Maybe you left your mark, reminding me to forget

# Grace’s ootd

Viime episodin jälkeen Grace ei ollut kovin halukas enää järjestämään illalliskutsuja. Siskonsa ja miehensä joukkuetoverin kuhertelu oli ollut liian suuri uutinen nieltäväksi, mikä oli myös sammuttanut varsin tehokkaasti halut järjestää minkäänlaisia kutsuja. Grace ei kuitenkaan ollut Denverin aina kotivaimo, joka oli tunnettu illalliskutsujen järjestämisestä. Nimittäin muutama päivä sitten Grace oli saanut illalliskutsun Wellingtoneilta ja kyseiseen kutsuun oli vastattu myöntävästi – mikä oli myös unohdettu varsin nopeasti omien päälle painavien työkiireiden keskellä. Freelancer journalistina oli etunsa, mutta etenkin kauden keskellä Grace tuppasi aina ottamaan enemmän töitä, jotta sai aikansa yksin kulumaan nopeammin. Töihin oli äärimmäisen helppo uppoutua silloin kun oltiin yksin ja Grace luonnollisesti vähensi töitään, kun kausi loppui, koska halusi kaiken vähäisenkin vapaa-ajan viettää aviomiehensä kainalossa. Päälle painavien deadlinejen keskellä Grace oli kuitenkin lähes unohtanut lupauksensa illalliskutsuille saapumisesta, mutta Luojan kiitos, Wellingtonien vaimo, Katy oli ystävällisesti muistuttanut häntä illallisesta päivän pelin jälkeen. Grace olisi halunnut perua heidän menonsa Brycen kanssa, mutta luvattu mikä luvattu. Illallismekko oli vedetty päälle ennen peliä, jonka jälkeen Stantonien aviopari oli ottanut suunnakseen määränpäänsä.

Pelin aikana ja automatkalla Grace oli varsin tiiviisti vaihtanut viestejä sen hetkisen työnantajansa kanssa, mutta oli kuitenkin täysin tietoinen ympärillään tapahtuvasta. Mielessä pyöri sillä hetkellä varsin tiiviisti työasiat, joista osattiin kuitenkin irtaantua kun Bryce oli puhjennut puhumaan. Katse käännettiin vitsailevaan aviomieheen varsin nuivasti hymähtäen, samalla kun kädessä oleva puhelin sujautettiin laukkuun. ”Well, if they are there too – we are going back home”, Grace nyrpisti nenäänsä ja katseli kuskin paikalla istuvaa Bryceä jopa hiukan huvittuneena. Hän kuitenkin vakavoitui, kun mies puolestaan tiedusteli tilanteesta siskonsa kanssa. ”No. I haven’t heard from her after that… Incident”, Grace myönsi päätään kieltävästi pudistellen ja mutristi sen myötä huuliansa varsin mietteliääseen sävyyn. ”I would like to talk to her but… I can’t talk to her without yelling, not yet. I need more time to process this cheating thing”, hän huokaisi turhautuneena, samalla kun hieraisi käsivarttaan. Grace oli suhtautunut pettämiseen aina hyvin negatiivisesti ja nyt kun hän tiesi siskonsa lähteneen samalle polulle Brooksin kanssa, hän ei tiennyt miten suhtautua asiaan. Tapahtuneesta huolimatta Gracella oli käsittämättömän ikävä Saraa, jonka kanssa oli totuttu juttelemaan lähes päivittäin – mutta sen tiedon seurauksena Grace oli nähnyt parhaaksi ottaa hiukan etäisyyttä siskoonsa, jos halusi jossain vaiheessa keskustella asiasta Saran kanssa järkevästi. Grace painoi päänsä penkkinsä niskatukea vasten ja liu’utti katseensa hitaasti Bryceen, jonka ehdotukselle onnistuttiin hymyilemään vinosti. ”Yes, please. Thanks babe”, Bryce jos joku, osasi lukea vaimonsa ajatukset ja kieltämättä tieto siitä, että mies edes hiukan katsoi siskonsa perään, helpotti naisen kuohuvaa mieltä.

Lopulta aviopari saapui määränpäähänsä ja aviomiehensä tavoin Grace katseli taloa jopa aavistuksen inhoten. ”Can we do that?”, Grace naurahti Brycen huolettomalle ehdotukselle ja silmäili aviomiestään hetken, jonka kosketuksen reidellään tuntiessa hymyili vinosti. ”I hate when people keep their red wine in fridge…”, todettiin huvittuneena, mutta lopulta nousi laiskasti Brycen tavoin autosta ja kiersi auton toiselle puolelle, vain tarttuakseen Bryceä kädestä, ennen kuin askeleet veivät heidät soittamaan ovikelloa. ”And to be honest, I hate Katy’s cooking’s. She can’t cook and… - Katy! Heeey sweetie!”, Grace kerkesi supattaa vieressä seisovalle miehelle, kunnes ovi avautui ja sen takaa paljastunutta Katya tervehdittiin hyvinkin teennäisen iloiseen sävyyn. ”Finally! We have been waiting you guys, there’s this teams new physical therapist”, talon emäntä virkkoi, samalla kun naiset vaihtoivat pikaisen halauksen sisälle astumisen yhteydessä ja Bryceen luotiin merkittävä katse. Ennen peremmälle astelua Grace tarttui uudelleen Brycea kädestä, mitä myös puristettiin tiukasti. ”You guys have new psysical therapist? Wird you haven’t met him yet”, Grace virkkoi hyväntuulisesti astellessaan peremmälle miehen kanssa, mutta pysähtyi olohuoneen tienoille, jossa pörräsi muitakin joukkuelaisia vaimoineen. Katy puolestaan toi viinilasilliset heille – jotka oli luonnollisesti talon emännän tapojen mukaan täytetty jääkaappikylmällä punaviinillä. ”Here you go and now, make yourself at home. Dinner is almost ready. And that new guy whom I mentioned earlier, is in the kitchen with her wife. Go say hi or something – I’ve heard they are dying to meet you guys”, Katy selosti ennen kuin paineli matkoihinsa, saaden Gracen kohottelemaan kulmiaan yllättyneenä ja siemaisemaan siitä ikävän kylmästä viinistä. Grace ei keksinyt sille palavalle tutustumisen halulle mitään muuta syytä, kuin sen että monet nähtävästi näkivät heidät Brycen kanssa jonkinlaisina ’vanhempihahmoina’, joiden puoleen kaikki kääntyivät tilanteessa kuin tilanteessa. Kyseinen viini oli kuitenkin joutua väärään kurkkuun, kun katseen kääntyessä keittiöön siellä nähtiin harvinaisen tutut kasvot, muutaman vuoden takaa. ”Oh no…”, Grace henkäisi yllättyneenä, nähdessään keittiössä seurustelevan Wesleyn vaimoineen – jota eivät olleet vielä siinä vaiheessa onneksi huomannut heitä kahta. Siksipä Grace käänsi nyt selkänsä keittiötä kohti ja kääntyi aviomiehensä puoleen, johon luotiin nyt varsin painottava katse. ”Uh, babe… I want you to know I love you. More than everything. And I want you also know, that your new physical therapist is uh my ex-boyfriend”, Grace päätti sen pehmittelyn lomassa ilmoittaa varsin rehellisesti, miten asia oli – silläkin uhalla, että Bryce ei ottaisi sitä uutista kovin lämpimästi. Tosin kukapa olisi ottanut? Ei Grace olisi liioin ollut iloinen siitä, jos joutuisi jonkun Brycen ex-hoidon kanssa samaan huoneeseen.

Grace loi seuraavaksi varsin epäuskoisen katseen aviomieheensä, joka yritti edelleen järkeillä asiaa. Grace ei tiennyt tekikö mies sen ystävänsä ja naisen siskon eduksi, vai siksi että halusi vain rauhoitella tapahtuneesta järkyttynyttä vaimoa. Oli miten oli, miehen tilanteen järkeily ei sillä hetkellä tuntunut helpottavan tilannetta. ”They are cheating their better half’s, Bryce. I don’t think she need my supporting shoulder when she has Brooks to do that…”, hän huokaisi silmiään dramaattisesti pyöritellen. Brycen olisi pitänyt olla kuuro, jos mieheltä olisi mennyt ohitse naisen aavistuksen katkera äänensävy. Sara petti Lukasia ja Brooks Hollya, siitä ei todellakaan päässyt yli tai ympäri. Grace puri alahuultaan mietteliäästi, mutta lopulta hieraisi nenäänsä ja pudisteli päätään Brycen varmisteluille. ”No, I don’t. But the knowledge that you are there watching them makes me worry less”, Grace ei todellakaan halunnut tietää kaksikon kuherteluista sen enempää, mitä jo tiesi, mutta Brycen läsnäolo rauhoitti jo itsessään hyvin paljon naisen kuohuvaa mieltä. Jos jotain tapahtuisi, Grace oli varma että Bryce osaisi pitää tilanteen kasassa.

Kun määränpäähän oli saavuttu ja oven taakse seisahduttu aviomiehen kera, Grace kävi jo mielessään kaikki ne inhotukset, jotka odotti heitä sen oven takana. Jääkaappikylmä punaviini, kuiva pihvi, mauttomat seuraleikit... Grace tiedosti ehkä liiankin hyvin olevansa yksi joukkueen vaimoista, jonka illalliskutsuille saavuttiin enemmän kuin mielellään. Hän teki huomattavasti parempaa ruokaa, kuin yksikään joukkueen vaimo, eikä liioin halunnut järjestää mitään lapsellisia seuraleikkejä. Grace olisi mielellään tarttunut siihen Brycen hermoromahdukseen, mutta he olivat jo paikan päällä soittamassa ovikelloa, joten siitä ei oikein voinut luistaakaan. Oven avauduttua ja tervehdittyä talon emäntää, kaksikko päästettiin peremmälle. ”You didn’t know? How’s that possible?”, Grace naurahti matalasti, kun Bryce ilmoitti ettei ollut edes tietoinen joukkueen uudesta fysioterapeutista. Hyvin pian sen jälkeen käteen oli tuotu kylmää jääkaappiviiniä. Siitä siemaistessa varovaisesti Gracen olisi tehnyt mieli irvistää, mutta hän onnistui peittämään sen ilmeen muutoksen suunsa eteen nostetun käden taakse. Valitettavasti se viini ei kuitenkaan ollut ainoa asia, joka sai naisen irvistämään ikävästi. Keittiössä palloileva ex-poikaystävä vaimoineen oli varsinainen näky, mitä Grace ei todellakaan odottanut näkevänsä Denverissä.

Oli luonnollista että Grace päivitti aviomiehensäkin aja tasalle tilanteesta – joka seuraavaksi lähti varsin jämptillä otteella retuuttamaan vaimoaan sivummalle. Eikä Grace laittanut vastaan, vaan siirtyi Brycen mukana ja hieraisi käsivarttaan kulmiaan kurtistellen, kun he olivat päässeet sivummalle. ”I agree on that, but what we are going to say to Katy? Babe, we can’t just leave without saying anything!”, Brycen kanssa oltiin ehdottomasti samaa mieltä. Grace ei mielellään olisi viettänyt iltaansa ex-poikaystävän ja hänen vaimonsa seurassa – vaikka mitään tunteita vaihvasta suhteesta ei ollut jäljellä, jonka vuoksi se olisi ollut kiusallista. Kiusallista siitä enemminkin teki se, minkä vuoksi he olivat alun perin eronneet. Miehen kysymys sai naisen kuitenkin kohottamaan yllättyneenä kulmiaan ja viemään samalla kätensä tiukkaan, kuin itseään suojelevaa puuskaan rinnalleen. ”How the hell I should know? I haven’t heard from him after we broke up. Do you really think I knew he was living here?”, Grace vuorostaan parahti matalasti, jotta muut kanssaihmiset eivät olisi kuullut heidän keskustelua, joita vilkaistiinkin varsin pikaisesti. Katse palautettiin kuitenkin takaisin Bryceen, jota silmäiltiin ehkä aavistuksen loukkaantuneena. Miksi hänen olisi pitänyt tietää ex-poikaystävänsä liikkeistä ja eritoten siitä että Wesley oli sattumalta rantautunut kaupunkiin? ”Oh, so you would’ve wanted to know that this guy was the last man who left me because of my… flaw”, nainen tuhahti varsin pistävään sävyyn, sillä Bryce tiesi varsin hyvin taustoistaan ja siitä, kuinka useimmat aikaisemmat suhteensa aikuisiällä olivat päätyneet eroon yhden painavan syyn vuoksi.

Grace kuitenkin ymmärsi aviomiehensä mustasukkaisuuden. Hän olisi ollut samanlainen, jos olisi joutunut jonkun Brycen entisen naisystävän kanssa samaan tilaan. Kukapa ei olisi ollut Brycen kaltaisesta miehestä mustasukkainen? Siinä asiassa he olivat onneksi samanlaisia, joten sitä suuremmalla syyllä Grace aikoi myös pitää itsensä rauhallisena. ”To be honest, there’s nothing to tell. We dated back in Tampa, almost three years and we broke up year 2013. Haven’t seen or heard from him since”, Grace henkäisi aviomiestään silmäillen ja samaan aikaan tarttui Bryceä tiukasti kädestä. ”Babe, just calm down”, hän pyysi rauhallisesti, jonka jälkeen hiljeni hetkeksi ja katseli heidän ympärilleen. ”We just have to…”, Grace kerkesi aloittaa sen pakosuunnitelman suhteen, mutta hyvin pian sen jälkeen heitä lähestyi aikaisemmin mainittu pariskunta, jotka olivat huomanneet heidän läsnäolonsa. ”Grace! Jesus Christ, I’ve heard rumors you live here nowadays but I didn’t expect to see you here”, Wesley naurahti hyväntuuliseen tapaansa, kun pääsi Gracen ja Brycen kanssa puhe-etäisyydelle. Grace loi siinä vaiheessa pikaisen vilkaisun Bryceen, ennen kuin loihti kasvoilleen ystävällisen hymyn ja astui aviomiehensä vierelle seisomaan. ”Oh, hi Wesley... Yeah, uh, this is my husband, Bryce Stanton”, se ystävällinen hymy muuttui hiukan vaivaantuneeksi, mutta kohteliaisuuden nimissä Grace esitteli Brycen ex-poikaystävälleen ja viittoi vieressä seisovan miehen puoleen vapaalla kädellään. Se sai Wesleyn puolestaan nyökkäämään ja ojentamaan kätensä Brycea kohti. ”Yes yes of course, I heard you got married. You’re quite a lucky guy, Bryce. Congratulations. Wesley Cooper, nice to meet you! And this is my wife, Mila”, Wesley sanoi ja esittelyjen jälkeen viittoi puolestaan vaimonsa puoleen.

Edessä seisova aviopari vaikutta kaikin puolin onnellisilta, joka ei kuitenkaan vaikuttanut Gracen mielialaan sen suuremmin. Hän oli itsekin onnellisessa avioliitossa, eikä olisi aikaansa Brycen kanssa vaihtanut mihinkään. ”So, you’re Rockies’ right fielder?”, Wesley seuraavaksi viritteli keskustelua ja varmisteli kuulemaansa, mutta keskustelua ei kuitenkaan päästy pidemmälle viemään, kun Katy oli kutsunut vieraansa syömään. Wesley vilkaisi vaistomaisesti olkansa ylitse muiden pöydän luokse lipuvien vieraiden puoleen, katseensa kuitenkin palautuessa vielä hetkellisesti Stantonien pariskunnan puoleen. ”It was nice to see you, Grace – and meet you Bryce”, niiden ystävällisten sanojen jälkeen hän laski kätensä vaimonsa alaselälle ja lähti kuljettamaan Milaa vierellään pöydän luokse. Kaksikon lipuessa pois, Grace henkäisi syvään ja hieraisi nenänvarttaan, kääntäen rintamasuuntansa Brycea kohti. ”Let’s just eat and leave?”, Grace ehdotti rauhallisesti ja tarttui Brycea kädestä, jota puristettiin tiukasti. Sillä hetkellä Grace toivoi enemmän kuin mitään muuta, että olisi jäänyt Brycen kanssa kotiin ja viettänyt illan rauhallisesti aviomiehensä kanssa.

Valitettavasti se illallinen oli saanut kaikista mahdollisista käänteistä sen ikävämmän. Wesleyn ja sen vaimon läsnäolo oli tullut Gracelle yhtälailla yllätyksenä, siinä mitä Brycelle. He eivät olleet miehen kanssa pitäneet yhteyttä sitten eron jälkeen ja hyvä niin. Etenkin kun otti huomioon millaisen reaktion se aiheutti edessä seisovassa aviomiehessä, joka oli hetki sitten raahannut naisen sivummalle. ”We can’t, it would be rude!”, Grace parahti kiukkuavalle aviomiehelleen matalasti ja viittoi kädellään heidän ympärilleen. Bryce oli heistä ehkä se suorempi tapaus, joka olisi voinut tuosta vain poistua paikalta, mutta Grace oli ehdottomasti heistä se joka ei osannut olla niin röyhkeä. Tosin sitä miehen lähdönhalua buustasi entiseltään heille jo entuudestaankin tuttu mustasukkaisuus, mitä he kumpikin tunsivat varsin voimakkaasti toisiaan kohtaan. Tällä kertaa Bryce oli heistä kuitenkin se, joka sokaistui mustasukkaisuudestaan ja käyttäytyi kuin pieni, uhmaikäinen lapsi. ”Maybe? What kind of wife you think I am?”, nainen puolestaan kivahti matalasti käsiään levittelevälle miehelle. Grace koki olevansa harvinaisen etuoikeutettu Brycen kaltaisesta aviomiehestä, eikä hän missään nimessä kokenut tarpeelliseksi edes vilkuilla vieraisiin pöytiin. Saati sitten haikailla ex-poikaystävänsä perään, jota ei oltu nähty ja kuultu vuosi kausiin. Seuraavaksi Bryce oli jo pahoittelemassa, kun kävi ilmi miksi sitä oltiin alunperin erottu. Syy oli sama kuin aina – lapset. Grace pudisteli niille pahoitteluille päätään ja huokaisi raskaasti. ”Yeah well - now you know”, Bryce oli onneksi ainakaan luvannut, ettei tulisi koskaan käyttämään naisen lapsettomuutta häntä vastaan ja sen lupauksen mies oli myös tehnyt.

Grace yritti miestä rauhoittaakseen tarttua Bryceä kädestä ja vakuutella itselleen että kyllä he selviäisivät siitä illasta – tavalla tai toisella. Valitettavasti Wesleyn ja sen vaimon läsnäolo ei helpottanut sitä tilannetta, mutta onneksi kaksikko oli siirtynyt yhtä nopeasti pöytään, mitä olivat käyneet pyörähtämässä Stantonien pariskunnan luona. Brycen silmien pyörittely sai Gracen tekemään samoin – lähinnä aviomiehensä reaktiolle ja käyttäytymiselle. Samaan aikaan Grace puri kieltään, jotta ei sanoisi mitään mikä voisi pahentaa tilannetta. Illallispöytään siirryttiin aviomiehen perässä ja istuuduttiin alas, ennen kuitenkaan kun Grace kerkesi ottaa muiden vierailijoiden tavoin ruokaa lautaselleen, Katy oli avannut suunsa. ”Uh... We met back in Tampa. Thru friend”, niin paljon kuin Grace piti muista vaimoista, hän myös tiesi että heidän joukosta löysi yksi jos toinenkin juoruilija – pahin heistä taisi juuri olla Katy. Illan emäntä, joka ei osannut edes tehdä kunnolla ruokaa, oli yksiä pahimpia juoruilijoita ja sitä suuremmalla syyllä Gracella ei ollut halua avata taustojaan Wesleyn kanssa sen suuremmin. Pöydän toisella puolella istuva Wesley ei laittanut pahakseen sitä selitystä – luultavasti mieskään ei halunnut koko Rockisien joukkueen pariskunnille paljastaa heidän todellisia taustoja. Siksipä kumpikaan ei sanonut mitään niihin Katyn sanoihin kuulumisien vaihdosta. Se olisi ollut liian outoa ja he molemmat tiesivät sen.

Brycen jupinat eivät tosiaankaan jääneet Gracelta kuulematta. Hän pyröäytti huomaamattomasti silmiä ja painoi selkänsä tuolinsa selkänojaa vasten, tarttuen siihen edessä olevaan viinilasiin, jonka ikävän kylmästä sisällöstä otti huikan. Ruokahalu – mitä tosin ei alunperinkään ollut – katosi kokonaan, eikä koko illallisen aikana Grace syönyt kuin muutaman haarukallisen. Ilta tuntui kuluvan äärettömän hitaasti, mutta kun vieraat alkoivat saada illallisen loppuun ja osa siirty parveilemaan ympäri asuntoa, Grace laski kätensä Brycen reidelle ja loi vaativan katseen mieheen. ”We are leaving, now”, naisen äänensävystä pystyi jo aistimaan, ettei se ollut ehdotus ja Grace uskoi vahvasti että Bryce ei vastustellut sen lähdön kanssa. Pariskunta nousi vaivihkaa paikoiltaan ja pääsi varsin vaivattomasti muiden vieraiden huomaamatta lähtemään. Autoon pakkauduttiin ja kotimatkakin meni pitkälti syvän hiljaisuuden vallassa. Rehellisesti sanottuna Grace ei tiennyt mitä sanoa, eikä hän julkisella paikalla viitsinyt lähteä kyselemään oliko Bryce vielä vihainen – tai mustasukkainen.

Vasta kun heidän autonsa kaarsi kotipihaan ja pariskunta pääsi sisälle, Grace nakkasi kädessään olevan kirjekuori laukun eteisen pöydälle ja huokaisi raskaasti. ”Babe, you can’t be mad at me about this… I honestly didn’t know he lives here now”, Grace henkäisi ja loi edellä astelleeseen aviomieheensä vetoavan katseen – tai sen selkään nyt ainakin. Bryce oli aina ollut hyvin itsepintainen sen mustasukkaisuuden kanssa, jopa sellaisissa tilanteissa kun ei olisi ollut mitään syytä. ”And there’s no reason to be jealous. I haven’t heard or seen him since we broke up and I have no desire to catch up with him”, nainen vakuutteli varmalla äänellä ja levitteli käsiään, ennen kuin ne hakeutuivat kevyeen puuskaan rinnalleen. Grace ei aikonut pahentaa tilannetta suuttumalla itse siitä miehen mustasukkaisuudesta. Bryce näytti kuitenkin edelleen siltä, että mies olisi halunnut vain sisustaa heidän kotinsa uudelleen. Taustalla taisi edelleen painaa päivän tappio, eikä sitä helpottanut se aikaisempi illallinen, huonossa seurassa, jääkaappikylmän viinin kera. ”You know that I love you? More than anything and I’m happy with you. Just you”, Grace tunsi tarpeelliseksi muistuttaa ja hymyili vinosti sanojensa jälkeen, ennen kuin jatkoi ja viittoi makuuhuonetta kohti. ”I’m going to go shower now...”, hän ilmoitti, silmäillen Bryceä hetken hiljaa. Lopulta hän kuitenkin suuntasi makuuhuoneeseen ja seisahtui ensitöikseen lipastolle, johon riisui korvakorunsa ja muut helyt, jotka oli sitä iltaa varten laittanut ylleen. Sillä hetkellä Gracesta oli vain parasta jättää Bryce omaan rauhaan – tai ainakaan hän ei halunnut olla paikalla, jos mies aikoisi pistää hänen sisustukselliset kipot ja kapot uuteen uskoon.