member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Apr 15, 2018 11:48:18 GMT 2
Post by julle on Apr 15, 2018 11:48:18 GMT 2
FRIDAY 14. AUGUST 2017, AFTERNOON HOSPITAL & SAMANTHA’S PLACE SAMANTHA SANCHÉZ & DAMIAN BLACKWELL (+ NEWBORN, BABY BRENNAN) Samantha's ootd / jenni Kaksi päivää sitten Samantha oli saapunut sairaalalle kovien supistuksien saattelemana ja tunteja myöhemmin hän oli synnyttänyt maailmaan toisen lapsensa. Luojan kiitos supistukset olivat alkaneet äitinsä ollessa käymässä luonaan, sillä muutoin Samantha olisi joutunut yksin selviytyä sairaalalle. Alkavasta synnytyksestä oli luonnollisesti soitettu ex-miehelle, mutta kovin suuria odotuksia Brendanin paikalle saapumiselle ei ollut. Koko siihen uuden lapsen tuloon ja yksinhuoltajana oloon oli totuteltu viimeiset 9 kuukautta, eikä Samantha epäillyt kykyjään äitinä sen enempää mitä ennenkään, sillä oli Lilyn kanssa jo pärjännyt varsin hyvin kahdestaan. Samantha ei ollut jaksanut eron jälkeen enää kärttää miehen perään, vaan Brendan sai tavata tytärtään, kun kerkesi – mikä yleensä rajoittui lyhyisiin viikonloppuihin. Olihan se vähän, mutta ei Samantha halunnut viedä miehen vähäisiä oikeuksia lapsiinsa, vaikka ei se luultavasti muuttuisi mihinkään uuden tulokkaan myötä. Viimeisen parin kuukauden aikana oli kuitenkin tapahtunut paljon sellaisia asioita, jotka olivat varsin vahvasti pyörineet Samanthan mielessä. Damienin kanssa vaihdetut suudelmat olivat päällimmäisenä mielessä, mutta miehen koomassa makaavan paremman puolen vuoksi Samantha oli kokenut parhaaksi ottaa viime kerran jälkeen etäisyyttä Damieniin. Siitä huolimatta, että hän yritti tehdä oikein, ikävä painoi takaraivossa ja oli hetkiä, kun Samantha olisi halunnut soittaa miehelle ja kysyä, miten se pärjäsi oman tulokkaansa kanssa. Oma synnytys kuitenkin vei ajatukset toisaalle ja Brennaniksi ennalta nimetyn pojan synnyttyä, ajatukset olivat pyörineet ainoastaan sen ympärillä. Seuraavan kahden päivän aikana sitä pienokaista olikin sitten koko perhe ja ystävät tulleet katsomaan katsomaan, minkä siivittämänä päivänsä pitkälti kuluivat. Perjantai aamuna lääkäri oli ilmoittanut, että Samantha voisi lähteä pojan kanssa kotiin. Sen hyvän uutisen myötä Samantha oli alkanut valmistelemaan lähtöä. Suihkun jälkeen Samantha puki äitinsä aikaisemmin tuodut puhtaat vaatteet. Sen lomassa luotiin Lilyn vanhassa kantokopassa nukkuvaan Brennaniin, mikä väkisinkin nostatti onnellisen hymyn huulilleen. Lopulta Samantha kiskoi tuolin selkänojalla olevan takin ylleen ja asteli kantokopan luokse, vain huomatakseen huoneensa ohitse kävelevän Damienin. Sen menoa katseltiin hiljaa, mutta lopulta Samantha nappasi tuolilla lepäävän laukun olalleen ja poikansa kantokopan toiseen käteensä, astuen huoneesta ulos käytävälle. ” Damien! Hey…”, Samantha huikkasi sen suuremmin empimättä ja lähti astelemaan lähemmäksi miestä, joka oli kerjennyt jo lähes toiseen päähän sitä käytävään. ” You visiting Katy? Uh, how is she?”, hän tiedusteli joskin varovaiseen, tunnustelevaan sävyyn, samalla kun silmäili miehen kasvoja vinosti hymyillen. Katse kävi ohimennen kantokopassa nukkuvassa pojassa, joka lopulta palautui takaisin mieheen. ” Oh yeah, this is te newcomer, Brennan” |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Apr 15, 2018 13:39:59 GMT 2
Post by jenni on Apr 15, 2018 13:39:59 GMT 2
DAMIEN'S OOTDAva oli jo varttunut kolmen kuukauden ikäiseksi, eikä tytöstä enää voitu puhua aivan vastasyntyneenä. Tämä kasvoi ihan silmissä ja joka päivä Damien sai hämmästyä tyttärestään, jälkikasvustaan. Samalla joka päivä hän sai myös tuntea sen viiltävän tuskan ja surun sisällään, kun tiesi, ettei Katy ollut näkemässä tyttärensä kasvamista ja kehittymistä. Katy oli vajonnut onnettomuuden seurauksena vegetatiiviseen tilaan. Lääkärit eivät olleet osanneet antaa mitään takeita tai arvioita tämän heräämisestä, mutta eivät myöskään tilanteen kääntymisestä pahempaan suuntaan. Toistaiseksi Katyn tila oli ollut vakaa. Damien kävi useita kertoja viikossa sairaalassa, jos ei aivan joka päivä, niin vähintäänkin joka toinen päivä. Niin usein, kun hän vain sai Avalle hoitajan eli useimmiten äitinsä Carolin. Niin oli tehty myös silloin elokuisena perjantaina. Damien oli vienyt Avan iltapäivällä vanhempiensa luo, jossa Carol oli iloisesti ottanut pojantyttären hellään huomaansa. Vaikka Damien tiesi voivansa jättää tytön hyvään paikkaan, tunsi hän silti joka kerta suurta surua, sillä Avan paikka olisi ollut oman äidin lähellä. Edes hän ei voinut sitä tilannetta yksin pelastaa. Eihän hän esimerkiksi voinut tarjota luonnollisella tavalla ruokaa lapselleen. Carol selvästi vaistosi joka kerta poikansa tuskan, sillä tälläkin kertaa nainen lempeästi vaati Damienia ottamaan sairaalassa käynnin lisäksi hetken aikaa myös itselleen. Mitä ikinä se sitten olikin, Carol vaati, että Damien sallisi itselleenkin hetken hengähdystauon ennen kuin tulisi hakemaan Avaa. Kello oli puoli neljän, kun Damien viimein oli päässyt sairaalalle asti. Hän oli hypännyt metroon vanhempiensa kodin luona, ajanut oikealle asemalle, mutta jäänyt sitten hetkeksi harhailemaan ulos ennen kuin oli rohjennut saapua perille asti. Ilmoittautuminen, hissi oikeaan kerrokseen, desinfiointiaineelta tuoksuvat pitkät käytävät, aina sama kaava. Tällä kertaa hän ei vain ehtinyt kolmanneksi viimeistä käytävänpätkää loppuun asti, kun kuuli jonkun huikkaavan nimeään. Damien kääntyi puolittain ja näki Samanthan. He eivät olleet nähneet toisiaan moneen viikkoon. Kuukausista kai voitiin jo melkein puhua. Suudelmat välähtivät Damienin mielessä, kun hän kääntyi kokonaan ja otti askeleita tulosuuntaansa, kunnes he kohtasivat Samanthan kanssa. "Hi", mies sanoi ja hänen katseensa kävi siinä kantokopassa ennen kuin siirtyi takaisin Samanthan kasvoihin. "Yeah... Visiting Katy. Everything's okay, same as usual. Nothing new", mies kertoi, vaikka tuntui pahalta todeta kaiken olevan kunnossa. Koska eihän mikään ollut kunnossa, ei, kun Katy oli siinä tilassa. Damienin katse käväisi jälleen siinä kantokopassa, kun Samanthakin tajusi asian. Niin, toden totta. Damienia melkein alkoi hävettää, että ei ollut soitellut Samanthan perään tämän vointia kyselläkseen. Oikeastaan hän oli ehtinyt unohtaa, että naisen synnytys oli sijoittunut ihan näihin aikoihin. Eivät he olleet tosin muutenkaan soitelleet, pitäneet mitään yhteyttä toisiinsa. Mutta olisi kai Damienin pitänyt sysätä suudelmat ja tunteet sivuun ja kysellä naisen vointia silkkaa ystävällisyyttään. "Brennan. That's a nice name. Congrats", Damien hymyili ja katseli kantokopassa uinuvaa poikaa. "Did everything go well? How are you and the baby?" mies kyseli. Heidän siinä hetken juteltuaan Damien ehti jo pyytää Samanthaa kanssaan sairaalan kahvioon hetkeksi. Toisen pointti sairaalassa vietetyn ajan paljoudesta viime aikoina sai myös Damienin kuitenkin pohtimaan ehdotuksen järkevyyttä. Ideaa kahvi- tai tee-hetkestä kumpikaan ei sinänsä vastustanut. Damienilla oli kuitenkin sellaista ennen vielä tehtävää. "Do you want to see her before we go? It would be a good idea if she heard other's voices than mine or the nurses'. Katy's a pretty social person. She likes when she has a lot of people around her." Pieni, surumielinen hymynkare käväisi Damienin huulilla hänen sanottuaan sen.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Apr 15, 2018 21:40:53 GMT 2
Post by julle on Apr 15, 2018 21:40:53 GMT 2
Samanthan arvailut Damienin suhteen osuivat oikeaan. Katy oli edelleen sairaalassa ja näytti siltä, ettei naisen tila ollut kohentunut sitten viime näkemän. Samantha ei osannut edes kuvitella millaista tunnemyrskyä mies mahdollisesti kävi lävitse. Hänen kihlattunsa oli koomassa ja hänellä oli hoidettavana vajaan muutaman kuukauden ikäinen tytär. Tilanne ei varmastikaan ollut helppo ja se että oli tietoisesti jättänyt ottamatta yhteyttä mieheen, aiheutti pienen piston naisen sydämessä. Oli se suudelma sitten herättänyt ne vanhat tunteet pintaan tai ei, niin olisihan Samantha voinut siitä huolimatta hyvänä ystävänä edes tiedustella Damienin vointia. Se ettei Samantha ollut kuitenkaan soittanut tai laittanut miehelle viestiä, ei nimittäin tarkoittanut sitä, etteikö häntä olisi edelleen kiinnostanut Damienin ja Avan hyvinvointi.
Siksipä miehen näkeminen sairaalalla ei tullut yllätyksenä. Sen sijaan Katyn kohentumaton tila oli kuitenkin yllättävää. Olivathan lääkärit alusta alkaen antaneet hyvin vähän toivoa sille heräämiselle, mutta siitä huolimatta Samantha jaksoi elätellä toivoa. ”O-okay. I’m sorry to hear that”, Samantha pahoitteli aidosti pahoillaan ja nosti vapaan kätensä vaistomaisesti sydänalalleen. Oli inhottavaa kuulla, ettei mitään edistystä viime kertaan ollut tapahtunut. Samantha rohkeni kuitenkin epäillä miehen sanoja, mutta ei viitsinyt kuitenkaan tarttua niihin. Damien puhuisi hänelle, jos haluaisi, naisella ei missään nimessä ollut tarkoitus painostaa miestä puhumaan hänelle, jos ei halunnut. Katseensa käydessä Damienin tavoin toisessa kädessä olevassa kantokopassa, se palautui yhtä nopeasti takaisin mieheen, jolle hymyiltiin vinosti. ”Yeah… It’s origin from Irish. He’s father – my ex-husband – is from Ireland. We decided it together months ago”, hän kertoili vinosti hymyillen. Oli kieltämättä onni, että se nimi oli päätetty jo kuukausia sitten. Ainakaan sitä ei tarvinnut murehtia, nyt kun lapsesta aiottiin pitää yksin huolta.
”Everything went well. I had my mother with me and… Yeah. We are just fine”, Samantha nyökkäili Damienin kyselyille heidän hyvinvoinnista. Asiat olivat oikeastaan paremmin kuin hyvin sillä hetkellä ja vaikka aikaisemmin Samantha oli hienoisen huolissaan, miten yrityksensä pärjäisi tulevan äitiyslomansa kanssa, mutta onneksi äitinsä oli siitäkin pitämässä huolta. Sen myötä Samantha sai jäädä huoletta äitiyslomalle. Sen juttutuokion kanssa Damien ja Samantha olivat suunnanneet kahvioon, jossa he istuutuivat alas kahviensa kanssa. Samantha kerkesi laskemaan kädessä olleen kantokopan alas ja ottamaan varovaisen huikan kuumasta kahvistaan, kun kuuli miehen kysymyksen. ”I would love to, let’s go then. Lead the way”, ei siinä kahviossa kauaa kerjetty istua, kun kaksikko nousi takeaway kuppiensa kanssa ylös ja Samantha lähti kantokopan kera Damienin vanavedessä käytäville suunnistamaan Katyn huonetta kohti. Ne käytävät olivat nähtävästi tulleet viime viikkojen aikana Damienille tutuksi, sillä pian he saapuivat Katyn huoneeseen. Koomassa makaava nainen näytti kaikin puolin rauhalliselta, josta huolimatta myös hiukan surumielinen katse kävi sairaalasängyssä makaavassa naisessa.
Jonkin aikaa Damien ja Samantha viettivät siellä Katyn huoneessa. Se meni osittain hiukan hiljaisissa tunnelmissa, sillä ei Samanthakaan tiennyt oikein mitä sanoa. Lopulta he kuitenkin alkoivat tehdä lähtöä. ”Do you want to come to my place, for coffee or something. Catch up and so on, you know?”, Samantha ehdotti, kun he astuivat huoneesta takaisin käytävälle, heittäen samalla jo tyhjäksi juodun kupin roskiin. Ehdotuksensa lomassa nainen hieraisi lohduttavasti Damienin hartiaa, jonka jälkeen vaihtoi kantokopan kantavaa kättä. Pieneksi pojaksi se kantokopan kantaminen alkoi käydä työstä – ja kieltämättä Samantha halusi jo kotiin sieltä sairaalan steriileiltä käytäviltä.
|
|
