I know places we won't be found

# Shea’s ootd

Alexanderin järjestämien juhlien jälkeen, Shea oli alkanut saada epämääräisiä uhkauksia. Se oli alkanut harmittomista puheluista ja viesteistä, mutta lopulta Shean kotiovelle alkoi tippua naisesta kuvia, kun hän oli pahaa odottamatta kävellyt kaupungilla. Se oli herättänyt valtavaa ahdistusta ja pelkoa Sheassa, eikä nainen ollut liioin sen jälkeen uskaltanut astua asunnosta ulos, vaan hän oli sulkeutunut neljän seinän sisälle. Nähtävästi Charliekin oli saanut jonkinlaisia uhkauksia, jotka koskivat vaimon henkikultaa, sillä mies oli hyvin pian sen jälkeen palannut lakeijoidensa kanssa New Yorkiin ja aloittanut järjestelyt asian selvittämisen suhteen. Sheaa ahdisti tilanne suunnattomasti, eikä tilannetta helpottanut laisinkaan se, kuinka armas aviomies ilmoitti, ettei palkintovaimo voisi jäädä New Yorkiin. Kaupungissa ei ollut turvallista, eikä Sheaa raaskittu lähettää matkaan yksin, jolloin asiat oli järjestetty niin että matalaa profiilia oli lähdetty pitämään Frankin kanssa.

Ja sitä sitten oltiin. He olivat vuokranneet hienosto auton tilalle tavallisen rental carin ja käyneet jostain marketista ostamassa huomattavasti kasuaalimmat, ei niin huomiota herättävät vaatekokonaisuudet. Jos normaalisti oli totuttu näyttämään paljasta pintaa ja käyttämään näyttäviä asusteita, Shean sen hetkinen asukokonaisuus oli kaikkea muuta kuin silmäänpistävä. Shea itseasiassa tunsi itsensä varsinaiseksi nunnaksi vaalean, pitkähihaisen farkkupaitansa ja mustien farkkujen kanssa. Kotiin oli yhtälailla jätetty vahvat meikit ja korkokengät, jotka oli vaihtuneet vaaleisiin lenkkareihin – kaikin puolin luonnollisena oltiin siis matkassa. Ainoa mitä naisella oli jäänyt käteen, oli hänen vasemmassa nimettömässä koreileva timanttisormus, jonka tarkoitus nähtävästi oli pelata oma roolinsa koko tarinassa.

Suuren osan ajomatkasta Shea olikin ainoastaan katsellut ikkunasta ulos ohi vilahtelevia maisemia ja nojaillut kyynärällään ovea vasten, samalla kun pyöritteli mielessään tuhatta ja yhtä asiaa. Sillä hetkellä mielenpäällä oli paljon, josta huolimatta nainen kuitenkin havahtui kuljettajanpaikalla istuvan Frankin kysymykseen. ”Yeah, sure…”, nainen nyökkäili vaisusti, kohensi asentoaan penkillä ja nappasi silmillään olevat Ray-Banit käteensä. Samaan aikaan hän kurottautui ottamaan jalkatilassa olevasta laukusta uudet henkkarinsa, joka hänelle oli aikaisemmin annettu mukaan. Uusi henkilöllisyys ja uusi tarina – niiden oli nähtävästi edesautettava sitä matalanprofiilin pitämistä.

Frankin kerratessa heidän taustatarinaansa, Shea pyöritteli kädessään olevia henkkareita, ennen kuin katsahti niitä tarkemmin. ”And I’m your wife, Elizabeth Knight”, hän totesi miehen jälkeen ja kurtisti kulmiaan aavistuksen mietteliääseen sävyyn. Olihan sitä nimeä jo harjoiteltu muutaman tunnin ajan, mutta siihen ei siltikään oltu vielä täysin totuttu. Elixabeth nimi itsessään oli aivan kauhea, mutta minkäs teet kun valehenkilöllisyydestä oli kyse. Kai siihenkin tottuisi ajan kanssa.”Yeah and I’m art gallerist and dealer. British, from London to be exact, which is positive because I can’t make that horrible accent what you’re doing right now”, Shea härnäsi jopa hiukan huvittuneena ja katsahti Frankia nopeasti, ennen kuin pujotti kädessään olevan takaisin laukkuunsa ja laski kätensä syliinsä. Frankin saattoi olla helppo vaihtaa lennosta brittiaksentti amerikkalaiseen, mutta Shealta se ei liioin onnistunut. Miehen rinnassa koristavaa pinssiä katseltiin hetki, mutta lopulta hiljaisen hymähdyksen saattelemana ja vino hymy huulilla katse palautettiin ikkunasta ulos.

Kovin kauaa Shea ei kerennyt katsella ulos, kun Frank puhui pakomatkan kestävän mahdollisesti viikon. ”A week?”, Shea toisi epäuskoiseen sävyyn – viikko kuulosti helvetin pitkältä ajalta. Kyllä clubi ja muut bisnekset varmasti pysyisivät pystyssä sen aikaa, mutta enemmän Shea taisi olla huolissaan omasta mielenterveytensä vuoksi. Portland ja New York olivat kaksi aivan erilaista kaupunkia. Lie miten hekin saisivat aikansa kulumaan kyseisessä kaupungissa... “Don’t worry, if I have to be here longer than that, I’m going to kill myself so after that you don’t have to worry about me anymore”, Shea sanoi jopa vakavana ja silmäili Frankia kuin miehen reaktiota odottaen – kunnes hento naurahdus pääsi naisen huuliensa välistä, jolloin Shea käänsi katseensa takaisin eteensä ja otti mukavamman asennon penkiltä. ”That was a joke, lighten up hubby”, hän kehotti pehmeästi ja kurottautui taputtamaan miehen reittä tyynnyttelevästi, vaikka vitsi olikin ollut varsin huonoa laatua. ”Unless that someone finds us and succeeds to kill me”, todettiin lähinnä itsekseen, nojatessaan päänsä selkänojaa vasten ja katsellessaan mietteliäästi eteenpäin, pyöritellessä samalla vasemmassa nimettömässä koreilevaa sormusta. Frankin seurassa olo tunnettiin turvalliseksi, mutta ei sitä koskaan tiennyt jos heidät onnistuttaisiinkin löytämään. Viime aikaiset tapahtumat tekivät naisen olosta muutenkin levottoman, joten ajatukset väistämättäkin sai hetkittäin hiukan tummemman sävyn.

”Can we eat something after we are checked in our hotel?”

Miehen huomautus sai Shean huvittuneena pyöräyttämään silmiään. Shea oli itsekin asunut jo monen monta vuotta Yhdysvalloissa, muta siitäkään huolimatta se jenkkiaksentti ei ollut tarttunut häneen. Kai se brittiaksentti oli osa sitä identiteettiä, mistä Shea halusi kaikin keinoin pitää kiinni. Siitä mitä hänellä oli vielä naimisiinmenon myötä jäljellä. Toisaalta vaikka Shea oli nykyään hyvin hauras, niin hän siitä huolimatta oli vielä pitkälti se sama nainen mitä ennenkin; hyväntuulinen, empaattinen ja lempeä. Ei se perusluonne ollut muuttunut minnekään, vaikka elämä olikin kohdellut viimeiset vuodet häntä kaltoin. Sen kanssa oli opittu vain elämään.

Miehen totisille sanoille hymähdettiin hennosti. ”Well… There’s always first time for everything”, Shea vitsaili, vaikka aihe itsessään oli hyvin epäsovelias sellaiseen. He kuitenkin puhuivat hänen hengestään, eikä Shea sitä olisi halunnut menettää vielä pitkään aikaan. Frank näytti kuitenkin ottavan saamansa tehtävän vakavasti ja miksipä ei olisi ottanut? Sille maksettiin siitä ja hyviä summia maksettiinkin, joten kai sitä vastinetta rahallekin piti saada. Se olisi varmasti ikävä skenaario miehen uralla, jos rouva O’Hara onnistuttaisiin murhaamaan. Sellainen jättäisi varmasti ikävän tahran työhistoriaan. Frank vaikutti kuitenkin olevan kaikin puolin varma siitä, ettei Shean vainoaja löytäisi heitä ja ottaisi rouvaa päiviltä. ”You seem to be pretty confident about that”, nainen hymähti ja vilkaisi nopeasti kuljettajan paikalla istuvaa Frankia, kääntäen katseensa kuitenkin nopeasti takaisin eteensä.

Hotellille ei ollut enää pitkä matka ja mitä Sheakin tuli vilkaisseeksi navigaattorin näyttöä, he olivat puolen tunnin päässä Portlandissa sijaitsevasta hotellistaan. ”How about after we checked in to hotel, we go explore the city? I’ve never been in Portland”, hän ehdotti kevyesti kulmia kohottaen ja katsahti Frankia kysyvästi. Samaan aikaan Shea nojasi päänsä penkkinsä päätukea vasten ja siristi mietteliäästi silmiään. ”If you have something in mind or any ideas, shoot. I’m maybe your “boss”, but I’m still open to any suggestions”, Shea ilmoitti vinosti hymyillen ja silmäili Frankia. Totta kai Shea halusi kuulla, jos Frankillä olisi joitakin ideoita tekemisen suhteen – Shea oli täysin avoin niille.

Loppu matka hotellille sujuikin jouhevasti niitä näitä rupatellen. Shean katse oli osan ajasta jäänyt kuitenkin katselemaan ohi vilahtelevia maisemia, mutta kun navigaattori alkoi jo kertoilla matkaa olevan muutama hassu kilometri, naisen katse kääntyi takaisin henkivartijaansa. ”Sooo, have you ever been married? Or do you have fiancé or girlfriend?”, Shea kysyi yhtäkkiä varsin suoraan ja uteliaasti kulmia kohottaen. Naista kiinnosti itseasiassa hyvinkin paljon se, että oliko mies mahdollisesti ollut naimisissa – tai miksi ei vieläkin. Olisihan se hyvin mahdollista että miehellä oli joku kotona odottamassa. Shea kuitenkin nosti kysymyksensä jälkeen kätensä rinnantasolle ylös, kuin pahoitellakseen tunkeiluaan. ”Sorry if I'm intruding but I just wanna know… If you know how to play husband and wife?”, hän pahoitteli ja perusteli kysymystään kevyen virneen kera ja kallisti herttaisesti päätään.

Shean mielestä golfaaminen oli tuhottoman tylsää. Siinä hän ei ollut Frankin kanssa eri mieltä, ei sillä että lajia olisi edes pahemmin seurattu. Huvittavaa kuitenkin oli että mieheltä löytyi kulissin ylläpitämiseksi auton takatilasta golfkassi. Shealla puolestaan ei tainnut olla muita harrastuksia kuin taiteen kerääminen. Se oli aina ollut hyvin mielekäs harrastus ja nyt kun varantoakin löytyi sen verran, naisella oli pitkälti varaakin harrastaa taiteen keräämistä. Siksipä Frankin ehdotus taidegallerioiden kiertelystä kuulosti naisen korvaan erityisen hyvältä. ”Sounds good to me”, Shea nyökkäili hymyillen sanojensa painoksi ja sipaisi samalla taas muutamaa vaaleaa suortuvaa korvansa taakse, kääntyessään nyt jopa paremmin kuskin paikalla istuvan Frankin puoleen. Seuraavaksi naisen kulmat kohosivat jopa hivenen yllättyneenä, kun mies selvensi tehneensä jo hiukan taustatyötä kaupungin taidegallerioista. ”You've done some research already? You really are good at your job”

Kysymyksiensä jälkeen vuorostaan pieni ilkikurinen virne kohosi naisen huulille, kun hän silmäili uteliaana Frankia. ”I would never suggest something like that...”, nainen hymähti hivenen huvittuneena miehen huomautukselle. Se oli viimeinen asia mitä Shea oikeastaan ajatteli Frankistä. Henkivartija oli kuitenkin komea ja mitä nyt Shea oli oppinut tuntemaan miestä pintapuolisesti, se vaikutti ainakin hyvätapaiselta ja hyvältä mieheltä. Todellisuushan saattoi olla toista. Shea hiljeni sitten kuuntelemaan kun Frank kertoili omista suhdetausoistaan – tai edes valotti hiukan mitä menneisyydessään oli tapahtunut. Kuuntelemisen merkiksi Shea nyökkäili kevyesti. ”I’m sorry to hear that”, Shea lopulta henkäisi hiukan pahoittelevaan sävyyn ja hymyili vinosti, kun Frank kertoili kihlauksensa päättyneen pitkälti sen vuoksi että olivat halunneet tulevan puolisonsa kanssa eri asioita. Olisipa se ollut omallakin kohdalla niin helppoa...

Frankin puheille kallisteltiin päätä, samalla kun katse kävi nopeasti taas ohi vilahtelevissa maisemissa. ”Yeah, you’re too busy to keep company for me – that’s a full time job as you may have noticed”, vitsailtiin tunnelmaa keventääkseen ja käännettiin katse takaisin Frankiin, herttaisen päänkallistuksen ja hymyn kera. Seuraavaksi sitä kuitenkin tyrskähdettiin hiukan tahattomasti, kun Frank ilmoitti ettei ollut kiinnostunut miehistä, saatikka sitten mikään alttaripoika, joka sai Shean nostamaan kätensä suunsa eteen, johon kohosi huvittunut hymy. ”Don’t worry, I wasn’t and I totally get it. You’re too busy for dating and that short of stuff. I don’t judge”, Shea ilmoitti ja sanojensa painoksi nosti kätensä rintansa korkeudelle, kuin painottaakseen sitä ettei tuominnut ihmisiä, jotka enemmin loi uraa, teki töitä ja sitä rataa, kuin tuhlasi aikaansa seurusteluun.

Lopulta he saapuivat hotellille. Shea nappasi jalkatilassa odotelleen käsilaukun olalleen ja nousi Frankin avaamasta ovesta ulos, lähtien miehen vanavedessä hotelliin sisälle. Siinä välissä joku nainenkin oli ajautunut heidän luokse ja ryhtynyt utelemaan pariskunnan tarkoituksesta Portlandissa. Shea suosiolla antoi Frankin hoitaa puhumisen – tyytyen vain kauniisti hymyilemään sivussa aina siihen asti, kunnes häneltä suoraan kysyttiin jotain. Olihan se nainen udellut britinkin ammattia ja sille oli vain ystävällisesti kerrottu työskentelevän taiteen parissa ja ettei malttaisi päästä katselemaan, mitä Portlandilla oli sillä saralla tarjottavana. Jossain sen kulissin lomassa oltiin myös tartuttu Frankia kädestä, mitä ei laitettu merkille, kun vasta hissaan astuessa ja miehen irrottaessa otteensa kädestään. Kai se oli jollain tavalla tuntunut luonnolliselta tai sitten Shea oli vain niin keskittynyt pitämään yllä sitä sovittua kulissia, ettei edes ajatellut asiaa.

Sormet kiertyivät sen jälkeen varovaisesti oman pienen vetolaukun kahvan ympärille ja Frankin kysymyksen myötä katse käännettiin hissin seinistä mieheen. ”Sounds good to me but first I think we should grab something to eat and coffee, before we really go explore the city”, Shea nyökkäili ja hissin kilahtaessa heidän kerrokseensa, ’pariskunta’ asteli avainlukukortissa lukevan huoneen oven taakse. Vilautettua avainta huoneen lukijassa, Shea asteli peremmälle, nakkasi olallaan roikkuvan käsilaukkunsa sängylle, jättäen samalla pienen vetolaukkunsa sängyn viereen. Ensimmäiseksi katse kävi tosiaan siinä huoneen ainoassa, suurehkossa sängyssä, mutta huomion nopeasti vei huoneeseen liitetty parveke, jonka ovelle nainen suuntasi. ”What do you wanna eat? I’m open to all suggestions”, Shea kysyi kohteliaasti Frankin mielipidettä siihen ruoka-asiaan, ajatellen myös jos mies olisi jo mahdollisesti jotain taustatutkimusta senkin asian suhteen tehnyt. Samaan aikaan nainen laski kätensä parvekkeen kahvalle ja painoi sen alas. ”And we should walk. We really can’t explore the city if we drive everywhere and after that six hours of driving… I’m done sitting in the car”, palkintovaimo selosti samaan aikaan, kun katseli nopeasti sen parvekkeenkin lävitse ja astui takaisin sisälle vetäen oven perässään kiinni. ”This room is nice”, hän ilmoitti hetkeä myöhemmin ja vei kätensä rentoon puuskaan rinnalleen, astellen samalla lähemmäksi Frankia. ”Shall we go?”