Girl, you know this; we got a love that is hopeless

# ootd

Anne oli saanut sinä aamuna viestin Williltä, jossa mies pyysi häntä mukaansa asuntonäyttöihin, eikä hän ollut kehdannut sanoa ei - etenkään kun kalenterista löytyi kyllä tilaa. Jasonkin oli luvannut olla iltapäivän Cooperin kanssa, joten Annella ei ollut edes kiire takaisin kotiin. Oli sitä paitsi mukavaa päästä viettämään aikaa Williamin kanssa. He olivat tutustuneet jo vuosia sitten Natalian - Annen lapsuudenystävän - kautta. Natalian ja Willin suhde oli ehkä tullut tiensä päähän, mutta Anne piti silti edelleen yhteyttä miehen kanssa. Miksi hän olisi lakannutkaan pitämästä? He olivat hyviä ystäviä keskenään. Ei kai heidän ystävyytensä pitänyt päättyä vain koska Natalia ja Will olivat eronneet?

Anne oli seuraillut Williamin mukana talosta toiseen ja pistänyt merkille yhden jos toisenkin vian, puutteen tai jonkin muun epäkohdan. Olisi luullut että Willin hintaluokassa olevat talot olisivat täyttäneet heittämällä vähän nirsommankin ostajaehdokkaan kriteerit, mutta niin vain he löysivät itsensä lopulta tilanteesta, jossa he kävelivät ulos viimeisestä asuntonäytöstä vailla edes mitään potentiaalista vaihtoehtoja, josta olisi ehkä saattanut tehdä tarjouksen. "'Buy a house, it's fun', they said", nainen hymähti huvittuneena miehen jupinalle ja loi saman sävyisen vilkaisun mieheen. Hekin olivat metsästäneet sopivaa taloa ties miten pitkään Jasonin kanssa. Ja he olivat tehneet sen vielä kaiken lisäksi Tampa Baysta käsin. Siinä itsessään oli jo ihan omat haasteensa. Will sentään pääsi henkilökohtaisesti paikan päälle tarkistamaan millaisesta luksuslukaalista tai mörskästä olisi oikein kyse. Syvään henkeä vetäen Anne asteli pelkääjän puolelle, kun he lähestyivät autoa. Hän avasi oven, muttei pujahtanut penkille istumaan, vaan jäi katselemaan auton toisella puolella seisovaa ystäväänsä. "No, honey. It's not. We find you the one, I promise", nainen vakuutti naama hyvinkin vakavalla ilmeellä varustettuna, mutta se suli nopeasti leveään hymyyn eikä Anne voinut olla tyrskähtämättä. "Honestly, Will. I kinda lost my hope today. You should get really really nice house with that amount of money what you're willing to pay about it", nainen huokaisi ja vilkaisi nopeasti selkänsä taakse jäävää taloa. Hienohan se oli ulospäin, mutta kellariin valuvat sadevedet olivat sellainen ongelmien suo, johon kukaan ei halunnut upottaa käsiään. Miehen äänen kuullessaan uudestaan auton toiselta puolelta, käänsi Anne kasvonsa uudestaan Willin puoleen. "Yeah, sounds good", hän myötäili, sillä asuntonäytöissä ravaaminen alkoi puuduttaa jo siinä kohtaa. "You wanna get drunk as fuck and spent night at your place? I am free. Jason got the boy today and they are doing... something. So I'm all yours", leveä, vino virne kaartui Annen lapsenomaisille kasvoille. "C'mon! Let's go buy some beer", hän patisti vielä vähän turhankin innokkaasti, ennen kuin kävi istumaan pelkääjän paikalle ja veti oven kiinni perässään.

Oluet oli tullut ostettua, mutta niin oli myös ostettu pullollinen tequilaakin. Kaksikko oli suunannut Willin luokse - tai Lukasin kotiin, jonne Will oli majoittunut pikkuveljensä kanssa. Ilmeisestikin oli oletettavissa ettei paikalla olisi ketään muuta kuin he kaksi. Ei Annella tosin ollut mitään sitä vastaan, vaikka muitakin olisi kotona ollut. Hän tuli hyvin toimeen Lukasin kuin myös miehen tyttöystävän, Saran, kanssa, eikä Willin pikkuvelikään vaikuttanut mitenkään erityisen ikävältä seuralta, päin vaistoin. Elias oli melkoinen vastakohta veljelleen, mutta Anne piti pojasta silti. Ihan hyvä, että joku piti Williaminkin varpaillaan. Olohuoneen sohva oli tullut valloitetuksi kaksikon toimesta. Anne oli avannut itselleen pullon olutta, mutta hakenut keittiöstä myös snapsilasit, jotka hän oli täyttänyt tequilalla. "So, do you wanna play a little game? We tell to each other secrets, if I know your secret already - you drink. And if I don't know, I drink. Got that?" Nainen kuulosti niin päättäväiseltä sanoissaan, ettei ehdotus oikeastaan ollut edes ehdotus, vaan enemmänkin Anne jakeli jo ohjeita pelin suhteen. Kai ilta nyt oli saatava käyntiin. Televisiota voisi katsella sitten umpihumalassakin, kun siihen saakka päästäisiin. "You start", hän jatkoi, ojentaen toisen laseista Williamille ilkikurisesti virnistäen.

There's only shitty houses, oli äärimmäisen osuva fraasi kuvaamaan sitä talovalikoimaa, jonka he olivat sinä päivänä kohdanneet Willin kanssa. Anne kohotti ystävälleen vähän haastavasti kulmiaan, kun William katsoi aiheelliseksi muistuttaa seuraavan päivän pelistä. "Oh, I know that", hän naurahti vähän huvittuneena ja puisti päätään. "Let's just get a little bit drunk, you know", Anne tarjosi vaihtoehtona, sillä ei kai nyt muutaman oluen ja shotin nauttiminen tehnyt pahaa kenellekään.

Anne nauroi heleästi, kun William kiisti omaavansa yhtään ainoatakaan likaista salaisuutta. "Yeah, suuuuure. You just keep telling that, but I don't believe you. Everybody has secrets", nainen kuittasi härnäten. Oikeastaan totta puhuen oli aika helppo uskoa, ettei Williamilla ollut luurankoja kaappeihin haudattuna. Mies oli aina ollut kiltti ja kunnollinen niin kauan kuin he olivat toisensa tunteneet. Ei ollut lainkaan Williamin tapaista rellestää Denverin yöelämässä tai road tripeillä, vaikka kai sekin kaikkien tapaan aina silloin tällöin kaipasi irtiottoa. Will oli kuitenkin kaukana Lukasista, joka tiettävästi petti tyttöystäväänsä jatkuvasti. Se oli sääli, sillä Anne todella piti Sarasta.

"Men first", Anne kuittasi huolettomasti, kun William valitti saadessaan kyseenalaisen kunnian aloittaa. Miehen heitolle kohoteltiin kulmia ja hymyiltiin vinosti. Anne vaikutti juuri siltä, ettei uskonut hetkeäkään Willin vihaavan jääkiekkoa. "Ha ha", hän totesi naurua äänessään, kun mies korjasi vain pilailleensa. Niin Anne oli vähän arvellutkin. Salaisuuden keksiminen tuntui tuottavan Willille ongelmia enemmänkin, eikä nainen voinut muuta kuin seurata miehen tuskailua leveästi virnuillen sivusta. Hänestä oli äärimmäisen huvittavaa seurata miten mies yritti miettiä ja miettiä, mutta mitään ei vain tuntunut nousevan sen mieleen. "Bill sounds really like old man's name", Anne myötäili huvittuneena miehen paljastaessa, ettei pitänyt lempinimestään, jonka oli saanut itselleen vuosien varrella. "Maybe everybody thinks that you're really 80 years old and that's why they call you Bill", Anne tarjosi vielä ilkikurisesti virnuillen mahdollista selitystä sille lempinimelle ja kohotteli vihjailevasti kulmiaan. Hän oli istuutunut toiseen päähän sohvan reunaa siten, että rintamasuunta osoitti mieheen, joten nainen kurottautui polkaisemaan miestä reiteen oikealla jalallaan. "But I didn't know that. Why haven't you say something?" Nainen kallisti päätään ja loi mieheen kysyvän katseen. Harvemmin Will mistään valitti. Mies tuntui ottavan asiat sellaisina kuin ne olivat ja pelaavan sen mukaan. Lopulta Anne kuitenkin siemaisi shottinsa ykkösellä alas ja irvisti sen perään, kun tequila poltti hänen kurkussaan sekä kitalaessaan. "So, okay..." Nainen yskäisi, yrittäen miettiä salaisuutta, jota mies ei tiennyt. Salaisuuden keksiminen olikin yllättävän vaikeaa, mutta ihan eri syystä kuin Willin kohdalla. Anne nyt vain sattui kertomaan elämästään lähes kaiken Williamille, joten heidän välillään ei ollut oikeastaan kovinkaan paljon salaisuuksia - niin pieni kuin isojakaan.

Muutama tunti kului yllättävän rivakasti salaisuuksien jakamisen ohessa. Kello ei oikeastaan edes ollut vielä paljon, ehkä jossain yhdeksän tiennoilla, kun Anne oli jo harvinaisen hyvässä humalatilassa. Ulospäin se näkyi lähinnä kikatteluna ja jatkuvana höpöttämisesssä. Jotenkin siitä paljastuksesta, ettei Anne ollut koskaan nyppinyt kulmakarvojaan itse, oli päästy siihen ettei William ylipäätään ollut tehnyt mitään kulmakarvoilleen. Se oli saanut Annen tarttumaan miehen leukaan ja tarkastelemaan miehen kulmakarvoja, mutta selvästikin tilanne oli vaatinut lähempää tarkastelua, jonka myötä nainen oli huomaamattaan kivunnut Williamin syliin hajareisin istumaan. "I can't believe this. Why don't you have united eyebrows then? You're lying!" Anne protestoi nauraen ja silmäili silmiään siristellen sekä kulmiaan kurtistellen Williamin kasvoja. Hän veti syvään henkeä antaessaan katseensa vaeltaa aina miehen silmistä nenän kaarta pitkin huulille. Humalaisen mielen oli aivan liian helppo harhautua omille teilleen alkuperäisestä aiheesta. Huomaamattaan Anne laski kätensä Willin rintakehälle kehystämästä miehen kasvoja. Hymy kaartui lämpimänä naisen kuulille, kun hän samalla hymähti tyttömäisen herttaisesti. "I had a teeny tiny crush on you, when we met for the first time. I thought that you were pretty handsome and hot", nainen paljasti sen enempää ajattelematta, vaikka ei ollut edes hänen vuoronsa paljastaa salaisuuksiaan. Hän silmäili hetken hymyillen Willin silmiä, mutta jokin sai hymyn hyytymään naisen huulilta ja ilmeen muuttumaan vakavammaksi. Anne sipaisi vaaleita hiuksiaan korvansa taakse ja puraisi kevyesti alahuultaan mietteliäästi. Katse pyöri edelleen edes takaisin Willin kasvoilla. Hetken mielijohteesta nainen kumartui lähemmäksi Williä, vieden kasvonsa likelle miehen omia. Huulet hipoivat toisiaan, kun Anne henkäisi vaimeasti: "Have you ever... thought what it would be like? You know, you and me kissing?" Anne kuulosti syystäkin hermostuneelta ja jännittyneeltä, mutta samaan aikaan myös uteliaalta. Ehkä se oli nimenomaan se uteliaisuus, joka sai naisen painamaan hellän, tunnustelevan suudelman lopulta Willin huulille. Se tuntui omituiselta ja vieraalta, mutta jokin kutkuttava tunne heräsi henkiin naisen sisällä, eikä hän voinut kiistää sitä miten huulilla tuntuva kipinöinti levisi koko hänen kehoonsa.

"Of course you are!" Anne parahti ponnekkaasti, kun William epäili etteikö ollut enää komea ja hyvännäköinen. Tietysti mies oli, mutta sen lisäksi että sitä oli kiva katsella, se oli myös aidosti mukava ja ystävällinen. Se teki Williamista huomattavasti komeamman, mitä kanssaveljistä, jotka olivat vain täynnä itseään ja luulivat olevansa kaikkien muiden yläpuolella.

Totta puhuen Anne ei edes ajatellut, mitä oli sillä hetkellä tekemässä; hän oli pettämässä aviomiestään, jolle oli vannonut uskollisuutta alttarilla ystävien ja heidän molempien perheiden edessä. Eikä hänen tekonsa vaikuttaisi pelkästään heihin kahteen, vaan myös pahimmassa mahdollisessa tapauksessa myös Cooperiin. Siihen pieneen poikaan, jota Anne halusi suojella maailmalta vielä ainakin tovin. Suudelmat Willin kanssa olivat kuitenkin koukuttavia ja ne saivat nopeasti vaativamman sävyn. Anne painautui tiiviimmin miestä vasten, liu'uttaen oikean kätensä miehen paidan alle koskettamaan sen lämmintä ihoa. Humalasta sumentunut mieli juopui vain entisestäänkin, kun Anne tunsi Willin ihon sormiensa alla. Hän kuljetti kättään hitaasti tunnustellen kohti miehen rintakehää, painaen pienimmänkin yksityiskohdan mieleensä siitä, mitä hänen sormensa tunsivat. Hengitys kiihtyi joka sekunti, käyden entistäkin raskaammaksi. Anne ei vastustellut tuntiessaan miten mies veti häntä entistäkin lähemmäksi, vaan antautui Willille täysin. Kevyt ynähdys karkasi suudelmien lomasta, kun mies käänsi hänet alleen sohvalle. Olisi ehdottomasti ollut järkevää polkaista jarru pohjaan ja tehdä loppu siitä kaikesta, mutta Anne ei vain kyennyt siihen enää. Hän janosi lisää ja enemmän. Hän halusi saada koskettaa miestä ja tuntea Willin suudelmat huulillaan. Se oli niin juovuttavaa, että Annen oli edes vaikea ymmärtää, että kyseessä oli Will, jota hän suuteli ja jonka hän halusi ottavan hänet vaikka saman tien.

Anne kohotti päätään sen verran, että saattoi suukottaa Willin leukapieliä ja kaulaa, ennen kuin hän ujuttautui miehen alta ja nousi ylös sohvalta. Samalla nainen kuitenkin tarttui Willin käteen ja veti miehen mukanaan. Asetelma käännettiin niin, että Anne saattoi työntää miestä edeltään makuuhuonetta kohti käsillään, jotka hän oli kevyesti asettanut Willin rintakehälle. Huulet löysivät uudestaan tiensä miehen omille, sulkien ne intohimoisiin, syviin ja vaativiin suudelmiin. Ei ollut taatusti epäselvää kuinka tosissaan Anne oli siinä kaikessa mukana, eikä hän ollut ihan äkkiä perääntymässä - ei vaikka vastuuntuntoinen aikuinen olisi niin tehnytkin. Huulet irtosivat jossain Willin makuuhuoneen oviaukon suulla sen verran vastapariltaan, että Anne saattoi tarttua miehen puseron helmaan ja vetää sen miehen pään ylitse. Välittämättä lainkaan sen enempää paidan kohtalosta, antoi nainen sen pudota lattialle käsistään. Lempeä, tyttömäinen (ehkä vähän humalainenkin) hymähdys pääsi kulkemaan Annen huulien välistä, kun hän lopulta työnsi Willin sängyn reunalle. Epäröimättä nainen kipusi uudestaan Willin syliin ja painoi miehen makuulleen selälleen, kun sormet siirtyivät napittamaan auki naisen oman puseron nappeja yksi toisensa perään. Willin huulille suotiin kiihkeä suudelma, mutta varsin nopeasti huulet vaelsivat miehen posken kautta kaulalle, siitä hartioille ja solisluille, sekä viimein miehen rinnalle, kun Anne samaan aikaan sai paitansa viimeisen napin auki. Suukot tekivät tiensä jonnekin miehen alavatsan tiennoille naisen vaaleiden hiusten kutitellessa puolestaan miehen ihoa. Sen saattelemana nainen nousi ylös sängyltä ja työnsi paidan hartioiltaan, antaen senkin valahtaa lattialle Willin paidan tavoin. Farkuistaan nainen hankkiutui myös melko ketterästi eroon, eikä mennyt aikaakaan kun hän kömpi takaisin Williamin ylle yllään pelkät valkoiset pitsiset push-upit ja samaan sarjaan kuuluvat alushousut. "Do you... want this?" Anne henkäisi hengästyneesti vähän epävarmasti laskiessaan kasvonsa niin lähelle Williamin omia kuin suinkin mahdollista. Hän hengitti vasten miehen ihoa ja puhuessaan nainen tunsi miten heidän huulensa hipoivat toisiaan.  "'Cause I want you", nainen katsoi aiheelliseksi vielä painottaa tarkastellessaan Willin silmien liikkeitä.


Seuraavana aamuna Anne heräsi siihen, kun aamuauringon ensimmäiset säteet paistoivat hänen silmiinsä. Hiljaa mielessään hän kirosi ettei ollut laittanut verhoja edellisenä iltana kiinni. Mieli tiedosti myös päätä kivistävän kivun ja kun Anne kääntyi kyljeltä selälleen tunsi hän kätensä osuvan johonkin - tai pikemminkin johonkuhun. Se sai naisen räväyttämään silmänsä auki. Yllätyksekseen hän kohtasi Willliamin vierestään. Se aiheutti ensin vain pelkkää hämmennystä, mutta kun Anne tajusi seuraavaksi olevansa alasti ja mielikuvat edelliseltä yöltä nousivat hänen mieleensä, tunsi nainen kauhun hiipiivän mieleensä. Mitä hän - tai he - oli oikein tehnyt? Ei se silti muuttanut sitä faktaa, että Anne oli nauttinut suunnattomasti miehen läheisyydestä. Jokainen kosketus ja suudelma olivat aiheuttaneet kuin sähköiskun kaltaisen tunteen naisen kehossa. Se oli ollut ravisteleva, koukuttava tunne. Katsellessaan ympärilleen Annen huomio kiinnittyi pöydällä olevaan herätyskelloon, joka näytti jo seitsemää. Hän tiesi, että Willin olisi pitänyt olla jo tunti sitten jäällä. "Shit", nainen kirosi ääneen, joskin vaimeasti, ennen kuin tönäisi vieressään nukkuvaa miestä. "Will! Shit! You're fucking late from the morning ice! It's seven o'clock! Get up! Now!" Anne vaati, nousten ylös sängystä ja kietoutui peittoon. Hän poimi alusvaatteensa lattialta, pukien ne päälleen sitten selkä miestä kohti ja peitto visusti olkapäillään vartalonsa suojana, vaikka turhaahan se oli; Will oli jo päässyt näkemään kaiken viime yönä. Ei auttanut kuin toivoa, että sen muistikuvat yöstä olisivat huomattavasti heikommat mitä Annen omat. Saatuaan valkoiset pitsialusvaatteensa päälleen nosti nainen peiton takaisin sängylle ja nappasi puseronsa, kiskoen sen ripein liikkein päälleen. Hän vilkaisi nopeasti miehen puoleen kulmiensa alta. Tuntui siltä, että jotain olisi pitänyt sanoa, mutta mitä ihmettä? He olivat harrastaneet seksiä ja vasemmassa nimettömässä kimaltavat sormukset muistuttivat siitä, että Anne oli pettänyt aviomiestään. "We, uh... Let's just pretend that this didn't happen. Okay? I mean, we are friends and we were drunk, so... yeah, it was just a mistake, right?" Anne lopulta päätti takellellen, kun ei muutakaan keksinyt. Napittaessaan paitaansa kiinni nainen tarkasteli miestä. Miten ikinä he voisivat unohtaa sen yön? Ja sen mitä oli tapahtunut.