And I want you so much that I just can't resist you

ootd

Uusi viikko, uudet tuulet - niinhän sen piti ainakin teoriassa mennä? Addielle tilanne oli vähän toinen kun hän oli viettänyt koko viikonlopun päivystämässä joten tämä maanantai ei edes tuntunut maanantailta. Viikonloppu oli onneksi sujunu verrattain rauhallisissa merkeissä joten ihan koko aikaa Addie ei sentään ollut joutunut sairaalalla viettämään. Mutta ei sitä silti oikein tullutkunnon viikonloppua vietettyä,kun ei voinut lähteä puolen tunnin matkaa kauemmas sairaalalta. Ei sillä, että Addie nyt muutenkaan olisi ollut sitä tyyppiä, joka halusi välttämättä pois työpaikalta viikonlopuksi, ennemmin päinvastoin: Tohtori Porter osoitti jotain workaholicin tuntomerkkejä, eikä aina meinannut osata pitää näppejään erossa työasioista.

Siksi Addie oli tänäänkin (jälleen kerran) jäänyt ylitöihin, kun vuoron loppua kohden ensiavun kautta oli tuotu vähän ikävämmän onnettomuuden uhri. Kyseiselle potilaalle maanantai ainakin taisi olla viikon kurjin päivä, kyseessä kun oli nuori opiskelija joka tärkeään uusintatenttiin kiirehtiessään oli juossut autotielle ja miltei joutunut yliajetuksi, vain kaatuakseen metroaseman portaat alas autoa väistäessään, missä yhteydessä tämä oli saanut vammoja niin olkapäähänsä, toiseen käteensä kuin lonkkaansakin. Tapaus ei sinänsä ollut niin vaikea, etteikö päivystävä lääkäri olisi saanut sen hoidettua jonkun residentin kanssa, mutta Addie ei ollut voinut vastustaa kiusausta tarjota auttavia käsiään leikkauksessa. Ei hänellä rehellisesti sanottuna kotona mitään järkevämpääkään tekemistä olisi ollut..

Samaisesta syystä kello lähenteli jo myöhäistä iltaa, kun Addie lopulta vaihtoi arkivaatteet ylleen ja suuntasi ulos Manhattanin viileän lokakuiseen iltaan. Kuten niin monena iltana aiemminkin, suuntasi punapää kulkunsa ensin kadun toisella puolella olevaan baariin, aikeinaan nauttia lasillinen (tai pari) hyvää viskiä, ehkä löytää jotain mielenkiintoista seuraakin. Niinpä hän suuntasi ensin baaritiskille tilaamaan vakiojuomansa ja vilkaisi sitten ympärilleen tarkastaakseen illan tarjonnan seuralaisten suhteen. Kevyt hymy kohotti hänen suupieliään ylöspäin, kun silmiin osuikin pian tuttu hahmo. Aiden, joka toisaalta oli hänen yhden yön juttunsa, toisaalta taas hänen potilaansa, jos ihan tarkkoja oltiin. Eikä omien potilaiden ollut oikein soveliasta ajatella petipuuhia, ja ne kieltämättä välillä pälkähtivät Addien mieleen, ainakin sen jälkeen kun hän oli oppinut tuntemaan Aidenia paremmin heidän juteltuaan vähän enemmän miehen sairaalassaolon aikana.

"This seat taken?" Addie kysäisi neutraalisti asteltuaan Aidenin vierelle ja virnisti sitten miehelle. "Hey you. Still using this place as a replacement for a normal office?", punapää kysäisi viitaten miehen eteensä levittämiin papereihin. Tavallaan Addie kyllä ymmärsi miestä oikein hyvin, eihän tämä ollut vielä täysin työkykyinen sen kuukauden takaisen leikkauksen jälkeen ja Aiden oli mitä ilmeisimmin juuri sitä tyyppiä, joka ei osannut istua neljän seinän sisällä normaalissa toimistossa kovin pitkään.

Addie naurahti lyhyesti Aidenin sanoille siitä, kuinka mies olisi häätänyt hänet pois jos hän olisi ollut ihan kuka tahansa muu. Olihan se oikeastaan ihan imarteleva toteamus. Kai. Niinpä hän istahti siihen vapaalle tuolille ja laski viskilasinsa eteensä pöydälle. Aiden oli kovin nopeasti keräämässä papereitaan takaisin kansioonsa, mutta ei Addie alkanut kyselemään siitä sen enempää. Eivät Aidenin työjutut hänelle kuuluneet - ja miehen työn tuntien Addie ei edes erityisemmin halunnut kuulla niistä. Olihan tässä maailmassa mukavempaakin puhuttavaa kuin sarjamurhaajat.

Pian Aiden ottikin puheekseen oman kätensä, ja sai Addie hymähtämään jokseenkin huvittuneena siitä hyvästä. Eihän baari ollut se kaikkein perinteisin paikka konsultaatiolle. Toisaalta, eipä hänen ja Aidenin suhde ollut myöskään se perinteisin lääkärin ja potilaan välinen.. "You do know I have actual office hours, with appointments?" Punapää virnuili, mutta jätti kuitenkin enemmän vitsailun sikseen. "But you have to keep in mind that it's only been a month. You're not fully healed yet, no matter how much time you spend doing your physical therapy. And recovery from these kind of injuries is a real pain in the ass", hän jatkoi sitten lempeästi. "I wouldn't be worried at this point. Give it at least another month."

Addie oli oikeastaan ihan tyytyväinen, kun Aiden vaihtoi puheenaihetta eikä heidän tarvinnut keskustella Aidenin vammasta sen enempää. Hän kun olisi ihan mieluusti ollut muistuttamatta itselleen, että Aiden oli tarkalleen ottaen hänen potilaansa ja oikeastaan tässä tilanteessa pitäisi pitää tietynasteista ammatillista eäisyyttä. Sitä Addie nimittäin ei halunnut, hän vietti ihan mielellään aikaa Aidenin kanssa. "Kinda.. My shift was officially over at five but I stayed late. But that was my decision, so it's not that bad. Plus I worked all weekend, so it's not even really a Monday for me. Perfectly acceptable to have a drink", Addie tokaisi ja siemaisi viskiään vilkaistuaan ensin lyhyen virnistyksen saattelemana Aidenia. "And no, I didn't say anything to your brother. I haven't even really talked to him that much lately, I guess we've been on different schedules. But I can't promise that he hasn't heard - people gossip." Itse asiassa Addie olisi sangen yllättynyt, jos Aidenin veli ei olisi kuullut asiasta jotain kautta, joskus kun tuntui siltä että sairaalassa kaikki vähänkään mielenkiintoinen levisi kulovalkean lailla. Ja talon palkkalistoilla olevan lääkärin veljen joutuminen sairaalaan kuului ehdottomasti mielenkiintoisiin asioihin - etenkin, kun kukaan ei ollut aiemmin tainnut edes tietää tällä olevan veljeä. Mutta vaikka olisikin kuullut, niin ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ollut ottanut yhteyttä Aideniin. Mikä ei varsinaisesti yllättänyt Addietä, veljesten välit eivät Aidenin puhiden perusteella vaikuttaneet erityisen läheisiltä.

"But how do you end up at a bar on a Monday? It's not like you have the excuse of having worked all weekend, do you?" Addie kysäisi ja käänsi katseensa uudemman kerran Aidenin suuntaan. Eihän tämä baari edes tainnut olla Aidenille lähin työpaikkaansa nähden, luulisi nyt ainakin että FBI:n toimiston läheltäkin löytyi enemmän tai vähemmän kelvollisia juottoloita. Mutta eihän sitä tiennyt jos Aiden vaikka asui jossain lähistöllä, ja tämä baari oli hänellekin kotimatkan varrella niin kuin Addielle itselleen. Tai sitten Aiden oli tullut tänne siinä toivossa että näkisi Addien. Ehkä Addie jopa tavallaan toivoi, että Aidenin syy olisi se viimeinen. Ehkä?

Addie hymähti miehen sanoille siitä, kuinka tapasi lääkärinsä mieluummin sairaalan ulkopuolella. Aidenin kohdalla hän itsekin tapasi tämän mieluummin baarissa kuin sairaalassa, vaikka yleensä sitä ennemminkin toivoi, ettei näkisi potilaitaan kuin työajan puitteissa. Mutta Aiden oli siinä mielessä vähän eri asia.. No, ainakin baarissa oli aina helpompi teeskennellä, ettei heidän suhteessa ollut mitään asiatonta - silloin kun Aiden oli ollut potilaana osastolla oli vähän pitänyt katsoa, ettei ryhtyisi liian flirttailevaksi potilaskierrolla. Olisi vielä tullut jotain sanomista ylilääkäriltä. "If I would get a drink for all my consults, my job would be even better than it is now", punapää naurahti Aidenin tilatessa hänelle uuden viskin.

Sitä viskiään hän ryhtyikin hiljalleen siemailemaan Aidenin selittäessä omista töistään. "Well who's the workaholic now?" Addie pudisti kevyesti päätään miehen sanoille, huvittuneena. Vaikka kyllähän hän ymmärsi. Aidenin sanoissa tosin taisi olla aavistus jotain surumielisyyttä, ainakin hetkellisesti, mutta Addie päätti jättää sen huomiotta. Luurangot Aidenin kaapissa eivät kuuluneet hänelle. "And the FBI is okay with their agent drinking on the job?" Addie kysäisi sen sijaan uuden naurahduksen saattelamana. Eiköhän sarjamurhaajien löytäminen oikeastaan kuulunut niihin asioihin, jotka tarkkaan ottaen pitäisi tehdä selvänä, mutta mitäs pienistä.. "Or is this a case of what they don't know can't hurt them?" Punapää kysäisikin kohottaen kevyesti kulmiaan.

Sitten Aiden myönsikin tulleensa tänne taas Addie mielessään. Punapää käänsi katseensa Aideniin ja virnisti lyhyesti. "Oh really?" hän tokaisi aavistuksen kiusoittelevaan sävyyn ja hörppäsi viskiään. "So have you just been sitting here with a drink, possibly even a few times these past days, waiting to see if I'd come here? So we can.. talk?" Addie kysäisi kohottaessaan viskilasin huulileen ja joi sen tyhjäksi, vilkaisten sitten taas Aidenia.

"I probably wouldn't want to, either", Addie tokaisi Aidenin ilmoittaessa, ettei sitten haluaisi olla päivän viimeinen potilas. Sehän se vasta olisikin, jos joka lääkärille tarjottaisiin drinksuja työnteon ohessa, eihän siitä tulisi mitään. Aiden tosin oli rehellisesti sanottuna yksi harvoista potilaista, joiden kanssa Addie ihan mielellään nautiskeli alkoholiakin - tosin sille taisi olla vähän toisenlaiset syyt taustalla.. "Well then I guess I should treat you more often. Though that would also kinda make this even more inappropriate than it is", Punapää jatkoi virnistellen.

"Ah, so you're basically an insubordinate badass.. I get it", Addie pudisteli kevyesti päätään miehen toteamuksille. Eiköhän ollut aika selvä, että Aiden saattaisi hyvinkin joutua jonkinasteisiin hankaluuksiin, jos selvisi että tämä käsitteli varmasti tavalliselle yleisölle kuulumattomia asiakirjoja baarissa Manhattanilla, viskilasi kädessään. Mutta eihän sitä tarvinnut eteenpäin kertoa. Eihän Aidenista varsinaisesti haittaa ollut, tai ainakaan Addie ei osannut edes kuvitella tämän ryyppäävän omien tutkintojensa ohella niin paljoa, että todella vaarantaisi tutkimuksen. Toisaalta, mitäpä Addie edes FBI:n toiminnasta tiesi.. "So you're saying that as your doctor I'm supporting your whisky-habit by keeping you from field work?"

"That's what I figured", Addie naurahti miehen vitsaillessa tulevansa paikan päälle jo aamuvarhaisella vain odottamaan hänen saapumistaan. "Well, you know, I'm basically a regular here, so I just get the guy at the bar to send me a text message when you arrive, so I don't have to wait here", hän tokaisi sitten mukamas tosissaan ja antoi katseensa kohdata Aidenin silmät hetkellisesti. Keskustelun lomassa Addie oli kuin vaivihkaa laskenut kätensä pöydän alla Aidenin reidelle. "I do enjoy talking very much, especially with you.." hän aloitti, juokduttaen sormiaan samalla hiljalleen ylemmäs Aidenin jalalla, ilmeenkään värähtämättä. "And to be honest, I could just sit here all night, just talking.. or you can finish your whiskey and we can take this party eleewhere and.. not talk."

"That sounds like a good plan", Addie tokaisi Aidenin tullessa siihen lopputulokseen, että hänen oli ilmeisesti pakko jatkaa täällä istuskelua, tai muuten he eivät enää tapaisi täällä. Itse asiassa hän olisi varmaan voinutkin saada baarimikon ilmoittamaan hänelle Aidenin saapumisesta - olihan Addie sentään ollut täällä jo useammin, ja iltojen mittaan oli tulut rupateltua baarimikon kanssa niitä näitä aina kun sattui olemaan hiukan hiljaisempi ilta. Ei Addie kyllä tosissaan olisi moista lähtenyt yrittämään, ei hän niin epätoivoinen ollut, ja oli siinä tavallaan omaa jännitystäänkin tulla tänne paikalle tietämättä, tapaisiko Aidenia vai ei..

Tyytyväinen virnistys kohosi Addien huulille Aidenin kipatessa loput lasinsa sisällöstä kurkustaan alas vastauksena hänen sanoilleen. Ei sillä, että hän olisi edes odottanut mitään muuta. Eiköhän molemmille ollut selvää jo jokin aika sitten, mihin tämä oli (taas) johtamassa. "Good", punapää totesi simppelisti, kaivaen lompakostaan käteistä baaritiskille jätettäväksi maksuksi juomisistaan.

Muuta hän ei oikein ehtinytkään tehdä, kun Aiden oli jo nykäissyt hänet jaloilleen ja ehdottanut hänen asunnolleen menoa. Kieltämättä Addietä olisi jossain määrin kiinnostanut nähdä, millainen asunto Aidenilla oli - jokin miehen olemuksessa kertoi, ettei kyseessä välttämättä ollut ihan se siisti, hyvinpidetty moderni asunto jollaisessa moni kuvitteli FBI:n agentin asuvan. Mutta sen näkeminen saisi kyllä jäädä myöhemmälle, Addien asunto taisi kuitenkin olla lähempänä. "Sure", hän totesikin pian pukiessaan samalla takkia ylleen. Eikä aikaakaan, kun he jo astelivat melkoisen rivakkaa vauhtia kadulla, yrittäen pitää näppinsä erossa toisistaan vielä hetken aikaa ennen kuin he pääsisivät Addien asunnon rauhaan ja voisivat repiä vaatteet yltään.

Jonkin aikaa myöhemmin he makoilivat sylikkäin Addien sängyssä peiton suojissa, tasaillen hengitystään. Addie piirteli sormenpäällään hentoja kuvoita Aidenin rintakehälle ajatuksiinsa vaipuneena "Aiden..", hän aloitti hetken päästä, rikkoen hiljaisuuden heidän välillään. "You need to find a new doctor", Addie tokaisi vakavasti ja kohotti katseensa miehen silmiin. Tämä näytti hetkellisesti sen verran hämmentyneeltä, että punapää koki tarpeelliseksi tarkentaa sanojaan. "Because we can't keep doing this if I'm you doctor", Addie selvensi, kohottautuen kyynärpäänsä varaan. "And I'd very much like to keep doing this..", hän jatkoi, kumartuen painamaan kevyen suudelman Aidenin huulille.