain pari prosenttia akkua ja muutama viesti eri sosiaalisissa medioissa kavereilta. Niitä oli vähän vaikea lukea siinä humalatilassa, mutta toinen silmä ummessa Grisha löysi tiensä mapsiin ja tarkisti sijaintinsa. Karttasovellus paljasti hänen seisovan suunnilleen ex-tyttöystävän asuinrakennuksen edessä. "Fuck.", kirosanassa oli epäuskoa ja sovellusta ja ympärillä olevia maisemia piti katsoa pari kertaa ennen kuin oikeasti uskottiin, että ei oltu lähelläkään omaa kotia vaan tosissaan Laurien naapurustossa.

Puhelin sammui siinä vaiheesssa, kun eksälle lähetettyjä känniviestejä yritettiin lukea ja Grisha kirosi uudestaan ja päätyi suunnistamaan kohti sitä vähän liiankin tutuksi tullutta kerrostaloa. Ovikoodi muistettiin vielä ja päästiin lämpimään rappukäytävään. Humalassa tuntui hyvältä idealta lähteä hissiin ja suunnistaa Laurien oven taakse. Idea tuntui hyvältä siihen saakka kunnes oveen koputettiin ja silloin Grisha jotenkin tajusi mitä oli tekemässä. Kirosi venäjäksi ja englanniksi ja oli luikkimassa karkuun, mutta ovi aukesi ja tuttu brunette astui näkyviin sen takaan.

"Hi.", humalainen hymy venyi huulille ja Grisha nojautui oviaukkoon, kun jalatkaan eivät toimineet ihan niin kuin piti ja paikalta pakeneminenkin unohtui yllättäen. Ulkopuolisen silmin hän näytti varmasti äärimmäisen päihtyneeltä, haisi viinallekin eikä hiuksiin sudittu geelikään enää pitänyt kuontaloa mintissä sitten yhtään. "We won against Pens.", Laurielle piti tokaista hyvin ylpeästi, vaikka sillä tiedolla ei ollut juuri mitään tekemistä sen itse tilanteen kanssa. Tai oli sen verran, että se oli syy miksi Grishasta oli tuntunut hyvältä vetää viinaa kuin parempikin bile-eläin ja päätyä sitten siihen naisen ovelle. "And I got lost. Kind of. And my phone's dead. Can I come in?", ei siinä varsinaisesti oltu eksyksissä, vaikka Laurien asunto oli selvinpäin se melkein viimeinen paikka missä oltaisiin haluttu olla. Humalassa se oli ilmeisesti se ensimmäinen. Ei Grisha voinut väittää etteikö nainen olisi näyttänyt hyvältä eikä siihen toteamukseen olisi tarvittu edes muutaman promillen sumentamia silmiä.

Asuntoon uskallettiin puskea naisen ohi, kun se ei vaikuttanut kovinkaan valmiilta repimään moken päätä hartioilta. Sen ohi mentiin aivan liian läheltä ja sipaistiin kädellä jostain vyötärön tienoilta. "You smell good.", Grisha huomautti ja sitten kävi jo riisumaan kenkiään, nojaillen takapuolellaan eteisen seinään, kun tennareiden nauhojen kanssa piti tapella naurettavan kauan.